Pikku piraija - auts, se puree!

Meidän Taika-tyttönen on kasvatellut viime aikoina hampaita, ja sunnuntaina hän päätti kokeilla miltä liharavinto tuntuu suukalustossa. Olin tyytyväisenä imettämässä kunnes yhtäkkiä: "Hauk!". Voi itku, miten kipeää se tekee!! Eikä siinä vielä kaikki, vaan typy iski raivokkaasti hampailla kiinni lukemattomia kertoja tuonkin jälkeen. Sydän syrjälläni imetin ja pelkäsin seuraavaa kertaa. Yritin noudattaa Sintin kanssa hyväksi havaittuja oppeja, eli isoon ääneen karjahtamista ja imettämisen lopettamista välittömästi sen jälkeen kun vauva on purrut. Taika pirahti itkuun vain kerran, muina kertoina äidin elämöinti tuntui häntä vain huvittavan. Ja äidin epätoivo puolestaan kasvoi..!

Jostain kumman syystä tämä pureskelu kesti vain 2 päivää. Sen jälkeen ei ole purtu eikä näykitty. Kummallista, mutta mahtavaa! Aiemmin olin iloinnut siitä, että typy on oppinut aika hyvin imemään ilman rintakumia ja arat rinnanpääni jopa kestämään sitä. Suunnittelin, että ehkä voisin jopa lähiaikoina luopua rintakumista kokonaan, mutta nyt en taidakaan uskaltaa. Se toimii välissä pienenä iskunvaimentimena joten taidan sittenkin vielä jatkaa sen kanssa ;)

Toissapäivänä löysin jostain kaulakuopan ja olkapään tienoilta fritsun. Arvatkaapas kuka sen on tehnyt - kyllä, tuo samainen pikku piraijani! Tyttö iskee hampaat tai huulet kiinni ihan sinne mitä tarjolla on, ja alkaa lupsuttaa. Sormestakin hän puree niin että sattuu. Epäilen, että kolmas hammas tekee tuloaan mutta en ole vielä keksinyt minne.

Muutenkin likalla on ihan hirveä meno päällä. Eilen hän kääntyi eka kerran ympäri ja tänään uusista taidoista riemastuneena kääntyy koko ajan. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että nokoset isin ja äidin sängyllä ovat nyt loppu. Ei uskalla ottaa riskiä siitä, että muksu rullailisi itsensä sängyltä pois ja kopsahtaisi parkettiin.

Toinen paikka, missä Taika ei voi pidätellä itseään on imetyshetket rinnalla. Parhaimmillaan molemmat koivet sojottavat kohti ilmaa ja vähintään yksi käsi mätkii tissejä, itseään pepulle tai päähän jne jne. Multi-taskaaja jo pienestä pitäen. Tuo samainen husominen ja huitominen tietysti asettaa omat haasteensa nukahtamishetkiin, mutta mitäpä ei äidin karhusylikaappaus pelastaisi...!

Ja 5kk:n neuvolassa meillä oltiin 8,1kg ja 67 cm. Piikit tuikattiin, niistä nousi ikävä kuume ja huono olo. Nytkin nenä vähän vuotelee.

Hyvää viikonloppua! :)

RV29+5: Neuvolaa, painajaisia ja huonoja yöunia

Kuluneella viikolla piipahdin jälleen neuvolassa. Hemoglobiini kynti edelleen aika alhaisissa lukemissa eli 115, joten päätin ryhtyä ottamaan iltaisen 100mg tabletin lisäksi päiväsaikaan 50mg tabletin. Pahaksi onnekseni se oli apteekista juuri käyntipäivänäni loppu, joten pakkaus on edelleen hankkimatta.  Pitääkin käydä pikapuoliin tekemässä uusi reissu, sillä olisi mukava saada hieman lisää virtaa tähän väsyneeseen olemukseeni. 

Painonnousu on tasaisen reipasta: tähän mennessä olen kerryttänyt elopainoa +10kg. Aika pyörryttävä tahti, sillä Enkelipojasta niitä taisi tulla kaiken kaikkiaan +12kg, mutta kuten sanottua tästä lapsukaisesta ruokahalu on ihan eri sfääreissä...kävin kuitenkin menneellä viikolla pitkästä aikaa kuntosalilla ja tarkoitus olisi kuntoilla kevyesti noin pari kertaa viikossa seuraavan kuukauden ajan. Sen jälkeen laitankin jäsenyyden tauolle, sillä ei salitreeni mitään herkkua ole kun olemus on raskas ja tehtävien liikkeiden määrä on tässä vaiheessa raskautta aika rajoitettu. Uskon kuitenkin, että kevyt urheilu on hyväksi joten harrastan sen aikaa kun pystyn.

Tällä kertaa neuvolassa ei ultrattu, mutta kuunneltiin kuitenkin sydänäänet. Ensi viikolla on seuraava äitipoliaika, joten onneksi ei tarvitse odottaa kauaa, että pääsee kurkkaamaan pienokaista. Valittelin lisäksi neuvolassa huonoja yöuniani. Viimeiset pari viikkoa olen nukkunut erittäin kehnosti, sillä vaivoja löytyy koko joukko: on kuuma, asento on aina huono joten vaihdan koko ajan kylkeä, nenä on tukossa, janottaa, pissattaa jne jne. Ihan kuin raskauden viimeisillä viikoilla! 

Lisäksi viime viikolla näin ensimmäisen vauvapainajaisen. Olin jossain kodin ulkopuolella menossa, ja yhtäkkiä tunsin kuinka synnytys käynnistyi. Se eteni vauhdilla, muistan unessa nojanneeni käsillä pöytään kunnes tunsin jotain valahtavan jalkovälistäni. Se oli vauva! Sain kumartumalla juuri ja juuri kopattua sen käsiini, ennenkuin pää olisi kopsahtanut maahan. Hän oli todella pieni, sillä unessa hän syntyi juuri niillä viikoilla kun parhaillaan olin eli 29+ jotain. Muistan pidelleeni vauvaa käsissäni ja vauva vain oksensi koko ajan, lapsivettä tuli aivan loputtomiin ulos. Yritin auttaa ja kääntää häntä parempaan asentoon, ja kaivaa suuta tyhjäksi, mutta oksentaminen vain jatkui eikä vauva tuntunut pääsevän ollenkaan hengittämäään. Pian paikalle saatiin kätilö, joka katsoi minuun pitkään ja yritti sanoa, että vauva on ollut tosi kauan aikaa hengittämättä...Muistan hokeneeni, että nythän hän hengittää ja kaikki on hyvin, mutta siihen uni loppui. Aamulla kylmäsi, nytkö tämä jo alkaa. Koko päivä meni hieman epätodellisissa tunnelmissa.

Hyviä uutisiakin on: sokerirasituksen tulos oli normaali. Ei siis tarvitse huolehtia raskausajan diabeteksestä! Lisäksi tällä kertaa hain vauvavakuutusta hyvissä ajoin (Enkelipojasta taisin myöhästyä päivällä) ja parhaillaan odotan vakuutusyhtiön päätöstä. Nyt päädyimme eri vakuutusyhtiöön kuin Neiti S:stä, sillä silloisen vakuutuksen ehdot olivat muuttuneet merkittävästi ja toinen yhtiö tarjosi parempaa vaihtoehtoa. Täytyykin lähipäivinä tarkistaa, että menihän hakemus läpi.

RV16: Neuvola RV15+1 ja vauvan (blogi)nimipohdintoja

Selvisin viimekertaisista tuskailuista hienosti. Pärjäsin seuraavaan neuvolakertaan huolieni kanssa, ja siellä sain taas tilaisuuden kurkata pikkuneidin kuulumisia: toinen jumppasi tyytyväisenä menemään ja esitteli itseään kaikilta suunnilta! :) Nykyään ultrat aiheuttavat sen, että suupielet nousevat hitaasti ylöspäin, niinkuin kuuluukin. Aiempina kertoina tuijotin kulmat kurtussa ruutua vaikka siellä olisi näkynyt mitä, luultavasti kammoten joka sekunti että sydän pysähtyy siinä sitä katsellessani. Hyvä olo ja helpotus iski aina vasta päivän tai parin kuluttua ultrasta.

Tällä kertaa olin neuvolassa vihdoinkin oma itseni ja pystyin juttelemaan järkevästi sekä omista että vauvan asioista ilman hysteriaa. Melkoisesti siellä olikin porukkaa: terkka, opiskelija ja lääkäri. Paino oli noussut 2,3 kg eka kerrasta, mikä terkan mielestä oli ok mutta samalla maksimi-rajalla. Itse olen painosta hieman huolissani, koska tämä raskaus noudattelee tuttua kaavaa Sintistä ja silloinhan elopainoa kertyi muhkeat 20 kiloa! Valitettavasti ruokahalu on mahtava ja sen lisäksi minua vaivaa alituinen herkkunälkä :P Samalla tiellä siis ollaan, ellen saa pian itseäni kuriin...

Jälkikäteen jäi ihmetyttämään, että miksei otettu SF-mittaa, enkä kyllä hoksannut siitä kysyäkään. Tuleekohan se kuvioihin vasta myöhemmässä vaiheessa...?

Pissanäytteessä oli harmillisesti sokeria, joten jouduin seuraavana aamuna kiikuttamaan uuden näytteen labraan. Onneksi tulos oli puhdas, sillä se olisi saatannut viitata raskausajan diabetekseen. Huu.

Olen miettinyt, että vauva tarvitsee jonkin työnimen/bloginimen. Jos hän olisi ollut poika, itsestäänselvä ratkaisu olisi ollut Toivo. Olisi kuitenkin hassua jos kutsuisin pikkutyttöä pojan nimellä, joten pitänee kehittää jotain muuta! Olisiko teillä lukijoilla hyviä ehdotuksia? :) Olisi mukavaa jos nimi kuvastaisi jotenkin uutta alkua, toivoa ja rakkautta. Pidän myös kovasti blogiystäväni Ulpukan antamasta nimestä pähkinävauvalleen: Silmu - se kuvastaa kaikkia noita edellämainittuja kauniisti.

RV 9+4: Varmistelu-ultra ja vihdoinkin mielenrauhaa?

Viime viikko meni ihan mukavasti neuvolakäynnin jäljiltä, mutta viikonloppuna, kun oli työviikon jälkeen taas enemmän aikaa ajatella asioita, epäilyksen mörköpeikko hiipi olkapäälle istumaan ja kuiskuttelemaan kaikenlaisia ikäviä juttuja. Olin yhtäkkiä varma, että juuri minun kohdallani on käynyt niin, että syke on sieltä vain hiljakseen sammunut ja tässä minä nyt kannan kuollutta sikiötä sisälläni tietämättä siitä mitään itse.

Tuli hurja tarve päästä ylimääräiseen ultraan ja luojan kiitos tästä nykyisestä neuvolasta löytyy sellainen laite. Sinne pääsee kuulemma koska vaan, ja nytkin tämä hätäkäyntini järjestyi todella kätevästi. Ultraan päästyämme näytöllä näkyi pieni, 2,3-senttinen toukka jonka sydän edelleen pompotti vinhasti. Siinä katsellessamme se yhtäkkiä rupesi liikuskelemaan! Sisällä liikahti lämpimästi, vaikka olin vannonut että tähän en nyt sitten rupea liian aikaisin kiintymään ettei taas saa pettyä.

Kyllä, viimeiset pari viikkoa olen soveltanut yksinkertaista mutta yllättävän tehokasta konstia: Denial! Olen niinkuin en olisikaan raskaana! En ajattele sitä, en stressaa sitä. Työviikolla helpompi toteuttaa, mutta niinkuin tuossa ylempänä kirjoitin, viikonloput ovat hiukka vaikeampia. Tällainen perinteisen primitiivinen keino kuitenkin helpottaa omaa olemistani, ja olen varma että jossain vaiheessa raskaus tulee joka tapauksessa täyttämään pääni 24/7, joten parempi ottaa tässä vaiheessa aikalisä kun sitä todella tarvitaan.

Jotain kuitenkin tapahtui tuon viimeisimmän ultran jälkeen. On vaikea torjua ajatusta siitä pienestä, kohdun uumenissa liikahtelevasta vauvanalusta. Samalla se antoi ensimmäistä kertaa pikkiriikkistä varmuuden tunnetta, aavistusta siitä että kyllä tämä sittenkin saattaa mennä hyvin tai että se ei ole kuolemassa sieltä hetkenä minä hyvänsä. Onneksi niskapoimu-ultra on varattu puolentoista viikon päähän joten sinne pääsee ihan kohta (maksimi ultrareissujen väli on selvästikin 2 viikkoa!) ja neuvolasta kerrottiin, että siellä laitteet ovat huomattavasti paremmat, joten kätilö pystyy katsomaan jo tässä vaiheessa jonkin verran rakenteita. (Olen jostain syystä ruvennut pelkäämään hirveästi rakennepoikkeavuuksia)

Raskausoireiden kanssa on vähän helpottanut. Aikaisemmat pahoinvoinnin tunteet liittyivät luultavasti siihen, että olin sairastumassa ja podin tautia yhdessä oireiden kanssa parisen viikkoa voiden todella kehnosti. Nyt kaikista selkein raskausoire on valtava, jatkuva nälkä. Ihan kuin Sintistä!  Poikkeuksena kuitenkin se, että jos en tyydytä näläntunnetta, siitä seuraa huono olo. Toissailtana yritin mennä nukkumaan ilmeisesti liian kevyen iltapalan jälkeen (=lähinnä jogurttia, hedelmiä, ei leipää) ja jouduin nousemaan ylös, sillä tuntui ihan kuin oksennus olisi alkanut kihota kurkkuun joten söin kourallisen manteleita ja johan helpotti. Paino tuntuu nousseen reippaasti lyhyessä ajassa ja sen lisäksi masu alkaa selvästi pullahtaa ulos. Luulen, että jos haluan koittaa salata tämän vielä muutaman viikon ajan, on aika tehdä reissu vaatekauppaan...

RV8+1: Eka neuvola

Koitti odotettu, toivottu ja suuresti pelätty ensimmäinen neuvolakäynti. Pääsin super ymmärtäväisen ja ammattitaitoisen terveydenhoitajan hoivaan, joten luultavasti jo siitäkin syystä visiitti meni pillittämiseksi. Aluksi itketti, kesken kaiken itketti ja lopuksikin piti vielä tirauttaa.

Ajattelin, tässä minä nyt istun, vuoden odotuksen jälkeen. Vihdoinkin! Mutta kuuluuko minun olla täällä? Onko tämä tottakaan? Eihän tätä viedä minulta pois!

Onneksi joku ammattilainen tunnusti, että minulla on oikeus pelätä ja kammota tätä raskautta. Saa kuulemma soittaa (varo vaan!), saa tulla käymään ylimääräisillä käynneillä, saa tulla ultraan (!!) ja äitipolillekin lähtee lähete. Kaikkea mitä etukäteen toivoin, ja pyytämättä.

Muuten paljon paperitöitä, lippusia ja lappusia luettavaksi ja täytettäväksi. Neuvolakorttiin kuoret ja ohjeistus siitä, että Vau-kirjoja saa nykyään apteekeista eikä neuvoloista. (Karautin heti hakemaan senkin mutta uskallus ei ole riittänyt avaamiseen) Doppleria ei ehdoteltu, kun ei sieltä mitään vielä kuuluisikaan. Niskapoimu-ultraan sain lähetteen ja onneksi voin vaikuttaa ajankohtaan itse: aion varata ajan heti ensimmäiselle mahdolliselle päivällä sillä on pakottava tarve saada tietää, että vauvalla on kaikki kunnossa. (Ja ihan käytännön sanelema juttukin: jos aiemmista raskauksista maha pullahti ulos jo viikoilla 10-12 niin miten sitten kolmannen kanssa! Tätä raskausuutista en vaan halua joutua perumaan niin lähipiirissä kuin työpaikallakaan...)

Kuin pisteenä iin päälle, Neiti S rupesi reissun päälle oikein kärttämään sisaruksia. "Äiti, miksei minulla voi olla kahta veljeä tai siskoa? Minä niin haluaisin!". *Huokaus* Ei vaan voi kertoa vielä vaikka mieli tekisikin. Onneksi nyt ollaan sentään paljon lähempänä maaliviivaa kuin kertaakaan aiemmin tämän kuluneen vuoden aikana.

3-vuotias prinsessa

Kovaa vauhtia kasvava pikkuneitimme on jäänyt blogissa viime aikoina vähemmälle huomiolle, mutta näin ei totisesti ole "elävässä "elämässä.  Hän on meidän hurmaava ilopillerimme, joka on auttanut meitä jaksamaan eteenpäin tänä syksynä ihan vain olemalla oma itsensä.

Kävimme vasta 3-vuotisneuvolassa ja kävi ilmi, että tyttö on 97,2 cm pitkä ja painaa 15,3 kg. Pituudesta en ollut yllättynyt, sillä olen huomannut että kasvua on tullut viimeisen vuoden aikana aivan hurjasti: tällä hetkellä käytämme 104 cm vaatteita ja tuntuu, että erityisesti koko 92 cm oli käytössä tosi lyhyen aikaa. 2-vuotisneuvolasta pituutta on tullut lisää melkein 10 cm. Tällä reissulla saatiin tietää myös aikuisiän pituusennuste ja se oli n. 174 cm, hänestä tulee äitiään pidempi neitokainen!

Neuvolassa pistettiin influenssarokote, joka pitää käydä uusimassa parin viikon päästä. Olen välillä laiskasti pohdiskellut, että pitäisikö ottaa myös vesirokkorokotus - oletteko te muut pienten tyttölasten äidit ottaneet sen?

Jotkut neuvolan tehtävät, esim. sanaharjoitukset tuntuivat aika helpoilta, mutta ne oli selvästi taitavasti rakennettu ja niissä saadaan varmasti nopeasti kiinni mahdolliset puheen kehityksen häiriöt. Sen sijaan huomasin että jos johonkin tehtävään ei tule heti oikeata reaktiota, niitä ei kokeilla uudestaan. Esim. Neiti S pelästyi pallon heittämistä, käänsi päänsä sivuun ja sulki silmänsä, mutta siitä huolimatta olikin jo seuraavan tehtävän vuoro. Terkka tuumasi, että tyttö puhuu todella hyvin, puhe on selkeää ja käyttää monipuolisia sanoja. R-kirjain sorahtaa juuri oikein. S:n lausuminen ei vielä ihan täysin suju, mutta siitä kysyttäessä sain vastauksen, että noin viiteen ikävuoteen asti on vielä hyvin aikaa.

Halusin keskustella neuvolassa vessa-asioista, nimittäin Neiti S on ollut 2-vuotiaasta asti ilman vaippaa ja pääsääntöisesti kaikki on sujunut hyvin, mutta viime aikoina pissavahinkoja on ruvennut tulemaan vähän enemmän. Oikeastaan aina silloin, kun me huolehdimme vessatuksesta, vahinkoja ei tule koskaan, mutta jos tyydymme vain muistuttelemaan ja tiedustelemaan "Onko hätä?" ja "Muista käydä pissalla", hätää ei oikein tunnu olevan kuin vasta sitten kun lirahtaa jo housuun. Tämä on terkan mielestä ihan normaalia ja tässäkin asiassa kehitystä tapahtuu aina viisivuotiaaksi saakka. Onneksi vahinkoja ei kuitenkaan koskaan tule sänkyyn, pelkästään päiväsaikaan ja silloinkin vähäsen.

Tänä syksynä äidin ja isin hermoja on koeteltu eritoten pukemisen ja riisumisen kanssa. Neiti S on sitä tyyppiä, joka haluaa eri tilanteisiin reilusti aikaa ja joka ahdistuu hoputtamisesta. Usein siltikin löydän meidät lähtemästä paikkaan kuin paikkaan hirveällä kiireellä ja tuloksena on mahtavia yhteenottoja. Olen koittanut panostaa siihen, että varaan enemmän aikaa sillä tyttö mielellään ilmaisee tahtoaan pukemisessa, vielä kuukausi sitten saattoi olla lähes mahdotonta saada hänet pukeutumaan itse, mutta auttaakaan ei saanut. Onneksi tuo vaihe on jo menossa ohitse! Tänä syksynä on ollut ehdottomasti vaikein uhmakausi ikinä, mutta luojan kiitos ne menevät aina pian ohitse.

Toisinaan minua naurattaa, kun ajattelen miten pienenä mieltymykset voivat jo muodostua. Neiti S on niin tyttömäinen tyttö ettei ole tosikaan. Eräänä päivänä piirsimme yhdessä jotain ja tyttö kysyi "Äiti, mikset sinä käytä ollenkaan tuota ihanaa väriä?". Se "ihana väri" oli tietysti pinkki! Toinen suosikki on vaaleanvioletti. Musta on puolestaan "tuhma väri" :D Hän osaa myöskin fanittaa tiettyjä tunnettuja lastenhahmoja, suosii lempiohjelmiaan ja hoilottaa niiden tunnusmelodioita aamusta iltaan. Muutenkin tyttö nauttii laulamisesta ja jos mieleen ei tule sopivaa laulua, hän keksii sen itse.

Tässä ikävaiheessa minusta on erityisen hauskaa, että meillä alkaa jo olla kaikenlaisia äidin ja tyttären yhteisiä kikattelujuttuja. Tietysti isin kanssakin heillä on omat touhunsa, mutta vietämme niin paljon aikaa kahdestaan, että minä olen yleensä se jota tyttö seuraa kuin hai laivaa. Pikkuveli on sujahtanut luontevaksi osaksi meidän elämää, ja Neiti S mieltää itsensä isosiskoksi. Omille ystävilleen hän on kertonut, että "pikkuveli on taivaassa". Eräänä päivänä, jokunen aika sitten, hän puhui kavereidensa sisaruksista ja uskaltauduin kysymään: "Haluaisitko sinäkin veljiä tai siskoja, samalla tavalla kuin x:lläkin on?" Vastaus tuli epäröimättä: "Joo, hauaisin".

Rakas joulupukki, voisitko täyttää meidän koko perheen yhteisen joululahjatoiveen? Meille käy jälkitoimitus noin 9kk:n kuluttua. Kiitos paljon etukäteen!

RV 37+2: Kokoarvio & lenkkeilyä

Tänään oli sitten se hartaasti odotettu päivä. Nimittäin neuvolan kokoarvio! Lääkäri oli tällä kertaa (toisin kuin rakenneultrassa) tosi mukava ja empaattinen. Saimme sekä hyviä että huonoja uutisia: hyvät olivat että vauva on melko lailla täsmälleen keskikäyrällä kaikkien mittojen suhteen, ja huonot tietysti tämän myötä, että mitään käynnistystä ei tulla tekemään koska siihen ei ole lääketieteellistä perustetta. 

Olin aluksi hieman pettynyt ja yllättynytkin, koska olin laskenut niin paljon käynnistyksen varaan, mutta iltapäivään mennessä ehdin toipua ja nähdä ne asian valoisat puolet. Jos pikkumonsteri ei olekaan mikään suurikalloinen sumopainijan alku, niin mikäs tässä on odotellessa vielä ihan rauhassa. Kaikki lääkärit ja neuvolan tädit toitottavat väsymiseen saakka, kuinka toinen raskaus & synnytys voivat olla ihan erilaiset kuin ensimmäinen, ja kuinka erityisesti synnytys saattaa sujua hujauksessa kun esikoinen on jo ehtinyt raivata tietä seuraavalle. Pakko kai sitä on koittaa uskoa ja keskittyä nyt rauhassa odottelemaan.

Totta puhuen, jotain on ruvennut kropassa tuntumaan mikä omalta osaltaan saa pientä toivoa aikaiseksi siitä, että ehkä tällä kertaa synnytys älyää käynnistyä ihan itsekseen. Eilen illalla kun menin nukkumaan, rupesi tuntumaan aivan järkyttävän kivuliaita "tuikkaisuja" siellä, ja niitä jatkui muutamien minuuttien ajan. Tänään lääkärin tehdessä sisätutkimuksen hän totesi, että muuta edistystä ei ole tapahtunut kuin pehmentymistä, (toim. huom: mikä minun tapauksessani kuitenkin on suorastaan huikea edistysaskel verrattuna siihen mitä EI tapahtunut Sintistä!) ja samalla hän kokeili tunnustella sormella kohdunsuuta. Ihan karmean kivuliasta muuten, oh my god. Ei siis onnistunut.

Jotain tuo räplääminen luultavasti sai silti aikaiseksi, sillä aina tuosta lääkärivisiitistä saakka olen tuntenut niitä samoja tuikkaisuja alapäässä ja se saa minua hiljalleen uskomaan, että jotain ehkä sittenkin saattaa tapahtua ihan luomusti. Tänään suoritin lääkärin määräämää päivittäistä kävelylenkkiä ja noiden tuikkaisujen lisäksi voisin vaikka vannoa, että jotain supistelujen tapaistakin siellä kävi.

Tästä kaikesta muistui mieleeni, että ehkä sitä sairaalakassin pakkaamistakin voisi hiljalleen ryhtyä suunnittelemaan :) Pitääkin kaivaa esiin viime raskauden pakkailuohjepostaus ja pistää kasaan sama hyväksi havaittu setti.

Ai niin, ja vielä yksi vaiva lisätään listalle: jotain ihan kamalaa polttavaa kipua on ruvennut toisinaan tuntumaan vasemman pakaran keskellä. Se iski ensimmäistä kertaa toissailtana kun olin ostoksilla ja kipu oli niin kova, että koko jalka melkein lähti alta. Nappasin kiinni lähimmästä vaaterekistä ja roikuin siinä kunnes uskalsin lähteä kävelemään. Sama toistui eilen illalla kotosalla kun harjasin hampaita, eli seisominen selvästikin jollain tavalla ärsyttää paikkoja. Epäilen, että vauva varmaan painaa jotain hermoa, mutta sillehän nyt ei voi tehdä mitään muuta kuin odottaa synnytystä...

Onkos lukijoilla muuten näkemystä siitä mitä nuo tuikkaisut saavat aikaiseksi? Mitä itse nopeasti googlailin, niin joillakin oli ollut niitä ihan raskausviikolta 30 asti ja silti raskaus oli mennyt yliaikaiseksi. Kunnon avautuminen taitanee vaatia niitä oikeita supistuksia...

RV 22+4: Tasaista mahankasvattelua

Otsikkoa kirjoittaessa aivan itseäkin ällistyttää kuinka pitkällä raskaudessa jo ollaan: yli puolenvälin! On totta, että jo yhden lapsen äitinä raskausaika menee paljon nopeammin kun päivät ovat täynnä puuhaa. Ja tietysti töissäkin tulee käytyä. Näinä aikoina mitään erityisiä virstanpylväitäkään ei oikein jää mieleen, sillä raskauden puolesta elo on sellaista tasapaksua höttöä: leppoisaa mahankasvattelua ilman väsymystä kurjempia oireita, höystettynä normiarjella.

Sen verran sain äskettäin aikaiseksi, että rupesin inventoimaan kaikkia Neiti S:ltä säästettyjä vauvanvaatteita ja melkein tippa tuli linssiin kun tajusin, että kaikki nuo ihanuudet pitää piakkoin myydä tai lahjoittaa pois. Pojalle soveltuvia vaatteita oli marginaalisen vähän, lähinnä valkoisia perusbodeja tai äitiyspakkauksesta jääneitä neutraaleja kamppeita. En edes muistanut kaikkia niitä supersöpöjä mekkosia ja kesäpaitoja mitä varastoista löytyi! Vaan ei auta, ylimääräisistä varastoista on nyt vaan päästävä eroon. Taidan suunnata tarmoni pikkupoitsulle soveltuvien vaatteiden metsästykseen, sillä hankittavaa tosiaan riittää. (Ja uskokaa tai älkää, ensimmäistäkään en ole vielä ostanut!)

Tässä taannoin onnistuin pitämään yllä kohtuullisen hyvällä menestyksellä herkkulakkoa, ja varmaankin osittain sen ansiosta tähänastinen painonkehitys on vähintäänkin siedettävä. Perjantaina kävin neuvolassa ja sain kuulla, että tähän mennessä painoa on kertynyt yhteensä 5 kg. Jonkun mielestä saattaa kuulostaa paljolta, mutta ei meikäläisen mielestä sillä edellisessä raskaudessa tässä vaiheessa olin tienannut jo 8kg! Oikeaan suuntaan siis mennään, saldo melkein puolet vähemmän. Tämän rohkaisemana taidan palata herkkulakkoilun puoleen, vaikka kivaa se ei olekaan. Herkkulakossa pidetään siis yksi herkkupäivä viikossa ja muulloin kaikki muu nami on kiellettyä. Tai okei, jos ollaan vaikka synttäreillä niin kyllä yhden kakkupalan voi tarjottaessa maistaa, mutta kaikki oma-aloitteinen mussutus on pannassa.

Viime aikoina olen katsonut tosi mielelläni äitiydestä ja raskaudesta kertovia tv-sarjoja. Kaikki kivat sarjat vaan päättyvät juuri kun ehdin ne löytää! Muistaakseni AVA:lta tuli eräs brittisarja (olisiko ollut 9 kuukauden odotus?) jossa seurattiin kahden eri odottajan raskautta yhdessä jaksossa, mutta ehdin katsoa sitä vain muutaman jakson verran. Kolmoselta puolestaan katsoin juuri nauhalta Erilaiset äidit, jossa oli erään nuoren bloggaajaäidin tarina. Kovin oli ulkonäkökeskeistä hänen odotuksensa, mutta toisaalta näin varmasti käy kun kärsii syömishäiriöstä. Olin erittäin kateellinen koska tämän äidin ei tarvinnut huolehtia esikoisen mustasukkaisuudesta, tyttö kun oli niin "kiltti ja tottelevainen". Argh, meillä on aika lailla toisinpäin! :D Uhmaikää on ilmassa niin selvästi kuin olla ja voi, kaikkiin ilmiselviinkin kysymyksiin pitää vaan periaatteesta vastata aina "ei" ja jos äiti pyytää keittiöön niin lapsi menee olohuoneeseen jne jne. Uskon, että Neiti S kyllä tulee olemaan huolehtivainen eikä ainakaan kovakourainen isosisko, mutta odottelen kyllä jonkinlaista kapinaa potenssiin x siitä hyvästä että äiti uskaltaa tuoda kilpailijan samaan kotiin...

Neiti S:n kehityksestä täytyy ehdottomasti mainita seuraavaa. Pitkään olemme tuskailleet sitä ongelmaa, että miten ihmeessä tuon vauhtiviikarin saisi rentoutumaan illalla sen verran, että nukahtaisi kivuttomasti (ja mielellään alta puolen tunnin) omaan sänkyyn, ilman että huoneessa pitää ravata tuplamiehityksellä useita kertoja. Tähän löytyi ihan puskista maailman helpoin ja jälkikäteen päivänselvä ratkaisu: yhdessä sopiminen. Parisen viikkoa sitten tajusin, että meidän neiti on oikeasti todella tottelevainen silloin kun jotain yhdessä sovitaan ja pitää kyllä lupauksestaan kiinni. Jos puolestaan yrittää komentaa muuten vain, saa huutaa kuuroille korville. Eräänä iltana nukkumaan mennessä ennen unikirjan lukemista tulin kertoneeksi neidille, että mitä odotan häneltä sen jälkeen kun kirja on luettu: asettumista sänkyyn, rauhoittumista, ei ehdottomasti saa nousta ylös eikä myöskään huudella turhaan isiä tai äitiä. Loppuun vielä "jooko?". Tähän meidän yhteistyöhaluinen typy vastasi tietysti että "joo", ja mikä ihmeellisintä myös näin tapahtui! Esitin saman litanian joka ilta sen jälkeen ja lähes poikkeuksetta tyttö nukahtaa max. 10 minuutissa, mutta ei ainakaan huutele eikä pompi ympäri sänkyä. Aivan täydellistä ja ah niin helpottavaa :)

RV 18+4: It's a Boy!

Pahoittelen pitkäksi venähtänyttä blogitaukoa. Ensin iski joku tyhjästä tullut raskausväsymys ja makoilin illat reporankana sohvalla, minkä jälkeen puolestaan sain vuosisadan flunssan jonka voi saada tietysti vain silloin kun on raskaana tai imettää, eli kun ei pysty ottamaan tarpeeksi lääkettä tautia selättääkseen. Nyt sekin on muuten koettu kun 2 vanhempaa on yhtä aikaa kamalassa kuumeessa mutta yksi pieni lapsukainenkin pitäisi saada hoidettua. Eipä tule ikävä sitä pöpöä!

Kuten varmaan otsikosta arvasittekin, olimme uteliaita emmekä malttaneet odottaa rakenneultraa vaan kävimme erikseen tsekkauttamassa sukupuolen. Siellä on varmuudella poika, sillä tyyppi ei voinut olla esittelemättä moneen kertaan sukukalleuksiaan erityisesti ultran alkupuolella ;) Jopa mekin maallikot näimme sen. Hymyhän siinä levisi korviin saakka kun tämän kuulimme, ei siksi että olisimme erityisesti toivoneet poikaa vaan siksi että tämä jotenkin konkretisoi ja kruunasi koko raskauden. Molempi parempi, mutta on hauskaa päästä kokemaan sitä toistakin sukupuolta olevan jälkikasvun hoivaamista ja kasvun seuraamista :)

Jos niskapoimu-ultrassa poitsu oli 3-5 päivää edellä niin nyt siihen oli tehty vielä lisää välimatkaa, lukema taisi olla muistaakseni n. 8 päivää. Ei sieltä siis mitään pikkuista vauvaa ole taaskaan tulossa! Samaa mieltä oli myöskin ultraajatäti, mutta lohdutteli että ultrastakin huomasi että pienokaisella oli erityisesti todella pitkät (ja voimakkaat) jalat joten pituusgeenejäkin on luvassa. Kasvu saattaa vielä tasoittua raskauden puolivälin jälkeen.

Mahan kasvu on ihan hillitöntä, mielestäni näytän siltä kuin viikkoja olisi jotain 20+ eikä alle puolenvälin. Nyt on turha kuvitella enää käyttävänsä muita kuin mammahousuja, mutta onneksi niitä, samoin kuin muitakin äitiysvaatteita löytyy jo mukava arsenaali. Viime raskaudessa onnistuin pitämään raskausarvet loitolla ihan täysin joten myös tällä kertaa tilasin putelin Thalgon Stretch Mark Creamia. Olen vedellyt kyseistä tuotetta vatsanahkaan noin kolmen viikon ajan eikä vielä ole ilmennyt mitään kutinaa tms, joten toivotaan että se tepsii. Kyseessä on erittäin rasvainen tuote joten se soveltuu varsinkin kuivalle iholle loistavasti.


Viime viikolla oli neuvola, jossa ilmeni että hemoglobiini oli suorastaan romahtanut. Lukema oli 108, joten ei ihmekään että taas viimeisen parin viikon ajan olen ollut ihan puhki. Olisi pitänyt tajuta se jo ennakkoon, sillä vielä en ollut ruvennut ottamaan rautavalmisteita koska edelliset lukemat olivat olleet niin hyviä. Nyt siis otetaan päivittäin lisärautaa, minkä ajoittaminen ruokavalioon ei olekaan ihan helppo homma sillä niin monella aterialla tulee käytettyä maitoa tai teetä, jotka molemmat estävät raudan imeytymistä. Ehkä parhaimman rakosen olen löytänyt myöhäisillasta jonkin aikaa iltapalan ottamisen jälkeen ja silloin siis koitan vältellä maitotuotteita.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

P.S. Luulenpa, että lähiaikoina on ihan pakko ostaa muutama ihanainen poikamainen vauvanvaate...eikös se ole hyvä aloittaa varustelu hyvissä ajoin niin ei tule kiire ;)

2-vuotias prinsessamme

En ole pitkään aikaan kirjoitellut Neiti S:stä mitään, joten näin synttäreiden kunniaksi ajattelin tehdä pienen koosteen typykän tämänhetkisestä elämästä. Ensinnäkin, neiti on edelleenkin varsinainen ilopilleri ja tarhassa omahoitaja luonnehtii häntä "hauskaksi tyypiksi". Keksii usein mitä mielikuvituksellisimpia leikkejä, viihdyttää muita ja laulaa hoilottaa kaiken aikaa. Ihme kyllä repertuaari on nykyisin varsin laaja, ja tyttö osaa suurinpiirtein ulkoa n. 20-30 laulua. Minulla on kotona täysi työ pysyä perässä koko ajan laajenevan lauluvaraston kanssa, mutta onneksi nykyisin voi turvautua Youtubeen ja netistä löytyvät kaikkien laulujen sanat :)

Kääntöpuolena on sitten alati voimistuva temperamentti, luonnetta riittää ja uhmaikä on tosiaankin käsillä. Erityisesti muutaman viime viikon aikana meitä on koeteltu varsinaisilla luonteenpurkauksilla, ikävintä on kieltojen yhteydessä tapahtuva lyöminen, mitä ilmenee useita kertoja päivässä. Omaa tahtoa koetellaan erityisesti siten, että jos pyytää tyttöä tulemaan luokseen, silloin lähdetään taatusti pinkomaan mahdollisimman lujaa karkuun vastakkaiseen suuntaan. Ja silloin ei auta mikään houkuttelu, huoh. Onneksi useimmiten tepsii kolmeen laskeminen, jolloin neiti tietää että on viisainta totella tai hänet tullaan vaikka kantamalla hakemaan haluttuun toimintoon. Jäähypenkin otimme käyttöön joulua edeltävällä viikolla ja kahtena peräkkäisenä päivänä harjoiteltiin sen käyttöä. Ihme kyllä se tepsi välittömästi ja loppupäivä sujui aika sopuisissa merkeissä, sen jälkeen ei ole tarvinnut kokeilla vaan varoituksen antaminen saattaa tepsiä. (hallelujaa Supernanny!)

Juuri 2-vuotispäivän kynnyksellä kävimme neuvolassa ja sieltä löytyi tällaisia strategisia mittoja:
paino: 13,8 kg
pituus: 88,1 cm
päänympärys: 51,4 cm

Uusi (yhteinen) neuvolantätimme on tosi mukava tapaus ja Neiti S lämpeni hänelle todella nopeasti. Aluksi tietysti ujosteli minkä kerkesi, mutta loppuvaiheessa ryntäili villisti ympäri huonetta ja heitteli meille vuoronperään palloa.

Viime aikoina meillä on ollut jonkin verran vaikeuksia nukkumisen kanssa. Pitkän aikaa meni tosi hyvin, mutta nykyisin nukahtaminen on taas tosi haasteellista. Neiti saattaa reuhata illalla sängyssään jopa 1,5 h ennen nukahtamista ja huutelee vuoronperään isiä tai äitiä katsomaan/laulamaan/peittelemään tai mitä ikinä keksiikään. Päikkäreille mennessä pitää nykyisin olla tosi väsynyt tai pahimmassa tapauksessa neiti jättää koko unet väliin, kuten eilen. Tällaista on sattunut nyt n. 5 kertaa, ja loppupäivä meneekin sitten ihan kamalissa kiukuttelutunnelmissa. En tiedä onko tämä jokin merkki siitä, että unentarve alkaa merkittävästi vähentyä, vai onko joku kehitysvaihe, esim. tämä uhmaikä vaikuttamassa asiaan.

Vaippoja meillä käytetään nykyisin vain muodon vuoksi, ja pääsääntöisesti S tekee tarpeensa pottaan. Olimme ajatelleet jättää vaipat kohta kokonaan pois, mutta yllättäen synttäreiden aikaan asiassa koettiin takapakkia kun tyttö rupesikin pissailemaan pitkästä aikaa vaippaan, ilmeisesti hulinoiden keskellä ei malttanutkaan pyytää potalle tai ei malttanut tehdä vaikka vietiinkin asioille. Nyt annamme ajan hiukan kulua ja kun aika on kypsä, kokeilemme uudestaan.

Kielellinen kehitys on mennyt eteenpäin aivan valtavaa vauhtia. Välillä olen aivan ihmeissäni siitä, minkälaisia asioita tyttö pystyy selittämään ja kuinka vanhoja juttuja hän muistaa, sellaisia jotka olen itse jo unohtanut mutta tyttö ryhtyy yhtäkkiä ääneen muistelemaan. Meillä puhutaan 4-5-sanaisia lauseita ja uusia sanoja tulee kuin sieniä sateella. Hänen toinen äidinkielensä on myös edistynyt, mutta ei voi sanoa että se olisi vielä ollenkaan suomen kielen tasolla. Onneksi S kuitenkin ymmärtää kaiken mitä toisella äidinkielellä puhutaan ja alkaa jopa välillä kommunikoimaan isälleen oikealla kielellä :) Olemme hiljalleen alkaneet ohjata häntä eri kielen käsitteisiin ja nyt kun näyttää siltä, että hän ymmärtää mitä on suomen kieli ja mitä isin kieli, voimme pyytää häntä vastaamaan kysyjälle oikealla kielellä. Neuvolassa lohdutettiin, että usein kakkoskieli hautuu & hioutuu taustalla ja jonain päivänä, esim. 2,5-3 vuoden iässä tyttö vain puhkeaa puhumaan sitä lähestulkoon täydellisesti. Eipä käy kateeksi neidin urakkaa!

Onko ruudun toisella puolella muita uhmisten vanhempia? :)

Sintti 10 kk:tta ja risat

Taas on aikaa vierähtänyt viimeisestä postauksesta. Olen kirjoittanut päässäni vaikka kuinka monet jutut mutta sinne ne ovat valitettavasti jääneet. Meillä on tapahtunut tässä eräs merkittävä asia, nimittäin Sintti saa ensimmäistä kertaa ikioman huoneen! Ja sehän tarkoittaa siis todellakin asuntokauppoja, eli olemme ostaneet uuden, ihanan kodin joissa on enemmän neliöitä ja asumismukavutta koko meidän perheelle :) Olen aivan innoissani, sillä tämä on ollut viime aikojen haaveista ehdottomasti se suurin ja nyt se on vihdoin toteutumassa. Olen tutkiskellut aktiivisesti mm. pikkutyttöjen huoneiden sisustusta ja kohta pääsen vihdoin itse asiaan eli sisustuspuuhiin!

Sintti pikkuinen on täyttänyt jo 10 kk:tta ja viikon, ja sen kyllä huomaa. Vaikka vietämme kaiken ajan yhdessä kuin majakka & perävaunu, näen suorastaan silmissäni kuinka pikkuneiti kasvaa. Tyttö on paljon "skarpimpi" kuin ennen, hoksaa ja noteeraa ihan kaiken sekä toistaa innokkaasti muilta näkemiään eleitä. Koko tyttö on yhtä menoa ja touhua, koko ajan pitäisi olla liikkeellä ja puuhaamassa jotain. Välillä äitiä väsyttää, mutta pääsääntöisesti meillä on mukavaa yhdessä sillä Sintti on hauska ja huumorintajuinen seuralainen, joka osaa jo pelleillä tarkoituksella äidille ja koittaa saada äidin nauramaan. Tämä pätee erityisesti silloin kun tyttöä on toruttava jostain, silloin hyvin usein vastauksena on pään kallistus ja leveä, kujeileva hymy. Sitä vastoin jos joudun torumaan hyvin painokkaasti, saattaa hymy hyytyä nopeasti hyvin pettyneeseen huulimutruun ja loukkaantuneeseen itkuun.

Sintti rakastaa kaikista eniten piiloleikkejä, kurkistusta ja ihmisten "löytämistä" nurkan takaa, tyynykasojen takaa tai peittojen alta. Sen sijaan hän vihaa sitä, että esineitä otetaan häneltä pois ja niitä hetkiä seuraa aina kiukkuinen itku. Onneksi Sintti ei kanna kaunaa, vaan itku saattaa vaihtua salamana naurunkikatukseen. Minä puolestaan ällistyn aina siitä, kuinka paljon 10-kuukautinen ymmärtää. Pari päivää sitten istuimme sohvalla ja Sintti leikki puolisalaa puhelimeni kanssa. Yhtäkkiä tyttö livautti puhelimen suuhunsa, joten minä nappasin sen häneltä kädestä ja pyyhkäisin pontevasti sitä farkunlahkeeseen kuivatakseni ylimääräiset kuolat pois. Kun tyttö sai puhelimen taas käteensä, hän ryhtyi toistamaan samaa kuin minäkin äsken, eli pyyhkimään puhelinta jalkaani! :)

Maanantaina kävimme neuvolassa 10-kuukautiskontrollissa ja Sintin strategiset mitat olivat nämä:
pituus: 76 cm
paino: 9750 g
päänympärys: 48 cm

Sain hyviä neuvoja imetykseen, sillä olin pohtinut asiaa paljon viime viikkojen aikana koska en oikein tiennyt, että mikä olisi hyvä tapa ja ajankohta imetyksen vähentämiseen. Olen imettänyt nykyisin n. 5-6 kertaa vuorokaudessa joista suurin osa aamuisin, sillä olen huomannut että ainakin minulle rintojen kunnollinen tyhjentäminen aamuisin on tosi tärkeää, koska olen kärsinyt niin usein rintatulehduksista. Meillä on tulossa lähiaikoina todella paljon isoja muutoksia elämään, joten halusin tietää, että miten ne parhaiten sovitetaan imetykseen tai sen lopettamiseen. Mm. puolentoista kuukauden aikana (ajoittuen 1-v. synttäreihin) muutamme uuteen kotiin, lähdemme pidemmälle matkalle, Sintti aloittaa päivähoidon ja minä menen töihin. Muutosta siis kerrakseen!! Olin haaveillut lopettavani imetyksen kun tyttö täyttää vuoden, mutta terkka suositteli, että jos voisin jatkaa vielä edes iltaimetyksiä ja lopettavani sen jälkeen kun kaikki muutokset ovat ohitse. Marraskuulla voisin vähentää imetykset kahteen kertaan vuorokaudessa. Olisin tosiaan toivonut, että tämä loppuu pikemmin, mutta on aivan totta, että se auttaa Sinttiä sopeutumaan paremmin kaikkiin noihin muutoksiin ja toisaalta on kyse enää parista lisäkuukaudesta. Onhan toki mahdollista, että tyttö päättää itse lopettaa aiemmin, mutta neiti on ollut aina varsinainen tissitakiainen joten näin tuskin tulee käymään ;) Onko muillakin ollut tämänsuuntaisia mietteitä imetyksen lopettamisessa vai olenko ainoa jolla kaikki tosiaan tapahtuu yhtäaikaa...?

P.S. Kuinka ihanaa voi olla, että oma vauva osaa halata takaisin?!? Sintti on osannut halia noin viikon ajan. Ei sentään kietomalla käsiä kaulaan, mutta hän puristaa käsivarsiaan minun käsiä vasten ja kätkee kasvot kaulaani. Iih...:)

8 kk - neuvola

Torstaina kävimme Sintin kanssa 8 kk-neuvolassa. Poikkeuksellisesti meillä on yhteensä 2 käyntiä, 1 lääkärille ja 1 ylimääräinen aika terveydenhoitajalle, joista siis jälkimmäisessä kävimme nyt. Syy siihen, miksi saimme erikoiskohtelua, oli että terkka unohti soittaa minulle ajoissa ja yhtään ainutta lääkäriaikaa ei ollut saatavilla ennenkuin vasta parin viikon kuluttua. Olin tästä hieman harmistunut, joten hän lupasi meille ylimääräisen mittojen ottoajan, mutta sinne saavuttuani kuulin, että kyseessä olikin aivan normaali puolen tunnin vastaanottoaika! Se oli mukava yllätys, sillä kysyttävää oli paljon. Aika olisi muutenkin ollut terkan kollegalle, mutta tämä oli sairastunut ja siitä syystä saimme sijaisen, joka oli aivan superihana ja empaattinen nuori nainen! Juuri tällaisen terkan olisin toivonut itselleni aivan raskauden alusta saakka, sillä häntä tuntui aidosti kiinnostavan sekä minun että Sintin asiat ja oli muutenkin todella mukava ihminen. Aivan mahti-ihana tyyppi :)

Tässä ensiksikin Sintin strategiset mitat.
pituus: 74,5 cm
paino: 9,1 kg
päänympärys: 46,8 cm

Kuulemma Sintin käyrät ovat suorastaan mallikelpoiset ja näin hienon säännöllisesti eteneviä käyriä harvoin näkee :) Muutenkin tyttö tuntui terkan mielestä olevan tyytyväinen ja onnellinen, joten saimme käskyn jatkaa juuri samaan malliin kuin nytkin. Lisäksi sijaista tuntui kovasti huvittavan meidän himososiaalinen tyttö, joka hymyili ja pelleili terkalle minkä kerkesi, eikä tyypilliseen tapaansa vierastanut yhtään.

Oli aivan ihanaa, kun sai kerrankin rauhassa kysellä mielessä pyörivät asiat eikä ollut minkäänlaista kiireen tuntua ilmassa. Sintille on kehittynyt viime päivinä jonkinlainen ikävä ihottuma peppuun, ja saimme kehotuksen rasvailla sitä Bepanthenilla sillä sinkkivoide ei siihen enää tehoa. Kuulemma ruokavalion muutokset muuttavat kakan koostumusta, mikä saattaa aiheuttaa tällaisia hankaluuksia pepun herkälle iholle. Tajusin heti selvän syy-yhteyden, sillä Sintti on popsinut viime päivinä paljon tuoreita marjoja, mm. happamia herukoita jotka ovat varmasti hoitaneet oman osansa ihohäiriöistä.

Ruokapuoli meillä on sopivalla mallilla, sillä Sintti syö nykyisin 5 ateriaa: aamupuuron, lounaalla lihasosetta, iltapäivällä hedelmiä/marjoja, illalliseksi kasvissosetta ja iltapalaksi puuroa. Lisäksi tyttö saa vielä välipalaksi maitoa jos nälkä yllättää näiden aterioiden välissä. Avauduin terkalle siitä, kuinka hieman huolettaa ruoan määrä sillä meillä Sintti saa hädin tuskin alas yhden pienen purkillisen liha/kasvissosetta per ateria vaikka käsittääkseni näin 8 kk:n iässä voisi popsia hyvinkin vaikka koko purkillisen. Hänen mukaansa tyttö kyllä syö itse tarvitsemansa määrän, ja näyttää hyvinvoivalta joten hätää ei ole. Lisäksi meillä tarjotaan kuitenkin sormiruokaa noiden soseiden päälle joten yhteenlaskettuna Sintti saa ruokaa aivan sopivasti. Näillä puheilla päätin siis lopettaa turhan stressaamisen ja uskoa asiantuntijaa kun asiat ovat kerran niinkuin olla pitää :) Sormiruokailua sijainen suositteli kovasti, sillä se on kehittävää ja tukee motorista kehitystä. Kuitenkin banaanin kanssa kannattaa olla varovainen, sillä vaikka vauvan kakomisrefleksi muuten toimii hyvin, niin banaani on sen verran pehmeää että pieni lapsi ei aina saa sitä hyvin yskittyä nielusta takaisin.

Niin, ja Pingun Playtimesta luin, että heillä poitsu saa 2 lihasosetta päivässä kun sillä nälkä pysyy paremmin loitolla. Tajusin, että tämähän on mahtava idea sillä Sintilläkin tuntuu välillä, että kasvissose menee mahasta läpi yhtä nopeasti kuin hedelmätkin ja iltapuuroon mennessä on jo aivan pohjaton nälkä. Terkan mielestä tämä oli oikein hyvä idea ja ehdottomasti saa ottaa käyttöön myös Sintille. Näin ollen: Kiitos Pingu vinkistä, me kopioidaan sitä! :)

Fyysinen kehitys on iänmukaista. Sintti ryömii mutta ei konttaa, nousee polvillaan tukea vasten, istuu toisinaan itse käsiinsä nojaten (unohtaa aina välillä tämän taidon!) + istuu ruokailujen ajan syöttötuolissa. Puheen kehityksestä unohdin kysyä, sillä kiinnostaisi kovasti, että milloin vauvat keskimäärin eka kerran alkavat lausua sanoja. Itsehän olen aina silloin tällöin kuulevinani jokeltelujen "ättätättättä", "ättä ättä" ja "äittä" joukosta ihan selvästi että "äiti". Tosin taidan olla vahvasti puolueellinen :D :D

Sintin lomakuulumiset

Hetki on päässyt vierähtämään edellisestä postauksesta. Meillä on tapahtunut kaikenlaista pientä ja isoa, sekä valitettavasti surua perheessä. Vähän oli loman kynnyksellä mieli matalalla ja vaikeuksia asennoitua tulevaan lomanviettoon, mutta onneksi ympäristönvaihdos aina piristää ja saa ajatukset muualle.

Meidän pikkuneiti sen kun kasvaa ja kehittyy J Hampaita on edelleen vain kaksi mutta niillä purraan ahkerasti ja kovaa! Voi sitä raukkaa joka antaa huomaamattaan vetää sormen tai jonkin muun ruumiinjäsenen pikkuisen suun maisteltavaksi. Välillä myös omat pikku kätöset ovat hänellä punertavia puolikuita täynnä kun niitä on tullut järsittyä vaikka purulelujakin olisi tarjolla.

Ryömimistä on treenattu jo parisen viikkoa ja Sintti on saanut kehitettyä ihan oman tekniikan: esim. maton tai päiväpeiton päällä päästään kätevästi etenemään vuorikiipeilijätyyliin nappaamalla kankaasta nyrkillä kiinni ja vetämällä itseä sillä tavoin eteenpäin. Joskus jos oikein innostutaan, alkaa hirmuinen paikallaan rynkytys konttausasennossa mutta se aikaansaa pelkästään takaperin liikettä. Luulen, että konttaukseen ei kuitenkaan ole enää hirveästi matkaa kun kaikki palikat alkavat olla pikku hiljaa koossa.

Silti epäilen, että toinen kilpaileva liikesarja saattaa olla istumaannousu sillä sitäkin meillä aivan selvästi tapaillaan. Olosuhteiden pakosta olemme joutuneet istuttamaan tyttöä aika paljon viime aikoina sillä olemme ryhtyneet antamaan kaikki ruoat syöttötuolista (aamupuuro, lihasose, vihannessose + hedelmäsose) ja jostain syystä se kakka pitää pyngertää ulos aina juuri ruokailun yhteydessä! Varsinkin aamupuuro aiheuttaa välittömän kakkaamistarpeen ja silloin istuskellessa menee helposti 20 minuuttia.  Kuinka paljon te muut olette istuttaneet tässä vaiheessa?

Veden juontia olen välillä pohtinut kovastikin varsinkin näin lämpöiseen kesäaikaan. Jossain vaiheessa, muistaakseni 3-4 viikkoa sitten koitin ahkerasti tyrkyttää nokkamukia vielä kun Sintti istui ja söi sitterissä, mutta lopetin erään epäonnistuneen kerran jälkeen kun Sintti veti vedet niin pahasti henkeen että oksensi puolet aamupuurosta pihalle. Hyi että se säikäytti! Nyt olen palannut hyvin maltilliseen maistatukseen lähinnä niin, että lusikan kärjellä annan pari tippaa suuhun tiukasti istuma-asennossa ettei mitään vaan pääse livahtamaan henkeen. Taitaa silti olla aika pitkä matka siihen, että tyttö oikeasti tajuaisi hörpätä vettä mukista. J

Äskettäin kohtasin myös sellaisen 10-kuukautisen tyttövauvan joka joi pelkästään vettä. Vain illalla nukkumaan mennessä hänelle annettiin pullollinen maitoa, mutta muuten tytteli veteli ruoan päälle kyytipojaksi vain nokkamukista vettä ja sillä hyvä. Itse olen ollut siinä luulossa, että vauvat juovat pääasiallisesti pelkästään maitoa siihen asti, että täyttävät vuoden ja sitten sitä voisi ryhtyä korvaamaan muilla juomilla (=vedellä)? Pitänee tiedustella tätä ensi neuvolakäynnillä tarkemmin. Aiemminkin olen koittanut kysellä, mutta terkka on sanonut vain, että voihan sitä vettä alkaa hiljalleen tarjoamaan.

Ja muuten, jos haluatte lukea jonkin oikeasti koskettavan journalistisen tuotoksen, hankkikaa käsiinne Meidän Perhe-lehden heinäkuun numero ja avatkaa se jutun “Näkemiin, Max-Emil”-kohdalta. Osui ja upposi, itkin silmät päästäni. Kosketti. Roppakaupalla lämpöisiä ajatuksia tälle perheelle!

Puolivuotisneuvola

Tänään piipahdimme tytön kanssa puolivuotisneuvolassa. Uudet mitat olivat:

paino 8240 kg
pituus 71 cm
päänympärys 46 cm

Terkka kirjoitti neuvolakorttiin:
"Kasvu hyvää, kuulo +/+. Kehitys iänmukainen. Hyvin hoidettu lapsi"

Olen viime aikoina miettinyt tosi paljon noita ruoka-asioita, että mikä on oikea määrä Sintin kokoiselle lapselle ja tänään sain siihen vahvistuksen, että määriä on syytä lisätä. Tämänhetkinen 3 x puoli sosepurkkia korvautuu kolmella täydellä purkillisella, sillä Sintti tarvitsee jo enemmän ravintoa ja hänhän pyörii pitkänä tyttönä muutenkin siellä kokonaiskäyrän alarajalla, -9% vaikka normaalipainon kategoriaan meneekin. Terkka kehotti ottamaan aamupäivälle lihasoseen, mikä on siis tähän asti annettu iltasella, sillä aamupäivisin Sintti on hirmuisen nälkäinen.

Imetyksen suhteen koen hirveätä luopumisen kriisiä. Yritin kysyä neuvoja imetysasioihin kun tuntuu, että rinnat pakkautuvat ja tulehtuvat vähän väliä kun Sintin syöminen on harventunut ja muuttunut paljon epäsäännöllisemmäksi kuin ennen, mutta tähän en saanut oikein mitään apua neuvolasta. Ainut neuvo minkä sain, oli että kannattaa tyhjentää rinnat kunnolla. Kun tiedustelin, että eikös se pumppaaminen kuitenkin kiihdytä maidontuloa niin sitten sanottiin, että älä sitten pumppaa. Hmph. ;)

No, mutta siis päällimmäinen tunne imetyksen vähenemisestä on edelleen iso NYYH mutta turhaanpa minä täällä omaa tuotantoani buustailen kun Sintin ravinnontarve alkaa pikku hiljaa täydentyä "oikealla ruoalla" ja maito toimii siinä vain lisänä. Siinä onkin tisseillä tottumista kun entinen tissitakiainen on muuttanut kerran tunnissa syömisen joka toiseen tuntiin ja tissit eivät tiedä että miten päin olisivat. Kaali on nykyisin meidän jääkaapissa jatkuva vieras ja rinnat harva se päivä pahkuroilla.

Muuten meille kuuluu sellaistakin uutta, että meillä on aloitettu unikoulu! Ne näkemäni kolmas ja neljäs alahammas olivat varmaan jotain kummitushampaita, koska ei siellä enää mitään näy ja oireet ovat poistuneet. Sen sijaan univaikeudet jäivät jotenkin päälle erilaisissa muodoissaan joten päätin, että nyt tähän hommaan on tultava muutos ja tämä zombeilu jäädä taakse sillä se alkoi vaikuttaa jo mielialaan aika voimakkaasti. Niin meillä siis unikouluillaan ja tällä hetkellä tulokset ovat oikein lupaavat. Olen keräillyt tästä muistiinpanoja ylös ja lähipäivinä teen niistä oman megapostauksen tänne luettavaksi :)

Neuvolakäyntiin palatakseni, terkka tykkää Sintistä kovasti, mutta Sintti ei terkasta! Joka kerta kun täti yrittää lähestyä tyttöä tai nostaa syliin, tytön huuli kääntyy mutruun ja pian pirahdetaan itkuun ;) Ja vaikka meillä vähän vierastetaankin, niin harvaa ihmistä näin itsepintaisesti ja kauan. Ilmeisesti Sintin muisti on erittäin pitkä, tyttö taitaa tietää että kyseessä on se sama "tuhma täti" joka on pistänyt häntä kipeästi piikillä jo 4 kertaa, hih.

Muutenkin tyttö tuntuu kehittyvän aina vähän väliä pikkuisen. Esim. viikko sitten tuli tasatahtia jaloilla potkuttelu, ja pari päivää sitten jokeltelu muuttui yhtäkkiä selvästi "isomman vauvan" jokelteluksi. Moni ei tuossa varmaan huomaisi suurta eroa mutta minusta ero on aivan selvä. Sintti osaa nyt sanoa "ättättättä" ja "daadaadaa" kun ennen jutut olivat sellaista paljon tasapaksumpaa eikä niistä välttämättä erottanut tavuja. Niin suloista mutta samalla niin haikeaa, aika rientää aivan liian nopeasti ja kohta pikku vauvani menee jo kouluun...sniff.

Veronan & Sintin kuulumiset - hengissä! :)

Elossa ollaan, pahoittelut pitkäksi venyneestä (vahinko)blogitauosta! Suurin syy siihen on tällä hetkellä aivan valtaisa väsymys, joka alkoi tehdä tuloaan tuossa kolmisen viikkoa sitten. Sintin yöunet huononivat äkillisesti, tai lähinnä se alkoi nukahtamisvaikeuksista. Tavallisesti tyttö on mennyt unille iltakahdeksan, -yhdeksän maissa ja sammunut kuin saunalyhty. Sitten yhtäkkiä tyttö alkoikin heräillä sänkyyn viemisen jälkeen aina puolen tunnin välein jopa iltayhteentoista asti, eli omaa aikaa ei päivässä yhtäkkiä enää oikein ollutkaan. Noin puolitoista viikkoa sitten alkoi lisäksi yöheräily: ihmeellistä pyörimistä ja tuhinaa, tutin hukkaamisitkuja, muuten vaan inahteluja ja tavallista aikaisempi ruokailuhetki. Kaikista pahin yö oli to-pe kun menin nukkumaan vasta puoli yhden maissa ja tyttö heräsi kerran tunnissa läpi yön milloin minkäkin asian vuoksi, ja nousi aamulla lopullisesti klo 6:30 (nyt on ne aamun pitkään nukkumisetkin lopullisesti ohi!). Olin aivan zombiena koko perjantaipäivän kun en ehtinyt edes päivätorkkuja nukkua. Nyt Veronalla on sellaiset silmäpussit että ne tarvitsevat melkeinpä omat rintaliivit....

Toivon hartaasti, että kaikkien edellämainittujen univaikeuksien aiheuttaja löytyy Sintille kehittyvistä hampaista. Kyllä vain, meidän pikku tytteli on saamassa ensimmäistä purukaluston edustajaansa! Reilu viikko sitten torstaina ihmettelin kun yhtäkkiä imettäminen meni aivan ihmeelliseksi pelleilyksi ja Sinttiä sai maanitella takaisin imemään. Samalla kuvioihin astui kumma känkkäränkkä ja itkeskelyt. Niin vain seuraavana päivänä löysinkin alaikenestä kimmeltävän purupinnan joka on siitä asti tasaisen hitaasti noussut ikenestä ylös. Maanantaina kävimme neuvolassa, ja terkka tunnusteli ikenet läpi, ja totesi että kaikki 4 etuhammasta ovat tulossa, eli Sintti-parka kärsii varmasti megalomaanisista kivuista. Eipä ihmekään, että niin syöminen kuin nukkuminen ovat olleet hankalaa ja nestemäistä Panadolia on pitänyt pikkuiselle antaa! Aika hitaasti se ainokainen hammas sieltä kuitenkin tulee ja nytkin vielä 1,5 viikon jälkeen vasta muutama milli on esillä.

Hieman sekin jännittää, että mitenkähän imettäminen jatkossa onnistuu lähinnä siltä kannalta, että toivottavasti Sintti ei hoksaa, että rinnanpäätä voi myös puraista...;) Auts!

Muuten meillä menee hienosti ja Sintti kasvaa kovaa kyytiä. Maanantain neuvolakäynnillä tuikattiin typyn reisiin pari rokotuspiikkiä, minkä johdosta terkka sai vihaiselta vauvalta varsin karsastavia katseita. Onneksi strategiset mitat otettiin kuitenkin sitä ennen ja ne näyttävät tältä:

pituus 69,5 cm
paino 7,9 kg
pää 45,5 cm
--> normaalikäyrällä siis mennään

Meillä on maisteltu ahkerasti vihannes- ja hedelmäsoseita. Tai no, aika hitaastihan se siinä mielessä etenee että kun viikossa saisi antaa vaan kahta uutta makua. Kerran maistatetun otan sitten aika nopeasti kuvioihin niin, että syödään avaamispäivänä puoli purkkia ja seuraavana päivänä se toinen puolikas. Maisteluerien jälkeen olen laittanut loput pakkaseen ja saanut siten koko purkin käytettyä ettei mene mitään haaskioon. Ryhdyin äskettäin kirjaamaan eri makuja ylös, kun en enää meinannut jälkikäteen muistaa että mitä kaikkea meillä oikein on syöty. Nyt lista on tällainen:

Vihannekset: peruna, bataatti, peruna-parsakaali, peruna-porkkana, kukkakaali, bataatti-kesäkurpitsa, maissi, palsternakka-peruna.
Hedelmät/marjat: omena, päärynä, mustikka, aprikoosi, persikka-päärynä, (rahkaisa) banaaniherkku, luumu.

Sintti syö kaikkea tosi reippaasti. Ihan kaikki vihannekset eivät selvästi neitiä miellytä, mutta kiltisti kuitenkin syödään. Selvän eron huomaa, kun antaa vaikkapa päärynää tai aprikoosia: lusikkaa ei ehdi lastata niin nopeasti kun tyttö haluaisi! Sose nielaistaan valonnopeudella alas ja suu aukeaa kuin pienellä linnunpoikasella, että pitäisi saada lisää ja vähän äkkiä :)

Yöunia helpottamaan ryhdyin antamaan velliä ja ensireaktio siihen oli jokseenkin hupaisa. Nälkäinen Sintti iski haukkana kiinni pulloon ja ryhtyi imemään sitä posket lommolla, kunnes äkkäsi ettei se mitään maitoa olekaan. Suu sylkäistiin samantien tyhjäksi rinnuksille, ja koska nälkä oli, yritettiin kahden sekunnin päästä uudestaan samoin tuloksin. Ilme oli myöskin näkemisen arvoinen ;) Muutaman yrityksen jälkeen Sintti tajusi, että sieltä pullosta ei taida mitään parempaa tulla joten sama juoda se kiltisti tyhjäksi. Aivan parin syöttökerran jälkeen vauva taisi tykästyä velliin ja nykyään imaisee 100ml hetkessä menemään, ja lisäksi vielä päälle rintamaitoa kunnes nukahtaa. Meillä velli on osoittautunut myöskin oivaksi keinoksi pitää pullo mukana kuvioissa, sillä sakeutetun maidon antamisen olemme lopettaneet kokonaan. Nimittäin Sintti juo kerralla helposti 100-150 ml maitoa, enkä päivisin ehdi pumpata ollenkaan joten tuon määrän kerääminen olisi työn takana. Muutenkin pulauttelu on helpottanut (mikä on aivan UpeetaHienoaMahtavaa!!!) joten sinänsä maidonsakeuttajaa ei enää tarvita.

Siinäpä ne isoimmat tämän hetken kuulumiset. Olipa ihanaa taas kirjoittaa pitkästä aikaa :) Toivottavasti ette kaikki ole kadonneet tämän "huiman" postaustahdin myötä...!

4 kk:n lääkärineuvola

Tänään piipahdimme Sintin kanssa neuvolassa saamassa taas jälleen kerran rokotteen sekä lääkärin tsekattavana. Kaikki vaikutti hyvältä ja lääkäriltä saimme tällaisen tekstin neuvolakorttiin:

"Oikein reipas ja rauhallinen tyttö. Seuraa katseella terhakasti molemmille sivuille. Silmät symmetriset, punaheijaste +/+. Keuhkot ja sydän ok, femoralispulssit +/+. Vatsa pehmeä. Lonkat ok. Symmetriset liikkeet, vie käsiä suuhun, tarttuu molemmin käsin. Päinmakuulla nojaa kyynärtaipeisiin. Suloinen tyttö!"

Kokoa meillä oli kasvettu reippaasti:
paino: 7220 grammaa (+0,5 kg)
pituus: 66,3 cm (+4 cm!!)
päänympärys: 44,3 cm

Ei siis mikään ihme, että olen joutunut laittamaan käytöstä pois paljon vaatteita koska ne tuntuvat liian pieniltä. Pituutta on tullut aivan mahdottomasti lisää ja sen kyllä huomaa. Unohdin taas kysyä, että saisiko vilkaista tietokoneen ruudulta pituus-ja painokäyriä joten tein saman kotona netissä ja Sintti huitelee pituuden puolesta aivan käyrän yläosastolla eikä painokaan siitä kauas heittänyt.

Sintin silmistä kyselin, koska silmät menevät vieläkin killiin kun ihan lähellä on jotain mielenkiintoista katsottavaa. Kuulemma tämä ei aiheuta vielä ongelmia sillä vasta 8 kk:n käynnillä ruvetaan laittamaan lähetettä spesialistille jos ongelma ei ole siihen mennessä korjaantunut.

Ruokavalioasioita olen pohtinut paljon, ja kysyttäessä sain vastauksen että nyt voi ruveta antamaan periaatteessa kaikenlaisia vihanneksia. Terkan suositus oli, että ainakin aluksi kannattaa laittaa uudet vihannekset sinne perunamössön sekaan ja antaa ainakin muutaman päivän ajan vain sitä sekoitusta, että näkee aiheuttaako uusi ruoka-aines allergisia oireita. Myös hedelmäsoseita voi ryhtyä syöttämään. Esim. niin, että aamupäivällä peruna/vihannes ja iltapäivällä hedelmäsose. Sitä en kylläkään huomannut kysyä, että minkälaisella hedelmällä se aloitus kannattaisi hoitaa tai kannattaako nekin tehdä itse, sillä en haluaisi valmisruokia (vielä) antaa. Täytynee googlata aiheesta lisää, ettei tule annettua Sintille epäsopivia ruokia.

Taas tiedustelin, että voiko velliä ryhtyä antamaan ja olin huomaavinani, että terkka jotenkin vastentahtoisesti vastasi myöntävästi. Meidän terkka ei selvästikään ole valmisvellien ystävä :) Tällä kertaa vastaus kuului, että velli venyttää turhaa vatsalaukkua ja en tiedä oliko hänellä siis mielessä tämän sanoessaan erityisesti meidän Sintti, jonka masu ei ole tosiaankaan siitä pienimmästä päästä, heh.

Näiden viime viikkojen ruokakokeilujen jälkeen tytteli on oppinut hienosti aukomaan suutaan kun tarjoan hänelle lusikalla perunamössöä. Syöminen on tietysti aivan mahdotonta sotkemista, mutta jotenkin se kuitenkin vaikuttaa Sintistä hauskalle puuhalle. Isi on valittanut, että kiinteiden syöttäminen ei suju häneltä ollenkaan, joten toistaiseksi minä olen hoitanut siitä suurimman osan mutta eiköhän se kohta ala molemmilta sujumaan yhtä hyvin kun Sinttikin kehittyy syöjänä. Lisäksi minun mielestäni hauskuutta tulee lisää kun saan ruveta väsäämään erilaisia ruokayhdistelmiä ja seuraamaan miten ne tytölle maistuvat :)

3kk:n neuvola

Meillä oli eilen tasan 3 kk:n neuvola ja Sintistä otettiin uudet kasvulukemat:

Paino 6780 grammaa

Pituus 62,5 cm

Päänympärys 43 cm

Iso tyttö! :)

Reissu oli tytölle sikäli tosi rankka, että menomatka piti taas huutaa kurkku suorana kun jouduttiin turvakaukaloon istumaan. Perillä puolestaan alkoi tuntua siltä, että olisi voinut ottaa aamupäiväpäikkärit, mutta sen sijaan tyttöpolo joutuikin mitattavaksi ja piikitettäväksi. Okei, no nakuna pöydällä oli kivaa kuten aina, mutta lysti loppui kuin seinään siinä vaiheessa kun täti tuikkasi rokotteen reiteen. Ja mikä sen kamalampaa: kun oltiin pikkuisen rauhoituttu, tehtiin taas sama toiseen reiteen! Kaikki tämä jännitys aiheutti sen, että yllättäen paluumatka kotiin sujuikin hyvin hiljaisissa merkeissä kun uupunut tyttö simahti kaukaloon ja nukkui aina kotiin saakka.

Sintti sai palautetta, että selän asento on ehkä hieman liian kaarella taaksepäin joten hyvä kantoasento olisi kainalossa niin, että selkä painuu hieman kyömyyn eteenpäin ja kantokädellä pidetään vauvaa nilkoista kiinni. Tämä auttaa venyttämään selän lihaksia ja parantamaan asentoa.

Hauskaa oli se, että saimme vihdoin luvan aloittaa perunan antamisen! Vellille terkka sanoi edelleen nou nou, mutta sopiva aloitus on pari teelusikkaa keitettyä perunaa johon on sekoitettu äidinmaitoa. Annosta sitten lisätään hiljalleen sitä mukaa kun se alkaa maistua. Kävinkin heti eilen ostamassa muutaman perunan ja tänään keiteltiin typylle ensimmäinen pottu :) Jos tämä olisi kuvallinen blogi, niin liittäisin mukaan mainion kuvan Sintin ilmeestä, joka siis todellakin kertoo enemmän kuin 1000 sanaa. Pääasiallisin sisältö oli kuitenkin mitä-ihmeen-moskaa-sä-äiti-mulle-syötät-apua-en-saa-tätä-kurkusta-alas-ja-kääk-nyt-meni-henkeen! Lopuksi siis tosiaankin piti napata hetkeksi aikaa alaspäin syliin pieni Sinttiläinen joka luuli, että perunamössöä voi myös hengittää. Ehkä tämä syöttöpuuha sujuu huomenna hiukan paremmalla menestyksellä :)

Tänään kävin ostamassa tällaisen ihanan vaaleanpunaisen kaulalapun joka ei pahastu sottaavista ruokailuhetkistä. Näyttää nimittäin kovasti siltä, että ruoasta suurin osa valuu takaisin ulos joten eivätpähän ole pitkin vauvelin vaatteita. Mutta siis mieluummin pottu kuin puklu. Toivottavasti tästä uudesta ruokavaliosta on apua pulauttelun hillintään!

Jälkitarkastus

Eilen oli vihdoin se kauan odotettu synnytyksen jälkeinen jälkitarkastus. Jännitin sitä sisätutkimusta aika lailla, mutta onneksi se ei sitten ollutkaan erityisen tuskallinen kokemus ja lääkäri oli varovainen. Kohtu oli kuulemma supistunut asianmukaisesti ja kaikki vaikutti normaalilta.

Kysyin tietysti heti mielessäni pitkään pyörineen asian, eli joko saa mennä kuntosalille ja vaikka lenkkipolulle jos mieli tekee. Ja miten vatsalihakset. Urheilla kuulemma saa, mutta on tärkeää huolehtia lantionpohjalihaksista ja varmistaa että ne ovat aina kontrollissa liikkeitä tehdessä. Suoria vatsalihaksia saa alkaa tekemään vasta kun syviä vatsalihaksia on treenattu jonkin aikaa ja ne tuntuvat olevan kunnossa. Huippujuttu! Jos vaan tilanne sallii, painun heti tänään kuntosalille :)

Otin myöskin esille ehkäisyasiat ja sanoin suoraan, että me emme aio ryhtyä käyttämään ehkäisyä sillä meillä on ollut hankaluuksia ensimmäisenkin saamisessa ja toiveissa olisi uusi raskaus tämän vuoden aikana. Olemme keskustelleet tästä paljon miehen kanssa ja tietysti ensin pitää saada vihreää valoa lääkäriltä sillä emme halua mitenkään vaarantaa kroppaani kun raskaus on aina rasitus elimistölle. Onneksi lääkäri ei tyrmännyt suunnitelmiamme vaan kertoi, että kun komplikaatioita ei kerran ole ollut, niin ei hän näe tässä mitään ongelmaa.

Hidasteena tosin perheenlisäyssuunnitelmille voi toimia imetys. Kysyin, että voiko raskaana ollessa imettää ja kuulin, että tästä on ollut vuosien varrella vaihtelevia suosituksia. Ennen kuulemma kehotettiin lopettamaan imetys raskaaksi tultua mm. siitä syystä, että se saattaa aikaansaada supistuksia jne. Nykyään ei olla niin tiukkoja asian suhteen. (Tosin luulen, että meillä tällainen ei haittaisi kun eihän minun kroppani edes osaa supistella itsestään!) Tosin raskaaksituloon (täys)imetys puolestaan voi vaikuttaa siten, että kuukautisia ei kuulu koko imetysaikana ollenkaan. Erityisesti yöimetyksellä on tähän voimakas ehkäisevä vaikutus.

Tämä tuleekin olemaan meidän kohdalla mielenkiintoista että miten meille oikein käy, sillä olen kyllä alustavasti suunnitellut imettäväni kokonaisen vuoden jos maitoa vaan riittää, mutta toivoisin myös kovasti olevani loppuvuodesta raskaanakin...

Mitenkäs teillä lukijoilla jotka olette synnyttäneet, tuliko imetysaikana kuukautiset vai pitikö niitä odottaa imetyksen loppuun asti?

Muuten jälkitarkastus oli ihan helppo nakki. Hemoglobiini oli 116 eli meikäläisittäin täysin normaali lukema. Verenpaine samoin oli normaali ja painon tippumisvauhtia terkka piti täysin normaalina vaikka sitä itse siellä huokailin. Meidän alueen Esikko-kerhoistakin sain nyt tietoa joten menen varmaan lähiaikoina kokeilemaan sillä alkaa jo tuntua siltä, että kaipaisi toisten äitien seuraa vähän enemmän varsinkin nyt kun kaikki omat äiti-ystävät ovat kipeänä tämän järkyttävän flunssa-aallon kourissa. Lisäksi sain puhelinnumeron mistä tiedustella äidinmaidon luovutusta mikä on parhaillaan harkinnassa, sillä maitoa on ruvennut tulemaan ihan mahdottomasti ja olen pumpannut sitä sekä jääkaappiin ja pakastimeen, eikä viimeksi mainitusta ole tarvinnut käyttää vielä yhtään. Ei haluttaisi tuhlatakaan arvokasta ainetta.

P.S. Jo kolmas päivä menossa niukkaherkkuista elämää ja menee ihan loistavasti: tosi paljon kevyempi ja parempi olo! Ruokavalion ravintoarvotkin on varmaan paljon paremmassa jamassa kun vitamiinien sijasta ei tule mätettyä pullaa ja kakkuja :)

2 kk:n neuvola

Tänään kävimme sitten 2 kk:n lääkärineuvolakäynnillä ja saatiin taas vähän päivitystä Sintin kasvuun. Kotiin päästyämme huomasin pettymyksekseni, että terkka ei ollut kirjoittanut mittoja neuvolakorttiin joten en muista tarkkoja lukemia, mutta suunnilleen näin se meni:

Paino 6100 gr

Pituus 60,5 kg

Päänympärys 44 cm

Kuukaudessa tuli siis reilu kilo lisää :) Äidin muru tykkää syömisestä! Samoin tuon pituuskasvun on huomannut vaatteista, koska 56 cm vaatteet eivät kaikki enää todellakaan mahdu päälle joten olemme siirtyneet suosiolla isompaan kokoon.

Muuten käynti oli pettymys. Eilen pohdiskelemiini refluksiasioihin en saanut oikein mitään apua. Velliä ei saa kuulemma vielä antaa koska siitä tulee vain turhaa energiaa lapselle ja ruoansulatuselimistö on vielä liian kehittymätön. Mitään muuta lääkettä kuin Gaviscon ei voi vielä antaa ja siitäkin unohdin pyytää uuden reseptin. Äidin imetysajan ruokavaliolla ei ole kuulemma mitään merkitystä vauvan vatsakipuihin - tämän sanoi sekä terkka että lääkäri yhdestä suusta mitä pidin aika ihmeellisenä koska tämä sotii kaikkea sitä vastaan mitä olen kuullut. Lääkärin mielestä ruokavalion rajoittaminen/niukentaminen on jopa haitallista. Ainoa konkreettinen asia joka tästä jäi käteen, oli että maidonsakeuttajaa voi hyvin antaa montakin kertaa päivässä joten varmaan lisäämme vielä kolmannen syöttökerran.

Lopuksi kun jouduin oikein toistamiseen tivaamaan, että eikö tälle kipeälle ja runsaasti sen tähden itkevälle lapselle oikeasti ole mitään helpotusta olemassa, lääkäri lupasi laittaa lähetteen lastenlääkärille. Yhtä tyhjän kanssa, sillä en ala odottelemaan tätä lähetettä koska meillä on vauvavakuutus ja olemme kerran jo käyneet Mehiläisessä spesialistilla. Nyt aion varata pikapuoliin sinne uuden ajan paremman avun toivossa.

Sintti sai lisäksi käynnin yhteydessä Rota-rokotteen nestemäisessä muodossa suoraan suuhun. Terkka onnistui melkein tukehduttamaan tytön sillä hän on vanha konkari henkeenvetämisessä - joka kerta kun imetän istualtaan, tyttö onnistuu kiskaisemaan maitoa henkeensä ja samoin kävi nytkin. Ikinä kuitenkaan mitään ei ole mennyt näin pahasti henkeen, pelästyin todella kun vauvaparka kakoi ja pihisi, ja silmät menivät aivan punaisiksi. Terkka nappasi sitten Sintin syliinsä rauhoittumaan, ja koska meidän neiti aurinkoinen on helposti anteeksi antavaa sorttia niin parin minuutin päästä terkka sai sarjatulella hampaattomia hymyjä kiitoksena jututtamisesta ja seurustelusta :)

Monta asiaa jäi kysymättä koska neuvolareissuilla tuntuu aina olevan niin kova kiire. Olisin tahtonut tietää mm. Esikko-kerhoista sillä luin jostain että niihin pääsee mukaan neuvolan kautta. Samoin olisi ollut kiva nähdä Sintin kasvukäyrää tietokoneelta. Myös maitoallergian mahdollisuudesta jäi puhumatta kokonaan ja verikoe pyytämättä, mutta onneksi ne hoituvat varmasti Mehiläisessä kun sinne pääsemme.

Tänään kuitenkin on yksi saavutus takana: nimittäin ensimmäinen bussimatka vaunuilla! Sintti huusi koko alkumatkasta n. 10 minuuttia pää punaisena, sillä hän ei olisi tahtonut vielä ruveta nukkumaan koska hän oli juuri tuntia aiemmin herännyt pieniltä nokosilta, eikä vaunuissa sitten tietysti ollut kiva yksinkään möllöttää. Jonkinlaista torkuntaa siellä sitten saatiin kuitenkin aikaiseksi sillä neuvolassa oli unisenpuoleinen mutta iloinen Sintti menossa mukana. Ja muuten, mitä ne matalalattiabussit oikein ovat olevinaan?? Puolen metrin väli maasta bussin lattiaan joten en kyllä kovin montaa kertaa saanut vaunuja yksin autoon ja pois! Kätevä matkustustapa silti koska meidän kaupungissa ei tarvitse maksaa kun matkustaa lastenvaunujen kanssa, eikä tarvitse pakata huutavaa lasta turvakaukaloon vaan mitä todennäköisimmin vauva nukahtaa jossain välissä. Tätä kokeillaan toistekin :)

4 vk:n neuvola

Tänään käytiin painokontrollia lukuunottamatta ensimmäistä kertaa "oikeasti" neuvolassa Sintin kanssa. Ai hurja kun meidän neiti olikin kasvanut!

Pituus: 58,3 cm

Paino: 4940 grammaa

Päänympärys: 40 cm

Ja tämä siis 4 viikon 1 päivän iässä. Neuvolan täti tuumasi, että Sintistä tulee pitkä tyttö ja siltä näyttää kun käyrä sojotti ylöspäin. Samoin teki myös päänympäryksen käyrä eli isopäisiä ollaan edelleenkin :) Tyttö on alkanut viihtyä vähän paremmin hoitopöydällä eikä enää huuda alusta loppuun asti kuten alussa, ja nytkin röllötteli tyytyväisenä vaikka joutui olemaan pitkään nakuna tai vähintään puolipukeissa. Vasta loppuvaiheessa hän kajautti ilmoille hieman ääninäytteitä kun nälkä alkoi vaivata.

Tuon kasvun huomaa muuten ihan selkeästi vaatteistakin. Tein tänään vähän vaateinventaariota ja siivosin Sintin lipaston laatikon jossa olen säilyttänyt hänen vaatteitaan. Jouduin laittamaan ison kasan pois, koska ne eivät enää yksinkertaisesti mahdu. Pari päivää sitten kävimme myös ostamassa pari pyjamaa, bodyn ja parit housut lisää, koska tytteli on ruvennut puklailemaan niin paljon että joskus saa vaihtaa vaatteet päivän aikana useamman kerran joten valikoimaa on hyvä olla.

Puklailuun sain muuten neuvolasta hyvän vinkin, että johanneksen leipäpuu auttaa hillitsemään pulauttelua ja sitä saa joko vastikkeen tai jauheen muodossa. Me aiomme ostaa jauhetta, joten sitä voi sitten sekoittaa esim. oman pumpatun maidon sekaan ja syöttää siinä samalla.

Ja meillä alkaa maaliskuussa uusi harrastus: vauvauinti!! Tällä viikolla oli ilmoittautuminen ja tiedotustilaisuus, ja saimme onneksi paikan haluamastamme ryhmästä. Nyt pitää vaan odotella, että 3 kk:n ikä tulee täyteen ja sitten päästään mukaan. Toivottavasti Sintti tykkää uimisesta :)