sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Taikan kuulumisia

Moikka! Mä oon Taika ja mä oon 2 kuukautta vanha. Mun isosisko on kuulemma pienenä kertoillut tähän äidin blogiin omia kuulumisiaan, joten nyt on sitten mun vuoro! Tosin mä oon vielä niin pieni etten osaa itse kirjoittaa, mutta äiti auttaa mua tässä hommassa.

Mä oon siis vielä tosi pieni, mutta olen oppinut vaikka mitä taitoja viime viikkojen aikana. Yks niistä on hymyily, on ihan huippua kun nyt osaan jo hymyillä ihan itse tarkoituksella! Usein mun on pakko heti aamusta väläyttää sitä äidille, kun on vaan niin kiva pitkän yön jälkeen nähdä. Mut kaikista hauskin on mun isosisko: en vaan voi olla hymyilemättä kun se laulelee ja juttelee mulle. Ja mun Tripp Trapp-tuolista roikkuu sellainen super ihana amppari, jonka siivet rapisee: sillekin naureskelen ja huidon käsillä. Kyllä mä vielä joku päivä sen saan kiinni!

Aiemmin mulle tapahtui hoitopöydällä aina yksi tosi kumma juttu. Mä makoilin siinä kaikessa rauhassa ja yhtäkkiä rupesi sattumaan ihan hirveästi päähän! Ai kamala kun mua silloin itketti. Ja tiedättekö mikä se oli, no mun oma nyrkki joka veti mua tukasta!! Nyt kun mä olen jo näin iso, en onneks ole tehnyt sitä enää, se taitaa olla vaan pikkuvauvojen juttu.

Silloin kun olin ihan pikkunen, kuulin kerran kun äiti sanoi jollekulle että mä osaan aika kärsivällisesti odottaa ruokaa. No, sen jälkeen mä vähän treenasin ja kjäh, kjäh: enää ei ruoantulo kestä kun vähän kajautan! Nyt se sujuu jo ihan helposti ja johan tulee maitoa nopeesti tarjolle :)

Yöt me nukutaan äidin kanssa yhdessä ja se on musta ihanaa. Siinä on niin mukava nukkua, että nyt en oikein piittaa yksin nukkumisesta. Äiti on ilmeisesti sitä mieltä, että olen iltaisin ruvennut vähän hankalaksi. Ehkä se tarkoittaa sillä sitä, kun en halua nukkua iltaunia omassa sängyssä vaan torkun isin tai äidin sylissä. Mitähän hankalaa siinä muka on...? Musta se on vaan kivaa!

Mut nyt mun pitää mennä kun on nälkä, vaikka ihan äsken söin. Mulla onkin kyllä aina nälkä. Heippa!