RV 38+2: Sairaalakassi

Olen ottanut vahinkoa takaisin ja kunnolla sitten edellisen postauksen, kun unet menivät ihan pipariksi. Olen nukkunut ja levännyt, levännyt ja nukkunut. Ja se ei muuten ole yhtään hullumpaa puuhaa ;)

Olen tietysti seuraillut kaiken maailman kipuja ja kolotuksia aivan suurennuslasin kanssa, ja sunnuntaina tulivat ensimmäiset aistimukset. Olimme kylässä ja vatsan oikealla puolella alhaalla tuntui jännää vihlontaa noin tunnin ajan. Eivät ne edelleenkään mitään supistuksia olleet mutta jotain uudenlaista jomotusta kuitenkin. Maanantaina puolestaan alavatsassa jossain siellä häpyluun yläpuolella tuntui joitain pieniä vihlaisuja. Elän toivossa, että näistä voisi päätellä että siellä ainakin valmistaudutaan syntymään jos ei muuta!

Sairaalakassin olen vihdoin pakannut ja sinne päätyivät seuraavat tarvikkeet:

- henkilökohtaiset hygieniatarvikkeet

- aamutakki + tätä tarkoitusta varten ostamani pörrötohvelit

- läjä trip-mehuja, pari Redbullia, myslipatukoita ja Fazerin sininen suklaalevy

- vauvan kotiinlähtövaatteet

- vauvakirja

- omat alushousut, sukat ja villasukat

- korvatulpat

- bikinit jos haluan mennä ammeeseen (en kylläkään edes tiedä käytetäänkö siellä koko bikineitä ollenkaan!)

Kassista puuttuvat vielä ne imetysliivit joita en vieläkään ole ostanut, kamera (sitä tarvitaan vielä masukuvien otossa), lääkkeet ja vaatteet kotimatkalle. Vau-kirjassa neuvotaan lisäksi ottamaan lukemista mukaan, mutta käsi sydämelle: onko joku teistä synnyttäneistä lukijoista todella ehtinyt siellä lukea? Mitä itse olen ystäviä haastatellut, heillä on mennyt kaikki ylimääräinen vapaa-aika joko nukkuessa, vauvaa tuijottaessa tai hoitotoimenpiteissä :)

Huom, vauvaveikkaukseen voi osallistua vielä tänään muutaman tunnin ajan ja sitten se menee kiinni klo 18:00 kun koittaa ensimmäisen arvauksen ajankohta!

Ja nyt jään jännittämään Pinkin Pingviinin uutisia, joka on ilmeisesti synnyttänyt viime yönä! :) Toivotaan, että Pingulla kaikki on mennyt hyvin ja saamme pian kuulla onnellisesta perhetapahtumasta lisää.

RV 38+1: Rankka päivä & kamala yö

Eilen tein aika tyhmästi, sillä olin buukannut päivän liian täyteen erilaisia menoja, ja näin ollen illalla olin aivan naatti. Olin niin väsynyt että olisin voinut mennä yöunille iltakahdeksalta ja pohdinkin, että jos nyt tästä joutuisi lähtemään synnyttämään, niin hommasta ei tulisi kyllä yhtään mitään! Jatkossa pitää olla vähän varovaisempi ja muistaa olla rasittamatta itseään tuolla tavalla. Ilmeisesti tämä kaikki kostautuikin yöllä, koska viime yö oli aivan hirveä ja ensimmäistä kertaa nukkuminen oli ihan kunnolla hakusessa. Sinnittelin nukkumaanmenon kanssa kymmeneen ja nukahdinkin sikeästi, mutta heräsin kahdeltatoista kun mies tuli nukkumaan, ja siinä vaiheessa olinkin aivan pirteä.

Yön saldo oli 4-5 kpl vessareissuja, noin tuhat kyljenkääntöä, lisätyynyjen lisääminen ja poistaminen pään alta kun toisesta tuli niskat kipeäksi ja toisesta kohta kuvottava olo, 2 reissua jääkaapille kun nälkä yllätti (mitä ei normaalisti tapahdu ikinä!), huoneen tuulettaminen (ja miehen jäädyttäminen) kuin välillä meinasin tukehtua kuumuuteen. Sintin saldo puolestaan oli villiä möyryämistä todennäköisesti äiti-ihmisen jääkaappireissujen ansiosta, yksi sitkeä hikkakohtaus ja viimeisen parin viikon uutuusliikkeen "superkipeä kylkiluupotku" harjoittelua. Aamuviideltä olisin voinut nousta ylös, mutta sinnittelin puoli kahdeksaan ja päivän ohjelmassa tulee takuulla olemaan päivätorkkuja! Jos nukkuminen tulee olemaan seuraavien päivien ajan tällaista, niin pliis haluan synnyttämään ja pian...

Nyt kun valittamisen makuun päästiin, niin avaudunpa samalla vähän eräästä toisestakin asiasta. Nimittäin yhden pari kertaa synnyttäneen ystävän kanssa keskustelimme taannoin raskaana olemisesta ja hän tuumasi, että raskaana on mukavaa kun ei koskaan tarvitse jonottaa missään vaan ihmiset kohteliaina päästävät aina jonon ohi. Olin ihan kysymysmerkkinä sillä itse olen saanut kiltisti jonottaa koko raskauden alusta loppuun niin virastoissa, kaupoissa kuin vessajonoissakin. Mistään erikoiskohtelusta ei siis ole ollut tietoakaan. Viime viikolla jopa eräs mieshenkilö vei härskisti parkkipaikan ihan nenäni edestä, ja tuloksena se, että hän päästi kätevästi asioilleen ja minä jouduin jättämään autoni todella kauas. Sille miehelle olisi kyllä tehnyt mieli käydä vähän heiluttamassa mahaa nenän edessä, että veitkö parkkipaikan nyt varmasti ihan oikealta henkilöltä...

No, nuo nyt ovat arkipäivää mutta pari sellaista tilannetta sattui, joissa olisin oikeasti kaivannut apua. Viikko pari sitten pudotin lähikaupassa ruokia pakatessa 2 euron kolikon maahan ja koska kengissä oli vähän korkoa ja mahassa kokoa jo hurjasti, katsoin sitä kolikkoa ihan kauhuissani että tuota en kyllä ikipäivänä saa omin avuin ylös. Jos kyseessä olisi ollut joku senttien kolikko, olisin kyllä jättänyt sen maahan, mutta tätä kolikkoa ähräsin sieltä ylös noin viiden minuutin ajan, eikä kukaan tosiaan tullut auttamaan. Ihmisiä kulki ohitse ja pari taisi seurata tapausta kuin jotain viihdyttävää väliaikanumeroa kauppaostoksien lomassa. Sama tapahtui eilen, mutta onneksi pudottamani esine oli vähän isompi ja sen sain muutamalla yrityksellä ylös, mutta taas sama lopputulos: ei apua ulkopuolisilta.

Ehkä olisin myös itse voinut rohkeasti pyytää apua mutta jotenkin se ei tule edes itse tilanteessa mieleen kun ei ole tottunut pitämään itseään "avuttomana" ja on aina pärjännyt itse. Joskus sitä vaan ihmettelee ihmisten käytöstapoja ja toivoo, ettei itse vastaavassa tilanteessa käyttäytyisi samalla tavalla. Muistan vielä sellaisenkin tarinan, kun joskus pari vuotta sitten lueskelin yhtä jo kiinni mennyttä blogia jossa kirjoittaja oli viimeisillään raskaana ollut Stockmannilla kiertelemässä ja oli yhtäkkiä siellä liikkeessä ollessaan saanut jonkin kohtauksen, puuskuttaen ja melkein kaatuen. Jostain hyllynlaidasta kiinni nappaamalla hän oli saanut itsensä pysymään pystyssä ja koko kohtaus oli käsittääkseni kestänyt useampia minuutteja. Siinäkin tilanteessa ihmiset olivat kyllä katselleet, mutta ensimmäinenkään katsoja tai edes myyjä ei tullut kysymään tarviiko henkilö apua ja onko hän kunnossa.

Onneksi nämä murheet pitäisi olla parin viikon kuluttua jo takana..:) Onko muilla vastaavia kokemuksia?

RV 37+6: Missä ne supparit luuraa??

Tässä saattaa tulla lähtö synnyttämään periaatteessa milloin vaan, mutta vieläkään ei ole minkäänlaista käsitystä mitä ne supistukset ovat. Voisko saada yhden sellaisen tänne nyt pian, kiitos!? Kroppani ei ilmeisesti ole oikein älynnyt mistä nyt on kyse, eli että tässä ollaan todellakin viimeisillään raskaana ja että tavallisesti kropat treenaavat niitä supistuksia etukäteen. Mutta ei meillä, ehei...

Kaikki ne pienet tuntemuksetkin mitä minulla on ollut, olen todennut joko vauvan liikkeiksi tai sitten ponteviksi iskuiksi virtsarakkoon. Tuosta jälkimmäisestä säteilevä tunne ja kipu ovat niin pistämättömiä ettei niistä voi erehtyä. Olisi mukava tietää, että millainen se supistus oikein on ja miltä se tuntuu.

Edes yksi? Jooko?

Tai ei haittaa vaikka pistetään koko sarja kerralla tulemaan, eli samantien synnärille ja vauva ulos? Miten olisi...?

P.S. Vielä ehtii osallistua kilpailuun. Riina, laitatko vielä kellonajan mukaan arvaukseen, sillä veikkaamasi päivä oli aika suosittu!

RV 37+5: Sintin hankinnat Vol II

Meillä riittää kotosalla vielä kaikenlaista pientä puuhaa niin liittyen Sintin tuloon kuin ihan muuten vaankin, mutta silti parin viime päivän aikana olen jo alkanut kokea pieniä kyllästymisen tunteita tähän vötkyilyyn ja kotona olemiseen. Käsien puutumisesta huolimatta olen onneksi oppinut nukkumaan siedettäviä yöunia ja paljon pidempään kuin aikaisemmin, mutta ei päivää silti viitsi viettää pelkästään nukkumalla ja ne samat iänikuiset kotihommat alkavat tylsistyttää. Ehkä tästä voi päätellä, että alan olla valmis vauvan tuloon...? :)

Olemme miettineet päämme puhki, että miten se vauvan hoitotasoasia oikein saadaan järjestettyä fiksusti, mistä avauduin tässä edellisessä hankinnat - postauksessa, ja eilen viimeinkin teimme päätöksiä. Mies oli sitä mieltä, että pidemmät hoitoalusta saattavat kipata vaarallisesti lipaston päältä koska lipasto ei ole kovin syvä. Itse en puolestani halunnut että vaippoja vaihdettaisiin lipaston päällä "pitkittäin", kapeasta päädystä käsin. Näin sitten päätimme aikaisemman mielipiteemme vastaisesti, että hankimme kuitenkin erillisen ja asiaan tarkoitetun hoitopöydän, vaikka se vähän tungosta meidän makuuhuoneeseen aiheuttaakin. Koska meidän pinnasänky on mallia Brio Two, valitsimme samaa sarjaa olevan hoitopöydän joka näyttää tältä.

Pöytä on valkoinen samoin kuin pinnis, ja saamme sen noin viikon - puolentoista päästä. Lipastomme jäänee sitten pelkästään vauvanvaatteiden säilytyspaikaksi. Luulen, että joudun lainaamaan ideoita hoitopöydän varustelemiseen Sandylta, joka oli toteuttanut sen erittäin kauniisti ja tosi paljon omaa makuani vastaavalla tavalla. Toivottavasti et Sandy pahastu? ;)

Lisäksi tilaukseen meni eilen Manducan kantoreppu joka saapunee joskus

joulukuun puolivälin paikkeilla, mutta sillä ei onneksi ole kovin kiirettä joten pärjätään hyvin vähän aikaa tarvittaessa ilmankin. Valitsemme väri on joko oliivi tai ruskea, katsotaan nyt kumpaa heille ensiksi saadaan liikkeeseen. Tänään hankimme lisäksi listalla olleen sitterin, ja siihen vaaleanpunasävytteisen lelukaaren jonka voi halutessaan siirtää myös vaikka auton turvakaukaloon. Sitterin merkki on Emma, ja siinä oli ajateltu vauvan ergonomiaa mm. pehmusteiden merkeissä ja sekä selkä- että jalkaosa olivat säädettävissä. Valitsemamme sävy oli tällainen vaalea nallekuosinen, mutta nuo beiget osat ovat meillä ruskeat. Aika monissa sittereissä oli hurjia kuoseja mutta me halusimme jotain vähän neutraalimpaa sillä se varmaan tulee olemaan olohuoneessa päivittäin eli sitä pitää jaksaa katsella säännöllisesti, ja muidenkin kuin vain vauvan :)

Ja rahanmeno on hurjaa! Argh. Mutta toisaalta siinä asiassa ei voi syyttää kuin itseään, sillä olemme heränneet moniin tarpeellisiin hankintoihin verrattaen myöhään emmekä ole enää ehtineet katsella vastaavia kamppeita käytettynä. Ei siis auta kuin pulittaa uusista. Onneksi ne suuret hankinnat ovat nyt tässä, ja kaikki muu on peanutsia näihin verrattuna. Kivoja kuviollisia harsoja olen yrittänyt etsiä lastentarvikeliikkeistä ja marketeista, mutta niitä löytyy aika huonosti joten taidan joutua turvautumaan nettikauppoihin. Monellako harsolla olette muuten pärjänneet? Jonkun mielestä 15 kpl on ihan minimi ja toisen mielestä se saattaa olla jopa liikaa. Riippuu varmaan siitä paljonko vauva puklailee?

Nyt lähdemme miehen kanssa nauttimaan ehkä viimeisen kahdenkeskisen illallisen Amarilloon. Tortillat, here I come! Rentouttavaa lauantai-iltaa kaikille lukijoille :)

P.S. Ja uudet lukijat, lämpimästi tervetuloa!

RV 37+2: Neuvolalääkärin terveiset + masukuva

Eilen julistamaani kilpailuun tuli ihan hurja määrä vastauksia, hiphei! Ja edelleen saa veikkauksia laittaa tulemaan vaikka uusimpiinkin postauksiin, poimin ne sieltä sitten mukaan.

Ilmeisesti monella teistä veikkaajista oli jokin kuudes aisti kun arvailitte Sintin pääsääntöisesti saapuvan ajallaan tai myöhässä. Nimittäin eilinen neuvolalääkärikäynti selvitti, että ainakaan tässä vaiheessa ei ole niin minkäänlaisia merkkejä pian koittavasta synnytyksestä sillä paikat ovat visusti ennallaan. Olikohan oikea termi kohdunkaulasta "kiinteä" ja "ei-laskeutunut" tai ainakin jotain sinne päin. Pahasti siis siltä näyttää, että pitkäksi menee! Olisin mieluusti synnyttänyt noin viikkoa ennen laskettua aikaa, mutta tosiaan tässä asiassa ei taideta toivomuksia ottaa vastaan vaan sitä synnytetään sitten kun Sintti niin päättää ;) Ja tosiaan, ehkä saan nyt sitten vihdoin sen hurjan pitkän tehtävälistani joko kokonaan hoidettua tai vähintään hyvälle mallille.

Neuvolakäynnistä vielä sen verran, että hemoglobiini oli meikäläisittäin suorastaan loistava: 124 eli korkeampi kuin lähtötaso ja nyt lisärautaa lähdetään kuulemma ajamaan hitaasti alas. Eli ainakin seuraavaan neuvolakäyntiin asti otan rautapillerin vain joka toinen päivä. Lääkärikäynnillä minua hiukan ällistytti se, että meillä ei tosiaan tehdä minkäänlaista kokoarviota ellei äidillä ole ilmennyt jotain ongelmia raskauden aikana. Heillä ei ole kuulemma tarpeeksi hyviä laitteita ja muutenkaan se ei ole tapana. Nyt vähän jännittää, koska menen SF-mitan perusteella yläkäyrissä ja se saattaa merkitä kahta asiaa:

A) Sintistä on aineksia sumopainijaksi

tai

B) Sintistä tulee hujoppi (vanhempien pituusgeenit...)

Ainoastaan siinä tapauksessa saan lähetteen äitipolille, että raskaus menisi yliaikaiseksi ja olisi syytä epäillä, että Sintistä oikeasti tulee iso vauva joka ei mahtuisi rööreistäni ulos. Jos haluan kokoarvion sitä ennen, voisin sen teettää yksityisellä omalla kustannuksella. Täytyy vähän miettiä asiaa...

(Tässä masukuva maanantailta eli RV 37 tasan)

Viime päivinä on iskenyt myös vihdoin se norsuolo. Tunnen itseni jättiläiseksi ja kömpelöksi, mitä ei ole tähän asti ollut ilmassa. Ehkä vielä tuo eilinen diagnoosi siitä, että mahankasvattelu saa jatkua, vielä vahvisti tätä tietäen että masulle on kertymässä lähiviikkoina tuntuvasti lisää kokoa. Maanantaina tein reippaamman ostosreissun ja sekin vaati perusteellista suunnittelua, sillä vessojen läheisyys on vaan sellainen asia mistä ei voi tinkiä kun joka 20-30 minuutin välein on käytävä pissaamassa se desilitra. Samoin Prismassa kierroksen päätteeksi sain jonkun ihme huohotuskohtauksen ihan rennosti seisoksiessa ja piti napata hyllynlaidasta kiinni kun pumppu lähti kiihdyttelemään aivan omia aikojaan. Siinä vaiheessa totesin, että äkkiä tästä kaupasta ulos ja kotiin lepäämään. Ei ole siis jaksaminen ennallaan mutta toisaalta eipä se näin viimeisillään raskaana ollessa mikään ihme olekaan! Saatan vain välillä unohtaa, että 3h asioilla juoksemista voi olla tässä vaiheessa aika rankka rupeama ;)

KISA: veikkaa Sintin syntymäaika!

Ennenkuin kerron tarkemmin tämänaamuisesta neuvolalääkäristä ja sen tuloksista, pistetäänpä pystyyn kisa Sintin syntymäajankohdasta. Tällaiset kilpailut on mielestäni hauskoja ja niitä on nyt näkynyt yhdessä sun toisessakin blogissa joten kokeillaanpas samaa myös täällä!

Eli, kilpailuun osallistuaksesi laita veikkaus tämän postauksen kommenttiboksiin ja pistä mukaan oletettu Sintin syntymäajankohta sisältäen päivän ja kellonajan. Laita myös paino siltä varalta että useampi henkilö veikkaa saman ja oikean ajankohdan joten silloin paino ratkaisee. Jos edelleenkin sattuisi tulemaan sama vastaus niin arvon voittajan oikein arvanneiden joukosta. Anonyymit, laittakaa mukaan nimimerkki.

Ja tietysti koska tämä on kilpailu, voittaja saa PALKINNON! :) En ole vielä päättänyt mikä se voisi olla, mutta koitan keksiä jotain kivaa.

Vink vink, laskettu aika on siis 12.12. eli siitä voi lähteä pohtimaan ;)

RV 36+6: Sintin hankinnat ja puutelista

Valmistelut vauvan saapumista varten etenevät hiljalleen ja vaatteet ovat olleet viikattuna lipaston laatikkoon jo jonkin aikaa. Laitoin eka kuukausien tarpeisiin mukaan vaatteet kokoa 50-68 cm ja rupesin jo miettimään, että tulikohan laitettua liian hanakasti noita isomman pään vaatteita sillä Sintti ei taida sopia niihin vasta kuin useamman kuukauden kuluttua...Laatikko on nimittäin nyt ihan täynnä ja sinne eivät edes sopineet sukat, myssyt ja muut sekalaiset vaatekappaleet.

(Kuvassa pitäisi näkyä pienellä vaatepinojen lähettyvillä kyseisen pinon koko)

Viime päivien aikana olen myös laatinut hiljalleen listaa Sintin puuttuvista tarvikkeista. Lista on vielä hurjan pitkä:

- kantoreppu (Manduca on tällä hetkellä suosikin asemessa)

- harsoja

- sitteri

- toinen lakanakerta (nämä tekee ehkä äitini valitsemastani kankaasta)

- hoitotaso

- tuttipullo(ja) (montakohan näitä tarvitaan, yksi minulla on jo?)

- tutteja

- vastiketta

- imetysliivit

- säilytysastia kestovaipoille (onko tähän hyviä ideoita? En haluaisi, että haju leviää säilytyksen aikana ympäri asuntoa..)

- metallinen poljinroskis makuuhuoneeseen hoitopöydän viereen

Tällä hetkellä erityisesti tuo hoitotaso tuottaa päänvaivaa sillä lipastomme on tällainen Ikean Pax Malm joka on vain 48 cm syvä. Siihen pitäisi saada päälle joku kiinnitettävä irtotaso joka olisi samalla kivannäköinen. Kysyin liikkeestä, että soveltuisiko tuohon päälle se sama Brion taso jota voidaan käyttää pinniksen päällä, mutta ei kuulemma sovellu sillä sitä ei saa lipastoon tarpeeksi tukevasti kiinni. Tarjolla olisi tämäntyyppisiä malleja joissa on alla sellaiset "nyppylät" joiden avulla taso saadaan pysymään mutta noiden ulkomuoto ja kuosit eivät hirveästi miellytä....Onko teillä hyviä ideoita mitä tämän lipaston päällä voisi käyttää? Se Brion taso olisi ollut kiva ja ihan pelkistetyn valkoinen.

Tässä vähän kuvia jo tehdyistä tehdyistä hankinnoista.

Tämä kokoontaitettava kylpyamme on varmasti aivan ykköshankinta tänne meidän ahtaaseen asuntoomme! Olin pari kuukautta sitten ostamassa tätä ihan tohkeissani Ikeasta mutta eihän se heidän valikoimaansa kuulunutkaan vaan löytyi loppujen lopuksi ihan normaalista lastentarvikeliikkeesta. Olen todella tyytyväinen tähän ostokseen :) En ole ihan varma onko kuvassa näkyvä yksilö oikeasti pinkki vai violetti, mutta meidän on siis violetti. Ajattelin, että se käy kyllä aikanaan tarvittaessa myös pojalle värinsä puolesta.

Kun noudimme liikkeestä tilaamamme pinnasängyn, ostimme samalla reunapehmusteet ja

jo etukäteen päättämäni ihanaiset eläinkuosiset vaaleanpunaiset lakanat :) Tämän setin kanssa yhteensopiva reunapehmuste on tuota samaa raitakuosia jota näkyy lyhyenä raitana kankaan alaosassa. Eilen saimme pinniksen kasattua, tänään se löysi paikkansa makuuhuoneestamme sänkyni vierestä ja nyt tekisi hirveästi mieleni jo pedata pinnis valmiiksi! Kuinka aikaisin te muut olette tehneet sen? Mietityttää että ehtiikö se pölyttyä ja karvoittua (kissojen toimesta) jos laitan liian aikaisin ja synnytykseen on vielä aikaa...

Perjantaina tilasin parista eri nettikaupasta 3 kestovaippaa ystävän suosittelun ja demonstraation perusteella. Ainakin tällä hetkellä houkuttelevimmalta tuntuvat mahdollisimman helpot versiot eli all-in-one vaipat koska niissä tuntuu olevan vähiten työtä. Niinpä tilasinkin yhden kappaleen Totsbotsia, Charliebananaa ja Babylandia. Jos tykkään noista myös sitten käytössä, tulen tilaamaan niitä lisää koska nyt sain haravoitua nettikaupat niin perusteellisesti lävitse että luulen tietäväni mistä niitä saa edullisimmin. Voin laittaa kuvia sitten kun saan ne postissa. Tosi kivoja sävyjä ja kuoseja niissä oli tarjolla!

Imetystyyny meille on valmistumassa ihan piakkoin äitini toimesta. Löysin netistä hyvän ohjeen sen tekemiseen joten laitan kuvia + ohjeet kun tyyny on valmis :)

Nyt saa antaa rohkeasti vinkkejä jos tästä puuttuu mielestänne jotain oleellista tai jos listalla on turhiakin tuotteita! Tuntuu, etten vieläkään omaa kovin hyvää visiota kaikesta tarpeellisesta, enkä halua lastata tätä pientä asuntoamme täyteen vauvantavaroita mutta toisaalta ostosreissu heti synnytyksen jälkeen ei myöskään kiehdo. Sopivasti olisi siis hankinnoissa se avainsana :) Kaikki vinkit otetaan erittäin kiitollisena vastaan!

RV 36+4: Kävelyongelmia & Kokemuksia synnytysvalmennuksesta

Tähän mennessä äitiysloma on sujunut tosi mukavasti. Tuulispään lailla pistän paikkoja kuntoon vauvantuloa varten, ja toiveissa siintää vielä, että saisin lähiviikkoina mahdollisesti myös joululahjat hankittua ennenkuin Sintti päättää tulla maailmaan.

Painoasiat harmittavat vähän, sillä tähän päivään mennessä olen hankkinut +18 kg mikä on aivan järjetön määrä. Ja 20 kg tulee takuulla rikkoutumaan, siitä ei ole epäilystäkään. En ole ihan varma mihin se kaikki paino on mennyt sillä näytän pääsääntöisesti samalta kuin ennenkin, mutta ehkä lähinnä kaikki lihaspuoli on kadonnut ja leijonaosa on asettunut rintoihin, mahaan ja erityisesti takapuoleen. Olin ajatellut harrastaa näin mammalomalla kävelylenkkejä, mutta viime viikolla kun päätin kävellä kampaajalle (n. 1,5-2 km reissu), tuli siitä aivan tuskien taival. Maha tuntuu kävellessä painavan aika epämukavasti, mutta mikä on vielä inhottavampaa niin vauva hyvin usein kävellessä alkaa pomppia virtsarakon päällä. Tuolla viikon takaisella reissulla se alkoi jo muutaman minuutin reippailun jälkeen ja niin kovalla voimalla, että tunsin sen ihan fyysisenä kipuna ja hyvä ettei silmissä tähtiä näkynyt. Toivoin pääseväni joko vessaan tai istumaan mutta kumpaakaan vaihtoehtoa ei ollut siinä tilanteessa tarjolla joten ei auttanut kuin välillä pysähtyä hetkeksi lepäämään ja sitten jatkaa matkaa.

Samaa on ollut ilmassa muillakin kävelyreissuilla, kuten esim. kaupungilla pyöriessä joten kävely ei todellakaan enää houkuttele. Varsinkin ajatus jostain lenkkipolusta metsän keskellä missä ei myöskään vessoja ole matkan varrelle ripoteltu, kuulostaa aika epämukavalta ajatukselta. Minun raskauteen ei siis kaikista hyvistä päätöksistä huolimatta ole kuulunut kunnolla urheilu eikä näytä siltä että tulee kuulumaan näin loppuaikanakaan! En aio sitä kuitenkaan murehtia vaan keskityn aktiiviseen puuhailuun kotona ja sitten vastaavasti lepäilyyn.

Meillä alkoi maanantaina synnytysvalmennus, joka oli pääsääntöisesti aika lailla tuttua asiaa. Yksi terkan kertoma asia kuitenkin kolahti ja se koski lepoa, mitä on saanut kuulla joka tuutista mutta näin konkretisoituna kävi tosiaankin järkeen. Nimittäin jos synnytys alkaa varhain aamulla, äiti on saanut nukkua ja on tavallaan helpompaa mennä voimainkoitokseen levänneenä kuin jos se alkaisi illalla kun koko päivän hereilläolo on takana ja toiveissa synnytyksen sijasta hyvät yöunet. Niinpä ajattelin lähempänä (laskettua) h-hetkeä koittaa ruveta harrastamaan enemmän päivätorkkuja, jotta olisi vähän enemmän virtaa. Nyt en ole niitä harrastanut kuin ainoastaan siinä tapauksessa että edelliset yöunet ovat olleet huonot tai lyhyet.

Eräs ystäväni joutui synnyttämään juuri niin, että kun hän oli illalla klo 23 maissa vetäytymässä yöpuulle, synnytys käynnistyi ja nopeasta synnytyksestä huolimatta hän pääsi nukkumaan aamulla vasta n. klo 7-8 maissa. Tämähän oli tietysti hyvä pohja ikiaikaiselle univajeelle ja jatkuvalle väsymykselle ;)

Kävin muuten tänään jalkahoidossa, ja se oli aivan ihanaa! En pääse enää käsiksi omiin varpaankynsiin joten se oli sikälikin aiheellinen reissu, mutta toimi myös mahtavana hemmotteluhoitona. Voin lämpimästi suositella :)

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille!

Vauvakirja Sintille

Eräs ystäväni vinkkasi, että kannattaa ostaa jo odotusaikana vauvakirja joka sitten luovutetaan aikanaan lapselle täydennettynä. Neuvolasta saatu Vau-kirja kun on ehkä enemmän äidille itselleen, ja ainakin itse pidän sen mieluusti omanani. Tässä eräänä päivänä poikkesin Suomalaisessa kirjakaupassa ja selasin todella tarkkaan kaikki tarjolla olevat opukset läpi. Omaksi yllätykseksenikin päädyin vanhaan klassikkoon eli Vauvamuistot - kirjaan joka muistaakseni oli peräti sama kirja jonka itsekin aikanaan sain.

Halusin tämän kirjan siitä syystä, että siinä oli todella paljon sivuja, 96 kpl, ja paljon vapaata kirjoitustilaa sekä halpa hinta: 9,90 eur. Valikoimaahan löytyi todella paljon ja niistä olisi voinut valita periaatteessa useammankin, mutta kaikista tuntui puuttuvan jotain vaikka kuvitus oli monessa kirjassa paljon parempi kuin tässä. Anne Geddesin kirja olisi myös ollut mieleeni, mutta se maksoi 3 kertaa enemmän kuin Vauvamuistot :)

Suunnitelmani on lisätä kirjaan paljon vapaata tekstikenttää, eli ottaa mukaan sellaisia juttuja joita siitä mielestäni puuttuu. Tässä muutama lisäysidea:

- laskettu aika

- kuka oli presidenttinä & pääministerinä kun synnyin

- paljonko maitolitra maksoi

- miten isä & äiti tapasivat

- valikoituja otteita Vau-kirjasta raskausajalta

- missä asuimme

- mikä oli työnimeni vatsassa ollessa

- mitä äiti sanoi ensimmäiseksi synnytyksen jälkeen

- mitä isä sanoi ensimmäiseksi synnytyksen jälkeen

Mistä vauvakirjasta olette itse tykänneet? Keksittekö muita hyviä lisäyksiä? :)

RV 36+1: Neuvolapettymys + masukuva

Kiitos kaikista lohduttavista ja tsemppaavista kommenteista eilen! Pieni paniikinpoikanen oli selvästi iskemässä päälle, mutta yön yli nukkuminen hieman helpotti ja sain uutta perspektiiviä asiaan. Sitäpaitsi, rupesin soveltamaan uutta periaatetta:

If you are not ready, GET ready!

Tarkoittaa käytännössä sitä, että haalin kaikki ne laatikonpohjalle kerääntyneet opaskirjaset iltalukemiseksi ja kahlaan niitä nyt päivittäin läpi niin kauan että olen saanut kaikki luettua. Samoin kodin rästihommia hoitelen nyt ihan täysin kiireellisyysjärjestyksessä niin, että se ensin alta pois mikä eniten harmittaisi jos jäisi tekemättä.

Eilisessä kommenttiboksissa Vilho kirjoitti todella osuvasti ja silmiä avaavasti, että hänellä loppuodotusvaiheessa vauvan kaipuu ja ikävä ehti kasvaa aikamoiseksi. Ihan totta! Minäkin ajattelen ja kaipaan vauvaa päivittäin, kun tuntuu siltä, että haluaisi niin kovasti jo tavata sen pienen ihmisen joka siellä on kasvamassa ja minkälainen hän sitten ihan oikeasti on. Olisi siis ihana saada oma vauveli vihdoin syliin :)

Mutta, tunteet menevät selvästi ylös ja alas, koskapa nyt on taas aika pettynyt ja harmistunut olo. Minulla piti olla tänään neuvolalääkäri ja jotenkin pistin kaiken toivoni siihen, että nyt saan kuulla vihdoin mikä se kohdunsuun tilanne on, eli onko syytä toden teolla valmistautua synnytykseen henkisesti vai koittaako h-hetki vasta parin viikon päästä. Lääkäripä olikin sairastunut ja uusi aika kiven takana! Onneksi terkka teki kaikkensa ja pisti minut ilmeisesti ylimääräiseksi jollekin toiselle lääkärin viikon päästä, joten ei tarvitse ihan hirveän kauan sentään odotella. Lohdutuksekseni sain myös kuulla, että synnytyspöydällä viimeistään tehdään synnytystapa-arvio ja jos vauva ei mahdu tulemaan niin sitten kärrätään sektioon. Eli jos joutuisinkin jostain syystä synnyttämään ennen lääkärikäyntiä niin ainut asia mistä se on pois, on minun oma henkinen valmistautumiseni.

Se mitä en olisi halunnut kuulla yhtään, oli tämänkertainen hurja painonnousu. 1120 grammaa!! Viime viikkoisen neuvolareissun jälkeen on alkanut mielestäni ihan hienoinen turvotus joka sai minut ottamaan kihla- ja vihkisormukset 3 päivää sitten sormesta pois, eli tällä voi olla osuutta asiaan. Luulenpa kuitenkin, että pääsyyllinen on sittenkin tämän viikon herkkuaddiktion kohde eli Daim-jäätelö jota on tullut maisteltua reilulla kädellä harva se ilta, ja joka on jäänyt muistoksi kroppaan (sekä vähän myös kasvoihin finnien muodossa)...Nngh. Tosin näin äitiyslomalla syöminen on muuten kohtuullistunut tosi paljon ja aterioiden määrä on vähentynyt juuri sopivasti kun viime aikoina varsinkin työpäivät menivät siihen, että olin vähän väliä napostelemassa jotain. Silti herkuttelu on lisääntynyt ja painottunut valitettavasti näihin "kevyt" nameihin eli Daim-jätskiin joka siis tunnetusti sisältää vain pari hassua kaloria...NOT ;)

Tähän loppuun vielä masukuva eiliseltä eli kun viikkoja oli kasassa tasan 36. Aivan mahdottoman kokoinen tuo masu!

Ja eräs kiva uutinen, meidän tilaama pinnasänky on vihdoinkin saapunut vaikka viimeisimmän tiedon mukaan sen piti tulla vasta reilun viikon päästä! Nyt lähdemme sitä noutamaan ja valitsemaan samalla jotkut kivat lakanat :) Jos ei tämä piristä niin ei sitten mikään.

RV 36: Vauva, ei saa tulla vielä!

Aina viime päiviin saakka olen ollut vakuuttunut siitä, että minun synnytykseni ei koita ainakaan ennen laskettua aikaa. Ei vaan yhtään tunnu siltä. Ei supista, ei ahdistuta edes vielä kovin paljoa tämän ison mahan kanssa. Huomenna menen neuvolalääkäriin ja vielä toissapäivänä olin ihan varma, että sieltä tulee tuomio "kohdunsuu kiinteä, ei viitteitä pian alkavaan synnytykseen".

Kunnes. Se oli niin pienestä kiinni, kuin keskustelusta erään ystävän kanssa. Hänellä, kuten eräällä toisellakin ystävälläni, on ollut todella paljon samankaltainen raskaus kuin minulla. Ei ongelmia missään vaiheessa, kunnes vasta ihan lopussa ja sitten lopputulemana synnytyssaliin 3 viikkoa etuajassa. Eihän noilla synnytystarinoilla ole välttämättä mitään tekemistä minun kanssani, mutta nyt jotenkin lähdin mukaan tähän kauhisteluun ja pelkään ihan (puoli)tosissani, että joudun synnyttämään jo viikon päästä.

En ole vielä valmis!! En ole.

Kotona on pari isoa proggista vielä tekemättä, vauvanvaunut ja sänky saapumatta, mutta ennen kaikkea MINÄ en ole valmis. Apua. En ole edes lukenut puoliakaan kaikista niistä oppaista joita tähän mennessä on kertynyt. Opiskelukin siis vielä ihan täysin hunningolla.

Mistä saisi takuut siitä, että vauva tulee vasta lähempänä laskettua aikaa?? Ai ei mistään, no onpa kummallista.

Tämä epävarmuus ja tietämättömyys tulevista viikoista on aika hurjaa. Tällainen kontrollifriikki ei ole oikein tottunut moiseen. Joku voisi sanoa, että on ihan terveellistäkin opetella välillä epävarmuuden sietämistä :P

No niin, lohduttakaa nyt pliis friikkailijaa ja kertokaa te synnyttäneet, kuinka monta viikkoa ennen tai jälkeen laskettua aikaa vauva tuli? Ja tällä tietysti kalastelen niitä tarinoita kun laskettu aika täsmäsi, hahaa ;)

P.S. Tänään alkaa vihdoin synnytysvalmennus, jokohan se saisi minut tolkkuihini..?

RV 35+3: Neuvolassa

Torstaina kävin taas neuvolassa ja pitkästä aikaa myös mies pääsi töiden puolesta osallistumaan, joten olimme paikalla molemmat. Onneksi juuri nyt, koska meitä kohtasi iloinen yllätys: saimme kurkata vauvelia ultrassa! Ilmeisesti ultran tarkoituksena oli varmistaa vauvan asento ja se näytti olevan samoin päin kun terkan alustava tunnustelu mahan päältä antoi ymmärtää: pää alhaalla, selkä minusta katsottuna mahan vasemmalla puolella ja koivet ylhäällä/oikealla. Miehen mukaan viimeisen kolmen sekunnin aikana hän onnistui näkemään myös vauvan kasvonilmeet ja sen jälkeen hän onkin muistellut sitä ahkerasti ääneen :)

Kriittiset lukemat:

- painonnousu vain +140 g (tämä on selvästi hidastunut sen jälkeen kun aloitin mammaloman, jihuu!)

- SF-mitta 35 cm

- verenpaineet hyvät

- hemoglobiini jopa 121 eli paras lukema tähän mennessä, ja kohta ruvetaan kuulemma lopettelemaan raudan syöntiä kun synnytys lähestyy

- syke 145

- vauvan liikkeet + (tätä vähän ihmettelen sillä vauva muljui mahassa vimmatusti kun makoilin tutkimuspöydällä)

Muuten kaikki oli oikein positiivista, mutta terkan mukana oli harjoittelemassa opiskelija jolle terkka antoi tehtäväksi ottaa minusta verikokeen (vasta-aineet) ja tästähän olen aiemminkin avautunut kun verikokeiden otto on minusta aina yhtä kamalaa ja vastenmielistä. Muuten en olisi varmaan antanut opiskelijan ottaa, vaan kun tiesin että terkkani ei ole tässä hommassa itsekään kovin hyvä niin olkoon. Bad mistake...Opiskelija jahkasi näytteenoton kanssa aika kauan ja neulan suoneen saattaminen kesti ja kesti, kunnes hän sitten tuumasi ettei suonesta tule mitään. En tiedä mitä sen jälkeen tapahtui mutta kävi niin kipeää että kiljahdin. Hän otti neulan pois ja valitteli moneen kertaan kuinka säikähti huutoani. No, koitapas itse olla hiljaa kun joku töykkii sinua neulalla kipeästi suoneen, hmph.

Siinä vaiheessa terkka armahti ja varasi suosiolla läheisestä laboratoriosta ajan, jonne sain mennä neuvolasta suoraan. Ah, labrassa näytteen otto sujui mahtavalla ammattitaidolla ja kesti ehkä 5 sekuntia! :) Tosin siellä minulle ihmeteltiin, että miksi neuvolassa ylipäätään yritettiin ottaa verikoetta kun juuri vähän aikaa sitten on sovittu, että kaikki verinäytteiden otot siirtyvät neuvolasta pysyvästi labraan? No, tämän muistan ensi kerralla jos siihen vielä on tarvetta :)

Neuvolassa valittelin myös käsivarsien puutumista nukkuessa, josta kirjoittelin enemmän tässä postauksessa. Oireet ovat sikäli vähän pahentuneet, että käsien ja ranteiden puutumisesta toipuminen kestää aamulla heräämisen jälkeen helposti tunnin tai kahden verran. Samoin makuuasentoon mennessä sormet saattavat puutua jo ihan viidessä minuutissa. Terkan mukaan kyseessä saattaa hyvinkin olla se joidenkin teistä veikkailema rannekanavan oireyhtymä (olikohan tämä nyt oikea termi?), mutta tavallisesti oireet lakkaavat synnytyksen jälkeen. Hoitona tässä vaiheessa kovasti käsillä ja sormilla puuhastelua, mieluiten virkkaamista tai kutomista (argh, ei osaa!) tai leipomista. Pitänee vaan kehittää tähän jotain itselle sopivaa ja muistaa liikutella käsiä kovasti päivän mittaan.

Laskettuun aikaan tasan kuukausi!! Jännittävää :)

RV 35: Rentoutunut Vauvavarustelija

Piipahdin vain kertomaan, että täällä äitiyslomalla on aika mukavaa olla...:)

Olen ilmeisesti rentoutunut jo kunnolla, koskapa lyhyet yöunet ovat viimeisen parin päivän aikana muuttuneet hurjan pitkiksi koisaamissessioiksi ja sitä myötä päivätorkut ovat jääneet pois. Toki käsivarret edelleen puutuvat entiseen tapaan, mutta jostain syystä nyt on helpompaa jatkaa unia kyljenkäännön jälkeen ja unta vaan tuntuu riittävän! Ihanaa.

Lisäksi kalenteri on täynnä kaikenlaisia menoja tälle viikolle, sillä ajatuksella että mennään nyt vielä kun voidaan. Eihän sitä tiedä vaikka ensi viikolla jo synnytetään, sillä kaikki on mahdollista.

Tänään soittelin meidän tilatun pinnasängyn perään ja harmillisesti ne ovat maahantuojaltakin loppu. Me saamme siis omamme vasta marraskuun viimeisellä viikolla ja se hieman hirvittää ihan siltä varalta että vauva tosiaan tulisi etuajassa ja jäisi sitten alkuajoiksi ilman petiä. Vaunuistakaan ei ole vielä kuulunut mitään.

Yksityisellä teettämäni Streptokokki B:n testitulokset saapuivat perjantaina ja ne olivat negatiiviset. Huippujuttu, eli siis suurella todennäköisyydellä sitä ei ole elimistössä siinä vaiheessakaan kun synnytys koittaa joten tämän osalta voin henkäistä helpotuksesta.

Mutta maha, laskeudu jo pliis! Ei haittaa vaikka joutuisinkin vaihtamaan "ankkakävelyyn" kunhan tämä tukala yläkerran olo jo vähän helpottaisi....

Haaste: 8 satunnaista asiaa itsestäni

Kiitos haasteesta Paukkuliini ja Mammamarian!

Tunnustuksen saajan tulisi:

- kiittää tunnustuksen antajaa

- antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle

- ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta

- kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

1) toinen kissoistani sairastui vastikään vakavasti parantumattomaan sairauteen, eikä huoli ole vieläkään ihan kunnolla pois. Nyt on taas tullut käänne huonompaan suuntaan, mutta uskon ja toivon että se pikkureppana jaksaa vielä sinnitellä korkeasta iästään huolimatta! Sydän murtuisi jos tämä olisi nyt tässä...

2) Raskausaikani on ollut todella harvinaisen helppo jopa näille viikoille asti. Stressinsietokykyni on kuitenkin mennyt ihan olemattomaksi ja mies on saanut hoidella kaikki "ikävät" asiat koska minulta palaa proppu noin viidessä sekunnissa. Muutama viikko takaperin vedin hirveät itkupotkuraivarit erästä teknistä laitetta asentaessa kun en saanut sitä toimimaan. Jälkeenpäin ihmettelin itsekseni että oliko oikeasti niin isosta asiasta kysymys ;)

3) Olen jo aika innoissani jouluntulosta sillä eka kertaa vuosikausiin minulla on ajallisesti mahdollista panostaa joulukoristeisiin sekä valmistautua joulun tunnelmaan leipomalla jo hyvissä ajoin joululeivonnaisia. Tavallisesti havahdun aina noin viikkoa ennen siihen, että kaikki lahjat on ostamatta ja joulu jo ovella!

4) Viime aikoina olen alkanut katsoa enemmän tv-ohjelmia ja nyt tuijotan jopa Big Brotheria. Ugh.

5) Ehdoton lempijäätelöni on Carte D'orin Crema di Mascarpone jota mussutan säännöllisesti. Luulenpa, että tänä iltanakin on pakko ottaa sitä kulhollinen koska sitä niin sopivasti sattuu pakastimessa olemaan...slurps.

6) Mieleni tekisi mennä lähiaikoina elokuviin, mutta en tiedä selviänkö kokonaisesta näytöksestä ilman wc-käyntiä (tai monta), sillä Sintti on ruvennut pomppimaan päivittäin moneen otteeseen virtsarakon päällä ja siitä tulee ihan hurjan pakottava vessakäynnin tarve vaikka ihan äskettäin olisi käynyt! En olisi etukäteen arvannut kuinka voimakkaita liikkeitä vauva voi tuolla kohdussa saada aikaiseksi :)

7) Olen kohta pyykännyt & silittänyt melkein kaikki vauvanvaatteet ja niitä on muuten PALJON. Ajattelin tehdä niistä lähipäivinä kuvapostauksen.

8) Meidän synnytysvalmennus alkaa vasta reilun viikon kuluttua ja minua vähän pelottaa, että vauva ehtii tulla ennenkuin kaikki käynnit ovat takana...

Tämä haaste on kiertänyt varmaan jo melkein kaikille, joten en jaa kahdeksalle vaan seuraaville bloggareille:

Tytille

Mama M:lle

Shaynalle

Sandylle

RV 34+4: ÄITIYSLOMALLA!

Rankan viimeisen työviikon jälkeen sekin päivä vihdoin koitti, että olen tosiaankin ÄITIYSLOMALLA :) :)

Työpäivät olivat todella kiireisiä, ja vasta viimeisenä päivänä kun siivosin viimeisetkin paperikasat, arkistoin sähköpostit ja kävin hyvästelemässä työtoverit, tajusin että olen todellakin lähtemässä täällä vähintäänkin hyvin pitkäksi aikaa ellen jopa lopullisesti. Pelkäsin etukäteen tunnemyrskyä ja kyyneleitä, mutta sen sijaan minua lähinnä hihitytti tilanteen absurdius, ja että tämä kauan odotettu päivä on tosiaankin nyt käsillä. Leveä hymy huulilla lähdin työpaikalta ja hoin itselleni, että usko pois, äitiyslomalla ollaan :)

Kävin heti ostamassa 2 pakettia hajustamatonta ja herkkäihoisen pyykinpesuainetta, toisen kirjopyykille ja toisen valkopyykille. Nyt menenkin heti pyykkäämään Sintin vaatteita jotta pääsen kohta silittämään ja järjestämään ne lipaston laatikoihin häntä odottamaan...

Tervetuloa

...päivätorkut

...siisti koti

...hyvät yöunet

...vauvantarvikkeiden järjestely (vihdoin!)

...aika ystäville

...lukeminen

...BLOGGAUS ;)

Ihanaa, äitiysloma!