maanantai 30. huhtikuuta 2012

Periaatteita ikkunasta ulos ja vähän muutakin

Meillä on varsinkin viikonlopun aikana painiskeltu syömishommien kanssa. Imetyssessiot ovat muuttuneet painimatseiksi kun Sintillä on hirveä tarve päästä koko ajan kääntymään tai muuten vaan liikkumaan. Syömisen aloittaminen on muuttunut superhaastavaksi kun saan ihan tosissaan työntää Sinttiä takaisin kyljelleen kun neiti vänkää kaikilla voimillaan ylös. Samalla ähisee tuskastuneesti kun ei anneta ruokaa. Välillä taas köllöttelemme sängyllä vastakkain niin, että tyttö syö takaraivo koko ajan 10 cm sängyltä ilmassa. Mies tuumasi tämän nähdessään, että jaahas, neiti treenaa näköjään sivuttaisvatsalihaksia. Harjoittaisi niitä mieluummin vaikka matolla :P

Olen myöskin yrittänyt järkeistää Sintin syöntirytmiä niin, että ei ihan jatkuvasti hereillä oltaessa syötäisi kerran tunnissa. Olen venyttänyt sitä pääsääntöisesti varttitunnilla eteenpäin ja jos saadaan Sintin huomio onnistuneesti jonnekin muualle ja viihtymään, niin jopa puolella tunnilla. Tämä taas johtaa siihen, että välillä syömisen aloittaminen alkaa suurieleisellä loukkaantuneella nyyhkinnällä ja kun on tarpeeksi nälkä, niin jopa itkeskellään. Tähän asti en ole yrittänyt kovin voimakkaasti säädellä hänen ruokailuaan, mutta minun mielestä tyttö alkaa olla sen verran iso ettei enää varsinaisesti ole tarvetta antaa hänen imeä aina kun haluaa, varsinkin kun meillä syödään oikeasti jatkuvasti. Lauantaina olin illalla jo ihan rikki kun koko päivä aamusta iltaan oli ollut pelkkää syömistä ja tämän päälle tuota edellämainittua rinnalla riehumista, ja päätin että hommaan on tultava jonkinlaista muutosta. Nyt kun pitäisi jo täydellä tohinalla maistella niitä vihannes- ja hedelmäsoseita, en edes käsitä millä ajalla sen teen kun joka ikinen tunti syödään 10 min ja  seuraavat 10 min röyhtäillään/pulautellaan! Tästä voi laskea, että tunti on lyhyt aika jos siihen päälle vielä pitäisi ehtiä keittelemään soseita ja tarjoilemaankin ne tytölle.

Meillä meni vaikka kuinka monta päivää siihen, että aioin ja aioin antaa omenasosetta, mutta en ikinä ehtinyt kun aina yhtäkkiä tulikin Sintin nukkumaanmenoaika vastaan. Viimein päätin heittää ne(kin) periaatteeni ikkunasta ulos, että antaisin vauvalle vain itsekeiteltyjä soseita. Kun ei ehdi niin ei ehdi. Niinpä eilen ostin sitten Prismasta omena-, päärynä- ja luumusosetta ja suunnittelin, että uusi systeemi on sellainen, että maistelutan uudet soseet Sintille ihan purkkiversiona ja jos ne uppoavat, niin keittelen kyseistä hyväksi havaittua mössöä kattilallisen ja pakastan. Jos eivät uppoa, niin enpähän turhaa käytä kallista aikaani luomuherkkujen keittelyyn. Tänään ollaan hyvässä aikataulussa kun ollaan jo ehditty syödä aamupäivällä pottua ja maistaa ensimmäinen satsi (2tl) omenasosetta! Sintin ilme on aina uuden sapuskan kohdalla näkemisen arvoinen, mutta kumma kyllä kaikki tarjottu on tähän mennessä syöty kiltisti. Mitä nyt tänä aamuna nirsoiltiin perunasoseen kanssa, mutta luulen sen johtuneen siitä, että nälkä oli ehtinyt kasvamaan liian kovaksi ja maitoa olisi pitänyt saada äkkiä.

Bataattia me olemme syöneet kahdesti, mutta sen laitoin tauolle koska Sintti oli bataatin maistelun aikoihin pari päivää kummallisen kärttyinen ja itkuisa. En oikein löytänyt syytä tuolle kärttyisyydelle joten päättelin että bataatilla saattoi olla osuutta asiaan. Huomenna todennäköisesti kokeilen uudestaan ja sittenhän sen näkee viimeistään, että johtuiko se ruoasta vai jostain muusta.

Nukahtaminen meillä on mennyt aika kummalliseksi. Ennen Sintti nukahti rinnalle iltakahdeksan, -yhdeksän maissa ja jatkoi uniaan melko varmasti aamuyöhön, mutta viimeisen viikon aikana ollaan herätty melkein joka ilta kesken kaiken. Usein syynä on se, että Sintti on unissaan kammennut itsensä mahalleen, herännyt ja ruvennut itkemään. Ja meillä kun ei kerran heräämisen jälkeen enää kovin helposti nukahdetakaan uudestaan! Ainakin kaksi iltaa on mennyt siihen, että olemme vuorotellen käyneet nukuttamassa varsin virkun näköistä tyttöä uudestaan, ja homma on kestänyt jopa 2h. Tämä syö välillä naista kun ei jää omaa aikaa illasta yhtään. Mutta jotain hienoa tapahtui viime yönä: Sintti oli taas kammennut itsensä pystyyn puoli kolmelta (nukahdettuaan kiltisti klo 20:00), ja jatkoi uniaan ihan vain sillä, että käänsin tytön kyljelleen, laitoin tutin suuhun ja silitin pari kertaa päätä!! Seuraava herätys oli klo 5:30 kun ruvettiin eka kertaa syömään. Tällaista ei ole tapahtunut ikinä aikaisemmin vaan yöherääminen on vaatinut aina päälle ruokailun :)

Loppuun vähän hehkutusta: meillä oli vasta eräät juhlat joihin osallistuimme koko perheen voimin ja taas pitää ihmetellä kuinka hyväntuulinen lapsi Sintti kuitenkin on. Olimme hirveän hälinän keskellä monta tuntia ja neiti itki tuskin yhtään! Ainoastaan nälän iskiessä alkoi nälkä-ähinät mutta muuten meillä oltiin oikein tyytyväisiä kun oli paljon katseltavaa joka puolella ja usein joku jututti Sinttiä, joten mikäs siinä oli viihtyessä. Jututtajat palkittiin sitten hymyllä.

Hyvää vappua itse kullekin! Meidän perhe viettää sitä hyvin rauhallisesti kotosalla kolmestaan, ja ehkä huomenna käymme kävelyllä vappuhulinaa katselemassa :) Hmm, onkohan Sintti vielä liian pieni vappuilmapallolle...? Mutta jos Sintti ei välitä siitä niin äidille kyllä kelpaa, hih.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Katse menneisyyteen

Olen aika harvoin lueskellut vanhoja postauksiani, mutta äskettäin teki mieleni vähän vilkaista niitä kirjoituksiani joissa pohdiskelin millaista elämä tulee olemaan vauvan kanssa. Ja haaveilu, sitähän silloin riitti! Voi kun pystyisi palaamaan hetkeksi sinne menneisyyteen ja kertomaan vanhalle minälleni, että ihan pian tärppää. Lohduttamaan, että pian saa nauttia kaikesta siitä mitä silloin niin kovasti halusi.

Tässä vanhassa tekstissäni pohdiskelin mm. seuraavia asioita ja vastaan itse itselleni näin virtuaalisesti.


Haluan...

...kokea sen hetken kun vastasyntynyt vauvani nostetaan syliini ensimmäistä kertaa.
Nyt se hetki on todellakin koettu, ja se oli, kuten sanotaan, ikimuistoista! Siitä on kulunut jo yli neljä kuukautta, mutta silti muistan sen kuin eilisen päivän.

...tietää miltä imettäminen tuntuu, ja osaanko edes.
Tiedän, ja osaan! Yes! :) En olisi arvannut etukäteen kuinka tulen nauttimaan imetyksestä. En itseisarvona itse tapahtumasta, vaan siitä kun näen miten Sintti nauttii ja hänellä on rinnalla niin hyvä olla. 

...osata keskustella toisten äitien kanssa asiantuntevasti vauvelini kakan koostumuksesta.
Kyllä osaisin, mutta tätä en ole tainnut aivan hirveästi harjoittaa. Ehkä itselläni ne uniaiheiset keskustelut on niitä kiinnostavampia.

...olla kuin se tyylikkään näköinen nuori äiti, joka tuli viime viikolla Stockmannilla vastaan keskellä päivää ja jutteli vauvalleen taukoamatta, onnellinen hymy kasvoillaan.
Tätä en muistanutkaan, mutta itse asiassa olen juuri tällainen äiti! Aina Sintin kanssa oleillessa tai häntä kanniskellessa höpöttelen tytölle kaikenlaista, hymyilen ja höpsöttelen. Vauvasta näkee kilometrin päähän kuinka ihanaa hänestä on seurustella äidin kanssa ja äiti ei tässä ilossa jää kakkoseksi ;)

...joutua heräämään keskellä yötä syöttämään pientä, jonka masu huutaa ruokaa ja ottaa sitten päivällä yhdessä torkut.
Tätä ollaan tehty jo monta monituista kertaa! Kuten Sydänjääkin kommentoi minulle tässä yhtenä päivänä, unet äidin kainalossa maistuvat kaikista parhaiten. Harmi kun äitiä ei nukuta kovin usein iltapäivällä montaa tuntia kerralla...!


Haastan kanssabloggarit tekemään saman, eli kaivakaa joku vanha postaus ennen vauvelin syntymää ja kommentoikaa vanhoja tekstejänne :)

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Hedelmäsoseita

Niinkuin eilen postailin, oli tarkoituksena tutkailla, että miten niitä hedelmäsoseita voisi kätevästi tehdä ja ylipäätään millä hedelmillä aloittaa koko puuha. Tässä muutama löytämäni ohje, joita siis en ole vielä itse kokeillut.

Omena-/päärynäsose: Kiehauta esim. litra hedelmälohkoja vähässä vedessä, n. 1-2 dl, pehmeäksi, soseuta sauvasekoittimella ja pakasta. (Hmm, minkähänlaiseksi hedelmä menee pakastettaessa..? Näiden ohjeiden kirjoittajien mukaan ainakaan ei miksikään) Omenaa tai päärynää voi myös raastaa ja tarjota sellaisenaan, mutta ainakin itsestä tuntuu että pehmeäksi keitetty ja soseutettu saattaisi upota paremmin.

Persikkasose: Keitetään pari kuorittua ja lohkottua persikkaa puolessa desissä vettä 2-3 minuuttia, ja soseutetaan haarukalla tai painetaan siivilän läpi.

Luumusose: Huuhdellaan luumut kuumalla vedellä, liotetaan yön yli kylmässä vedessä, keitetään, soseutetaan ja pakastetaan ilman sokeria. (En ole aivan varma tuosta liottamisen tarkoituksesta, ja luumusoseen kanssa saa varmaan olla varovainen ettei mene maha löysälle)

Marjasose: keitä haluamiasi marjoja pehmeiksi, soseuta ja pakasta jääpalakuutioihin. (Tosin tätä vaikeuttaa se, että itse en kerran pakastettuja marjoja enää pakastaisi uudestaan joten oltava minun mielestäni tuoreita marjoja)

Banaania voi soseuttaa ihan haarukalla mössöksi ja käyttää sitä myös makeuttamaan muita, vaikkapa kirpeämmän makuisia hedelmä-/marjasoseita.

Oheisessa linkissä on lisäksi tosi hyvää faktatietoa vauvan ravitsemuksesta.
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/uni_ja_ravitsemus/ravitsemus/vauvaikaisen_ruokavalio/

Meillä syötiin muuten tänään ensimmäistä kertaa bataattisosetta. Muussasin haarukalla ja sekoitin tilkkaseen omaa pumpattua rintamaitoa. Ilme oli sama kuin aikoinaan perunan kanssa eli lähinnä "hyi helkkari!" ;) Alkutotuttelun jälkeen se alkoi kuitenkin upota oikein mallikkaasti ja jo kohta auottiin reippaasti suuta lähestyvälle lusikalle. Bataatin miinuksena oli oranssi väri eli ruokalapusta huolimatta puolet valkoisesta bodysta oli oranssikirjavaa ja meni siis vaihtoon! Taitaa olla ihan sama juttu porkkanan kanssa eli täytynee olla varovainen kun sitä kokeillaan :)

Ajattelin antaa lähipäivinä tytölle vihanneksista vain perunaa ja bataattia jotta tottuu ensin näihin uusiin makuihin ennenkuin laajennetaan valikoimaa. Jos ehdin, annan vielä tänään jotain hedelmää ja luulen, että aloittelemme omenilla. Sen kanssa sama juttu, että jos uppoaa niin syödään samaa muutaman päivän ajan ennen seuraavan testaamista. Hauskaa päästä kokeilemaan uusia juttuja!

tiistai 24. huhtikuuta 2012

4 kk:n lääkärineuvola

Tänään piipahdimme Sintin kanssa neuvolassa saamassa taas jälleen kerran rokotteen sekä lääkärin tsekattavana. Kaikki vaikutti hyvältä ja lääkäriltä saimme tällaisen tekstin neuvolakorttiin:

"Oikein reipas ja rauhallinen tyttö. Seuraa katseella terhakasti molemmille sivuille. Silmät symmetriset, punaheijaste +/+. Keuhkot ja sydän ok, femoralispulssit +/+. Vatsa pehmeä. Lonkat ok. Symmetriset liikkeet, vie käsiä suuhun, tarttuu molemmin käsin. Päinmakuulla nojaa kyynärtaipeisiin. Suloinen tyttö!"

Kokoa meillä oli kasvettu reippaasti:
paino: 7220 grammaa (+0,5 kg)
pituus: 66,3 cm (+4 cm!!)
päänympärys: 44,3 cm

Ei siis mikään ihme, että olen joutunut laittamaan käytöstä pois paljon vaatteita koska ne tuntuvat liian pieniltä. Pituutta on tullut aivan mahdottomasti lisää ja sen kyllä huomaa. Unohdin taas kysyä, että saisiko vilkaista tietokoneen ruudulta pituus-ja painokäyriä joten tein saman kotona netissä ja Sintti huitelee pituuden puolesta aivan käyrän yläosastolla eikä painokaan siitä kauas heittänyt.

Sintin silmistä kyselin, koska silmät menevät vieläkin killiin kun ihan lähellä on jotain mielenkiintoista katsottavaa. Kuulemma tämä ei aiheuta vielä ongelmia sillä vasta 8 kk:n käynnillä ruvetaan laittamaan lähetettä spesialistille jos ongelma ei ole siihen mennessä korjaantunut.

Ruokavalioasioita olen pohtinut paljon, ja kysyttäessä sain vastauksen että nyt voi ruveta antamaan periaatteessa kaikenlaisia vihanneksia. Terkan suositus oli, että ainakin aluksi kannattaa laittaa uudet vihannekset sinne perunamössön sekaan ja antaa ainakin muutaman päivän ajan vain sitä sekoitusta, että näkee aiheuttaako uusi ruoka-aines allergisia oireita. Myös hedelmäsoseita voi ryhtyä syöttämään. Esim. niin, että aamupäivällä peruna/vihannes ja iltapäivällä hedelmäsose. Sitä en kylläkään huomannut kysyä, että minkälaisella hedelmällä se aloitus kannattaisi hoitaa tai kannattaako nekin tehdä itse, sillä en haluaisi valmisruokia (vielä) antaa. Täytynee googlata aiheesta lisää, ettei tule annettua Sintille epäsopivia ruokia.

Taas tiedustelin, että voiko velliä ryhtyä antamaan ja olin huomaavinani, että terkka jotenkin vastentahtoisesti vastasi myöntävästi. Meidän terkka ei selvästikään ole valmisvellien ystävä :) Tällä kertaa vastaus kuului, että velli venyttää turhaa vatsalaukkua ja en tiedä oliko hänellä siis mielessä tämän sanoessaan erityisesti meidän Sintti, jonka masu ei ole tosiaankaan siitä pienimmästä päästä, heh.

Näiden viime viikkojen ruokakokeilujen jälkeen tytteli on oppinut hienosti aukomaan suutaan kun tarjoan hänelle lusikalla perunamössöä. Syöminen on tietysti aivan mahdotonta sotkemista, mutta jotenkin se kuitenkin vaikuttaa Sintistä hauskalle puuhalle. Isi on valittanut, että kiinteiden syöttäminen ei suju häneltä ollenkaan, joten toistaiseksi minä olen hoitanut siitä suurimman osan mutta eiköhän se kohta ala molemmilta sujumaan yhtä hyvin kun Sinttikin kehittyy syöjänä. Lisäksi minun mielestäni hauskuutta tulee lisää kun saan ruveta väsäämään erilaisia ruokayhdistelmiä ja seuraamaan miten ne tytölle maistuvat :)

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Tahtotyttö, joka ei tykkää päikkäreistä

Oli aika, kun mietin, että onkohan minun kiltti ja rauhallinen vauvani vähän liiankin kiltti. Löytyykö siltä riittävästi luonnetta? Tuleeko se pärjäämään elämässä? Osaako puolustaa itseään kun ei käytä edes ääntään?

Ei tyttö vieläkään hirveästi itke, mutta nyt on sentään huomattu että neiti osaa todellakin ilmaista tahtonsa jos on jotain mitä vaatia. Viimeisen muutaman viikon aikana voimakas tahto on ruvennut näkymään erityisesti seuranpidon suhteen, tyttö ei halua olla juuri yhtään yksinään. Esimerkiksi 5 minuuttia on jo todella pitkä aika ja se aikaansaa vaativan huudon (todellisuudessa en ole varma onko edes tuota aikaa yksinään, kun ajantaju on vähän mitä on). Ennen Sintti istui tyytyväisenä sitterissä ja kun inahti, kävin hetken jututtamassa tai vedin päälle jonkin soivan lelun ja jatkoin vaikkapa tyhjentämään tiskikonetta, mutta nyt jos yrittää poistua, sitteristä alkaa kuulua vaativa huuto. Suu auki ja leuka tanassa hän päästää ilmoille äänen "aaaAAAaaAAAAAA" jonka merkityksestä ei voi erehtyä. Heti kun palaan, saan leveän hymyn ja älämölö katkeaa kuin seinään.

Tämä kuitenkin yhdistettynä siihen, että meille on iskenyt joku ihmeellinen päiväunihäiriö eli kaikki pidemmät päikkärit ovat käytännössä jääneet pois, tekee sen että minulla ei ole päivisin juuri pätkän vertaa aikaa itselleni! Kuluneen viikon aikana on alkanut jo ahdistaa, kun ensinnäkin reissusta palaamisen jälkeen purkamattomia matkalaukkuja löytyi vielä 5 päivän jälkeen kotiinpaluusta, kaikki tasot täynnään tavaraa eikä varsinaisesta kodin puhtaudesta ole voinut puhuakaan. En vain pysty kun ei saa yhtään hengähdystaukoa tai kun Sintin lähettyviltä ei voi poistua. Esim. maanantai meni niin, että Sintti nukkui pitkin päivää 4 x 20-30 minuuttia, joka aiheutti sen että käytännössä noista joka torkut koostuivat omasta vessatauosta, pikaisesta syömisestä ja siinäpä se melkein sitten olikin. Ennenhän Sintti veteli tyytyväisenä unta palloon yhteensä nelisen tuntia päivässä, ja vähintään yksi pätkä oli ainakin 2h. Nyt ei ole mitenkään tavatonta, että tyttö nukahtaa 10 minuutiksi ja herää sen jälkeen mutta ei häntä saa enää uudestaan nukahtamaankaan.

Onko tämä ihan normaalia, että 4kk:n ikäinen vauva ei enää nuku pitkiä päiväunia?? Toivon valtavasti, että tämä on vain ohimenevä vaihe mutta se on kieltämättä jatkunut jo useamman viikon....Lomalla meitä oli kaksi hoitamassa lapsukaista joten sitä ei silloin ehtinyt murehtia mutta nyt kun olen yksin tytön kanssa päivät niin tämän tosiaan tuntee nahoissaan.

Yöunet meillä menevät edelleen hienosti, joten joku voisi sanoa että mitä siinä oikein valitat, mutta kyllä ne päivät silti ovat rankkoja sinttiläisen kanssa aivan kaksin kun tyttö vaatii huomiota 98%:sti. Tänään sain urakoitua kodin säälliseen kuntoon kun äitini tuli muutamaksi tunniksi tyttöä viihdyttämään ja minä sain siivota (ja sanoinko muuten todella että "sain" siivota??). Tänä iltana minulla oli puolestaan oma muutaman tunnin mittainen meno, ja kotiin tullessani mies oli ovella vastassa tytön kanssa, että ota tuosta, tämä on huutanut käytännössä koko ajan pää punaisena. No, kai se nyt pientä väsyttää kun ei ole taaskaan malttanut nukkua kunnon päikkäreitä ollenkaan.

Olen epäillyt vähän sitäkin, että onko liikkumisen aktivointi vienyt neidiltä unet. Meillä nimittäin käännytään jo selältä molemmille kyljille ja treenataan pitkät pätkät joka päivä. Jos puoliunessa erehtyy laittamaan tytön sänkyyn mahalleen, hän herää silmänräpäyksessä ja alkaa heti kammeta itseään pystyyn. Nyt siis voi sanoa, että meidän mahallaan nukkumiset ovat menneen talven lumia ja tyttö nukkuukin lähes aina kyljellään koska muusta ei vain tule mitään.

Sanokaapas viisaammat nyt, että odotanko liikoja jos toivon Sintin nukkuvan ainakin yhdet 2h mittaiset päikkärit ja tarvivatko kaikki 4kk:n ikäiset vauvat viihdytystä non-stop koko valveillaoloajan? Neitihän on aivan itse ihanuus ja meidän pieni ilopilleri joka hymyilee aina, mutta nyt täällä on vähän väsynyt ja turhautunut äiti...

P.S. Minen-osaa-käyttää-tätä-uutta-bloggeria..!!

keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Vauvan kanssa lentokoneessa, osa II: Superkakka

Meidän lomaltapaluulennolla tapahtui se asia, jotka menolennolla pelkäsin. Selkäkakka iski.

Menolento oli mennyt muuten ihan kohtuullisen mukavasti, niin hyvin kuin se 5 h yöunilla ja neljää matkalaukkua raahatessa nyt voi mennä. Sintti käyttäytyi hienosti, kunnes aika lähellä laskeutumisaikaa mies tunsi kuin pepusta kuului "prööt" ja sen jälkeen erinäisiä turskahtelevia ääniä. Koska mies ei edelleenkään mahdu sinne lentokoneen vessaan lastenhoitopöydän kanssa, nakki napsahti minulle joten ei muuta kuin vauva vauhdilla kainaloon ennenkuin turvavöiden merkkivalo syttyy ja jonojen ohi kiilaamaan vessaan. Onneksi ne kaksi jonottavaa naisihmistä olivat ymmärtäväisiä kun selitin, että minulla olisi tässä kakkaa vuotava vauva sylissä ja sopiiko mahdollisesti etuilla.

Vessassa paljastui että ehdittiin sinne tosiaankin viime hetkillä sillä kaikki 3 päällä olevaa vaatekappaletta olivat onnistuneesti tykitetty scheisseen. Onneksi olin harjoitellut menolennolla pissavaipan vaihtoa joten tiesin suunnilleen miten siellä mahtuu toimimaan, mutta tietysti se laskeutuminen alkoi jo siinä vaiheessa kun ryhdyin vasta pyyhkimään Sintin pebaa. Hikikarpalot otsalla yritin pistää hommaan vauhtia samalla kun tunsin, että kone lähtee jo hinautumaan alaspäin ja minulla oli vielä edessä koko taistelu vaatteiden pukemisesta meidän pikku ipanalle joka rakastaa tarttua kaikkeen mahdolliseen nyt kun on sen kerran oppinut. Hihojen pukeminen on toisinaan aivan mahdoton harjoitus kun pikku nyrkki tarraa jonnekin sinne hihojen puoliväliin kiinni ja sitten bodya ei saa päälle ei millään! Nyt kävi aivan samalla tavalla ja vaikka kuinka yritin heittää hymyä Sintille ettei reppana säikähtäisi kiirettä, en silti voinut estää lievää epätoivoa hiipimästä ääneeni. Loppujen lopuksi säntäsimme kopista ulos niin, että Sintillä oli pelkkä body päällä ja koivet paljaina, sillä lentokone oli oikeasti menossa nokka alaviistoon osoittaen ja wc alkoi tuntumaan vähän vaaralliselta paikalta.

Ei siinä muuta kuin Sintti äkkiä turvavöihin ja loput vaatteet siellä päälle. Vauvahan ei tästä loppujen lopuksi ollut moksiskaan, vaan juuri ennen koneesta poistumista oli varsin hilpeällä päällä ja päätti viihdyttää puolta matkustamoa hervottomilla kikatuskohtauksilla. Ehkä suolen tyhjentäminen saattaa joskus saada vauvankin euforiseen tilaan, mene ja tiedä ;)

Sinttihän on ottanut nykyään tavakseen pantata kakkaa päivän ja sitten toisena päivänä tykittää kaikki ulos 2-5 kertaan. Viime viikolla oli sellainen päivä kun 4 vaatekertaa likaantui läpi asti kun tavaraa tuli niin paljon. Tänään tarve on osunut kohdalle 5 kertaa eikä päivä ole vielä edes ohitse, mutta äitipä on ollut nopeana heti äänen kuullessaan eikä yhtään vaatetta ole vielä likastunut :)

P.S. Rintatulehdus selätetty 1,5 vuorokaudessa superrohdon eli kaalen avulla, kiitos vinkeistänne!!

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Miten imettää 4kk:n ikäistä vauvaa

1. Valmistele imetyspaikka sängylle.
2. Aseta vauva kyljelleen sängylle.
3. Käännä mahalleen kierähtänyt vauva takaisin kyljelleen.
4. Asetu itse vauvan viereen.
5. Käännä taas mahalleen kierähtänyt vauva takaisin.
6. Pitele toisella kädellä vauvaa paikallaan kun kaivat toisella kädellä rinnan esiin.
7. Pitele edelleen vauvaa toisella kädellä kiinni asettaessasi toisella rintakumin paikalleen.
8. Vedä vauvan nyrkki suusta pois ja työnnä nopeasti rinta vauvan suuhun.
9. Palauta vauvan kääntynyt pää takaisin rinnalle. Korjaa rintakumia. Toista molemmat vuorotellen.
10. Ignooraa vauvan seurusteluyritykset ja esitä vaikka nukkuvaa. Toista tarvittaessa.
11. Siirrä n. 10 minuutin päästä nukkuva vauva omaan sänkyynsä.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Rintatulehduspotilas

Täällä podetaan yhtä aikaa sekä rintatulehdusta että kunnon flunssan jälkimaininkeja höystettynä toivottoman sitkeälla yskällä. Että köh köh vaan.

Rintatulehduksen sain ilmeisesti siitä, kun sain (ehkä kyseenalaisen) idean ryhtyä hieman säännöstelemään Sintin rinnalla oloa. Meillä on nimittäin puklailujen kanssa vietetty hyvin vaihtelevia aikoja: välillä on tuntunut että silloin tällöin tulee kokonaisia päiviä ilman juurikaan minkäänlaista puklausta ja sitten sellaisia päiviä kun vaikuttaa, että mikään ei pysy Sintin sisällä. Toissapäivä ja sitä edeltävä päivä olivat juuri noita jälkimmäisiä. Itselläkin meinasi epätoivo iskeä kun lapsi syö muutenkin kerran tunnissa ja koska pulauttelujen johdosta melkein koko vatsalaukku tyhjenee hän haluaisi syödä vieläkin useammin. Nytkin tunti kuluu nopeasti syömisten tahdissa joten sitten me ei mitään muuta ehdittäisi tekemäänkään kuin syödä jos ruokailuvälejä pitäisi tihentää puoleen tuntiin! Ja eipä se taitaisi olla vatsallekaan hyväksi.

Erityisesti aamuisin Sintti on saattanut ahmia onnellisena itsensä tikahduksiin, kun yleensä rinnat ovat tosi täysiä Sintin pitkien yöunien johdosta. Eilen aamulla ajattelin sitten kokeilla, että mitä jos kokeilisi rajoittaa syömisen max. 10 minuuttiin ja aamuisin ehkä vielä lyhyemmäksikin kun täydestä rinnasta vauva syö niin kovin nopeasti itsensä täyteen. No, tästähän ei tietysti hyvä seurannut sillä rintoja pakahdutti muutenkin ja ne ovat tottuneet siihen, että ne tyhjennetään aamuisin kunnolla, joten jo aamupäivällä tunsin outoa jomotusta oikeassa rinnassa. Iltapäivään mennessä sitä pakotti ihan kunnolla ja loppupäivän olikin tosi kurja olo. Yritin lypsää pumpulla rintaa tyhjäksi syömisen jälkeen, mutta huomasin ettei ongelma ollut enää rinnan täysinäisyydessä vaan sinne oli yksinkertaisesti päässyt kehittymään mojova ja jomottava patti. Illalla yritin suihkussa lämpimän veden alla hieroskella sitä kevyesti pois, mutta siellä se vieläkin möllöttää.

Ja arvatkaapa miltä tuntuu kun eläväinen Sinttiläinen välillä potkaisee vahingossa kipeään rintaan! Tai syödessään hyökkää oikein kunnolla kiinni. Auts.

Tänään googlettelin taas kertaalleen rintatulehduksen hoito-ohjeet ja ne näyttivät olevan kylmällä/kuumalla (olosta riippuen) hoitaminen, imettäminen ja lepo. Kaikkia on kokeiltu mutta ainakaan vielä ne eivät ole auttaneet. Seuraavaksi harkitsen rintaliivien pois heittämistä, mutta sitten meille iskee kyllä maidonpaisumus eli varmaan maitovanat seuraavat minua lattialla merkkinä mistä olen kävellyt...;)

Ei kellään olisi mitään poppakonsteja tuon patin selättämiseksi..?

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Sintin kehitysaskeleet

Sintti on kehittynyt viimeisen 2-3 viikon aikana aivan valtavasti. Ensimmäiset naurut saatiin jo parisen viikkoa sitten, mutta puolitoista viikkoa sitten Sintti päästi ekat kunnolliset kikatukset mummulle. Mikä ihana ääni! :) Samoin kuvioihin on tullut rinnalla pelleily. Ensin tyydytetään pahin nälkä, mutta kun masu ei enää kurni, yhtäkkiä hoksataan että äitihän se siinä ja ruvetaan hymyilemään aivan vallattomasti. Päälle röhönauru "höhö höhö" ja sitten taas muutamat pikaiset imut rinnasta, kunnes pelleily aloitetaan uudestaan.

Muutenkin Sintti on huomannut seurustelun merkityksen, ja erityisesti sen kuinka paljon kivempaa on seurassa kuin yksin. Viihdyttämistä voi vaatia kitisemällä ja kun joku saapuu seurustelemaan, se palkitaan leveällä hymyllä!

Meillä on tapahtunut eräs merkittävä käänne autoistuinongelman suhteen. Nyt näyttää siltä, että tyttö on ehtinyt tottua siihen tai selkä on sopeutunut erilaisiin asentoihin, joten automatkat eivät enää ole täynnä kurkku suorana kiljumista. Eräänä päivänä kävi jopa niin, että kuljimme asioilla ja shoppailemassa melkein kolmen tunnin ajan ilman minkäänlaisia ongelmia. Jossain välissä tyttö otti nokoset istuimessa ja herättyään menimme isoon ruokakauppaan, jossa neiti katseli ihastuksissaan ympärilleen ja unohti kokonaan että kerran tunnissa on vaadittava ruokaa. Laitoimme hänet kaukalossa ostoskärryihin ja sieltäkös oli mukava katsella maisemia! Välillä pääsi myös äidin tai isän syliin kasvot menosuuntaan ja siellä pysyi hyvin tilanteen tasalla eikä missannut mitään tärkeää.

Lomalla rytmi on mennyt aika railakkaasti sekaisin mikä aiheuttaa välillä vähän harmaita hiuksia (siis vanhemmille, ei lapselle!). Välillä vitamiinitippojen otto unohtuu eikä pottuakaan ole mahdollista keitellä ihan joka päivä. Olemme kuitenkin pyrkineet maistelemaan perunaa noin joka toinen tai kolmas päivä, ja tuntuu että se uppoaa koko ajan paremmin. Olisin halunnut antaa myös bataattia mutta jostain syystä sitä ei täältä saa ollenkaan. Monesti epäilyttää, että kuinkahan paljon siitä perunasta oikeasti menee läpi kun ruokailu on sellaista pelleilyä ja ruoan ulos pärskäyttelyä kuten vauvoilla varmaan usein on, mutta todistettavasti ainakin kerran kakasta löytyi jotain hyvin paljon perunan tapaisia kokkareita ;) Äiti ei nimittäin saa haarukalla kovin pilttimäisen sileää rakennetta sitten millään! Toivottavasti neidistä ei muuten ole tulossa kovin pahaa sihtikurkkua, koska välillä on havaittavissa inhonilmeitä kasvoilla ja kakomista kun kurkkuun vilahtaa joku milliä isompi pala...

Olemme edelleet pitäneet päivärytmissä 2 pulloa sakeutettua maitoa puklaamisen hillitsemiseksi, mutta lomalla homma meinasi hieman karata käsistä. Meillä meni varmaan jossain vaiheessa 3 päivää ilman yhtään pulloa ja siitä meinasi uhkaavasti seurata pullolakko. Seuraavat pari maitopullollista menivät aivan haaskioon kun Sintti vain pyöritteli tuttiosaa suussaan tai syljeskeli sitä pois. Sakeutetussa maidossa kun on se huono puoli, että sitä ei voi kovin kauaa tarjota sillä jo jonkin ajan kuluttua se alkaa olla melkoista sementtiä. Onneksi saimme otettua tilanteen haltuun ja nyt Sintti syö jälleen kuuliaisesti kaksi pulloa päivässä. Meinasinkin jo pelästyä, että käykö tässä niin etten pääse enää koko loppu imetysaikana koskaan kodista pois jos pullo ei enää kelpaa! Tyttelin syömistiheydellä nimittäin ei tuntia kauempaa todellakaan olla pois jos ainoa ravinnonlähde on rinta, enkä muutenkaan olisi valmis aivan niin tiiviiseen symbioosiin vauvan kanssa.

Sintti omaa selvästi myös jonkinlaista tilannetajua nykyisin. Hän tunnistaa selvästi milloin olemme kotona ja milloin jossain muualla. Eräänä päivänä kyläpaikassa laitoin hänet nukkumaan pikkusängylle oven taakse ja itkuhälyttimen puuttuessa kävin aina säännöllisin väliajoin tarkastelemassa, että vieläkö siellä nukutaan. Sintti ei nimittäin läheskään aina herää kiljumalla vaan saattaa yleensä herätä ihan omia aikojaan ja katsella ympärilleen, paikalle saavuttuessa hakija saa tavallisesti palkaksi hymyn. No tuolla kyläpaikassa kävi juuri niin, että lapsireppana oli herännyt vieraassa paikassa ja ihmeissään möllötti sängyllä. Kun tulin, sain lyhyen hymynvilauksen mutta heti sekunnin päästä alahuuli kääntyi alaspäin ja sieltä tuli hyvin loukkaantunut ja vihainen itku! Vauva oli selvästi kiukkuinen siitä kun hänet oli jätetty yksin.

Meidän yöt paranevat onneksi koko ajan. Tämänhetkinen ennätys on 9,5 tuntia yhteen putkeen heräämättä kertaakaan syömään. Kyllä olikin ihanaa nukkua ihan itsekseen haluamassaan asennossa monta monituista tuntia! Toivottavasti tästä muodostuisi hiljalleen tapa, sillä joskus käy myös niin, että Sintti herää jo aamukahdelta tai –kolmelta. Tavallisesti kuitenkin vasta klo 4 ja klo 5 välillä.