Miltä tuntuu kun meinaa tukehtua kiukkuun

Viimeisen parin viikon aikana olen huomannut muuttuvani Raivottareksi. Mahtavaa. Temperamenttia minusta on löytynyt aina, mutta viimeisen parin viikon aikana olen huomannut toimivani kuin persoonallisuushäiriöinen Jekyll & Hyde. Rauhallisina hetkinä kodin huomassa tai ystävien seurassa hymyilen kuin vähämielinen onnellisuuspillereitä popsinut (taikkapa yksinkertaisesti vain tuleva äiti!) ja silittelen tuon tuostakin massua puhellen vauvalle mukavia.

Mutta sitten ne toiset hetket.

Eräänä aamuna pari viikkoa sitten kun olin juuri päässyt työpaikalle, istuin työpöytäni ääressä ja huomasin suorastaan vapisevani kiukusta. Oli lähellä etten saanut aivan tolkutonta itkupotkuraivaria (yksin!), kunnes pysähdyin miettimään, että mikäs minua nyt aivan oikeasti kiukuttaa. Totesin, että mielialani koostui näistä asioista: aamun kiireessä pari lyhyttä poikkipuolisesti vaihdettua sanaa miehen kanssa, joku hukassa oleva asia, pari törttöä työmatkan varrella + muutama tympeä työsähköposti. Maata kaatavaa? No normaaliolosuhteissa ei todellakaan, mutta raskaushormoneiden vallassa tuntui kuin maailma pysähtyisi siihen paikkaan enkä saa happea kun niin vituttaa.

Toinen tapaus on eiliseltä, kun koko päivä tuntui menevän aivan pipariksi. Olin kamppaillut jo muutaman päivän erään todella vaikean työongelman kanssa ja se ei vain tuntunut ratkeavan. Normaalisti tuollaisissa tilanteissa sisuunnun entisestään, mutta nyt tunsin oloni lähinnä voimattomaksi ja avuttomaksi. Tähän päälle pari muuta helppoa mutta ärsyttävää työjuttua ja pari käytännön vastoinkäymistä, niin päivä oli pilalla. Tulin kotiin aivan hermorauniona ja lopun iltaa lapoin nassuuni namuja + muita herkkuja yrittäen vängällä piristää mielialaani. Viimeistään aivan hulvaton elokuva "Just Go With It" kirvoitti kunnon naurut, mutta sitten olikin jo nukkumaanmenon aika.

Totesin miehelle, että tämä hallitsematon raivoilu on aika hemmetin pelottavaa! Mies neuvoi ajattelemaan vauvelia sillä hetkellä kun oikein ottaa päästä, mutta vielä pelottavampaa on että se auttaa korkeintaan 5 sekuntia.

Rupesin ihan toden teolla miettimään, että pystynkö tosiaan tekemään töitä vielä seuraavat kolme kuukautta kun nyt jo on tällaista? Ongelmana ei ole kroppa, vaan hermot. Kirjoittaisiko se lääkäri sitten sairaslomatodistukseen, että "Hermot eivät kestä työntekoa --> sairaslomalle" :D :D

Apu-va. Onko kenelläkään muulla takana vastaavanlaisia kokemuksia? Eihän tarvitse odottaa synnytykseen asti, että tämä helpottaa, eihän?

RV 20+3: Oirepäivitystä ja totuttelua uutisiin :)

Niinkuin otsikostakin voi päätellä, täällä koitetaan totutella toissapäiväisiin uutisiin. Me oltiin niin asennoiduttu poikaan mutta että tuleekin tyttö, se on vähän eri juttu se :) Aloitin heti tiistaina sopeutumisen käymällä Prismassa vaaleanpunaisilla vaateostoksilla joten uskoisin tämän etenevän aika rivakkaa tahtia. Miehen kanssa olemme vuorotellen kysyneet toisiltamme että joko toisella on mennyt tajuntaan nämä uutiset, ja mieheltä on myös päässyt suusta aika timantteja kommentteja. Tässä niistä yksi:

"Voi paska, tajusin just, että munhan pitää aloittaa treenaamaan jo nyt että olen sitten hyvässä kunnossa kun tyttö tulee teini-ikään ja pitää valmistautua antamaan köniin turhan innokkaille poikaystäväkandidaateille..!"

Tämä on varmaan isälle se yksi pahimmista uhkakuvista: tulevaisuuden poikaystävät. Hui kamalaa sentään :D :D

Raskausoireista en ole kirjoitellut vähään aikaan, mutta toisaalta niissä ei ole ollut mitään erikoista mainittavaakaan. Nyt tilanne on vähän muuttunut, joten otetaanpas samalla katsaus niihinkin.

Pahenevat selkäkivut: näistä kärsin joka päivä ja erityisesti kävely tuntuu ilkeältä. Jos lähdemme miehen kanssa kävelylenkille, hyvä jos pystyn kiertämään läheisen puiston ympäri kunnes alkaa jomottaa ja pitää kädellä tukea selkää. En vieläkään tajua miten selvisin asuntomessuista, mutta ilmeisesti kohteet olivat niin kiinnostavia että unohdin kivut ;)

Suonikohjut: kyllä, luit oikein! Minulla on aiemminkin ollut jaloissa katkenneita pintaverisuonia mitkä eivät ole kovin kivan näköisiä, ja polvitaipeissa jotain pientä suonikohjujen tyyppistä, mutta eilen huomasin vielä ilkeämmän oireen. Jalan sivuun polven viereen on muotoutumassa aivan valtavan pitkä ja mojova suonikohju! Hitto. Googlasin aiheesta vähän tarkemmin ja toden totta, raskaus pahentaa suonikohjuvaivoja ja jos ne haluaa leikkauttaa, se kannattaa tehdä vasta kaikkien raskauksien jälkeen. Leikkaus, here I come in 7 years...

Rytmihäiriöt: jep jep, tällaisistakin kärsitään. Tässä parina päivänä olen ihmetellyt, kun erityisesti illalla sänkyyn mennessä levossa sydän saattaa välillä hypähdellä kummasti ja "muljahdella". Välillä se tuntuu ikään kuin jättävän lyönnin välistä ja sitten kohta pari kertaa nopeasti peräkkäin, aivan kuin ottaen vahingon takaisin. Onneksi nuo kohtaukset eivät kestä kauaa, mutta kyllä ne ovat ilkeän tuntoisia. Rytmihäiriöitähän ne ihan selvästi ovat ja googlettamalla sain selville, että se ei ole raskauden aikana kovin epätavallista (eikä vaarallista).

Minähän kuulostan ihan viisikymppiseltä tädiltä kaikkine näine vaivoineni :) Sanokaa nyt, että jollakin muullakin (ja mielellään alle 3-kymppisellä) on suonikohjuja ja rytmihäiriöitä...?

Jymy-yllätys!

Nyt on sitten rakenneultra takana ja vihdoin voi huokaista helpotuksesta: kaikki oli hyvin. Suuri kivi vierähti sydämeltä. Meitä molempia jännitti autossa niin paljon, että ihan mahanpohjasta kouraisi ja aivan uskomattomalta tuntui kuulla, että kaikki on todellakin varsin hienolla mallilla ja vauveli keskikäyrillä menossa niin mittojen kuin painonkin suhteen. Painoarvio oli n. 329 grammaa ja pituutta gynekologi arveli olevan 25 cm, mutta sitä oli vaikea sanoa tarkkaan koska Sintti oli koko ajan niin kippuralla :)

Mutta siis, eikun sukupuoliveikkailun tuloksiin! Tätä postausta kirjoittaessa arvailuja oli tullut 11 kappaletta ja niistä peräti 82% odotteli poikaa tulevaksi. Vain 18% oli tytön kannalla.

Mutta arvatkaapa mitä!

Meille tulee TYTTÖ!! :D

Tämä oli meille aivan super jymy-yllätys koska olimme olleet alusta asti aivan varmoja, että sieltä tulee pikkuinen poika ja olemme jopa kutsuneet vauvelia koko ajan valitsemallamme pojan nimellä. Raukkaparkaa on siis koko pienen ikänsä kutsuttu väärällä nimellä ;)

Nyt varmaan mietitte, että miten joku voi olla noin varma tulevasta lapsen sukupuolesta. En muista olenko selittänyt tätä blogissa aiemmin, mutta mieheni suvussa on sellainen ominaisuus, että sinne syntyy vain ja ainostaan poikia. Tämä juontaa juurensa suvussa aika kauas taaksepäin ja tästä todisteena on mm. mieheni isällä liuta veljiä ja kaikki heidän poikalapsensa eli mieheni serkut (niitä on paljon!). En ollut aiemmin kuullut tällaisen ilmiön olemassaolosta mitään, mutta pakkohan se oli uskoa kun niin paljon todistekappaleita on olemassa. Myöskin mieheni veli toivoi edes yhtä tyttöä mutta niinpä vain heilläkin on 2 poikaa.

Tästä syystä olen hiljalleen hyväksynyt ajatuksen siitä, että meille ei koskaan (mahdollisesti) tule tyttöä eikä ajatus pojasta ollut millään tavalla pettymys. Olenkin koko ajan sanonut miehelle, että minulle on aivan sama kumpi sieltä tulee kunhan se vain saisi olla terve. Toki tiesin, että IVF-hoidot saattaisivat "sekottaa pakkaa" mutta en pitänyt sitä todellisena vaihtoehtona :)

Kuulostaako huuhaalta? No, tällaisen "totuuden" kanssa miehen puolen suvussa on eletty vuosikaudet ja yksi jos toinenkin tulee putoamaan penkiltä kun kuulee tämän uutisen, hehheh. Me myös olimme todella yllättyneitä ja ällikällä lyötyjä. Samoin miehen vanhemmat kun saivat puhelun, että nyt tuleekin sukuun oikein naispuolista verta.

Kysyimme sukupuolta aivan ultrauksen loppuvaiheessa ja lääkäri varmisti vielä toiseen kertaan, että haluammeko todella kuulla sen. Sanoimme haluavamme ja kun hän vastasi "tyttö", luulin ensin kuulleeni väärin ja pyysin vahvistusta. Hän sanoi, että vaikka mistä kulmasta katsoo niin tytön sukupuolielimet sieltä hyvin selvästi näkyvät eivätkä ne muuksi muutu vaikka kuinka tarkistaa. Aluksi purskahdin nauruun, ja heti perään itkuun. Ihan oikeassa olitte, kun sanoitte että rakenneultra on tunteellinen kokemus ja ainakin minut se herkisti ihan täysin. Ei siis sukupuolen kuuleminen vaan kaikki se jännityksen purkautuminen ja onnellinen olo siitä, että lapsemme on kunnossa ja raskaudella on loistavat edellytykset jatkua tästä loppuun asti. Ja kyllähän tällainen ultrauskokemus vaan konkretisoi raskauden paremmin kuin mikään muu, ja viimeisenä pisteenä iin päälle se sukupuolen vahvistuminen.

Eilen pelottelin itseäni sillä 5 minuutin lääkärikäynnillä. Täytyy heti korjata sanomaani siltä osin, että ainakaan meillä kokemus ei ollut ollenkaan lyhyt tai hätäinen. Ajantajuni meni aivan sekaisin siinä tunnemyrskyssä, mutta sanoisin että ihan normaali 20-30 minuutin aika se oli. Lääkäri ultrasi tosi perusteellisesti, pysäytti kuvan vähän väliä ja otti eri ruumiinosista mittoja. Tämän jälkeen ihmettelen kyllä miten tuon kaiken tosiaan edes pystyy tekemään 5-10 minuutissa. Ehkä näillä tuttavillani oli vain sattunut pahimmanlaatuinen kiirepäivä ja lääkäri on yrittänyt hoitaa tuplamäärän potilaita samassa ajassa....

Mutta siis, täällä ollaan hyvillä mielin, onnellisina ja hiukan pöllämystyneinä. Hyvä Anonyymi, Mari ja osittain myös Jii oikeasta arvauksestanne!! :)

Huomenna jännät paikat: the Rakenneultra

Kiitos kommenteistanne edellisiin postauksiin ja pahoittelut hitaasta vastaamisestani! Vastaan kyllä aina, mutta nyt se laahaa hieman jäljessä. Ja kovasti tervetuloa uusille lukijoille, kiva kun liitytte mukaan! :)

Tänään sivupalkin pupu on juossut täyteen 20 viikkoa mikä tarkoittaa sitä, että tänään ollaan tasan puolivälissä. Se tuntuu aivan uskomattomalta asialta, mitä täytyy aina vähän väliä pysähtyä oikein miettimään ja hehkuttamaan :) Nyt tosin on jotain uutta jännättävää, sillä sain meidän ensi viikolle varatun rakenneultran aikaistettua huomiselle ja yhtäkkiä mieleen on hiipinyt kaikenlaisia vaivihkaisia pelkoja. Mitä jos vauvalla ei olekaan kaikki kunnossa? Entä jos siellä on jotain niin vakavaa että meille ehdotetaan raskauden keskeyttämistä jne jne. Se on minun vauva ja jo hurjan rakas tässä vaiheessa!

Vaikka noita pelkojakin välillä pyörii mielessä, niin huominen on varmasti samalla ihana kokemus ja kutkuttaa ihan ajatella, että huomenna tähän aikaan tiedämme onko meille tulossa tyttö vai poika :) Kuten moni muu odottaja, myös minä haluan laittaa pientä arvailuleikkiä pystyyn eli pistäkääs kommenttiboksiin veikkausta kumpi sieltä on tulossa! Lupaan kertoa lopputuloksen ;)

Muuten, meitä on varoiteltu, että meidän kaupungissa rakenneultra tehdään todella nopeasti. Moni tuttava oli mennessään varautunut ihaniin vauvan tuijotteluhetkiin kuten niskapoimu-ultrassa, eli n. 30 minuutin ultraukseen, mutta täälläpäin se kuulemma saatetaan sujauttaa ohitse jopa viidessä minuutissa. Tyyliin "housua ja paitaa alas, sängylle makaamaan, jassoo kaikki onkin aivan hyvin, onko kysymyksiä ai ei, no kiitos näkemiin!" Parempi varautua jo ennakolta siihen että se on sitten tosi nopea toimitus ja kysyä heti kun annetaan tilaisuus ettei vaan mitään unohdu :)

En malta odottaa meidän pikkuisen näkemistä jälleen!

Baby Fashion by Sintti, Vol II

Kävin läpi toista kassillista Sintin saamia vaatteita ja kuvailin samalla niitä mielestäni kivoimpia yksilöitä teillekin katseltavaksi.

Tämä übersöpö body on lahja ystäviltä ulkomaanmatkalta. Ihana! :)

Tikruhousut ovat perinnöksi saatujen vaatteiden ensimmäinen edustaja tässä postauksessa. Tykkään näistä tosi paljon, mutta nämä ovat aika jämäkät ja kokoa 68 cm. Mietin vain, että kuinkahan mukavat niitä on pikkuvauvan käyttää kun eivät ole kuitenkaan samalla tavalla pehmoiset kuin bodyt ja college-housut...

Kuva ei tee mielestäni oikeutta tälle ihanalle neuleelle, jota ei ole käytetty vielä yhtään! Kaupan laputkin kaikki tallella. Tämä on oikein ihanan uutuudenpehmeä käteen, ja luulen että tulemme käyttämään tätä monet kerrat :) Koko 74 cm eli saa odotella vähän aikaa ennenkuin käyttöpuuhiin päästään.

Vihreäharmaaraitaiset haalarit, kokoa 81 cm. Tosi ihanat, mutta vaikuttavat kovin kesäisiltä eli saapa nähdä tuleeko meidän lapsukainen olemaan sopivaan vuodenaikaan näiden käyttöiässä. Toivotaan...!

Ihanan pehmeät Henkkamaukan vaaleansiniset sammarihaalarit, kokoa 56 cm. Näitä ihan varmasti käytetään ja paljon!

Ja sitten, mitä laatikosta paljastuukaan....

...Tittidii...

.....

Upouudet ja käyttämättömät Conversen lenkkarit! Arvatkaa vaan, mistä näistä tarvikkeista mies on innostunut eniten ;)

Siinäpä kuvapläjäys taas tältä kertaa. Väreistä päätellen, kumman sukupuolen tulon luulette olevan "kätevämpää"..? Niinpä, kaikki vaaleansinistä ja poikien sävyä!! Jos tuleekin tyttö, niin joutuisimme urakalla vaateostoksille (mikä olisi tietenkin aivan KA-MA-LAA...) vaatevarastoja täydentämään :D

Ihanaa viikonloppua!

Maltofer - rautatabletit

Kuten aiemmin kirjoittelin, viime neuvolakäynnillä terkkari suositteli rautakuurin aloittamista alhaisen hemoglobiinin takia. Sain mukaan esitteen uudenlaisesta rautatabletista, jonka kanssa voi nauttia myös maitotuotteita eli käyttö on siinä mielessä tosi vaivatonta. Tämän tuotteen nimi oli Maltofer ja kun painelin apteekkiin sitä ostamaan, ilmeni että tuote on myöskin purutabletin muodossa eli mikä ainakin minun mielestäni lisää käyttömukavuutta huomattavasti.

Ainoa miinus oli tuotteen kallis hinta: 10 tabletin pakkaus maksoi peräti 15 euroa! Saatavilla oli myös isompi pakkauskoko, jonka hinta oli 30 euroa, mutta valitsin itse noista sen pienemmän.

Olen nyt käyttänyt Maltoferia kuuden tabletin verran ja valitettavasti täytyy todeta, ettei kyseessä ole minun henkilökohtainen suosikkini. Olisin ajatellut, että koska käyttö on niin helppoa, sitä mieluummin maksaakin vähän enemmän, mutta ei. Tuote on nimittäin muun muassa aivan uskomattoman pahanmakuinen! Ehkä tämän olisi voinut päätellä jo siitä, että kyseessä on tosiaankin rautavalmiste, eli ei siitä varmasti mitään karkinmakuista saa mitenkään, mutta kun se mönjä pitää huuhdella suusta joka kerta pureskelun jälkeen, en näe hirveätä eroa tavallisen tabletin rinnalla ;)

Jos jollakulla on vakavia nielemisongelmia pillereiden kanssa, niin sitten tätä varmasti kannattaa kalliista hinnasta huolimatta kokeilla, mutta luulen että minä palaan heti tämän pakkauksen jälkeen tavallisiin (ja halvempiin) tuotteisiin!

Tietääkö kukaan onko siitä mitään haittaa, jos ottaa rautatabletin juuri ennen nukkumaanmenoa...? Mietin nimittäin omaa maitotuotteiden käyttöäni, ja aika laillapa niitä kuluu tasaisesti pitkin päivää, ja miltei joka aterialla. Niiden välillä kun pitäisi olla 2h molempiin suuntiin.

P.S. Otin äsken tämän illan annoksen ja korjaan heti aiemmin sanomaani. Tabu ei ole ainoastaan pahanmakuinen vaan suorastaan kammottavan makuinen...brr! Onneksi ne ovat ihan kohta lopussa :D

RV 18 + 6: Katsaus Raskausoireisiin

Huomenna pyörähtää käyntiin yhdeksästoista raskausviikko, jännää! Viikon päästä siis voidaan sanoa, että ollaan puolivälissä raskautta :)

Ajattelin hieman taas kirjata ylös viimeaikaisia raskausoireita, etteivät vaan pääse vaipumaan unholaan.

Hiukset: kesän aikana olen ihmetellyt, että miksi blondi pääni näyttää yhä vain tummemmalta, vaikka uskollisesti pesen hiukseni hopeashampoolla. Raitojen uusimisestakaan ei ole kovin kauaa joten juurikasvusta ei siis pitäisi olla kyse. Sitten tajusin; hiukseni ovat yksinkertaisesti tummuneet raskauden johdosta! Olin toivonut, että minun kohdallani se hiuksiin liittyvä oire olisi mieluummin ollut rasvoittumisen vähentyminen, mutta kaikkea ei voi saada ;)

Hajuaisti: tänään mies huomautti, että hajuaistini on aivan selvästi tarkentunut koska nykyään se olen minä joka ensimmäisenä huomauttelee pahoista hajuista. Heti kun mies tämän sanoi, tajusin sen olevan totta koska hajuaistini on aina ollut todella heikko mikä sinänsä on ollut aika helppoa koska eipähän ole tarvinut kärsiä erilaisista lemuista! Uskoisin tämän kuitenkin palautuvan raskauden jälkeen siihen mistä lähdettiinkin.

Unet: En tiedä onko tämä varsinaisesti raskauteen liittyvä, mutta koska en parempaakaan keksi niin laitetaan se sitten tähän kategoriaan. Aiemmin lomareissulla oli noin viikon jakso kun näin jatkuvasti todella hengästyttäviä ja levottomia (ei siinä mielessä!) unia, joten aamuisin oli aina jotenkin sekava olo. Nyt unet ovat taas astuneet kuvioihin mutta entistä inhottavampina, koska ne ovat muuttuneet aivan selkeiksi painajaisiksi ja välillä niistä on jäänyt todella inhottava mieli. Muutama yö sitten heräsin aamuneljältä yhteen painajaiseen ja olin niin peloissani, että olisin halunnut kömpiä miehen kainaloon turvaa hakemaan mutta en mitenkään raaskinut herättää häntä. Vapisin siinä sitten yksikseni ja nukahdin vihdoin uudelleen. Hyi sentään! Enkä ymmärrä ollenkaan mistä nämä unet johtuvat, koska päiväsaikaan kaikki on hyvin, töissä ei ole minkäänlaista stressiä eikä mikään varsinaisesti pelota. Toivottavasti ne menevät nopeasti ohi koska tämä ei ole kovin kivaa :/ Onko muilla ollut pahoja unia?

Ja lopuksi, postista saapui se tilaamani masuvoide jonka tarkoituksena olisi ehkäistä raskausrpien syntymistä. Mönjää on tarkoitus sivellä joka päivä mahan alueelle ja jatkaa vielä 4 kuukautta vauvan syntymän jälkeen. Kyseessä on tällainen purkki, jonka tilasin internetistä:

Muuten ihan kiva rasva, mutta voi härregyyd mikä tuoksu! Se on jotenkin hirmuisen pistävä enkä oikein edes tiedä miten sitä parhaiten kuvailisin. Minulla on hämärä mielikuva, että kun joskus olen haistanut tiikeribalsamia niin tämä olisi jotain samantyyppistä. Aion kuitenkin sitkeästi käyttää purkin loppuun koska sen tilasinkin, mutta voi olla että siinä menee tovi koska se on aika iso: 125 grammaa :) Jos siis olette kovinkin tuoksuherkkiä, kuten minä, harkitkaa tarkoin ennen tämän tuotteen tilaamista!

Baby Fashion by Sintti

Heti alkuun pohjustan tämän tulevan kuvapläjäyksen, eli luvassa on kuvia meidän Sintin olemassaolevasta vaatevarastosta joka on jo tässä vaiheessa aivan valtava. Suurin syy siihen on miehen sukulaisilta saamamme vaatteet jotka saimme kuljetettua kotiin, ja jotka ennen kaikkea siis saimme täysin ilmaiseksi. (Kiitos tuhannesti sukulaiset!) Joukossa oli todella paljon täysin uusia vaatteita joissa oli vielä hintalaput tallella, jotka tietenkin poimin mukaani. Samoin suosin mieluummin vähän käytettyjä vaatteita, joista myös osa vaikutti aivan uudenveroisilta. Vaikuttaa siltä, että näille lahjoittajille oli päätynyt niin paljon lahjaksi vaatteita, etteivät he millään olleet saaneet niistä kaikkea käyttöön. Mutta onneksi he olivat niin ihania, että pistivät "vahingon kiertämään" ja nyt me saamme nauttia näistä ylimääräisyyksistä :)

Tämän ihanan oranssin setin ostin itse sieltä viikon takaiselta Prisman reissulta. Maksoi yhteensä 6,95 euroa tarjouksessa :)

Tämä myös Prismasta, hintana alennuksen jälkeen n. 5 euroa eli ei paljon mitään.

Ihana pehmoinen puku on anopin ostoksia ja mielestäni väri on aivan mahtava! Sopii niin tytölle kuin pojallekin.

Tämä oravapuku on sieltä lahjoituskasasta ja tykkään tästä ihan hirmuisesti. Se on Tutan mallistoa ja aivan loistavassa kunnossa. Kokolappua en siitä outoa kyllä löytänyt, mutta puku on ihan valtava ja ainakin kokoa 74 cm eli ei käy aivan alkuun.

Reebokin lappuhousut kokoa 74 cm, vielä laput tallella!

Tässä oli siis hyvin hyvin pieni pintaraapaisu Sintin vaatevalikoimaan. Tällä hetkellä vaatteita on kahden sellaisen Ikean ison paperikassin + yhden keskikokoisen matkalaukun verran. Nämä lahjavaatteet taisivat olla sieltä isoimmasta päästä, mutta kunhan taas jaksan ja ehdin, voin kuvailla noita lisää jos haluatte?

Muutoin tämä viikko on vilahtanut vauhdilla. Meidän päivät ovat menneet siinä, että olemme lähinnä odottaneet iltaa jotta pääsemme taas kuuntelemaan tai siis tuntemaan Sintin liikkeitä, sillä pikkuinen villiintyy erityisesti iltaisin. Se viime sunnuntai oli aivan upea kokemus kun tunsin liikkeet kunnolla ensimmäistä kertaa, mutta kaiken kruunasi viime tiistai-ilta kun mieskin pääsi osingoille :) Makoilin sohvalla ja vauva möyrysi mahassa edestakaisin, jolloin mies tuli ja halusi kokeilla myös kädellä. Varoittelin, että varmaan hän ei vielä pysty sitä tuntemaan käteen asti, mutta saa toki halutessaan kokeilla. Vielä mitä, Sintti antoi pari napakkaa potkua suoraan isin käteen, ilmeisesti tietäen kuka siellä oikein masua tunnusteli! :)

Se oli tosi, tosi ihana kokemus :) Nyt olen tuntenut liikkeitä enemmänkin, erityisesti työpäivän aikana iltapäivällä saattaa tuntua liikettä kun olen istunut pidempiä jaksoja paikallaan. Kyllä siinä keskittyminen herpaantuu pahemman kerran kun oma pikkuinen myllää masussa, ja käsi hakeutuu sitten mahan päälle kokeilemaan. Yleensä noissa tilanteissa käännyn tuijottelemaan ikkunasta ulos lasittunut hymy kasvoillani :)

Raskaushormonien taidonnäyte

Tänään aamulla kuulin työmatkalla auton radiosta aivan ihanan kappaleen. Se soi päässä koko päivän ja nyt illalla etsin sen Youtubesta. Tavallisesti en erityisesti uppoudu laulun sanoihin, mutta nyt rupesin oikein toden teolla kuuntelemaan ja enköhän puhjennut samantien kyyneliin kun samastuin niin kertojan tunnelmiin.

Mies oli juuri silloin makuuhuoneen puolella puhumassa puhelua ja sattui astumaan olohuoneeseen kesken pahimman nyyhkinnän ja säikähti pahanpäiväisesti! Hän löi äkkiä luurin soittajan korvaan ja riensi luokseni tiedustelemaan mitä kamalaa on sattunut. "No, nyyh...ei mitään, kun...sniff....tämä biisi vaan on niin...ihana!" Höperö vaimo :D

Tässä teillekin sama biisi, ehkä se saa kyyneliä aikaan johonkin muuhunkin (raskaana olevaan hormoni-) talouteen :)

Se liikkuu!

Vajaa viikko sitten olin tuntevinani nukkumaanmennessä masussa jotain epämääräistä, pientä liikettä. Ikään kuin pari saippuakuplaa olisi lähtenyt sisuksista pintaa kohti ja sitten poksahtanut. Noita en kuitenkaan tuntenut kuin kaksi, korkeintaan kolme kertaa peräkkäin ja pistäen kaiken mielikuvituksen piikkiin, laitoin nukkumaan.

Mutta sitten eilen - voi riemastusta. Olimme käyneet miehen kanssa iltakahdeksan ja -yhdeksän väliin reippaan kävelylenkin, ja sen jälkeen kävin aika nopeasti iltasuihkussa ja painuin pehkuihin puoli kymmenen maissa. Melkein samantien alkoi joku kumma möykkä masussa ja kesti hetken, ennenkuin tajusin mitä siellä oikein tapahtuu. Hieman navasta oikealle alkoi sadella pieniä töksähdyksiä sisältäpäin - potkuja! Niitä ehti tulla peräkanaa noin seitsemän kappaletta eikä niistä todellakaan voinut erehtyä, vaan pikkuisella oli selvästi menossa vuorostaan oma liikuntahetki. Kun potkusarja oli hoideltu loppuun, alkoi epämääräinen möyrintä. Liikehdintä oli hyvin vaimeaa, mutta tunnistin sen kyllä vauvan liikkeiksi: ilmeisesti se kääntyili siellä edestakaisin. Arvatkaapa tuliko uni tämän jälkeen? Hymyilin vaan hangonkeksinä sängyssä :)

Ja kaikki tämä siis jo kahdeksannellatoista viikolla.

Sydän pakahtuu taas ♥

Masukuvakollaasit RV 6-17 + neuvolakuulumisia

Lupailin niitä valokuvia ja tässä tulee ensimmäinen satsi masukuvien muodossa, hirveän ähräyksen tuloksena. Masukuvakollaasien laatu ei päätä huimaa, mutta silti ylitin itseni: sain ne peräti tehtyä!

Kuvista voi selvästi nähdä sen muutoksen mitä näiden viikkojen aikana on tapahtunut. Aluksi maha oli ihan litteä, mutta siitä se on lähtenyt pikku hiljaa muotoutumaan ja mielestäni viimeisimmästä kuvasta (RV 17 + 1) huomaa selvästi, että keskikohta on ikäänkuin "noussut". Samalla se on muuttunut enemmän vauvamahaksi, kuten edellisessä postauksessakin kirjoittelin. Muistan, että ihan alkuviikkoina alavatsaa turvotteli edelleen hedelmöityshoitojen seurauksena, enkä oikein tiedostanut että missä vaiheessa se muuttui raskausturvotukseksi. Aika hienoista se on kuitenkin ollut, varsinkin kun katsoo näitä tuoreempia kuvia. Enää ei ole mahdollista vetää vatsaa sisään millään tavalla vaan siinä se möllöttää ihan selvästi :)

Perjantaina kävin jälleen neuvolassa ja käynti sujui oikein mukavasti. Tuntuu, että alamme hoitajan (vain onko se terkka?) kanssa löytää yhteisen sävelen ja käynnit menevät nopsasti jutellen. Sokereista ei ollut huomauttamista, mikä on pienoinen ihme tämän lomasyömisen jäätyä päälle, mutta hemoglobiini oli alkanut laskea siihen malliin, että päätimme aloittaa rautakuurin. Tämänkertainen arvo oli 111 ja siis ihan selvästi laskusuuntainen. Painoa minulle on tullut jo yhteensä 6 kiloa mikä tuntuu aika paljolta viikkoihin nähden, joten kysyin siitäkin, että joko liikun yläkäyrillä. Hänen mielestään painonnousu oli ihan normaali, sillä vasta jos viikkokohtainen painonlisäys ylittää puoli kiloa, aletaan painonhallinnasta keskustella ihan tosissaan. Silti, 500 g x 40 viikkoa = 20 kg, excuse me? Sellainen pieni 36 % lisäys lähtöpainoon, huh sentään :)

Nämä lähiaikojen neuvolakäynnit sujuvat näköjään aika näppärästi, sillä ei minulla juurikaan ole mitään erikoista kysyttävää ja kun hoitaja kysyy miten olen voinut, niin vastaus on aina "hyvin" :) Ei ole mitään erikoisempia vaivoja (vielä) ja nuo vähäiset alaselän ongelmatkin saan kyllä jumppaamalla itse kuntoon. Mikäs tässä on raskaana ollessa kun kaikki sujuu niin uskomattoman helposti! (Katsotaan vaan, niin otan raskausajan vaivoissa loppukirin ja kehitän itselleni hirveät raskausmyrkytykset ihan siellä loppumetreillä, kääks)

Olemme kohta tulleet ihan täysin raskauskaapista ulos, sillä olen jo kertonut asiasta työpaikalla, sekä loputkin kaverit joita emme ole ehtineet viime viikkojen kiireiden takia nähdä, ovat saaneet kuulla uutisemme. Raskausuutisia kertoessa ilmenee aina välillä yllättäviä tahoja, jotka innostuvat aiheesta todella paljon ja selvästikin keskustelujen yksityiskohtaisuuksien vuoksi voi arvailla, että sielläkin suunnalla on kiinnostusta lisääntymiseen :) Tämä ei voi enää olla mitään sattumaa, vaan olen vakuuttunut, että nyt on meneillään ihan valtava vauvabuumi! Joka paikassa tulee vastaan isoja vatsoja, lastenvaunuja taikka sitten muuten vain vauvakuumeisia ihmisiä.

Katsotaanpa, saisinko seuraavaksi ylitettyä itseni toisenkin kerran ja laitettua niitä vauvanvaatekuvia :)

P.S. Löytyykö kenelläkään hyviä vinkkejä noiden kollaasien laatimiseen Macilla..?

RV 17+3

Täällä on yritetty orientoitua taas työntekoon pitkän loman jälkeen. Vaikeaa se on, mutta ei auta - töissä on käytävä!

Maha on kasvanut todella mallikkaasti ja siitä on alkanut muotoutua mielestäni viimeisen parin viikon aikana selvä raskausmasu. Keskikohta on selvästi ylempänä joten se näyttää vähemmän kaljamahalta ja enemmän vauvan aikaansaamalta ;) Erityisesti iltaisin on ilmennyt uusi raskausoire: vatsanahan pingotus. Iltaa kohden yleensä masu turpoaa aika lahjakkaasti päivän syömisistä, varsinkin jos syö illallisen myöhään ja silloin se on erityisen muhkean näköinen. Toissailtana turvotus oli niin voimakasta, että nahkaa kiristi oikein mojovasti ja nukkumaan mennessä mietin, että poksahtaakohan se oikeasti kohta!

No ei se poksahtanut, mutta olo oli lievästi sanottuna erikoinen. (Miten ihmeessä se vatsan pystyykin venymään niin paljon kuin loppuvaiheessa on tarpeen...?) Uudeksi iltarutiiniksi onkin tällä viikolla muodostunut vatsan rasvaus, ja toistaiseksi on menty pelkällä kaapista löytyneellä perus kosteusvoiteella, mutta tilasin myös netistä varta vasten siihen tarkoitukseen olevan voiteen. Se saapuu varmaan joskus viikon kuluttua ja kerron sitten, tuntuuko se oikeasti jotenkin hyödyllisemmältä kuin tavallinen ja halpa voide :)

Minulla on myös eräs toinenkin uusi rutiini ja se pitää sisällään entistä enemmän paneutumista omaan hyvinvointiin, nimittäin UNTA! Joka ilta askareet ja puuhastelu pitää lopettaa viimeistään klo 21, jolloin menen suihkuun ja alan rauhoittua hiljalleen nukkumaanmenoa varten. Yleensä viimeistään varttia vaille kymmenen olen pehkuissa ja lueskelen jotain rentouttavaa ennen nukahtamista. Tällä konstilla yritän varmistaa oman jaksamiseni töissä, ja muutenkin ennaltaehkäistä stressiä. Rakastan myöskin nukkumista todella paljon, joten mikäs sen parempaa :) (ja kuten huomaatte: poikkeus vahvistaa säännön sillä tänä iltana postauksen ilmestymisajankohdasta päätellen tätä sääntöä ei noudateta alkuunkaan).

Siitä lepäämisestä puheen ollen, minuun on iskenyt aikamoinen pesänrakennusvietti! Ehkä näillä hormoneilla on oma osuutensa asiaan, mutta olen höyrynnyt kotona siivoten kaappeja ja järjestäen tavaroita, koska olen kerta kaikkisen kyllästynyt siihen, että pieni kaksiomme pullistelee tavaraa. Tänne pitäisi oikeasti mahtua kolme ihmistä viiden kuukauden kuluttua ja samasta syystä myös sen kolmannen pikkuihmisen tavarat & vaatteet, mikä tässä vaiheessa näyttää vielä suhteellisen epätoivoiselta. Eilisillan siivoilin omia vaatekaappejani ja laitoin varastoon säilöön ihan kaikki sellaiset vaatekappaleet joita en pysty nyt raskauden aikana käyttämään. Lisäksi tein erikseen roskiskasan, kirppikselle lahjoitettavan kasan sekä Huuto.net-kasan. Kylläpä oli vapauttavaa! Ja homma jatkuu seuraavat viikot niin kauan kunnes roinasta on päästy eroon (tai okei, kunnes se on saatu hallintaan).

Tänään hairahduin ostamaan pari ihanaista vauvanvaatetta paikallisesta Prismasta, kun olivat -50% alennuksessa. Olin etukäteen päättänyt, että seuraavat kamppeet hankin vasta rakenneultran jälkeen (kun sukupuoli selviää), joka on elokuun alussa, mutta en mitenkään jaksanut odottaa kokonaista kuukautta! Koitan lähipäivinä ottaa niistä vaatetuliaisista ja näistä ostoksista kuvia ja laittaa myös tänne blogin puolelle :)

Ihania hellepäiviä!

Lopullinen vaunuvalintamme

Kotona ollaan ja lomat on lusittu loppuun! Painelimme miehen kanssa heti katsomaan autoja ja vaunuja, koska molemmat ovat lähikuukausien aikana ostoslistalla. Vaunukaupassa mieheni, joka ei ennakkoon tiennyt rattaista yhtikäs mitään eikä ollut perehtynyt aiheeseen ollenkaan, lausui pari minuuttia Teutonia Prestigeä (eli lempivaunujani) tutkailtuaan: "En tykkää!". Jaahans.

Huomasimme olevamme vähän eri linjoilla vaunuasioissa siinä mielessä, että koeajettuaan kaikki rivissä olevat Teutoniat, hän olisi ottanut ilomielin jonkin kolmirattaiseen vehkeen, kuten esim. Spiritin. Minä puolestani pysyttelen edelleenkin siinä ennakkokäsityksessäni, että kyllä vaunuissa neljä ratasta olla pitää. Tajusimme heti, että tässä(kin) asiassa pitää tehdä kompromisseja :)

Siksi sopivaksi puolivälin vaihtoehdoksi osoittautui Teutonian Be You, jossa on siis neljä pyörää, mutta kaksi etummaista ovat kääntyviä, joten rattaat ovat todella kevyet työntää. Huonoja kelejä, kuten vaikkapa lumihankia varten ne saa kätevästi lukittua jolloin vaunuista saa paljon jämäkämmän menopelin. Samoin niistä löytyy heittoaisa eli niitä voi työntää kummalta puolelta haluaa, ja istuimen suuntaakin voi muuttaa. Aivan täydelliset siis! :) Toki Be You't eivät ole sieltä halvimmasta päästä, mutta niistä löytyy oikeastaan kaikki ominaisuudet mitä ikinä voi kaivata, ja lisäksi netistä tilaamalla saa parhaimmillaan sen muutaman satasen säästön. Nyt meillä mies onkin sitten yllättäen todella innostunut tästä hankintapuolesta ja haravoi internetiä monta tuntia löytääkseen hyviä ja edukkaita nettisivustoja, joista nuo Teutoniat saataisiin meille kotiutettua ;)

Tähän väliin pitää vielä todeta, että kyllä mies asiaa puhui sikäli että Prestigen ja Be You'n/Spiritin käytettävyys on ihan eri luokkaa. Kun on 4 yhteen suuntaan kiinteästi liikkuvaa ratasta, saa vaunujen kääntelyyn käyttää yllättävän paljon voimaa! Kolmirattaista sen sijaan pyöritteli melkeinpä yhdellä sormella. Se oli minulle henkilökohtainen yllätys, sillä olin etukäteen ajatellut, että ne ovat jotenkin "vaappuvaiset" ja huterat. Väärässäpä olin.

(Kuvassa Teutonia Be You)

Minulla oli pienen pieni haave alunperin myös juoksuun soveltuvista rattaista, mutta kyseisessä liikkeessä oli vain yhdet siihen puuhaan soveltuvat vaunut, eikä niiden ulkonäkö taikka edes käytettävyys oikein iskeneet. Päätin sitten suosiolla luopua juoksuoptiosta sillä voin aivan hyvin hoitaa ne vähäiset lenkit ilman vauvaa, ja luulen muutenkin, että tulen enemmänkin kävelemään kuin juoksemaan sitten kun vauveli on maailmassa.

Ai niin, kyllä niistä Teutonioista yksi vikakin löytyi. Ne menevät kasattaessa todella pieneen tilaan, mutta ovat pirskuleen painavat nostaa! Jos oikein muistan, niin n. 13 kiloa ja johtuen mm. heittoaisan olemassaolosta. Sellaiset vaunut ovat kuulemma aina painavammat kuin tavalliset. Tuo ei kuitenkaan minun mielestäni ole mikään ylitsepääsemätön nostettava, ja jos ei sitä päivittäin viitsi tehdä, niin voihan aina laittaa kevyemmät matkarattaat. Tosin näillä vaunuilla pitäisi pärjätä aina 3 ikävuoteen asti koska niistä löytyy myös ne "istumarattaat" (mikä ikinä niiden oikea nimi sitten onkaan!).

En tiedä mikä siinä on, mutta pidän aivan ylitse kaiken Teutonioiden ulkonäöstä :) Ne miellyttävät kaikin puolin silmää ja ovat todella käytännölliset ja viimeisen päälle viilatun oloiset vaunut. Hyvä kakkonen olisi ollut Gesslein, mutta se ei sitten kuitenkaan aivan vertailussa pärjännyt Teutonialle. Emmaljungasta olisin myös tykännyt, mutta ne eivät puolestaan kolahtaneet miehelle ollenkaan.

Nyt vain pitäisi päättää, että minkä värin valitsisi :)