RV37+1: H-hetki lähenee...enää 2 päivää!

Uskomatonta, piinaviikkoni on vihdoin edennyt siihen pisteeseen, että kahden päivän päästä tähän aikaan sylissäni pitäisi olla ihkaelävä vauva! Kun oikein mietin asiaa, se tuntuu kuin joltain vitsiltä. Silti huomaan, että mielessäni jatkuva jossittelu "JOS vauva tulee" on muuttunut hiljalleen osittain lauseeksi "KUN vauva tulee". Tuon huomatessani soimaan itseäni aina hiukan, sillä järjenvastaisesti miellän, että mitä suurempana pidän vauvan menehtymisen mahdollisuutta, sitä suurempi todennäköisyys on että hän jää henkiin. Eli en saa pitää vauvan tuloa varmana, etten vain nuolaise ennen kuin tipahtaa. Kuitenkin, jäljellä on enää nuo vaivaiset pari päivää ja alkaa tuntua todennäköisemmältä, että sellaisen ajan saattaisikin jopa pysyä hengissä!

Äsken kävin äitipolilla vihoviimeisellä käynnillä. Siellä otettiin käyrää, mikä todellakin osoitti että pikku Taikalla on kaikki toistaiseksi hyvin. Liikkuminen oli niin villiä, että laite herjasi vähän väliä kun typy pakeni anturin alta ja käyrän ottamista piti jatkaa. Lisäksi viime viikkoisen käynnin jälkeen lääkäri soitti minulle perään, että he olivatkin tulleet siellä kollegojen kanssa toisiin ajatuksiin, että minulle olisi sittenkin hyvä pistää kertaalleen vauvan keuhkoja kypsyttävä kortisonipistos. Jossain Keski-Euroopassa kuulemma saatetaan laittaa tuo piikki jopa säännönmukaisesti kaikille ennen laskettua aikaa syntyville vauvoille, eikä siitä pitäisi olla haittaa. Minulle tuo tietysti sopi, sillä olen valmis kaikkeen mikä auttaa kohentamaan vauvan vointia syntymän jälkeen.

Äitipolilla katsottiin omasta pyynnöstäni pitkästä aikaa paino (jostain syystä kukaan ei oikein tunnu kiinnostuvan siitä vaikka minulla on turvotusta) ja punnituksen jälkeen kokonaisnousuksi tässä raskaudessa ilmeni +17 kg. Aika reipasta, mutta senhän jo tiesinkin.

Ajatus sektiosta jännittää edelleen, mutta olen löytänyt siitä yhden, ison hyvän puolen: tiedän täsmälleen mihin päivään ja mihin kellonaikaan asti tätä jännittämistä pitää vielä jatkaa. Käynnistetyssä alatiesynnytyksessä olisin todennäköisesti joutunut odottelemaan useita päiviä, ennenkuin mitään olisi tapahtunut. Lisäksi piinapäivät eivät ole enää niin piinallisia osaksi sen ansiosta, että minulla on niin kova kiire! Tällaista olen puuhannut viime päivinä:

Eli täällä on pyykätty useita koneellisia pienen pientä vauvanpyykkiä, silitetty ja viikattu niitä kaappiin. Myös kaikkea muuta valmisteltavaa on aivan yllin kyllin, ja nyt rupeaakin hieman harmittamaan, että miksi jätin kaiken niin viime tippaan...Sairaalakassikin on täysin pakkaamatta. Tässä se aika siis kuluu ja toivottavasti pian saan todeta, että nämä päivät menivätkin vilauksessa :)

RV30+2: Suuri edistysaskel!

Viime aikoina olen voivotellut loputtomiin sitä, kuinka en kykene tarttumaan minkäänlaisiin vauvavalmisteluihin vaikka viikot lähenevät maaliviivaa koko ajan. Halu ja tahto oli olemassa, mutta kyky ryhtyä toimeen puuttui.

Viime viikolla tunsin kun jokin minussa muuttui. Ehkä ajan, ehkä terapeutin käynnin, toissakertaisen postauksen tai kaikkien niistä voimalla. Sanoin miehelle, että viikonloppuna haluaisin kaivaa kaikki vauvanvaatelaatikot varastosta esiin ja käydä ne yhdessä lävitse. Pelotti, mutta näin tehtiin. Aloitimme ensin Sintin nimetyistä vaatteista ja voi sitä riemua, kun löysin niistä suurimman osan! Luulin myyneeni kaiken pois kirppiksellä kun Enkelipojan sukupuoli selvisi, mutta laatikoista löytyikin ihania aarteita ja muistoja herättäviä vaatekappaleita. Tuntui lohdulliselta, että pikkusisko saisi käyttää isosiskon vaatteita.

Ehkä näiden positiivisten tunteiden avulla selvisin siitä, kun tuli hetki käydä Enkelipojan vaatelaatikoiden kimppuun. Tuntui, kuin olisin vasta edellisviikolla pakannut kaiken pois. Muistin niistä lähes jokaisen vaatteen. Haikein mielin poimin sieltä kaikki tytölle soveltuvat talteen ja viikkasin takaisin kaikki vaaleansiniset.

Homma oli ohi reilussa tunnissa, mutta projektista jäi tosi hyvä mieli. Olin uskaltanut! Olin pystynyt siihen!

Samalla tein inventaarion puutteista ja lista näytti tältä:
- parit vaaleanpunaiset sukkikset
- pari tyttömäistä puseroa kokoa 56 cm tai vaihtoehtoisesti neulepaitoja
- pussilakanat & reunapehmuste sänkyyn
- kuolalappuja
- toppapuku kokoa 56 cm
- Baby Sense 5 hengityshälytin

Ei siis puutu paljoa. Nuo sukkikset kävin ostamassa seuraavana päivänä ja toppapuvunkin hankin käytettynä (se on ihanan pinkki!). Pari päivää sitten ostin myös kirppikseltä kahdet puolipotkarit ja yhdet housut, ne kustansivat yhteensä alle 2 euroa. Olin aivan yllättynyt siitä, miten hyvin kaikkea löytyy joten hankintoja ei tarvitse tosiaankaan tehdä paljoa. Kaikista tärkein jäljelläolevista on hengityshälytin: en usko, että pystyisin nukkumaan silmän täyttäkään ilman sellaista joten lähempänä h-hetkeä se menee tilaukseen.

Kaikesta tästä valmistelusta johtuen sain kuin uuden vaihteen päälle tähän raskauteen. Ihan kuin olisin melkein normaali odottaja, minulle kuuluu samat puuhat kuin toisille äideillekin. Ja mikä parasta: tämä ei tuntunut raskaalta vaan päinvastoin yllättävänkin mieluisalta puuhalta! Uskoakseni perimmäinen syy löytyy itseni ylittämisestä. Luulin, etten pystyisi tähän mutta pystyin kuitenkin, ja vieläpä sain siitä iloa. Minä en tavallisesti ole se, joka pelkää. Omien pelkojeni voittamisesta sain todella paljon lisää puhtia ja nyt alan uskoa, että saatan hyvinkin selvitä hengissä seuraavista 7 viikosta :)

RV28+5: Odottaminen pelkojen keskellä

Kuten tiesin jo ennen raskaustestin plussaa, tästä odotuksesta tulisi vaikeaa. Ennakko-olettama on todistanut itsensä oikeaksi moneen kertaan matkan varrella ja tietyllä tapaa vaikein osuus on käsillä nyt. Ennen puoliväliä oli kaikenlaista konkreettista ongelmaa mitä piti pelätä ja jännätä, mutta juuri nyt kamppailen lähinnä pääni kanssa ja yritän estää mielikuvitusta laukkaamasta huonoille teille.

Kuten aiemmin kirjoitin, olen yrittänyt "ratkaista" ongelmaa olemalla ajattelematta vauvaa ollenkaan. Usein havahdun siihen, että en ole ajatellut synnytyksenjälkeistä elämää yhtään ja pelkään, että jos tästä elävän vauvan syliini saan, se syliin tupsahtava olento aiheuttaa pienimuotoisen shokkireaktion. Tuntuu vain niin mahdottomalta ja pelottavalta antautua haaveilemaan lapsesta, elävästä vauvasta, kun luonto on niin julmasti jo kerran osoittanut mihin se pystyy. Jos rupean uskomaan, että saan tämän vauvan itselleni, miten selviän jos sama toistuu uudestaan?

Toisaalta, onko oikein syntyvää vauvaa kohtaan, jos äiti ei ollenkaan valmistaudu hänen tuloonsa? Koen siitä syyllisyyttä monin eri tavoin. Olisin varmasti parempi äiti, jos pystyisin vastaanottamaan hänet vahvana, onnellisena ja muitta mutkitta. Kokisin olevani parempi äiti myös, jos aloittaisin valmistautumisprosessin hankkimalla hänelle valmiiksi kaikki ne materialiset asiat, joita pieni ihminen elämänsä alkutaipaleella tarvitsee: vaatteet, lakanat ja muut varusteet.

Muistan elävästi kuinka äidinvaistoni heräsivät vahvasti siinä silmänräpäyksessä kun piskuinen Sintti nostettiin rinnalleni. Muistan kätilöiden kirjanneen kotiuttamispapereihin jotain sensuuntaista kuin että "äidin varhainen vuorovaikutus on luontevaa jne jne". Muistan kuinka toiveikkaana valmistauduin juuri samalla tavalla Enkelipojan tuloon, mutta kuinka jouduinkin perumaan kaiken. Siellä ne kaikki vaatteet ja tarvikkeet edelleenkin ovat varaston laatikoissa, koskemattomina. Pitämällä kodin toistaiseksi "vauvavapaana" kuvittelen voivani estää tulevat pahat asiat, että kukaan ei voisi minua unelmistani pudottaa kun sellaisia ei olisi vielä asetettukaan.

Äskettäin kävin vanhalla tutulla neuvolan psykologilla keskustelemassa kaikista näistä peloistani ja huolistani. Jälleen kerran vapautuksen toi jo se pelkkä fakta, että joku ammattilainen tunnusti sen, että olen kokenut kauheita ja näiden kokemusten johdosta kaikki ajatukseni ja tuntemukseni raskaudesta ovat täysin oikeutettuja ja normaaleja. Oivalsin, että vaikka en keskitä ajatuksiani jatkuvasti tulevaan vauvaan, on silti hetkiä kun ajattelen olevani raskaana ja hetkiä, kun pystyn nauttimaan vauvan liikkeistä sisälläni. Nuo pienet hetket toivon mukaan ajan kanssa avaavat tietä tulevalle, jos ei tietoisesti niin vähintäänkin alitajunnassa. Ja kuka tietää, ehkä lähiviikkoina uskallan puolivahingossa ajatella vauvaa enemmänkin.

Haluaisin NIIN kovasti ostaa kasapäin vaaleanpunaisia vaatteita ja miettiä vauvanhuoneen sisustusta, mutta en vaan (vielä) pysty. Ehkä en silti ole aivan toivoton tapaus, sillä kuvan puserot ostin muutama viikko sitten Lindexin alennusmyynnistä juuri tätä pikkuneitiä varten. Ne tulivat siinä sivussa kuin huomaamatta, sillä jouduin ostamaan eräälle toiselle vauvalle lahjavaatteita yhtäaikaa ja samalla nappasin nämä mukaani. Ennenkuin ostan mitään muuta, olisi tarpeen kaivaa kaikki ne varastoon siirretyt vauvanvaatelaatikot esiin ja tehdä inventaario puutteista sen jälkeen kun kaikki vaaleansiniset asut on poistettu joukosta. Epäilen kuitenkin, että se operaatio vaatii paljon aikaa ja nenäliinoja, joten se ei siitäkään syystä tunnu kovin houkuttelevalta. Onneksi en joudu tekemään sitä yksin, mies lupasi osallistua ja puolestaan eräs hyvä ystäväni tarjoutui lähtemään mukaan vauvanvaateostoksille henkiseksi tueksi ♥

RV 22+4: Tasaista mahankasvattelua

Otsikkoa kirjoittaessa aivan itseäkin ällistyttää kuinka pitkällä raskaudessa jo ollaan: yli puolenvälin! On totta, että jo yhden lapsen äitinä raskausaika menee paljon nopeammin kun päivät ovat täynnä puuhaa. Ja tietysti töissäkin tulee käytyä. Näinä aikoina mitään erityisiä virstanpylväitäkään ei oikein jää mieleen, sillä raskauden puolesta elo on sellaista tasapaksua höttöä: leppoisaa mahankasvattelua ilman väsymystä kurjempia oireita, höystettynä normiarjella.

Sen verran sain äskettäin aikaiseksi, että rupesin inventoimaan kaikkia Neiti S:ltä säästettyjä vauvanvaatteita ja melkein tippa tuli linssiin kun tajusin, että kaikki nuo ihanuudet pitää piakkoin myydä tai lahjoittaa pois. Pojalle soveltuvia vaatteita oli marginaalisen vähän, lähinnä valkoisia perusbodeja tai äitiyspakkauksesta jääneitä neutraaleja kamppeita. En edes muistanut kaikkia niitä supersöpöjä mekkosia ja kesäpaitoja mitä varastoista löytyi! Vaan ei auta, ylimääräisistä varastoista on nyt vaan päästävä eroon. Taidan suunnata tarmoni pikkupoitsulle soveltuvien vaatteiden metsästykseen, sillä hankittavaa tosiaan riittää. (Ja uskokaa tai älkää, ensimmäistäkään en ole vielä ostanut!)

Tässä taannoin onnistuin pitämään yllä kohtuullisen hyvällä menestyksellä herkkulakkoa, ja varmaankin osittain sen ansiosta tähänastinen painonkehitys on vähintäänkin siedettävä. Perjantaina kävin neuvolassa ja sain kuulla, että tähän mennessä painoa on kertynyt yhteensä 5 kg. Jonkun mielestä saattaa kuulostaa paljolta, mutta ei meikäläisen mielestä sillä edellisessä raskaudessa tässä vaiheessa olin tienannut jo 8kg! Oikeaan suuntaan siis mennään, saldo melkein puolet vähemmän. Tämän rohkaisemana taidan palata herkkulakkoilun puoleen, vaikka kivaa se ei olekaan. Herkkulakossa pidetään siis yksi herkkupäivä viikossa ja muulloin kaikki muu nami on kiellettyä. Tai okei, jos ollaan vaikka synttäreillä niin kyllä yhden kakkupalan voi tarjottaessa maistaa, mutta kaikki oma-aloitteinen mussutus on pannassa.

Viime aikoina olen katsonut tosi mielelläni äitiydestä ja raskaudesta kertovia tv-sarjoja. Kaikki kivat sarjat vaan päättyvät juuri kun ehdin ne löytää! Muistaakseni AVA:lta tuli eräs brittisarja (olisiko ollut 9 kuukauden odotus?) jossa seurattiin kahden eri odottajan raskautta yhdessä jaksossa, mutta ehdin katsoa sitä vain muutaman jakson verran. Kolmoselta puolestaan katsoin juuri nauhalta Erilaiset äidit, jossa oli erään nuoren bloggaajaäidin tarina. Kovin oli ulkonäkökeskeistä hänen odotuksensa, mutta toisaalta näin varmasti käy kun kärsii syömishäiriöstä. Olin erittäin kateellinen koska tämän äidin ei tarvinnut huolehtia esikoisen mustasukkaisuudesta, tyttö kun oli niin "kiltti ja tottelevainen". Argh, meillä on aika lailla toisinpäin! :D Uhmaikää on ilmassa niin selvästi kuin olla ja voi, kaikkiin ilmiselviinkin kysymyksiin pitää vaan periaatteesta vastata aina "ei" ja jos äiti pyytää keittiöön niin lapsi menee olohuoneeseen jne jne. Uskon, että Neiti S kyllä tulee olemaan huolehtivainen eikä ainakaan kovakourainen isosisko, mutta odottelen kyllä jonkinlaista kapinaa potenssiin x siitä hyvästä että äiti uskaltaa tuoda kilpailijan samaan kotiin...

Neiti S:n kehityksestä täytyy ehdottomasti mainita seuraavaa. Pitkään olemme tuskailleet sitä ongelmaa, että miten ihmeessä tuon vauhtiviikarin saisi rentoutumaan illalla sen verran, että nukahtaisi kivuttomasti (ja mielellään alta puolen tunnin) omaan sänkyyn, ilman että huoneessa pitää ravata tuplamiehityksellä useita kertoja. Tähän löytyi ihan puskista maailman helpoin ja jälkikäteen päivänselvä ratkaisu: yhdessä sopiminen. Parisen viikkoa sitten tajusin, että meidän neiti on oikeasti todella tottelevainen silloin kun jotain yhdessä sovitaan ja pitää kyllä lupauksestaan kiinni. Jos puolestaan yrittää komentaa muuten vain, saa huutaa kuuroille korville. Eräänä iltana nukkumaan mennessä ennen unikirjan lukemista tulin kertoneeksi neidille, että mitä odotan häneltä sen jälkeen kun kirja on luettu: asettumista sänkyyn, rauhoittumista, ei ehdottomasti saa nousta ylös eikä myöskään huudella turhaan isiä tai äitiä. Loppuun vielä "jooko?". Tähän meidän yhteistyöhaluinen typy vastasi tietysti että "joo", ja mikä ihmeellisintä myös näin tapahtui! Esitin saman litanian joka ilta sen jälkeen ja lähes poikkeuksetta tyttö nukahtaa max. 10 minuutissa, mutta ei ainakaan huutele eikä pompi ympäri sänkyä. Aivan täydellistä ja ah niin helpottavaa :)

Lastenvaatelahjat

Kuten viime postauksessa kirjoittelin, meillä on käynyt jonkin verran vieraita viime aikoina ja mm. sukulaisilta ja ystäviltä olemme saaneet valtavan kasan vaatteita. Varsinkin anoppi oli mennyt hieman sekaisin lastenvaatekaupassa :) Tässä muutama näytepala niistä mieluisimmista kappaleista.

Kaksi ihanaa bodya joita pääsemme varmaan ihan kohta koon puolesta käyttämään:

Näistä housuista tykkäsin tosi paljon sillä ne ovat niiiin pehmoista materiaalia ja varmasti vauvalle mukavat jalassa. Tietty samaa sävyä olevan vaaleanpunaisen paidan kanssa :)

Aivan suloinen paita + collegehame. Tähän asuun ihastuin erityisesti mutta valitettavasti pitää vielä vähän aikaa odotella että nämä ovat sopivat!

Tämä asu on kokonaan kashmiria ja varmasti todella lämmin. On kuitenkin kooltaan niin iso ettei taida vielä tänä talvena sopia:

Vaaleanpunainen collegepaita + paksulla vuorella varustetut minitalvikengät. Tämäkin pusero on ihanan pehmeää materiaalia:

Anopin ostamat Benettonin pöksyt jotka jo pääsivät jalkaan. Valitettavasti lastenvaatteissa napit ovat näköjään aivan yhtä huonosti ommellut kuin aikuisten vaatteissakin sillä kaikki 3 pientä nappia lähtivät eka käyttökerralla irti! Nyt vaan pitäisi ommella ne takaisin ennenkuin kasvetaan koko housuista liian isoiksi. Vieressä pikkuinen hame joka onkin alla shortsit:

Aika moni on järkeillyt vaatelahjaa suunnitellessaan, että ostetaanpa hieman isompi koko joten lähes kaikki meidän saamat vaatteet ovat kokoa 62-68 cm. Näin ollen kohta kun siirrymme 62 senttisiin vaatteisiin, meillä onkin niitä aivan valtavasti! Saa nähdä pystytäänkö kaikkia ollenkaan käyttämään, ja aika moni niistä on sellaisia joita ei välttämättä ihan tavallisina pitovaatteina tule puettua. Kyläreissulle saatetaan sitten laittaa jos halutaan hieman prameilla. Eniten olen ihastunut tuiki tavalliseen yhdistelmään eli kietaisubody + pöksyt + sukkahousut ja näitä meillä käytetäänkin harva se päivä.

Mutta siis Sintti kasvaa niin hurjasti kokoa, että ihan pian olemme koossa 62 cm. En olisi ikinä uskonut, että vauva n. 1,5 kk:n iässä siirtyy jo näin suureen kokoon :D

RV 36+6: Sintin hankinnat ja puutelista

Valmistelut vauvan saapumista varten etenevät hiljalleen ja vaatteet ovat olleet viikattuna lipaston laatikkoon jo jonkin aikaa. Laitoin eka kuukausien tarpeisiin mukaan vaatteet kokoa 50-68 cm ja rupesin jo miettimään, että tulikohan laitettua liian hanakasti noita isomman pään vaatteita sillä Sintti ei taida sopia niihin vasta kuin useamman kuukauden kuluttua...Laatikko on nimittäin nyt ihan täynnä ja sinne eivät edes sopineet sukat, myssyt ja muut sekalaiset vaatekappaleet.

(Kuvassa pitäisi näkyä pienellä vaatepinojen lähettyvillä kyseisen pinon koko)

Viime päivien aikana olen myös laatinut hiljalleen listaa Sintin puuttuvista tarvikkeista. Lista on vielä hurjan pitkä:

- kantoreppu (Manduca on tällä hetkellä suosikin asemessa)

- harsoja

- sitteri

- toinen lakanakerta (nämä tekee ehkä äitini valitsemastani kankaasta)

- hoitotaso

- tuttipullo(ja) (montakohan näitä tarvitaan, yksi minulla on jo?)

- tutteja

- vastiketta

- imetysliivit

- säilytysastia kestovaipoille (onko tähän hyviä ideoita? En haluaisi, että haju leviää säilytyksen aikana ympäri asuntoa..)

- metallinen poljinroskis makuuhuoneeseen hoitopöydän viereen

Tällä hetkellä erityisesti tuo hoitotaso tuottaa päänvaivaa sillä lipastomme on tällainen Ikean Pax Malm joka on vain 48 cm syvä. Siihen pitäisi saada päälle joku kiinnitettävä irtotaso joka olisi samalla kivannäköinen. Kysyin liikkeestä, että soveltuisiko tuohon päälle se sama Brion taso jota voidaan käyttää pinniksen päällä, mutta ei kuulemma sovellu sillä sitä ei saa lipastoon tarpeeksi tukevasti kiinni. Tarjolla olisi tämäntyyppisiä malleja joissa on alla sellaiset "nyppylät" joiden avulla taso saadaan pysymään mutta noiden ulkomuoto ja kuosit eivät hirveästi miellytä....Onko teillä hyviä ideoita mitä tämän lipaston päällä voisi käyttää? Se Brion taso olisi ollut kiva ja ihan pelkistetyn valkoinen.

Tässä vähän kuvia jo tehdyistä tehdyistä hankinnoista.

Tämä kokoontaitettava kylpyamme on varmasti aivan ykköshankinta tänne meidän ahtaaseen asuntoomme! Olin pari kuukautta sitten ostamassa tätä ihan tohkeissani Ikeasta mutta eihän se heidän valikoimaansa kuulunutkaan vaan löytyi loppujen lopuksi ihan normaalista lastentarvikeliikkeesta. Olen todella tyytyväinen tähän ostokseen :) En ole ihan varma onko kuvassa näkyvä yksilö oikeasti pinkki vai violetti, mutta meidän on siis violetti. Ajattelin, että se käy kyllä aikanaan tarvittaessa myös pojalle värinsä puolesta.

Kun noudimme liikkeestä tilaamamme pinnasängyn, ostimme samalla reunapehmusteet ja

jo etukäteen päättämäni ihanaiset eläinkuosiset vaaleanpunaiset lakanat :) Tämän setin kanssa yhteensopiva reunapehmuste on tuota samaa raitakuosia jota näkyy lyhyenä raitana kankaan alaosassa. Eilen saimme pinniksen kasattua, tänään se löysi paikkansa makuuhuoneestamme sänkyni vierestä ja nyt tekisi hirveästi mieleni jo pedata pinnis valmiiksi! Kuinka aikaisin te muut olette tehneet sen? Mietityttää että ehtiikö se pölyttyä ja karvoittua (kissojen toimesta) jos laitan liian aikaisin ja synnytykseen on vielä aikaa...

Perjantaina tilasin parista eri nettikaupasta 3 kestovaippaa ystävän suosittelun ja demonstraation perusteella. Ainakin tällä hetkellä houkuttelevimmalta tuntuvat mahdollisimman helpot versiot eli all-in-one vaipat koska niissä tuntuu olevan vähiten työtä. Niinpä tilasinkin yhden kappaleen Totsbotsia, Charliebananaa ja Babylandia. Jos tykkään noista myös sitten käytössä, tulen tilaamaan niitä lisää koska nyt sain haravoitua nettikaupat niin perusteellisesti lävitse että luulen tietäväni mistä niitä saa edullisimmin. Voin laittaa kuvia sitten kun saan ne postissa. Tosi kivoja sävyjä ja kuoseja niissä oli tarjolla!

Imetystyyny meille on valmistumassa ihan piakkoin äitini toimesta. Löysin netistä hyvän ohjeen sen tekemiseen joten laitan kuvia + ohjeet kun tyyny on valmis :)

Nyt saa antaa rohkeasti vinkkejä jos tästä puuttuu mielestänne jotain oleellista tai jos listalla on turhiakin tuotteita! Tuntuu, etten vieläkään omaa kovin hyvää visiota kaikesta tarpeellisesta, enkä halua lastata tätä pientä asuntoamme täyteen vauvantavaroita mutta toisaalta ostosreissu heti synnytyksen jälkeen ei myöskään kiehdo. Sopivasti olisi siis hankinnoissa se avainsana :) Kaikki vinkit otetaan erittäin kiitollisena vastaan!

RV 31+5: Taas yksi neuvolakäynti ja vauvan pituusarvuuttelua

Yksi työviikko on taas takana ja väsymys on ollut paikoin megalomaaninen. Huomaan, että erityisesti loppuviikkoa kohden illat tuntuvat raskailta ja voisin helposti mennä yöunille jo iltakahdeksan aikaan. Kuluneella viikolla on ollut jonkin verran iltamenoja, tosin mieluisia, mutta kuitenkin väsyttäviä sellaisia, joten täytyy varmaan rauhoittaa viikon ohjelmaa entisestäänkin jotta jaksaisi vielä nämä vähäiset päivät töissä. Ihan kohta pääsee kunnolla lepäämään ja puuhastelemaan vauvan juttuja kasaan :)

Äitiyspakkaus tosiaan saapui alkuviikosta ja sitä on ollut kiva penkoa ja tutkailla. Vaatteet ovat todella laadukkaita ja varmasti käytössä kestäviä. Kyllä meillä täällä Suomessa vaan on mahtava etu joka vielä ilmaiseksi jaetaan! Paketissa oli yllättävän paljon jopa 50 - senttisiä vaatteita, tosin minusta ne näyttivät päällepäin aika kookkailta ja ajattelin jonain päivänä vertailla niitä muihin samankokoisiin bodyihin joita minulta löytyy. Veikkaan, että vastaavat vähän isompaa kokoa, vai onko jollakulla jo tietoa asiasta? Paketissa oli myös aika neutraaleja ja retrokuosisia vaatteita, jotka miellän ehkä vähän paremmin poikavauvalle sopivaksi. Luulen, että kun jatkan samaa rataa mitä tähänkin asti, eli kaikki omat ostamat ovat tyttömäisiä ja pääsääntöisesti vaaleanpunaisia väreiltään, niin näihin muihin neutraalimpiin vaatteisiin yhdistettynä Sintillä tulee olemaan oikein mukava ja monipuolinen vaatevarasto :)

Eilen kävin taas yhden neuvolakäynnin ja jälleen valtakunnassa kaikki hyvin. Hemoglobiini on hippasen nousemaan päin, 116, joten senkään piikkiin ei voi väsymystä laittaa vaan kuuluu selvästi asiaan eli tähän raskauteen. Verenpaine loistava ja sf-mitta niin keskikäyrillä kuin olla ja voi. Painonlisäys oli noin puoli kiloa edelliseen ja valittelin terkalle tästä muutama viikko sitten iskeneestä hillittömästä sokerihimosta. Terkka vaan lohdutti ja sanoi, että kun olet noinkin hoikka niin ei mitään hätää ja syöhän tyttö menemään vaan jos kerran himottaa!! :D Selvä, käskystä ;)

Kyselin neuvolassa hieman lisätietoa vauvan pituusennusteesta. Olen ollut siinä käsityksessä, että tyttövauvat pääsääntöisesti syntyvät n. 46-48 cm pituisina (jos tulevat ajallaan) ja pojat tavallisesti ovat parisen senttiä pidempiä. Kuitenkin, olemme miehen kanssa molemmat aika pitkänsorttisia joten neiti on saamassa melkoiset pituusgeenit ja olen miettinyt, että näkyyköhän se jo syntymämitassa vai ottaako lapsi tavallisesti kasvun vasta ajan kanssa kiinni. Eihän tällä muuten ole mitään varsinaista merkitystä mihinkään, mutta ihan käytännön syistä olisi kiva tietää, että paljonko niitä ihan pikkuisia vaatteita kannattaa ostaa. Joiltakin ihmisiltä olen kuullut suositusta, että kannattaa ostaa useita 50-senttisiä vaatteita koska vauvaa on mukavampi ja helpompi käsitellä kun vaatteet eivät pyöri päällä. Toiset taas sanovat, että osta niitä isompia vaan ja hihoja & lahkeita saa kyllä käärittyä. Mitäs mieltä te asiasta olette?

Neuvolan täti sanoi, että kyllä se vauva hyvinkin voi tulla aika pitkänä ulos jo syntyessä. Jännä nähdä kuinka käy!

Vauveli on jatkanut hurjaa meuhkaamista kohdussa, ja maha vaan heiluu puolelta toiselle liikkeiden voimasta. Meiltä on löytynyt vihdoin liikeinhokki: napapotku! Aijai että tuntuu inhottavalta kun joka suuntaan levenneeseen napaan ja siihen pingottuneeseen ihoon jytkäytetään kunnon potku sisältä päin ;) Onneksi niitä ei ole tullut kovin montaa, mutta vauvan lemppari on selvästi iltaisin asennon vaihto puolelta toiselle. Vähän väliä vauva vaihtaa paikkaa ja jommalla kummalla laidalla kohoaa hurjan näköisesti kunnes hän löytää sopivan asennon ja rauhoittuu kevyesti venyttelemään. Meidän tyttö tuntuu kärsivän myös kameraujoudesta. Aina kun mies kaivaa iltaisin videokameran esiin jotta saisi tallennettua hurjan mahamylläyksen videolle, kuin taikaiskusta kaikki liike loppuu joka ikinen kerta!

Ja muuten, voi että ihmisellä voi olla KUUMA! Ulkona lämpötila vaan laskee ja laskee, mutta minä hikoilen. Asetelmat ovat kääntyneet kotona ympäri kun mies valittaa että sisällä jäätyy sillä en anna laittaa pattereita kuumemmalle, kun minusta taas tuntuu että meillä on aina niin lämmin. Öisinkin herään siihen kun hikoiluttaa ja pitää heittää peittoa loitommalle. Arvaan, että synnytyksen jälkeen on sitten kahta kauheammin kylmä kun on tottunut tuohon pieneen lämpöpatteriin tuolla sisuksissa ;)

Vauvanvaateostosten satoa

Lupasin laittaa taas kuvia viimeisen parin viikon vauvanvaateostoksista.

Tätä settiä en voinut vastustaa kun kaupassa törmäsin tähän Finnwearin ihanaan kuosiin. En tiedä kuinka tarkkaan se kuvassa näkyy, mutta kankaassa on pieniä vaaleanpunaisia kissoja ja vaaleanruskeita hiiriä :) Nämä eivät olleet ollenkaan halpoja eikä edes alennuksessa, mutta ne oli vain pakko saada!

Tämän pöllöbodyn ja raitapöksyt osti isukki rakenneultran jälkeen, kun kuulimme että sieltä onkin tulossa pikkuinen tyttö :) Mielestäni oikein kivat valinnat! (kunhan niitä ei käytetä yhtä aikaa)

Sitten, jostain syystä olen haksahtanut ihan täysin näihin übersuloisiin korvapipoihin, koska niitä on näköjään päässyt kertymään jo 2 kappaletta. Toisaalta jos ne vain säilyvät hyvinä, niitä voi käyttää värien puolesta niin tytöllä kuin pojallakin (=seuraavilla).

H&M 3,95 eur.

Kappahl 6,95 eur miinus kanta-asiakaskortilla saatu alennus.

Oikeastaan kaikki hankkimani vaatteet ovat ihan erikokoisia. On hirmu vaikea arvioida minkä kokoisena tyttö tulee syntymään kun se on vielä sen verran kaukainen asia, joten olen ostanut vaatteita ihan koosta 50 lähtien kokoon 74 asti. Nuo suurimmat vaatteet olivat lähinnä kesän alennusvaatteita joita kaavailin sopivaksi ensi kesälle. Varmaan eri kokojen tarvetta on helpompaa hahmottaa sitten kun äitiyspaketti on saapunut niin pääsee oikeasti tekemään inventaariota siitä mitä itse on ostanut ja mitä on saanut paketin kautta.

Mitäs tykkäsitte vaatteista? Uppoaako tällaiset hempeät sävyt? :)

P.S. Tervetuloa uusille lukijoille! :)

Baby Fashion by Sintti, Vol II

Kävin läpi toista kassillista Sintin saamia vaatteita ja kuvailin samalla niitä mielestäni kivoimpia yksilöitä teillekin katseltavaksi.

Tämä übersöpö body on lahja ystäviltä ulkomaanmatkalta. Ihana! :)

Tikruhousut ovat perinnöksi saatujen vaatteiden ensimmäinen edustaja tässä postauksessa. Tykkään näistä tosi paljon, mutta nämä ovat aika jämäkät ja kokoa 68 cm. Mietin vain, että kuinkahan mukavat niitä on pikkuvauvan käyttää kun eivät ole kuitenkaan samalla tavalla pehmoiset kuin bodyt ja college-housut...

Kuva ei tee mielestäni oikeutta tälle ihanalle neuleelle, jota ei ole käytetty vielä yhtään! Kaupan laputkin kaikki tallella. Tämä on oikein ihanan uutuudenpehmeä käteen, ja luulen että tulemme käyttämään tätä monet kerrat :) Koko 74 cm eli saa odotella vähän aikaa ennenkuin käyttöpuuhiin päästään.

Vihreäharmaaraitaiset haalarit, kokoa 81 cm. Tosi ihanat, mutta vaikuttavat kovin kesäisiltä eli saapa nähdä tuleeko meidän lapsukainen olemaan sopivaan vuodenaikaan näiden käyttöiässä. Toivotaan...!

Ihanan pehmeät Henkkamaukan vaaleansiniset sammarihaalarit, kokoa 56 cm. Näitä ihan varmasti käytetään ja paljon!

Ja sitten, mitä laatikosta paljastuukaan....

...Tittidii...

.....

Upouudet ja käyttämättömät Conversen lenkkarit! Arvatkaa vaan, mistä näistä tarvikkeista mies on innostunut eniten ;)

Siinäpä kuvapläjäys taas tältä kertaa. Väreistä päätellen, kumman sukupuolen tulon luulette olevan "kätevämpää"..? Niinpä, kaikki vaaleansinistä ja poikien sävyä!! Jos tuleekin tyttö, niin joutuisimme urakalla vaateostoksille (mikä olisi tietenkin aivan KA-MA-LAA...) vaatevarastoja täydentämään :D

Ihanaa viikonloppua!

Baby Fashion by Sintti

Heti alkuun pohjustan tämän tulevan kuvapläjäyksen, eli luvassa on kuvia meidän Sintin olemassaolevasta vaatevarastosta joka on jo tässä vaiheessa aivan valtava. Suurin syy siihen on miehen sukulaisilta saamamme vaatteet jotka saimme kuljetettua kotiin, ja jotka ennen kaikkea siis saimme täysin ilmaiseksi. (Kiitos tuhannesti sukulaiset!) Joukossa oli todella paljon täysin uusia vaatteita joissa oli vielä hintalaput tallella, jotka tietenkin poimin mukaani. Samoin suosin mieluummin vähän käytettyjä vaatteita, joista myös osa vaikutti aivan uudenveroisilta. Vaikuttaa siltä, että näille lahjoittajille oli päätynyt niin paljon lahjaksi vaatteita, etteivät he millään olleet saaneet niistä kaikkea käyttöön. Mutta onneksi he olivat niin ihania, että pistivät "vahingon kiertämään" ja nyt me saamme nauttia näistä ylimääräisyyksistä :)

Tämän ihanan oranssin setin ostin itse sieltä viikon takaiselta Prisman reissulta. Maksoi yhteensä 6,95 euroa tarjouksessa :)

Tämä myös Prismasta, hintana alennuksen jälkeen n. 5 euroa eli ei paljon mitään.

Ihana pehmoinen puku on anopin ostoksia ja mielestäni väri on aivan mahtava! Sopii niin tytölle kuin pojallekin.

Tämä oravapuku on sieltä lahjoituskasasta ja tykkään tästä ihan hirmuisesti. Se on Tutan mallistoa ja aivan loistavassa kunnossa. Kokolappua en siitä outoa kyllä löytänyt, mutta puku on ihan valtava ja ainakin kokoa 74 cm eli ei käy aivan alkuun.

Reebokin lappuhousut kokoa 74 cm, vielä laput tallella!

Tässä oli siis hyvin hyvin pieni pintaraapaisu Sintin vaatevalikoimaan. Tällä hetkellä vaatteita on kahden sellaisen Ikean ison paperikassin + yhden keskikokoisen matkalaukun verran. Nämä lahjavaatteet taisivat olla sieltä isoimmasta päästä, mutta kunhan taas jaksan ja ehdin, voin kuvailla noita lisää jos haluatte?

Muutoin tämä viikko on vilahtanut vauhdilla. Meidän päivät ovat menneet siinä, että olemme lähinnä odottaneet iltaa jotta pääsemme taas kuuntelemaan tai siis tuntemaan Sintin liikkeitä, sillä pikkuinen villiintyy erityisesti iltaisin. Se viime sunnuntai oli aivan upea kokemus kun tunsin liikkeet kunnolla ensimmäistä kertaa, mutta kaiken kruunasi viime tiistai-ilta kun mieskin pääsi osingoille :) Makoilin sohvalla ja vauva möyrysi mahassa edestakaisin, jolloin mies tuli ja halusi kokeilla myös kädellä. Varoittelin, että varmaan hän ei vielä pysty sitä tuntemaan käteen asti, mutta saa toki halutessaan kokeilla. Vielä mitä, Sintti antoi pari napakkaa potkua suoraan isin käteen, ilmeisesti tietäen kuka siellä oikein masua tunnusteli! :)

Se oli tosi, tosi ihana kokemus :) Nyt olen tuntenut liikkeitä enemmänkin, erityisesti työpäivän aikana iltapäivällä saattaa tuntua liikettä kun olen istunut pidempiä jaksoja paikallaan. Kyllä siinä keskittyminen herpaantuu pahemman kerran kun oma pikkuinen myllää masussa, ja käsi hakeutuu sitten mahan päälle kokeilemaan. Yleensä noissa tilanteissa käännyn tuijottelemaan ikkunasta ulos lasittunut hymy kasvoillani :)

RV 17+3

Täällä on yritetty orientoitua taas työntekoon pitkän loman jälkeen. Vaikeaa se on, mutta ei auta - töissä on käytävä!

Maha on kasvanut todella mallikkaasti ja siitä on alkanut muotoutua mielestäni viimeisen parin viikon aikana selvä raskausmasu. Keskikohta on selvästi ylempänä joten se näyttää vähemmän kaljamahalta ja enemmän vauvan aikaansaamalta ;) Erityisesti iltaisin on ilmennyt uusi raskausoire: vatsanahan pingotus. Iltaa kohden yleensä masu turpoaa aika lahjakkaasti päivän syömisistä, varsinkin jos syö illallisen myöhään ja silloin se on erityisen muhkean näköinen. Toissailtana turvotus oli niin voimakasta, että nahkaa kiristi oikein mojovasti ja nukkumaan mennessä mietin, että poksahtaakohan se oikeasti kohta!

No ei se poksahtanut, mutta olo oli lievästi sanottuna erikoinen. (Miten ihmeessä se vatsan pystyykin venymään niin paljon kuin loppuvaiheessa on tarpeen...?) Uudeksi iltarutiiniksi onkin tällä viikolla muodostunut vatsan rasvaus, ja toistaiseksi on menty pelkällä kaapista löytyneellä perus kosteusvoiteella, mutta tilasin myös netistä varta vasten siihen tarkoitukseen olevan voiteen. Se saapuu varmaan joskus viikon kuluttua ja kerron sitten, tuntuuko se oikeasti jotenkin hyödyllisemmältä kuin tavallinen ja halpa voide :)

Minulla on myös eräs toinenkin uusi rutiini ja se pitää sisällään entistä enemmän paneutumista omaan hyvinvointiin, nimittäin UNTA! Joka ilta askareet ja puuhastelu pitää lopettaa viimeistään klo 21, jolloin menen suihkuun ja alan rauhoittua hiljalleen nukkumaanmenoa varten. Yleensä viimeistään varttia vaille kymmenen olen pehkuissa ja lueskelen jotain rentouttavaa ennen nukahtamista. Tällä konstilla yritän varmistaa oman jaksamiseni töissä, ja muutenkin ennaltaehkäistä stressiä. Rakastan myöskin nukkumista todella paljon, joten mikäs sen parempaa :) (ja kuten huomaatte: poikkeus vahvistaa säännön sillä tänä iltana postauksen ilmestymisajankohdasta päätellen tätä sääntöä ei noudateta alkuunkaan).

Siitä lepäämisestä puheen ollen, minuun on iskenyt aikamoinen pesänrakennusvietti! Ehkä näillä hormoneilla on oma osuutensa asiaan, mutta olen höyrynnyt kotona siivoten kaappeja ja järjestäen tavaroita, koska olen kerta kaikkisen kyllästynyt siihen, että pieni kaksiomme pullistelee tavaraa. Tänne pitäisi oikeasti mahtua kolme ihmistä viiden kuukauden kuluttua ja samasta syystä myös sen kolmannen pikkuihmisen tavarat & vaatteet, mikä tässä vaiheessa näyttää vielä suhteellisen epätoivoiselta. Eilisillan siivoilin omia vaatekaappejani ja laitoin varastoon säilöön ihan kaikki sellaiset vaatekappaleet joita en pysty nyt raskauden aikana käyttämään. Lisäksi tein erikseen roskiskasan, kirppikselle lahjoitettavan kasan sekä Huuto.net-kasan. Kylläpä oli vapauttavaa! Ja homma jatkuu seuraavat viikot niin kauan kunnes roinasta on päästy eroon (tai okei, kunnes se on saatu hallintaan).

Tänään hairahduin ostamaan pari ihanaista vauvanvaatetta paikallisesta Prismasta, kun olivat -50% alennuksessa. Olin etukäteen päättänyt, että seuraavat kamppeet hankin vasta rakenneultran jälkeen (kun sukupuoli selviää), joka on elokuun alussa, mutta en mitenkään jaksanut odottaa kokonaista kuukautta! Koitan lähipäivinä ottaa niistä vaatetuliaisista ja näistä ostoksista kuvia ja laittaa myös tänne blogin puolelle :)

Ihania hellepäiviä!

Sintin vaatevarasto karttui potenssiin tuhat!

Olen joskus aiemmin kirjoittanut siitä, kuinka meitä odottaa miehen suvun puolelta valtava kasa vauvanvaatteita jotka ovat jääneet kahdelta pieneltä pojalta yli ja odottavat vain meidän jälkikasvua. Nyt sitten täällä lomaillessamme kävimme noin 10 pahvilaatikollista kamppeita läpi ja tässä se paras osa joka muuttaa meille.

Jep, tuo pahvilaatikko on tosi iso ja siellä on vaatteita aina koosta 50 eteenpäin kokoon 98 asti...Nyt pitäisi vain keksiä, että miten tuo kaikki kama saadaan roudattua kotiin :)

Tunnelmia plussan jälkeen

Lämpimät kiitokset taas kaikista ihanista onnitteluista, joita olette kommenttiboksiin rustailleet. On tosi liikuttavaa, että tämä minun tilanteeni on saanut niin monet kaikista hiljaisistakin lukijoista liikekannalle ja onnittelemaan :) Kiva kun olette olemassa!

Heti kärkeen täytyy raportoida eräs raskausoire, jonka tajusin oikeastaan heti kun tein ensimmäiset testit. Nimittäin ihan järkyttävä ja ainainen nälkä! Kuinka yllättävää, että tällaisella suursyömärillä se on juuri tuo oire ;) Lauantaina tämä kaikki alkoi siitä, kun vedimme miehen kanssa todella tukevan brunssin viikonlopun kunniaksi, mutta siitä noin parin tunnin kuluttua aloin kokea taas nälkää eikä ainoastaan siihen tyyliin, että tekisipä mieleni jotain purtavaa vaan ihan kunnon mahan kurnintaa! Sama jatkui koko päivän ja oikeastaan siitä eteenpäin, ja kiltisti söin aina vähintäänkin jotain pientä kun ruoantarve iski. Kaikista pahinta oli maanantaina töissä, kun lähdin sinne peruseväillä ja meinasin kuolla nälkään jo kolmelta iltapäivällä ;) Huoh, minusta kehkeytyy varmaan aika nopeasti melkoinen valas, vaikka hoikistua piti...

Lisäksi eilen toteutimme miehen kanssa meidän pari kuukautta sitten tekemämme kättä päälle - sopimuksen. Sovimme, että heti kun raskaustesti näyttää plussaa, painelemme kauppaan ostamaan vauvalle ensimmäisen esineen tai vaatteen, ja se toimii meille eräänlaisena onnenamulettina koko raskauden ajan :) Aluksihan olisi hyvä ottaa rauhallisesti eikä innostua heti shoppaamaan kamalasti vauvanvaatteita, kun on aina olemassa se ikävä vaihtoehto, että tämä menee kesken. Nyt toivon mukaan tällä ensi vaatekappaleella saan tyydytettyä vauvanvaatteen hipelöimisen tuskaa ja maltan ainakin vähäksi aikaa mieleni :)

Mitäs tykkäätte? Minusta tämä on suloinen, ja parasta mitä paikallisella Prismalla oli tähän hätään tarjota.

Varasin muuten jo varhaisultrankin. Ajattelin ensin yrittää saada aikaa ensi viikon lopuille, mutta emme saaneet aikatauluja sopimaan, joten otin sen sitten suosiolla pääsiäisviikolle, koska silloin saattaisi näkyä jo sykekin. Ihanaa! :) Terveyskeskuksen neuvolan ajanvaraukseen soitin tänään ja sieltä kuulemma soitetaan minulle maanantaina ja varataan ensimmäinen neuvolakäynti. Ensin ajattelin, etten varaa mitään neuvola-aikoja ennen kuin näen, että siellä sisuksissa on oikeasti joku, koska olisi niin inhottavaa joutua perumaan tapaaminen, mutta sitten ajattelin, että hittoakos sitä: ei tämä elämä pelkäämällä parane! Nautitaan nyt ainakin niin kauan kuin voidaan ja itketään sitten joskus jos siihen on tarvetta. Onpahan ainakin oltu onnellisia "koko rahan" edestä.

Huomenna on aika jännät paikat edessä, kun joudun edustamaan erääseen työpaikan tilaisuuteen ja luvassa saattaa olla jonkinlaisia juominkeja. Nyt jos teiltä löytyy hyviä vinkkejä juomisen feikkaamiseen, ne otetaan innolla vastaan! Antibioottikuuri ei tule ikinä menemään näissä piireissä läpi, vaan sen pitää olla jotain paljon innovatiivisempaa :) Ajattelin itse tällaista, että jos pääsen hakemaan juotavaa baaritiskiltä, pyytäisin baarimikkoa kaatamaan greippilimsaa tuoppiin niin että se näyttää lonkerolta. Tai sitten Pommacia viinilasiin tai jotain vaaleata juomaa kuohuviinilasiin? Mutta jos joudumme istumaan pöydässä ja juomaan ne mitä lasiin kaadetaan, olen lirissä....Any good ideas?