keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Vauvoja Siellä, Vauvoja Täällä

Nykyään ihan sama missä liikkuu, näkyy joko raskaana olevia naisia tai (nuoria) äitejä vauvoineen. Olen pistänyt tätä vähän oman vauvakuumeen piikkiin, koska silloinhan tuntuu että kaikki muut ovat raskaana ja hirveä vauvabuumi menossa koko maassa, vaikkei se ehkä ihan paikkaansa pitäisikään.

Tosin nyt on ilmeisesti ihan oikeasti vauvabuumi menossa! Ensin huomasin sen meidän työpaikassa, kun yhtäkkiä äippälomalle jääviä oli aika paljon suhteessa siihen määrään mitä normaalisti, ja jopa meidän johtokin kommentoi asiaa. Kuulemma laman aikana tämä on ihan tavallinen ilmiö: kun on epävarmuus työpaikasta, ihmiset saattavat ajatella että mikäpä sen parempi aika keskittyä perheen perustamiseen ja jatkaa uran tavoittelua sitten kun talouskin on taas vakiintunut. Lisäksi äitiyslomalla olijaa ei saa irtisanoa vaan sen voi tehdä vasta kun henkilö on palannut töihin. Vauvan saaminen tuo näin omalla tavallaan myös turvaa omaan taloudelliseen tilanteeseen vähäksi aikaa eteenpäin.


Kuten monessa muussa yrityksessä, myös meidän firmassa piti vuosi pari sitten lomauttaa porukkaa koska muuten emme olisi selvinneet lamasta, ja ne jotka silloin jäivät äitiyslomalle hoitivat oman osuutensa tavallaan sitä kautta. Mutta eipä niitä lapsia niin vaan hankita, ei yhteiskunnan eikä firmojenkaan pelastukseksi jos luontoäiti ei ole samaa mieltä. Ja jos sen vauvan voisikin "pistää tilaukseen", sehän tulisi vasta 9 kk:n päästä eli ei sillä ihan vallitsevaa tilannetta ratkaista.

Suomessa syntyi v. 2008 59.530 vauvaa ja v. 2009 60.430. Tämän vuoden tietoja en harmi kyllä löytänyt, sillä olisi ollut kiva tietää paljonko alkuvuoden aikana on syntynyt, mutta henkilökohtainen veikkaukseni on että tästä vuodesta tulee varmaan ennätys. Ensisynnyttäjien keski-ikä on ollut n. 28 vuotta ja kaikkien synnyttäjien keski-ikä yli 30 vuotta. Hmm, tässähän tuntee itsensä (taas) vanhaksi....

Haastan itseni mukaan 03-05/2011 tilastoihin! Onko muita haasteeseen lähtijöitä? :)


lähteet: Tilastokeskus, Nutricia Baby

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Raskaustesti Nro 3 + Lääkäritarinoita

Tein nyt sitten sen testin ja tulos oli negatiivinen. Edellisen postauksen vaihtoehto B siis suljettu pois ja ne alavatsakivutkin alkaa ehkä hiljalleen helpottaa. Nyt lopetan tämän testaamisen ainakin vähäksi aikaa, sillä tämä alkaa olla jo vähän naurettavaa: 3 testiä puoleentoista viikkoon! :P Nyt lopetan, ihan varmasti.

Tähän väliin on silti pakko kertoa pari juttua mitä tapahtui tänään. Jouduin tämän flunssani takia käymään lääkärissä ja apteekissa, ja valtavassa tiedonjanossani tietysti piti kysellä niistä lääkkeistä mitä voi raskaana ollessa ottaa.

Tämä lääkäri oli erään toisen erityisalan lääkäri, joka lähti jo puhelemaan antibioottien mahdollisuudesta, johon tietysti liukkaasti kommentoin, että yritämme miehen kanssa vauvaa enkä halua mitään sellaista lääkettä joka voisi vaarantaa mitään tässä vaiheessa. Koska viime yö oli tukkoisen nenän kanssa tosi tuskainen, kysyin lääkäriltä että mitä nuhalääkettä sitten voisin hankkia jota raskaana olevatkin voi käyttää. Hän ehdotti Nasolinia, johon minä -asiakas- tiesin sanoa että se ei sovellu! Seuraava ehdotus koski Duactia, ja sama juttu.

Siinä vaiheessa lääkäri vähän hämillään kysyi, että "Onko se sitten jo ihan todettu, se raskaus". Minä vastasin että "No eei, en minä ole raskaana mutta kun en halua ottaa riskejä...". Ok, tunsin itseni hieman hölmöksi ja TAAS jälleen kerran yli-innokkaaksi, mutta helkutti vie, minähän se tässä päätän mitä aineita kroppaani pistän! ;) Lienee turha mainita etten tältä lääkäriltä lähtenyt kysymään alavatsakivuista yhtään mitään...

Seuraava tarina koskee apteekkia. Piipahdin siellä kysymässä samoja asioita koska lääkäri ei niihin osannut vastata, mutta yllättäen eipä osannut farmaseuttikaan. Sinänsä kokemus oli aika hauska kun yhdessä luimme kaikkien mahdollisten nenäsuihkeitten tuoteselosteet ja veikkailimme sopivinta lääkettä, mutta totuus on että niissä kaikissa oli ihan sama vaikuttava aine jota ei suositella raskauden aikana. Farmaseutti itse sanoi kyllä käyttäneensä niin buranaa kuin nenäsuihkettakin raskaana ollessaan :)

Itse päädyin ostamaan vanhoja kunnon Carmolis-tippoja ja tittididii: inhalaattorin! Muistatteko sellaista haisevaa puikkoa joka muksuna tökättiin sieraimeen ja sitä piti hengittää? No, sellainen sieltä tosiaan lähti mukaan ja tuli ihan nostalginen olo :D Se onkin metka kapine ja se oikeasti vähän auttaa kun on nenä tukossa.

Ja niille, joilla on nyt vähän liian hauskaa minun lääkefanaattisuuteni kanssa, kopioin tähän lopetukseksi pari lausetta Mammaksi.fi - sivustolta: "Silloin kun pari yrittää saada lasta, kannattaa turhien lääkkeiden käyttöä joko vähentää tai lopettaa kokonaan. Esimerkiksi jotkut yleiset mahahaava- ja verenpainelääkkeet miehillä ja antihistamiinit naisilla voivat pienentää raskaaksi tulemisen mahdollisuuksia. Lisäksi on olemassa monia vahvoja särkylääkkeitä, jotka siirtävät, huonontavat tai jopa estävät ovulaatiota."

Kipuilua ja kummastelua

Alan jo olla vähän kummissani näiden alavatsakipujen kanssa. Kipu on ollut oikeastaan sunnuntaista asti melko voimakasta tuolla munasarjojen paikkeilla, sellaista jännää polttelua ja "turpeaa" kipua. Ihankuin joku rapsuttelisi ja ärsyttäisi sisältä päin jotain herkkiä kohtia.

En oikein ymmärrä miten ovulaatio voisi kestää särkyineen päivineen näin monta päivää, varsinkin kun ne limat tulivat ja menivät jo....? Ja tällaista ei ole ollut ikinä aiemmin, olisin kyllä huomannut. Olen yrittänyt etsiä tietoa aiheesta, mutta ne mitä löysin, olivat lähinnä tyyliin" joillakin kipua on ja joillakin ei". Kuinka lohdullista.

Tässä vaihtoehdot mihin päädyin:
A) Ne ovat ovulaatiokipuja ja kuulun niihin yksilöihin jotka saavat tuta ne nahoissaan tästä edespäin joka ikinen kuukausi.
B) Olen raskaana ja jomotus on kiinnittymiskipua. (näitäkään eivät kuulemma läheskään kaikki edes koe)
C) Joku muu vaiva. Tässä "ihanista" vaihtoehdoista muutamia: kohdunulkopuolinen raskaus, polyyppi, munasarjakysta, joku tulehdus.

Jee jos se on B! Hui, jos se on C. Mutta tämä kipuoireiden tutkiskelu netistä on vähän sama asia kuin lääkärikirjan syynäys, sitä alkaa luulla itseään kovinkin sairaaksi ja tulee vähintäänkin pöpiksi jos ei muuta :P

Taidanpa tehdä raskaustestin koska se on varmaankin helpoin mistä aloittaa...pitäkää mulle peukkuja!

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Kävikö O kylässä?

Minusta tuntui viikonlopun aikana, että vihdoinkin ovuloin! Alavatsassa tuntui nipisteleviä tunteita ja limaneritys oli jotenkin poikkeavan tuntuista.

Olen aina ihmetelltyt, kun olen aiemmin kuunnellut vauvantekoa yrittäviltä juttuja, että nyt he ihan selvästi ovuloivat tai oireet tuntuvat siltä että ovulaatio on kohta käsillä. Huuli pyöreänä olen sitten pyytänyt kertomaan, että mitä ne oireet oikein ovat. Vastaavaa en ole itse koskaan huomannut. Ehkä siksi, kun ei ole TARVINNUT.

Netistä surffailemalla löytyivät nämä tyypillisimmät ovulaation oireet:
- edellämainittu limanerityksen lisääntyminen
- aamulämpö nousee hieman pari päivää ovulaation jälkeen
- alavatsan nipistely tai jopa toispuoleinen jomotus
- seksuaalinen halukkuus voi kasvaa

Lisäksi joillain yksilöillä ei välttämättä näy minkäänlaisia oireita.

Nyt nuo omat oireet ovat näkyneet erityisen selvästi, eikä varmasti vähiten siitä syystä että olen niitä oikein kyttäämällä kytännyt ;) Toinen syy voi myös olla, että ehkä pillereiden syönnillä on ollut asiaan joku osuus, koska olen syönyt niitä käytännössä koko aikuisikäni, 17-vuotiaasta saakka (hui). Siitä syystä on tietenkin vaikea vertailla tuntemuksia pillerittömään kauteen, mutta en ainakaan koskaan muista että olisin aiemmin kärsinyt niin menkkakivuista kuin oviskivuistakaan. Mene ja tiedä.

Se mikä tässä oviksen ajoituksessa oli hieman harmillista, että nuo oireet ilmenivät lauantaina ja jatkuivat aina sunnuntaille saakka, mutta miehen kanssa vietimme lauantain erillään joten silloin ei ollut tilaisuutta puputtelupuuhiin. Sunnuntaina vahinko tietysti korjattiin, mutta toivottavasti se ei ollut liian myöhäistä.

Luotan myös siihen tietoon, että pillerit lopettaneilla ekat kuukauden lopettamisen jälkeen ovat parhainta hedelmöittymisaikaa. Toivon todella, että nyt tärppää jos kerran olen oikeasti ovuloinutkin! Ja erittäin mieluusti jättäisin ne vasta hankitut ovulaatiotestit kaappiin :)

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Syyllisyyttä ilmassa

Tänään olen pyöriskellyt syyllisyydentunnoissa. Olen nimittäin pumpannut itseeni tämän viikonlopun aikana kaiken maailman lääkkeitä, niin Buranaa, parasetamolia, Duactia ja Nasolinia, koska flunssa on aika kova ja olo tukkoinen. Ja juuri pari päivää sitten meuhkasin täällä kuinka en halua ottaa mitään riskejä jos vauva mahdollisesti olisikin jo aluillaan...

Todellakin tein ihan vasta negatiivisen raskaustestin, joten onko tämä ihan ylireagointia?

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Keskenmenon ehkäisykonsteja

Olen tässä selaillut gynekologin viimeksi antamia esitteitä, ja lueskellut erityisesti foolihaposta. En ollut kuullutkaan koko asiasta aiemmin, ennenkuin gyne viimeksi valaisi minua. Tiesitkö, että foolihapon puute on suurin yksittäinen synnynnäisen Spina Bifida-epämuodostuman aiheuttaja? Ja että nuoret naiset Suomessa eivät normaalisti saa foolihappoa tarpeeksi ruokavaliostaan? Minä en.

Sen verran muistan, että gyne kehotti viime käynnin jälkeen ostamaan apteekista purkin foolihappotabletteja, sillä keskustelimme mahdollisesta raskautumisen aloittamisesta. No, minähän tietysti riensin innokkaana ostamaan sitä jo keväällä vaikka siinä vaiheessa tiesin että aloitus pyöräytetään käyntiin vasta kesällä :) Siitä asti purkki on nakottanut hyllyllä odottamassa käyttöä. Aloin popsia niitä muutamaa päivää ennen aloittamista, sillä lääkäri kertoi, että pillereiden lopettaminen saa elimistössä aikaan sen, että foolihapon taso romahtaa. Koska se on sikiölle elintärkeä aine, tuota ei tietysti kannata päästää tapahtumaan, ja niinpä minäkin olen syönyt kyseisiä tabletteja siitä asti.

Pari päivää sitten mietin, että jokohan käytön voi lopettaa, jos tarve ajoittuu vain pillereiden lopettamisen ajankohtaan. Luettuani lisää mieli muuttui.

Esitteen mukaan välittömästi raskauden ensi viikkoina foolihappoa tarvitaan sikiön hermostoputken sulkeutumiseen. Lisäksi foolihapon tarve raskauden alkaessa ja sen aikana on normaalisti vähintään 400 mikrogrammaa (normaalisti nainen saa ruokavaliosta alle 300), ja tarve jatkuu samanlaisena aina imetykseen asti. Jos foolihappoa ei saada tarpeeksi, on olemassa keskenmenon riski.

Huh, mistä tämänkin olisi voinut tietää! Onneksi minulla on aivan mahtava gynekologi, joka on tosi pätevä ammatissaan ja jopa harmillisen suosittu kun aikoja saa jonottaa jopa viikkoja. Mutta hänestä en luovu :)

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Järjestelmällinen Vauvatehtailija

Yhtenä esimerkkinä tästä perusteellisesta varustautumisesta vauvahommiin on uutuuttaan kiiltelevä kalenterini. Hieno kovakantinen ja vartavasten hankittu allakkani sisältää nyt merkintöjä kaikesta mahdollisesta liittyen kuukautisiin, tehtyihin raskaustesteihin ja puputtelukertoihin.

Aiemmin kun söin oikeita e-pillereitä, ei kuukautisten kirjaamiseen ollut mitään tarvetta, sen kun vaan laski laatasta taaksepäin koska menkat tulivat aina säännönmukaisesti. Minipillerit tekivät siitä kaikesta selvää jälkeä ja nykyään en tosiaan yhtään tiedä mikä oikea kiertoni on. Nyt siis sitä vauvaa tehdään "sokkona" joten itseäkin helpottaa kun jostain löytyy kaikki historia ylöskirjattuna. Ja jotenkin se on helpotus henkisestikin kun saa edetä viikko kerrallaan ja tarpeen vaatiessa viikonlopun alla tekee sen raskaustestin, mikä taas nollaa tilanteen kokonaan.

Järjestelmällinen minä, jolla on homma hallussa! (tai näin on ainaskin kiva luulotella)

Haluan ajatella, että tästä on apua sitten kun aletaan laskea sitä laskettua aikaa. Onko? Onhan? :D

torstai 24. kesäkuuta 2010

Raskaustesti Nro 2

Tein äsken toisen raskaustestin. Tulos negatiivinen. Tein sen siinä tarkoituksessa, että voisin ottaa nuhalääkettä koska olo alkaa olla melkoisen tukkoinen, mutta olen melkeinpä yllättynyt miten pettynyt olen kuitenkin. Olihan se odotettavaa, mutta silti...olisi se voinut olla positiivinenkin...

Hyvällä omallatunnolla sitten nuhalääkkeen ja juhannusjuoman ottoon.

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Annoin pikkusormen...

Meillä oli miehen kanssa niin loistava suunnitelma. Kaikki oli mietitty valmiiksi ja ajoitukset huolellisesti laskettu. Ovelana päätimme, että ehkäisy heitetään pois alkukesästä jotta YRITYS voisi alkaa noin niinkuin vaivihkaa kaiken häähässäkän aikana. Sitä ei tulisi juurikaan mietittyä vaan pääfokus olisi naimisiinmenossa ja häiden järjestelyssä.

Jos mitään ei kesän aikana tapahtuisi, syksyllä voisi sitten keskittää siihen täyden tarmonsa ja hössöttää mielin määrin. Mutta kesällä asiasta ei tehtäisi sen suurempaa numeroa, ehei. Meillä olisi MUUTA tekemistä!

Miten sitten kävi?

Molemmilla aivan megalomaaninen VAUVAKUUME päällä! Ei näköpiirissä rohdon rohtoa, lievittäjää tämän syndrooman parantajaksi, tai edes helpottajaksi. Ainut hoitokeino senkun pahentaa itse tautia. Potilaat itse lietsovat itseään minkä ehtivät.

Tässä sitä siis ollaan. Nyt haluaisin tietää, että kuka ne meidän häät nyt sitten järjestää!? Täällä on kaksi toivontonta tyyppiä, varsinkin tämä yksi joka ei kykene mihinkään järjelliseen toimintaan mihin ei sisälly vauvoja, ovulaatiotestejä tai blogeja. Apuva.

Mistä niitä hääsuunnittelijoita löytyykään...?

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Kun en vaan MUISTA

Tällä viikolla tein jotain hupsua, mikä osoittaa ettei alitajuntaani ole oikein vielä uponnut, että mitä tässä oikein ollaan tekemässä. Oikein jälkikäteen huvittaa.

Viikonlopusta asti on nimittäin ollut aika nuhainen olo ja tuntunut siltä, että tauti on iskemässä päälle. Usein nuhaoireisiin mulla on tapana alkaa ottaa Duactia joka helpottaa röörien pitämisessä auki, ettei nuha edes pääse kehittymään kovin pahaksi. No sunnuntai-iltana alkoi olla jo vaikea saada illalla unen päästä kiinni kun niin niistätytti, ja menin sitten keittiön kaapeilta hamuamaan kyseistä lääkettä, mutta huomasin että vain yksi pilleri oli jäljellä. Tyytyväisenä heitin sen huiviin ja painuin unten maille.

Seuraavana aamuna kaivoin reseptin esiin ja menin töiden jälkeen hakemaan apteekista täyden pakkauksen. Vasta kotona jysähti mieleen, että mitä jos tarkistaisi saako Duactia edes ottaa jos on raskaana. Eipä saanut! Myös imetyksen aikana se on kiellettyä.

Hulluinta oli, ettei tuo koko asia ollut käynyt lääkettä ottaessa edes mielen vieressäkään. Kuinkahan olisi käynyt jos en olisi hakenut uutta pakkausta ja siten käyttöohje ei olisi ollut siinä käden saatavilla (yleensä heitän ne tutuista lääkkeistä roskiin)?

Ei tämä nyt sinänsä mikään vakava juttu ole, varsinkin kun aivan äskettäin tehty raskaustesti näytti negatiivista, mutta se vain osoittaa kuinka syvällä nuo vanhat tottumukset ovat ja kuinka niitä ei älyä vielä yhtään kyseenalaistaa. Toinen asia, minkä olen meinannut monena iltana toteuttaa, on tuttuun tapaan illalla ennen nukkumaanmenoa yöpöydänlaatikosta ehkäisypillerilaatan esiin kaivuu. Parasta olisi vissiin heittää koko jämälaatat roskiin etten vain vahingossa niele niitä...

Olen kuin joku varttuvien sikiöiden kauhu. Varmaan saan vielä näillä harjoituksillani jonkun keskenmenon aikaan, ellen sitten tänä yritysaikana jo ymmärrä kyseenalaistaa "vanhaa elämääni".

( P.S. Ovulaatio- ja raskaustestit tulivat tänään, oli ihan supernopea toimitus! Harmi kyllä en pääse niitä testaamaan koska ohjeista hoksasin, että se oma kierronpituus pitäisi oikeasti tietää, ja minullahan ei ole siitä vielä mitään hajua kuten tuolla alempana kirjoittelin...Odotetaan aikoja parempia, ehtiihän tässä vielä :) )

Päivänpiristyksiä

Olen viimeiset päivät hihitellyt ihan hullun lailla kun olen lukenut iltaviihteeksi aivan mahtavaa keskusteluketjua. Kyseessä on tietenkin monelle varmaan tuttu Vauva.fi - sivuston "Älyttömintä mitä mies on sanonut tai tehnyt synnytyksessä" - ketju :D Jos et ole noita aiemmin lukenut, niin nyt viimeistään kannattaa, ne on ihan kuolettavan hauskoja!

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/7/viestiketju/117640/_alyttominta_mita_mies_on_sanonut_tehnyt_synnytyks

(En saa tuosta linkkiä aikaiseksi, mutta kopsaa se selaimeen)

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Surullisia Tarinoita ja Toivonkipinääkin

Tänään olen lueskellut tosi paljon erilaisia vauvakuumeaiheisia blogeja ja tullut välillä tosi surulliseksi. Tuntuu tosi kurjalta ajatella, kuinka monta ihmistä maan päältä loppujen lopuksi löytyykään, joka antaisi mitä tahansa saadakseen lapsen, mutta ei vaan luonnollista kautta onnistu siinä. Jopa nuorella ihmisellä voi olla suuria vaikeuksia tulla raskaaksi, tai jos vaikka raskaaksitulo onnistuisikin, niin saa aina keskenmenon.

Noin pari kuukautta sitten sain erään tuttavan tuttavan suruviestin. Heille oli pitänyt tulla vauva ja nainen oli muistaakseni noin neljännellä kuulla raskaana, mutta tutkimuksissa oli selvinnyt, että vauva olikin kuollut kohtuun. Tämä nainen oli sitten joutunut synnyttämään sikiön. Tuollainen on aina ihan hirveätä, mutta tilannetta tietysti vielä höysti se tieto, että he olivat yrittäneet monta monituista vuotta tätä vauvaa ja kun sitten vihdoin tärppäsi, kävi näin. Aivan kamalaa, en osaa edes täysin kuvitella miltä siinä tilanteessa täytyykään tuntua.

Toinen omakohtaisesti vielä kurjempi tapaus sattui aivan äskettäin. Eräs rakas ja läheinen ystäväni oli miehensä kanssa yrittänyt tulla raskaaksi noin neljän vuoden ajan, tuloksetta. Erilaisia vaivoja oli matkan varrelta löytynyt ja niitä oli sitten sitä mukaa paranneltu, sekä tutkimuksiinkin olivat menneet ja jotain hedelmöityshoitoja tehty vuosi sitten, kunnes he siltä erää väsyivät ja päättivät pitää taukoa. Uudet hoitotoimenpiteet oli taas varattu ja heidän piti aloittaa tänä kesänä, mutta kuin ihmeen kaupalla heillä tärppäsikin luonnollista kautta! Olin heidän puolestaan aivan superiloinen ja onnellinen, että vihdoin kaiken odottelun jälkeen oli käymässä hyvin. No, arvaatte varmaan että tämä tarina ei päättynyt hyvin...

Olimme ystäväni kanssa kahvilla ja molemmilla baakelsit nenän alla mutta me kumpikaan emme pystyneet itkultamme syömään, kun hän kertoi raskauden menneen äskettäin kesken ja kivut olivat olleet hirvittävät. Tai ilmeisesti oikeasta raskaudesta ei ollutkaan ollut kysymys, vaan heidän kohdalleen oli osunut ns. tuulimunaraskaus mitä ei mistään tietysti voinut arvata kun eivät olleet ultraankaan vielä päässeet. Varattu aika olisi ollut seuraavalla viikolla, mutta tämä ehti mennä itsestään kesken juuri sitä ennen. Suru ja shokki olivat olleet valtavat, mutta onneksi ystäväni on optimistinen ja toiveikas persoona, joten hän pystyi surusta huolimatta yrittää nähdä asiassa joitain hyviäkin puolia. Niistä ehkä tärkein oli se, että todistettavasti hedelmöittyminen on heille luonnollista kautta ylipäätään mahdollinen kun sitäkin pitkään epäiltiin. Nyt he eivät tosiaankaan aio luovuttaa, vaan aikovat tehdä kaikkensa että seuraava raskaus saadaan käyntiin mahdollisimman pian, ja jos ei luonnollisesti, niin vihdoin syksyllä alkavilla hedelmöityshoidoilla. Ihanan positiivinen asenne ja mahtavaa, etteivät he menettäneet toivoaan!

Itsekin haluan ajatella, että jos vaikka tulisikin tieto, ettei meillä hedelmöitys onnistu luonnollista kautta, ei se olisi maailmanloppu. Olen aina, niin kauan kuin muistan, ajatellut että saattaisin joskus adoptoida jos oman lapsen saanti ei onnistu. Sen sijaan en osaa kuvitella miten suhtautuisin keskenmenoon...siinä ehtii kuitenkin ajatukset laukata vaikka mihin edes muutaman raskausviikon aikana. Sitä ehtii ajatella ja haaveilla ja suunnitella, vaikka kuinka yrittäisi itseään toppuutella ja olla varovainen. Mutta toisaalta, onko se raskausaika sitten niin nautittavaa jos koko ajan pitää pelätä ja mitään ei tapahdukaan...?

Mutta tsemppiä kaikille yrittäjille, ei saa menettää toivoaan! Toivoa on aina, niin haluan ajatella. Ja paistaa se päivä joskus risukasaankin, eikös vaan :)

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Eka satsi ovulaatio- ja raskaustestejä tilattu

Tänään olen viettänyt päivää lueskelemalla tietoa ovulaatio- ja raskaustesteistä. Olin vielä kahden vaiheilla aiemmin, onko ovulaation testailu mielekästä puuhaa ollenkaan, mutta tulin siihen lopputulokseen, että kun kerran yritetään niin eikös se ole sama yrittää kerralla kunnolla! Ovulaatio on kuitenkin vain kerran kuussa, ja jos siihen ei osu, pitää taas odottaa kokonainen kuukausi.

Seuraavaksi tuli eteen kysymys, että mistä niitä testejä oikein kannattaa hankkia. Vauva.fi - sivusto on aivan mahtava paikka, sieltä sain taas avun siihenkin dilemmaan, ja päädyin kirjoittajien suosituksesta Raskauskeijun sivustolle. Oli ensin aikeissa ostaa ison tukun halpoja testejä, mutta Vauva.fi:ssä oli paljon juttua siitä, että halvat testit saattavat missata ovulaation kokonaan. En halua ottaa sitä riskiä, joten päädyin Clearbluen digitaalisiin testeihin jotka ovat käsittääkseni melkeinpä markkinoiden parhaita.

Lisäksi tiesin, että haluan raskaustestejä isomman satsin, koska olen päättänyt etten riskeeraa alkoholin kanssa yhtään. Viime perjantaina tuli eteen tilanne, että meillä oli meno pirskeisiin ja siellähän oli tietysti tarjolla myös alkoholia, jonka tiesin etukäteen. No, ei muuta kun mies asialle apteekkiin ja testiä ostamaan! Mies tuli sieltä ohjeitteni mukaan halvimman mahdollisen testin kanssa, joka sekin maksoi 7 euroa (!!). Negatiivistahan se testi tietysti näytti, minkä kyllä arvasinkin, mutta tulipahan ainakin varmistettua etten vaan mene lotraamaan alkoholin kanssa ja vaarantamaan mahdollisen sikiön terveyttä. Kyllähän minä tiedän, että joiden suositusten mukaan kuulemma puoli lasia ei vaaranna vauvaa, ja jotkut sanovat myös, että kun äiti ei ole tietoinen vauvasta, elimistö suojelee siltä automaattisesti. Tällaisen varaan en minä aio asioita jättää, enkä muutenkaan aio nauttia alkoholia yhtään tippaa sitten kun olen raskaana. Joku ehkä päättää toisin, mutta se on jokaisen oma henkilökohtainen valinta...

No joka tapauksessa, näitä tilanteita tulee varmasti tässä varsinkin kesän aikana eteen usemmankin kun kerran, että haluaa varmistaa onko raskaana vai ei. Niinpä tilasin sitten halvempia testejä 5 kpl:n pakkauksen ja niille tuli hintaa vain alle 3 euroa per kappale. Mielestäni oikein hyvä diili! Postikulujakaan eivät veloittaneet, koska ostokset maksoivat yli 10 euroa. Nähtäväksi jää milloin ne sieltä tulevat ja missä kunnnossa, mutta toivottavasti siis pian että pääsee äkkiä testaamaan! :)

Tässä vielä tilaus vertailun vuoksi:
Clearblue digitaalinen ovulaatiotesti 7 kpl 32,90 eur
Herkkä raskaustesti- puikko 5 kpl 13,90 eur

Lisäksi mielestäni tuli yksi ilmainen raskaustesti tämän kaiken päälle.

Jännää :)

Kirottu kierto

Raskauden oikea ajoittaminen on ollut enemmän kuin haasteellista tänä lyhyenä aikana kun sitä on yritetty, eikä vähiten siitä syystä että kiertoni on aivan sekaisin. Viime syksystä olen popsinut nimittäin minipillereitä nimeltä Cerazette mitkä saivat kuukautiset tulemaan aivan milloin sattuu eikä ajoituksessa ollut mitään tolkkua. Ennen kun söin "normaaleja" ehkäisypillereitä, kuukautiset tulivat kuin nakutettu, korkeintaan päivän heitolla jolloin niiden tuloon pystyi etukäteen hieman varautumaankin.

Nykyään nuo kirotut minipillerit saivat kierron niin sekaisin, ettei minulla ole kerta kaikkiaan minkäänlaista aavistusta milloin ovuloin! Vai mitä sanotte tästä, n. kuukausi sitten menkat tulivat yhtäkkiä kuin salama kirkkaalta taivaalta ja kestivät reilusti yli viikon, vain alkaakseen kahden päivän kuluttua uudestaan. Sillä kertaa ne kestivät 8 päivää. Epäonnekseni pillerien lopettaminen sattui heti kohta siihen saumaan kun olin päässyt edellisistä eroon. Nimittäin se on tietääkseni ihan tavallista että kun pillerit lopettaa, se saa aikaan kuukautisten alkamisen. No niin kävi tälläkin kertaa, aikaansaaden sen että menkaton aika kesti kokonaiset 4 päivää, mutta onneksi itse tipottelu oli vähäistä ja jatkui vain kolmisen päivää.

Joka tapauksessa kaiken tämän jälkeen olen siinä tilassa, ettei minulla ole minkään sorttista tietoa siitä, milloin mahdollisesti ovuloin. Tähän väliin täytyy kyllä häpeäkseni tunnustaa se seikka, etten edes osannut yhtäkkiä hahmottaa miten ovulaatio lasketaan :P Minä, joka olen kuitenkin biologian tunnilla istunut siinä missä moni muukin, aina lukioon saakka! No, mutta näin se internetin ihmeellinen maailma pelasti tälläkin kertaa ja neuvoi, että ovulaatio lasketaan siten, että kuukautisten ensimmäisestä päivästä seuraavien kuukautisten alkupäivään ja siitä noin puolivälissä se tapahtuu :)

Kuten varmaan ymmärrätte, on melkoista sattumankauppaa löytää minun ovulaationi noiden kiertoepämääräisyyksien jälkeen. Niinpä olemmekin miehen kanssa pelanneet varman päälle ja yrittäneet tasaisin väliajoin. Siltikin on mahdollista, etten ole edes ovuloinut. Ajattelin lähipäivinä tilata jostain netin kautta ovulaatiotestejä melkoisen tukun ja testata, vaikka ihan vain todetakseni ovuloinko vai enkö. Ja onhan se aina mukavampaa tietää milloin on se todennäköisin ajankohta....Siitä on luvassa tarinaa myöhemmin lisää! (Ensin pitää löytää se paikka josta niitä testejä saa tilattua)

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Tervetuloa

Täällä ilmoittautuu 30-35 ikähaarukkaan lukeutuva nainen, joka on vihdoin miehensä kanssa päättänyt ryhtyä tuumasta toimeen ja pistää alulle ihka oikean perheen! Naimisiin menemme lähikuukausina, mutta emme mitenkään malttaneet odottaa häihin asti, vaan pistimme projektin jo käyntiin. (Voiko sitä edes projektiksi kutsua kun kyseessä on kuitenkin koko elämän mittainen asia??)

Olemme olleet yhdessä vajaat 3 vuotta ja koska olemme jo tämän ikäisiä, jotenkin puhe lähti jo parin vuoden seurustelun jälkeen aika vahvasti ohjautumaan sinne jälkikasvuosastolle. Ja koska tiesimme melkeinpä alusta asti että tulemme olemaan loppuelämämme yhdessä, mikäs sitä perhettä oli suunnitellessa :) Kaikki lähti oikeastaan konkreettisesti liikkeelle viime kesästä, vähän tähän tapaan:

Mies: Niin montako lasta sinä halusitkaan hankkia?
Verona: 3, miten niin?
Mies: Mutta sinähän olet jo 3* v, oletko ajatellut että tässähän tulee pian kiire jos meinaat ehtiä tehdä ne kaikki ennen nelikymppisiä kun hedelmällisyys laskee?
Verona: *nauraa* Olen tietysti ajatellut, mitä sitten?
Mies: Niin että eikö meidän sitten kannattaisi ryhtyä kohtapuoliin toimeen?
Verona: ...mitäh?
Mies: Niin että eikö ruvettaisi tekemään kohta sitä lasta?
Verona: *leuka loksahtaa auki ja menee kerrankin elämässään hiljaiseksi*

Tämä kaikki siis mieheltä, joka kuitenkin tuohon päivään asti oli ollut lievästi peloissaan aiheesta. Minusta se oli aika hellyttävää :)

Keskustelu jatkui jotenkin siihen tapaan, että päätimme jättää asian hautumaan kuukaudeksi ja jatkaa sitten aiheesta lisää. Kuukauden kuluttua tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että ehkä voisimme mennä ensiksi sittenkin naimisiin ja tehdä lapset sen jälkeen, eikä varmasti vähiten siitä syystä että naimisiinmeno oli minulle tärkeä asia. Keskustelu jäi sen verran epämääräiselle tasolle, että sitä piakkoin seurannut kosinta onnistui tulemaan yllätyksenä. Häiden järjestely lähti siitä tietysti vauhdikkaasti käyntiin koska tiesimme, ettemme halua kovin kauaa odottaa ennen lasten tekoa, mutta meille jäi silti sopivasti vuosi aikaa järjestää häitä.

Kaikki tämä tohina onnistui jättämään orastavan vauvakuumeen taka-alalle, mutta tänä keväänä se nosti päätään ihan tosissaan ja viime viikkoina emme suunnilleen muusta ole puhuneetkaan. Pillerit jätin pois puolitoista viikkoa sitten ja nyt yritys on kova! Hullua kyllä olemme kovin malttamattomia, vaikka hääpuvun kannalta olisi parasta jos en häissä olisi kovin pitkällä raskauden kanssa :) Realistisella tasolla ymmärrämme, että raskaaksi tuleminen voi todellakin ottaa oman aikansa, mutta henkisellä tasolla olemme jo melkein raskaana ja suunnittelemme kovaa kyytiä vauvojen nimiä...

Myönnetään, olen kova intoilemaan. Tästä syystä tämä blogi rupesi aika pian tuntumaan hyvältä ajatukselta, sillä en halua avautua aiheesta koko lähipiirille joten näin anonyymisti voi vuodattaa "turvallisesti" ja ehkä saada jopa vertaistukea. Lisäksi, en ymmärrä tästä "alan slangista" juurikaan mitään, joten tulette todistamaan yrityksiäni ymmärtää aihetta vähintäänkin seuraavat kuukaudet. Kerrottavaa siis riittää, joten pysykää kuulolla! :)

P.S. Kommentit ovat erittäin tervetulleita :)