RV 25+1: Ei paljon uutta auringon alla

Täällä ollaan ihan hengissä ja pahoittelut pitkäksi venähtäneestä tauosta. Pingu taisikin jo huhuilla :) Kävin viime viikolla aika rankanpuoleisella työmatkalla ja olin sen jälkeen aivan ryytynyt useamman päivän ajan, kyllä huomaa että voimat eivät ole aivan entisenlaisensa! Onneksi tämä oli viimeinen työmatka tätä laatua.

Lisäksi viime päiviä on leimannut eräänlainen yleinen väsymys ja saamattomuus. Ehkä näin ilmojen viilenemisen myötä olen orientoitunut täysillä syksyyn ja haluaisin vain kotikissana käpertyä sohvannurkkaan ja nauttia rauhallisista illoista höyryävän kaakaomukin kera. Tänäänkin jouduin oikein patistelemaan itseäni urheilemaan sillä olisin paljon mieluummin tullut töistä suoraan kotiin. Valitettavasti työssä on myös todella hektistä joten nyt on jaksettava rutistaa pahimman ajan ylitse. Siitä tulikin mieleeni, että ehkä tästä väsyneisyydestä voisi päätellä, että hemoglobiini on edelleen vähän turhan alhaalla, sillä hyvästä päätöksestä huolimatta en ole onnistunut aina ottamaan kahta pilleriä päivässä jos lounasaikaan tulee nautittua maitotuotteita. Syytä olisi petrata sillä tällainen vetämättömyys ei ole kivaa.

Lohduttaudun ajatuksella, että enää 9,5 viikkoa töitä jäljellä miinus yksi lomaviikko :) Sen jälkeen onkin runsaasti vapaa-aikaa (kunnes vauva saapuu) eikä juurikaan mitään pakollisia velvoitteita (muita kuin synnyttäminen, hah).

Viime aikoina olen myös...

...hyvästellyt vesirajan ja odotan milloin on varpaiden vuoro.

...vältellyt jo viime kerralla neuvolasta saatuja Kelan papereita jotka tuijottavat minua syyttävästi hyllyn reunalta.

...tuntenut ensimmäisen kipeähkön potkun jonnekin oikealle alas.

...ryhtynyt jännäämään ensi viikon alussa koittavaa sokerirasitustestiä.

...todistanut lähipiirissäni yhtä keskenmenoa ja yhtä IVF-hoitoa.

...muistanut mainita miehelle joka päivä, että eikö voisi jo olla marras- tai joulukuu että vauva olisi pikemmin täällä :)

RV 24+1: Masukuvaa ja -päivitystä

Tässäpä viimeisin masukuva viikolta 24 + 1. En voi uskoa että nyt on jo menossa kahdeskymmenesviides raskausviikko! Tykkään masustani ihan hirmuisesti ja olen ihan vakuuttunut, että nyt on menossa paras aika raskaudesta, siitä syystä että se näyttää ihan raskausmasulta mutta on vielä sopivan kompakti ja pieni joten liikkuminen on vielä helppoa. Lisäksi se näyttää vielä söpöltä ja pieneltä vaatteet päällä :)

Meidän pikkuneidillä oli eilen mahdottoman vilkas päivä. Aamupäivästä alkaen vatsassa oli menossa tasainen mylläys ja iltapäivällä piti jo soittaa miehelle, koska näin ihan selvästi kuinka jotain pieniä ruumiinjäseniä koitettiin tunkea mahanahasta lävitse :) Illalla nukkumaanmennessä tulikin sitten koettua vuosisadan jumpat. Mies oli olohuoneen puolella ja minä makoilin sängyssä lueskellen lehteä kunnes tunsin, että nyt jotain alkaa ihan toden teolla tapahtua. Huusin miehen paikalle katsomaan ja siinä samassa tuntui ja näkyi aivan valtava muljahdus heti navan alapuolella! Oli pakko nauraa ihan ääneen :) Miten on edes mahdollista että joku voi tulla sieltä niin paljon ulos ilman että mikään menee rikki?

Ja taas tapahtui sama kuin aina ennenkin: kun mies ryhtyi videokuvaamaan liikkeitä, ne vaimenivat ihan silmissä ikään kuin vauveli olisi tiennyt että häntä tarkkaillaan.

Mutta nuo liikkeet ovat kyllä ihan parhaita :) Ne ovat niin hellyttäviä eikä niiden katseluun väsy koskaan.

Näiden viimeisten päivien salikäyntien aikana olen punninnut itseäni säännöllisesti kuntosalin vaa'alla. Siinä tajusin, että olen vetänyt omasta painostani vähän väärät johtopäätökset. Ai mitenkö? No olen verrannut kahden eri vaa'an lukemia toisiinsa, d'oh. Lähtöpainoni poimin kuntosalin vaa'alta ja jatkopunnitukset on tehty neuvolan vaa'alla joka ilmeisesti näyttää luontaisesti vähän enemmän. Nyt kun vertasin kuntosalin vaa'an lähtölukemaa tämän päivän lukemaan, on painoa tullut lisää 8,5 kg. Ei paha. On se ainakin parempi kuin se 10 kg jonka luulin hankkineeni :)

Baby Belt - tukivyö

Eilen kävin ostamassa vihdoin tukivyön. Se on ollut ostoslistalla jo jonkin aikaa, mutta vasta perjantaina pääsin niitä katsastamaan ja eilen kävin sitten omani hakemassa kaupasta pois. Tukivyö maksoi n. 45 euroa ja säikähdin ensin hieman korkeahkoa hintaa, koska eräs ystäväni kertoi ostaneensa yhdenlaisen version toisesta liikkeestä vajaaseen puoleen hintaan. Piti lähteä sitten vielä katsastamaan muuta kaupungin tarjontaa, mutta päätös osoittautuikin loppujen lopuksi helpoksi kun sitä toista liikettä ei enää ollut edes olemassa!

Tukivyö on tällainen Anita maternity Baby Belt. Valitsin saatavilla olevasta mustasta ja valkoisesta jälkimmäisen, koska ajattelin sen käyvän ehkä vähän paremmin kaikenväristen vaatteiden kanssa. Kuten kuvasta näkyy, tuohon vähän lantion yläpuolelle tulee vyöosa ja sen päälle tuollainen pehmeämpi "masupussi". Kapistus tuntui yllättävän mukavalta päällä, mutta en ole vielä päässyt käyttämään sitä tositoimissa, eli nähtäväksi jää kuinka paljon tilaa se vie esim. farkkujen alla. Eilen kun sitä testailin, huomasin yhden ei-niin-kivan ominaisuuden: se puristaa jenkkakahvat "mukavasti" esille paidan alta ;)

Noh, mutta mitäpä sitä ei kestäisi jotta selkä saadaan kuntoon! Huomenna tuote lähtee käyttöön ja työpäivä aikana viimeistään selviää lopullinen käyttömukavuus.

Löytyykö teiltä kaapista tätä samaa vyötä ja mitä olette tykänneet?

Pakko vielä lisätä loppuun, että olen todella ylpeä itsestäni. Tällä kuluneella viikolla olen käynyt kahdesti salilla ja tehnyt koko joukon selän hyvinvointia parantavia liikkeitä. Lisäksi olen ollut tosi aktiivinen ja ollut paljon liikkeellä, mm. kävellen. Herkuttelua en ole ihan täysin pystynyt karsimaan pois, mutta eihän sitä kaikkea voi kerralla muuttaa ja tuo liikunnan lisäys on jo tässä vaiheessa enemmän kuin sata jänistä. :) Toivon todella hartaasti, että tällä kombolla (liikunta + tukivyö) selkä lopettaa vihoittelunsa ja pystyisin sietämään edes sen työviikon verran istumista!

Vauvanvaateostosten satoa

Lupasin laittaa taas kuvia viimeisen parin viikon vauvanvaateostoksista.

Tätä settiä en voinut vastustaa kun kaupassa törmäsin tähän Finnwearin ihanaan kuosiin. En tiedä kuinka tarkkaan se kuvassa näkyy, mutta kankaassa on pieniä vaaleanpunaisia kissoja ja vaaleanruskeita hiiriä :) Nämä eivät olleet ollenkaan halpoja eikä edes alennuksessa, mutta ne oli vain pakko saada!

Tämän pöllöbodyn ja raitapöksyt osti isukki rakenneultran jälkeen, kun kuulimme että sieltä onkin tulossa pikkuinen tyttö :) Mielestäni oikein kivat valinnat! (kunhan niitä ei käytetä yhtä aikaa)

Sitten, jostain syystä olen haksahtanut ihan täysin näihin übersuloisiin korvapipoihin, koska niitä on näköjään päässyt kertymään jo 2 kappaletta. Toisaalta jos ne vain säilyvät hyvinä, niitä voi käyttää värien puolesta niin tytöllä kuin pojallakin (=seuraavilla).

H&M 3,95 eur.

Kappahl 6,95 eur miinus kanta-asiakaskortilla saatu alennus.

Oikeastaan kaikki hankkimani vaatteet ovat ihan erikokoisia. On hirmu vaikea arvioida minkä kokoisena tyttö tulee syntymään kun se on vielä sen verran kaukainen asia, joten olen ostanut vaatteita ihan koosta 50 lähtien kokoon 74 asti. Nuo suurimmat vaatteet olivat lähinnä kesän alennusvaatteita joita kaavailin sopivaksi ensi kesälle. Varmaan eri kokojen tarvetta on helpompaa hahmottaa sitten kun äitiyspaketti on saapunut niin pääsee oikeasti tekemään inventaariota siitä mitä itse on ostanut ja mitä on saanut paketin kautta.

Mitäs tykkäsitte vaatteista? Uppoaako tällaiset hempeät sävyt? :)

P.S. Tervetuloa uusille lukijoille! :)

RV 23: Sattumusten neuvolakäynti

Tänään onkin sitten kulunut tasan 23 viikkoa raskautta, jee :)

Neuvolareissu sen sijaan olikin vähän tunteita herättävä. Ensinnäkin, hemoglobiini se vaan jatkaa laskuaan vaikka olen uskollisesti popsinut Obsidaneja joka ilta. Terkka otti näytteen jopa 2 kertaa varmistuakseen että laite varmasti toimii: eka kerralla se näytti 104 ja toisella kertaa 110. Heittoa on, mutta siis edelleenkin alaspäin mennään. Terkka lohdutti sanomalla, että tässä vaiheessa raskautta suuntaus on ihan oikea ja se osoittaa mm. että istukka toimii hyvin. Lähiviikkoina lukemien pitäisi taas lähteä nousuun, mutta aloitan kuitenkin varmuuden vuoksi ottamaan toistakin rautatablettia per päivä ja jos sekään ei auta, voi olla että Obsidan ei vain minulla nouse tarpeeksi hyvin.

Yhtäkkiä hoitaja sitten tempaisi käteensä kunnon ruiskun ja tuumasi, että nyt otetaan se oikea verinäyte! Minä verikoekammoisena sitten pomppasin penkillä ja vinkaisin, että mikä ihmeen näyte?? Joskus pari kuukautta sitten hän oli maininnut, että verestä katsotaan jossain vaiheessa vasta-aineet koska olen O- veriryhmää, mutta en missään vaiheessa ajatellut, että hän ottaa ne itse. Toisaalta, ehkä oli hyväkin etten ehtinyt liikaa jännittää mutta toisaalta myös koko näytteenotto meni ihan pipariksi jostain tuntemattomasta syystä. Nyt minulla on 2 reikää kummassakin käsivarressa ja toisessa niistä hillitön mustelma :(

Sitten, kolmas ihmetyksen aihe oli tyroksiiniannostus. Tässä postauksessa ihan äskettäin kerroin, kuinka kilpirauhasarvot juuri kontrolloitiin viime viikolla ja lääkäri soitti neuvolasta tulokset eikä tyroksiinia tarvinnut lisätä koska kaikki oli hyvin. Nyt sitten terkka tiedusteli, että olenko ryhtynyt ottamaan lisäannosta (0,25 mg) kuten on määrätty?? Koneelle kesäkuun käynnin yhteydessä lääkäri oli kirjoittanut tämän ohjeistuksen, mutta ei ollut muistanut päivittää tietoja sen jälkeen kun seuraavana päivänä puhuimme puhelimessa ja hän ohjeisti uudelleen, että samaa vanhaa annosta jatketaan ja uuden reseptin saa unohtaa. Terkka oli kuitenkin sitä mieltä, että rytmihäiriöt johtuvat ihan selvästi kilpirauhasesta ja että AINA raskauden edetessä tyroksiinin määrää nostetaan. En viitsinyt alkaa vängätä vastaan vaan käyn nyt sitten kiltisti lunastamassa kesäkuisen reseptini ja toivon, että terkka oli oikeassa...

Ja vielä lopuksi, paino oli noussut ihan hillittömästi! Tässä vaiheessa lukema on melko lailla tasan +10 kg alkutilanteeseen nähden, ja kun kysyin viikottaisen painon lisäystä, se teki n. +700 grammaa....Älähdin siihen, etteikö se ole nimenomaan yli suositusten (max +500 g). Hoitaja sanoi, että hänen vaakansa oli kesäloman aikana vaihtunut joten ero voi tulla jo siitä, ja lisäksi vielä ei ruveta nipottamaan kun on kuitenkin vielä kesäaika menossa ja kaikkea :) Sinänsä kiva suhtautuminen, mutta kyllä vähän säikähdin noista lukemista. Tämä antaa edelleen vahvistusta sille päätökselle, että tälle toivottomalle mässäilylle on nyt vain yksinkertaisesti laitettava piste ja huolehdittava säännöllisestä urheilusta. Ensi kerralla en nimittäin takuulla pääse enää näin helpolla! Ja jos tämä sama meno jatkuu niin minähän käytännössä itse pyytelen tässä raskausdiabetestä kylään.

Huomenna joudun toimittamaan labraan pissanäytteen koska tämänpäiväisestä näytteestä löytyi jotain bakteerin poikasta (en nyt muista sitä hienoa sanaa mitä terkka käytti). Ei siis ihan putkeen mennyt tämä neuvolavisiitti..! Onneksi sain kuitenkin mukaani todistuksen raskaudesta + Kelan lomakkeet äitiyspäivärahan hakemisesta, joihin saa varmasti perehtyä ajan kanssa. Sitten saakin ryhtyä odottelemaan äitiyspakkausta :)

Takkivaihtoehtoja

Innostuin eilisen jälkeen ja kommenttienne inspiroimana tutkailemaan noita mahdollisia talvitakkeja vähän lisää. Valikoimat eivät tunnu oikein missään olevan suuren suuret, mutta nämä kaksi valikoituivat potentiaalisiksi takkikandidaateiksi.

Elloksen äitiystakki. Kiva malli ja uskoisin voivani käyttää sitä kaikkialla. Tosin tämä on aika pitkä, ja hintaa peräti 99 euroa mikä tuntuu aika kovalta tähän käyttötarkoitukseen...

Nelly.comin äitiystakki. Tämä on AIVAN IHANA! Minun ja uuden takkirakkauden välissä seisoo ainoastaan yksi asia: hinta. Ihanuus kustantaa kokonaiset 157,95 euroa ja muuten tilaisin tämän silmänräpäyksessä, mutta en ole vieläkään saanut perusteltua itselleni kuinka 3 kk:n käyttö ehtii haukkua tällaisen hinnan...nyyh.

Sellainen kauppa löytyi myöskin kuin Bebes.fi, mutta sieltä en oikein löytänyt mitään. Samoin Halensillakaan ei ollut mitään sopivaa. Aika paljon löytyy sellaisia takkeja, joita tykkään normaalistikin käyttää eli vyötärövyön kanssa olevia, mutta nimenomaan nyt ne eivät sovi alkuunkaan. Taidan jäädä vielä makustelemaan noita edellisiä ja kunhan villakangastakit ilmestyvät kauppoihin, voisi niitä käydä katsastamassa.

Mitäs mieltä noista löytämistäni takeista...?

RV 22 + 5: Kilpparikontrolli ja mammavaateostoksia

Muutama päivä sitten soittelin neuvolaan kun yhtäkkiä rupesi huolettamaan kilpirauhasarvojen tilanne, erityisesti koska noita rytmihäiriöitä on ilmennyt viime aikoina. Täytyy sanoa, että neuvolan palvelu on kyllä meille odottaville äideille aivan ensiluokkaista: sain ajan labraan heti puhelinsoitosta seuraavalle aamulle ja itse tulokset soiteltiin sitä seuraavana päivänä! Meistä pidetään sitten hyvää huolta :)

Suureksi yllätyksekseni kilpirauhasarvot olivat täysin normaalit, mikä tarkoitti sitä että samalla vanhalla 0,1 mg tyroksiiniannostuksella jatketaan. Ja tätähän ei ole siis missään vaiheessa raskautta jouduttu muuttamaan. Seuraavan kerran kontrolloidaan vasta viikon 34 paikkeilla. Rytmihäiriöiden tsekkausta varten lääkäri yritti ehdottaa EKG:ta, mutta tuumasin sen olevan melko todennäköisesti turhaa koska ei niitä kovin monesti päivässä tule ja nekin kerrat ovat yleensä iltaisin, ja erityisesti nukkumaan mennessä. Koska en niistä mitenkään erityisesti häiriinny eikä niistä kuulemma haittaakaan ole, jätämme asian tältä erää sikseen.

Niinkuin edellisen postauksen kommenttiboksiin kirjoittelin, kysäisin samalla liikelaskennasta. Terkkarin mukaan riskiraskauksissa liikelaskentaa tehdään alkaen viikolta 33 mutta normaalitapauksissa viikolta 37. Kuulostaa kovin myöhäiseltä minun mielestäni! Aion kuitenkin vielä kokeilla laskemista näinkin "varhaisilla viikoilla" jos sellainen tarve tulee, sillä varsinkin viime päivät masussa on käynyt niin aktiivinen möyryntä, että ihmettelisin kovin jos se yhtäkkiä (taas) lakkaisi. Tänään eräs pikkuinen tyyppi yritti ilmeisesti väen vängällä puskea itseään vatsanahasta läpi, sillä useaan otteeseen sohvalla köllötellessä liikkeet näkyivät ja tuntuivat ihan selvästi. Mies istui vieressä tuijottaen masun elämää ja naureskeli :)

Selkäkivut ovat käyneet ihan mahdottomiksi viime päivinä. Torstaina ja perjantaina työtuolissa istuminen oli yhtä tuskaa ja laskin minuutteja kotiinpääsyyn. Se treenituntini, jonka piti toteutua maanantaina, siirtyi eiliselle joten eilen vihdoin pääsin aloittamaan itseni kuntouttamisen ja se tuntui aivan mahtavalta! Tänään selkä on ollut paljon parempi koska se sai eilen niin hyvin vetreytystä ja saamani ohjelma pyöri muutenkin aika paljon yläkropan hyvinvoinnin ympärillä. Uskoisin, että parin viikon sisällä pääsen pahimmista kivuista kokonaan eroon jos vain jaksan urheilla säännöllisesti, kun lihaskunto on ehtinyt sillä välin vähän rakentumaan taas tauon jälkeen.

Tänään kävin kaupungilla jälleen pyörimässä ja etsimässä mm. mammavaatteita. Kuten olen aiemminkin valitellut, meidän kaupungin valikoimat eivät ole hirveän erikoiset ja nyt olenkin joutunut piipahtamaan melkeinpä kerran viikossa katsastamassa minkälaista täydennystä esim H&M on valikoimiinsa saanut. Tänään housuosastolla tärppäsi oikein viimeisen päälle ja löysin jopa kahdet siistit farkut jotka istuvat ihan eri tavalla kuin kesällä ostamani housut, ja joita voi ihan loistavasti käyttää myös töissä. Seuraava etsintä kohdistuukin sitten talvitakkiin, mikä ei takuulla ole helppo rasti...huoh.

Toiset ostamani farkut olivat hyvin paljon tämän näköiset, mutta en voi olla ihan varma. (Kuva lainattu H&M:n sivuilta)

Vauvanvaatteiden ostamisessa on mopo karannut käsistä ja kannan harva se päivä jotain ihanaa kotiin :) Niistä kuvallista postausta on luvassa lähipäivinä...!

Oletteko muuten bonganneet hyviä äitiysvaatteita uusista syysmallistoista? Vinkkiä saa laittaa sillä näin ilmojen viiletessä jotain on tosiaan pakko hankkia. Hyvässä lykyssä ajattelin pärjätä yhdellä villakangastakilla sinne joulukuun puoleenväliin asti, tietysti toivoen että kovia pakkasia ei ehdi siihen mennessä tulla :)

Tunnustus: You Have the Sweetest Blog

Kiitos kaikille kommentoineille eilen henkisestä tuesta! Se oli säikäyttävä päivä enkä edes osannut arvata etukäteen miten ihminen voi pelästyä kun ne jo tutuksi tulleet liikkeet yhtäkkiä vaimenevat. Tänään murunen on liikkunut entiseen malliin ja se tuntuu huippuihanalta :)

Mutta sitten niihin mukaviin ja päivää piristäviin asioihin. Kiitos ihanaiset blogiystäväni Tuulari ja Pinkki Pingviini You Have the Sweetest Blog - palkinnosta! Tämä oli superihana yllätys :)

Tunnustuksen saajan tulee kertoa 3 lempiasiaansa. Tässä ne tulevat:

1. Lempivärini: vaaleanpunainen. Tämä saattaa yllättää kun blogipohjani on vaaleansininen, mutta hain sillä kai jotain vaihtelua :) Kaikki vaan näyttää niin hyvältä pinkkinä! Tätä kirjoittaessakin päällä on pinkki svetari.

2. Lempiruoka: tämä on tosi vaikea! Ravintolassa ihan parasta on tilata kermaperunat ja pippuripihvi, mutta toisinaan en myöskään pysty vastustamaan ihania pastaruokia, kuten esim. muhevaksi ja meheväksi tehtyä lasagnea.

3. Paikka jossa haluaisin käydä: sanon ehkä hieman tylsästi että Thaimaa. Hyvin moni suomalainen on tuolla jo käynyt nauttimassa niistä ihanista maisemista, mutta minä en ole kaikesta matkustelustani huolimatta sinne vielä päässyt. Some day...:)

Tunnustuksen jaan eteenpäin seuraaville upeille naisille:

Minttukrokantille Raskausarpia - blogiin, jonka juttuja ihanan lämpöisestä perhe-elämästä on aina kiva lukea.

Shaynalle Life According to Shayna - blogiin, joka on onnellisesti raskaana ja hänellä on melkein sama laskettu aika kuin minullakin :)

S:lle All You Need is White - blogiin, joka ei kuulu tämän blogin aihepiiriin ollenkaan, mutta jonka löysin äskettäin ja olen kahlannut alusta loppuun saakka. Tämän naisen kodin ja huonekalut (ja sisustusmaun) haluaisin kähveltää itselleni vaikka heti! :)

Säikäytys

Kiitos ystävät ihanista blogitunnustuksista! Meinasin kirjoittaa niistä tänään, mutta pelästyin tänään pahemman kerran joten tunnustuspostaus siirtyy huomiselle...

Meidän Sintti pikkuinen on ollut viimeisen viikon aikana tosi ahkera liikkumaan ja varsinkin pari kolme päivää sitten hän veteli voltteja aivan urakalla. Yhtäkkiä eilisen ja tämän päivän aikana onkin sitten ollut hyyyvin hiljaista eikä potkuja ole sadellut nimeksikään. Tänään havahduin töissä tähän tosiasiaan, ja rupesin oikein odottamaan jotain kunnollista elonmerkkiä. Pienempiä liikahduksia on tuntunut aina silloin tällöin, mutta kun nimenomaan ne isommat potkut ja muljahdukset ovat puuttuneet kokonaan...

Iltapäivällä annoin pelolle periksi ja soitin miehelle puolipaniikissa, tartuttaen säikähdyksen tietysti häneenkin. Sovittiin, että menen töistä suoraan kotiin ja tsekkaan heti dopplerilla, että kuuluvatko sydänäänet. Googletin myös liikelaskennan ja kokeilin sitäkin. Tosin jäin siihen käsitykseen, että liikelaskentaa voisi luotettavasti tehdä vasta pidemmillä viikoilla? Osaako joku sanoa? Joka tapauksessa, tulin kotiin, join lasin mehua ja tsekkasin sydänäänet (heti tuli vahva viuhviuhviuh kuuluviin!). Tunnin pötköttelyn aikana sain laskettua 12 vaisua liikahdusta, enkä edelleenkään niitä kunnon monotuksia. Silti jäin miettimään, että näinköhän sydänäänten ja liikkeiden löytyminen eliminoivat ne googlettaessa löytämäni ongelmat, eli esim. vähäisen lapsiveden määrän tai istukkaongelmien olemassaolon..?

Huoli vähän laimeni, mutta edelleenkin se kaihertaa tuolla mielen perukoilla. Voi olla, että soitan aamusta neuvolaan ja tyrkytän itseni ultraan joko sinne tai yksityiselle. Onko lukijoilla ollut vastaavia kokemuksia ja mitä olette tehneet?

Voi Sintti pieni kun voisit vähän piristyä äidin ja isin mieliksi...

RV 21 + 6: Mässäilevä kodinhengetär

Yksi viikko on taas takana ja mielestäni se meni ohi suorastaan valonnopeudella. Töissä tahti alkaa rauhallisen kesän jälkeen kiihtyä mikä on vain hyvä asia, koska silloin joka hetki ei mene kalenterin selailuun ja sen laskemiseen, että kuinka monta viikkoa on vielä töitä jäljellä ennen äitiysloman alkua.

Oireista selkäkipu on ollut läsnä melkeinpä päivittäin ja erityisesti paikallaan seisominen tuntuu inhottavalta. Rytmihäiriöitä on ollut vielä, muttei niin useasti kun niistä viimeksi kirjoitellessa. Aion silti ensi kerralla kysäistä neuvolassa, että saiskos lähetettä kilppariarvojen tarkastukseen jos noilla kahdella asiassa on jotain yhteyttä keskenään. Etenkin kun otan edelleen ihan samaa annostusta kuin ennen raskautta.

Hermojen kanssa on edelleen toisinaan vaikeaa, mutta ehkä silti ihan pikkuisen helpompaa kuin viimeksi ;) Tai sitten siitä on ollut apua, että olen koittanut ottaa rennosti ja poistanut stressitekijöitä elämästäni parhaan kykyni mukaan. Samoin vapaa-ajalla on ollut mukavaa ja mielekästä tekemistä, esim. eilen oli yhdet todella kivat juhlat joissa sai nauraa ja pulista ihan sydämensä kyllyydestä mikä on aina hauskaa.

Tähän liittyen mies huomautti minulle eilen naureskellen, että aivan kuin minusta olisi tullut puheliaampi kuin ennen raskautta! Tämä päätelmä johtuu varmasti ennen kaikkea siitä, että olen omaksunut erään miehen mielestä ei-niin-hauskan tavan: aina kun olemme menossa nukkumaan, minusta on mukava ryhtyä juttelemaan ja kommentoimaan mm. päivän tapahtumia, kun taas mies-raukka on unen ja valveen rajamailla ja minä lähestulkoon herätän hänet joka kerta uudella kommentilla ;) Lupasin hänelle parantaa tapani. On vaan niin hassua, kun itsellä olisi energiaa vaikka muille jakaa, eikä nukuta enää niin paljon kuin aiemmin. Illalla voisin mennä nukkumaan aika myöhäänkin ja aamulla pääsen suht vaivattomasti ylös, etenkin viikonloppuisin.

Pari päivää sitten törmäsin asioilla käydessäni erääseen miespuoliseen vanhaan tuttuun jota en ollut nähnyt aikoihin. Kerroin sitten olevani raskaana, ja siinä juttelun lomassa hän varoitteli, että hänen vaimollaan on ainakin iskenyt joka raskaudesta armoton pesänrakennusvietti ja jopa talonvaihtokuume. En kehdannut tunnustaa, että ko. vietti on jo iskenyt täydellä teholla ja olen viettänyt viimeiset viikot kaappeja järjestellen ja kotia puunaten, samalla tietysti uudesta asunnosta haaveillen :D Oikeasti, mitähän ihmeen tekemistä minulle oikein jää äitiyslomalla vauvantuloa odotellessa, kun nyt jo siivoan ja järjestelen jatkuvalla syötöllä!

Urheilupuoli on jäänyt aivan yhtä rappiolle samoin kuin aiemminkin, mistä olen aika harmistunut itselleni. Minunhan piti pitää itseni kunnossa alusta saakka, mutta nyt on päässyt käymään vähän toisin. Viime päivät olen herkutellut makealla aamua iltaa, enkä tunnu pystyvän itsehillintään millään tavalla. Sen verran ryhdistäydyin, että olen käynyt parilla lyhyellä pyöräilylenkillä ja nyt aion harrastaa sitä niin kauan kuin ilmat sallivat. Lisäksi, aivan huippujuttu: olen palkannut personal trainerin ja tapaamme huomenna ensimmäistä kertaa kuntosalilla!! Hän laatii minulle sellaisen kuntosaliohjelman, jossa on raskaana olevalle sopivia liikkeitä ja treenaa minun kanssani seuraavat 2-3 kertaa. Tietysti tämä jonkin verran maksaa, mutta pulitan sen mielelläni koska sitten voin olla varma etten ainakaan pysty aiheuttamaan vauvalle hallaa siellä salilla huhkiessani ja saan varmasti tämän kunnon taas nousemaan kohisten. Puhumattakaan motivaatio- ja kannustuspuolesta mitä ei sovi väheksyä ollenkaan.

Tänä aamuna kävin taas pitkästä aikaa vaa'alla ja huhheijaa. Plop, plop, kiloja tulee joka kerta lisää kuin plussapalloja konsanaan! Tällä hetkellä lähtöpainoon n. +9 kiloa....Muutama päivä sitten sain tätä syyllistä mässäilymieltäni helpottavan kommentin. Eräs puolituttu tuli kaupungilla vastaan vähän aikaa sitten ja kiljahti heti, että sinähän odotat vauvaa. Kuullessaan, että tässä ollaan jo yli puolenvälin hän äityi ihmettelemään, että "onpa pieni maha!". Hänellä oli kuulemma ollut jo puolivälissä ihan valtava massu. Ehkä minusta ei sitten aivan elefanttia olekaan tulossa :)

Vauvavakuutus

Olimme päättäneet hyvissä ajoin, että tulemme hankkimaan vauvalle vakuutuksen sairastelujen varalta. Emme halua jonottaa sairaan lapsen kanssa julkisen puolen jonoissa ja päivystyksissä, vaan on mukava saada apua heti kun sitä tarvitsee.

Päätimme lähestyä kolmea suurinta vakuutusyhtiötä: Ifiä, Pohjolaa ja Tapiolaa. Tässä muutamia kokemuksia niistä. Hintoja en enää muista ulkoa, mutta muistaakseni niissä ei ollut suuria eroja näiden kolmen firman välillä. Ne taisivat kaikki olla enemmän tai vähemmän n. 300 paikkeilla per vuosi.

Pohjolassa saimme harmiksemme todella huonoa palvelua ja jätimmekin siitä asiakaspalautteen. Onneksi valituksemme käsiteltiin todella esimerkillisesti soittamalla perään, pyytämällä anteeksi ja jotain pientä hyvitystäkin saimme jopa tapahtuneesta. Sen sijaan heidän tuotteensa ei oikein vakuuttanut. Siellä vauvavakuutusta kutsuttiin "hoitokuluvakuutukseksi", ja omavastuuna he perivät 100 euroa per korvauskerta + 10% korvaussummasta. Kaikki kuitit pitää lähettää postissa ja jos ei halua tuota sataa euroa vähennettävän joka korvauspyynnöstä, on kuitteja jemmattava vuoden loppuun. Ainoastaan perimällä korvaukset kerran vuodessa voi päästä 1 x 100 euron omavastuulla (+10%).

If oli oma vakuutusyhtiömme ja tiesimme jo etukäteen, että todennäköisesti yhtiö tulee vaihtumaan, koska heidän vauvavakuutustuotteensa on keskustelupalstojen perusteella aika kuuluisa huonoudestaan. Siellä emme edes käyneet paikan päällä vaan sain tarjouksen puhelimessa, ja korvauspolitiikka vaikutti samalta kuin Pohjolassakin, eli omavastuu 100 euroa per korvauskerta + 10%. Lisäksi ikävä seikka oli, että vauvavakuutus muuttuu muutaman kuukauden iässä lapsivakuutukseksi ja tämähän on yhtiölle kätevä kohta rajata uuden vakuutuksen ulkopuolelle kaikki sitä ennen sattuneet sairaudet...

Valitsimme Tapiolan, josta tiesimme jo etukäteen että heillä on ilmeisesti markkinoiden paras vauvavakuutus. Kilpailutusrumba oli kauhea koska jouduimme käymään läpi kaikki meidän kodin vakuutukset korvaussummineen (yök) ja vertaamaan niitä oman vakuutusyhtiömme vastaaviin, mikä ei ikinä ole helppo urakka (siksiköhän olen lykännytkin sitä niin monta vuotta!). Vauvavakuutuksessa loistavaa oli se, että korvaushakemuksen voi tehdä netissä heti joka lääkärireissun jälkeen ja kuitteja ei tarvitse postittaa. Usein rahat ovat kuulemma tilillä jo parin päivän jälkeen. Omavastuu 100 euroa vähennetään vain eka kerralta ja muita lisämaksuja ei tule. Vakuutus jatkuu myös yhtäjaksoisena teini-ikään asti tai kunnes korvauskatto 50.000 euroa on saavutettu. Maksu myös halpenee kun ikää tulee lisää (tosin tämä pykälä oli varmaan muillakin yhtiöillä).

Valitettavasti niitä hintatietoja en tosiaan muista tarkkaan koska heitin heti muistiinpanoni pois kun kävi selväksi, että valintamme on Tapiola. Tosin tässä on vielä olemassa sellainen pieni jännitysmomentti, että vauvavakuutusanomukseni meni käsittelyyn eikä tullut heti voimaan, koska olen käyttänyt raskauden aikana lääkärin määräämää lääkitystä, eli siis tietysti kilpirauhasen vajaatoimintaan. Voisi kuitenkin olettaa, että se menee läpi koska mitään oikeita vaivoja ei vielä ole ollut joten minun pitäisi vaikuttaa suht kelpo asiakkaalta heidän silmissään. Jos tämä ei jostain syystä menisi läpi, en tiedä mitä tekisimme koska en missään nimessä kelpuuta Pohjolaa tai Ifiä noiden aiemmin mainittujen ehtojen takia.

Moni on kehunut Pohjantähteä koska heillä korvataan ainoana vakuutusyhtiönä maitokorvikkeet allergian osuessa kohdalle. Mitä olen ymmärtänyt, heidän muut vakuutusehtonsa sairauksien varalle eivät sitten ole yhtä kattavat kuin muilla. Emme kuitenkaan tällä kertaa ottaneet heitä kilpailutukseen mukaan, mutta kuka tietää jos Tapiola ottaakin ja hylkää meidän vakuutushakemuksen...?

Siinäpä infoa vauvavakuutuksista meidän kannaltamme. Vakuutusasiat ovat kuitenkin hyvin henkilökohtaisia ja oma valinta riippuu ihan täysin siitä mitä arvostaa. Meille oli tärkeätä se, että jos joudumme esim. korvien putkitukseen (á 1500 euroa) niin saamme siitä korvauksen heti eikä vuoden päästä, ja että korvausprosessi on muutenkin sujuva ja helppo. Pahoittelen tosiaan, ettei tämä vertailu ollut kovin kattava, mutta ehkä teillä lukijoilla on tähän jotain täydennettävää sellaisten varalta jotka vielä harkitsevat vakuutuksen ottamista...?