Pikku piraija - auts, se puree!

Meidän Taika-tyttönen on kasvatellut viime aikoina hampaita, ja sunnuntaina hän päätti kokeilla miltä liharavinto tuntuu suukalustossa. Olin tyytyväisenä imettämässä kunnes yhtäkkiä: "Hauk!". Voi itku, miten kipeää se tekee!! Eikä siinä vielä kaikki, vaan typy iski raivokkaasti hampailla kiinni lukemattomia kertoja tuonkin jälkeen. Sydän syrjälläni imetin ja pelkäsin seuraavaa kertaa. Yritin noudattaa Sintin kanssa hyväksi havaittuja oppeja, eli isoon ääneen karjahtamista ja imettämisen lopettamista välittömästi sen jälkeen kun vauva on purrut. Taika pirahti itkuun vain kerran, muina kertoina äidin elämöinti tuntui häntä vain huvittavan. Ja äidin epätoivo puolestaan kasvoi..!

Jostain kumman syystä tämä pureskelu kesti vain 2 päivää. Sen jälkeen ei ole purtu eikä näykitty. Kummallista, mutta mahtavaa! Aiemmin olin iloinnut siitä, että typy on oppinut aika hyvin imemään ilman rintakumia ja arat rinnanpääni jopa kestämään sitä. Suunnittelin, että ehkä voisin jopa lähiaikoina luopua rintakumista kokonaan, mutta nyt en taidakaan uskaltaa. Se toimii välissä pienenä iskunvaimentimena joten taidan sittenkin vielä jatkaa sen kanssa ;)

Toissapäivänä löysin jostain kaulakuopan ja olkapään tienoilta fritsun. Arvatkaapas kuka sen on tehnyt - kyllä, tuo samainen pikku piraijani! Tyttö iskee hampaat tai huulet kiinni ihan sinne mitä tarjolla on, ja alkaa lupsuttaa. Sormestakin hän puree niin että sattuu. Epäilen, että kolmas hammas tekee tuloaan mutta en ole vielä keksinyt minne.

Muutenkin likalla on ihan hirveä meno päällä. Eilen hän kääntyi eka kerran ympäri ja tänään uusista taidoista riemastuneena kääntyy koko ajan. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että nokoset isin ja äidin sängyllä ovat nyt loppu. Ei uskalla ottaa riskiä siitä, että muksu rullailisi itsensä sängyltä pois ja kopsahtaisi parkettiin.

Toinen paikka, missä Taika ei voi pidätellä itseään on imetyshetket rinnalla. Parhaimmillaan molemmat koivet sojottavat kohti ilmaa ja vähintään yksi käsi mätkii tissejä, itseään pepulle tai päähän jne jne. Multi-taskaaja jo pienestä pitäen. Tuo samainen husominen ja huitominen tietysti asettaa omat haasteensa nukahtamishetkiin, mutta mitäpä ei äidin karhusylikaappaus pelastaisi...!

Ja 5kk:n neuvolassa meillä oltiin 8,1kg ja 67 cm. Piikit tuikattiin, niistä nousi ikävä kuume ja huono olo. Nytkin nenä vähän vuotelee.

Hyvää viikonloppua! :)

Taika 2,5 viikon iässä

Meidän Taika-tyttönen on nyt noin 2,5 viikon ikäinen ja tässä hieman hänen kuulumisiaan. Tosiaan laitokselta lähtiessä paino oli pudonnut hieman liikaa ja sen johdosta meillä on ollut muutama painokontrolli sen jälkeen. Ensimmäinen oli heti kotiutumista seuraavana aamuna ja silloin painoa oli tullut lisää muutama kymmenen grammaa. Viime viikolla meillä puolestaan kävi neuvolan terkka kotikäynnillä ja edelleen paino oli noususuuntainen, mutta ei ihan tarpeeksi. Niinpä viime perjantaina, tasan 2 viikon merkkipäivänä, kävimme uudella punnituksella ja onneksi syntymäpaino oli saavutettu 10 grammaa vajaana. Tämä katsottiin riittäväksi ja saimme samalla lupauksen ryhtyä vähentämään vastikkeen määrää :)

Vastiketta typy on saanut vaihtelevia määriä, n. 40-60 ml kerta-annoksia imetysten päälle, ja nyt yritetään päästä noista hiljalleen eroon. Tai käytännössä maidonkerääjien ansiosta osa noista pullomaidoista on ollut omaa tuotantoani. Sekin on onneksi lisääntynyt ihan selvästi: tyttö imee usein ja mielellään ja tuntuu, että useimmiten hän tuleekin rinnoista kylläiseksi. Pulloruokintoja oli esim. eilen 3 kertaa, joten uskon että nuo saadaan kyllä lähiaikoina kokonaan pois. Välillä tuntuu, että maitoa on joka paikassa, erityisesti yöllä lakanat ja yöpaita välillä lainehtivat maidosta joten sekin kielii lisääntyvästä tuotannosta!

Imetystuokioista on muodostunut meidän oma lepohetki: tyttö imee tyytyväisenä n. 10-20 minuuttia per rinta ja minä toteutan Sintistä hyväksi havaittua tapaa lukemalla kirjoja. Rinnanpäät ovat onneksi taannoisista ongelmista parantuneet, mutta en ole vieläkään uskaltanut jättää rintakumeja pois. Suunnitelmissa olisi hivuttaa ne pois rauhalliseen tahtiin, niin että rinnanpäät pysyisivät hyvässä kunnossa.

Kun vertaan Taikaa yliaikaisena syntyneeseen Sinttiin, on hän selvästi väsyneempi vauva ja nukkuu paljon. Tämän reilun kahden viikon aikana valveillaoloaika on kuitenkin lisääntynyt koko ajan, mutta vielä tyttö ei ota samalla tavalla kontaktia kuin Sintti teki jo tässä iässä. Nukkuessaan hän hymyilee refleksinomaisesti, mutta tietoiset hymyt puuttuvat. Samoin tyttö tuntuu niin kovin pieneltä ja hentoiselta. Ei mikään ihme, sillä noiden kahden vauvan välinen painoero oli 800 grammaa ja ikäero 4 viikkoa! On ollut kuitenkin ihanaa huomata, miten tämän "syöttökuurin" päälle tyttö on kerännyt hiljalleen lihaa luiden ympärille ja pieni massukin alkaa kasvaa isommaksi :)

Valitettavasti viime päivien riesana ovat olleet masuvaivat. Pienen mahaan sattuu ja hän kipristelee usein syöttöjen päälle, ja välillä tulee isoja paukkuja. Pari kertaa hoitopöydällä ollessa kakkaa on tullut kovalla paineella, joten ei mikään ihme että on kipuja! Cuplaton-kuuri alkoi perjantaina ja nyt yritän muistaa antaa maksimi-annoksen joka päivä. Aika näyttää auttaako tämä konsti vai pitääkö minun alkaa rukata omaa ruokavaliotani johonkin suuntaan.

Muuten Taika on aika rauhallinen tapaus. Jos ruoan tulossa kestää, tyttö ei turhista hermoile vaan jaksaa odottaa suht kärsivällisesti. Kunnon rääkäisyt saadaan aikaiseksi tavallisesti hoitopöydällä kun puolinakuna on inhottavan kylmää ja kurjaa. Tästä kiusanteosta seuraa toisinaan kostokakka tai - pissa ;)

Meidän yöt sujuvat todella leppoisasti niin, että typy nukkuu äidin kainalossa ja molemmat saamme siten nukuttua hyvät unet. Taika ei viihdy omassa sängyssään kovin pitkään, tavallisesti hänet laitetaan kyllä sinne aluksi, mutta viime aikoina on käynyt niin, että nälkä ja tankkauksen tarve on yllättänyt aina juuri silloin kun minä olen menossa nukkumaan, joten helpointa on ottaa tyttö tissille ja viereen. Siihen sitten molemmat nukahdamme ja yöllä murkinoidaan pari kolme kertaa, kun nälkä yllättää. Usein kyllä minä herään viimeistään muutaman tunnin kuluttua ja herättelen tyttöä syömään, jos on mennyt liian monta tuntia unten mailla.

Kaiken kaikkiaan meillä menee tosi mukavasti, en ole (vielä) kokenut maata mullistavaa väsymystä ja vauvaelämä sujuu varsin leppoisasti :)

Yllättäviä imetysongelmia: vertavuotavat rinnanpäät

Aiemmin ehdin jo mainita, että meidän typy on osoittautunut innokkaaksi imijäksi ja on osannut hienosti ruokailla jopa ilman rintakumia, mitä Sintti ei koskaan oppinut. Nyt näyttää siltä, että hän on vähän liiankin tehokas, nimittäin viime päivinä imetys on sattunut ihan järkyttävän paljon! Toissa yön imetyssessioiden jäljiltä huomasin, että rinnoista oli vuotanut verta ja sama jatkui aamulla. Sattui niin paljon, että piti potkia jaloilla ilmaa ja pidätellä kivun kiljahduksia :(

Eilen aamulla otin rintakumin käyttöön, mutta se taisi olla liian myöhäistä sillä aamun eka ruokinnan yhteydessä huomasin kuinka parin imaisun jälkeen kumi rupesi täyttymään verellä. Yök! Rinnanpäät olivat niin herkistyneet, että ne aukesivat välittömästi ja tietysti kipukin oli sen mukaista. Inhotti ajatus, että vauvaparka joutuu juomaan veristä maitoa joten lopetin imetyksen sillä kertaa siihen paikkaan. Luin epätoivoisena netistä imetysaiheisia keskusteluja ja etsin tietoa, miten nännit saisi nopeasti kuntoon, sillä pelotti että hyvin alkanut imetys tyssää tähän.

Tässä muillekin mahdollisesti samassa tilanteessa oleville äideille omat kokemukseni:

Vinkki 1)
Sairaalassa ohjeistettiin ottamaan minigrip-pussi ja leikkaamaan keskelle 2 euron kolikon kokoinen reikä. Pussin sisälle sideharsoa joka kastellaan lämpimällä vedellä ja painetaan rintoja vasten.
Toimiko? Ei minulla, sillä koin noilla pelaamisen hankalaksi ja sitäpaitsi joka imetyskerralla poistettu suojus ehti jäähtyä ja sideharsoa olisi mennyt loppumattomia kasoja. Sairaalassa tätä jo kokeilin jonkin aikaa, mutta en huomannut hyötyä.

Vinkki 2)
Melkein sama kuin kohdassa 1, mutta pussin ja harson sijasta käytetään liivinsuojusta, joka kastellaan lämpimään veteen ja vaihdetaan joka imetyksen jälkeen.
Toimiko? Ei oikein, sillä tämänkin kanssa rinnanpää ehti kuivua ja tarttua kiinni liivinsuojukseen eli irrottaminen tuntui kivuliaalta ja repi jälleen herkkää ihoa auki.

Vinkki 3)
Rinnoissa pidetään koko ajan maidonkerääjiä, jotka estävät rinnanpäätä tarttumasta mihinkään kiinni. Kupin sisälle muodostuu samalla hieman kostea ilmasto, joka auttaa nänniä pysymään pehmeänä. Kosteus varmistetaan vielä sivelemällä joka imetyksen jälkeen ensin tippa äidinmaitoa ja sitten kunnon kökkö Lansinohia ympäri rinnanpäätä.
Toimiko? Kyllä! Koko eilisen päivän rinnat olivat tällä kuurilla ja tuntui, että ne rupesivat paranemaan silmissä. Hieman vereslihalla ne edelleenkin olivat iltaa kohden, mutta sen verran paremmassa kunnossa, että uskaltauduin imettämään rintakumilla muutaman kerran. Lisäksi pumppasin rintapumpulla maitoa, sillä huomasin että se ei rääkkää rintaa ollenkaan vaan lypsää huomattavasti hellävaraisemmin kuin vauva. Noissa maidonkerääjissä hyvää oli myös se, että kävin niistä pitkin päivää kaatelemassa valumamaitoja pulloon ja niistä yhdistettynä pumpattuun maitoon sain vastikkeen lisäksi ujutettua joukkoon myös ihan mukavasti omaa maitoani.

Eilinen päivä oli siis suurimmalta osalta taukoa varsinaisen imetyksen kanssa, mikä huoletti siksi, ettei maidontuotanto vain rupeaisi kääntymään laskusuuntaiseksi. Ihmeellisesti tämä aihe menee tunteisiin ja olenkin vääntänyt itkua jo pari päivää pelätessäni, etten enää pystykään imettämään omaa lastani. Nyt alkaa jo tuntua paremmalta, kun huomaan että rinnanpäät alkavat hieman toipua ja olenkin nyt imettänyt normaalisti rintakumin kanssa. Huomaan silti, ettei maitoa tosiaankaan tule tarpeeksi vaan aika pian sen jälkeen Taika tahtoo vielä pullomaitoa. Yritän olla ruokintojen kanssa nyt tosi varovainen ettei herkkä iho ota jälleen takapakkia, vaan että pääsisin taas kasvattamaan tuotantoa Taikan tarpeiden mukaisesti.

Toinen pelkoni oli, että Taika ei enää halua rintaa jos hän tottuu päivässä, parissa helposti pullosta saatavaan maitoon, mutta on ollut lohdullista huomata että tyttö pitää tästä puuhasta yhtä paljon kuin minäkin. Mieskin on yrittänyt lohduttaa huomauttamalla kuinka tyytyväiseltä neiti rinnalla näyttää, mikä on ihan totta.

Toistaiseksi pidän taukoa makuullaan imettämisestä (mikä on lempiasentoni, nyyh!) sillä koen etten pysty siinä ohjaamaan rinnanpäätä vauvan suuhun tarpeeksi oikeaoppisesti. Kun hänellä on nälkä, hän hyökkää rinnan kimppuun kuin pieni haukanpoika ja imee erittäin voimallisesti. Epäilen, että imuotteessa täytyy olla jokin vika näiden vaurioiden takia ja aion kokeilla jatkossa erilaisia niksejä. Ihmettelen tätä kuitenkin siitä syystä, että sairaalassa pyysin kätilöitä monta kertaa tarkistamaan imuotteen ja aina he kommentoivat, että oikein on.

Montako päivää vastaavanlaisen ongelman paraneminen on lukijoilla ottanut?

Imetyksen jälkeen

Niinkuin viime postauksessa mainitsin, lopetin imetyksen aivan äskettäin, noin puolitoista viikkoa sitten. Olen odotellut kuin kuuta nousevaa sitä tunnetta, että saan nukkua mahallaan kun mikään "ylimääräinen" ei ahdista rinnoissa eikä tarvitse pelätä patteja (joita siis sain imetysaikana aivan kaikesta!). Samoin sitä, että saan heittää roskikseen parit erittäin kulahtaneet imetysliivit. En ole uskaltanut vieläkään lopettaa niiden käyttöä, sillä joku taisi vinkata aiemmin blogiini, että kannattaa antaa rinnoille aikaa toipua ja vasta sitten vaihtaa tavallisiin rintsikoihin.

Ennen lopettamista pelkäsin, että maitoa nousee vieläkin rintoihin ja että joutuisin kaivamaan pumpun jostain kaapin perukoilta esiin. Tätä silmälläpitäen ajoin imetystä alas hyvin verkkaiseen tahtiin ja vasta noin viikkoa ennen töihinmenoa lopettelin aamuimetyksen. Maitoahan siis muuten olisi vaan tullut ja tullut, Sinttikin olisi hyvin tyytyväisenä tainnut jatkaa vaikka kouluikään ;)

Nyt puolentoista viikon jälkeen tunnen, että maitoa on rinnoissa edelleen. Sellaista kamalaa ahdistuksen tunnetta ei ole vielä tullut, mutta nämä imetyksen tuhoamat nahkapussini näyttävät valheellisen täyteläisiltä, mitä ne eivät siis tosiaankaan ole! Lisäksi tänä aamuna kun heräsin, vasempaan eli siihen aktiivisempaan rintaani oli hiipinyt salakavala patti ja nyt on sellainen semi inha olo. Ei houkuttele niin pumppaus kuin kaalilla hautominenkaan, sillä niidenhän piti olla mennen talven lumia. Pidän itselleni peukkuja, että nämä oireet katoavat vaivihkaa pois ja saan vihdoinkin kierähtää tyytyväisenä mahalleni nukkumaan ennenkuin se on menoa taas :)

Ja mitä menoa siis? No tietysti uutta raskautta! Ihanan kurjat ja ah niin kauan odotetut kuukautiset alkoivat vihdoinkin joulun aikaan. Kyllä niitä odotettiinkin. Osasin jo arvella menkkojen saapuvan siitä syystä, että paria viikkoa ennen koin ensimmäisen ovulaation, joka oli harvinaisen kivulias verrattuna siihen mitä muistin ajalta ennen raskautta. Toinen ovis puolestaan koettiin tammikuussa ja kolmas on meneillään juuri nyt - mitenpäs muutenkaan sillä mies on parhaillaan matkoilla ;) Kirjanpitoni mukaan otolliset ajat alkavat n. 15.-17. päivän tienoilla, mutta on vaikea tietää milloin on juuri "se oikea" hetki. Kun IVF-hoitoa tehtiin, ultralla todettiin todellinen ovulaatioaika melko paljon myöhemmäksi siitä kuin itse tunsin ja luulin, eli käytännössä sen jälkeen kun kaikki oireet olivat jo loppuneet. Nyt mietin, että voiko se tosiaankin pitää paikkaansa koska nyt ovulaatiot ovat niin järkyttävän paljon kivuliaampia, että tuntuu että siellä täytyy olla jotain meneillään paljon aikaisemmin! Aivan hirveä jomotus ja pakotus alavatsassa viikon ajan, melkein mieluummin potisin ne itse kuukautiset. En tiedä sitten ovatko nämä jotain käynnistysvaikeuksia vai tällaistako tämä tulee nyt synnytyksen jälkeen olemaan...

Jos meillä ei tärppää tästä kuusta, mikä on enemmän kuin todennäköistä ellei armas mieheni saavu sieltä pian kotiin aviollisia velvollisuuksiaan täyttämään, on aika varata aika lapsettomuusklinikalle sulattelemaan pikkuisia pakkasesta. Tammikuussa soitin klinikalle, josta neuvottiin että imetyksen lopettamisen jälkeen tulee yleensä odottaa yksi täysi kierto ennenkuin hoitoja ruvetaan tekemään.

Hätähousuna olen jo ehtinyt laatia kaikenlaisia laskelmia niin kakkosen syntymästä kuin tulevasta ikäerostakin. Aiemmin toivoimme mahdollisimman pientä ikäeroa mutta luonto päätti toisin ja nyt voi sanoa, että siitä tulee vähintään 2 vuotta. En haluaisi toisenkin lapsen syntyvän joulukuussa joten siitä syystä olisi hyvä jättää maaliskuun hoitokierros väliin, mutta arvatkaapa kahdesti että maltanko! Jos taas kakkonen syntyisi tammikuussa eli huhtikuun hoidoista, lapsille tulisi teknisesti ottaen 3 vuoden ikäero, mutta käytännössä vain reilut 2 vuotta mikä olisi kivempi vaihtoehto lasten itsensä kannalta.

Kiva näitä asioita on pyöritellä päässään, mutta lopputulos tulee taas jälleen kerran olemaan takuulla jotain ihan muuta kuin mitä suunnittelimme :) Koitan siis mennä hoitoihin avoimin mielin ja vähän paremmalla kärsivällisyydellä varustettuna kuin aiemmin, sillä olisi aika hullua jos meillä tärppäisi yhtä onnekkaasti kuin eka kierroksella!

Veronan & Sintin kuulumisia, pitkästä aikaa!

Yksi kadonnut lammas ilmoittautuu! Elossa ollaan, ja järkytyksekseni tajuan, että edellisestä postauksesta on kulunut kolme kuukautta - KOLME! Jostain päähäni pälkähti käydä tarkistamassa sähköpostini tässä eräänä päivänä, ja huomasin eräältä lukijalta tulleen viestin jossa kyseltiiin onko kaikki ok. Kuulin, että minua on kaipailtu ja sitten vasta tulin pitkästä aikaa vilkaisemaan blogia ja huomasin kaikki huhuilut. Pahoittelut, että olen ollut niin täydessä blogihiljaisuudessa - minua suorastaan NOLOTTAA kuinka moni on ollut huolissaan hyvinvoinnistani! Anteeksi. Olen pitänyt ihan täydellistä blogitaukoa, niin omista kuin kaikkien muidenkin blogeista vaikka ikävä on ollut kaikkia ihania bloggaajia ja lukijoita - Pingua, Sandya, Riikkaa jne jne. En ole kunnolla tajunnut miten nopeasti aika on mennyt.

Meillä on tapahtunut vaikka mitä tässä viime kuukausina. Kaikista eniten olen ehkä kärsinyt kroonisesta ajanhallintaongelmasta, jo viime (vauva)vuoden aikana kirjoittelutahti on ollut todella epäsäännöllistä. Sama pätee kaikkiin omiin harrastuksiini (mitä ne ovat?), en kerta kaikkiaan ole kyennyt järjestämään aikaa juuri millekään muulle kuin arjelle ja omalle perheelle. Minä en hallitse arkea, vaan arki hallitsee minua, argh!

Lyhyesti summattuna mitä meillä on puuhailtu viime aikoina. Ostimme viime syksynä uuden asunnon ja käytännössä koko marraskuu, heti kun saimme avaimet käteemme, remontoimme siellä kaiken liikenevän vapaa-ajan ja kuun vaihteessa muutimme. (Muuttaminen on muuten aivan järkkyä hommaa pienen lapsen kanssa!!) Sitten remontoimme vähän lisää, koitimme saada tavaroita paikoilleen ja kävimme matkoilla. Tammikuussa Sintti pikkuinen aloitti päivähoidon, minä menin takaisin töihin ja ihan äskettäin pistin pillit pussiin ja lopetin viimeisetkin imetyksen rippeet. Vapaa-aikana koitamme sitten viimeistellä kotia, mikä tosin sujuu aika heikolla menestyksellä :) Ehkä jouluun mennessä olemme valmiit ja saamme viimein loputkin laatikot purettua, hah.

Tuntuu hassulta, että vielä syksyllä olin ihan jämähtänyt rauhalliseen kotiarkeen ja olin jopa vaipunut tietynlaiseen alakuloiseen passiivisuuteen, enkä oikein saanut mitään aikaiseksi. Jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää niin ehkä olisin nauttinut jotenkin "enemmän täysillä" niistä päivistä! Nyt muistelen suurella haikeudella sitä, että sain olla Sintin kanssa kaiken sen ajan verrattuna niihin muutaman hassuun tuntiin per päivä mitä on jäljellä töiden jälkeen, ennen kuin tyttö menee unten maille.

Meillä oli hyvä tilaisuus valmistella Sintti rauhassa päivähoitoon ja harjoitteluaika menikin ihan hyvin, Sintillä nimittäin. Minä puolestaan vollotin joka ilta silmät päästäni! Se oli äidille hirmuinen shokki kun pieni lapsukaiseni meni sinne isoon ryhmään joka oli erityisesti sillä viikolla täynnä jatkuvasti itkeviä lapsia kun kaikki olivat siellä ensimmäistä kertaa. Hoitaja-parat vain juoksivat lapsen luota toisen luo ja yrittivät kahmia syliinsä niin monta itkevää lasta kuin vain mahtui. Minäkin lainailin siellä syliäni kaikille halukkaille. Minä murehdin murehtimasta päästyäni, että miten tuommoinen pikkuinen lapsi kuin Sintti osaa edes ilmaista jos sillä on nälkä tai jano, tai jos osaakin niin ehtiikö kukaan huomata. Ja kun toisella ei vähän päälle vuoden ikäisellä ollut mitään taitoja, ei edes kävellä osaa joten jääkö isompien jalkoihin ja syömiseenkin tarvitsee syöttämisapuja.

Niin onneksi sitten riitti viikon suruaika äidille, ja työviikon alkaessa mieli oli hyvä ja rauhallinen :) Itkuvuoro vaihtui valitettavasti äidiltä tyttärelle, joka itkeskeli erityisesti ensimmäisen viikon aika kovaa, kunnes tottui ja nyt alkaa olla oma aurinkoinen itsensä myös hoitotädeille. Ihan turhaan jännäsin ja pelkäsin, sillä hoitajat tekevät parhaansa ja tuntuvat oikeasti tykkäävän niistä lapsistaan siellä, eikä Sinttikään jää syliä vaille! Mutta voi että omaa lastaan ehtiikin työpäivän aikana ikävöidä...*huokaus* Toisaalta nyt illat jaksaa leikkiä paljon paremmin tytön kanssa kun on tehnyt jotain muuta päivät.

Silti olen ihan pikkuriikkisen kateellinen niille äideille, joilla on mahdollisuus jäädä kotiin pidemmäksi aikaa. Tämän jälkeen olen todennut, että jos seuraava lapsi sieltä jonain päivänä tulee, veisin hänet paljon mieluummin hoitoon 1v 3 kk:tta - 1,5 v ikäisenä. Siinä vaiheessa taidot ovat jo niin paljon paremmat että ei ole koko ajan täysin riippuvainen hoitajista.

Muuten neiti kehittyy valtavaa vauhtia ja on selvästi kehittymässä omaksi hurmaavaksi persoonallisuudekseen :) Hän on edelleenkin varsinainen hymytyttö, mutta osaa tarvittaessa muuttua sekunnissa kiljuvaksi kiukkupussiksi jos häneltä riistetään joku sillä hetkellä hänen mielestään välttämätön kapine (jonka on juuri pihistänyt kun silmä välttää), kuten äidin puhelin, isin tietokone jne jne. Loppuvuodesta näytti pitkään siltä, että tyttö lähtee aivan kohta kävelemään, mutta hän taisi tuumata, että ei tässä mitään kiirettä ole ja otti ne odotetut ensiaskeleet 1v 1kk:n iässä. Nytkään ei silti varsinaisesti vielä kävele, vaan rauhassa ja harkiten aina silloin tällöin ottaa muutaman askeleen kunnes pysähtyy lepuuttamaan ja jatkaa hyväksi havaitulla etenemiskonstilla eli kontaten tai seinästä tukea ottaen kävelemällä :)

Sanavarasto kattaa 2 tärkeintä sanaa: "äiti" ja "anna". Noista viimeksimainittua kiljutaan korkealta ja kovaa, varsinkin jos haluaa leipää (=suurta herkkuaan). Isin mielestä tyttö sanoi eilen aamulla ensimmäistä kertaa "isi", ei siis suomeksi vaan isin omalla kielellä. Minä en tätä vielä ole kuullut, mutta innolla odotan!

Jatkan kirjoittelua toisella kertaa, mutta tässä tuli varmaan kaikki oleellinen tältä ajalta kun olen viettänyt hiljaiseloa. Olette ihania kun olette jaksaneet käydä kurkkimassa ja huhuilemassa tämän epäluotettavan bloggaajan kuulumisia! Kertokaahan mitä teille kuuluu! Käyn varmasti tässä hiljalleen lueskelemassa tuttuja blogeja, ja lupaan palata kirjoittelemaan vähän nopeammin kuin viimeksi :)

Sintti 10 kk:tta ja risat

Taas on aikaa vierähtänyt viimeisestä postauksesta. Olen kirjoittanut päässäni vaikka kuinka monet jutut mutta sinne ne ovat valitettavasti jääneet. Meillä on tapahtunut tässä eräs merkittävä asia, nimittäin Sintti saa ensimmäistä kertaa ikioman huoneen! Ja sehän tarkoittaa siis todellakin asuntokauppoja, eli olemme ostaneet uuden, ihanan kodin joissa on enemmän neliöitä ja asumismukavutta koko meidän perheelle :) Olen aivan innoissani, sillä tämä on ollut viime aikojen haaveista ehdottomasti se suurin ja nyt se on vihdoin toteutumassa. Olen tutkiskellut aktiivisesti mm. pikkutyttöjen huoneiden sisustusta ja kohta pääsen vihdoin itse asiaan eli sisustuspuuhiin!

Sintti pikkuinen on täyttänyt jo 10 kk:tta ja viikon, ja sen kyllä huomaa. Vaikka vietämme kaiken ajan yhdessä kuin majakka & perävaunu, näen suorastaan silmissäni kuinka pikkuneiti kasvaa. Tyttö on paljon "skarpimpi" kuin ennen, hoksaa ja noteeraa ihan kaiken sekä toistaa innokkaasti muilta näkemiään eleitä. Koko tyttö on yhtä menoa ja touhua, koko ajan pitäisi olla liikkeellä ja puuhaamassa jotain. Välillä äitiä väsyttää, mutta pääsääntöisesti meillä on mukavaa yhdessä sillä Sintti on hauska ja huumorintajuinen seuralainen, joka osaa jo pelleillä tarkoituksella äidille ja koittaa saada äidin nauramaan. Tämä pätee erityisesti silloin kun tyttöä on toruttava jostain, silloin hyvin usein vastauksena on pään kallistus ja leveä, kujeileva hymy. Sitä vastoin jos joudun torumaan hyvin painokkaasti, saattaa hymy hyytyä nopeasti hyvin pettyneeseen huulimutruun ja loukkaantuneeseen itkuun.

Sintti rakastaa kaikista eniten piiloleikkejä, kurkistusta ja ihmisten "löytämistä" nurkan takaa, tyynykasojen takaa tai peittojen alta. Sen sijaan hän vihaa sitä, että esineitä otetaan häneltä pois ja niitä hetkiä seuraa aina kiukkuinen itku. Onneksi Sintti ei kanna kaunaa, vaan itku saattaa vaihtua salamana naurunkikatukseen. Minä puolestaan ällistyn aina siitä, kuinka paljon 10-kuukautinen ymmärtää. Pari päivää sitten istuimme sohvalla ja Sintti leikki puolisalaa puhelimeni kanssa. Yhtäkkiä tyttö livautti puhelimen suuhunsa, joten minä nappasin sen häneltä kädestä ja pyyhkäisin pontevasti sitä farkunlahkeeseen kuivatakseni ylimääräiset kuolat pois. Kun tyttö sai puhelimen taas käteensä, hän ryhtyi toistamaan samaa kuin minäkin äsken, eli pyyhkimään puhelinta jalkaani! :)

Maanantaina kävimme neuvolassa 10-kuukautiskontrollissa ja Sintin strategiset mitat olivat nämä:
pituus: 76 cm
paino: 9750 g
päänympärys: 48 cm

Sain hyviä neuvoja imetykseen, sillä olin pohtinut asiaa paljon viime viikkojen aikana koska en oikein tiennyt, että mikä olisi hyvä tapa ja ajankohta imetyksen vähentämiseen. Olen imettänyt nykyisin n. 5-6 kertaa vuorokaudessa joista suurin osa aamuisin, sillä olen huomannut että ainakin minulle rintojen kunnollinen tyhjentäminen aamuisin on tosi tärkeää, koska olen kärsinyt niin usein rintatulehduksista. Meillä on tulossa lähiaikoina todella paljon isoja muutoksia elämään, joten halusin tietää, että miten ne parhaiten sovitetaan imetykseen tai sen lopettamiseen. Mm. puolentoista kuukauden aikana (ajoittuen 1-v. synttäreihin) muutamme uuteen kotiin, lähdemme pidemmälle matkalle, Sintti aloittaa päivähoidon ja minä menen töihin. Muutosta siis kerrakseen!! Olin haaveillut lopettavani imetyksen kun tyttö täyttää vuoden, mutta terkka suositteli, että jos voisin jatkaa vielä edes iltaimetyksiä ja lopettavani sen jälkeen kun kaikki muutokset ovat ohitse. Marraskuulla voisin vähentää imetykset kahteen kertaan vuorokaudessa. Olisin tosiaan toivonut, että tämä loppuu pikemmin, mutta on aivan totta, että se auttaa Sinttiä sopeutumaan paremmin kaikkiin noihin muutoksiin ja toisaalta on kyse enää parista lisäkuukaudesta. Onhan toki mahdollista, että tyttö päättää itse lopettaa aiemmin, mutta neiti on ollut aina varsinainen tissitakiainen joten näin tuskin tulee käymään ;) Onko muillakin ollut tämänsuuntaisia mietteitä imetyksen lopettamisessa vai olenko ainoa jolla kaikki tosiaan tapahtuu yhtäaikaa...?

P.S. Kuinka ihanaa voi olla, että oma vauva osaa halata takaisin?!? Sintti on osannut halia noin viikon ajan. Ei sentään kietomalla käsiä kaulaan, mutta hän puristaa käsivarsiaan minun käsiä vasten ja kätkee kasvot kaulaani. Iih...:)

Horror - maanantai

Onneksi on tiistai. Eilinen päivä oli aivan järkyttävä, sillä meitä oli kotona 2 kipeää potilasta. Minä sain taas jälleen kerran kipeän rintatulehduksen, joka alkoi sunnuntaina pienellä patilla oikeassa rinnassa. Ilmeisesti se sai alkunsa niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin liian kovaksi käytetystä liivinsuojasta joka painoi kovana kainalon puolelle, kun köllöttelin sohvalla samalle kyljelle. Varmaan tähän yhdistyi myöskin liian vähäinen rinnan tyhjennys, ja kun en ole jaksanut enää aikoihin pumpata kuin äärimmäisessä hädässä, joten siitähän se tulehdus sitten sai alkunsa kilpistyen täydellä voimalla eiliseen.

Sintti-reppana puolestaan tekee joukolla hampaita yläikeneen. Kaksi yläetuhammasta puhkesivat noin viikko sitten, ja sieltä on tulossa vielä käsittääkseni ainakin 3 kappaletta lisää. Tyttö ei oikein anna katsoa suuhun kun se on ymmärrettävästi tosi kipeä, mutta aina välillä saan tilaisuuden kurkistaa ja todellakin ne ovat sieltä puhkeamassa perä perää.

Päättelimme miehen kanssa, että muutama viikko sitten kärsityt yhtäkkiset huonot yöt useine heräilyineen johtuivat siitä, että hampaat ryhtyivät valmistelemaan puhkeamista. Pian sen jälkeen tyttö rupesi päristelemään suullaan aina ja joka paikassa, ja jotenkin tuntui vielä että erityisesti silloin kun suu oli ruokaa täynnä ;) Suuta varmaan kutitti vimmatusti. Nyt pari päivää neiti on ollut tosi kivulloinen, paljon kipeämpi kuin viikko sitten kun etuhampaat tulivat, eli itkua piisaa. Yöllä emme saa oikein nukutuksi sillä Sintin on vaikea nukkua pitkiä yhtäjaksoisia pätkiä erityisesti aamuyön aikaan, jolloin joudun ottamaan hänet viereen ja tietysti oma uni kärsii. Eilen sain todistaa todella epäluonteenomaista kärttyistä käytöstä, kun väsynyt lapsi ei pystynyt nukkumaan edes päikkäreitä tarpeeksi pitkiä pätkiä, max. vain 30-40 minuuttia kerrallaan ja heräsi sitten itkuisena ja väsyneenä. Sylittelimme paljon, mutta heti kun tytön laski lattialle, alkoi närkästynyt itku ja hätäinen perässä konttaus. Eilen piti antaa päivälläkin Panadolia sillä surku oli katsoa kun toisella oli niin kipeä ja uupunut olo.

Olisihan se päivä muuten sujunut aivan kohtalaisesti, mutta yhdistettynä tuohon omaan rintatulehdukseen yhdistelmä oli aika kammottava. Kärsin koko päivän sitkeästä päänsärystä joka ei lähtenyt särkylääkkeidenkään avulla mihinkään, ja koko ajan olisi uni maistunut sillä varsinkin iltaa kohden nousi lievä kuume. Nukuin aina yhtä aikaa Sintin kanssa ja todellakin olisin voinut nukkua pidempään kuin tuon puoli tuntia kerrallaan.

Hassua kyllä, kakan koostumus tosiaankin muuttuu kun hampaita tehdään! Tässähän tulee ihan vanhat pikkuvauva-ajat mieleen kun saa vaihtaa toisenkin vaatekerran päivän aikana kakkavahingon takia ;) Lisäksi tyttö puree kärppänä kädestä, naamasta tai ihan mistä vaan kiinni saa jos antaa. Olen yrittänyt tyrkyttää viilennettyjä puruleluja, mutta niitäkin enemmän tyttö tykkää jostain kovasta kuten Piltti-purkkien kansista, lego-palikoista tms. Niitä sitten purraan välillä itkun kanssa kun lelu osuu jonnekin oikein makeasti.

Viikonlopuksi lähdemme pitkästä aikaa reissuun ystävien kanssa, ja toivon totisesti että pahimmat hammasvaivat on siihen mennessä kärsitty ja että itse en enää kuumeile...

Onko teillä muillakin tehty kerralla koko kalusto suuhun vai tekeekö toisten vauvat tahdikkaasti vain yhden hampaan kerrallaan? :)

Pureminen on pop!

Meillä oli tässä äskettäin sellainen vaihe, että Sintti rupesi puremaan joka ikisellä syötöllä rintaa. Aivan kamalaa! Pahimmat nappaisut tapahtuivat joko aivan imetyksen alkuvaiheessa kun pitää odottaa herumista ja toinen vaihe puolestaan loppupuolella kun rinnasta ei ilmeisesti enää tule maitoa niin paljoa kuin tyttö haluaisi. Välillä haukkaisut olivat lähinnä sellaisia ikenillä näykkäisyjä tai sitten aivan kunnon puremista niillä kahdella alahampaalla jotka Sintillä on. Se kävi niin kipeää, että rupesin ihan pelkäämään imettämistä ja siinä ei ollut paljon rentoutumisesta tietoakaan kun makasin Sintin vieressä jäykkänä kuin rautakanki valmiina hampaiden hyökkäykseen.

Mielessä kävi jo, että jos tämä näin jatkuu, pistän kyllä pillit pussiin imetyksen kanssa ja tartun suosiolla vastikepurkkiin niin kauan kun Sintti maitoa vielä tarvitsee. Ei siis auttanut kuin käydä googlaamaan ohjeita millä asiaan voisi vaikuttaa.

Meille suositelluista konsteista parhaiten toimivat ehkä kova kiljaisu joka näykkäisyn ohessa ja skarppina oleminen. Jos vauvalla on rinnanpää kunnolla suussa, se ei voi purra vaan pureminen tapahtuu ainoastaan silloin kun ote muuttuu. Opinkin hyvin nopeasti tarkkailemaan Sintin imemiskäyttäytymistä ja kun tyttö lähestyi nänniä huulet törröllään (eri tavalla kuin ennen), olin heti valmiina työntämään rintaa syvemmälle tytön suuhun tai vaihtoehtoisesti vetämään nopeasti rinnan pois. Samoin useasti kun tyttö oli tyytymätön maidotulemiseen, saattoi ote muuttua niin että neiti veti huulia sisäänpäin ja oli selvästi aikeissa näykätä, jolloin toistin saman tempun eli rinta kunnolla suuhun vaan.

Tämän seurauksena oli tietysti se, että nykyään voin vielä vähemmän rentoutua imetyksen aikana kuin ennen (ne alkukuukausien kirjojen lukemisessiot ovat kuin haikea muisto vain!), sen jälkeen kun Sinttiä on siis saanut pidellä välillä kaksin käsin että malttaa pysyä tissillä, sillä nyt pitää jatkuvasti väijyä pureeko tyttö vai ei. Mutta nyt voin sanoa, että muutama päivä on mennyt ilman ainuttakaan puremista! Todella hel-pot-ta-vaa, sillä pureminen on niin kauheata koska se sattuu aivan pirusti. Ainakin jonkin sortin välirauha meillä vähintäänkin on menossa ja toivottavasti jatkuu ettei tosiaan tarvitse miettiä sitä imetyksen lopettamista :) Jatkaisin niin mielelläni sinne yhteen ikävuoteen saakka.

Onko muillakin siellä kotona tällaisia pikku tissinpureskelijoita...?

Sairasta porukkaa

Nyt sekin on nähty, millaista on hoitaa vauvaa järkyttävässä keuhkotaudissa kun virtaa ei ole nimeksikään ja haluttaisi vaan nukkua. Aktiviteetit olivat aika köyhiä, Veronan viihdetoimistolla oli siis lappu luukulla ja hyvin suosittua yhteispuuhaa Sintin kanssa oli lähinnä yhteiset päikkärit ja tv:n katselu sylitysten. Kyllä, tästä se tv:n töllötys jo alkaa! Mutta siis rankka viikko takana, ja kun vauva on vaan hoidettava oli oma olo mikä tahansa. Uhh.

Mikä kurjinta, tämä superflunssa on tarttunut Sinttiin ja lapsi on köhinyt nyt 2 päivää. Eilen alkoi tukkeutua myös nenä ja tänään se on vuotanut koko ajan. Tästä seuraa, että joka päivä on suoritettava Sintin ehdoton inhokkitoimenpide eli nenän putsaus Nenä-Friidalla ja vieläpä monta kertaa. Melkeinpä mikään muu ei saa meillä aikaan sellaista huutoa kuin se. Mutta ei auta, puhdistettava on. Koko ajan hirvittää, että kuinka pahaksi tauti äityy, kun noin pienellä ei taida olla mitään muuta lääkettä kuin korkeintaan lasten Panadol joka sekään ei tepsi nenän tukkoisuuteen. Eilen veimme lapsukaisen miehen suihkun jäljiltä höyryiseen kylpyhuoneeseen hengittelemään höyryilmaa ja sängynpääty on kohotettu. Nyt vaan toivotaan, että tämä ei tästä enää pahene....Onneksi ruoka vielä maistuu mikä on mielestäni hyvä merkki.

Ja ruokailusta puheen ollen, mies hoksasi, että käyttämiimme Ainu koliikkituttipulloihin on olemassa muunkinlaisia tuttiosia joten ostin Prismasta sellaisen joka on tarkoitettu vauvoille +4kk:tta. Voi vitsit, mikä ero! Ennen Sintti on joutunut imemään posket lommolla pulloa n. 10 minuutin ajan, mutta yhtäkkiä tuttiosan vaihdon jälkeen hän kulauttaa 100 ml maitoa minuutissa alas! Mietin jo, että onkohan se liiankin nopeasti, mutta toisaalta ei tuota ole seurannut mikään mahdoton pulauttelukaan joten kai se on sitten ihan sopiva aika.

Viimeksi kirjoittamani imetysvälien pidentämisoperaatiokin on sujunut hienosti. Nyt meillä ruokaillaan n. 1h15 min - 1,5 välein joka on huikea parannus entiseen :) Oli siis selvästi sopiva ajankohta puuttua tähän ja Sinttikin tuntuu kestävän sen hienosti. Aamuisin voi olla, että saatetaan joutua tankkaamaan melkein kerran tunnissa mutta kun päivä etenee, Sintti pärjää helposti tuon edellämainitun ajanjakson syömättä joten luulen että tuo aamutankkaus johtuu vaan pitkistä yöunista. Onhan se aivan ymmärrettävää että yön paastoamisen jälkeen mahassa on ontto olo :)

Nyt pikku potilaani heräsi päiväuniltaan, joten hoitopuuhat kutsuvat! Aurinkoista alkanutta viikkoa kaikille!

Periaatteita ikkunasta ulos ja vähän muutakin

Meillä on varsinkin viikonlopun aikana painiskeltu syömishommien kanssa. Imetyssessiot ovat muuttuneet painimatseiksi kun Sintillä on hirveä tarve päästä koko ajan kääntymään tai muuten vaan liikkumaan. Syömisen aloittaminen on muuttunut superhaastavaksi kun saan ihan tosissaan työntää Sinttiä takaisin kyljelleen kun neiti vänkää kaikilla voimillaan ylös. Samalla ähisee tuskastuneesti kun ei anneta ruokaa. Välillä taas köllöttelemme sängyllä vastakkain niin, että tyttö syö takaraivo koko ajan 10 cm sängyltä ilmassa. Mies tuumasi tämän nähdessään, että jaahas, neiti treenaa näköjään sivuttaisvatsalihaksia. Harjoittaisi niitä mieluummin vaikka matolla :P

Olen myöskin yrittänyt järkeistää Sintin syöntirytmiä niin, että ei ihan jatkuvasti hereillä oltaessa syötäisi kerran tunnissa. Olen venyttänyt sitä pääsääntöisesti varttitunnilla eteenpäin ja jos saadaan Sintin huomio onnistuneesti jonnekin muualle ja viihtymään, niin jopa puolella tunnilla. Tämä taas johtaa siihen, että välillä syömisen aloittaminen alkaa suurieleisellä loukkaantuneella nyyhkinnällä ja kun on tarpeeksi nälkä, niin jopa itkeskellään. Tähän asti en ole yrittänyt kovin voimakkaasti säädellä hänen ruokailuaan, mutta minun mielestä tyttö alkaa olla sen verran iso ettei enää varsinaisesti ole tarvetta antaa hänen imeä aina kun haluaa, varsinkin kun meillä syödään oikeasti jatkuvasti. Lauantaina olin illalla jo ihan rikki kun koko päivä aamusta iltaan oli ollut pelkkää syömistä ja tämän päälle tuota edellämainittua rinnalla riehumista, ja päätin että hommaan on tultava jonkinlaista muutosta. Nyt kun pitäisi jo täydellä tohinalla maistella niitä vihannes- ja hedelmäsoseita, en edes käsitä millä ajalla sen teen kun joka ikinen tunti syödään 10 min ja  seuraavat 10 min röyhtäillään/pulautellaan! Tästä voi laskea, että tunti on lyhyt aika jos siihen päälle vielä pitäisi ehtiä keittelemään soseita ja tarjoilemaankin ne tytölle.

Meillä meni vaikka kuinka monta päivää siihen, että aioin ja aioin antaa omenasosetta, mutta en ikinä ehtinyt kun aina yhtäkkiä tulikin Sintin nukkumaanmenoaika vastaan. Viimein päätin heittää ne(kin) periaatteeni ikkunasta ulos, että antaisin vauvalle vain itsekeiteltyjä soseita. Kun ei ehdi niin ei ehdi. Niinpä eilen ostin sitten Prismasta omena-, päärynä- ja luumusosetta ja suunnittelin, että uusi systeemi on sellainen, että maistelutan uudet soseet Sintille ihan purkkiversiona ja jos ne uppoavat, niin keittelen kyseistä hyväksi havaittua mössöä kattilallisen ja pakastan. Jos eivät uppoa, niin enpähän turhaa käytä kallista aikaani luomuherkkujen keittelyyn. Tänään ollaan hyvässä aikataulussa kun ollaan jo ehditty syödä aamupäivällä pottua ja maistaa ensimmäinen satsi (2tl) omenasosetta! Sintin ilme on aina uuden sapuskan kohdalla näkemisen arvoinen, mutta kumma kyllä kaikki tarjottu on tähän mennessä syöty kiltisti. Mitä nyt tänä aamuna nirsoiltiin perunasoseen kanssa, mutta luulen sen johtuneen siitä, että nälkä oli ehtinyt kasvamaan liian kovaksi ja maitoa olisi pitänyt saada äkkiä.

Bataattia me olemme syöneet kahdesti, mutta sen laitoin tauolle koska Sintti oli bataatin maistelun aikoihin pari päivää kummallisen kärttyinen ja itkuisa. En oikein löytänyt syytä tuolle kärttyisyydelle joten päättelin että bataatilla saattoi olla osuutta asiaan. Huomenna todennäköisesti kokeilen uudestaan ja sittenhän sen näkee viimeistään, että johtuiko se ruoasta vai jostain muusta.

Nukahtaminen meillä on mennyt aika kummalliseksi. Ennen Sintti nukahti rinnalle iltakahdeksan, -yhdeksän maissa ja jatkoi uniaan melko varmasti aamuyöhön, mutta viimeisen viikon aikana ollaan herätty melkein joka ilta kesken kaiken. Usein syynä on se, että Sintti on unissaan kammennut itsensä mahalleen, herännyt ja ruvennut itkemään. Ja meillä kun ei kerran heräämisen jälkeen enää kovin helposti nukahdetakaan uudestaan! Ainakin kaksi iltaa on mennyt siihen, että olemme vuorotellen käyneet nukuttamassa varsin virkun näköistä tyttöä uudestaan, ja homma on kestänyt jopa 2h. Tämä syö välillä naista kun ei jää omaa aikaa illasta yhtään. Mutta jotain hienoa tapahtui viime yönä: Sintti oli taas kammennut itsensä pystyyn puoli kolmelta (nukahdettuaan kiltisti klo 20:00), ja jatkoi uniaan ihan vain sillä, että käänsin tytön kyljelleen, laitoin tutin suuhun ja silitin pari kertaa päätä!! Seuraava herätys oli klo 5:30 kun ruvettiin eka kertaa syömään. Tällaista ei ole tapahtunut ikinä aikaisemmin vaan yöherääminen on vaatinut aina päälle ruokailun :)

Loppuun vähän hehkutusta: meillä oli vasta eräät juhlat joihin osallistuimme koko perheen voimin ja taas pitää ihmetellä kuinka hyväntuulinen lapsi Sintti kuitenkin on. Olimme hirveän hälinän keskellä monta tuntia ja neiti itki tuskin yhtään! Ainoastaan nälän iskiessä alkoi nälkä-ähinät mutta muuten meillä oltiin oikein tyytyväisiä kun oli paljon katseltavaa joka puolella ja usein joku jututti Sinttiä, joten mikäs siinä oli viihtyessä. Jututtajat palkittiin sitten hymyllä.

Hyvää vappua itse kullekin! Meidän perhe viettää sitä hyvin rauhallisesti kotosalla kolmestaan, ja ehkä huomenna käymme kävelyllä vappuhulinaa katselemassa :) Hmm, onkohan Sintti vielä liian pieni vappuilmapallolle...? Mutta jos Sintti ei välitä siitä niin äidille kyllä kelpaa, hih.

Miten imettää 4kk:n ikäistä vauvaa

1. Valmistele imetyspaikka sängylle.

2. Aseta vauva kyljelleen sängylle.

3. Käännä mahalleen kierähtänyt vauva takaisin kyljelleen.

4. Asetu itse vauvan viereen.

5. Käännä taas mahalleen kierähtänyt vauva takaisin.

6. Pitele toisella kädellä vauvaa paikallaan kun kaivat toisella kädellä rinnan esiin.

7. Pitele edelleen vauvaa toisella kädellä kiinni asettaessasi toisella rintakumin paikalleen.

8. Vedä vauvan nyrkki suusta pois ja työnnä nopeasti rinta vauvan suuhun.

9. Palauta vauvan kääntynyt pää takaisin rinnalle. Korjaa rintakumia. Toista molemmat vuorotellen.

10. Ignooraa vauvan seurusteluyritykset ja esitä vaikka nukkuvaa. Toista tarvittaessa.

11. Siirrä n. 10 minuutin päästä nukkuva vauva omaan sänkyynsä.

Rintatulehduspotilas

Täällä podetaan yhtä aikaa sekä rintatulehdusta että kunnon flunssan jälkimaininkeja höystettynä toivottoman sitkeälla yskällä. Että köh köh vaan.

Rintatulehduksen sain ilmeisesti siitä, kun sain (ehkä kyseenalaisen) idean ryhtyä hieman säännöstelemään Sintin rinnalla oloa. Meillä on nimittäin puklailujen kanssa vietetty hyvin vaihtelevia aikoja: välillä on tuntunut että silloin tällöin tulee kokonaisia päiviä ilman juurikaan minkäänlaista puklausta ja sitten sellaisia päiviä kun vaikuttaa, että mikään ei pysy Sintin sisällä. Toissapäivä ja sitä edeltävä päivä olivat juuri noita jälkimmäisiä. Itselläkin meinasi epätoivo iskeä kun lapsi syö muutenkin kerran tunnissa ja koska pulauttelujen johdosta melkein koko vatsalaukku tyhjenee hän haluaisi syödä vieläkin useammin. Nytkin tunti kuluu nopeasti syömisten tahdissa joten sitten me ei mitään muuta ehdittäisi tekemäänkään kuin syödä jos ruokailuvälejä pitäisi tihentää puoleen tuntiin! Ja eipä se taitaisi olla vatsallekaan hyväksi.

Erityisesti aamuisin Sintti on saattanut ahmia onnellisena itsensä tikahduksiin, kun yleensä rinnat ovat tosi täysiä Sintin pitkien yöunien johdosta. Eilen aamulla ajattelin sitten kokeilla, että mitä jos kokeilisi rajoittaa syömisen max. 10 minuuttiin ja aamuisin ehkä vielä lyhyemmäksikin kun täydestä rinnasta vauva syö niin kovin nopeasti itsensä täyteen. No, tästähän ei tietysti hyvä seurannut sillä rintoja pakahdutti muutenkin ja ne ovat tottuneet siihen, että ne tyhjennetään aamuisin kunnolla, joten jo aamupäivällä tunsin outoa jomotusta oikeassa rinnassa. Iltapäivään mennessä sitä pakotti ihan kunnolla ja loppupäivän olikin tosi kurja olo. Yritin lypsää pumpulla rintaa tyhjäksi syömisen jälkeen, mutta huomasin ettei ongelma ollut enää rinnan täysinäisyydessä vaan sinne oli yksinkertaisesti päässyt kehittymään mojova ja jomottava patti. Illalla yritin suihkussa lämpimän veden alla hieroskella sitä kevyesti pois, mutta siellä se vieläkin möllöttää.

Ja arvatkaapa miltä tuntuu kun eläväinen Sinttiläinen välillä potkaisee vahingossa kipeään rintaan! Tai syödessään hyökkää oikein kunnolla kiinni. Auts.

Tänään googlettelin taas kertaalleen rintatulehduksen hoito-ohjeet ja ne näyttivät olevan kylmällä/kuumalla (olosta riippuen) hoitaminen, imettäminen ja lepo. Kaikkia on kokeiltu mutta ainakaan vielä ne eivät ole auttaneet. Seuraavaksi harkitsen rintaliivien pois heittämistä, mutta sitten meille iskee kyllä maidonpaisumus eli varmaan maitovanat seuraavat minua lattialla merkkinä mistä olen kävellyt...;)

Ei kellään olisi mitään poppakonsteja tuon patin selättämiseksi..?

Jälkitarkastus

Eilen oli vihdoin se kauan odotettu synnytyksen jälkeinen jälkitarkastus. Jännitin sitä sisätutkimusta aika lailla, mutta onneksi se ei sitten ollutkaan erityisen tuskallinen kokemus ja lääkäri oli varovainen. Kohtu oli kuulemma supistunut asianmukaisesti ja kaikki vaikutti normaalilta.

Kysyin tietysti heti mielessäni pitkään pyörineen asian, eli joko saa mennä kuntosalille ja vaikka lenkkipolulle jos mieli tekee. Ja miten vatsalihakset. Urheilla kuulemma saa, mutta on tärkeää huolehtia lantionpohjalihaksista ja varmistaa että ne ovat aina kontrollissa liikkeitä tehdessä. Suoria vatsalihaksia saa alkaa tekemään vasta kun syviä vatsalihaksia on treenattu jonkin aikaa ja ne tuntuvat olevan kunnossa. Huippujuttu! Jos vaan tilanne sallii, painun heti tänään kuntosalille :)

Otin myöskin esille ehkäisyasiat ja sanoin suoraan, että me emme aio ryhtyä käyttämään ehkäisyä sillä meillä on ollut hankaluuksia ensimmäisenkin saamisessa ja toiveissa olisi uusi raskaus tämän vuoden aikana. Olemme keskustelleet tästä paljon miehen kanssa ja tietysti ensin pitää saada vihreää valoa lääkäriltä sillä emme halua mitenkään vaarantaa kroppaani kun raskaus on aina rasitus elimistölle. Onneksi lääkäri ei tyrmännyt suunnitelmiamme vaan kertoi, että kun komplikaatioita ei kerran ole ollut, niin ei hän näe tässä mitään ongelmaa.

Hidasteena tosin perheenlisäyssuunnitelmille voi toimia imetys. Kysyin, että voiko raskaana ollessa imettää ja kuulin, että tästä on ollut vuosien varrella vaihtelevia suosituksia. Ennen kuulemma kehotettiin lopettamaan imetys raskaaksi tultua mm. siitä syystä, että se saattaa aikaansaada supistuksia jne. Nykyään ei olla niin tiukkoja asian suhteen. (Tosin luulen, että meillä tällainen ei haittaisi kun eihän minun kroppani edes osaa supistella itsestään!) Tosin raskaaksituloon (täys)imetys puolestaan voi vaikuttaa siten, että kuukautisia ei kuulu koko imetysaikana ollenkaan. Erityisesti yöimetyksellä on tähän voimakas ehkäisevä vaikutus.

Tämä tuleekin olemaan meidän kohdalla mielenkiintoista että miten meille oikein käy, sillä olen kyllä alustavasti suunnitellut imettäväni kokonaisen vuoden jos maitoa vaan riittää, mutta toivoisin myös kovasti olevani loppuvuodesta raskaanakin...

Mitenkäs teillä lukijoilla jotka olette synnyttäneet, tuliko imetysaikana kuukautiset vai pitikö niitä odottaa imetyksen loppuun asti?

Muuten jälkitarkastus oli ihan helppo nakki. Hemoglobiini oli 116 eli meikäläisittäin täysin normaali lukema. Verenpaine samoin oli normaali ja painon tippumisvauhtia terkka piti täysin normaalina vaikka sitä itse siellä huokailin. Meidän alueen Esikko-kerhoistakin sain nyt tietoa joten menen varmaan lähiaikoina kokeilemaan sillä alkaa jo tuntua siltä, että kaipaisi toisten äitien seuraa vähän enemmän varsinkin nyt kun kaikki omat äiti-ystävät ovat kipeänä tämän järkyttävän flunssa-aallon kourissa. Lisäksi sain puhelinnumeron mistä tiedustella äidinmaidon luovutusta mikä on parhaillaan harkinnassa, sillä maitoa on ruvennut tulemaan ihan mahdottomasti ja olen pumpannut sitä sekä jääkaappiin ja pakastimeen, eikä viimeksi mainitusta ole tarvinnut käyttää vielä yhtään. Ei haluttaisi tuhlatakaan arvokasta ainetta.

P.S. Jo kolmas päivä menossa niukkaherkkuista elämää ja menee ihan loistavasti: tosi paljon kevyempi ja parempi olo! Ruokavalion ravintoarvotkin on varmaan paljon paremmassa jamassa kun vitamiinien sijasta ei tule mätettyä pullaa ja kakkuja :)

Oppia ikä kaikki

Ihan aluksi pitää hehkuttaa, että meilläpä on nukuttu kahtena iltana eka unipätkä omassa sängyssä! Hallelujaa :) Tämä lähti kuin ihmeen kaupalla onnistumaan ihan sillä yksinkertaisella konstilla, että pimensin makuuhuoneen kesken viimeisen imetyksen ihan täyspimeäksi ja teeskentelin itsekin nukkuvaa. Siitä neiti sitten simahti ja nostettiin nukkuvana omaan sänkyynsä, josta heräili yön eka syötölle vasta aamukolmen maissa. Ainoa haittapuoli on se, että äitikin nukahtaa kun kello alkaa lähennellä puoltayötä...Tänään taidan kokeilla olohuonetta ja istualtaan imetystä, mutta sitten pitää saada pimennettyä koko asunto ja mieskin joutuu oleilemaan samassa hämäryydessä.

Samoin en pysty edelleen olemaan iloitsematta meidän uudesta päiväunikäytännöstä. Kohta parin viikon ajan meillä on nukuttu keskimäärin 3h päikkärit joka ikinen päivä ja silloin äitikin saa hengähtää. Kaikista paras oivallus tähän oli erään ystävän hoksauttamana, sillä hänen unikäytännöistään tajusin että kyllähän vanhempi voi todellakin ohjailla lapsen nukkumaanmenoa sillä mistä vauva voi tietää milloin vauvojen "kuuluu nukkua" päiväunet. Parina päivänä sitten siirsin hänet imetyksen jälkeen nukahtaneena omaan sänkyyn koisimaan, aina samaan aikaan ja siitä käytäntö sai alkunsa. (No, toisaalta ei tämä ehkä aiemmin olisi onnistunutkaan kun Sintti vierasti omaa sänkyään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan)

Nyt huomaan muutenkin, että jonkinlaista rytmiä alkaa kehittyä. Lapsi alkaa myös aiemmasta poiketen nukahdella syliini, silmät alkavat luppasta ja hänestä näkee, että nyt väsyttää. Silloin siirrän yleensä sänkyyn vaikka lyhyemmillekin nokosille ja uni maistuu vaikka äskettäin ei olisikaan imetetty. Tosin en tiedä kuinka monia päikkäreitä tämän ikäiset yleensä nukkuvat, mutta meillä siis lyhytaikainen tissille nukahtelu on selvästi vähentynyt (osittain tiheiden röyhtäytyksienkin ansiosta) ja tilalle on tullut oikea väsähtäminen kunnon unipätkineen pari kolme kertaa päivässä.

Meillä on ollut viime viikosta asti menossa selvästi tiheän imun kausi syömisen kanssa. Aluksi pöljät vanhemmat eivät millään ymmärtäneet mistä oli kyse, joten Sinttiä yritettiin rauhoitella sylittelemällä ja heijaamalla, sillä edellisestä syömisestä saattoi olla vain puoli tuntia aikaa joten päättelimme ettei tässä nälästä voi olla kysymys. Sitten kun kokeilimme sormella, alkoi armoton hamuaminen ja käsien heiluttelu joten asiasta ei ollut epäselvyyttä. Diagnoosi: SUPERNÄLKÄ. Viikon verran illat ovat siis kuluneet melko lailla tissillä, joten Sintin ruokahalu on todennäköisesti pompannut asteen verran ylöspäin ja maitoa tilattu lisää. Se on selvästi toiminut, sillä rinnat ovat siirtyneet aivan uudelle maidontuotannon tasolle. Päiväunien aikaan kärsin suorastaan hätää kun kukaan ei tyhjennä rintoja useampaan tuntiin, joten olen sitten pumpannut vähintään kertaalleen. Illalla olemme saattaneet antaa tuon saman pumpatun satsin pullosta helpottamaan illan ainaista nälkää.

Nykyään lempiaikani päivästä on aamu. Mies hoitaa aamuisin herättyään ensimmäisen vaipanvaihdon nappaamalla Sintin vierestäni hoitopöydälle, ja kun hänet palautetaan viereeni, alkaa armoton hymyily ja hihkuminen. Ikään kuin pikkuinen yrittäisi sanoa, että "Äiti siinähän sinä taas olet, kylläpä ehti tulla ikävä!" Siitä uninen äitikin sitten virkistyy, sillä kukapa pystyisi vastustamaan tuollaista kujertelevaa pikkutirppaa :)

P.S. On täällä yksi ukkospilvikin: se himskatin PAINO joka ei tahdo laskea...taidanpa taas laatia viikkokatsauksen vaikka ihan motivointitarkoituksessa!

Painokontrolli ja synninpäästö

Eilen piipahdimme neuvolassa painokontrollissa kahden pakkosyöttöpäivän jälkeen, jotka olivat aika kamalia. Kätilö oli ohjeistanut ruokkimaan Sinttiä molemmista rinnoista + pullolla aina 3 tunnin aikana. Tämä tarkoitti sitä, että useamman kerran vuorokaudessa jouduimme pakkoherättelemään nukkuvaa vauvaa syötölle mikä tuntui aika julmalle. Lisäksi siitä seurasi sellainen ikävä vaiva, että lapsiparka puklasi ihan hullun lailla ja välillä jopa ihan selkeästi oksensi eli ei todellakaan tuntunut siltä, että nämä lisäsyötöt tulisivat tarpeeseen.

Eilen vauva punnittiin neuvolassa uusiksi ja nyt saimme taas mojovan lukeman: 4,4 kiloa! Muka 400 gramman painonlisäys kahdessa vuorokaudessa? Epäilimme kaikki, että kätilöllä joka meillä kotona kävi, mukana ollut vaaka ei näyttänyt aivan tarkkaa painoa, sillä olimme hänen tuloaan edeltävänä päivänä saaneet myös omalla kotivaa'allamme tulokseksi 4,4 kiloa. Pituus oli kivunnut 54,5 senttiin.

Terkan mukaan runsaat pulautukset ja yrjöt olivat merkki ylensyömisestä ja sen saa luojan kiitos nyt lopettaa. Siirrymme lapsentahtiseen ruokailuun eli Sintti saa ruokaa aina silloin kun itse haluaa ja unilta ei turhaan herätellä näin terveen kokoista lasta syömään. Mikä helpotus! :) Hätäpäissäni ehdin ostaa jo rintapumpunkin sillä ajatuksella, että yrittäisin pumpata ja koittaa sillä korvata kaikki mahdolliset lisämaidot. Toisaalta ei se pumppu nytkään hukkaan mene, sillä aina välillä Sintille tulee niin kova nälkä että hän tahtoo lisämaitoa, joten voimme antaa sitä jo pumpatuista varannoista.

Jospa tämä tästä nyt hiljalleen :) Meillä oli paljon parempi yökin takana kun ei tarvinnut herätyskellon kanssa herätä toista ruokkimaan. Ja kiitos lohduttavista kommenteista edelliseen postaukseen! Elämä hymyilee taas ja samoin Sintti: tänään sekä isi että äiti saivat omat hymynväläytyksensä 2 viikon ja 1 päivän iässä :)

Imetysasiaa

Hyvää uutta vuotta kaikille!

En ole suinkaan kadonnut kun postaustahti on hiljentynyt, sillä vaikka kirjoitettavaa tuntuisi olevan vaikka ja mistä, en tunnu pääsevän koneelle kunnolla missään välissä. Meillä on lisäksi takana pari vaikeampaa yötä joten täällä kotona on haahuillut lähinnä kaksi zombieta. Mutta niistä tuonnempana lisää, nyt olemme onneksi levänneitä ja äitikin pääsee tekemään välillä omia juttujaan!

Tarkoituksena oli siis kertoa Sintin syömisistä ja ilokseni uskallan ehkä vihdoin sanoa ääneen, että näyttäisi siltä että meillä imetys onnistuu. Jännitin sitä etukäteen koska lähipiirissä on ollut niin paljon vaikeuksia imetyksen kanssa ja vauvoja jotka kertakaikkiaan kieltäytyvät tissistä, mutta meillä se on lähtenyt ihan kivasti käyntiin ja tunnen kuinka maitoa erittyy koko ajan lisää. Imetyksestä on muodostunut meidän kahden välinen läheinen hetki, josta pikkuinen selvästi nauttii eikä varmasti vähiten siksi, että äidin on pakko vähän väliä paijata selkää ja päätä kun toinen on niin lutuisan oloinen siinä vieressä. Samoin aika hupaisaa on välillä seurata niitä hetkiä kun vauva ensin itse sylkäisee rinnanpään suustaan, sitten polttaa päreensä kun rinta ei "olekaan saatavilla" ja alkaa julmetusti potkia vatsaani ja huitoa käsillä. Sitä seuraa hurja hamuilu ja huh, mikä helpotus kun rinta on taas suussa!

Imetystä harjoiteltaessa sairaalassa tuntui välillä hölmöltä tarjota jatkuvasti tyhjää tissiä Sintille, jolla oli koko ajan hevosennälkä, ja sitten pitkän imemisen jälkeen mennä pyytämään lisämaitoa. Ihan alkuun kokeiltiin n. 30 ml kerta-annoksia mutta aika pian osoittautui että se oli aivan liian pieni määrä, ja pääsääntöisesti vedimme kerralla 50 ml useita kertoja päivässä. Sintti tulikin sairaalassa tunnetuksi sinä vauvana, joka on "kova syömään" :D

Niin vaan osoittautui, että kätilöt todellakin olivat oikeassa tuputtaessaan jatkuvaa tyhjän rinnan imemistä, sillä vihdoin jouluaattona maito alkoi nousta. Ei paljoa, mutta hiljalleen ja varmaan siinä vaiheessa rinnalla olo tuli Sintillekin paljon mielekkäämmäksi kun sieltä todella sai jotain muutakin kuin niitä säälittäviä pieniä tehotippoja jotka upposivat kuin pohjattomaan kaivoon meidän neidin mahassa. Nyt maitoa tulee huomattavasti enemmän ja sitä on alkanut jopa valua ihan itsekseen, varsinkin jos olen sängyllä odottamassa ja mies on tuomassa Sinttiä aterioimaan.

Sairaalasta lähtiessä meitä ohjeistettiin, että lisämaidon antamista on kotonakin ehdottomasti jatkettava koska tyttö on niin nälkäinen ja suurikokoinen. Hiljalleen annoksia voi ryhtyä ajamaan alas kun maidontulo lisääntyy. Näin olemmekin menetelleet ja varsinkin alkuun välillä 12:00 - 24:00 meni esim. 3 pullollista á 60 ml + rintaruoat tietysti päälle. Viime yö oli ensimmäinen kun ei tarvittu yhtään pullollista eikä Sintti kiljunut ollenkaan, joten ilmeisesti hän tuli rintamaidosta kylläiseksi. Haluan kuitenkin ehdottomasti säilyttää ainakin yhden pulloruokintahetken per päivä, jotta Sintti ei vieroittuisi pullosta liikaa vaan jotta ruokailut sujuisivat äidin poissaollessa hienosti myös isän & vauvan kesken.

Välillä painoasia on mietityttänyt, että mistä tiedän saako Sintti maitoa varmasti tarpeeksi ja neuvolantäti tulee kotikäynnille vasta tiistaina. Eilen sitten punnitsin itseni ensin vauvan kanssa kotivaa'alla ja sitten itseni erikseen. Erotuksesta sain Sintin painoksi aika tarkkaan 4400 grammaa ja jos meidän ja sairaalat vaa'at eivät hirveästi erota, olisi painonkehitys juuri oikean suuntainen. Olisi kamalaa jos terkka tuumaisi että Sintti on kuihtumassa ja ettemme ruoki häntä tarpeeksi.

Imetykset hoituvat meillä rintakumin avulla, ja siitä oli Tytti kirjoittanut vasta oivan postauksen. Siihen pääset tästä linkistä. Itsekin toivoisin kovasti, että pääsisin pian rintakumista eroon koska niitä joutuu koko ajan pesemään, steriloimaan ja vaihtamaan. Lisäksi niistä lorahtaa aina maitoa ulos kun Sintti on lopettanut ruokailunsa, eli koko ajan saa olla kuivailemassa ja pyyhkimässä ettei sotke joka paikkaa. Olen käyttänyt rintakumeja nimenomaan siitä syystä, että rinnanpääni ovat tosi matalat ja vauva ei saa niistä kunnon otetta. Muistaakseni jouluaattona sairaalassa imetys meinasi ottaa vähän takapakkia kun yritin sitkeästi ilman kumia ja Sintti keksi yhtäkkiä ruveta maiskuttamaan äänekkäästi rinnalla ollessa lähinnä omaa kieltään. Muutama imetyskerta meni sitten ihan pipariksi kunnes kätilöt sanoivat että nyt kannattaa tosissaan käyttää vain ja ainoastaan sitä kumia niin kauan kunnes rinnanpäät ovat muovautuneet paremmiksi. Tosin ei siinä vielä ole nähtävissä minkäänlaista edistystä joten voi olla, että kyseinen vempele jää meillä pitkäaikaisempaankin käyttöön.

Meillä oli tosiaan tässä pari aika vaikeaa yötä sillä vaikka Sintti on aiempina päivinäkin imenyt yöllä moneen otteeseen ja nukahtanut sen jälkeen kiltisti omaan sänkyynsä, yhtäkkiä tällainen menettely ei sopinut hänelle alkuunkaan. Hän nukahti aina yhden puolen rinnan imemisen jälkeen, mutta heti kun hänet nostettiin omaan sänkyynsä, alkoi heiluminen, viuhtominen ja vihdoin itku. Sama toistui joka kerta. Ainoa tapa saada edes hieman pidempi unipätkä oli jättää Sintti kainaloon nukkumaan jossa tyyppi vetelisikin sikeitä vaikka kuinka pitkään. Näinkö siis on käynyt, että minä joka en ikinä ole ollut perhepedin kannattaja, joudun siihen nyt vauvan tahdosta taipumaan? Jostain syystä tämä alkaa tuntua houkuttelevammalta vaihtoehdolta vaikka itse en silloin kovin mukavasti nuku, sillä Sintti vieressä on mahdollista nukkua jopa 2-3h kerrallaan kun taas noina vaikeina öinä herätys oli kerran tunnissa ja jopa tunnin kantelua ympäri asuntoa kun vauva ei suostunut nukkumaan omassa sängyssään. Onko teillä mitään hyviä vinkkejä tähän? Ja kuinka nopeasti tällainen voi muuttua?

Nyt odotan hartaasti sitä, että tikit ja alakerta paranisivat jotta pääsen imettämään istualtani jolloin pääsisi katsomaan vaikkapa telkkaria samalla. Tähän asti olen imettänyt ainoastaan makuultani missä aika saattaa käydä välillä tosi pitkäksi. Onneksi keksin ruveta siinä samalla lukemaan niin on jotain muutakin tekemistä samalla, itse asiassa yhden romaanin olen jo ehtinyt vetäistä imetyksen aikana.

RV 39+6: Imetystyyny

Perkele, ei vieläkään mitään merkkiä pian koittavasta synnytyksestä. Kuuteorioilla voi siis ainakin minun puolestani heittää vaikka vesilintua. Saunominen samaten, turhaan hehkutettu juttu. Istuin siellä löylyissä ihan rusinana mutta ei mitään vaikutusta! Nyt pidetään sitten peukkuja, että Sintti on täsmällinen ja päättää ulostautua laskettuna päivänä eli huomenna.

Mutta, ei ollut tarkoituksena valittaa vaan esitellä äitini tekemä huippu imetystyyny. Ohjeet sen laatimiseen löytyivät täältä. Muistaakseni meillä noudatettiin ohjetta melko uskollisesti, paitsi että tässä tyynyssä ei ole nauhoja ollenkaan. Meillä tehtiin kaksi vaihdettavaa tyynyliinaa jotta olisi yksi aina käytössä toisen ollessa mahdollisesti puklujen takia pesussa, ja niissä molemmissa on 2 vetoketjua päässä peräkkäin koska muuten mitta ei olisi riittänyt liinan ujuttamiseen tyynyn päälle.

Kankaat ostimme Eurokankaasta ja ne maksoivat muistaakseni yhteensä vajaa 30 euroa. Pohjatyynyyn tuli ihan tavallista lakanakangasta ja päällykankaat valitsin ihan vain sillä periaatteella, että mikä silmää eniten miellytti. Varmasti halvemmallakin olisi halutessaan löytänyt, mutta minusta nuo kuosit olivat kertakaikkisen söpöjä :) Täytteet ostettiin Sotkasta ja siellä myytiin sitä hintaan á 19 euroa säkki ja niitä taisi mennä jopa 2 kappaletta koska halusin että tyyny on todella muhkea, sillä olen aika pitkä ja kumartelu imettäessä ei taida olla hartioille hyväksi. Mitta laidasta laitaan on n. 80 cm eli se on aika paljon isompi kuin moni kaupassa myytävänä oleva malli.

(Pinkki päällinen)

(Ruskea päällinen)

Olen tähän imetystyynyyn todella tyytyväinen ja uskon, että se käy vauvalle myös hyvin treenauskapineena sittenkin, kun ryhdytään harjoittelemaan istumista. Harmi vain en ole vielä päässyt tuota kunnolla testaamaan koska sellainen pikku juttu kuin maha on testauksen esteenä ;)

Plussatuulet puhaltaa - onnea Maailmannavalle ja Pikku Hiirelle!

Viime aikoina kanssabloggaajien parissa on vallinnut pienimuotoinen raskausuutissuma eli harvinaista kyllä peräti kaksi kappaletta :) Onnittelut Maailmannavalle ja Pikku hiirelle raskautumisesta!

Pikku Hiiri on yrittänyt jo melkein neljä vuotta joten oli jo korkea aika saada hyviä uutisia Hiirelään. Maailmannapa sen sijaan on yrittänyt tämän vuoden alusta ja hänellä puri toisenlainen taktiikka: ilmoittaudu projektinvetäjäksi ja plussaa itse heti kärkeen ;) Mikäs sen lupaavampi aloitus uudelle projektille!

Hurjasti tsemppiä molemmille alkavaan odotukseen! Röyhkeästi käännän tämän myös omaksi voitoksi ja odotan plussatuulien puhaltavan suorastaan myrskytuulen lailla ja tartuttavan onnea kaikille meille yrittäväisille :)

Raskaustestailuun ja vauvauutisiin liittyen, tajusin muuten tässä eräänä päivänä, että en ole tehnyt yhtään ainokaista raskaustestiä herran aikoihin. Edellinen testaamiskokemus lokakuun puolivälissä oli niin kurja ylläri että siitä sain helposti tahdonvoimaa pidättäytyä testailuista ja uskoa luonnon ilmoittamiin merkkeihin. Plussanneet kertovat yleensä tissiturvotuksista ja tihentyneestä pissaamisen tarpeesta, joten ajattelin edelleen luottaa näihin merkkeihin, sekä tietysti siihen kaikista selvimpään: kuukautisten poisjääntiin. Olen suorastaan ylpeä itsestäni. Jatkan samaa linjaa niin kauan kun se hyvältä tuntuu.

Tähän loppuun vielä ihan hullu uni, jonka näin toissayönä. Siinä unessa imetin kahta lastani ja koin ihan täysillä ne fyysiset tuntemukset, mitä imettämisestä kerrotaan. Aluksi kärsin muka sisäänpäin kääntyneestä nännistä, mutta pian alkoi helpottaa ja pystyin imettämään normaalisti. Nännien rakennekin muuttui ihan toisennäköiseksi kuin nyt. Lisäksi huvittavaa oli, että imetin tosiaan molempia lapsia joista vanhempi oli n. 2-vuotias (!) poika ja toinen ihan vastasyntynyt vauva. Ehkäpä tämä oli jonkin sortin enneuni sitten (kyllä kai enneunien näkemisenkin voi aloittaa, voihan? ;) ) mutta ehkä tosielämässä ei ole enää tarpeen imettää 2-vuotiasta...tai toisaalta mistä minä tiedän, en ole vielä päässyt näissä opiskeluhommissa sinne asti!