RV 29+1: Neuvolassa ja masukuvaa

Takana on jälleen yksi neuvolakäynti, tällä kertaa lääkärin kanssa. Nuo visiitit tihenevät tosiaankin koko ajan näin raskauden loppuvaiheessa, mutta samalla tuntuu että ne myöskin lyhenevät. Tänään koko homma kaikkine sörkkimisineen suoritettiin 10 minuutissa!

Välillä muita blogeja lueskellessa tuntuu, että ne neuvolantädit kyselevät jatkuvasti sitä perinteistä "Mitenkäs mielialat" - kysymystä, mutta minulle sitä ei ole esitetty kertaakaan. No, en tiedä olisiko siihen mitään erityistä vastattavaakaan, but would be nice to be asked you know...;) Jotenkin nuo käynnit ovat niin nopeita että en muista läheskään aina kysyä kaikkia mieltä askarruttavia asioita kuin vasta ovensuussa takki päällä. Onneksi juuri ja juuri muistin pyytää synnytysvalmennuksen ajankohdat ja nyt ne on siellä kalenterissa odottamassa, jännää :)

Tänään selvisi myös se aiemmin mainitsemani Streptokokki B - asia, eli neuvola ei suostu sitä testaamaan joten varaan yksityiseltä gynekologilta ajan niin onpahan sitten sekin asia pois päiväjärjestyksestä. Painonnousu oli taas minun mielestäni aivan hurjaa, +850 grammaa per viikko ja se selittyy täydellisellä repsahtamisella herkkujen suhteen, mur. Varsinkin viime viikko oli aivan toivoton, mätin pizzaa, Hesburgerin aterian, limua, juustonaksuja, karkkia, suklaata, jätskiä...ihan mitä vain tarjolla oli. Miten tähän puuhaan nyt oikein saataisiin ryhtiä!? Minulla herkuttelu saattaa jäädä helposti tavaksi kun jossain vaiheessa alan tuolle linjalle ja sitten namuja onkin saatava muutaman tunnin välein tai kohta en pysty ajattelemaan mitään muuta. Pitäisiköhän liimata jääkaapin oveen vaikka jokin 5 kilon jättivauvan kuva ja miettiä ennen oven avaamista, että onko se sitten kiva synnyttää sellainen itse syömällä kasvatettu tapaus ;)

Sintin liikkeet voimistuvat jatkuvasti. Viime yönä oli hieman nukahtamisvaikeuksia kun tyttö päätti ryhtyä pungertamaan itseään napaa vasten ja ulospäin, mikä tuntui tosi ikävänä kireytenä vatsanahassa. Samalla vatsa meni kauttaaltaan aika kovaksi, eli olisikohan se ollut myös jonkinlainen supistus. Jouduin nousemaan ylös vähän kävelemään, jotta vauva rauhoittuisi hieman ja saisin unenpäästä kiinni, ja ilmeisesti se auttoi koska en enää muista valvoneeni tuon jälkeen.

Loppuun vielä masukuva raskausviikolta 29 eli eiliseltä. Katsokaa nyt tuota isoksi venähtänyttä vatsaa! Tuntuu aivan uskomattomalta että nyt ollaan jo näin pitkällä ja Sinttikin saanut kokoa siitä parisenttisestä pavusta mitä se vielä äsken oli :)

RV 28 + 3: Lääkehoitoa ja blogin jatkon pohdintaa

Kukkuu ja sateista torstaita! Pitikin tulla raportoimaan, että jouduin käymään eilen lääkärissä tämän pitkittyneen flunssataudin takia ja sain vihdoin sellaiset lääkkeet, joiden pitäisi auttaa ja jotka eivät vahingoita vauvaa millään tavalla. Pahiten tässä on vaivannut raju yskä joka ei vaan hellitä vaikka joisi ämpäritolkulla kuumaa ja yskisi keuhkonsa pihalle. Siihen lääkäri määräsi Ventolinea, joka perinteisesti avaavana astmalääkkeenä tunnetaan. Nuhaoireiden lievittämiseksi sain reseptin Nasonexista, ja lääkärin tietokannasta tarkistettuna kummatkin lääkkeet ovat täysin turvallisia myös raskaana ollessa. Jos noita löytyy jo ennestään kaapista niin ei kannata turhaan kärsiä flunssaoireista :)

Ja muuten, ne aiemmin valittelemani rytmihäiriöt ovat jääneet kokonaan pois sen jälkeen kun neuvolan terkka kehotti lunastamaan lääkärin aiemmin kirjoittaman reseptin ja ottamaan sen lisäannoksen tyroksiinia. Turhaan siis terkkaa kyseenalaistin, olisi pitänyt heti uskoa ennemmin häntä!

Muista kuulumisista sen verran, että olen aivan POIKKI. En flunssan takia, vaan siksi että meillä on menossa täällä kotosalla remontti. Huh. Yksi huone on ollut meillä pitkään huomattavasti eri tasoa kuin muu asunto ja nyt kun saamme sen vihdoinkin kuntoon, se helpottaa huomattavasti vauvankin mahtumista meidän kerrostalokaksioon :) Olen toiminut täällä eräänlaisena remontin projektipäällikkönä ja piiskannut (no en nyt sentään ihan) vuoroin remonttimiestä ja vuoroin omaa ilmaista (työ)miestäni, juossut asioilla ostamassa ja hakemassa säilöstä remonttitarvikkeita, siivonnut remontin jälkiä, tehnyt ruokaa ja keittänyt kahvia & leiponut työmiehille kahvileipää jne jne. Rankkaa puuhaa mutta toivottavasti lopussa kiitos seisoo! En malta odottaa itse lopputulosta.

Tervetuloa taas kaikille uusille lukijoille! :) Ihana nähdä, että teitä kertyy koko ajan lisää vaikka kirjoittaja onkin laiskistunut postaustahdissa huomattavalla tavalla.

Äskettäin minulta kyseltiin, että aionko jatkaa postailua vielä vauvan syntymän jälkeen tai laitanko mahdollisesti blogin salasanalliseksi. Aion ehdottomasti jatkaa enkä laita blogia salasanan taakse, koska haluan pitää teille lukijoille pääsyn blogiin yhtä vaivattomana kuin ennenkin. Mies ei ole kovin ihastunut ajatuksesta, että laittaisin tänne meidän lapsen kuvia, ja vähän varauksella suhtaudun asiaan itsekin. Luulenpa siis, että tulen laittamaan kuvia silloin tällöin harvakseltaan, mutta anonymiteettia varjellen. Perinteisen kuvan vastasyntyneestä saatte näkösälle ihan varmasti :)

The Masu

Mikä on kaikista mukavinta puuhaa raskaana ollessa? No tietysti mahan silittely ja paijaus ♥

On sanoinkuvaamattoman ihanaa kun tuntee vauvelin liikkeet ihan aamusta iltaan. Toisinaan kun möyrinnän tuntiessa laittaa käden masun päälle, sieltä vastataan pienellä potkulla. Aiemmin en edes tiennyt enkä tajunnut, että pienen kanssa voi olla vuorovaikutuksessa jo tässä vaiheessa kun se on mahassa. Nyt oman raskauden myötä kaikkien niiden toisten raskaanaolevien jatkuva mahanrapsuttelu ja -silittely sai luonnollisen selityksen: kukapa ei tahtoisi paijata vauvaansa varsinkin kun tietää että toinen tuntee sen jo nyt ja varmasti nauttii siitä!

Nyt jo iltaisin maha usein heiluu ja poukkoilee varsinkin kun olen laittamassa nukkumaan. Viime viikolla sairastaessa heräilin usein yöllä niistämään tai yskimään, ja lähes aina tajusin samalla, että Sintillä on omat bileet käynnissä. Mies aina välillä tiedustelee, että enkö minä häiriinny kaikesta siitä riehunnasta, mutta itse asiassa totuus on että se ei häiritse minua tippaakaan. Usein päinvastoin tuntuu todella lohdulliselta havahtua yöllä ja tajuta heti, että Sintillä on kaikki hyvin. Lapsi on terve kun se leikkii :)

Moni on minulle sanonut, että vilkasliikkeisestä vauvasta tulee helposti temperamenttinen lapsi. Jossain vauva-aiheisessa lehdessä oli tästä vasta juttua ja siinä lohduteltiin vanhempia, että tietääpähän ainakin sitten että lapsella on omaa tahtoa ja hän tulee todennäköisesti pärjäämään elämässä. Minusta tuo oli hienosti sanottu ja pitää varmasti kutinsa. Sitäpaitsi äidillä ja isilläkin löytyy temperamenttia jo valmiiksi joten onpahan sitten perheessä ruutia ;)

Alkuraskaudesta puhuimme paljon jonkin sopivan musiikkikappaleen valikoimisesta ja sen soittamisesta Sintille säännöllisesti raskauden aikana. Tuo jäi valitettavasti tekemättä, ja täytyy tunnustaa etten ole kovin aktiivisesti mahalle puhunutkaan. Välillä iltaisin lepertelen masua silitellessä, lähinnä houkutellakseni Sinttiä heräilemään ja muksimaan vaikka kättäni. Se kuitenkin tuntuu jotenkin kovin yksityiseltä puuhalta, jos tiedätte mitä tarkoitan. Kyllähän se lapsi todistettavasti kuulee puheen, mutta jotenkin on vaikea höpöttää "yksinään". Luulen, että se on helpompaa siinä vaiheessa kun Sintti on maailmassa ja selvästi siinä edessäni konkreettisena pienenä ihmisenä.

Oletteko te muut raskaana olevat kovia puhumaan masulle?

Tässä loppuun vielä masukuva viikolta 26 + 3. Erittäin huonolaatuinen ja itse peilin kautta napattu. Säännöllinen viikoittainen masunkuvaus on valitettavasti vähentynyt tosi paljon, emme vain saa aikaiseksi...Harmi.

Ja oi että masu on jo tuostakin kuvasta kasvanut! Nyt täytyy oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni ja päästä oikeaan kuvausrytmiin että saa tallennettua tämän huiman kasvun :)

RV 27+2: Oudot Unet

Kraah! Varis täällä päivää. Siltä tuo ääneni juuri nyt kuulostaa, ihan peltovarikselta. Olen sairastellut kotona ja useatta päivää eikä olo tunnu helpottuvan. Raskaus tuntuu todellakin pidentävän näitä oireita.

Toinen asia johon raskaus on vaikuttanut todella paljon, on unimaailma. Olen aina nähnyt paljon unia, mutta nyt niiden määrä on vähintään triplaantunut ja ne pitävät sisällään mitä ihmeellisimpiä juonenkulkuja. Kesällä näin yhteen aikaan todella paljon painajaisia, mutta onneksi ne ovat vähän vähentyneet, sillä ne saattoivat toisinaan olla aika ahdistaviakin. Viime viikot olen ihan omaksi huvikseni kirjannut ylös niitä mielikuvituksellisimpia unia, ja tässä teillekin niistä muutama luettavaksi :)

* Eräänä yönä muutama viikko taaksepäin olin Amazing Racessa kilpailijana (ohjelmassa jota inhoan enkä koskaan katso!) ja muistan selvästi, että matkani päättyi Irvingiin, Texasin osavaltioon USA:ssa.

* Olin kampaajalla ottamassa hiuksiini vakiokampaustani eli pinkillä pohjalla mintunvihreitä raitoja (jep jep), kunnes yhtäkkiä tajusin että minä ja suurin osa muista asiakkaista oltiin vampyyrejä. Ponkaisin ylös ja tuumasin, että hiukoo aivan vietävästi ja löytyisipä lähistöltä joku ihminen joka voisi vähän avustaa asiassa. Yksi asiakkaista kertoi olevansa ihminen ja sanoi, että hänestä saa kyllä vähän pahimpaan nälkäänsä maistaa. Menimme kampaamon takahuoneeseen ja heräsin siihen kun olin juuri puraissut hänen käsivarren taivettaan ja makoisa veri virtasi suuhuni...yöks.

* olimme miehen kanssa mökkeilemässä ja joka paikka oli ällöttäviä hyönteisiä täynnä. Leikimme suloisen pienen hiiren kanssa joka yhtäkkiä kuoli, joten siirsimme sen eteiseen. Aamulla se hiirenraato oli täynnä muurahaisia...Lisäksi yöllä huoneemme tulvahti täyteen hämähäkkejä ja mieheni joutui tappamaan niitä koko loppuyön. Tämä uni ei kuulosta kovin kummoiselta, mutta muistan vieläkin kuinka hyytävä se unen tunnelma oli ja kuinka kauhuissani olin noista ötököistä.

* olimme varmaankin odottamassa toista lastamme tai ensimmäinen oli juuri syntynyt, kun yhtäkkiä huomasin makuuhuoneessamme kirjahyllyssä liikkuvan pussin. Joku oli laittanut meidän vauvan sinne hyllylle pussiin ja kun avasin sen, sieltä paljastui hymyilevä mutta nälkäinen vauva. Lämmitin nopeasti sille maitoa ja yritin antaa sitä pullolla, mutta vauva oli niin heikossa kunnossa ettei jaksanut edes niellä. Ruoka vaan valui suupielistä samantien pois. Olin aivan kauhuissani, että nytkö tämä vauva kuolee tähän ja mietin, että kuinkahan monta päivää se on ollut ilman ruokaa. Heräsin aivan paniikissa ja sydän hakkasi noin miljoonaa! Todella, todella ahdistava uni ja taisin joutua jopa yöllä herättämään miehen minua lohduttamaan.

* Olin reissussa ja tien päällä kohtasin yllättäen Timo Soinin, jonka kanssa aloimme hengailla. Timo osoittautui varsin vallattomaksi bilettäjäksi, joka otti mielellään alkoholia ja piti tunnelman korkealla. Tällä reissulla päädyimme Kemiin, jossa hän asui onnellisesti vaimonsa Jutta Urpilaisen sekä kahden lapsensa kanssa!! ;) Niin, sehän on HYVIN todennäköistä että joku päivä bilettäisin Timo Soinin kanssa....

Aika hulluja unia, vai mitä! Onkos muillakin unimaailma vilkastunut raskauden myötä? Jos joku uni on jäänyt erityisesti mieleen, niin jaa se meidän muiden iloksi kommenttiboksiin :)

RV 26+3: Neuvolakäynti & Streptokokki B

Flunssainen olo vain jatkuu ja päiväohjelmaan ovat tulleet mukaan parivaljakko nenäkannu & suolavedellä huuhtelu. Jälkimmäistä en ollut vielä koskaan aiemmin kokeillut, mutta eräs ystäväni vannoo sen nimeen ja on kuulemma saanut taltutettua monta flunssaa heti alkumetreilleen suolavettä käyttämällä. Hirveänmakuistahan se on, mutta jos siitä on apua niin menkööt :)

Torstaina kävin taas neuvolassa tsekattavana. Visiitti sujui kohtuullisen rutiininomaisesti, olisinkohan ollut siellä n. 15 minuuttia ja siinä ajassa saatiin kaikki hoidettua. Hemoglobiini oli 114, vauvan sydän tykytteli edelleen dopplerilla kuunneltaessa tavanomaiseen reippaan tahtiinsa ja painokaan ei ollut noussut tällä kertaa mitenkään kohtuuttomasti. Yhä pahenevista selkävaivoistani kerroin terkalle, mutta häntä ei tuntunut mitenkään erityisesti kiinnostavan. En oikein tiedä mitä odotin, sillä sairaslomaa en olisi vielä ottanutkaan, mutta ehkä tästä käynnistä jäi vähän sellainen tunne että saisinkohan jonain päivänä sitä edes vaikka saapuisin paikan päälle pää kainalossa...

Samoin kuuntelin hieman ihmeissäni terkan ja mukana olleen opiskelijan kommunikointia. Yhdessä toimenpiteen yhteydessä opiskelija sanoi, että häntä on nimenomaan koulussa neuvottu tekemään tällä tavalla, ja terkka vastasi, että eivät ne siellä koulussa tiedä...! Hmm?

Meillä oli neuvolakäynnin yhteydessä mielenkiintoinen keskustelu aiheesta Streptokokki B. Yritin löytää tästä jotain hyvää linkkiä tähän mukaan liitettäväksi, mutta en löytänyt oikein mitään muuta kuin nettikeskusteluja. Kannattaa siis googlettaa jos aihe kiinnostaa. Pähkinänkuoressa aihe menee suunnilleen näin (ja saa täydentää!): aika moni nainen on tietämättään Streptokokki B:n kantaja ja tavallisesti se ei aiheuta mitään toimenpiteitä, paitsi ellei nainen satu olemaan raskaana. Jostain syystä neuvoloissa ei seulota tätä bakteeria, vaikka synnytyksen yhteydessä se saattaa tarttua äidistä vauvaan ja aiheuttaa lapselle vauvaikäisenä vakavan tulehduksen (esim. keuhko-, veri- tai aivotulehdus). Jos bakteerin olemassaolo saadaan raskausaikana selville, sen tarttuminen synnytyksessä vauvaan voidaan ehkäistä yksinkertaisesti antamalla äidille synnytyksen yhteydessä antibiootteja.

Ystäväni sai tietämättään puolivahingossa kuulla olleensa Streptokokki B:n kantaja sattuman kautta, sillä noin kaksi kuukautta ennen vauvansa syntymää hän joutui sairaalaan ja komplikaatioiden takia oli olemassa iso riski, että vauva olisi otettu ennenaikaisesti pois. Ystävästäni otettiin lukemattomia verinäytteitä ja häntä testattiin erilaisten tautien varalta, ja hänen tietämättään myös kyseisen bakteerin osalta. Sairaalareissu onneksi päättyi onnellisesti ja vauva sai jäädä kohtuun vielä kasvamaan, mutta testien yhteydessä elimistöstä löytyi Streptokokki B, minkä johdosta se merkittiin sairaalan papereihin ja sen perusteella kätilö tiesi antaa ystävälleni antibioottitipan. Kaikki tämä selvisi hänelle itselleen vasta synnytyksen jälkeen ja hän ehti säikähtää perusteellisesti, sekä tarkkaili lastaan varmaan kuukauden ajan sen jälkeen erilaisten tulehdusoireiden varalta.

Se, mitä tästä itse opin, oli että haluan ehdottomasti tarkistuttaa olenko minä tuon samaisen bakteerin kantaja, sillä ennaltaehkäisy on niin helppoa mutta jos lapsi sairastuisi vakavasti, sillä voisi olla kuolemanvakavia seurauksia. Niinpä otin asian neuvolakäynnillä puheeksi, mutta terkan mukaan heitä on neuvolassa nimenomaan kielletty seulomasta Streptokokki B:tä. Lisäksi terkan tiedot aiheesta olivat selvästi puutteelliset, ja minä itse tiesin paremmin mitä seuraamuksia sen havaitsemista jättämisestä voi olla. Mukana ollut opiskelija oli myös kuullut aiheesta ja tuki tätä tietoa. Sovimme terkan kanssa, että seuraavalla lääkärikäynnillä tiedustelemme lääkäriltä, suostuuko neuvola tekemään testin vai menenkö minä yksityiselle ja maksan tutkimuksen itse omasta pussistani. Siihen olen täysin valmis sillä haluan ehdottomasti asiaan varmistuksen.

Suosittelen joka ikistä raskaana olevaa lukijaa pyytämään omaa neuvolaansa tarkistamaan oletteko Streptokokki B:n kantajia. Kyseinen testi pitäisi saada automaattiseksi kaikille odottajille.

Kertokaa ihmeessä jos teillä on aiheesta kokemuksia!

Daddy Survival Package

Tein viime yönä jotain todella tyhmää. Aamuyöllä heräsin kuumissani ja päätin avata ikkunan ihan pikkuisen vain loppuyön ajaksi raolleen, jotta ilma raitistuisi. No, raitistuihan se ja vähän liikaakin! Aamulla heräsin kurkku lievästi karheana ja hiljalleen siinä aamupäivän aikana alkoi pärskiminen, niistäminen ja aivastelu. Iltapäivästä kuvioihin mukaan tuli päänsärky ja uuvutus, eli vähän pahalta näyttää...

Nyt täytynee viettää viikonloppu vähän rauhallisemmissa tunnelmissa kuin alunperin ajattelin, ja koittaa ennaltaehkäistä tulevaa tautia sikäli kun se vielä on mahdollista.

Näiden kurjisteluajatusten sekaan vähän jotain positiivista. Vietimme tässä taannoin miehen kanssa hääpäivää ja tässä kurkkaus hänelle antamaani hääpäivälahjaan: Daddy Survival Package :).

Innoitusta tähän sain Pinkiltä Pingviiniltä, joka antoi omalle miehelleen kesäkuussa samantyyppisen lahjan. Kiitos Pingu! (klikkaa linkkiä ja pääset katsomaan hänen postaustaan aiheesta)

Meidän pakettiin päätyivät seuraavat asiat:

- Henkkamaukalta suloinen body tekstillä "I love Dad"

- tölkki Redbullia, joka väsytyksen hetkellä antaa siiiivet...!

- levy Fazerin lempisuklaata

- korvatulpat

- tulitikkuja silmiin

- kumiset siivoushanskat siltä varalta että kakkavaipan vaihtoon tarvitaan järeämpiä apuvälineitä

- hengityssuojain samasta edellämainitusta syystä

- miehen toivoma CD

- It's a Girl - sarjakuvakirjanen

- paketti Paracetamol-päänsärkylääkettä

- Multivita - poretabletteja

Mies oli todella otettu ja onnellinen tästä lahjasta. Hänen mielestä tuo body oli niin mahtava, että aika pian tuon jälkeen hän oli piipahtanut Stockmannille ja ostanut sieltä minulle pienen valkoisen paidan, jossa luki "I love Mum" :)

RV 26: Sokerirasitustesti

Nyt se on sitten ohi, sokerirasitustesti nimittäin. Kokemuksena se ei ollut varsinaisesti paha, mutta ei mikään miellyttäväkään mitä kovin mielellään säntäisi toistamaan.

Aikani oli klo 7:25 aamulla laboratoriossa ja ihan ensiksi sormenpäästä otettiin verinäyte. Se tuntui olevan kunnossa, joten sen jälkeen otettiin oikea verinäyte kyynärtaipeesta ja sitten sainkin lipittää kokiksen näköisen litkun. Siihen puuhaan oli varattu aikaa 5 minuuttia, mutta taisin suoriutua siitä jopa vähän nopeammin, koska ilmeisesti siinä janoisessa olotilassani juoman alas saamisessa ei ollut suurempia ongelmia.

Tämän jälkeen piti istua tunti, kunnes oli seuraavan verikokeen vuoro. Se ei mennytkään yhtä sujuvasti kuin ensimmäinen, sillä taas kävi niin kehnosti, että oikeasta kyynärtaipeesta ei tullutkaan yhtään verta! Byääh. Se kävi kipeää ja hyöty = nolla. Ei siis auttanut kuin vaihtaa kättä ja kokeilla uutta suonta, mistä onneksi näyte saatiin nopeasti. Sitten taas oli vuorossa tunti istumista minkä jälkeen otettiin viimeinen verinäyte.

Kaikista vaikeinta minulle oli istua siellä labrassa pari tuntia juomatta yhtikäs mitään. Kysyin yhdeltä hoitajista, että oliko sallittua juoda yhtään vettä kokeen aikana mutta vastaukseksi tuli tiukka ei. Kyllähän sen ajan jotenkin sai kulumaan, varsinkin kun ei tarvinnut puhua yhtään, mutta kokeen päättymisen jälkeen vettä upposikin todella paljon, ja muutenkin päivän aikana olen ottanut vahinkoa takaisin parhaan kykyni mukaan. Kyseessä ilmeisesti joku takautuva jano ;)

Syömättä olo meni yllättävän hyvin. Söimme aika tuhdin aterian eilen illalla melko lähellä syöntikiellon alkua ja menin aikaisin nukkumaan. Labrassa juotu sokerilitku myöskin korvasi ruokapuolta. Joka välissä hoitajat muistivat kysyä, että huimaako tai onko huono olo, mutta aina vastasin kieltävästi. Vasta siinä vaiheessa kun lähdin kävelemään labrasta autolle, rupesi hieman naurattamaan kun askel hoiperteli aivan lievästi. En siis ollut selvinnyt kokeesta täysin oireetta. Samoin loppupäivä meni vähän sumuisissa olotiloissa, lähinnä jonkin pääkivun tapaisen olotilan kourissa joka onneksi parin teekupillisen ja kotiinlähdön myötä helpotti.

Mutta, ohi on!! Pitäkää pliis peukkuja pystyssä että saan puhtaat paperit :)

Mitenkäs teillä muilla on sokerirasitukset sujuneet?

Kuinka A-kupin tytöstä tuli D-kuppilainen

Totta se on, täällä on siirrytty "parhaaseen D-sarjaan"! Hypätty niinsanotusti 3 pykälää ylöspäin. Näin ollen omistan siis elämäni ensimmäiset D-kupin rintsikat eivätkä ne tunnu yhtään liian isoilta ;) Hassua kyllä myös ympärysmitta on kasvanut 75 sentistä 80 senttiin, ja edelliset tuntuivatkin välillä niin napakoilta että melkein henkeä ahdisti. Nyt on taas helppo olla kun on sopivankokoiset liivit päällä!

Sen verran sanon kyllä, että ei D-kupin tytöillä välttämättä ole helppoa liiviostoksilla kun yllättävän harvasta sarjasta löytyi noin isoa vaihtoehtoa, mikä oli minulle yllätys koska eihän tuo koko nyt mitenkään harvinainen ole. Itse menin ostamaan mustia mutta kissanviikset, jouduin nappaamaan aivan eriväriset koska ne olivat ainoat jotka sopivat niistä parista hassusta olemassa olevasta vaihtoehdosta ;)

Samoin tässä eräänä päivänä kävin uimapukuostoksilla, koska tarkoitus olisi näin syksyn päälle siirtyä uimahallin puolelle kuntoilemaan. Tämä ostosreissu oli positiivinen yllätys, koska löysin kivat ja muodikkaan malliset uikkarit varsin kohtuuhintaan! Tiesittekö te, että Mamalicious myy myös uimapukuja? Halvalla pääsin, sillä tämä ostos kustansi vain n. parikymmentä euroa ja sillä pärjää varmasti raskauden loppuun asti.

Huomenna joudun piikitettäväksi sillä aamulla on vuorossa sokerirasitustesti :( Rupesin miettimään, etten tainnut saada siitä mitään lähetettä tai ohjetta, mutta ehkä homma tosiaan on sitten aivan suoraviivaista: ei ruokaa eikä juomaa 12 tuntiin ennen testiä. Syöminen nyt vielä menee, mutta tällä nykyisellä vedenkulutuksella tulee olemaan vaikeaa, ja suussa taatusti Saharan autiomaa. Jaiks.

P.S. Ne Kelan paperit odottaa edelleenkin...! Tänään pistän kyllä toimeksi, aivan varmasti...