RV12: Mammavaatteiden päivitystä ja NP-ultran odottelua

Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille lukijoille! Ja näin uuden vuoden vaihtumisen kunniaksi täyteen pyörähti myös 12 raskausviikkoa, hurjaa. Odotimme kuin kuuta nousevaa, että saisimme ystävillä lainassa olleen dopplerin takaisin, mutta se kirottu vehje ei anna meille kuuluviin sykettä vaikka kuinka yrittäisimme. Olen koittanut joka puolelta navan ympäriltä, mutta joko paikka on väärä tai sitten pikkuinen on vielä niin syvällä sisuksissa että tuollainen heppoinen kotilaite ei saa sykettä kiinni. Laitteen ohjeissa sanotaan, että 12 raskausviikosta alkaen sykkeen pitäisi kuulua, mutta sanamuoto on aseteltu englanniksi niin, etten voi olla ihan varma onko kyseessä 12. vai 12+ raskausviikko.

Huomenna meillä on kauan odotettu niskapoimu-ultra, johon tuskin maltan odottaa pääseväni sillä tosiaankin olisi ihanaa taas pitkästä aikaa nähdä että kaikki on hyvin.

Heti joulunpyhien jälkeen suuntasin alennusostoksille ja hankin sieltä itselleni pari kassillista uusia vaatteita. Teemana oli "Kuinka parhaiten peittää kasvava raskausmaha" ja siihen liittyen tulikin tehtyä todella hyviä löytöjä. Etsin oikein ajan kanssa netistä etukäteen hyviä vinkkejä siihen, minkälaiset vaateratkaisut auttaisivat tässä parhaiten sillä vatsa kasvaa kohinalla. Tässä niistä muutama ainakin omalle vartalotyypilleni sopiva vaihtoehto:

- trikoopaita + kietaisuneuletakki
- paitapusero + neuletakki
- mekko, jossa vatsan kohdalla sopiva leikkaus + jalkoihin saappaat
- kaulaan runsaita (rengas)huiveja, jotka kiinnittävät huomion pois vatsan seudulta
- puseroita/tunikoita, joissa voimakkaita (vino)raitoja tai kirjavia kuvioita vähintään keskivartalon alueella

Jos joku ihmettelee, miksi olen valmis näkemään näin paljon vaivaa asian salaamiseksi, se johtuu siitä että meillä on työpaikalla menossa voimakas murrostilanne minkä johdosta raskauden julkituleminen tässä vaiheessa saattaisi vaarantaa oman työpaikkani (kyllä, kaikista laeista tms huolimatta!). Jos saan pidettyä raskauden omana tietonani vielä tammikuun ajan, se helpottaa kuvioita huomattavasti. Kaiken tämän päälle joudun lähtemään ensi viikolla työmatkalle, jossa tulen olemaan hyvin paljon tekemisissä yrityksemme johtoportaan kanssa ja hieman jännittää, tulenko paljastumaan vai en. Onneksi tuolta ostosreissultani löysin erittäin fiksuja työvaatteita jotka hyvin kannettuna pystynevät salaamaan kasvavan masun vielä hetkisen aikaa.

Huh, mitä veivaamista kun toisaalta vain haluaisi jo kuuluttaa hyvät uutiset kaikille...!

Ostosreissun jälkeen tein vaatekaapissani perusteellisen inventaarion ja laitoin pois kaikki jo pieneksi käyneet vaatteet, ja kaivoin säilytyksestä edellisen raskauden aikaiset kamppeet. Olen iloinen, että tulin pitäneeksi kaiken, sillä kätköistä paljastui jo unohdettuja aarteita joiden avulla perusvaatevarasto on jo todella hyvällä mallilla. Farkkuja löytyi todella monet, mutta osa niistä on ihan valtavia vielä tässä vaiheessa. Tämä johtuu tietysti siitä, että paino karttui silloin ihan hirvittävää vauhtia enkä mitenkään olisi pärjännyt samoilla housuilla alusta loppuun saakka...ihan kateellisena kuuntelin erästä ystävää, joka vastikään kertoi ostaneensa raskauden alussa 2 mammahousut ja käyttäneensä vain niitä koko raskauden ajan ;) Siinäpä itsellekin tavoitetta!

Raskausoireet tällä hetkellä pitävät sisällään lievää väsymystä (joka siis ei ole mitään verrattuna siihen alkuraskauden uupumukseen!), ärsytysherkkää luonnetta (mies on edelleen tätä mieltä) ja hillittömällä tavalla kasvavaa etuvarustusta. Jos pitäisi verrata, en oikein tiedä kumpi on voitolla: vatsa vai rinnat. Todennäköisesti jälkimmäiset, sillä olen jälleen kasvanut A-kupista C-kuppiin ja nyt ollaan sentään vasta ensimmäisellä kolmanneksella, huhhuh. Kuulostaa siis hyvin samalta kuin Sintin raskaudessa, paitsi että tällä kertaa aion todellakin pitää huolen siitä, että paino ei saavuta sitä samaa +20 kg lukemaa. Mitä sitten olen tehnyt tämän eteen? No jos en nyt sentään himourheillut niin olen yrittänyt käydä ulkoilemassa pari kolme kertaa viikossa reippaiden kävelylenkkien merkeissä ja kotonakin olen yrittänyt sohvaperunuuden sijasta olla vähän aktiivisempi. Toivoisin voivani sanoa, että olen joulun aikanakin vältellyt suklaata, mutta se ei pidä paikkaansa joten en edes yritä :D Vaaka sen sijaan näyttää vielä aivan siedettäviä lukemia ja olen käynyt tarkistamassa painon joka päivä, jotta pystyn heti reagoimaan jos se rupeaa nousemaan liikaa.

Jos jollakin on huomenna aamupäivällä joutilaita peukkuja, niitä saa halutessaan kääntää pystyasentoon meidän hyvän ultratuloksen varmistamiseksi :) Ei voi mitään, mutta kyllä vaan jänskättää...

Katsaus projektiin nimeltä painonpudotus

Minun piti seurata täällä blogin puolella lähes viikottain painonpudotusprojektin etenemistä, mutta yllättäen ei ole huvittanut. Se painon mokoma on nimittäin laskemisen sijaan noussut!! Viimeisessä painopostauksessa jäljellä oli vielä viitisen kiloa, josta se aika nopeasti putosi 3,9 kiloon. Muistaakseni meidän lomareissulla herkuttelu karkasi taas käsistä ja paino kääntyi nousujohteiseksi. Taas ollaan siis takaisin siellä +5kg lukemassa, joka siis ei edes ole paluu lähtöpainoon vaan se on tarkennettu tavoitepainolukema.

Piti siis ottaa rankat keinot käyttöön ja julistaa tilanne täällä bloginkin puolella, ehkä sillä olisi jopa suotuisa vaikutus siihen, että ottaisin itseäni niskasta kiinni ja palaisin syömään vähän terveellisemmin. En tiedä miksi, mutta olen vetänyt jälleen herkkuja aivan kaksin käsin, eikä sillä voi olla muuta seurausta kuin välitön näkyminen siellä vaa'an näytöllä.

Onneksi olen innostunut vaunulenkkeilystä ja saanut itseni ulos reippailemaan melkein joka päivä. Viime viikolla kipaisin myös ihka ensimmäisen synnytyksen jälkeisen juoksulenkin ja voi että se oli ihanaa! Pelkäsin etukäteen sydänkohtausta ja vaikka mitä hengenahdistusta, mutta ainoa "hankaluus" oli polvien kolotus. Sekin on vanha vaiva jonka tiedän lähtevän pois sillä millä se tuleekin, eli juoksulenkkeihin totuttelulla. Nyt kun vaan pääsisi sinne lenkkipolulle äkkiä uudestaan! Salillekin olen havitellut, mutta jotenkin aika vaan tuntuu olevan niin kortilla nykyään. Tämän kaiken väsymyksen ja saamattomuuden keskellä ei välttämättä se ensimmäinen ajatus edes vapaan hetken koittaessa ole urheilu vaan päivätorkut...;)

Ja tiedättekö mitä, nyt on teknisesti ottaen kesä vaikkei sitä ehkä ikkunasta ulos katsoessa huomaa! Minun piti kesään mennessä olla bikinikunnossa mutta toisin kävi. Sorry vaan kaikki rantaleijonat sun muut, aion kuitenkin raahautua venyneine vatsanahkoineni rannalle ja saatte vaan luvan kestää tätä näkyä. Sitä en tosin tiedä miten itse kestän :D

Valittelin tässä yhtenä päivänä äidilleni painon tippumisen pysähtymistä ja hän totesi: "Niin, ei sinusta sellaista kovin hoikkaa taida enää koskaan tullakaan". Hmph! No, mutta oikeassahan se äiti kuitenkin oli. Jos ei mitään asian eteen tee, niin ei varmasti laihdukaan. Se on oma päivittäinen valinta ja minä olen tainnut kääntyä vähän liian usein suklaapatukan puoleen.

Mitä olen muita (äitiys)blogeja lukenut, niin monilla taitaa olla vähän sama ongelma kuin minullakin. Jakakaa nyt ihmeessä hyviä motivaatiovinkkejä jos sellaisia tulee mieleen! :)

Projekti raskauskilojen karistus, Osa III

Salille pääseminen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Pienen vauvan kanssa sitä luppoaikaa ei ikinä ole mitenkään liian kanssa, mutta tällä viikolla vihdoin saimme järjestettyä niin, että vanhempani tulivat katsomaan Sinttiä ja me saimme miehen kanssa luksushetken kuntosalilla ihan kaksin. Oi että tuntui mahtavalta päästä taas kuntoilemaan! Onneksi maltoin ottaa rauhallisesti sillä sen jälkeen on ollut vain lievää pakotusta siellä täällä lihaksissa sen sijaan että olisin mennyt aivan jumiin mitä etukäteen vähän pelkäsin. Vatsalihaksista tein vain syviä vatsoja vanhassa kunnon lankkuasennossa ja pysyin siinä ehkä 10 sekuntia joten tekemistä riittää. Tätä menoa niihin suoriin ja sivuttaisiin vatsalihaksiin päästään aikaisintaan parin kuukauden kuluttua, mutta onneksi niillä ei ole kiire sillä syvät ovatkin kaikista tärkeimpiä.

Sen sijaan olen vähän pettynyt itseeni vaunulenkittelyjen suhteen. Ennen Sintin syntymää ajattelin, että sittenhän sitä vaunutellaan harva se päivä mutta enpä vaan ole jaksanutkaan. Lähteminen tuntuu usein aika vaivalloiselta, sillä Sintin päivätorkkurytmi ei ole kovin ennustettavissa joten minun pitäisi laittaa itseni valmiiksi ja pakata hoitolaukku hyvissä ajoin. Sitten heti kun vauva näyttää väsymyksen merkkejä, pitäisi olla valmiina pakkaamassa tyyppi vaunuihin kaikkine talvitamineineen ja sännätä ovesta ulos saadakseen hyödynnettyä koko parituntisen torkkuajan. Ja kun sitä pukemista seuraa poikkeuksetta korviahuumaava huuto, lasta ei mielellään huudata kuin juuri sen "tarvittavan" ajan mikä on pakko. Phuuh, oikein hengästyttää ajatellakaan! Toivottavasti kesäntulo helpottaa ja ennen kaikkea nopeuttaa tätä uloslähtöhärdelliä.

No, kuitenkin yritän nyt tehdä ryhtiliikkeen ja saada meidät ulkoilemaan edes pari kertaa viikossa koska vaunuttelu on niin loistavaa hyötyliikuntaa ja samalla Sinttikin saa raikasta ilmaa.

Painon suhteen olen oikein tyytyväinen. Se viimeksi asettamani herkuttelukiintiö on pitänyt loistavasti: olen saanut joka päivä ne elintärkeät namini mutta kohtuudella jotta paino kuitenkin lähtisi laskusuuntaan. Mikä ehkä vieläkin parempaa, olen ollut huomaavinani jonkinasteista mielenrauhaa kun tietää tasan tarkkaan että päivässä saa herkkuja vain yhden kerran joten ajatukset eivät pyöri liikaa kyseisen aiheen ympärillä. Siltikin, nälkää en ole nähnyt yhtenäkään päivänä vaan olen päinvastoin syönyt todella reilusti! On ihmeellistä miten paljon terveellistä ruokaa mahaan mahtuu päivän aikana kun sitä ei täytä kaiken maailman humpuukilla :)

Vielä olisi siis jäljellä pudotettavaa n. 5 kiloa ja aion todellakin jatkaa tätä niin kauan kunnes tuo kilomäärä on lähtenyt. Enää nuo kilot eivät edes kuulosta kovin paljolta vaan ensimmäistä kertaa tuntuu, että tavoite on aivan realistinen ja saavutettavissa! Sen verran annoin periksi, että ostin uudet farkut ja heivasin ne vanhat mammafarkut kaapin pohjalle. Samalla ostin pari muutakin uutta vaatekappaletta ja mieleen palasi se vanha ihana hyvänolontunne kun on saanut jotain kivaa päällepantavaa ja peilistä katsoo ilmestys johon on jopa kohtuullisen tyytyväinen :)

Projekti raskauskilojen karistus, Osa II

Kuten noin kuukausi sitten kirjoittelin, olen alkanut seurata painoani raskauden jälkeen ja olen ryhtynyt kirjaamaan ylös punnitukset säännöllisin väliajoin. Aluksi paino tippui rysähdyksin alas, mutta sitten se hidastui huomattavasti imetyksestä huolimatta. Hyvin hitaasti se on silti tullut alaspäin aina joitain satoja grammoja. Kunnes....viimeiset lukemat tältä illalta, tosin tukevan illallisen jälkeen mutta kuitenkin....

Arggh!! Puolitoista kiloa lisäystä, eli ihan väärään suuntaan! Okei, edellisen lukeman otin ilman vaatteita suihkun jälkeen (muissa on ollut kevyt sisävaatetus) ihan huijatakseni lukemaa hieman reilummin alaspäin, mutta kuvittelin sen kompensoituvan aika pikaisesti, sillä maitoakin on tullut viime päivinä hurjan paljon. Olen pumpannut ja jopa päässyt pakastamaan ylimääräisiä. Ilmeisesti siitäkään ei ole ollut apua koska syöminen on jäänyt pahasti päälle ja olen mättänyt herkkuja kaksin käsin. Jotenkin olen tuudittautunut väärään turvallisuuden tunteeseen tämän imetyksen kanssa, mutta eihän siitäkään ole apua kuin muutaman sadan kalorin verran ja kun niitä kiloja pitäisi päästä pudottamaankin.

Eilen hermostuin jo itseeni ihan täysin, kun huomasin peilistä että mahakin on kutistumisen jatkamisen sijaan ruvennut pullottamaan. Lisäksi nameja on pitänyt saada päivittäin aina muutaman tunnin välein, missä ei ole yhtään mitään järkeä. Missä itsekuri!? Joka viikko olen miehelle julistanut, että NYT alkaa uusi elämä ja tämä mässääminen loppuu. Miehen vastaus on aina hymy ja "selvä, lyödään kättä päälle ettei enää herkutella" mutta tietäähän sen miten siinä käy. Ilmeisesti minun piti ensin tosissaan kyllästyä omaan habitukseeni ja ehtiä friikkailla lähestyvästä kesästä epä-bikinikuntoineen, että saisin jotain aikaiseksi. Nimittäin eilen illalla päätin taas kerran, mutta tällä kertaa ihan hiljaa mielessäni, että nyt taklaan tämän asian once and for all. En ole sanonut tästä miehellekään mitään sillä ei tämä tilanne nyt julistamalla parane vaan tekemällä. Olisipa mukava päästä kahden viikon päästä sanomaan, että muuten, laihduinpas kilon, huomasitko ;)

Uusi päätökseni on, että saan syödä päivässä herkkuja n. 200 kalorin verran, mutta tuon enempää ei tipu. On oma päätökseni, että vedänkö sen heti aamulla täyteen vai napostelenko pitkin päivää. Joka tapauksessa tuossa on niin paljon vähemmän kaloreita kuin tähän asti tapahtuneessa mässäilyssä, mutta kuitenkaan vetämättä nyörejä liiankaan tiukalle joten ei voi valittaa että pää ei kestä. Tänään oli ensimmäinen päivä tätä "kuuria" ja hyvin on mennyt. Ajattelin vielä teipata jääkaapin oveen motivointikeinoksi oman valokuvani häämatkaltani puolentoista vuoden takaa jossa olin aivan loistokunnossa. Siitä voi siis päätellä, että kyllä kuntoutuminen on todellakin mahdollista jos vaan halua riittää! Minun sisälläni asuu edelleen se sama nainen joka haluaa näyttää hyvältä ja olla hyvässä kunnossa, eikä mikään sohvalla irtokarkkeja vetävä seuraavat 2 vuotta edelleen raskaushousuja käyttävä "laihduttaja".

Viime viikonloppuna kävimme koko perheellä kahden tunnin vaunulenkin ja siellä lumen keskellä vaunuja vastuksena käytettynä kyseessä oli aika tehokas pyrähdys. Sain siitä reiteni ja pakarani kipeäksi, joten tuo todellakin tullaan uusimaan. Muuta urheilua en ole edelleenkään päässyt tekemään koska lopputarkastus on vasta tiistaina. Odotan sitä hartaasti! Erityisesti kaipaan vatsalihasten treenausta ja toivon, että niiden harjoittamiseen saadaan vihreätä valoa. Aion painua välittömästi kuntosalille jos tarkastus on onnistuneesti läpäisty. Juoksulenkkikin kiinnostaa, mutta vähän hirvittää, että miten näiden päänkokoisten maitosäiliöiden kanssa oikein juostaan?? Roiskuuko se maito juoksun voimasta sinne tänne? Käykö se kipeää?

Olen alkanut haaveilla jostain vähän kivemmasta vaatetuksestakin kuin nämä ainaiset kotivaatteet ja kulahtaneet raskausfarkut joita edelleenkin käytän. Jos nyt saisin tämän painon liikahtamaan edes vähän reilummasti alaspäin, voisin palkita itseni parilla kivalla ja mieltä piristävällä uudella vaatteella. Sitä odotellessa...:)

Projekti raskauskilojen karistus

Raskaana ollessa minulle tuli painoa lisää n. 20 kiloa mikä on melkoinen määrä. Laitoksella punnitsin itseni ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen muistaakseni jouluaattona ja kauhistuin: pois ei ollut lähtenyt kuin noin kuusi kiloa! Kuvittelin, että myös ne nesteet, turvotukset ja mitkä lie lisäpainot olisivat jääneet sinne synnytyspöydälle mutta eivätpä vain jääneet. Kotiin päästyäni rupesin heti mielenkiinnosta päivätasolla kirjaamaan ylös mitä vaaka näytti, ja tässä kirjanpidon tulos:

Paino siis lähti tippumaan oikein ropisemalla kun kotiin päästiin eli ihan mitään erityistä tekemättä saattoi lähteä jopa kilo päivässä. Valitettavasti tämä iloinen kehitys päättyi noihin kahteen viimeiseen lukemaan sillä siihen on nyt jääty junnaamaan ja välillä jopa käväisty parisataa grammaa korkeammissakin lukemissa. Luulen, että paino lähti tippumaan niin nopeasti, koska kaikki raskauden aikaiset mieliteot loppuivat synnytyksen jälkeen kuin seinään ja melkeinpä ruokahalukin katosi. Sairaalassa söin pari eka päivää kuin lintu, hyvä jos sain puolet ruoka-annoksista alas ja kotonakaan ei tehnyt mieli enää syödä entiseen tapaan. Eka päivinä herkuttelu oli siis vähissä, mutta valitettavasti tämä ei (tietystikään) jäänyt pysyväksi olotilaksi vaan makeannälkä on palannut! On siis vähän vaikea laihtua jos syö joka päivä namuja, imetyksestä huolimatta ;)

Tosiaan painoa tuli lisää 20 kiloa, mutta pudotustavoitteeksi olen ottanut -18 kg sillä jo yksistään etuvarustuksessa on varmasti kilo tai pari extraa. Kuppikokonihan kasvoi raskauden aikana A:sta D:hen ja nyt imetyksen myötä ne ovat turvonneet aivan uusiin ulottuvuuksiin, siis kirjaimellisesti ;) Jätin siis painotavoitteeseen tissivaran ja loput saa lähteä.

Vielä olisi jäljellä pudotettavaa 7,3 kg mutta millä ihmeellä tällainen herkkusuu saa ne pois?? Valitettavasti emme ole päässeet ulkoilemaankaan niin usein kuin olisin ajatellut. Haaveilin etukäteen pitkistä vaunulenkeistä vauvan kanssa, mutta ainakin näihin päiviin asti meidän rytmi on ollut niin sekaisin, että iltapäivällä meillä on vielä käytännössä aamu enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Tänään pääsimme onneksi koko perhe vaunuttelemaan ja jos huomenna ei ole kova pakkanen, tehdään sama uusiksi. On niin mahtavaa nähdä aurinkoakin välillä!

Sitten kun alakerta on kunnolla parantunut ja synnytyksestä kulunut se viitisen viikkoa (ei kai sitä jälkitarkistusta tarvitse odottaa?), ajattelin aloittaa taas saliharrastuksen joka varmasti saa taas meikäläisen kuntoon. Pelkäsin etukäteen millaiseksi etureppu jää synnytyksen jälkeen, mutta se on melko siedettävässä kunnossa. Ihan parasta on se, että raskausarpia ei tullut yhtään. Kurjempaa on se, että löysää nahkaa on tietysti jonkin verran mutta onneksi se on yllättävän pieni "läjä" tuossa edessä. Lisäksi linea negra loistaa siinä keskellä niin tummana etten tiedä lähteekö se ikinä pois, samoin napa on aika kauhea ilmestys! Se on niinkuin joku tumma, löysä kraateri ja pelkään että söpö vanha pikkunapani on iäksi mennyttä. Mutta no, nämä pitää kai vain hyväksyä osana naiseutta ja muistona Sintin maailmaan saattamisesta.

Huomenna ajattelin esittää kotona pienen hupailunumeron ja saada miehen vääntelehtimään naurusta kun kaivan raskautta edeltävän vaatevarastoni esiin ja sovitan niitä jos ei muuten niin vaikka edes motivaatiomielessä. Epäilen, että lopputulos on kehnohko sillä alaosat eivät sovi suurentuneen perän ja mahan takia, ja yläosat puolestaan taitavat jäädä pieniksi kuppikoon kasvettua niin rajusti. Mutta uusia housuja en silti osta! Käytän vaikka edelleen mammahousuja väliaikaisesti niin kauan että alan taas sopia vanhoihin vaatteisiin. Huoh, tästä tulee pitkä projekti...

RV 36+4: Kävelyongelmia & Kokemuksia synnytysvalmennuksesta

Tähän mennessä äitiysloma on sujunut tosi mukavasti. Tuulispään lailla pistän paikkoja kuntoon vauvantuloa varten, ja toiveissa siintää vielä, että saisin lähiviikkoina mahdollisesti myös joululahjat hankittua ennenkuin Sintti päättää tulla maailmaan.

Painoasiat harmittavat vähän, sillä tähän päivään mennessä olen hankkinut +18 kg mikä on aivan järjetön määrä. Ja 20 kg tulee takuulla rikkoutumaan, siitä ei ole epäilystäkään. En ole ihan varma mihin se kaikki paino on mennyt sillä näytän pääsääntöisesti samalta kuin ennenkin, mutta ehkä lähinnä kaikki lihaspuoli on kadonnut ja leijonaosa on asettunut rintoihin, mahaan ja erityisesti takapuoleen. Olin ajatellut harrastaa näin mammalomalla kävelylenkkejä, mutta viime viikolla kun päätin kävellä kampaajalle (n. 1,5-2 km reissu), tuli siitä aivan tuskien taival. Maha tuntuu kävellessä painavan aika epämukavasti, mutta mikä on vielä inhottavampaa niin vauva hyvin usein kävellessä alkaa pomppia virtsarakon päällä. Tuolla viikon takaisella reissulla se alkoi jo muutaman minuutin reippailun jälkeen ja niin kovalla voimalla, että tunsin sen ihan fyysisenä kipuna ja hyvä ettei silmissä tähtiä näkynyt. Toivoin pääseväni joko vessaan tai istumaan mutta kumpaakaan vaihtoehtoa ei ollut siinä tilanteessa tarjolla joten ei auttanut kuin välillä pysähtyä hetkeksi lepäämään ja sitten jatkaa matkaa.

Samaa on ollut ilmassa muillakin kävelyreissuilla, kuten esim. kaupungilla pyöriessä joten kävely ei todellakaan enää houkuttele. Varsinkin ajatus jostain lenkkipolusta metsän keskellä missä ei myöskään vessoja ole matkan varrelle ripoteltu, kuulostaa aika epämukavalta ajatukselta. Minun raskauteen ei siis kaikista hyvistä päätöksistä huolimatta ole kuulunut kunnolla urheilu eikä näytä siltä että tulee kuulumaan näin loppuaikanakaan! En aio sitä kuitenkaan murehtia vaan keskityn aktiiviseen puuhailuun kotona ja sitten vastaavasti lepäilyyn.

Meillä alkoi maanantaina synnytysvalmennus, joka oli pääsääntöisesti aika lailla tuttua asiaa. Yksi terkan kertoma asia kuitenkin kolahti ja se koski lepoa, mitä on saanut kuulla joka tuutista mutta näin konkretisoituna kävi tosiaankin järkeen. Nimittäin jos synnytys alkaa varhain aamulla, äiti on saanut nukkua ja on tavallaan helpompaa mennä voimainkoitokseen levänneenä kuin jos se alkaisi illalla kun koko päivän hereilläolo on takana ja toiveissa synnytyksen sijasta hyvät yöunet. Niinpä ajattelin lähempänä (laskettua) h-hetkeä koittaa ruveta harrastamaan enemmän päivätorkkuja, jotta olisi vähän enemmän virtaa. Nyt en ole niitä harrastanut kuin ainoastaan siinä tapauksessa että edelliset yöunet ovat olleet huonot tai lyhyet.

Eräs ystäväni joutui synnyttämään juuri niin, että kun hän oli illalla klo 23 maissa vetäytymässä yöpuulle, synnytys käynnistyi ja nopeasta synnytyksestä huolimatta hän pääsi nukkumaan aamulla vasta n. klo 7-8 maissa. Tämähän oli tietysti hyvä pohja ikiaikaiselle univajeelle ja jatkuvalle väsymykselle ;)

Kävin muuten tänään jalkahoidossa, ja se oli aivan ihanaa! En pääse enää käsiksi omiin varpaankynsiin joten se oli sikälikin aiheellinen reissu, mutta toimi myös mahtavana hemmotteluhoitona. Voin lämpimästi suositella :)

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille!

Baby Belt - tukivyö

Eilen kävin ostamassa vihdoin tukivyön. Se on ollut ostoslistalla jo jonkin aikaa, mutta vasta perjantaina pääsin niitä katsastamaan ja eilen kävin sitten omani hakemassa kaupasta pois. Tukivyö maksoi n. 45 euroa ja säikähdin ensin hieman korkeahkoa hintaa, koska eräs ystäväni kertoi ostaneensa yhdenlaisen version toisesta liikkeestä vajaaseen puoleen hintaan. Piti lähteä sitten vielä katsastamaan muuta kaupungin tarjontaa, mutta päätös osoittautuikin loppujen lopuksi helpoksi kun sitä toista liikettä ei enää ollut edes olemassa!

Tukivyö on tällainen Anita maternity Baby Belt. Valitsin saatavilla olevasta mustasta ja valkoisesta jälkimmäisen, koska ajattelin sen käyvän ehkä vähän paremmin kaikenväristen vaatteiden kanssa. Kuten kuvasta näkyy, tuohon vähän lantion yläpuolelle tulee vyöosa ja sen päälle tuollainen pehmeämpi "masupussi". Kapistus tuntui yllättävän mukavalta päällä, mutta en ole vielä päässyt käyttämään sitä tositoimissa, eli nähtäväksi jää kuinka paljon tilaa se vie esim. farkkujen alla. Eilen kun sitä testailin, huomasin yhden ei-niin-kivan ominaisuuden: se puristaa jenkkakahvat "mukavasti" esille paidan alta ;)

Noh, mutta mitäpä sitä ei kestäisi jotta selkä saadaan kuntoon! Huomenna tuote lähtee käyttöön ja työpäivä aikana viimeistään selviää lopullinen käyttömukavuus.

Löytyykö teiltä kaapista tätä samaa vyötä ja mitä olette tykänneet?

Pakko vielä lisätä loppuun, että olen todella ylpeä itsestäni. Tällä kuluneella viikolla olen käynyt kahdesti salilla ja tehnyt koko joukon selän hyvinvointia parantavia liikkeitä. Lisäksi olen ollut tosi aktiivinen ja ollut paljon liikkeellä, mm. kävellen. Herkuttelua en ole ihan täysin pystynyt karsimaan pois, mutta eihän sitä kaikkea voi kerralla muuttaa ja tuo liikunnan lisäys on jo tässä vaiheessa enemmän kuin sata jänistä. :) Toivon todella hartaasti, että tällä kombolla (liikunta + tukivyö) selkä lopettaa vihoittelunsa ja pystyisin sietämään edes sen työviikon verran istumista!

RV 22 + 5: Kilpparikontrolli ja mammavaateostoksia

Muutama päivä sitten soittelin neuvolaan kun yhtäkkiä rupesi huolettamaan kilpirauhasarvojen tilanne, erityisesti koska noita rytmihäiriöitä on ilmennyt viime aikoina. Täytyy sanoa, että neuvolan palvelu on kyllä meille odottaville äideille aivan ensiluokkaista: sain ajan labraan heti puhelinsoitosta seuraavalle aamulle ja itse tulokset soiteltiin sitä seuraavana päivänä! Meistä pidetään sitten hyvää huolta :)

Suureksi yllätyksekseni kilpirauhasarvot olivat täysin normaalit, mikä tarkoitti sitä että samalla vanhalla 0,1 mg tyroksiiniannostuksella jatketaan. Ja tätähän ei ole siis missään vaiheessa raskautta jouduttu muuttamaan. Seuraavan kerran kontrolloidaan vasta viikon 34 paikkeilla. Rytmihäiriöiden tsekkausta varten lääkäri yritti ehdottaa EKG:ta, mutta tuumasin sen olevan melko todennäköisesti turhaa koska ei niitä kovin monesti päivässä tule ja nekin kerrat ovat yleensä iltaisin, ja erityisesti nukkumaan mennessä. Koska en niistä mitenkään erityisesti häiriinny eikä niistä kuulemma haittaakaan ole, jätämme asian tältä erää sikseen.

Niinkuin edellisen postauksen kommenttiboksiin kirjoittelin, kysäisin samalla liikelaskennasta. Terkkarin mukaan riskiraskauksissa liikelaskentaa tehdään alkaen viikolta 33 mutta normaalitapauksissa viikolta 37. Kuulostaa kovin myöhäiseltä minun mielestäni! Aion kuitenkin vielä kokeilla laskemista näinkin "varhaisilla viikoilla" jos sellainen tarve tulee, sillä varsinkin viime päivät masussa on käynyt niin aktiivinen möyryntä, että ihmettelisin kovin jos se yhtäkkiä (taas) lakkaisi. Tänään eräs pikkuinen tyyppi yritti ilmeisesti väen vängällä puskea itseään vatsanahasta läpi, sillä useaan otteeseen sohvalla köllötellessä liikkeet näkyivät ja tuntuivat ihan selvästi. Mies istui vieressä tuijottaen masun elämää ja naureskeli :)

Selkäkivut ovat käyneet ihan mahdottomiksi viime päivinä. Torstaina ja perjantaina työtuolissa istuminen oli yhtä tuskaa ja laskin minuutteja kotiinpääsyyn. Se treenituntini, jonka piti toteutua maanantaina, siirtyi eiliselle joten eilen vihdoin pääsin aloittamaan itseni kuntouttamisen ja se tuntui aivan mahtavalta! Tänään selkä on ollut paljon parempi koska se sai eilen niin hyvin vetreytystä ja saamani ohjelma pyöri muutenkin aika paljon yläkropan hyvinvoinnin ympärillä. Uskoisin, että parin viikon sisällä pääsen pahimmista kivuista kokonaan eroon jos vain jaksan urheilla säännöllisesti, kun lihaskunto on ehtinyt sillä välin vähän rakentumaan taas tauon jälkeen.

Tänään kävin kaupungilla jälleen pyörimässä ja etsimässä mm. mammavaatteita. Kuten olen aiemminkin valitellut, meidän kaupungin valikoimat eivät ole hirveän erikoiset ja nyt olenkin joutunut piipahtamaan melkeinpä kerran viikossa katsastamassa minkälaista täydennystä esim H&M on valikoimiinsa saanut. Tänään housuosastolla tärppäsi oikein viimeisen päälle ja löysin jopa kahdet siistit farkut jotka istuvat ihan eri tavalla kuin kesällä ostamani housut, ja joita voi ihan loistavasti käyttää myös töissä. Seuraava etsintä kohdistuukin sitten talvitakkiin, mikä ei takuulla ole helppo rasti...huoh.

Toiset ostamani farkut olivat hyvin paljon tämän näköiset, mutta en voi olla ihan varma. (Kuva lainattu H&M:n sivuilta)

Vauvanvaatteiden ostamisessa on mopo karannut käsistä ja kannan harva se päivä jotain ihanaa kotiin :) Niistä kuvallista postausta on luvassa lähipäivinä...!

Oletteko muuten bonganneet hyviä äitiysvaatteita uusista syysmallistoista? Vinkkiä saa laittaa sillä näin ilmojen viiletessä jotain on tosiaan pakko hankkia. Hyvässä lykyssä ajattelin pärjätä yhdellä villakangastakilla sinne joulukuun puoleenväliin asti, tietysti toivoen että kovia pakkasia ei ehdi siihen mennessä tulla :)

RV 21 + 6: Mässäilevä kodinhengetär

Yksi viikko on taas takana ja mielestäni se meni ohi suorastaan valonnopeudella. Töissä tahti alkaa rauhallisen kesän jälkeen kiihtyä mikä on vain hyvä asia, koska silloin joka hetki ei mene kalenterin selailuun ja sen laskemiseen, että kuinka monta viikkoa on vielä töitä jäljellä ennen äitiysloman alkua.

Oireista selkäkipu on ollut läsnä melkeinpä päivittäin ja erityisesti paikallaan seisominen tuntuu inhottavalta. Rytmihäiriöitä on ollut vielä, muttei niin useasti kun niistä viimeksi kirjoitellessa. Aion silti ensi kerralla kysäistä neuvolassa, että saiskos lähetettä kilppariarvojen tarkastukseen jos noilla kahdella asiassa on jotain yhteyttä keskenään. Etenkin kun otan edelleen ihan samaa annostusta kuin ennen raskautta.

Hermojen kanssa on edelleen toisinaan vaikeaa, mutta ehkä silti ihan pikkuisen helpompaa kuin viimeksi ;) Tai sitten siitä on ollut apua, että olen koittanut ottaa rennosti ja poistanut stressitekijöitä elämästäni parhaan kykyni mukaan. Samoin vapaa-ajalla on ollut mukavaa ja mielekästä tekemistä, esim. eilen oli yhdet todella kivat juhlat joissa sai nauraa ja pulista ihan sydämensä kyllyydestä mikä on aina hauskaa.

Tähän liittyen mies huomautti minulle eilen naureskellen, että aivan kuin minusta olisi tullut puheliaampi kuin ennen raskautta! Tämä päätelmä johtuu varmasti ennen kaikkea siitä, että olen omaksunut erään miehen mielestä ei-niin-hauskan tavan: aina kun olemme menossa nukkumaan, minusta on mukava ryhtyä juttelemaan ja kommentoimaan mm. päivän tapahtumia, kun taas mies-raukka on unen ja valveen rajamailla ja minä lähestulkoon herätän hänet joka kerta uudella kommentilla ;) Lupasin hänelle parantaa tapani. On vaan niin hassua, kun itsellä olisi energiaa vaikka muille jakaa, eikä nukuta enää niin paljon kuin aiemmin. Illalla voisin mennä nukkumaan aika myöhäänkin ja aamulla pääsen suht vaivattomasti ylös, etenkin viikonloppuisin.

Pari päivää sitten törmäsin asioilla käydessäni erääseen miespuoliseen vanhaan tuttuun jota en ollut nähnyt aikoihin. Kerroin sitten olevani raskaana, ja siinä juttelun lomassa hän varoitteli, että hänen vaimollaan on ainakin iskenyt joka raskaudesta armoton pesänrakennusvietti ja jopa talonvaihtokuume. En kehdannut tunnustaa, että ko. vietti on jo iskenyt täydellä teholla ja olen viettänyt viimeiset viikot kaappeja järjestellen ja kotia puunaten, samalla tietysti uudesta asunnosta haaveillen :D Oikeasti, mitähän ihmeen tekemistä minulle oikein jää äitiyslomalla vauvantuloa odotellessa, kun nyt jo siivoan ja järjestelen jatkuvalla syötöllä!

Urheilupuoli on jäänyt aivan yhtä rappiolle samoin kuin aiemminkin, mistä olen aika harmistunut itselleni. Minunhan piti pitää itseni kunnossa alusta saakka, mutta nyt on päässyt käymään vähän toisin. Viime päivät olen herkutellut makealla aamua iltaa, enkä tunnu pystyvän itsehillintään millään tavalla. Sen verran ryhdistäydyin, että olen käynyt parilla lyhyellä pyöräilylenkillä ja nyt aion harrastaa sitä niin kauan kuin ilmat sallivat. Lisäksi, aivan huippujuttu: olen palkannut personal trainerin ja tapaamme huomenna ensimmäistä kertaa kuntosalilla!! Hän laatii minulle sellaisen kuntosaliohjelman, jossa on raskaana olevalle sopivia liikkeitä ja treenaa minun kanssani seuraavat 2-3 kertaa. Tietysti tämä jonkin verran maksaa, mutta pulitan sen mielelläni koska sitten voin olla varma etten ainakaan pysty aiheuttamaan vauvalle hallaa siellä salilla huhkiessani ja saan varmasti tämän kunnon taas nousemaan kohisten. Puhumattakaan motivaatio- ja kannustuspuolesta mitä ei sovi väheksyä ollenkaan.

Tänä aamuna kävin taas pitkästä aikaa vaa'alla ja huhheijaa. Plop, plop, kiloja tulee joka kerta lisää kuin plussapalloja konsanaan! Tällä hetkellä lähtöpainoon n. +9 kiloa....Muutama päivä sitten sain tätä syyllistä mässäilymieltäni helpottavan kommentin. Eräs puolituttu tuli kaupungilla vastaan vähän aikaa sitten ja kiljahti heti, että sinähän odotat vauvaa. Kuullessaan, että tässä ollaan jo yli puolenvälin hän äityi ihmettelemään, että "onpa pieni maha!". Hänellä oli kuulemma ollut jo puolivälissä ihan valtava massu. Ehkä minusta ei sitten aivan elefanttia olekaan tulossa :)

Urheilu jatkukoon!

Eilen kävin ensimmäisellä juoksulenkillä hedelmöityshoitojen jälkeen. Taukoa oli siis kertynyt aika lailla, ja sen huomasi sykkeestä. Käytin sykemittaria ja tuntui melkein mahdottomalta tehtävältä pitää syke alle 140:ssä. Jos olisin juossut yhtään hitaampaa, olisin kävellyt, ja välillä olikin pakko vaihtaa kävelyyn koska syke lähti nopeasti hipomaan 150:ntä.

En voinut sille mitään, mutta jotenkin hirvitti lähteä lenkille! Eihän se alkio sieltä mihinkään juoksulenkin voimasta irtoa, mutta piti pistää ihan tosissaan kampoihin ajatuksilleni, että mitä jos sittenkin ottaisi mieluummin rauhallisesti ja jättäisi kaiken yhtään riskaabelimman tekemättä...Vihdoin sain vaiennettua ne ajatukset mm. ajattelemalla että minun hyvä kuntoni auttaa meitä raskauden edistyessä ja jos en huhki liikaa, en pysty normiliikunnalla aikaansaamaan keskenmenoa. Tämä on nyt vaan pidettävä mielessä myös jatkossa :)

Kävin aika pian plussatestin tehtyäni netissä tutkailemassa, että mitäs nyt oikein pitääkään huomioida kun haluaa urheilla raskaana. Mieleen jäi, että sykettä ei tosiaan kannata hirveästi lähteä nostamaan eli se kannattaisi pitää maksimissaan 140:ssä, mutta tämä pätee periaatteessa vasta kun ohitetaan ensimmäinen kolmannes. Tämän asian kanssa ajattelin kuitenkin heittäytyä vähän natsiksi, sillä ei siitä ainakaan vahinkoa ole jos en liikaa lähde nostamaan sykettä ;) Myöskin ajattelin pitää juoksulenkit maltillisesti puolessa tunnissa, tai korkeintaan 45 minuutissa.

Vatsalihakset minulla ovat aina olleet todella hyvässä kunnossa. Olin kuullut puhuttavan, että suoran vastalihaksen treenaus pitäisi lopettaa aika varhaisessa vaiheessa, mahdollisesti jo viikon 10 tienoilla. Syyksi sanottiin, että suora lihas siirtyy kasvavan kohdun tieltä sivulle, joten se on silloin vain haittana kasvavalle vatsalle. Vinojen vastalihasten treenausta sen sijaan voisi jatkaa tuosta ainakin vielä muutaman viikon verran. Lempparilihasteni eli syvien vatsojen treenausta sen sijaan ilmeisesti voi jatkaa vielä hyvän matkaa mikä onkin ehkä helpointa toteuttaa (teen sen lattialla etunojassa staattisessa pidossa). Luulen kuitenkin, että tulen raskauden jatkuessa pyytämään joltakulta ammattilaiselta kuntosaliohjelman, joka on suunniteltu nimenomaan raskaana olevalle. Tätä varten täytynee tehdä ensin hieman taustaselvitystyötä sillä en usko, että kellä tahansa kuntosaliohjaajalla on tarpeeksi asiantuntemusta.

Nyt sitten vain reippaasti kuntoilemaan vielä kun voi, ennenkuin mahdollinen pahoinvointi heittää minut voimattomaksi! (miksi tämäkään ei kuulosta nyt niin pahalta? Ainakin tietäisi ja tuntisi 100%:sti olevansa raskaana!) ;)

P.S. Raskausajan pahoinvoinnista postaili tänään Pinkki Pingviini.

KP5, Piikityspäivä 4. - Miltä Nyt Tuntuu

Tänään on menossa kiertopäivä 5 ja samalla piikityspäivä nro 4. Ajattelin listata ylös hieman oireita, miltä tässä vaiheessa tuntuu.

Masuturvotus alkoi yllättäen jo eilen, ja tyhmyyksissäni laitoin aamulla aika napakat farkut jalkaan. Ajattelin niiden venyvän normaaliin tapaan pesun jäljiltä, mutta vielä mitä! Jo parin tunnin kuluttua oli tosi ahdistunut olo ja aina kun ajattelin että kukaan ei näe, kuljin olosuhteiden pakosta töissä nappi auki ;). Tänään en todellakaan tehnyt samaa virhettä vaan kaivoin ne samat väljät housut kaapista joita käytin inseminaatioturvotuksen yhteydessä ja ah, mikä ihana olotila siitä seurasi.

Masu on siis pullotellut eilisestä asti ja jatkuen tietysti myös tänään. Follikkelit ovat siis mitä todennäköisimmin oikein hyvässä kasvussa! Parhaiten olotilaa kuvaa sana "täynnä", tuntuu niinkuin olisi syönyt koko ajan itsensä ähkyyn ja vatsanahka on sitten aika pinkeänä. Aamut ja aamupäivät ovat helpoimpia, mutta iltaa kohden pahenee. Tämä toimiikin samalla hyvänä kannusteena syödä vähemmän kun on valmiiksi niin turvonnut olo ;)

Tänään kävin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa salilla, sillä olen ollut aina viime viikosta asti enemmän tai vähemmän kipeänä joten en ole voinut urheilla puoleentoista viikkoon yhtään. Oli ihana liikuttaa kroppaa, mutta samalla maha tuntui tosi oudolta ja kaikki vatsan seutua vääntävät liikkeet tuntuivat todella epämukavilta. Tyydyinkin sitten treenaamaan vain varovasti yläkroppaa ja jalkoja välttäen vatsaliikkeet ja alaselän kokonaan.

Eilen aamulla kävin klinikalla ottamassa pakolliset verikokeet eli hepatiitin ja HIV:n, ja samalla varattiin ultra-aika. Se on maanantaina, ja hoitaja epäili, että punktio tehdään jo ensi perjantaina! HUI. Hedelmöittyminen saisi näin ollen tapahtua viikonlopun aikana ja maanantaina tehtäisiin siirto, jolloin sairaslomaa olisi sekä perjantai että maanantai. Tuntuu ihan uskomattomalta, että kaikki on niin pian ohi, mutta tämä on yksi näistä yksityisellä puolella tehtävien hoitojen hyvistä puolista kun voidaan mennä lyhyen kaavan mukaan mikä on potilaalle niin paljon helpompaa.

Jos todellakin punktio tehdään perjantaina, niin se tarkoittaa että meillä on piikitystä jäljellä enää tasan viikko. Lisäksi hoitaja sanoi, kun kysyin liikuntakiellosta, että todennäköisesti ultrauksesta eli maanantaista alkaen en enää saa tehdä mitään pomppivaa liikuntaa enkä vatsalihaksia. Sitäpaitsi ne kuulemma tuntuisivat muutenkin epämukavilta. (Tuntuvat jo! En voinut kunnolla polkea edes CrossTrainerilla!) Minulla on myös sellainen käsitys, että heti siirron jälkeenkään ei saa kovasti urheilla, mutta se on sen ajan murhe ja selvinnee joskus ensi viikolla.

Tällä hetkellä mietityttää, että kuinkahan valtava pallomaha minulla on ensi viikolla kun nyt jo turvotuttaa vaikka ei olla vielä edes puolivälissäkään. Onneksi yksi kaapu on jo ostettuna kaapissa ja vielä pitäisi löytää sen kaveriksi jokin löysä neuletakki joiden avulla saa muodot piilotettua ettei heti kärähdä ;) (luulevat vielä että olen raskaana!!) Työkavereille ja esimiehelle kerroin tänään, että saikkua on tulossa kohta puoliin.

Kivaa viikonloppua kaikille! :)

P.S. Tajusin juuri, että minulla ei ainakaan vielä ole ollut mitään kuumia aaltoja enkä ole "skitsoillut" yhtään. Näinköhän tämä pääkoppa pysyy ihan kunnossa vaikka hormonia pumpataankin urakalla...! Let's hope so.

Kaktus kurkussa

Tänään eiliset oireet ovat peittyneet ihan uudenlaisten tuntemusten alle. Kurkkuun on muuttanut kaktus ja päässä humisee aivan kun joku olisi mäjäyttänyt sitä moukarilla. Tämä kaikki johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että eilen tuli tehtyä aloittelijan virhe ja puettua juoksulenkille aivan liian vähän vaatetta päälle! Palellutin itseni siellä kylmässä viimassa ja koko loppuilta menikin hytistessä sohvalla kurjan olon kanssa. Ja ketä tästä voi syyttää - vain ja ainoastaan itseäni, ärh!

Tämän päivän kärvistelin töissä, mutta ei se kyllä kovin hääviä ollut. Epäilen, että huomenna sinne ei ole asiaa, joten taidan jäädä suosiolla kotiin sairastamaan. Hieman kyllä harmittaa sillä tähän tyssäsi tämä loistava uusi elämä urheilun & liikkumisen suhteen!

Äsken tein vähän varotoimenpiteitä, jotta saisin taas vetoapua siihen, että IVF:ään ei tarvitsisi mennä. Soitin Yliopiston apteekkiin, ja tiedustelin minulle määrättyjen lääkkeiden eli Puregonin & Cetrotiden saatavuutta, sillä lääkäri varoitteli etukäteen, että eritoten tuo Cetrotide on ollut viime kuukausina todella kysyttyä tavaraa. Meinasin saada sydänkohtauksen, sillä apteekkari sanoi ensin vahingossa, että Puregon on tukustakin loppu. Onneksi tämä ei pitänytkään paikkaansa vaan tuotetta löytyy kyllä hyllystä, huhhuh :)

Silloin olisin ollut liemessä sillä Puregonilla nimenomaan aloitetaan pistoshoito toisena vuotopäivänä, ja Cetrotidea pystyy vähän aikaa odottelemaankin koska se tulee kuvioihin vasta noin kuudentena kiertopäivänä. En kuitenkaan loppujen lopuksi saanut varattua noista kumpaakaan, sillä apteekissa pystytään varaamaan lääkkeitä vain 2 päivän ajan, ja melko varmasti minun kuukautiseni tulevat vasta viikon päästä (jos tulevat, hah!) Laitoin itselleni kaiken varalta muistutuksen puhelimeen perjantaiksi, että soitan sitten uudelleen ja tällä kertaa pistän ne varaukseen. Uudistan sen vaikka tarpeen tullen jos ajoitus ei osu kohdilleen.

Onkohan nyt taas varmisteltu tarpeeksi? ;)

P.S. Mikä sairastamisaalto nyt oikein on menossa, kun joka toinen tyyppi tuntuu olevan petipotilaana...?!

Laiska peruna sohvalta ylös mars

Koko viime viikon vietin käpertyneenä itseeni omaa napaa tuijotellen (ja vähän miehenkin), mutta kieltämättä se oli ihan kivaa. Totesin, että mieli jotenkin kaipasi rauhoittumista inseminaation jälkeen. Nyt jos menisin inssiin uudestaan, ottaisin siihen yhteyteen lomapäivän tai pari, koska töissä keskittymisestä ei oikein tahtonut tulla mitään.

Tuo rauhallinen viikko on nyt kuitenkin takanapäin ja tästä alkoi uusi elämä! On tullut herkuteltua vähän liiankin hartaasti, enkä ole urheillut puoleentoista viikkoon yhtään. Eilen sain tästä laiskottelusta tarpeekseni ja alkoi tulla suorastaan ikävä terveellistä elämää ja liikkumista, niinpä maanantai alkoikin salikäynnillä. Ihanaa :)

Valitettavasti ruokavaliosta en voi sanoa samaa, mutta jostainhan ihmisen on aloitettava...;)

Tärkeintä on kuitenkin taas se oivallus, että jos aion olla hyvässä fyysisessä kunnossa koko raskausajan, nyt on jaksettava liikkua koko ajan aktiivisesti. En voi aloittaa kauheata kuntorääkkiä sinä päivänä kun saan kuulla olevani raskaana. Lisäksi olen kuullut, että raskaana voi ihan hyvin jatkaa sellaisia urheiluharrastuksia joita on koko ajan harjoittanut, mutta uuden aloittamisen kanssa kannattaa olla varovainen.

Ihan erityisesti mielessäni on ollut rakas sivuharrastukseni juoksu, joka on kovien pakkasten takia ollut viime kuukaudet pannassa. Jos nyt saan käytyä muutaman lenkin niin uskon sillä palauttavani suhteellisen nopeasti sen juoksukunnon, joka minulla oli vielä viime syksynä. Näillä eväillä uskon pystyväni hölkyttelemään hyvinkin ensimmäiset raskauskuukaudet (jos en siis yökkäile 24/7) ja sitten kun se alkaa tuntua epämiellyttävältä, vaihtamaan vaikka reippaisiin kävelylenkkeihin.

Suuri ihanteeni on eräs kuntosalilla tapaamani nelikymppinen rouva, joka sai vastikään vauvan ja kertoi juosseensa melkein loppuun saakka. Huhhuh! Ei voi kuin nostaa hattua :) Tämä nainen oli tosi kovassa kunnossa, ja mikä upeinta, hän ei jättänyt liikkumista siihen synnytykseen vaan näin häntä muutaman kerran salilla vauvan kantokoppa mukana. Toivon, että jonain päivänä kun minullakin on lapsi, jaksan silloinkin urheilla ja pitää itseni kunnossa.

Noh, huomisesta se lenkkeilyn mieliinpalauttelu alkaa, katsotaan sitten miten minulle oikein kävi :)

Onko täällä muita (raskaus)kunnon hankkijoita?

Viikon Mussutus, Mässytys ja Liikunta

Oi, miten ihanaa, internet toimii taas! Olen ollut ilman nettiyhteyttä lauantaista asti, kun linjat jostain syystä katkesivat ja nyt vihdoin pääsin taas langoille :)

Mutta asiaan, luvassa siis katsaus missä mennään terveysrintamalla. Viime viikolla oma laiskuus ja mässäily otti päähän, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja palauttaa vanhat hyvät elintavat. Tässä tilanne muutaman päivän tsemppailun jälkeen.

Liikuntaosuudesta olen tavattoman ylpeä, viime viikolla korkkasin siis liikuntakierteen ja kävin salilla kokonaiset 3 kertaa. Olisin periaatteessa voinut käydä viikonloppuna vielä yhden kerran, mutta toppuuttelin tarkoituksella itseäni ettei vaan tule huhkittua heti eka viikolla liiaksi. Siinä voi helposti innostus lopahtaa jos aloittaa liian vauhdikkaasti. Juuri nyt 3 kertaa on sopiva määrä ja mahdollisesti ensi viikolla voin koittaa nostaa sitä neljään, jos siltä tuntuu.

Tänään kävin leudon sään takia ensimmäistä kertaa talvilenkillä! Oli ihana juosta raikkaassa ilmassa kun pakkasta oli vain viisi astetta. Juoksin vain puolisen tuntia, mikä kävi sopivasta piristysruiskeesta juoksulihaksille. Jos tämä leuto sää jatkuu, saatan ensi viikolla käydä uudestaan ja antaa kropalle vielä vähän lisähaastetta.

Ruokapuolta olen viilannut siltä osin, että olen yrittänyt tuoda ruokavalioon mukaan lisää proteiinia. Tätä olen saanut aikaiseksi mm. kanan rintafileillä ja huolehtimalla siitä, että tulee varmasti juotua päivittäin maitoa. Tänään tein juoksulenkin päätteeksi välipalaksi/illalliseksi todella herkullisen ja terveellisen smoothien, johon tuli jäisiä mansikoita, puoli purkkia rahkaa, maitoa, kauraleseitä ja makeutukseksi ripaus sokeria. Kyllä olikin hyvää!

Olen syönyt joka päivä puolikkaan greipin, ja huomenna aion ostaa karpalomehua. Se ei varsinaisesti ole mikään "lastensaantirohto" mutta karpalolla on monenlaisia terveysvaikutuksia ja siitä syystä otan toisinaan karpalomehukuurin juomalla päivittäin desin tai pari kyseistä juomaa. Manteleita syön myös päivittäin, tosin en kourallista, vaan ihan vain 5 kappaletta aamuisin siinä vaiheessa kun alkaa tulla nälkä ennen lounasta. Mantelit ovat tosi terveellisiä mm. sydämelle, mutta niitä ei kannata syödä liikaa sillä ne ovat hyvin energiapitoisia.

Valitettavasti herkuttelupuoli ei ole vielä kokenut minkäänlaista muutosta. Makeaa tulee mussutettua päivittäin (varmaan ikävän lääkitsemiseksi) ja sen vastustamista ei mitenkään helpota se, että löysin uuden aivan mahtavan herkun: Frödingenin mutakakkua palanen mikroaaltouunissa lämpöiseksi käytettynä + palanen vaniljajäätelöä, mm...! :) Ähh, miksei porkkanat voi maistua yhtä hyvälle?

Kofeiinipitoisia juomia lipittelen edelleenkin liikaa, mutta olen tehnyt itseni kanssa hyvän diilin. Minulla on armonaikaa tasan seuraavaan kiertoon asti, jolloin päästään taas miehen kanssa yrittämään. Tämä nyt alkanut kiertohan meillä menee täysin ohi miehen ollessa reissussa, mutta seuraava on taas täyttä tykitystä ;). Siinä vaiheessa teen täysvierotuksen enkä saa enää juoda energiajuomia enkä kokista ollenkaan! Nyt on siis viimeiset ajat tähän nautiskeluun - toivottavasti ehdin kyllästyä perusteellisesti (as if).

Olen entistä vakuuttuneempi siitä, että kehon kokonaisvaltaisella hyvinvoinnilla on takuulla vaikutusta raskautumiseen. Tai ehkä nuorempi nainen, jolla ei ole näitä terveysongelmia, voi raskautua näpsäkästi huonollakin ruokavaliolla ja elämäntavoilla, mutta minun on syytä ajatella vähän pidemmälle. En voi leikkiä, että ikäni olisi jotain muuta tai että kilpirauhasen vajaatoimintaa ei ole, mutta voin vaikuttaa kaikkeen muuhun omilla valinnoillani. Varsinkin loppukesästä olin sitä mieltä, että jatkan häidenkin jälkeen itseni treenaamista huippukuntoon jotta selviän raskaudesta ja synnytyksestä paremmin. Voin vain ihmetellä mihin se ajatus katosi, mutta nyt otan siitä taas kiinni! Tulee niin paljon parempi mieli kun tajuaa, että on hyvässä kunnossa ja peilikuva miellyttää :)

Tällä kertaa annan itselleni kokonaispisteiksi 7,5. Herkuttelun lopettamisesta tienaisi yhden pisteen lisää, samoin kofeiinipuolesta. Sitten jos nämä + kaikki muukin olisi pysyvästi hyvällä tolalla, antaisin itselleni koko potin eli kympin :) Entä sinä?

Health Check!

Tämän blogin alkutaipaleella tein paljon selvitystyötä sen eteen, minkälainen ruokavalio ja elämäntavat auttaisivat mahdollisimman nopeassa raskautumisessa. Kaikki on siis tänne kirjattuna, mutta jotenkin vain matkan varrella olen kaikesta tästä tiedosta huolimatta repsahtanut ja nyt on pienen muistutuksen aika! Tässä siis eräänlainen elämäntapatarkistus siitä missä mennään.

Vitamiineja ja hivenaineita olen käyttänyt ehkä eniten tunnollisesti. Tällä hetkellä päivittäinen "cocktailini" on seuraava: C-vitamiini, D-vitamiini, foolihappo ja uutena tulokkaana "super" B-vitamiini. Nämä kaikki ovat siis tabletin muodossa ja huuhtelen ne joka ilta uskollisesti kurkusta alas veden kera.

Ruokapuoli sen sijaan on pahasti retuperällä ja siitä olen itselleni aika äkäinen. Varsinkin viimeisen kuukauden ajan olen ahtanut itseeni makeaa ihan päivittäin, ja kaikista pahin piikki oli ihan joulun alla. Nyt tästä herkuttelusta on tullut piintynyt tapa ja haluaisin todellakin päästä siitä eroon, sillä uskon että liika sokeri elimistössä saattaa toimia melkeinpä myrkyn tavoin. Onneksi muuten syön säännöllisesti ja monipuolisesti, joten uskon saavani myös tämän yltiöpäisen mässäilynkin kohta kuriin!

Greippimehu puolestaan on minusta ihan kamalaa litkua. Tunnustan. En vaan pysty!! Mutta loogisesti: rakastan tuoreita greippejä. Erityisesti joulukuussa rupesi tulemaan kauppoihin myyntiin ihania ja meheviä isoja verigreippejä ja vetelin niitä melkein hedelmän verran per päivä. Ihan vesi herahti kielelle, täytyypä käydä huomenna kaupassa, note to self.

Valitettavasti energiajuoma-addiktioni ei ole kokenut minkään sortin muutosta sitten viime valittaman. Olen lakannut pyristelemästä sitä vastaan, sillä olen kuitenkin koittanut rajoittaa muuta kofeiinin saantia ja toivon, että tällä ei ole hirvittävän suurta vaikutusta raskautumiseen. Tupakkaa en onneksi polta ja alkoholin käyttökin on kohtuullista. Säännöllisestä punaviinin käytöstä kirjoittelin myös aiemmin ja kokeilin sitä vähän aikaa, mutta jotenkin tuntui hölmöltä lipitellä alkoholia joka ilta joten lopetin koko homman. Tuntuu, että kuitenkin loppujen lopuksi vähempi alkoholia on parempi kuin enempi, joten se sai jäädä kokonaan.

Se mikä on viimeisen viikon aikana risonut, on ollut kyvyttömyys viedä käytäntöön päätöstäni urheilun palauttamisesta päiväohjelmaan tammikuun myötä. Viime vuoden lopuilla podin jatkuvaa väsymystä (johon syylliseksi osoittautui myöhemmin kilpirauhasen vajaatoiminta) joten annoin itselleni luvan relata ja olla urheilematta jos ei huvita. Siinä meni loppujen lopuksi melkein kaksi kuukautta, jossa oli puolet liikaa. Siirsin ja siirsin aloitusta, sillä kaikkihan me tiedämme, että jos lopettaa kokonaan niin aloitus uudelleen on sikavaikeaa. Kaikki tämä kulminoitui täysin naurettavalla tavalla loppiaiseen, jolloin yritin pakottaa itseäni aamusta asti lähtemään salille mutta päädyinkin illansuussa pomppimaan edestakaisin sähköjäniksen lailla telkkarin edessä, hokien samalla itselleni mantraa "tämä on ihan sama kuin lenkki tämä on ihan sama kuin lenkki". Hmph.

Päätin todellakin tehdä moisesta pelleilystä lopun ja lauantaina korkkasin urheilukauden menestyksekkäästi kuntosalin puolella ja tänään jatkoin hyvin alkanutta harrastusta. Hyvä minä :) Ja koska rentoutuminen ja hyvä mieli on tosi tärkeää vauvanteossa, olen ihan varma että tämä positiivinen olotila jonka tämänpäiväinen urheilusuoritus sai aikaan, on paljon parempi kuin mitä tunnin löhöilyllä olisin mitenkään voinut saavuttaa. :)

Taidan antaa itselleni kokonaisarvosanaksi 6,5, siis vanhalla kunnon kouluarvosana-asteikolla. Olen panostanut rentoutumiseen, mutta ehkä vähän liikaakin ja jopa muiden osa-alueiden kustannuksella. Sen sijaan nyt yritän jatkaa aktiivisempaa liikkumista ja fiksata hieman ruokavaliota niin hyvä tulee! Se on kivempi sitten vauvankin ryhtyä köllimään hyvin hoidetun kropan sisällä :)

Mitäs antaisit itsellesi arvosanaksi?

Liikunnan riemua(ko)

Olen varmaan jossain edellisessä elämässäni ollut karhu, koska näin päivien pimetessä tunnen suurta tarvetta kömpiä talviunille ja herätä vasta kun on valoisaa ja linnut taas sirkuttavat. Toinen houkutteleva vaihtoehto olisi vetäytyä iltaisin sohvannurkkaan lämpimän viltin alle ja viettää ilta siinä rauhallisissa merkeissä, mutta tällä hetkellä tekemistä on sen verran paljon, että tällainen luksus ei oikein onnistu.

Eräs asia sen sijaan, joka ei kalenteristani poistu koskaan, on liikunta erilaisissa muodoissaan. Tämähän ei varsinaisesti blogini aihepiiriin kuulu, mutta olen lukenut mm. Salamatkustajan ja Pingun postauksia aiheesta, ja inspiroitunut itsekin kirjoittamaan tästä tärkeästä asiasta joka olisi aina niin mukava unohtaa. Uskon, että jos lykästää ja tulen raskaaksi, tulen varmasti vaahtoamaan tästä liikunta-aiheestakin melko paljon, joten sama aloittaa jo nyt! :)

Kuten tuolla aiemmin kirjoittelin, on paino salakavalasti palannut entiseen lukemiin ennen häitä aloittamaani kuntokuuria. On se niin väärin, että loistokuntoon pääseminen kestää 7 kk:tta ja kilojen takaisinsaaminen vain 3 vkoa! ;)

Salamatkustajalla on sisäinen pakko liikkua, sillä muuten mikään ei pelitä. Voin rehellisesti sanoa, että minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia ongelmia laiskotella tai olla urheilematta vaikka 2 viikkoa putkeen. Oma urheilumotivaationi kumpuaa osittain turhamaisuudesta eli tietynlaisesta fyysisestä ihanneolotilasta mihin aina haluaisi pyrkiä, ja mikä aina tuntuu olevan niin lähellä, mutta silti kovin kaukana. Tilannetta ei mitenkään helpota se, että kropan mallini on perisuomalainen päärynä, eli vaikka muu vartalo on hoikka niin kaikki rasva haluaa välttämättä parkkeerata itsensä lantion alueelle ja loput tihutyöt tekee painovoima. Ja jos joku tunnistaa sen tilanteen, kun laihduttaessa kaikki rasva katoaa ensin tisseistä ja sitten vasta pepusta, niin minä jos kuka olen tässä asiassa kohtalotoveri! Kyllä siinä saa sitten töitä tehdä ylläpitääkseen sopusuhtaista vartalonmallia, varsinkin kun iän myötä aineenvaihdunta hidastuu jatkuvasti.

Nyt normaalielämässä häähuuman haihduttua, urheilutahtini on vakiintunut noin 3-4 kertaan viikossa. Parhaimmillaan urheilen jopa 5 kertaa viikossa, mutta se on muiden menojen ja työssäkäynnin ohella aika vaikea saavuttaa, vaikka sillä urheilumäärällä tiedän jo pystyväni syömään melkeinpä mitä haluan (tietysti lukuunottamatta näitä parin viime viikon suklaatalkoita!).

Tykkään urheilla omaan tahtiin ja arvostan hyvää lihaskuntoa, joten kuntosali on ystäväni. Siellä treenaan 3-4 kertaa viikossa nelijakoisella ohjelmalla ja kerran viikossa juoksen. Mukavuudenhaluinen kun olen, en juuri koskaan juokse kerralla 40 minuuttia pidempään. Juokseminen on kesällä aivan loistava ja itsenäinen urheilumuoto, mutta talvisaikaan se vaatii suurta motivaatiota ja tähän vuodenaikaan käyn jatkuvasti sisäistä keskustelua itseni kanssa aiheesta "kuinka välttämätöntä juokseminen ylipäätään onkaan" ;) Kun on kylmää, märkää ja pimeää, ei ulkona juokseminen juuri houkuttele, mutta ajankäytöllisesti se on ihan paras liikuntamuoto.

Pingu noudattaa Painonvartijoiden pistelaskusysteemiä, ja kadehdin suunnattomasti tätä itsekurin määrää :) Toisaalta itse olen sitä tyyppiä, joka rakastaa herkuttelua, mutta jolla totaalikieltäytyminen toimii aina parhaiten kuin pikku herkuttelu joka päivä. Tärkeintä onkin ehkä tunnistaa se oma "lajityyppinsä" ja noudattaa sitä. Itse yritän taas houkutella sisäistä motivaatiota jostain kolostaan esiin, jotta voin taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja palata normaaliin terveelliseen ruokavalioon ja säästää namit vain viikonlopuiksi!

Ja muistattehan, liikunnasta oli apua myös raskautumiseen ;)

Miten Tulla Raskaaksi Helpommin? Osa 2/4: Liikunta

Tässä postauksessa on luvassa sydäntäni lähellä oleva aihe nimeltä liikunta. Se auttaa tunnetusti moneen vaivaan, ja poikkeusta ei tee myöskään raskauden yrittäminen!

Säännöllinen liikkuminen vähentää stressiä, parantaa yleiskuntoa ja terveyttä. Kun nainen on hyvässä fyysisessä kunnossa, se auttaa kestämään raskautta paremmin ja myös palautumaan siitä nopeammin. Toki tässäkin pitää muistaa kohtuus, sillä jos treenaa liian kovaa ns. veren maku suussa, kroppa voi silloin joutua niin koville että raskautuminen ei onnistu koska elimistö keskittää kaiken voimansa liikuntasuorituksesta palautumiseen.

Erityisesti huonokuntoisille aivan pienen liikuntamääränkin lisääminen voi auttaa, joten tähän kannattaa panostaa. Esim. 3 x viikossa aluksi puoli tuntia kerrallaan kevyttä urheilua, vaikkapa kävelyä tai uintia. Ei vaadi ajallisesti paljoa mutta sillä voi olla arvaamaton vaikutus vauvantekoprojektiin!

Ylipaino saattaa hankaloittaa raskaaksi tulemista, joten laihduttaminen on silloin paikallaan. Edellämainitusta urheilutavoitteesta kannattaa aloittaa ja keskittää vaikkapa herkuttelu vain yhteen päivään viikossa, tai sitten noudattaa jotain muuta itselle sopivaa tapaa. Kuitenkin kohtuus kannattaa pitää mielessä, sillä alipainokaan ei ole hyvästä. Se nimittäin alentaa hedelmällisyyttä ja saattaa aikaansaada jopa kuukautisten poisjäämisen.

Itse olen liikkunut varsinkin viimeiset puoli vuotta todella aktiivisesti. Liikuntaa olen harrastanut aina, mutta kovaa vauhtia lähenevät häät ovat toimineet hyvänä lisämotivaattorina. Välillä urheilupäiviä on kertynyt jopa 6 per viikko, ja äskettäin huomasin ällistyksekseni että paino oli tippunut n. 4 kiloa, vaikka se ei varsinaisesti tavoitteena ollutkaan. Lähinnä halusin kiinteytyä ja parantaa lihaskuntoa. Minun täytyy olla jatkossa varovainen ja kiinnittää erityishuomiota ruokavalioon etten vain laihdu liikaa sillä olen nyt jo normaalipainon alarajoilla.

Jos ja kun onnistun tulemaan raskaaksi, aion jatkaa urheilua niin pitkälle kuin se vain onnistuu ja aloittaa synnyttämisen jälkeen heti uudelleen kun lääkäri antaa siihen luvan. Tiesitkö myös, että naisella on elinaikanaan synnytyksestä johtuvien hormonien takia suurin mahdollisuus päästä huippukuntoon heti synnytystä seuraavan vuoden aikana? Tätä ovat monet huippu-urheilijatkin hyödyntäneet.

lähteet: Mammaksi.Fi, www.kookas.fi/articles