maanantai 27. huhtikuuta 2015

Päivitystä: 3 päivää alkionsiirrosta

Tänään sain klinikalta päivitystä alkioiden tilanteeseen. Vain yksi urhoollinen yksilö oli selvinnyt pakkaseen ja muiden lopullinen osoite oli roskakori, sillä niiden hedelmöittyminen oli pysähtynyt. Tuo pakastettava alkio oli 6-päiväinen blastokysti, 8-soluinen ja luokitukseltaan "hyvä". En tiedä, voisiko lopulta luonnehtia että pakkasessa on nyt jäljellä yksi samantasoinen satsi kuin mitä perjantaina siirrettiin. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut blastokystejä enkä yhtään tiedä miten niiden kanssa menetellään, ja toivottavasti ei tarvitse asiaan perehtyäkään ainakaan pariin vuoteen!

Viikonloppuna olen havahtunut perinteisiin olojen väijymisajatuksiin. Pohdin, ovatko pikkuiset jo kiinnittyneet vai miettivätkö ne vielä. Missä vaiheessa on liian myöhäistä ja ne tippuvat kyydistä? Tuntuuko nipsaisuja kohdun tienoilla? (eipä oikeastaan, edelleenkin lähinnä vain munasarjoissa) Entä jos ne eivät sittenkään asetu taloksi..?

Voi miksi pitää odottaa vielä 8,5 vuorokautta!

Kilpirauhaskokeissakin kävin. Sieltä tuli lupaavia tuloksia, arvot olivat lähteneet hilautumaan parempaa kohden:

TSH: 4,2 (viimeksi 5,5)
T4-V: 10,2 (viimeksi 10,7)

Annosta nostettiin aika reippaasti, nyt rupean ottamaan joka toinen päivä yhden tabletin eli 0,1mg ja joka toinen päivä puolitoista. En ole koskaan ollut näin suurella annostuksella aikaisemmin, mutta toivotaan että se nyt auttaa. Klinikalta vakuuteltiin kovasti, että ei pitäisi olla keskenmenoriskiä tämän takia - se on ollut ehdottomasti suurin pelkoni. Olisi kamalaa jos raskaus alkaisi nyt ja menisi tästä syystä kesken! Toinen asia mitä odotan uteliaana, on oman olotilan muutos. En ole koskaan tuntenut itseäni kovin energiseksi pitkiä ajanjaksoja kerrallaan, ja olen ruvennut epäilemään että syypää onkin ollut kilpirauhanen. Luultavasti en ole aiemmin saanut tarpeeksi asiantuntevaa hoitoa, sillä kukaan lääkäri ei ole nähnyt tarpeelliseksi tavoitella alle 2,0 tsh-arvoa, mikä kuitenkin tuntuu olevan nykyajan käsityksen mukaan lapsettomuushoitojen lähtökohta. Olisi todella ihanaa jos positiivisena sivujuonteena arvojen parantuminen näkyisi pirteämpänä ja aikaansaavampana olona!

Ja tänä iltana sitten Gonapeptyl - vihoviimeinen piikki! Toivon mukaan se hoitelee hommansa eli edesauttaa kiinnittymistä :)

perjantai 24. huhtikuuta 2015

5. ICSI:n tuoresiirto - kaikki peliin!

Olen saanut klinikalta säännöllisesti tietoa alkioiden tilanteesta, ja viimeisin päivitys oli tällainen:

2 x TOP-alkio
1 x hyvä
3 alkiota jää seurattavaksi ja jatkoviljelyyn, jos vielä kelvollisia, pääsevät pakkaseen

Ennen siirtoa koitti perinteinen keskustelu siirrettävien alkioiden määrästä. Noista TOP-alkioista toinen oli luonnollisesti korvamerkattu siirtoon, ja loput kaksi pakastettaviksi. Kuvittelin jotenkin automaattisesti, että noista kolmesta rupusesta yksi heitetään toiseksi kyytiläiseksi, joten yllätyksemme oli melkoinen kun sekä labra että lääkäri ehdottivatkin kaveriksi sitä "hyvä"-luokituksen saanutta!

Järkevinä perusteina asiassa mm. onko ollenkaan järkevää siirtääkään sellaista alkiota, jonka elinmahdollisuudet ovat heikot. Lisäksi jos (kun!) siirtohistoria yhdellä alkiolla on huono (vain 1 seitsemästä johtanut raskauteen), kaksosraskauden riski tiedostetaan ja hyväksytään, on sama panostaa kaikki peliin ja maksimoida onnistumisen mahdollisuudet. Hieman nikotutti se, että näillä näkymin pakkaseen on varmuudella jäämässä vain 1 kappale, mutta toisaalta nyt panostetaan tähän hoitoon ja halutaan saada se onnistumaan kaikin tavoin. Ja jos meille tulee ne kaksoset, lapsiluku pamahtikin kerralla täyteen eikä lisähoidoista tarvitse enää murehtia, haha!

Niin minuun sitten siirrettiin tuo yhdistelmä "top + hyvä", viuh vaan sinne ne menivät. Toivottavasti ymmärtävät jäädä myös mukaan.

Se kadotettu hykertelyfiilis on vähän palannut, hymyilyttää. Toivottavasti sekin ymmärtää jäädä!

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

5. ICSI:n punktio & hedelmöittymistuloksia

Eilen kävin punktiossa ja tulokset olivat huikaisevan hyviä: minusta kerättiin kokonaiset 10 follikkelia mikä on kaikkien aikojen paras tulos. Itse toimenpide meni mallikkaasti ja perinteiseen tapaan loppupäivä sujui uneliaissa tunnelmissa. Myöhään iltapäivällä sain kuulla labran puolelta mitä noiden follien sisältä oli löytynyt ja kävi ilmi, että kypsiä munasoluja oli 7 kappaletta. Niistä 2 olivat hieman rakeisia mutta kuitenkin varsin kelvollisia tapauksia.

Tänään sain kuulla puolestaan hedelmöittymistulokset ja edelleen hyvät uutiset jatkuvat: 6 munasolua oli hedelmöittynyt ja näin ollen ovat vielä menossa mukana. Kaikki vaikuttaa siis aivan mahtavalta ja alan varovaisesti uskoa, että alkionsiirtoon ollaan pääsemässä.

Missä siis mättää?

En tunne itseäni kovin iloiseksi. Se sama pyörryttävän innostuneen kutkuttavan toiveikas kaikkia muita hoitoja edeltänyt tunne on poissa. Jos homma olisi mennyt tuttuun tapaan, tuo tunne olisi alkanut jo viime viikolla, mutta nyt pystyn suhtautumaan korkeintaan asiallisen positiivisesti, pääsääntöisesti varovaisen neutraalisti.

Punktiota edeltävänä iltana sen tajusin. Kävi tässä miten kävi, kumpikaan vaihtoehto ei johda välittömään onneen. Kumpikin polku tulee olemaan hyvin ohdakkeinen.

Jos hoidon tulos on negatiivinen, kaikesta odottamisesta ja korkealle latautuneista odotuksista johtuen pudotus on luultavasti sitäkin pahempi. Kuinka selviän, jos joudun takaisin siihen samaan olotilaan kuin edellisen hoidon jälkeen? Kuinka jaksan odottaa vielä? Miten saan kerättyä oman itseni palaset jälleen kerran kokoon?

Jos raskaustesti näyttää positiivista, se on tietysti ihanaa ja mahtavaa, mutta miten selviän tulevasta 9kk:sta täynnä huolta? Se tuleva pikku yksilö olisi niin kovin tärkeä meille - mitä jos se menee kesken? Mitä jos raskauden kulussa on ongelmia? Sen entisen, vahvemman Veronan pinnasta on louhittu niin paljon voimaa ja jaksamista pois, että se ei välttämättä jaksa. Kun voisikin saada välittömästi uuden vauvan syliinsä, mutta valitettavasti homma ei mene niin. Toivon tätä aivan hirveän paljon, mutta samalla ymmärrän että siitä tulee vuosisadan elämänkoulu (vielä viime vuoden päälle!). Pelottaa ja kauhistuttaa.

Jälkikäteen tajuan, että tämä muutaman kuukauden hoitobreikki oli hyvästä, vaikka sen myöntäminen on vaikeaa. Nyt olemme saaneet hengähtää ja kerätä hetken aikaa voimia. Edellisillä hoidoilla ei ehkä ollut kovin hyviä edellytyksiä onnistua, mutta en silti kadu mitään koska niillä oli tärkeä, toivoa antava rooli enkä tiedä miten olisin selvinnyt ilman. Toivottavasti sisältäpäin löytyy uutta voimaa, sillä tästä tulevasta vuoristoradasta ei selviä ilman...

lauantai 18. huhtikuuta 2015

2. kontrolliultra & lukkoonlyöty punktiopäivä

Eilen kävin toisessa IVF-ultrassa ja onneksi tulokset vaikuttivat edelleen hyviltä. Lääkärin mielestä tulossa on ainakin ne isot, 4-5 munarakkulaa ja jos pienemmät ehtivät kasvaa tarpeeksi, saatetaan saada jopa kaikki 7-8 kappaletta. Kaikki kuitenkin kerätään talteen ja katsotaan, että löytyykö sisältä kypsää munasolua.

Tänään menee vihoviimeinen satsi komboa Menopur + Orgalutran ja huomenna illalla pistetään Pregnyl. Sen jälkeen ei tarvitsekaan enää piikittää. Punktiopäivä tuli tiistaille joten ei ole enää montaa päivää jäljellä! Olo alkaa olla hyvin "täysi" ja munikset painavat selvästi alavatsaa. Sen huomaa varsinkin kun yrittää ottaa vähänkään reippaampia askeleita, samoin istahtaminen tuntuu usein hankalalta. Olen kuitenkin todella iloinen noista tuntemuksista, sillä ne kuuluvat asiaan ja tuollainen hölskyvä olo ei ole mikään ihme, kun ajattelee että sisuksissa muhii seitsemisen kappaletta parin sentin halkaisijaltaan olevia palleroita!

Avasin taas perinteisesti lääkärin kanssa keskustelun siirrettävien alkioiden määrästä (edellyttäen että niitä tulee useampia). Tämä uusi lääkärimme oli sitä mieltä, että jos kyseessä on top-alkio, hän siirtäisi mieluiten vain yhden, mutta heikompien yksilöiden kohdalla voitaisiin ajatella kahta kerralla. Onneksi tästä voidaan kuitenkin neuvotella vielä siirtopäivänä, sillä tämä klinikka ei pakasta mitään ennen siirtoa. Kerroin hoitajalle, että minulla perinteisesti kaikista jännittävin vaihe on ollut hedelmöittymisen odottelu ja sieltä luvattiin kertoa kuulumisia joka päivä. En tiedä meneekö tämä jo "hörhöyden" puolelle, mutta suhtaudun hyvin tunnepitoisesti alkioihini. Ne tuntuvat ajatuksen tasolla jo omilta pikkuisiltani, enkä tiedä miten ikinä pystyisin niitä hävittämään jos jonain päivänä sellainen tarve tulisi eteen. Luultavasti me olisimme niitä asiakkaita, jotka vielä 50-kymppisinäkin jatkavat pakastussopimusta ja maksavat siitä ilosta, että pikku huurunenät saavat olla siellä pakkasessa varmassa tallessa :)

Ei saisi mennä asioiden edelle, mutta toivon vain niin valtavasti, että tällä kertaa munasoluja hedelmöittyisi useampi ja jatkaisi alkioiksi. On käsittämätöntä ajatella, että tämä on jo meidän viides IVF-hoitomme. Tuntuisi käsittämättömän huojentavalta, jos tästä tuoresiirrosta lähtisi raskaus ja tyyppejä jäisi vielä pakastimeenkin talteen...!

torstai 16. huhtikuuta 2015

1. kontrolliultra ja kokemuksia Menopurista

Tiistaina kävimme ensimmäisessä ICSIn kontrolliultrassa. Jännitti niin, että reidet vaan lepattivat telineissään. Ja hyväähän sieltä kuului!

Vasemmalla muhi oikein meikäläisittäin jymypaukku: n. 7 kappaletta 10mm kokoisia folleja. Oikea puoli oli laiskempi, mutta kyllä sielläkin jotain tapahtui sillä sieltä löytyi yksi isompi ja pari pienempää, joista ei vielä tiedä että ehtivätkö mukaan. Lääkärin arvion mukaan yhteensä n. 7-8 kappaletta saattaisi pysytellä matkassa. Toivottavasti niin, sillä edellisillä kahdella kerroilla hävikki on ollut matkan varrella tasainen ja vain yhdellä on päästy siirtoon. Olisipa unelmaa, jos jotain jäisi pakkaseenkin ja jos voisi oikein valita, että montako ja minkälaatuista pääsisi kyytiin!

Punktio on luultavasti ma-ke, ja tarkempi ajankohta lyödään lukkoon huomenna kun menen toiseen kontrolliultraan. On helpottavaa, että viikko on mennyt nopeasti niin ei ole ehtinyt jännittää kovin paljoa. Olen aivan varma, että pahin paniikki iskee sitten kun keräys on tehty ja pitää alkaa hermoilemaan, että hedelmöittyykö sieltä ylipäätään mitään!

Tämän hoidon cocktail on ollut seuraavanlainen:
- 2 kpl DHEA-hormonitabletteja per päivä
- 1 kpl aspiriinia (käsittääkseni alakerran verenkiertoa lisäämään)
- 375 Menopuria + eilisestä alkaen Orgalutrania

Menopur on tosiaan minulle uusi tuttavuus ja lääkäri määräsi sitä luullakseni mm. siksi, että se sisältää LH:ta, josta olisi erityisesti apua minulle. Minulla ei ollut varsinaisia ennakko-odotuksia Menopurista, mutta en ollenkaan odottanut pistämisen tuntuvan niin ikävältä! Puregon painuu ihoon kuin veitsi voihin, varmaankin siksi koska neula on niin pieni ja ohut, mutta Menopurin kanssa sattuu koko ajan. Myös itse lääkeaineen meno ihoon sisään tuntuu jonkinlaisena jomotuksena. Auts!

Tämän jälkeen arvostan Elonvaa vielä enemmän, sillä pistäminen on uskomattoman vaivatonta kun yksi piikki per viikko riittää. En kuitenkaan valita, sillä selvästi Menopur oli oikea valinta kun tulokset ovat (ainakin tässä vaiheessa) näin hyviä. Toivottavasti teho jatkuu loppuun saakka! Nyt ei pitäisi muutenkaan olla enää montaa kertaa jäljellä, jos punktioon päästään jo alkuviikosta.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Huh helpotusta!

Kuten otsikkokin sen kertoo, eilinen piina laukesi tänään hyviin uutisiin. Yön huonosti nukkuneena ja hoidon peruuntumista jo etukäteen surreena soitin aamulla klinikalle, ja ilmoitin uudet arvot. Yllätyksekseni hoitaja totesi, että arvot ovat tosiaankin kohonneet sellaisiin lukemiin että luonnollinen raskautuminen tällä haavaa on mahdotonta, mutta ei nähnyt estettä hoidolle. Hän konsultoi lääkäriä ja soitti myöhemmin päivällä uudet lääkitysohjeet: annosta hilataan hiljalleen ylöspäin ja seuraava kontrolli kolmen viikon päästä. (Tosin aion käydä jo kahden viikon kuluttua, kun lähetekin löytyy)

Olin psyykannut itseni etukäteen sellaisiin fiiliksiin, että niistä ei niin vain palauduttukaan. Edelleenkin olo on hieman epäluuloinen: onko tämä tosiaan totta, että kohta ruvetaan sekoittelemaan Menopuria ja piikittämään, vai tuleeko joku pian perumaan koko homman? Myöhäistä aprillia, lällällää!

Eikun menoksi ja tiistaina ultraan. Voi anna kaiken NYT mennä hyvin, pliis...

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Piinasta helpotukseen, helpotuksesta paniikkiin

Vuoristoradalta päivää. Olen odottanut ja odottanut, että kuukautiset vihdoin alkavat ja hermoillut hartaasti. Eilen aamulla pokka petti, jouduin soittamaan klinikalle kun menossa oli KP 39 ja huolestuin tosissani kierron kohtuuttomasta pituudesta. Olen aika varma siitä, että minulla ei ole koskaan ennen ollut näin pitkää kiertoa! Tuntuu hyvin poikkeukselliselta mutta samalla huolestuttavalta kun nyt näitä on ollut kaksi peräkanaa, ensimmäistä kertaa elämässäni. Huoli siitä, että jotain on pahasti pielessä, vahvistui hiljaa mielen perukoilla.

Lääkäri oli sitä mieltä, että syyllinen löytyy luultavasti joko kilpirauhasesta tai sisuksissa mahdollisesti muhivasta kystasta, joka viivyttäisi kiertoa. Jos kuukautiset eivät viikon päästäkään ole alkaneet, menen käymään klinikalla ja sitten ultrataan. Itse ajattelin, että kilpirauhanen se ei voi olla, kun pielessä olevat arvot eivät ennenkään ole kiertoon vaikuttaneet, vaan rupesin kehittelemään päässäni erilaisia kauhuskenaarioita. Kuka tietää jos sisuksissa on jotain oikein pahasti pielessä, vaikka munasarjasyöpä! Kohtusyöpä! (Onko sellaista edes olemassa?) Syöpädiagnoosihan tästä koko sopasta vielä puuttuisi.

Tänään iltapäivällä tilanne yhtäkkiä ratkesi ja tuulettelin työpaikan vessassa voimallisesti kun menkat alkoivat. Jihuu, vihdoinkin!! Illalla riensin apteekkiin lääkeostoksille ja kannoin kotiin kassillisen erilaisia hormonivalmisteita.

Aamulla olin käynyt varoiksi kilpirauhasarvoja mittauttamassa labrassa, ja vajaa tunti sitten klikkasin tuoreeltaan saapuneet tulokset sähköpostista auki. Hetken päästä olin aivan kauhuissani, S-TSH oli 5,5 !! Tammikuun lopussa mitattuna se oli 4,3, mitä lääkäri piti lapsentekopuuhiin liian korkeana kun tavoite olisi mieluummin alle 2. Lääkitystä nostettiin, ja sen lisäksi olen viimeiset viikot ottanut seleeniä, mikä ainakin viime syksynä vaikutti arvoihin alentavasti.

Tämä selittää täydellisesti nämä pitkät kierrot, sillä tämä on ehdottomasti yksi pahimmista mitatuista arvoista. Pahin on ainoastaan aloitusarvo ennen diagnoosin tekoa eli 6,8. Olen ihan ymmälläni sillä en käsitä mikä on saanut TSH-arvon räjähtämään noin korkeaksi. Samaan aikaan olen paniikissa siitä, että torpedoiko tämä nyt meidän alkavat hoidot kokonaan? Voiko olla mitään mahdollisuuksia saada TSH:ta puolittumaan kahdessa viikossa?? Oman käsitykseni mukaan näin korkeilla lukemilla keho ei ainakaan kykene ylläpitämään raskautta, enkä ole aivan varma miten keho suhtautuu stimulointiin, onnistuuko sekään kovista toiveista huolimatta. En voi uskoa, että saatoin laiminlyödä kilpirauhaskontrollin tällä tavalla. Jos olisin mennyt aiemmin, ongelmaan olisi päästy käsiksi aiemmin...

Huomenaamuna soitan lääkärille ja pelkään sieltä tulevaa vastausta. Tämä monen kuukauden odotus ei voi päättyä näin huonoihin uutisiin, eihän?