Leikkivä, jokeltava vipeltäjä / 7 kk:tta

Meillä ollaan siirrytty nyt siihen vaiheeseen, kun lelujen hankinta tulisi periaatteessa hyvin halvaksi. Nimittäin kaikki sellainen, joka ei ole "virallisesti" lelu, on kaikista paras leikkivehje. 

1. Puolen litran vesipullo, mieluiten pehmeä: ehdoton hitti! Sillä saa sitterissä istuvan joka puolelle huuhailevan ja pälyilevän ruoan vieroksujan innostumaan sekunnissa siitä mitä on tarjolla syöttäjän suunnasta. Molemmat kädet nousevat ilmaan, ranteet alkavat pyöriä ja suu vetäytyy hirmuiseen hymyyn. Siinä samassa sinne saa luonnollisesti tökkäistyä aimo lusikallisen ruokaa, kuin varkain.
2. Pieni nenäliinapaketti, jossa on vain 1-2 nenäliinaa jäljellä: kuumien ja tylsien automatkojen pelastaja. Sitä retuutetaan, nyhdetään ja kiskotaan minuuttitolkulla sekä mäiskitään sitterin reunaan tai vaikkapa omaan reiteen. Tosin miinuspuolena se, että äiti ei anna leikkiä sillä kuin ainoastaan tutti suussa, koska muovin- tai nenäliinanpalaset vauvan suussa ei ole mikään paras mahdollinen kombinaatio.

Toki Sintillä on myös lisäksi niitä kiinnostuksen kohteita, jotka ovat kiellettyjä mutta joihin ampaistaan haukkana kiinni heti kun vanhempien silmä välttää. 

1. Keittiön tuolin metallinen jalka, jonka valitettavasti Sintti valitettavasti löytää joka päivä uudelleen ja uudelleen. Heti kun selkänsä kääntää, on meidän tyttö kiinni metallijalassa ja lupsuttamassa kaikella tarmollaan mukavan viileää metalliputkea. Ei siinä muuten mitään, mutta kun se on lattiaa vasten ja sellaisella alueella, joissa saatetaan kulkea myös kengät jalassa. Hyh!
2. Kaukosäätimet ja puhelimet. Need I say more? ;)

Meidän ei ole tarvinnut vielä tehdä asunnostamme niin sanotusti lapsiturvallista, mutta se on edessä aivan näinä päivinä. Sintti ryömii (=kiitää) lattialla sellaista vauhtia että pian hän pääsee käsiksi aivan kaikkeen. Reilu viikko sitten hylkäsin sitterin lopullisesti koska ei tuollaista vauhtivilleä oikein enää raatsi sitoa istuimeen kiinni ja koon puolestakin alkaa tehdä tiukkaa. Meillä on otettu oikein kunnon köyryselkä konttausasentoa eilisestä asti ja eilen isovanhemmat, jotka tyttöä hoitivat, väittivät nähneensä ensimmäisen konttausaskeleen oikealla jalalla ja oikealla kädellä tehtynä :) Sen jälkeen asento oli pettänyt ja tyttö lysähtänyt matolle voimia keräämään.

Sintti on kovin puhelias tapaus ja selittää jatkuvasti jotain. Jokeltelu on monipuolistunut, mutta välillä epäilen että opetteleeko tyttö ominpäin jotain slaavilaista kieltä kuten venäjää kun on niin mielenkiintoisia tavuja treenin alla: tljäl tljäl, alj alj alj ja niin edelleen. Olisi näiden kahden kotikielen opettelemisessakin tekemistä kerrakseen :)

Unikoulun osa II

Unikoulun toinen osa on jäänyt julkaisematta ja laitan tässä nyt niitä tuloksia, joita vielä kirjailin edellisen postauksen jälkeen ylös.

8. pvä

- 1. päiväunet 45 min: nukahti rinnalle mutta heräsi siirrettäessä omaan sänkyynsä ja sitten oli vaikeuksia nukahtaa uudestaan. Epätoivoinen itku alkoi käytännössä aina kun lähdin huoneesta.

- 2. päiväunet: 10 min

- yöunet: nukahti rinnalle mutta heräsi yöllä kolmelta ja valvoi 45 min

9. pvä

- 2. päiväunet: 20 min (mummun nukuttamana)

- 3. päiväunet: 10 min (mummu)

- yöunet: 55 min (mummu, kesti kauan koska ehti nukahtaa ensin autossa)

10. pvä

- 1. päiväunet: 25 min
- 2. päiväunet: 30 min (Sintti itki loppua kohden melkeinpä hysteerisesti aina kun yritin poistua hänen luotaan + 2 syliinottoa. Oli pakko antaa periksi ja antaa hänen nukahtaa käteen poskella. Ehkä edellinen päivä, jonka Sintti vietti paljolti hoitajien kanssa, näkyy nyt nukahtamisvaikeuksissa. Joka tapauksessa erittäin turhauttava päivä!)
- yöunet: 15 min (tässä piti fuskata koska aiemmatkin nukutukset olivat niin hankalia. Heti kun yritti poistua, alkoi ankara huuto joten lopulta olin melkein koko ajan huoneessa, aina palaten ovelta ja poistuen vasta kun Sintti oli jo lähestulkoon unessa. Ei vaan raaskinut enää huudattaa...)

11. pvä
- 1. päiväunet: 30 min (jouduin lisäämään paikallaoloa)
- 2. päiväunet: 15 min

Tähän lopetin muistiinpanot koska tilanne tasoittui mutta jumittui aika lailla paikoilleen. Nyt meillä nukahdellaan kahdella tavalla, joko rinnalle josta siirrän sänkyyn tai sitten yksinkertaisesti laitetaan valveilla sänkyyn. Toisinaan tästä alkaa aivan toivoton kiukkuitku välittömästi kun kroppa alkaa lähentyä sänkyä. Siitä tietää, että silloin nukuttaminen tulee kestämään. Toisinaan taas jos on tarpeeksi väsynyt, saattaa nukahtaa 5-10 minuutissa mutta ei ole tavatonta, että menee 10-20 minuuttia ja se vaatii useamman käynnin huoneessa. Olen tullut sen verran vastaan, että usein "helpotan" nukahtamista laittamalla käden poskelle, johon tyttö saattaa uinahtaa ihan hetkessä kun sille päälle sattuu.

Nukutus on selvästi vaikeutunut hieman sen myötä, että nykyään tyttö tietää tasan tarkkaan mitä sänkyyn laittaminen tarkoittaa, eli se jo pelkästään saattaa aiheuttaa vastaanpanemishuudon. Hankalaa on myöskin se, että liikkuminen on kehittynyt merkittävästi, eli jotenkin Sintille tulee kova kiusaus alkaa heti hyöriä ja pyöriä ympäri sänkyä jos uni ei tule välittömästi. Tänäänkin olen käynyt siirtämässä neidin lukemattomia kertoja sängyn toisesta päästä ja kääntänyt oikein päin sekä kaivanut tutin jostain ihmeen piilosta pinnojen välistä ;) Seuraava vaihe on varmaan sängyn reunoja vasten seisova vauva joka yrittää kiivetä sieltä pois! Auta armias...

Meillä on ollut nyt muutaman viikon ajan yöheräilyä, josta ei enää nukahdetakaan takaisin uneen noin vain. Saatetaan herätä viideltä ja valvoa tunti, ja jos otan tytön viereen, saan varoa heiluvia nyrkkejä joista saa hetkessä päin pläsiä taikka pieniä koipia jotka eivät enää potki kovin kevyesti kuten alkuaikoina. Pitäisi varmaan vähän ottaa tiukempi ote sekä nukuttamiseen että näihin yöheräilyihin, mutta meillä on näin reissussa ollessa muutenkin vaihtuvia olosuhteita ja eri nukkumapaikkoja eli nyt ei ole sopiva ajankohta muille muutoksille. Katsotaan miltä näyttää esim. kuukauden päästä.

Imetyshormonit ovat kuitenkin selkeästi haihtuneet jonnekin taivaan tuuliin, sillä olen paljon väsyneempi yövalvomisten kanssa kuin ennen. Yöimetyksiä en aio vielä lopettaa pitkiin aikoihin sillä minusta sille ei ole varsinaista tarvetta ja olen kuullut pariltakin äiti-ihmiseltä, että samalla on loppunut muukin imetys.

Ai niin, ja meille on muuten muuttanut joku jännä pieni känkkäränkkä aina silloin kuin pitäisi nukahtaa jossain muualla kuin kotona. Eilen kävimme ostoksilla muutaman tunnin ajan vaunujen kanssa ja tarkoituksena oli, että tyttö vetäisi reissun aikana parit päiväunet. Ja höpsistä! Alkoi vähän nolottaa kun joka kauppaan päästyämme tuommoinen pikkuinen tyttö huusi kurkku suorana ;) Jotenkin neidillä ei vain rauhoittuminen onnistu jos ollaan muualla kuin samoissa olosuhteissa. Toivon, että tämä on joku ohimenevä vaihe ja nukahtaminen ei aina olisi näin haasteellista.

Sintin lomakuulumiset

Hetki on päässyt vierähtämään edellisestä postauksesta. Meillä on tapahtunut kaikenlaista pientä ja isoa, sekä valitettavasti surua perheessä. Vähän oli loman kynnyksellä mieli matalalla ja vaikeuksia asennoitua tulevaan lomanviettoon, mutta onneksi ympäristönvaihdos aina piristää ja saa ajatukset muualle.

Meidän pikkuneiti sen kun kasvaa ja kehittyy J Hampaita on edelleen vain kaksi mutta niillä purraan ahkerasti ja kovaa! Voi sitä raukkaa joka antaa huomaamattaan vetää sormen tai jonkin muun ruumiinjäsenen pikkuisen suun maisteltavaksi. Välillä myös omat pikku kätöset ovat hänellä punertavia puolikuita täynnä kun niitä on tullut järsittyä vaikka purulelujakin olisi tarjolla.

Ryömimistä on treenattu jo parisen viikkoa ja Sintti on saanut kehitettyä ihan oman tekniikan: esim. maton tai päiväpeiton päällä päästään kätevästi etenemään vuorikiipeilijätyyliin nappaamalla kankaasta nyrkillä kiinni ja vetämällä itseä sillä tavoin eteenpäin. Joskus jos oikein innostutaan, alkaa hirmuinen paikallaan rynkytys konttausasennossa mutta se aikaansaa pelkästään takaperin liikettä. Luulen, että konttaukseen ei kuitenkaan ole enää hirveästi matkaa kun kaikki palikat alkavat olla pikku hiljaa koossa.

Silti epäilen, että toinen kilpaileva liikesarja saattaa olla istumaannousu sillä sitäkin meillä aivan selvästi tapaillaan. Olosuhteiden pakosta olemme joutuneet istuttamaan tyttöä aika paljon viime aikoina sillä olemme ryhtyneet antamaan kaikki ruoat syöttötuolista (aamupuuro, lihasose, vihannessose + hedelmäsose) ja jostain syystä se kakka pitää pyngertää ulos aina juuri ruokailun yhteydessä! Varsinkin aamupuuro aiheuttaa välittömän kakkaamistarpeen ja silloin istuskellessa menee helposti 20 minuuttia.  Kuinka paljon te muut olette istuttaneet tässä vaiheessa?

Veden juontia olen välillä pohtinut kovastikin varsinkin näin lämpöiseen kesäaikaan. Jossain vaiheessa, muistaakseni 3-4 viikkoa sitten koitin ahkerasti tyrkyttää nokkamukia vielä kun Sintti istui ja söi sitterissä, mutta lopetin erään epäonnistuneen kerran jälkeen kun Sintti veti vedet niin pahasti henkeen että oksensi puolet aamupuurosta pihalle. Hyi että se säikäytti! Nyt olen palannut hyvin maltilliseen maistatukseen lähinnä niin, että lusikan kärjellä annan pari tippaa suuhun tiukasti istuma-asennossa ettei mitään vaan pääse livahtamaan henkeen. Taitaa silti olla aika pitkä matka siihen, että tyttö oikeasti tajuaisi hörpätä vettä mukista. J

Äskettäin kohtasin myös sellaisen 10-kuukautisen tyttövauvan joka joi pelkästään vettä. Vain illalla nukkumaan mennessä hänelle annettiin pullollinen maitoa, mutta muuten tytteli veteli ruoan päälle kyytipojaksi vain nokkamukista vettä ja sillä hyvä. Itse olen ollut siinä luulossa, että vauvat juovat pääasiallisesti pelkästään maitoa siihen asti, että täyttävät vuoden ja sitten sitä voisi ryhtyä korvaamaan muilla juomilla (=vedellä)? Pitänee tiedustella tätä ensi neuvolakäynnillä tarkemmin. Aiemminkin olen koittanut kysellä, mutta terkka on sanonut vain, että voihan sitä vettä alkaa hiljalleen tarjoamaan.

Ja muuten, jos haluatte lukea jonkin oikeasti koskettavan journalistisen tuotoksen, hankkikaa käsiinne Meidän Perhe-lehden heinäkuun numero ja avatkaa se jutun “Näkemiin, Max-Emil”-kohdalta. Osui ja upposi, itkin silmät päästäni. Kosketti. Roppakaupalla lämpöisiä ajatuksia tälle perheelle!