Hajamielinen Shoppailija

Viime päivinä olen kärsinyt kummallisesta hajamielisyydestä ja vahvistuneesta väsyneisyydestä. Siitä olen vetänyt johtopäätöksiä, että ehkä kilpirauhasvaivat eivät ole taittuneetkaan vielä lääkityksen avulla tai mahdollisesti lääkitystä pitäisi lisätä. Todennäköisesti ensi viikolla menen kontrolliin, ja sitten tämäkin asia vihdoin selviää!

Hajamielisyydestä yksi esimerkki oli, että meinasin hukata kokonaan Mahansa Vangin eli nykyisin Äm Veen blogin :) Sama tapahtui Harrietin kohdalla ja jouduin ihan kaivelemaan koneelta historiatietoja, kun pölhöyksissäni en ollut heti tallettanut uusia linkkejä. Luulin kyllä tehneeni niin. Pitäisiköhän lisätä vitamiiniannoksia vai mikä tässä hommassa oikein tökkii...?

Muistatte varmaan ne äitiysvaatteet joita ihan vasta tilasin. Se neuletakki osoittautuikin aivan mahdottomaksi pompaksi! Eikä ainoastaan sieltä missä pitikin olla tilaa, vaan nimenomaan hartioista. Hartiasaumat roikkuivat melkein puolivälissä käsivartta (okei, ehkä vähän liioittelin nyt) ja näytin siltä, että jos kyseisen vaatekappaleen olisin päälleni vetänyt, olisin ollut kuin kirkuva huutomerkki, että katsokaa minua, käytän nyt isompia vaatteita! Eipä siinä olisi ihmisten kauaa tarvinut ihmetellä miksi olen siirtynyt kookkaampiin vaatteisiin ;)

Harmikseni neuletakki lähtee siis palautukseen. Tästä viisastuneena tuumasin, että oikeasti pitää paikkansa, että noita mammavaatteita kannattaa kyllä ostaa ennakkoon jos vain sopivia osuu kohdalle. Nimittäin voi tulla lämpimämmissä vaatteissa melkoinen uupelo tarpeen tullessa, sillä ainakin Henkkamaukalla ko. vaatteiden koot lähtevät S:stä ja minä käytän XS:ää. Kokoeron ei luulisi olevan suuri, mutta kyllä se kuulkaa vaan on!

Mutta ennätin jo korvata tämän menetetyn ostoksen uudella mammakapineella. Kävin eilen Lindexissä ja sain sukkakortin (mahtava läpyskä!) täyteen, joten myyjä kehotti samantien valkkaamaan hyllystä itselleni ilmaisen sukkatuotteen ja sehän kannattaa tietysti valita kalliimmista vaihtoehdoista. En oikeastaan tarvinnut leggingsejä enkä paksumpia sukkahousuja, joten katsokaa mitä otin tilalle. Eiiihhh! :D

Onneksi nuo menevät kaapissa hyyyvin pieneen tilaan...

P.S. Mies oli nähnyt tässä vastikään ihanan unen. Unessa hän oli hoitanut noin parivuotiasta pikkutyttöä joka näytti ihan minulta, ja mies tiesi, että kyseessä on hänen lapsensa :) Aamulla kun hän heräsi, hän oli vimmatusti pyörinyt ja etsinyt sitä pikkutyttöä kunnes muisti että se oli vain uni...Olisipa se ollut enneuni!

Jouluksi 2011 kotiin

Olen tainnut unohtaa mainita, että pääsin mukaan uuteen vauvaprojektiin! Lyydia Kolikko Heitetty - blogista on perustanut Jouluksi 2011 kotiin - projektin, ja koska se sopii minulle kuin nenä päähän, änkesin mukaan :) Tavoitteena on tietysti raskautua mahdollisimman pian, jotta tosiaankin vauveli olisi nimen mukaisesti maailmassa ennen joulua. Projekti päättyy 17.4. Kivaa olla mukana!

Projektista on merkkinä tuolla sivupalkissa projektinappi.

Muuten päässä ei tällä hetkellä liiku oikein mitään erikoista. On vähän vaikea keksiä kirjoitettavaakaan kun tilanne on niin seisahduksissa tällä hetkellä. Tai, narrasin. Näin "fiksuja" juttuja täällä kelataan:

* Jos on olemassa katumuspilleri ja ehkäisypilleri, niin miksei voi olla raskauspilleriä? Se olisi minusta ihan reilua.

* Säilyisiköhän ne simpat hengissä jos pirauttaisin miehelle, että laitapa kuriirilla tavaraa tulemaan. Tehtäisiin sitten luomu inseminaatio :D

Jep jep...

Ovis tyhjäkäynnillä

Täällä sitä ovuloidaan. Ja oudolta tuntuu, kun ei ole niin minkäänlaista yritystä (olosuhteiden pakosta) päällä. Kutsutaanko tätä nyt sitten vaikka harjoitusovulaatioksi..?

Nyt saa munasarjat muhia siellä ylhäisessä yksinäisyydessään ja ottaa lepoa. Ensi kierrosta lähteekin taas tosi yritys päälle ja Clomit mukaan vatsakipujani yllyttelemään. Sitten mennään eikä meinata!

Hurjaa ajatella, että raskaus voi alkaa jo reilun kuukauden päästä :) Iik, ihanata.

Em - Sinua kaivataan!

Heti kärkeen peräänkuuluttelisin EM:iä Elämän Alku - blogista. Jos luet tämän, voitko laittaa salasanan blogiisi sähköpostiini veronanblogi (@) gmail.com. Blogi meni niin nopeasti salasanalliseksi etten ehtinyt mukaan :) En ole muuten ainoa, sillä eräs yhteinen lukijamme laittoi minulle sähköpostia sillä oli kovin kiinnostunut myöskin pääsemään jatkossakin lukijaksi!

Ja nyt kun tässä nettikavereita peräänkuulutellaan, olisi kiva myöskin tietää mikä on lukijani Riinan status raskauden kanssa. Olen tuolta kommenttibokseista koittanut huhuilla vaan ne kyselyt eivät ole tainneet Riinaa tavoittaa :) Olen kovin kiinnostunut kuulemaan onko Riinan haamuplussa vihdoin vahvistunut eli ollaanko sitä aikuisten oikeasti raskaana!

Onko muita lukijoita raskautunut äskettäin? Kertokaahan tännepäin kivoja uutisia, niitä kaivataan :)

IVF-Tietoutta ja Kokemuksia

Tapasin taas tänään ystävääni joka on kärsinyt lapsettomuudesta kohta 5 vuotta, ja joka on juuri aloittanut IVF-hoidot (=koeputkihedelmöitys). Sain kuulla muutamia tosi hyödyllisiä juttuja ihan liittyen omiin tuleviin hoitoihin.

Hoitojen tiheys: IVF voidaan tehdä vain kerran 3 kk:ssa, koska hoidon jälkeen pitää tulla kahdet kuukautiset. Tai näin ainakin meidän paikallissairaalassa. En tiedä yhtään mistä tuo ohje johtuu, mutta näin ilmeisesti toimitaan ja siitä ei voi neuvotella. Olin kuvitellut, että IVF:ää voi tehdä putkeen vaikka joka kiertoon!

Onnistuminen: arviolta joka 3. IVF-hoitokerta johtaa raskauteen. Jihuu! Toisaalta pitää kuitenkin huomioida, että keskenmenojakin sattuu.

Kustannukset: ystäväni käyttää nenäsumutteita ja pistoksia, ja näiden lisäksi tulee munasolun irroituslääke kohtapuoliin ennen punktiota. Hän arvioi, että julkisella puolella nämä lääkkeet + poliklinikkamaksut tekevät yhteensä noin tuhannen euron verran. Kallista puuhaa! Jos meillä päädytään yksityisellä tähän IVF:ään, on meidän maksettava vielä tämän lisäksi 2500-3000 eur pelkistä hoidoista.

Sairasloma & lepo: Punktiosta saa 3 päivää sairaslomaa. Tosin kaikki työnantajat eivät tätä hyväksy, jolloin joutuu käyttämään omia lomapäiviä. Lisäksi ystävälleni, joka on intohimoinen liikkuja, kerrottiin että nyt kun follikkelit ovat kypsymässä ja siinä vaiheessa kun hedelmöittynyt alkio on siirretty hänen sisäänsä, on otettava todella rauhallisesti. Kaikenlainen hyppely, kiertoliikkeet ja voimakas painoharjoittelu on unohdettava noin 3 viikon ajaksi.

Itseni kohdalla olen hiukan huolissani siitä, että miten saan työt järjestettyä koska lääkärikäyntejä tulee olemaan paljon, ja lisäksi tulevat vielä nuo pakolliset sairaspoissaolopäivät. Joka tapauksessa asioiden on järjestyttävä jollain tapaa, joten täytyy luottaa siihen! Toisaalta en ole myöskään viettänyt saikkupäiviä muistaakseni kohta vuoteen, joten jos tästä muutama sellainen koituu niin ei pitäisi kenelläkään olla nokan koputtamista :)

Pidän ihan hirveästi ystävälleni peukkuja ja toivon sydämestäni, että vihdoin tämä hoito onnistuu. 5 vuotta on niin pitkä aika odottaa sitä pientä ja toivottua nyyttiä...

Usko is back!

Takana mahtava päivä ja yllättävän kiva työviikko! Mikäs tässä on siis aloitellessa viikonlopun viettoa :)

Omat fiilikset ovat tosiaan kokeneet täyskäännöksen, niinkuin päätinkin. Olen porhaltanut sukkana paikasta toiseen ja pitänyt itseni kiireisenä. Lisäksi työrintamalla tapahtuu vaihteeksi aika mielenkiintoisia juttuja mistä saa ihan uutta potkua työntekoon.

Ihan kaikista tärkein juttu on, että usko vauvan kotiuttamiseen on palannut! En osaa selittää mistä tämä johtuu, mutta rintaan on taas hiipinyt se sama varmuus joka oli ennen joulua, mutta katosi sittemmin. Yhtäkkiä olen taas ihan varma, että kohta me saadaan vauva!! Yritystä on takana reilut 7 kuukautta, seuraavaan kiertoon tulee avuksi clomit, kilpirauhasarvot ovat siihen mennessä vakiintuneet, elämäntavat on kohtuu hyvällä mallilla (sikäli kun niistä on apua) ja ihan kohta päästään vielä kaiken kukkuraksi hoitoihin. Tämä todellakin tulee onnistumaan :)

Tunnen, että raskaus on ihan nurkan takana.

Mies oli todella suloinen tässä eräänä päivänä. Hän sanoi tahtovansa ostaa minulle lahjaksi jotkut kivat korvakorut, ihan muuten vaan. Sanoin, että ihana ajatus, mutta saat ostaa ne sitten lahjaksi kun olen raskaana, tulevan vauvan juhlistamiseksi :) Tästä sovittiin joten nyt vaan niitä "korviksia" odottelemaan! Oma rakas ♥

Muuten, haluaako joku vielä tämän kirjasen itselleen? Vielä olisi 1 kpl jäljellä...

Fiilistelyä + kirja-arvostelu

Heti kärkeen on pakko sanoa, että minulle tuli aivan SUPERHYVÄ mieli sekä tästä että äitiysvaatepostauksesta ja niihin tulleista kommenteista! Varsinkin kevyt mammavaatehaihattelu sai ajatukset ihan täysin pois tästä junnaavasta tuskailusta ja piristi mieltä ihan tajuttoman paljon. Kiitos siis teille kun osallistuitte kivaan hömppäkeskusteluun :)

Mies yritti vähän minua toppuutella, ettei ihan vielä ryhdyttäisi hankintoja tekemään, mutta totesin tänään, että jos tästä tulee hyvä mieli niin ei tämä voi olla kovin pahasta. Niinpä pirautin Henkkamaukalle tilauksen ja lisäsin siihen mukaan pari pienen pientä äitiysvaatetta...Mukaan pääsivät se ihana neuletakki ja tämä toppi. Autoitte minua vakuuttumaan siitä, että kyllä ne ovat aivan ympärivuotisia vaatteita ja siis aivan loisto-ostos! Hih.

Loppuun vielä tämän blogin ensimmäinen kirja-arvostelu, mutta siis tietenkin aihepiiriin kuuluvasta kirjallisuudesta.

Kirja-arvostelu: Yösyöttö / Eve Hietamies

Tämä on kevyttä viihdekirjallisuutta ja kivaa pikku lukemista varsinkin jos on teemasta kiinnostunut eli vauvoista. Tilasin kirjan kirjakerhosta varmaan jo viime vuoden puolella ja se on maannut hyllyssä aina siitä asti, odottamassa että vihdoin ehtisin tarttua siihen. Viime viikonloppuna sitten ahmaisin sen kahdessa päivässä (olen tosi nopea lukija mutta tämä on kyllä oikeastikin aika helppoa luettavaa). Heti alussa koitti yllätys kun kirjan päähenkilö osoittautuikin naisen sijaan mieheksi, mutta se oli ihan virkistävää (en koskaan lue kirjojen tai elokuvien takakansia). Sen sijaan kirjailijan hiukan töksähtelevä kirjoitustyyli vaati ensin hieman totuttelua, mutta lukukokemuksen edetessä siihen tottui ja kirja alkoi tuntua paikoitellen jopa tosi hauskalta ja hörähtelinkin sitä lukiessa ääneen. Yleisarvosana "ihan kiva".

Tiedättekö hyviä vauva-aiheisia kirjoja? Olisi kiva lukea lisää! :)

Äitiysvaatteiden lumoa

Kävinpä tässä eräänä päivänä vaateostoksilla kaupungilla, ja jostain syystä en olisi millään voinut vastustaa mammavaateosastoja. Ne vetivät puoleensa magneetin lailla ja jotenkin juuri sillä osastolla vaatteet näyttivät aina kaikista kivoimmalle :)

Olisipa vaan ollut kauhea kärähtää heti tutuille tai työkavereille sieltä rekkien välistä, ja yrittää sitten selittää, että en minä oikeasti ole raskaana, muuten vaan näitä vaatteita katselen...hihhih.

Noh, kotona hyökkäsin heti nettiin ja katsokaa nyt näitä Henkkamaukan makupaloja. Oijoi, olisipa mukava tepastella tuommoisissa!

Sitten tällainen ihanuus löytyi verkkokaupasta nimeltä 9fashion.fi. Tuollainen yhdistelmä olisi hirmu kiva vaikka ihan töissä pidettäväksi.

Tosiaankin tekisi mieleni ihan hirveästi ostaa pamauttaa muutama vaatekappale ja käydä niitä sitten kaapista hypistelemässä! Täällä Suomessa on vaan sellainen ikävä pikku haitta kuin 4 vuodenaikaa, eli hyvällä mäihällä minulla olisi kaapissa jemmassa muutama kesä-äitiysvaate ja sitten vatsa alkaisikin "pömpöttää" vasta kunnon talvipakkasilla.

Mutta toisaalta, eikös tuo neuletakki ole ihan läpi vuoden käytettävä vaatekappale...;)

Oletko sinä ostanut äitiysvaatteita ennakkoon?

Aika matelee...

Päivän avainsana on odotus. Ei kuitenkaan valitettavasti se 9 kk:n mittainen, vaan määrittelemätön odottamisen odotus.

Juuri nyt:

Odotan miestä kotiin palaavaksi (vielä 3 viikkoa)

Odotan ensimmäistä lääkärikäyntiä hoitojen merkeissä (vielä reilut 3 viikkoa)

Odotan seuraavaa kiertoa jotta pääsee taas yrittämään (vielä tasan kuukausi ovulaatioon)

Odotan että hoidot alkavat

Odotan odotusta

Odotan että meistä tulee perhe jonka koko on enemmän kuin 2 henkeä

Ei sen enempää eikä vähempää. Mistä kaupasta voi ostaa kärsivällisyyttä lisää...?

Viikon Mussutus, Mässytys ja Liikunta

Oi, miten ihanaa, internet toimii taas! Olen ollut ilman nettiyhteyttä lauantaista asti, kun linjat jostain syystä katkesivat ja nyt vihdoin pääsin taas langoille :)

Mutta asiaan, luvassa siis katsaus missä mennään terveysrintamalla. Viime viikolla oma laiskuus ja mässäily otti päähän, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja palauttaa vanhat hyvät elintavat. Tässä tilanne muutaman päivän tsemppailun jälkeen.

Liikuntaosuudesta olen tavattoman ylpeä, viime viikolla korkkasin siis liikuntakierteen ja kävin salilla kokonaiset 3 kertaa. Olisin periaatteessa voinut käydä viikonloppuna vielä yhden kerran, mutta toppuuttelin tarkoituksella itseäni ettei vaan tule huhkittua heti eka viikolla liiaksi. Siinä voi helposti innostus lopahtaa jos aloittaa liian vauhdikkaasti. Juuri nyt 3 kertaa on sopiva määrä ja mahdollisesti ensi viikolla voin koittaa nostaa sitä neljään, jos siltä tuntuu.

Tänään kävin leudon sään takia ensimmäistä kertaa talvilenkillä! Oli ihana juosta raikkaassa ilmassa kun pakkasta oli vain viisi astetta. Juoksin vain puolisen tuntia, mikä kävi sopivasta piristysruiskeesta juoksulihaksille. Jos tämä leuto sää jatkuu, saatan ensi viikolla käydä uudestaan ja antaa kropalle vielä vähän lisähaastetta.

Ruokapuolta olen viilannut siltä osin, että olen yrittänyt tuoda ruokavalioon mukaan lisää proteiinia. Tätä olen saanut aikaiseksi mm. kanan rintafileillä ja huolehtimalla siitä, että tulee varmasti juotua päivittäin maitoa. Tänään tein juoksulenkin päätteeksi välipalaksi/illalliseksi todella herkullisen ja terveellisen smoothien, johon tuli jäisiä mansikoita, puoli purkkia rahkaa, maitoa, kauraleseitä ja makeutukseksi ripaus sokeria. Kyllä olikin hyvää!

Olen syönyt joka päivä puolikkaan greipin, ja huomenna aion ostaa karpalomehua. Se ei varsinaisesti ole mikään "lastensaantirohto" mutta karpalolla on monenlaisia terveysvaikutuksia ja siitä syystä otan toisinaan karpalomehukuurin juomalla päivittäin desin tai pari kyseistä juomaa. Manteleita syön myös päivittäin, tosin en kourallista, vaan ihan vain 5 kappaletta aamuisin siinä vaiheessa kun alkaa tulla nälkä ennen lounasta. Mantelit ovat tosi terveellisiä mm. sydämelle, mutta niitä ei kannata syödä liikaa sillä ne ovat hyvin energiapitoisia.

Valitettavasti herkuttelupuoli ei ole vielä kokenut minkäänlaista muutosta. Makeaa tulee mussutettua päivittäin (varmaan ikävän lääkitsemiseksi) ja sen vastustamista ei mitenkään helpota se, että löysin uuden aivan mahtavan herkun: Frödingenin mutakakkua palanen mikroaaltouunissa lämpöiseksi käytettynä + palanen vaniljajäätelöä, mm...! :) Ähh, miksei porkkanat voi maistua yhtä hyvälle?

Kofeiinipitoisia juomia lipittelen edelleenkin liikaa, mutta olen tehnyt itseni kanssa hyvän diilin. Minulla on armonaikaa tasan seuraavaan kiertoon asti, jolloin päästään taas miehen kanssa yrittämään. Tämä nyt alkanut kiertohan meillä menee täysin ohi miehen ollessa reissussa, mutta seuraava on taas täyttä tykitystä ;). Siinä vaiheessa teen täysvierotuksen enkä saa enää juoda energiajuomia enkä kokista ollenkaan! Nyt on siis viimeiset ajat tähän nautiskeluun - toivottavasti ehdin kyllästyä perusteellisesti (as if).

Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kehon kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla on takuulla vaikutusta raskautumiseen. Tai ehkä nuorempi nainen, jolla ei ole näitä terveysongelmia, voi raskautua näpsäkästi huonollakin ruokavaliolla ja elämäntavoilla, mutta minun on syytä ajatella vähän pidemmälle. En voi leikkiä, että ikäni olisi jotain muuta tai että kilpirauhasen vajaatoimintaa ei ole, mutta voin vaikuttaa kaikkeen muuhun omilla valinnoillani. Varsinkin loppukesästä olin sitä mieltä, että jatkan häidenkin jälkeen itseni treenaamista huippukuntoon jotta selviän raskaudesta ja synnytyksestä paremmin. Voin vain ihmetellä mihin se ajatus katosi, mutta nyt otan siitä taas kiinni! Tulee niin paljon parempi mieli kun tajuaa, että on hyvässä kunnossa ja peilikuva miellyttää :)

Tällä kertaa annan itselleni kokonaispisteiksi 7,5. Herkuttelun lopettamisesta tienaisi yhden pisteen lisää, samoin kofeiinipuolesta. Sitten jos nämä + kaikki muukin olisi pysyvästi hyvällä tolalla, antaisin itselleni koko potin eli kympin :) Entä sinä?

Ei yhtä ilman kahta...

Tätä ette kyllä usko todeksi, mutta eilen kuulin toisetkin vauvauutiset! Siis anna mun kaikki kestää.

Tästä uutisesta en onneksi kilahtanut enkä myöskään kiristellyt hampaitani, sillä tilanteessa oli muutama lieventävä asianhaara: lapsi oli saajalleen jo toinen. Uutinen oli näin ollen myös vähän odotettavissa eli ei tullut ihan puskista.

Kertoja saattoi hiukan ihmetellä laimeata reaktiotani, mutta onnittelin kuitenkin tulevaa äitiä ja kyselin paljon tulevasta vauvasta. Vaikka tämä ei ollut mikään murska-uutinen, en kuitenkaan pystynyt samalla tavalla hehkuttamaan kuin ehkä olisi normaalisti tehnyt, ellen olisi ollut vähän niinkuin samassa veneessä.

Mutta yhden asian vannon, seuraava IRL raskausuutinen saa luvan olla meikäläisen! Ei kahta ilman kolmatta, joten....

Tänään laajensin hieman "uskottujen" henkilöiden piiriä liittyen raskausyrityksistä tietäviin. Oli pakko kertoa eräälle ystävälle missä mennään. Olen kertonut muutamalle muullekin, mutta miehen siemennestenäytteen tuloksista olen kertonut ihan vain 2-3 parhaimmalle ystävälle koska se on kuitenkin miehen henkilökohtainen juttu jota hän ei varmasti halua leviteltävän.

Vauvakuumeesta on tähän mennessä ollut kohtuullisen helppo kertoa, mutta nyt se alkaa olla vaikeaa. Omat tunteet ovat herkillä, joten erityisesti kun mennään siihen vaiheeseen mikä meillä tuottaa ongelmia (molempien petturikropat) tai jos toinen kysyy, että alkaako jo masentaa, niagaran putoukset uhkaavat! Huumorilla olen pärjännyt tähän asti tosi hyvin, pistän ihan täysin lekkeriksi ja alan vitsailla meidän tilanteesta. Katsotaan kuinka kauas se riittää.

Niin kauan kun aiheesta puhuttaessa voi naureskella, voin ainakin uskotella pärjääväni ihan hyvin.

P.S. Jo 3 salikäyntiä tälle viikolle, pisteet alkaa nousta!

Synkistely saa luvan loppua

Tänään on ollut vielä haikea mieli eilisestä, mutta päätökseni pitää: aktiivinen synkistely saa luvan loppua tähän! En voi faktoille mitään, mutta voin valita miten itse tähän suhtaudun.

Yksi toinenkin asia minua on myös viime päivinä vaivannut. Oma mieli on ollut tosi matalalla varmaan parisen viikkoa, ja uskon että se on kahden asian yhteisvaikutusta. Tämä epäonnekas vauvaprojekti on syyllinen number one ja hyvänä kakkosena tulee miehen poissaolo. En olisi arvannut etukäteen, kuinka koville nämä viimeiset viikot ottavat!

Onneksi jäljellä on enää vajaa kuukausi ja sitten saan oman armaan mieheni taas takaisin, emmekä elä tällä tavalla erillään enää koskaan! Se on niin päätetty :)

Olen analysoinut omaa tilannettani ja tullut siihen tulokseen, että minulla on kerta kaikkiaan ihan liikaa vapaa-aikaa. Kuulostaa ehkä oudolta ongelmalta, mutta tällaisen mielialan kanssa kaikki tämä ylimääräinen aika ei tee minulle yhtään hyvää. On liikaa aikaa miettiä ja katsoa kelloa, ja miettiä kuinka monta päivää on miehen paluuseen, ja kuinka monta viikkoa positiivista raskaustestin tulosta vielä joudutaan odottamaan...

Tässä Dr. Philin jaksossa vieraili eräs todella rohkea nainen (sivistämässä sitä hullua kahdeksikkojen hommannutta yksinhuoltajanaista), joka inspiroi minua kovin. Nainen kävi puhumassa omasta elämästään, joka oli saanut toisen raskauden myötä yllättävän käänteen. Hänellä oli alunperin parivuotiaat kaksoset, ja kun hän tuli toisen kerran raskaaksi, sieltä tupsahtikin kuutoset! Pariskunta ei ollut halunnut osakeskeytystä vaan päättivät pitää lapset ja syntymästä asti heidän elämänsä olikin melkoista hullunmyllyä. Nainen oli kuitenkin taistelijaluonne, ja minusta oli mahtavaa kuinka hän kertoi päättäneensä etukäteen selviytyä tästä ja oli jopa varautunut synnytysmasennukseen ennalta. Aktiivisesti hän koko ajan kuunteli itseään ja aina kun hän havaitsi samoja oireita kuin edellisen raskauden jälkeen masennuksen jälkeen, hän käänsi ajatuksia muualle ja keksi jotain aktiviteettia ettei vajoaisi synkkyyteen. Aivan mahtavaa!

Tarinaan liittyy paljon muutakin, mutta tämä oli siis se olennainen ja inspiroiva osa hänen haastattelustaan. On niin paljon upeampaa ajatella, että pystyy hormonien kourissakin olemaan se aktiivinen osapuoli eikä vaan jäämään laakereilleen lepäämään (ja ehkä masentumaan). No, toki tämä on todella yksinkertaistettu ajattelutapa eikä päde varmasti lähestulkoonkaan meistä kaikkiin, mutta näin on ihana ajatella :)

Nyt päätän siis minäkin nostaa itseni tästä suosta ja piristyä. Parhaiten aika kuluu aina silloin kun on paljon tekemistä ja kokemista, ja kaikista mieluiten vielä kiire. Piti oikein miettimällä miettiä, että mitkä kaikki asiat saisivat huomioni ihan täysin muualle seuraavan kuukauden ajaksi:

- Babyshowereiden järjestely (alkaa kunnolla viikon päästä ja itse kutsut pidetään kuukauden kuluttua!)

- ystävän häiden järjestely (tähän ei kyllä saa mitenkään menemään vielä tässä vaiheessa kovin hirveästi aikaa)

- mahdollisesti tämä remonttiprojekti, joka jäi syksyllä toteutumatta parin seikan vuoksi. (odottaa tosin miehen lupaa ensin :) )

- suursiivous kotona, kuukaudessa ehtii takuulla koluta kaikki nurkat halutessaan lävitse!!

- eräs opiskeluhomma, joka on ollut tosi laiskalla hoidolla viimeiset 2 kuukautta

- urheiluinnostus: siihen saa kulumaan tarvittaessa rajattomasti aikaa

- meidän hääkuvien ajan tasalle laitto, vihdoinkin

Töissä olen ollut tosi epämotivoitunut jo pitkään niinkuin olen kirjoitellutkin, mutta olen saanut ajan kulumaan ihan siedettävästi niin, että olen pitänyt sielläkin itseni kiireisenä. Olen hoitanut kaikki mahdolliset ja mahdottomat rästihommat pois ja päässyt jopa siihen pisteeseen, että pääsen oikeasti kehittämään asioita. Töissäkin itsensä vauhdikkaana pitäminen saa työpäivät (ja ajan) kulumaan nopeammin!

Onko muita masistelijoita ja löytyykö hyviä mielenparannusvinkkejä?

Musertavat vauvauutiset

Äskettäin kuulin uutisia. VAUVAuutisia. Se eräs lähipiirin nainen, jonka tilannetta olen seurannut sillä silmällä jo pidemmän aikaa, pamautti uutisensa. Se tapahtui julkisessa tilanteessa, jossa oli paljon ihmisiä koolla ja mistä en päässyt mitenkään pakoon menettämättä kasvojani. Se oli....musertavaa.

Tilanne ja oma reaktio yllätti minut ihan täysin. Kuvittelin olevani sen verran reilu ja ylevä ihminen, että olisin pystynyt pistämään omat negatiiviset tunteeni syrjään, mutta ne suorastaan vyöryivät ylitseni ja tuntui, että tukehdun siinä paikassa kaikkeen siihen harmitukseen ja kateellisuuteen. Olisin halunnut juosta vessaan itkemään ja unohtaa kaikki hyvät tavat, mutten voinut.

Niinpä kokosin kaikki näyttelijäntaitoni ja pusersin hymyn kasvoille ja onnittelin. Jos joku katsoi kasvojani tarkemmin, pystyi varmasti erottamaan tärisevän suun ja nykivän hymyn. Sen jälkeen palasin omalla työpisteelleni ja pidättelin kyyneleitä.

Päässä liikkui sata miljoona ajatusta yhtäaikaa: Miksi hän, eikä minä? Miksi minun täytyy mennä lapsettomuushoitoihin ja hän onnistui kolmessa kuukaudessa? Aloitimme yhtäaikaa mutta miksi juuri hänellä tärppäsi? Minunhan se piti ilmoittaa näihin aikoihin jääväni muutaman kuukauden päästä mammalomalle!

En arvannut, että tämä olisi näin kamalaa. Ja minä olen sentään suhteellisen vahva ihminen. Ilmeisesti olenkin vähän (paljon) pikkumainen.

Näiden tunteiden siivittäminä onnistuin saamaan aikaan myös pienen tekstiviestikeskustelun miehen kanssa. Pettyneenä tekstasin miehelle uutiset, ja vastaukseksi tuli pari viestiä tyyliin "Älä huoli, kyllä sinäkin kohta pääset samasta syystä mammalomalle jne jne" ja "Ihan pian se onni potkaisee meitäkin". Siinä vaiheessa oli pakko tekstata takaisin, että en oikeasti halua kuulla noita turhanpäiväisiä kliseitä sillä ne ovat tässä tilanteessa kuin bensaa liekkeihin!

Mitä toivoisin (ja sanoinkin sen miehelle), on että mies osallistuisi ihan rehellisesti pahoihin fiiliksiin eikä yrittäisi ulkopuolisen lailla tsempata minua, ikäänkuin asialla ei olisi hänelle niin suurta väliä. Aivan kuin hän olisi vain minulle tukena jossain minun omassa projektissani, joka ei ole yhtä tärkeä hänelle. Haluan, että me jaetaan tämä yhteinen tuska ja että siitä voidaan keskustella suoraan ja avoimesti, eikä niin että koko ajan täytyy hyssytellä ja painaa asiaa villaisella. Tämä on helkkarin iso asia ja vieläpä kipeä sellainen!

Tiedän ihan tasan tarkkaan, että mies haluaa vauvaa yhtä paljon kuin minäkin, mutta hän vain osoittaa sen eri tavalla. Lisäksi hänellä on varmaan jonkinlainen kuvitelma, että hänen pitää olla minulle tukena ja vähän piilotellakin omaa pahaa oloaan. En minä kuitenkaan sellaista avioliittoa halua. En ole semmoinen nainen, jota pitää koko ajan tukea ja paapoa, vaan voin itsekin tukea miestä takaisin ja surra yhdessä, jos siltä tuntuu. Mies ei ollut ilmeisesti osannut ajatella asiaa ollenkaan tältä kantilta ja lupasi lopettaa turhanpäiväiset kliseet. Suorapuheiselle vaimolle suoraa tekstiä sen sijaan ;)

Nyt menen rypemään ja vellomaan näissä pahoissa fiiliksissäni. Päätin pistää terveelliset elämäntavat täksi illaksi tauolle ja lohduttautua karkkisäkin & elokuvan voimalla. Aamun mennessä saa rypemiset olla ryvetty ja sitten on taas parempien ajatusten aika!

Tätivierailu ja Kiertoanalyysiä

Tänään tuttu vieras saapui kylään, tosin tällä kertaa hyvissä ajoin. Clomien ansiosta saatiin aikaan 24 päivän kierto, hurjaa!

Tältä näyttää tähänastinen kiertohistoria (miinus alun sekoilukierrot):

1. kierto: 39 pvää, kuukautisten kesto 7 pvää

2. kierto: 39 pvää, kuukautisten kesto 7 pvää

3. kierto: 29 pvää, kuukautisten kesto 5 pvää

4. kierto: 32 pvää, kuukautisten kesto 6 pvää

5. kierto 31 päivää, kuukautisten kesto 7 pvää

6. kierto 35 pvää, kuukautisten kesto 6 pvää

7. kierto (Clomit!) 24 pvää, kuukautisten kesto ?

Tulevassa kierrossa ei sitten Clomeja nappaillakaan koska niille ei ole tarvetta.

Olen viettänyt illan kuitenkin melkoisten turhautumien parissa, koska olen yrittänyt pähkäillä ja miettiä miten pääsisimme miehen kanssa sittenkin yksiin seuraavan ovulaation aikaan. Puhuimme jopa puhelimessa siitä, että järkkäisinkö pikaloman ja ostaisin äkkiä lentoliput. Näin monta syytä löytyi sitä vastaan:

- kauhea rahanmeno

- ei ole lomaa

- en millään jaksaisi nyt matkustaa

- alan jo vaikuttaa pakkomielteiseltä!

Paras siis vaan hyväksyä nyt tosiasiat, että tämä kierto menee sivu suun ja sillä hyvä. Mutta kun te tuntuu vaan ihan älyttömän vaikealta. Ehkä on kuitenkin koitettava ajatella positiivisesti, että sitten voidaan käyttää vaikka nämäkin lentolippurahat niihin hoitoihin ja todellakin satsata sitten kaikkemme.

Yli kuukausi tuntuu NIIN pitkältä ajalta odottaa. Huokaus.

P.S. Mutta tuo 24 päivän kierto on kyllä ihan huippujuttu :) Niitä on sitten keväällä luvassa enemmänkin, jihuu!

Watch and Learn - or NOT

Pari järkyttävää TV-kokemusta viime päiviltä.

Vauvan Tarina / Nelonen

Ensisynnyttäjä asialla amerikkalaisessa sairaalassa, mukanaan Douala jonka tarkoitus oli opastaa ja rauhoitella naista synnytyksen tuoksinassa. Nainen toivoi luonnollista synnytystä, mutta muutti mielensä kun avautumisvaiheen kivut veivät hänestä voiton, rukoillen kivunlievitystä. Tukijoukkojen suhtautuminen oli tyrmäävä: miehen mielestä nainen katuisi myöhemmin jos hän nyt ottaisi kivunlievitystä ja synnytyslääkäri ei ollut koskaan kuullut kenestäkään joka jo tuossa vaiheessa tarvitsee helpotusta niin kipeästi?? Voi luoja. Voiko noin käydä myös suomalaisessa synnytyssairaalassa, olisi kiva tietää..? Säästäkää minut tuollaisilta tukijoukoilta kun aikani tulee.

Dr. Phil / Nelonen, ma 10.1.

Työtön sinkkunainen, 6 lapsen yksinhuoltaja synnytti koeputkihedelmöityksellä aikaansaadut kahdeksikot. Tämä kaikki vapaaehtoisesti, oh my god. En selviäisi päivääkään 14 lapsen kanssa! Mitä eräiden päässä oikein liikkuu?

Health Check!

Tämän blogin alkutaipaleella tein paljon selvitystyötä sen eteen, minkälainen ruokavalio ja elämäntavat auttaisivat mahdollisimman nopeassa raskautumisessa. Kaikki on siis tänne kirjattuna, mutta jotenkin vain matkan varrella olen kaikesta tästä tiedosta huolimatta repsahtanut ja nyt on pienen muistutuksen aika! Tässä siis eräänlainen elämäntapatarkistus siitä missä mennään.

Vitamiineja ja hivenaineita olen käyttänyt ehkä eniten tunnollisesti. Tällä hetkellä päivittäinen "cocktailini" on seuraava: C-vitamiini, D-vitamiini, foolihappo ja uutena tulokkaana "super" B-vitamiini. Nämä kaikki ovat siis tabletin muodossa ja huuhtelen ne joka ilta uskollisesti kurkusta alas veden kera.

Ruokapuoli sen sijaan on pahasti retuperällä ja siitä olen itselleni aika äkäinen. Varsinkin viimeisen kuukauden ajan olen ahtanut itseeni makeaa ihan päivittäin, ja kaikista pahin piikki oli ihan joulun alla. Nyt tästä herkuttelusta on tullut piintynyt tapa ja haluaisin todellakin päästä siitä eroon, sillä uskon että liika sokeri elimistössä saattaa toimia melkeinpä myrkyn tavoin. Onneksi muuten syön säännöllisesti ja monipuolisesti, joten uskon saavani myös tämän yltiöpäisen mässäilynkin kohta kuriin!

Greippimehu puolestaan on minusta ihan kamalaa litkua. Tunnustan. En vaan pysty!! Mutta loogisesti: rakastan tuoreita greippejä. Erityisesti joulukuussa rupesi tulemaan kauppoihin myyntiin ihania ja meheviä isoja verigreippejä ja vetelin niitä melkein hedelmän verran per päivä. Ihan vesi herahti kielelle, täytyypä käydä huomenna kaupassa, note to self.

Valitettavasti energiajuoma-addiktioni ei ole kokenut minkään sortin muutosta sitten viime valittaman. Olen lakannut pyristelemästä sitä vastaan, sillä olen kuitenkin koittanut rajoittaa muuta kofeiinin saantia ja toivon, että tällä ei ole hirvittävän suurta vaikutusta raskautumiseen. Tupakkaa en onneksi polta ja alkoholin käyttökin on kohtuullista. Säännöllisestä punaviinin käytöstä kirjoittelin myös aiemmin ja kokeilin sitä vähän aikaa, mutta jotenkin tuntui hölmöltä lipitellä alkoholia joka ilta joten lopetin koko homman. Tuntuu, että kuitenkin loppujen lopuksi vähempi alkoholia on parempi kuin enempi, joten se sai jäädä kokonaan.

Se mikä on viimeisen viikon aikana risonut, on ollut kyvyttömyys viedä käytäntöön päätöstäni urheilun palauttamisesta päiväohjelmaan tammikuun myötä. Viime vuoden lopuilla podin jatkuvaa väsymystä (johon syylliseksi osoittautui myöhemmin kilpirauhasen vajaatoiminta) joten annoin itselleni luvan relata ja olla urheilematta jos ei huvita. Siinä meni loppujen lopuksi melkein kaksi kuukautta, jossa oli puolet liikaa. Siirsin ja siirsin aloitusta, sillä kaikkihan me tiedämme, että jos lopettaa kokonaan niin aloitus uudelleen on sikavaikeaa. Kaikki tämä kulminoitui täysin naurettavalla tavalla loppiaiseen, jolloin yritin pakottaa itseäni aamusta asti lähtemään salille mutta päädyinkin illansuussa pomppimaan edestakaisin sähköjäniksen lailla telkkarin edessä, hokien samalla itselleni mantraa "tämä on ihan sama kuin lenkki tämä on ihan sama kuin lenkki". Hmph.

Päätin todellakin tehdä moisesta pelleilystä lopun ja lauantaina korkkasin urheilukauden menestyksekkäästi kuntosalin puolella ja tänään jatkoin hyvin alkanutta harrastusta. Hyvä minä :) Ja koska rentoutuminen ja hyvä mieli on tosi tärkeää vauvanteossa, olen ihan varma että tämä positiivinen olotila jonka tämänpäiväinen urheilusuoritus sai aikaan, on paljon parempi kuin mitä tunnin löhöilyllä olisin mitenkään voinut saavuttaa. :)

Taidan antaa itselleni kokonaisarvosanaksi 6,5, siis vanhalla kunnon kouluarvosana-asteikolla. Olen panostanut rentoutumiseen, mutta ehkä vähän liikaakin ja jopa muiden osa-alueiden kustannuksella. Sen sijaan nyt yritän jatkaa aktiivisempaa liikkumista ja fiksata hieman ruokavaliota niin hyvä tulee! Se on kivempi sitten vauvankin ryhtyä köllimään hyvin hoidetun kropan sisällä :)

Mitäs antaisit itsellesi arvosanaksi?

Tissikivut

Ääk, sivupalkin pupu pyöräytti tänään täyteen 7 kuukautta yritystä!! Mihin tämä kaikki aika oikein rientää...

Eilinen ilta ja tämä aamu alkoi tissikivulla. En yhtään tiedä missä nyt mennään koska olen pudonnut kärryiltä kiertoni suhteen ihan täysin, ja siihen varmasti suurin syyllinen on Clomifen. Tein lauantaina pitkästä aikaa raskaustestin koska edessä oli yhdet pippalot ja halusin varmistaa etteivät pullat ole sittenkin päässeet uuniin.

Eivät olleet, joten jään siis odottelemaan....mitä, menkkoja? Nähtäväksi jää. Minulle se on periaatteessa ihan se ja sama koska kuukausi menee joka tapauksessa sivu suun, mutta sinänsä on jännä nähdä mihin tämä kierto nyt asettuu.

Poppaskonstit käyttöön

Eilen hahmottui uusi suunnitelma taklata hedelmättömyys kun sitkeä yritys ja länsimainen lääketiede eivät (vielä) ole purreet. Ajattelin ottaa käyttöön poppaskonstit, sillä kukaties semmoisistakin voisi olla tässä vaiheessa hyötyä.

Niinpä porhalsin luontaistuotekauppaan ja pyysin myyjältä jotain mistä olisi apua hedelmällisyyden parantamiseen. Mielessä oli jotkut yrtit, juomat, hivenaineet jne. Myyjä kävi tarkistamassa asian ja johdatti minut...

...B-vitamiinipurkkien luo. Hmph.

Tällainen ylihintainen supervitamiinipurkki maksoi 19 euroa. Olisi kai näitä saanut apteekista halvemmallakin. Mitään muuta aiheeseen sopivaa ei löytynyt heidän hyllyistään. Täytynee nyt edes lohduttautua ajatuksella, että tämä on kuulemma SUPER B-vitamiini.

Ei tämä kovin huuhaalta vaikuta, eli vähän tylsää. Pitää kai alkaa kerätä rohkeutta vaikka akupunktiohoitoja varten...

Paineet kuriin ja äkkiä, mutta miten!

Nyt olisi pieni dilemma. Tai siis kohta siitä on potentiaalisesti kasvamassa isokin sellainen, varsinkin jos en saa päätäni kuntoon.

Syksymmällä paljastin täällä blogin puolella meidän aikataulupaineet, kun mies oli lähdössä maailmanturneelle ja siitä syystä meidän vauvantekosuunnitelmiin oli tulossa pakollinen usean kuukauden tauko. Kaikeksi onneksi tämä tauko muuttui osittaiseksi sellaiseksi, koska olemme onnistuneet näkemään aina välillä. Vauvoja siitä ei ole kuitenkaan saatu vielä matkaan.

Nyt on vuorossa Aikataulupaineet Numero 2, ja tällä saattaa ikävä kyllä olla vähän kauaskantoisempiakin vaikutuksia. Varsinkin jos sitä vauvaa ei saada lähikuukausina alulle...

Pohdin pitkään, että paljastanko tätä blogin puolella ollenkaan, koska uskon että tämä viimeistään kavaltaa minun tätä mahdollisesti lukeville tutuille täysin, mutta pakko on kertoa koska tämä vaivaa mieltä nykyään jatkuvasti. Olisi vähän hölmöä jättää se blogista pois, koska kerron täällä ihan kaiken muun vauva-aiheeseen liittyvän ja enemmänkin. Katsotaanpa osaanko kertoa siitä niin, että onnistun silti varjelemaan anonymiteettiäni....!

On varmaan jo selvinnyt, että miehen työ on aika matkustelevaista. Tämän lisäksi työn luonne on sellainen, että se päättyy joka tapauksessa tämän vuoden lopussa, eikä se riipu miehestä millään tavalla. Pahaksi onneksi hänen tekemänsä työ on sen verran harvinaista, että on hyvin epävarmaa pystyykö hän työllistymään tänne meidän kotipaikkakunnallamme ollenkaan. Siihen on olemassa pieni mahdollisuus, mutta kaiken pitää mennä viimeisen päälle putkeen ja olla paljon hyvää tuuria matkassa jotta tämä onnistuisi. Jos pahin toteutuu, ja työtä ei löydy, joudumme muuttamaan vähintään toiselle paikkakunnalle ellei jopa ulkomaille asti.

Minulla ei ole mitään tuota muuttoa vastaan, mutta kuinka voisin luopua omasta hyvästä työpaikastani jäämättä äitiyslomalle?? Tähän asti suunnitelmamme on ollut koko ajan sen, että minä tulen raskaaksi, jään äitiyslomalle ja sen jälkeen olemme vapaat lähtemään ihan minne haluamme. Tai jäämään tänne.

Jos en ole edes raskaana kun muutto tulee eteen, tuntuisi todella tyhmältä irtisanoa itseni ja lähteä vieraalle paikkakunnalle tietämättä ollenkaan mitä tulen tekemään. Tai pahimmassa tapauksessa masu pikkuisen pystyssä hakea töitä...Emme nimittäin tiedä pystyykö miehen palkalla elättämään meitä kahta. Ja vaikka pystyisikin, olisi vähän kurjaa olla jossain ihan vieraassa paikassa yksin ja raskaana.

Kaikista parasta olisi, kun vuoden 2011 vedellessä viimeisiään, minä synnyttäisin. Mutta kun tähän asiaan en voi vaikuttaa! Olen luonteeltani sellainen, että kun mieli kohtaa ongelman, työstän sitä niin kauan että näen ratkaisun selväni edessäni ja hups vaan, toimin sen mukaisesti (no ok, tuo oli ehkä hieman liioiteltua). Nyt aivoraukat vain kiertävät tyhjää kehää koska enhän minä poloinen saa tätä asiaa keskenäni ratkaistua. Aivoille pitäisi sanoa "stop", mutta se on helpommin sanottu kuin tehty! Ja se toiminta, mitä pystyn itse tekemään, on jo käynnissä eli hedelmöityshoidot jne jne. Lisäksi minun mahtava työmotivaationikaan ei tietysti paranna tätä kuviota kun yritän hampaat irvessä pitää kiinni työpaikasta josta en edes hirveästi nauti enää.

Teiltä on aiemminkin tullut suorastaan mahtavia vinkkejä, joten osaatteko neuvoa tässä?

Pahoittelen sekavaa tarinaa ja hiukan ympäripyöreitä yksityiskohtia :)

Voi kun saisi kurkata ihan pikkuisen vaan kristallipalloon ja nähdä nopea vilaus siitä millaista elämä on vuoden päästä...

Odotus

Sydämeni on vähän rikki.

Siellä on reikä,

joka vuotaa ikävää.

Se kolo on varattu sinulle,

mutta sinä et tule.

Kerta toisensa jälkeen,

yritän kutsua sinua,

mutta sinä et vastaa.

Käteni haparoi ilmaa

ja löytää pelkkää tyhjää,

sillä mahani on aina vaan litteä.

Sieltä on toivo kuollut.

Kohtuni ei synnytä elämää.

Se petturi.

On odotus pitkä,

enkä tiedä palkitaanko sitä koskaan.

Silti minä yritän,

ja odotan vielä vähän lisää.

Uskon,

että sinua kannattaa odottaa,

enkä aio lopettaa,

koska en vaan voi.

Mutta tulethan jo pian?

Äidin luokse.

Jaossa kiinnostuneille 2 kpl Hedelmöityshoidot - opasta

Viime päivinä olen selaillut vähän joka tuutista saamaani Hedelmöityshoidot - opasta. Se on aika näppärä, noin 40-sivuinen vihkonen joka kertoo melkein kaikesta hedelmöittymiseen liittyvästä, ja tietenkin erityisesti saatavilla olevista hoitomuodoista.

Ei todellakaan hullumpi opas.

Lapsettomuuden käsittelystä teos kertoo näin:

"Joillekin toimimalla reagoiminen voi auttaa saamaan takaisin tunteen oman elämänsä hallinnasta. Tiedon hakeminen, verkostoituminen ja aktiivisuus hoitoihin liittyvissä asioissa koetaan silloin tärkeänä. Toisten selviytymistä tukee se, että pari vetäytyy omaan rauhaansa."

Ei ole enää varmaan kenellekään epäselvää, kumpaan kategoriaan minä kuulun...:)

Koska olen saanut tämän samaisen esitteen jo kolmeen kertaan niin gynekologilta, sairaalasta kuin laboratoriosta, ajattelin pistää ylimääräiset kappaleet kiertoon sillä minulle riittää yksi versio enkä viitsi heittää hyvää kirjasta menemäänkään.

Jos olet kiinnostunut saamaan opuksen itsellesi, pistä minulle sähköpostia oikeassa palkissa näkyvään sähköpostiosoitteeseen. Ja huom, vain sähköpostiin tulleet vastaukset huomioidaan, ei siis kommenttiboksiin! Tämä siksi, että moni varmasti olisi kiinnostunut, mutta ei halua sähköpostiosoitettaan tällaisen julkisen blogin myötä esille.

Lähetän kirjaset niille kahdelle, joiden sähköpostit tulevat ensimmäisinä perille. Hep! :)

//EDIT: Vielä yksi kirjanen jäljellä, toimi nopeasti niin saat sen omaksesi!

Mitä seuraavaksi tapahtuu

Eilen minulla oli tilaisuus tavata ystävääni, joka on kärsinyt lapsettomuudesta jo useita vuosia. Oli ihana vaihtaa ajatuksia sellaisen ihmisen kanssa, joka on kokenut samat ongelmat ja tietää mitä seuraavaksi on edessä. Heidän tilanteensa on tosin vielä haastavampi, koska ystäväni ovuloi vain harvoja kertoja vuodessa, ja hänen miehensä siittiötutkimus osoittautui pahimman kategorian tapaukseksi, eli jolla hedelmöityskyky on huomattavasti alentunut. Kuitenkin näillä eväillä he onnistuivat tulemaan kerran raskaaksi luonnollista kautta, mutta se valitettavasti meni sittemmin kesken.

Ystäväni kertoi, että seuraavaksi minulle tehdään todennäköisesti munatorvien aukiolotutkimus, joka on melkoisen inha toimenpide. Munajohtimiin suihkutetaan nestettä, ja katsotaan meneekö se perille vai ei. Jos ei mene, niin silloin siellä on todennäköisesti jotain häikkää. Tutkimus on kuulemma kivulloinen, ja loppupäivä pitää ottaa rauhallisesti.

Mies puolestaan joutuu todennäköisesti selvittämään koko sairaushistoriansa ihan vauvaiästä asti, ja tämä saattaa tarkoittaa sitä, että hän joutuu kertomaan asiasta vanhemmilleen...riippuu siitä, kuinka hyvin hän muistaa omat vanhat vaivansa. Itse en todellakaan haluaisi kertoa aiheesta vielä kenellekään, koska varsinkin näiden tämänhetkisten tietojen valossa tästä voi tulla yllättävän pitkä projekti.

Ehkä tämä surkuhupaisa elämäni, joka toisinaan vaikuttaa huonolta saippuasarjalta, etenee ennen pitkää kohti onnellista päätösjaksoaan eli menestyksekästä raskautta :)

Onko teillä kokemuksia tuosta munatorvien aukiolotutkimuksesta? Saiko saikkua?

P.S. Alan pikku hiljaa tajuta, että tästä keväästä tulee aika tiukka. Nyt pitäisi ruveta keksimään hyviä selityksiä miksi tulen koko kevään ramppaamaan lääkärissä ja miettimään saikkupäivien diagnooseja...! O'ou.

Jälkimainingeissa

Kiitos, kaverit lohduttavista sanoistanne eiliseen tilanteeseen! Ette arvaa kuinka iso apu niistä oli kun synkistelin täällä kotosalla yksikseni. Mieskin oli lähtenyt tien päälle ja istui lentokoneessa juuri silloin kun luin testituloksia, eli en voinut edes soittaa hänelle.

Kyllähän ne uutiset tuntuivat kovin kamalilta ja hetken jo ajattelin, että meidän vauvanyritys on ihan tuhoon tuomittu. Ensin minun ovulaatio-ongelmat ja kilpirauhasvaivat, ja sitten vielä miehen siittiöiden huono laatu tähän päälle! Tuntui jo luontoäidin piruilulta tai vähintäänkin hyvin huonolta huumorintajulta! Kuinka paljon fyysisiä esteitä voi yhden parin päälle oikein kasata.

Omat vaivani ja ongelmani kyllä kestän, mutta se että vielä miehen puolella on jotain häikkää, harmittaa ihan hirveästi. Tätä en olisi millään hänelle toivonut. Nyt raukkaparka joutuu menemään kliiniseen tutkimukseen, josta esitteessä sanotaan näin:

"Yleistarkastus, jossa mm. kivesten, eturauhasen, rakkularauhasten, esinahan tutkiminen, varikoseelen (kiveksen laskimopunoksen suonikohjujen kaltaisen lajentuman) selvittäminen, kivesten koko."

--> ronkittavaksi siis!

Mahtaa olla miehelle erikoisenpuoleinen kokemus koska harvoin heitä tutkitaan toisin kuin meitä naisia, joiden täytyy käydä gynekologilla melkeinpä vuosittain ;)

Oli kurjaa joutua soittamaan miehelle puhelu, että siittiöiden laatu ei oltukaan odotettua. Varsinkin kun mies on erittäin terve, hyväkuntoinen, ei polta, ei ole ylipainoa ja alkoholiakin käyttää hyvin vähän. Olihan hän yllättynyt, mutta tyypilliseen tapaansa tuumasi, että "Ei se mitään, kyllä tästä selvitään". Se sama tyyppi, joka ennen tutkimuksiin menoa vitsaili, että "Älä huoli, kulta. Se mun testilappu tulee takaisin varustettuna ylimääräisellä kategorialla "superspermaa" " ;)

No, ei ollut superspermaa, mutta eipä ole kyllä vaimokaan mikään siitostamma ;)

Tein eilen illalla pienet hätäiset laskelmat, ja jos normaalissa kierrossa terveellä parilla onnistumisen mahdollisuus on n. 25 %, niin meidän siittiötuloksella meidän onnistumisen mahdollisuus on vain n. 8 %. Sehän tässä harmittaakin, että on melkoisen työn takana raskautua luonnollisesti, mutta jälleen kerran olen aivan uskomattoman tyytyväinen siihen, että olen vienyt näitä tutkimuksia ja hoitoonpääsyasioita eteenpäin tällaisella tarmolla! Ihan kohta, jo puolentoista kuukauden päästä olemme lääkärin pakeilla ja sitten ratkaistaan miten meille se vauva tehdään.

Eilen oli melkoiset tuomiopäiväfiilikset, mutta onneksi tänään ollaan jo ihan eri fiiliksillä ja uskon vakaasti, että me saadaan kaikilla näillä lukemillakin aikaiseksi vauva! Peli on kaikkea muuta kuin menetetty. Ja kuten Tuulari ja Katjusha totesivat, se yksi simppa riittää :)

Huonoja uutisia: miehen siemennesteanalyysitulokset...

Avasin juuri päivän postin.

Miehen siemennestenalyysi:

normaaleja siittiöitä 22%

Anormaaleja siittiöitä 78%

--> hedelmöityskyky alentunut, suositellaan kliinistä tutkimusta

--> 1 kpl hysteeristä itkukohtausta

Voi helvetin helvetti.

Harvinaista kyllä olen sanaton.

Hyvää & Huonoa

Tänään ollaan liikkeellä vähän ristiriitaisin fiiliksin.

Hyvää on, että Clomifenin aiheuttamat masukivut ovat pikku hiljaa laantumassa ja möhöpullotuskin alkaa kadota. Lisäksi ihan parasta on, että meidän toimintasuunnitelma sen kun vahvistuu! Varasin meille tänä aamuna ajan hedelmöityshoitoihin yksityiselle ja siellä homma aloitetaan tekemällä ensin hoitosuunnitelma, ja sitten kuulemma päästään itse asiaan aika nopeastikin. Tätä H-hetkeä joudutaan kuitenkin odottelemaan aina helmikuun puoliväliin asti, sillä vasta sitten mies on taas seuraavan kerran maisemissa.

Huonoa on, että tein vähän laskutoimituksia ja ei ole valitettavasti erehtymisen sijaa siinä että ensi ovulaatio missataan kokonaan :( Lisäksi se on juuri noin viikkoa ennen meidän lääkäriaikaa joten tulee vajaan kuukauden odotus ennenkuin mitään tapahtuu...yritän lohduttautua ajatuksella, että sitten kun päästään vauhtiin, niin alkaakin tapahtua ryminällä. Toivon hartaasti.

V 2011 ja uudet kujeet

Vuosi 2011 on sitten virallisesti pyörähtänyt käyntiin. En tehnyt mitään erityistä lupausta kuten tavallista, mutta esitin kyllä yhden toiveen minkä varmaan sanomattakin arvaatte :) Joka tapauksessa, TIEDÄN että tästä tulee mahtava vuosi sillä aiomme saada vuonna 2011 oman vauvamme! Ei sen enempää eikä vähempää.

Vuosi on myöskin vaihtunut melkoisten mahakipujen kanssa. Keskiviikkona kirjoittelin ovulaation kaltaisista kivuista ja siksi niitä luulin, mutta ne vain jatkuvat vaikka tässä on kulunut jo useampi päivä! Maha on pönköttänyt todella pömppönä monta päivää ja sen tylppämäisen kivun lisäksi alavatsassa on tuntunut suorastaan möyrintää ja välillä on ollut vaikea olla seisovassa asennossa. Totesin, että ei tässä enää voi ovulaatiosta olla kyse kun mennään jo niin monetta päivää, ja kun minulla ei ollut yhtään testiä kotona, menin hätäpäissäni tekemään yhden raskaustestinkin pitkästä aikaa. Negatiivinen se oli niinkuin pitikin mutta tulipa ainakin rajattua yksi mahdollinen vaivanaiheuttaja pois.

Mutta auts, kyllä tämä on kivuliasta puuhaa! Tulin siihen tulokseen, että taidan olla nyt yhden naisen munasolun hautomakone noiden Clomien ansiosta ja pötsissä muhii epäilemättä follikkelien armeija, haa. Ainakin näin on uskottava!

Olen hieman tehnyt tutkimustyötä netissä ja sain selville, että monelle Clomireseptin saaneelle määrätään seurantaultrat kieron puoliväliin. Minullehan tällaisista ei puhuttu mitään. Sen sijaan netistä löytyi paljon keskusteluja mm. ihmisten ultrausten tuloksista ja mikä minut löi ällikällä oli follikkelien määrä ja koko. Jos tosiaan clomien ansiosta yksi follikkeli saattaa olla 2 cm kokoinen ja niitä saattaa olla kehkeytymässä yhtäaikaa useampi, niin ei ihmekään että massu vähän pömpöttää!

Ei siis muuta kuin hammasta puremaan ja odottelemaan sitä yhtä täydellistä hedelmöittynyttä munasolua :)

Vuodesta 2011 tulkoon hedelmällinen ja vauvarikas!