maanantai 28. helmikuuta 2011

Laiska peruna sohvalta ylös mars

Koko viime viikon vietin käpertyneenä itseeni omaa napaa tuijotellen (ja vähän miehenkin), mutta kieltämättä se oli ihan kivaa. Totesin, että mieli jotenkin kaipasi rauhoittumista inseminaation jälkeen. Nyt jos menisin inssiin uudestaan, ottaisin siihen yhteyteen lomapäivän tai pari, koska töissä keskittymisestä ei oikein tahtonut tulla mitään.

Tuo rauhallinen viikko on nyt kuitenkin takanapäin ja tästä alkoi uusi elämä! On tullut herkuteltua vähän liiankin hartaasti, enkä ole urheillut puoleentoista viikkoon yhtään. Eilen sain tästä laiskottelusta tarpeekseni ja alkoi tulla suorastaan ikävä terveellistä elämää ja liikkumista, niinpä maanantai alkoikin salikäynnillä. Ihanaa :)

Valitettavasti ruokavaliosta en voi sanoa samaa, mutta jostainhan ihmisen on aloitettava...;)

Tärkeintä on kuitenkin taas se oivallus, että jos aion olla hyvässä fyysisessä kunnossa koko raskausajan, nyt on jaksettava liikkua koko ajan aktiivisesti. En voi aloittaa kauheata kuntorääkkiä sinä päivänä kun saan kuulla olevani raskaana. Lisäksi olen kuullut, että raskaana voi ihan hyvin jatkaa sellaisia urheiluharrastuksia joita on koko ajan harjoittanut, mutta uuden aloittamisen kanssa kannattaa olla varovainen.

Ihan erityisesti mielessäni on ollut rakas sivuharrastukseni juoksu, joka on kovien pakkasten takia ollut viime kuukaudet pannassa. Jos nyt saan käytyä muutaman lenkin niin uskon sillä palauttavani suhteellisen nopeasti sen juoksukunnon, joka minulla oli vielä viime syksynä. Näillä eväillä uskon pystyväni hölkyttelemään hyvinkin ensimmäiset raskauskuukaudet (jos en siis yökkäile 24/7) ja sitten kun se alkaa tuntua epämiellyttävältä, vaihtamaan vaikka reippaisiin kävelylenkkeihin.

Suuri ihanteeni on eräs kuntosalilla tapaamani nelikymppinen rouva, joka sai vastikään vauvan ja kertoi juosseensa melkein loppuun saakka. Huhhuh! Ei voi kuin nostaa hattua :) Tämä nainen oli tosi kovassa kunnossa, ja mikä upeinta, hän ei jättänyt liikkumista siihen synnytykseen vaan näin häntä muutaman kerran salilla vauvan kantokoppa mukana. Toivon, että jonain päivänä kun minullakin on lapsi, jaksan silloinkin urheilla ja pitää itseni kunnossa.

Noh, huomisesta se lenkkeilyn mieliinpalauttelu alkaa, katsotaan sitten miten minulle oikein kävi :)

Onko täällä muita (raskaus)kunnon hankkijoita?

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Tilanneanalyysiä

Olen tässä lueskellut paljon muiden yritysblogeja ja todennut, että kirjoittajissa on aika selkeästi niitä, jotka ovat yrittäneet jo useamman vuoden ja sitten me jotka olemme yrittäneet vasta alle vuoden.

Ja yhtäkkiä tuli hirveän tärkeäksi tehdä itselleni selväksi missä mennään. Minä en ole lapseton. Olen yrittänyt vasta tätä kirjoittaessa 8,5 kuukautta. Rajapyykki menee vuodessa ja ainakin tällä haavaa teen kaikkeni, etten koskaan saavutakaan sitä epävirallista lapsettoman rajaa.

Minä olen naimisissa oleva nainen, jolla ei ole lapsia. Mutta en ole lapseton.

Ja äkkiarvaamatta olen ärsyyntynyt ihan älyttömästi sanasta "vauvakuume". Miksi meninkään laittamaan sen blogiini yhdeksi tunnisteeksi! Jotenkin tuo käsite nyt turhauttaa niin paljon, sillä tämä koko prosessi on niin paljon enemmän kuin jokin "kuume". Ikäänkuin tässä olisi jokin talonvaihtokuume, autokuume tai joku muu vastaava materialistinen tilanne käsillä. Tämä on niin paljon enemmän.

Ja lisäksi tämä nälkä ei koskaan tyydyty ennenkuin ihminen saa sen mitä haluaa.

Pitäisiköhän ruveta käyttämään vaikka sanaa "vauvankaipuu". Tai jotain muuta. Äsh, en minä tiedä.

perjantai 25. helmikuuta 2011

Jatkosuunnitelmat

Tehän muistatte, että olen aika päättäväinen tyyppi? Ainakin ne, jotka ovat pidempään lueskelleet juttujani, varmaan ovat jo huomanneet tämän :)

Ehkä ette siis hirveästi ylläty, kun kuulette, että minulla on jo jatkosuunnitelma...!

Tietysti toivon ja rukoilen, että onnistumme lapsen alulle saattamisessa jo pelkästään inseminaation keinoin, mutta toisaalta en halua myöskään hukata aikaa jos näin ei käy. Siitä syystä keskustelimme lääkärin kanssa heti inssin jälkeen seuraavasta askeleesta, ja meidän kaikkien mielestä IVF on looginen vaihtoehto.

Inssejä ei kannata enää toistaa, sillä meidän todennäköisyydet onnistumisessa ovat erilaisten vaivojemme takia heikohkot, ja lisäksi erityisesti ikä painaa koko ajan päälle. Jos siis käy niin kehnosti, että kuukautiset alkavat niin siitä alkaa välittömästi IVF-hoito! Tavallaan se on myös hyvä, että saa jotain "tekemistä" sitten sen pettymyksen keskelle, nimittäin toisena kiertopäivänä alkaa piikitys (mitä en siis todellakaan aio tehdä itse!) jatkuen aina punktioon asti.

Yksityisellä hoito tehdään lyhyen kaavan mukaan, mitä meidän kaupungin julkinen puoli ei koskaan tee, ja meille tuo kuulostaa mukavalta ja paljon kivuttomammalta vaihtoehdolta. Kaikki lääkehoito tapahtuu käytännössä kahden viikon kuluessa! (vrt. julkinen puoli noin 1,5 kuukautta jos oikein muistan)

Sain jo alustavat ohjeet ja reseptit Puregoniin, Cetrotideen, Pregnyliin ja Lugesteroniin. Pelottavan kuuloisia lääkkeen nimiä mutta eipä auta!

Ajattelin myös vähän niinkin, että nyt kun ne reseptit ovat hallussa, niin ehkä ne toimivat samalla jonkinlaisina onnen amuletteina tai karkottajina niin, etten loppujen lopuksi tarvitsekaan niitä ollenkaan vaan saan repiä koko nipun. Kjäh kjäh.

Pikkuisen pelottaa jo se punktio, kun munasolut kerätään isolla ruiskulla, mutta uskon että kyllä siitä selvitään jos siihen asti pitää mennä. Selviäähän ihminen synnytyksestäkin ja se jos mikä on kivuliasta hommaa!

Mitä mieltä suunnitelmista? :)

torstai 24. helmikuuta 2011

Auts!

Se eilinen pömppövatsaolo meni ohi ja tänään on ollut suhteellisen normaali päivä. PAITSI. Tänä iltana alkoi mahtavat kipuilut oikean munatorven paikkeilla, juuri sillä puolella mihin oli kehittynyt ne 2 follikkelia.

Tämä jomotus on tosi paljon oviskipujen kaltainen, mutta voimakkaampi.

Olen pähkäillyt pähkäilemästä päästyäni, että mistä oikein on kyse. Tahtoisin kovasti uskoa, että nämä ovat kiinnittymiskipuja, mutta eivät kai ne näin pian tule!?

Olen koittanut googlettaa esim. hakusanalla "kiinnittymiskipu", mutta vastaan ei ole tullut ensimmäistäkään luotettavaa lähdettä. Sekalaisilta keskustelupalstoilta poimin tällaisia "faktoja":

- hetkittäinen vihlova kipu
- kuukautiskipujen kaltaiset kivut (minulla ei ole koskaan joten en tunnista)
- repivä kipu alavatsassa

Toisaalta kiinnittyminen tapahtuu kuulemma arviolta 6. päivän tienoilla, ja minullahan on menossa vasta 2. päivä.

Argh, nämä ovat sananmukaisesti piinapäiviä!! ;)

Osaako joku valaista aihetta hieman asiantuntevammin...?

Mitä Tämä Lysti Maksaa Vol. II

Minulta on kyselty inseminaation kustannuksista, joten tässä tulee nyt vähän asiaa siitä puolesta.

Pyysin klinikkaa laittamaan kaikki mahdolliset kulut minun nimeni alle, sillä meidän työpaikalla on sellainen sairaskassasysteemi joka korvaa normaalit lääkärikäynnit ja reseptilääkkeet. Ihan kaikkea ei kuitenkaan saatu minun piikkiini, sillä aika suuri osa tutkimuksista tehtiin miehelle. Tässä kuluerittely:

Miehen lasku

1 lääkärikäynti
toimistomaksu
HIV- ja hepatiittitestit (pakollisia)
siemennestetutkimus
sperman pesu
laskutuspalkkio
- kelakorvaus
yht. 268 eur

Oma lasku

suurin osa lääkärikäynneistä
ultraääni
laskutuspalkkio
- kelakorvaus
yht. 284 eur

Lisäksi tuli vielä Pregnyl - piikki, joka oli tosi halpa. Apteekista sitä noutaessani olin valmistautunut pulittamaan useamman kympin, mutta maksettavaa jäikin vain 5 euroa!

Korkein toivein lähetin oman laskuni + Pregnylin kuitin sairaskassaamme, ja nyt odotan jännittyneenä, että kilahtaako siitä korvaus tilille. Olen kuullut, että joissain kassoissa on rajoitteita hedelmällisyyshoitojen korvauspolitiikassa, ja toivon hartaasti että tämä ei päde meillä. Se olisi meille taloudellisesti iso helpotus jos ei tarvitsisi kaivaa koko ajan omaa kuvetta, mutta toki olemme siihen valmistautuneet koska hoitoihin lähdimme. Miehen kulut sen sijaan jäävät automaattisesti omaan piikkiin.

Ylipäätään täytyy sanoa, että ei tämä nyt niin kovin kallista ole. Seuraava inssi olisi halvempi koska osa noista lääkärikäynneistä ja miehen tutkimukset jäisivät pois.

Edellisen kerran, kun tästä kustannuspuolesta kirjoitin, oli meillä kuluja kertynyt yhteensä 210 euroa kaikkien saamiemme palautusten ja korvausten jälkeen (kassa tosiaankin maksoi gynekäynnit ja Clomifenin). Tähän kun lisätään nuo tämänviikkoiset laskut ja Pregnyl, tili on huvennut yhteensä 767 euroa. Jos hyvin käy ja kassa korvaa toivotut summat, jää meidän kokonaissaldoksi 478 euroa. Ei paha!

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Möhömahaolo

Tänään on ollut super möhömahaolo. Tai oikeastaan se alkoi jo eilen, kun iltapäivästä tuntui että maha pullottaa niin maan penteleesti ja nappia pitää aukoa koko ajan. Töissä en kuitenkaan kehdannut liikkua housut puoliksi auki! Tänään olin viisaampi ja kaivoin kaapista kaikista tilavimmat mahdolliset pöksyt ja pidin niitä, ja ah mikä ihana helpotus :)

En tiedä oikein, että mitä ihmettä tuolla sisuksissa tapahtuu kun siellä on niin pingottunut meininki. Tietysti toivon, että siellä on pari hedelmöitynyttä munasolua liikuskellut kohtuunpäin ja kiinnittynyt, sillä ei tällainen 3 kk:lla raskaana - efekti ole ihan normaalia. Sitten vielä hermostuneisuuttani olen täyttänyt itseäni milloin milläkin mussutettavalla asialla, erityisesti suklaalla ja jädellä...eipä ihmekään että tursuan vaatteistani ulos.

Sitten kun tulen raskaaksi, lupaan pyhästi ryhdistäytyä ja antaa mukelolle vain kaikkein terveellisintä ravintoa!

Eilen käytiin miehen kanssa myös pieni keskustelu haaveilusta. Kysyin, että mitä hän ajattelee ja onko uskaltanut vielä toivoa. Mies sanoi, ettei ole uskaltanut päästää ajatuksia niin pitkälle, ja että olisi "järkevämpää" olla ajattelematta koko asiaa. Näin sanoo insinööri! ;) Itse tuumasin siihen, että minun on nyt itse asiassa saatava haaveilla ja tein sellaisen päätöksen, etten aio toppuutella itseäni liiaksi. Tämä saattaa olla ainutlaatuinen tilaisuus ja jos todellakin olen raskaana, haluan yrittää nauttia joka sekunnista, jopa menetyksen ja sitä rankemman surun uhallakin!

Olen yrittänyt suhtautua raskautumiseen todella järkevästi ja maanläheisesti varmaan viimeiset 3 kuukautta, joten eiköhän olisi jo aika unelmille..? Nyt annan itseni liitää, surun aika on sitten ehkä myöhemmin...

tiistai 22. helmikuuta 2011

Ensimmäinen inseminaatio tehty!

Nyt on sitten eka inssi takana. Päivä oli kaikin puolin tunteita herättävä, ja varmaan juuri siitä syystä onnistuimme miehen kanssa kehittämään mahtavan sanaharkan heti aamusta. Lastia eli siirrettävää siemennestettä menimme siis toimittamaan aamulla melkoinen sarvi otsassa. Mitä minä eilen oikein kirjoitinkaan siitä rentoutumisen ja stressittömän elämän tarpeesta...

Onneksi kymmeneen mennessä (välillä piti käydä mutka töissä) olimme jo molemmat leppyneet, ja pedillä housut nilkoissa maatessani pystyimme jo vitsailemaan meille tyypilliseen tapaan, kuinka "romanttinen" tämä mahdollisen tulevan jälkeläisen hedelmöityshetki olikaan ollut ;) Mies istuu vieressä takki päällä kun vaimoa ronkitaan vieressä ja pruikkaistaan hirmuisen pitkällä ruiskulla ainekset sisään. Tästä on luonnollisuus kaukana. Ihan turha yrittää sitten keksiä lapsukaiselle juttua kuinka hän sai tunnelmallisesti alkunsa häämatkalla tai idyllisellä lomareissulla, hah hah.

Itse operaatio oli melkein kuin tavallinen gynekologin käynti. Siinä käytettiin ihan samoja välineitä, paitsi tietysti tuota ruiskua lukuun ottamatta. Sen jälkeen piti maata paikallaan liikkumatta 5 minuutin ajan. Muuten tänään ei ole mitään rajoituksia, vaan saa elää ihan normaalia elämää ja jopa urheilla jos siltä tuntuu. Itse en todellakaan lähde salille, sillä olen jostain syystä ihan hirmuisen väsynyt ja veto loppui iltapäivällä ihan täysin kesken, ja siksipä lähdinkin töistä hieman tavallista aikaisemmin kotiin. Menee varmaan jännityksen piikkiin?

Aluksi ultratessa paljastui muuten melkoinen yllätys: siellä sisuksissa oli vielä kolmaskin follikkeli!! Se oli eilen ilmeisesti ultratessa piileskellyt toisen follikkelin takana ja siitä syystä sitä ei silloin huomattu ollenkaan. Ehdin jo säikähtää, että tähänkö tämä lupaava inssiyritys nyt kaatui, mutta lääkäri totesi sen hedelmöittymisen kannalta liian pieneksi (1,59 cm) joten siitä ei ollut mitään vaaraa.

Ja katsokaa mihin uskomattomiin tuloksiin länsimainen lääketiede todellakin kykenee. Sperman laatu ennen ja jälkeen pesun:


Ennen Jälkeen
A-luokka: 3% 12%
B-luokka: 36% 39%


Tämä on ihan käsittämätöntä! Ja muistakaa vielä tuota lukiessa meidän edellinen tulos, eli yhteensä A & B vain 2 %...ei tällaiseen pystytä kotioloissa mitenkään, ainakaan meidän tuloksilla.

Pelkästään tuon tuloksen perusteella mieli on yrittänyt koko päivän lähteä lentoon, ja vähän väliä olen yllättänyt itseni suu virneessä kun alitajunta on päästänyt itsensä salaa haaveilemaan, että mitä jos tämä sittenkin onnistuu...? :)

maanantai 21. helmikuuta 2011

Lekurivisiitti

Tässä nyt se luvattu perusteellisempi postaus lääkärissäkäynnistä. Tosiaan meille selvisi monta asiaa, ja kuitenkin kaikkein päällimmäisimpänä on suunnaton helpotuksen tunne! Pelkäsin niin hirveästi, että taas mennään onnemme ohi enkä olisi yksinkertaisesti kestänyt, että jo toista kuukautta peräkkäin tulee "tyhjä" kuukausi.

Melkeinpä heti kättelyssä sain heittää housut pois ja asettua ultrattavaksi, ja niinkuin aiemmin tänään kirjoitin, oli siellä sisuksissa kypsymässä 2 follikkelia. Juhuu! Lääkäri ehdotti jopa, että inssi tehtäisiin vasta keskiviikkona, johon minä heti huolissani piipitin, että mitä jos ne follikkelit ehtivät jo poksahtaa sieltä (ikäänkuin lääkäri ei muka osaisi ehdottaa sopivaa päivää). En tiedä, ehkä minun mielikseni tai mistä lie syystä inssiaika varattiin sitten huomiselle ja tänään tuikattiin Pregnyl-irrotuspiikki.

Sitäkin ehdin jo mielessäni panikoimaan, että mitä jos ne follikkelit irtoavat piikin ansiosta vaikka jo yöllä, eliliian aikaisin ;). Sitten pakotin itseni rauhoittumaan ja luottamaan lääkärin ammattitaitoon (mikä on kontrollifriikille helpommin sanottu kuin tehty!), sillä mitä muutakaan tässä vaiheessa voi tehdä. Ne lääkärit ovat tehneet tätä siellä monta vuotta, joten eiköhän heillä ole homma hallussa.


Ovulaatio
Sain omasta oviksestani aivan uskomattoman arvokasta tietoa. Olen aina pohtinut, että mihin vaiheeseen näiden voimakkaiden alavatsakipujen kanssa se "oikea"ovis oikein asettuu, enkä ole löytänyt siihen mistään järkevää ja/tai yksiselitteistä vastausta. Testeissä sanotaan, että positiivisen tuloksen saatua se h-hetki koittaa 24-48 tunnin kuluttua, mutta ainakaan minulla se ei pidä paikkaansa!

Tänä viikonloppuna kivut alkoivat nipistelyillä la-iltana jatkuen voimakkaimmillaan koko sunnuntain, ja alkaen hiljalleen loiventua tänään maanantaina. Jos olisin tehnyt nyt testejä, olisin saanut tuttuun tapaan positiivisen tuloksen juuri kipupäivinä. Tämän perusteella olenkin aina ollut siinä uskossa, että toinen tai kolmas päivä toden sanoo, mutta tosiasiallinen ovis tuleekin minulla testiplussista vasta päivän tai parin päästä. Ainoa tapa todeta tämä vuorenvarmasti on juurikin ultraääni, ja olen ihan mielettömän tyytyväinen, että sain omin silmin nähdä ja todeta tämän ajoituksen.


Mies:
Kuten aiemmin kerroin, vasta tehty siemennestetutkimus osoitti, että tällä kertaa laatu oli todella heikkoa. Joukossa ei ollut ollenkaan A-luokan liikkuvia, ja B-luokan kavereitakin oli mukana surkeat 2%. Tämä tietysti masensi miestä kovin, ja lääkärikin lohdutti, että tulos saattaa vaihdella tosi paljon eri otoksien välillä. Nyt toivomme hurjan paljon, että huominen satsi on paljon parempi! Meidän pitää aamulla toimittaa siirrettävä satsi aamukahdeksaksi klinikalle, ja sitten palaamme takaisin klo 10 kun sperma on pesty ja rohkaistu sen avulla niitä ujompia tapauksiakin spurttailemaan ;)

Mielenkiinnosta kysyin, että miten miehen tulokseen voi vaikuttaa. Esim. onko jokin aikaväli mitä suositellaan miehen ejakulaatioon vaikka läpi koko kierron tai voiko tehdä jotain muuta asian parantamiseksi. Kuulemma suositus on, että mies ejakuloi noin 2 päivän välein niin laatukin pysyy parempana, sillä siittiöitä alkaa usein kuolla 5-6 päivän kohdalla. Lisäksi uskotaan, että E-vitamiinin ja sinkin nauttimisesta saattaa olla apua, joten painelinkin heti apteekkiin ostamaan niitä ja mies pisti poskeen tämänpäiväisen satsin!

Lisäksi me molemmat joudumme rennon elämän kuurille, eli nyt ei tosiaan saa stressata mistään. Myös liika liikunta on pahasta, mutta sopivasti tietystikin voi harrastaa.



Ultra oli sikälikin mielenkiintoinen kokemus, että sain nähdä omin silmin, kuinka monta follikkelia siellä sisuksissa oli kypsymässä. Kaksi kappaletta osoittautui juuri sopivaksi määräksi, sillä jos niitä olisi ollut kolme, lääkäri olisi kieltäytynyt tekemästä inseminaatiota monikkoraskauden pelossa.

Ja siitä piikittämisestä vielä, kyllä se oli aika inhottavaa vaikka neula oli pieni! Ajattelin etukäteen, että niihin tuleviin IVF-hoitoihin hoitelen tarvittavat piikitykset itse, mutta nyt kun sain siihen hommaan ensikosketuksen totesin, että en muuten todellakaan pistä itse. Onneksi miehellä on kokemusta, joten hän saa hoitaa sen puolen.

Niin, ja rahanmenopuoli selviää huomenna kun kuittaamme kaikkien näiden reissujen laskun kerralla. Paljonhan tämä kaikkineen varmasti kustantaa, ja inssistä raskautumisen todennäköisyys on aika pieni, mutta ajattelen niin, että ostan sillä rahalla myös toivoa ja mielenrauhaa. Ja ennemmin tai myöhemmin sitten tärppää, toivottavasti :)

Kiitos paljon kun olitte niin sankoin joukoin hengessä mukana! Nyt menen huomattavasti rauhallisemmin mielin huomiseen, mutta muutama ylimääräinen pystyssä oleva peukku ei varmasti haittaa...;)

Huh helpotusta!

Väliaikatietona nopeasti ennen illan kunnollista postausta: lääkärissä käytiin ja siellä oli komeasti kypsymässä 2 follikkelia! Vähän pienenpuoleisia kuitenkin, yksi 1,7 cm ja toinen 1,8 cm, mutta siis hedelmöittymiskelpoisia joka tapauksessa. Tänään tuikattiin Pregnyl - irrotuspiikki (auts!) ja huomenna hoidetaan itse inseminaatio.

Jes!

Että voi ihminen olla helpottunut. Ja kiitollinen :).

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Pelko & Ahdistus

Eilisen postauksen tunnelmat jatkuvat, ja alavatsan kipu vaan vahvistuu. Jatkuva särky muistuttaa koko ajan selvemmin siitä, että onni on ohittamassa meidät tässäkin kuussa. Yritä siinä sitten työntää asia pois mielestä painamasta kun fyysiset oireet ovat jatkuvasti läsnä.

"Luomu"hedelmöitystä yritettiin, mutta nyt pelin henki käy ilmi yhdellä sanalla. Suorituspaine.

Ihminen ei ole kone.

Nyt pelkään. Jatkossa odotetaan koko ajan yhä konemaisempia suorituksia, juuri oikeaan aikaan ja vaaditulla hetkellä. Ja niissä hetkissä on aina koko elämän kokoinen unelma kiinni.

Ajatukset kiertävät koko ajan samaa rataa. Pelkään. Ahdistaa. Pakko saada huomenna inseminaatio!

En vain voi kokea toista kertaa peräkkäin yrityksetöntä kuukautta. 13 % on parempi kuin 0%, silti, vaikka kumpikaan ei ole paljon.

Tarvitsen toivoa. Edes yksi murunen, pliis?

lauantai 19. helmikuuta 2011

Meneekö kaikki sittenkin sivu suun..?

Maanantai sen kun lähenee ja sitä mukaa ensimmäinen ultra, ja kaiken onnistuessa mahdollisesti ennakkoon suunniteltu inseminaatio.

Nyt vaan on uusia huolia hiipinyt taivaanrantaan.

Ensimmäinen inssi laitettiin maanantaille, koska minulla oli perjantaille sellainen työmeno, jota en millään voinut siirtää. Kaikkein parasta olisi ollut kiertopäivien mukaan perjantaina, sillä silloin oli KP 11. Tänään on puolestaan KP 12 ja koska meneillään on clomikierto, on täysin mahdollista että ovis onkin tulossa tavallista varhemmin. Ja niinpä alavatsassa alkoivatkin tänään iltasella tutut oireet, eli lievä turvonneisuus ja alkavat kivut... Eiih!

En voi ovuloida vielä nyt. Se ei vaan käy, ei sitten mitenkään.

Jos tahdonvoimalla voi kuvaannollisesti siirtää vuoria, niin eikö se tepsisi myös ovikseen..?

Epätoivoisuuksissani suunnittelen myös miehen kaatamista pehkuihin lisääntymispuolen hommiin, vaikka oikeasti pidättäytymisajaksi suositellaankin ennen inssiä 2-4 päivää. Tämä siksi, että jos maanantaina todetaan, että olemme menneet onnemme ohi, ei tähän kiertoon ole enää mitään tehtävissä ja sekös olisi katkeraa kalkkia! Jäisipä pidättäytymisajaksi sentään 1,5 päivää. Eikö sitäkin kannattaisi kokeilla jos meidän epäonniset siemennestenäytteet on jätetty päivillä 6 ja 5?

Äsh. Nyt huolettaa. Ja ketuttaa.

Babyshowerit

Vietimme äskettäin ystäväni Babyshowereita, joita aloin suunnitella jo viime vuoden puolella. Juhlat olivat tosi kivat ja onnistuneet!

Ruokatarjoilu meillä koostui seuraavista appeista, joita tuotiin nyyttäriperiaatteella:

- karjalanpiirakat ja munavoi
- kasvis- ja fetajuustopiirakoita
- suklaamuffinsseja
- teemaan sopiva täytekakku
- karkkia ja pusuja

Täytekakun tein mukaillen tästä upeasta kakusta, jonka löysin blogista nimeltä Kakkupaakari. Omani ei ollut aivan yhtä upea, enkä tohdi julkaista sen kuvaa. Ihan kelpo siitä silti tuli! Olin ensimmäistä kertaa elämässäni käsittelemässä marsipaania, joten ennen vieraiden tuloa ehdin vuodattaa muutaman tuskaisan hikikarpalon kun koristelu ottikin yllättävän kauan aikaa ;)

(kuva lainattu Kakkupaakarin blogista)

Toinen vaihtoehto olisi ollut tehdä tuttikakku, mutta se olisi ollut aika vaativaa enkä halunnut alkaa värjäämään marsipaania. Nyt selvisin yhdellä. Nuo kakkupaakarin ruusut olisivat olleet myös upea lisä, mutta ihan käytännön syistä ne jäivät pois koska en tiennyt että marsipaaniruusut tulee kuivattaa vähintään yön yli.

Tuleva äiti oli suuresti huvittunut "omakuvastaan" ja valokuvaamisen jälkeen pisteli suosiolla poskeen "masuaan". Mieskin sai tuliaiseksi ison palasen masukakkua! Luonnollisesti myös kaikki ylijääneet ruoat pakattiin juhlakalun mukaan, sillä hänellehän ne oli alunperinkin tehty.

Vauvakutsujen ohjelma meni niin, että aluksi nautimme alkumaljan, joka oli kirkasta limua kuohuviinilaseissa sokerireunuksen kera. Sen jälkeen kahvittelimme ja herkuttelimme rauhassa, kunnes tuli leikkien vuoro:

- Vauvanukelle vaipan laitto ja pukeminen. Tulevan äidin piti tehdä tämä mahdollisimman nopeasti mutta vauvaa vahingoittamatta ja turvallisesti, ja tästä koko operaatiosta otettiin aikaa. Sen jälkeen vieraista yksi vapaaehtoinen äiti teki saman. Hän tietysti voitti, mutta se ei haitannut sillä sen jälkeen juhlakalu sai lohdutuspalkinnoksi avata yhden hänelle tuoduista lahjoista!

- WC-paperirulla laitettiin kiertämään ja jokaisen piti ottaa se määrä paperia kuin arvioi tulevan äidin masun ympärimitaksi. Koska juhlakalu suostui armollisesti tähän mittausoperaation, hän sai tietysti jälleen avata yhden lahjan :)

- Jokainen vieras toi oman vauvakuvansa, ja tulevan isän äiti toi myös omasta jälkikasvustaan kuvan. Näistä kaikista tulevan äidin piti tunnistaa ystävänsä sekä oma mies. Ja jälleen hyvästä yrityksestä palkittiin lahjalla!

- Viimeisimpänä leikkinä oli vauvanruokien maistatus tulevalle äidille silmät sokkona, ja tämä ohjelmanumero oli erityisesti ystävien mielestä hauskaa, sillä ilmeet olivat suorastaan hupaisia eri makuaistimusten ansiosta ;) Herkullisinta oli mango, ja superinhokin sijasta kilpailivat peruna-parsakaali & peruna-porkkana.

- Juhlien aikana täyttelimme vinkkejä Vauvakutsu-kirjaan. Siinä muisteltiin mm. miten oli tulevaan äitiin tutustunut, mitkä ovat parhaat neuvot vauvan nukuttamiseen, parhaat tsemppi-sloganit kun meno käy liian rankaksi jne.

Yksi lahjoista oli jo ennakkoon suunnittelemani vaippakakku ja siitä tuli oikein kiva. Lopullinen versio oli aika paljon tämän näköinen, mutta hieman "rauhallisempi" versio ilman noita hörselöitä.

Löysimme googlen avulla mahtavan tutorial-videon, jonka avulla ei voi mennä pieleen. Tässä linkki siihen siltä varalta että vaippakakun teko tulee jonain päivänä ajankohtaiseksi! :)


Lopputulema vauvakutsuista oli, että ne olivat todella kiva tapa viettää aikaa yhdessä tulevan äidin lähipiirin kanssa ja juhlistaa pian koittavaa h-hetkeä. Kukaan meidän kutsujen vieraista ei ollut aikaisemmin ollut vauvakutsuilla, mutta kokemukset olivat niin hyvät, että näitä järjestetään takuulla lisää! Järjestämisessä oli kuitenkin todella kova työ, varsinkin kun ne järjestettiin meidän kotona ja tein itse sekä täytekakun että vaippakakun. Se kannattaa muistaa jos ryhtyy itse organisoimaan vastaavaa. Tuleva äiti oli kuitenkin niin onnellinen ja kiitollinen yllätysjuhlista, että se oli kaiken sen vaivan arvoista! :)

perjantai 18. helmikuuta 2011

Tunnustus: the Gorgeous Blogger Award

Pingulta ja Harrietilta sain ihkun blogipalkinnon, miljoonat kiitokset siitä! :) Nyt vasta ehdin laatimaan kyseistä postausta kiireisen työviikon takia, joten täältä pesee palkintoon liittyviä faktoja!

"The Gorgeous Blogger - palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat."


Milloin aloitit blogisi: 19.6.2010

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea blogisi käsittelee:

Kirjoitan blogiin pääsääntöisesti ainoastaan vauvateemaan liittyviä asioita. Koska yritämme tarmokkaasti tulla raskaaksi, blogi keskittyy eniten siihen aihepiiriin ja tällä hetkellä niin ajankohtaisiin lapsettomuushoitoihin. En kuitenkaan malta olla välillä kurkkimatta ihania vauvanvaatteita, äitiysvaatteita ja vanhemmuuteen liittyviä asioita, ja silloin tietysti postailen myös niistä :)


Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen:

Odotin kuin kuuta nousevaa sitä hetkeä kun pääsimme aloittamaan "vauvan tekemistä" ja innosta puhkuen haaveilin vauvoista ja raskaanaolemisesta tosi pitkään. Koska innostun tosi helposti uusista asioista ja tiedän, että silloin kaikista kivointa on märehtiä ja vatvoa innostuksen kohteena olevia asioita loputtomiin, koin blogin aloittamisen myös läheisiä säästäväksi asiaksi ;) Mies jaksaa haaveilla vauvoista kanssani, mutta ei häntä kuitenkaan saa samalla tavalla laskemaan kiertopäiviä ja miettimään yritystä buustaavia yksityiskohtia samoin kuin meitä asialle omistautuneita. Minulla on 2 ystävää samassa elämäntilanteessa, mutta he eivät mieti vauvoja 24/7 kuten minä. Blogi on osoittautunut aivan loistavaksi henkireiäksi niinkuin sen oli tarkoituskin ja aion jatkaa tätä niin kauan kuin ikinä jaksan ja ehdin, kaikista mieluiten vielä silloinkin kun niitä lapsia on ihan oikeasti siunaantunut ja voin kirjoittaa tavallisesta perhe-elämästä ja lasten kommelluksista arjen keskellä.


Mitä haluaisit muuttaa blogissasi

Tällä hetkellä en haluaisi muuttaa oikeastaan mitään. Olen tosi onnellinen saamastani vertaistuesta ja siitä, miten monta ihmistä tätä blogia käy päivittäin lukemassa (jopa 400 kappaletta, vau!), ja kommentoimassa aktiivisesti. Usein kun oma usko on meinannut loppua, olen saanut lukijoilta paljon tukea ja jaksamista. Vastaavasti sitten on ollut kiva käydä välillä tsemppaamassa muita blogiystäviä.

Minulta on aika ajoin pyydetty, että voisinko kirjoittaa myös muista aiheista ja siten laajentaa blogin aihepiiriä, mutta ainakaan tässä vaiheessa en koe sitä itselleni sopivaksi. Pääsääntöisesti kaikki mistä kirjoitan, käsittelee raskaaksitulemista, vauvoja, äitiyttä ja niin edelleen, mutta uskon että siinä vaiheessa kun toivottavasti siihen perhe-elämään päästään, tulee kirjoiteltua laajemmastikin. En kuitenkaan halua ainakaan vielä tässä vaiheessa kasvolliseksi bloggaajaksi koska avaan täällä blogissa sieluni syövereitä tuntemattomille ihmisille, sillä haluan kirjoittaa ihan avoimesti mitä koen ja tunnen salaamatta tai poisjättämättä mitään. Tämä on tuntunut välillä myös ärsyttäneen joitakin lukijoita, mutta toisaalta voin myös sanoa, että blogi on 100%:sti minua ja omia tuntemuksiani. Tätä linjaa jatkan niin kauan kuin se hyvältä tuntuu :)


Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin:

Tämän kysymyksen jätin viimeiseksi, koska en oikein osaa vastata tähän. Ehkä te lukijat tiedätte itse, miksi täällä käytte ;) Joiltakin lukijoilta olen saanut kiitosta monipuolisista aiheista, että täältä on saanut jotain hyödyllisiä vinkkejä, ja Harriet antoi ihanan kauniisti palautetta positiivisuudestani. Se oli todella kivasti sanottu! Joskus oma usko on koetuksella, mutta yritän silti säilyttää fokuksen ja jatkaa periksiantamatta kohti sitä elämän tärkeintä unelmaa omasta perheestä :)

Haluan jakaa palkinnon eteenpäin tietysti upeille Pingulle ja Harrietille takaisin, sekä seuraavalle viidelle muulle riippumatta siitä, ovatko he saaneet tämän aiemmin vai ei.

Pikku Hiirelle Hiirenkorva - blogista
Tuulille Näkymätön Lapsi - blogista
Junnalle Jun(n)a Asemalla - blogista
Äm Veelle (entinen Mahansa Vanki) Jotain Rajaa - blogista

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Siemenneste Teki Taas Tepposet...

Juuri kun olin asettumassa eilisen postauksen kaltaisiin tunnelmiin ja innostumaan positiivisista tulevaisuuden näkymistä, tuli puhelu sieltä yksityisen puolen lapsettomuusklinikalta.

Saimme viimeisimmän siemennestenäytteen tulokset, ja ne olivat vielä huonommat kuin aiemmat. Silloin A-luokan liikkuvia siittiöitä oli 5 % mistä saimme viime kerralla kuulla, että luku oli ihan ok ja että niiden avulla kyllä saadaan inseminaatio tehtyä. Ja tämä varsinkin kun A-luokan liikkuvia oli lisäksi 17%. Tällä kertaa kuitenkin liikkuvia oli vain 2 % ja hoitaja ei ollut testitulosten merkkaustavasta päätellen ihan varma, mutta epäili ettei siinä ehkä ole edes A-luokan siittiöitä ollenkaan...

Tämä tulos oli melkoinen pettymys, sillä ei tuo inseminaatiota ajatellen ole kyllä kovin rapoinen tulos.

Aiemmin epäiltiin, että liian pitkällä pidättäytymisajalla olisi ollut vaikutusta eka tulokseen. Silloin aika oli 7 päivää kun suositus on 3-5, mitä emme silloin tienneet vaan ajattelimme että mitä pidempi sen parempi. Tosiasiassa useilla miehillä siittiöitä alkaa hävitä kun pidättäytymisaika on 6 päivää tai pidempi. Tällä kertaa oli tarkoitus lyhentää tuota aikaa reippaasti, mutta se jäi erinäisistä syistä viiteen päivään. Lisäksi luovutuspäivänä oli melkoinen pakkanen joten kylmä on saattanut matkalla päästä puraisemaan näytettä, vaikka vaatteiden sisällä se klinikalle kuljetettiinkin.

Oikeasti nuo edellämainitut syyt eivät varmaan ole vaikuttaneet testitulokseen millään tavalla. Siemennesteen heikkouden puolesta puhuu hyvin vahvasti se, että jo 2 peräkkäistä tulosta on ollut samaa luokkaa.

Klinikalta sanottiin suoraan, että nyt inseminaation mahdollisuus on huonohko ja olisi syytä vakavasti harkita IVF-hoitoja. Otin sitten pikaisen puhelun miehelle ja kerroin tilanteen. Tulimme molemmat samaan johtopäätökseen: kokeillaan nyt se inssi kun niin on kerran aiottu ja jos ei tärppää, siirrytään välittömästi IVF:ään. Kaikeksi onneksi se voidaan tehdä heti perään seuraavaan kiertoon, eli aikaa ei varsinaisesti hukata yhtään.

Ja kyllä, olemme päättäneet aloittaa IVF:t nimenomaan siellä yksityisellä. Pidämme edelleen huhtikuisen aikamme julkiselle puolelle, mutta aiemmin selvinneen tiedon mukaan jono on 6 kuukautta ja sitä emme tosiaankaan aio kuluttaa peukaloita pyöritellen! Kukkaroon tämä aiheuttaa jonkinmoisen loven, mutta kustannuksista viis, tämä on tällä hetkellä elämän ykkösasia.

Oe voe kuitenkin.

En mitenkään pompi täällä onnesta siitä ajatuksesta, että meidän on oikeasti siirryttävä hardcore-hoitoihin eli koeputkihedelmöitykseen kaikkine piikkineen ja pillereineen. Toisaalta tiedossa oli koko ajan, että tähän saatetaan jossain vaiheessa päätyä, joten sikäli asiassa ei ole mitään uutta.

Pitkän tähtäimen suunnitelmalla on vain sitkeästi jatkettava!

tiistai 15. helmikuuta 2011

Sydämessä nousee pieni toivo

Viime päivinä ajatukset ovat pyörineet todella paljon viikon päästä koittavan inseminaatiohoidon ympärillä. Varovasti makustelen ajatusta plussatestin aiheuttamasta tunteesta, ja vaivihkaa sydän täyttyy riemulla.

Uskallanko edes ajatella niin pitkälle...? Tohdinko tuudittautua siihen ajatukseen, että kohta olisimme raskaana...?

Se, että meidän raskaustestiin piirtyisi kaksi viivaa, olisi enemmän kuin lottovoitto. Ja jos saisin pitää raskauden ilman keskenmenoja, se olisi vielä toinenkin lottovoitto.

Kolmen viikon päästä saatan jo päästä tekemään voitokkaan testin, oi tätä jännittävää odotusta :)

P.S. Sain kuulla myös ikävän uutisen: rakas ystäväni, joka kävi äskettäin läpi ensimmäisen IVF-hoitonsa, ei saanut kyytiinsä pikkuista...:( lähetän hänen suuntaansa paljon lämpimiä ajatuksia ja voimia...

maanantai 14. helmikuuta 2011

Hyvää Ystävänpäivää!

Kirjoitin rakkaalle aviomiehelle tällaisen huparunon ystävänpäivän kunniaksi.

Sinut kun tapasin, kävi hyvä munkki.
En voinut sanoo "pidä hyvänäs se tunkki!"
Heti kun sut näin, upposin sun silmiin.
Siinä hetkessä oli taikaa, olis pitänyt ikuistaa se filmiin.

Muistan aina sen sun raitapaidan,
talteen sen paan ja kaappiin muistoks taitan.
Siitä kaikesta on aikaa 3,5 vuotta,
ihanaa sellaista joten muistele en suotta!

Pian me ollaan jo vanhoja pieruja
ja mahdollisesti myös nukkavieruja.
Vain sinun kanssasi tahdon vanhaksi tulla,
sillä maailman paras mies ompi mulla!

Se että meille tulisi oma lapsi,
vain tekisi meidät onnellisemmaksi! :)


Hyvää ystävänpäivää kaikille! Onko muita "ruuneperejä" liikenteessä? :P

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Kaikkea ei voi saada

Olen tainnut jo moneen kertaan kirjoittaa aiemminkin, että suuri haaveemme miehen kanssa olisi saada kaksoset. Äskettäisen lääkärikäynnin yhteydessä otimme tämän asian esiin, sillä olin kiinnostunut erityisesti mahdollisessa IVF-hoidossa kahden alkion siirrosta. Haaveille tuli kuitenkin täystyrmäys!


Lääkärimme selitti, että erityisesti ensimmäisen raskauden kohdalla ei koskaan suositella kaksosia sillä muistaakseni selitys kuuluisi niin, että elimistö joutuu eka raskaudessa niin koville että se ei välttämättä kestä. Mm. kohtu venyy rajusti, keskenmenon riski on suurempi jne.

Tämän takia kyseisellä klinikalla ei koskaan pyritä tarkoituksella kaksosraskauteen. Vahinkojakin heillä on kuulemma sattunut, mutta silloin on varmaankin ollut kyseessä identtiset kaksoset eli se yksi ainokainen siirretty munasolu on hedelmöittynyt ja jakautunut. Näin voi käydä myös meille. Olen kuitenkin hyväksynyt ajatuksen, että niitä kaksosia ei tosiaan tällä kertaa lähdetä tavoittelemaan. Ehkä ensi kerralla...tai kuka tietää, jos se yksi munasolu päättää jakautua niin sitten se on vain meille entistä iloisempi yllätys :)

Tästä linkistä löytyy muuten lisätietoa monikkoraskauksista jos kiinnostaa.


Myös Em kirjoitteli blogissaan kaksosista, käykää tutustumassa jos olette liittyneet lukijaksi!

lauantai 12. helmikuuta 2011

Kilpirauhaskontrolli

Sain muutama päivä sitten vastaukset kilpirauhaskontrollista ja arvot olivat tällaiset:

S-TSH 1.6 (viitearvo 0.4 - 4.5)
S-T4-V 12.8 pmol/l (viitearvo 11-23)

Tämän perusteella vaikuttaa siltä, että kilpirauhasen epätasapaino on mennyttä ja vanha arvo 6.8 on nyt jallitettu täysin. Lääkäri kehotti pitämään kuitenkin oireita silmällä, sillä arvo on painunut jo lähemmäksi alarajaa eikä sen tietysti toivota laskevan enää. Jos arvo vielä laskisi, se saattaisi mennä liikatoiminnan puolella. Hyvä tapa testata tätä on esimerkiksi levittää käsi auki siten, että sormet ovat mahdollisimman harallaan. Jos asento on vaikea pitää ja huomaat selvää tärinää ja vapinaa, se saattaa olla merkki liikatoiminnasta.

Minulla ei tätä ongelmaa ole, joten uskoisin että ihan hyvässä tilanteessa ollaan kaikinpuolin. Jos muutosta tulee, niin on mahdollista ottaa vielä pienempää annosta.

Minusta tässä kaikkein parasta oli kuulla lääkärin suusta, että hänen mielestään kilpirauhanen on saattanut estää meidän vauvahaaveita tämän koko yritysajan ja hän oli hyvin luottavainen sen suhteen, että nyt raskaaksitulon mahdollisuudet ovat paremmat kuin koskaan! :)

torstai 10. helmikuuta 2011

Inseminaatio odottaa meitä!

Kiitokset tsempityksistä edelliseen postaukseen! Nyt on lääkärikäynti takana ja se oli kaikin puolin suuri helpotus :)

Ensinnäkin, palvelu oli todella ystävällistä ja ammattitaitoista. Sain vastaukset kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin, ja mikä parasta, me pääsemme heti itse asiaan! Lääkärin mielestä miehen siemenneste ei ollutkaan niin huonolaatuista kun alkuperäinen testitulos antoi ymmärtää, vaan se käy mainiosti inseminaatioon. Kaiken varalta käymme kuitenkin jättämässä häneltä uuden näytteen maanantaina, ja sen avulla varmistetaan mikä tilanne on nyt. Samalla mieheltä otetaan hepatiitti ja HIV, jotka vaaditaan kun laboratorio joutuu käsittelemään hänen eritteitään.

Minä puolestani otan Clomifeniä kiertopäivinä 5.-9. ja puolentoista viikon päästä ultrataan kiertopäivänä 14. Hieman aikaisemmin olisi ollut parempi, mutta täysi työkalenterini hieman sotki suunnitelmia joten täytyy toivoa että tuo päivämäärä riittää! Jos ultrassa kaikki näyttää hyvältä, aloitetaan inseminaatiohoito.

Jos en tuolloin ovuloi, lääkäri tuikkaa minuun Pregnyl-piikin (joka kaiketi viimeistään aikaansaa munasolun irtoamisen), mies puolestaan käy jättämässä uuden satsin sairaalan pestäväksi, ja käsittääkseni jo seuraavana päivänä parhaimmat pikkuvipeltäjät siirretään minuun! :) Koko operaatio kuulostaa tosi helpolta, minulta vaaditaan vain Clomien ajallaan otto ja operaation jälkeen jonkinlainen kotilääkehoito, mutta se selviää myöhemmin. Lisäksi siirron jälkeen voi mennä vaikka takaisin töihin jos haluaa, sillä minkäänlaista erityistä lepoaikaa ei tarvita.

Kuulostaako helpolta? Minun mielestäni kuulostaa :)

Lääkäri oli todella optimistinen sen suhteen, että inseminaatio olisi se meidän juttu. Ilmeisesti todellakin kilpirauhasen vajaatoiminta on näytellyt tässä vauvahaaveiden sabotoinnissa niin suurta osaa, että nyt kun arvot vihdoin ovat tasaantuneet, on meillä aivan loistavat mahdollisuudet onnistua!

Inseminaation onnistumisprosentti ei tietenkään ole yhtä hyvä kuin IVF:ssä (koeputkihedelmöityksessä), mutta toisaalta on turha mennä suoraan rankempiin hoitoihin jos niille ei ole todellista tarvetta. Jos IVF:ssä onnistunut raskaus tapahtuu keskimäärin viimeistään kolmen hoitokerran jälkeen, niin yksi IVF-hoitokerta vastaa lääkärin mukaan noin kolmea inseminaatiokertaa. Suomeksi sanottuna inseminaation onnistumisprosentti on n. 13.

En kuitenkaan anna tuon luvun masentaa itseäni, vaan nyt keskityn ajattelemaan, että ihan kohta meillä tärppää ja yritän vaikka positiivisten ajatusten voimalla saada sen yhden ja oikean siittiön kiinnittymään!

Ihanaa, nyt täällä on taas oikea tekemisen meininki :)

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Huomenna H-hetki käsillä!

Piti vaan tulla sanomaan, että huomenna on sitten meidän eka lääkärikäynti sinne yksityiselle puolelle hoitoihin. Jännittää ihan mahdottomasti!! :)

Toivon,
että siellä saadaan aikaiseksi joku järkevä ja meille soveltuva hoitosuunnitelma
että lääkäri oikeasti kuuntelee
että saadaan vastaus mm. tähän kysymykseen
että muistan kysyä kaikki mieltä vaivaavat jutut! (lista mukaan)

Pitäkää peukkuja :)

P.S. Tästä se rahanmeno alkaa!

tiistai 8. helmikuuta 2011

Oireilua

Olen viime kuukausina ihan tarkoituksella vähentänyt kierron eri vaiheiden oireista kertomista, kun jotenkin jutut tuntuu kiertävän tätä ainaista samaa kehää.

Olen kuitenkin tehnyt sellaisia havaintoja, että ikään kuin kroppani oireet olisivat jollain tapaa vahvistuneet viime kuukausina. Ovulaatio on tuntunut jo useiden kuukausien ajan todella napakasti alavatsan tietämillä, mutta mikä on uutta, on tämä voimakas etuvarustuksen kiputila juuri kuukautisten alla. Viime kuussa valittelin ihan samaa asiaa: tissit tuntuivat suorastaan poksahtavan liitoksistaan kuten tälläkin viikolla! Näin voimakasta meijeriosaston kipua en muista aiemmalta ajalta kuin viimeiset 2 kuukautta.

Ja lisäksi yksi inhampi juttu: aivan kuin hikoilisin ennen kuukautisia enemmän...yök. Minulla tämä pistää silmään koska yleensä en juurikaan hikoile, edes urheillessa. Onkohan tämä aivan normaalia??

Kuitenkin, nämä havainnot tuntuvat erityisen jänniltä myös siksi, että koko sinä aikana kun olen kuukautisista joutunut kärsimään, en ole juuri koskaan kärsinyt aiheen takia minkäänlaisia kipuja. Joskus hyvin harvoina kertoina on ollut alaselkäkipuja, mutta ne kerrat ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Hyvin oireetonta elämää kuukautisten osalta siis!

En ennen edes ymmärtänyt, että joku voi bongata oman ovulaationsa. Nyt sekin ihme on todistettu ja vielä monta kertaa :)

Mutta, nyt haluaisin tehdä sellaisen erittäin toiveikkaan johtopäätöksen, että voikohan näiden erilaisten oireiden selkeytyminen omassa kropassa merkitä sitä, että hormonitoiminta on vakiintumassa ja ovulaatio vahvistumaan päin..? Onko kroppa vihdoin oppinut ovuloimaan ja olemaan kallellaan hedelmöittymiseen päin :D

Toimi, kroppa, toimi! Hop hop.

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Kestovaippailu - why not?

Uskokaa tai älkää, olen alkanut lämmetä ihan täysin kestovaipoille. Ennen ajatus niiden käytöstä hieman ällötti, mutta olen kuullut niin paljon hyvää ja oivaltanut kuinka paljon kertakäyttövaipat oikeasti rasittavat luontoa.

Kävin ihan vasta ystäväni luona ja tutkimme vastasaadun äitiyspakkauksen sisältöä (siinä muuten taas yksi aivan loistava suomalainen juttu jota ei monessa muussa maassa tunneta laisinkaan!), ja sieltä löytyi yksi aivan hurmaava vihreäkuosinen kestovaippa :) Tutkailin sitä aikani ja oivalsin, että se on nappuloille itse asiassa aika mukava käyttää. Päällypinta oli sellaista liukasta materiaalia joten se varmasti pysyy myöskin hyvin puhtaana.

Varsinkin jos on tarkoitus saada useampia lapsia, niin kestovaipat varmasti haukkuvat hintansa vuosien myötä.

Mainitsin miehelle eilen, että mitä mieltä olisit kestovaipoista. Vastaukseksi tuli ensin "Yök", ja sitten "No mutta sinähän ne vaipat tulet kuitenkin pesemään" :D Tosi vitsikästä.



Mutta kuka näitä kuoseja voi vastustaa..?

lauantai 5. helmikuuta 2011

Arvon menkat

Arvon menkat, ette sitten alkaneetkaan vielä. Olisin kyllä toivonut, että ette olisi tähdänneet tuloanne aivan ensi viikon tuntumaan, sillä tiedättehän, olisi kiva....noh, viettää "laatuaikaa" miehen kanssa kun hän saapuu. Tällä kertaa päätitte sen sijaan olla kalenterin mukaan täsmällisiä!

Kiitti kaverit.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Feeling Blue

Lueskelin eräänä päivänä Jiin blogia jossa hän kertoi neuvolakäynnin yhteydessä täyttäneensä masennusseulan, ja asia jäi sitten pyörimään minunkin päässä. Googletin kyseisen sanan ja sieltä löytyi parikin vaihtoehtoa:



Toinen linkki on "Myöhäisiän masennusseula". En tiedä tarkoittaako se nimensä mukaisesti vanhuksia, mutta ehkäpä nuo oireet ovat samat kaikille anyways ;)

Tein nuo molemmat testit, ja kummastakin tuli sama tulos: on aihetta epäillä masennusta. Jopas nyt, tämä tästä vielä puuttui! Sinänsä en kuitenkaan ole kovin yllättynyt, koska olen ollut aika flegmaattinen ja saamaton viime aikoina, mutta jotenkin olen laittanut nuo asiat kilpirauhasvaivojen piikkiin. Kilpirauhanen - parka on joutunut ehkä viattomana kaiken syypääksi!

Tuntuu joka tapauksessa hassulta ajatella, että kärsisin jonkin sorttisesta masennuksesta, koska minulla ei ole ollut sellaiseen aiemmin taipumusta. Lisäksi päällisin puolin kukaan minut tunteva ei takuulla ikinä arvaisi että olen harrastanut viime aikoina synkistelyä! Seurassa olen täysin oma pirtsakka itseni.

Tosin olosuhteetkin ovat olleet mahdolliselle masennukselle otolliset: työ ahdistaa ja väsyttää, mies on poissa ja vauvaa ei kuulu. En kuitenkaan ole minkäänlainen lääkkeiden ystävä, joten ei tunnu omalta marssia lääkäriin pyytämään mömmöjä. Sen sijaan uskon ja toivon, että tilanne helpottaa huomattavasti kun mies tulee kotiin. Ja jos sieltä vauvakin saadaan tilaukseen, ei ole enää minkäänlaista syytä masistella :)

Onko kohtalotovereita?

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Ystävän ICSI

Rakkaalle ystävälleni on tehty maanantaina punktio ja tänään alkion siirto. Kyytiin on päässyt ICSI:n avulla yksi huippualkio ja nyt toivotaan niin maan mahdottomasti, että tyyppi pysyy kyydissä!

Vauvajonon seuraava tulokas kuuluisi niin heille, rännistä ulos iskän ja äiskän luokse *putkis* :)


tiistai 1. helmikuuta 2011

Hoidot: mutkia matkaan

Tänään kuulin yhden aika himskatin turhauttavan asian. Ystäväni varoitteli minua, että saatamme joutua odottamaan julkisen puolen hoitoon päästyämme IVF:ää (eli koeputkihedelmöitystä) useita kuukausia ja neuvoi soittamaan sinne etukäteen, ettei sitten pettymys kasva megalomaanisiin mittoihin jos onkin ensin luullut pääsevänsä nopeasti.

Eikun tuumasta toimeen ja soittamaan. Ensin siellä on mahdoton jono enkä meinannut päästä läpi ollenkaan. Sitten kun pääsin, oli vastassa ynseähkö hoitaja joka totesi, että jono on todellakin noin kuuden kuukauden mittainen ja lisäksi tulee vielä heinäkuun lomakuukausi, jolloin heillä ollaan kokonaan kiinni. Ei hauskaa, mutta odotettavaa...

Sitten kysyin, että mitä jos aloitamme tässä keväällä jo yksityisellä puolella IVF-hoidot, voiko mahdolliset pakastetut alkiot siirtää sairaalaan ja hyödyntää siellä. Vastaus oli tiukka ei! Lisäksi hoitaja antoi ymmärtää, että jos aloitamme IVF:n muualla, pitää meidän myös jatkaa se siellä loppuun asti eli "päällekkäisiä" hoitoja ei voi olla. (ikäänkuin niitä yhtäaikaa voisikaan tehdä!)

Myöskään kuulemma Kela ei korvaa enää enempää. Siis whut??

Kävin katsomassa tämän yksityisen paikan sivuilla vielä hintatietoja ja siellä sanottiin, että heillä on käytössä Kelan suorakorvausmenettely eli kustannuksista vähennetään heti Kelan korvaama osuus ja me maksamme ainoastaan omavastuuden. Kela korvaa yhteensä 3 hoitoa, mutta lasketaanko siihen mukaan tosiaankin sellainen hoito jonka olemme maksaneet yksityisellä kalleimman mukaan ?? Aika karulta ajatukselta sekin tuntuu, että ensin jonotetaan syksyyn asti että päästään "itse asiaan".

Ehdin jo miettiä, että ehkä turvaudumme yksityisellä vain inseminaatiohoitoihin, mutta en tiedä onko se suositeltava hoitomuoto kun miehen simpat ovat heikohkolaatuisia...paljon on vielä mietittävää, mutta onneksi ensi viikolla päästään jo lääkärin puheille (yksityiselle) ja sitten selviää mitä siellä suositellaan!! Maltan tuskin odottaa :)

Onneksi tämä kärvistely loppuu pian ja muruseni on kohta kotona Sitten saa pohtia näitä asioita yhdessä ja YRITTÄÄ taas, wuhuu!