maanantai 31. elokuuta 2015

RV6+6: Pieni, sitkeä sydän

Tänään ultrassa nähtiin pieni, mutta kiivaasti lyövä sydän. Saimme myös kuulla lohdullisen ja korviahivelevän äänen: "jumps, jumps, jumps".

Kyyneleitä, iloa, helpotusta, ja kädessä vihdoin se neuvolakortti!

"Sinussa on valo, sinussa on yö,
Sinulla on sitkeä sydän joka lyö
Väsymättä kipinöitä tuuleen
Valaisemaan tietä pimeää."

Jaksa pieni, jaksa 

RV6+6: Tuomiopäivä

Tänään on se suuri päivä, kun meidän "oikean" varhaisultran aika koittaa. Herättyäni en ole mitään muuta pystynyt ajattelemaankaan, ja luultavasti myös yöllä unijaksoista havahduttuani asia kävi mielessä.

Mielestäni vaihtoehdot ovat tasan 50/50. Joko tai, ei enempää eikä vähempää.

Ajatuksissani olen jo kävellyt ultrauspöydälle, kuullut sanat "valitettavasti täällä ei ole sykettä", saanut lähetteen sairaalan äitipolille, saanut tutut lääkkeellisen tyhjennyksen ohjeet ja ottanut vastaan vuodon.

Vastaavasti haaveissani olen myös nähnyt sykkeen näytöllä, iloinnut epävarmasti, rutistanut tuoretta neuvolakorttia ja vau-kirjaa ja kävellyt klinikalta miehen kanssa varovasti hymyillen ulos.

Kumpikin vaihtoehto tuntuu täysin realistiselta ja molemmat olen kokenut aikaisemmin. Kohtalo päättää miten tässä käy.

Vielä 4,5h.

perjantai 28. elokuuta 2015

RV6+3: Alkavaa vuotoa

Eilisestä alkaen olo on ollut huono, ei pelkästään pahoinvointimielessä, vaan olen ilmeisesti sairastumassa kun lämpöä pukkaa. Piti soittaa kaiken varalta klinikalle yksi varmistelupuhelu, mutta kuulemma flunssa ei itsessään raskautta haittaa. Vasta jos alkaa tuntua kovaa kipua ja runsasta vuotoa, tulee lähteä lääkäriin.


Kuinkas ollakaan, alkuillasta tunsin mielestäni pari kevyttä tuikkaisua jossain alavatsalla ja äsken vessareissun yhteydessä alkoi vuoto....viikon verran se ehtikin pysyä poissa. Toivottavasti tämä ei ole jotain muuta... :(

keskiviikko 26. elokuuta 2015

RV6+1: Uupulandia

Että voi ihmistä väsyttää. Ja kuvottaa. Ja uuvuttaa. Ja ällöttää.

Olo on muuttunut häkellyttävän nopeasti viime viikkoisista iljetyksen alkeista massiiviseen väsymykseen ja jatkuvaan pahaan oloon. Viikonloppuna, muistaakseni sunnuntain paikkeilla aloin huomata että paha olo hiipii päälle varsinkin iltapäivällä ja että autossa on vaikea olla. Maanantaina se alkoi töissä joskus puolenpäivän aikaan ja kun pääsin kotiin, pakotin itseni syömään ja painuin suoraan vällyjen väliin. Sama toistui tiistaina ja illalla nukuin kahden tunnin mahtipäikkärit, sekä päälle normaalin pitkät yöunet. Ällötti aina siihen asti, kunnes vaivuin uneen.

Tänä aamuna päälle hyökyi se sama, kamala olo välittömästi kun nousin ylös. Apua, armoa! Aamutoimet tuntuivat niin rasittavilta, että välillä kävin pötköttämässä ja keräämässä voimia kesken kaiken.

Se taisi olla eilen kun keksin tähän yhden helpottavan asian. Vaikka kuinka äklöttää, ruoan tunkeminen suuhun auttaa. Se hetki kun pitää ruveta syömään, on mitä karsein, mutta kun ruoka tavoittaa vatsalaukun, ellotus väistyy. Valitettavasti vaikutus on lyhytaikainen, eli viimeistään tunnin päästä pitää taas puputtaa jotain.

Sivustolta www.babyidea.fi löytyi seuraava tieto:

Raskauspahoinvointi alkamisajankohta ajoittuu yleensä kuudennen raskausviikon paikkeille. Silloin istukka alkaa erittää gonadotropiinia, raskaushormoonia. Oireet huipentuvat kahdeksannella/yhdeksännellä raskausviikolla ja vähentyvät yleensä 13. viikon jälkeen. 

Ääk! Kun nämä oireeni ovat pahentuneet jo yhdessä viikossa silminnähden, on aika varmaa, että viimeistään tuolloin kahdeksannella viikolla syleillään pyttyä. Ilmeisesti minunkin on aika saada yksi oppikirjaraskaus näin vanhoilla päivilläni.

Ostin kaupasta manteleita (joita vinkattiin kyseisellä sivustolla) ja rusinoita, lisäksi yritän napostella hedelmiä ja keksejä. Syömisestä huolimatta olo on koko ajan hutera, kalpea ja uupunut. Mitähän tästä vielä tulee...raskauden salaaminen ainakin muuttuu melko mahdottomaksi jos pahoinvointi on jatkossakin läsnä 24/7.

Hampaat irvessä lausuen: olen kiitollinen kaikista raskausoireista, olen kiitollinen kaikista raskausoireista...

maanantai 24. elokuuta 2015

Kop kop, onko ketään kotona?

Olihan siellä, yksi kappale Tyyppejä. Minä en kyllä paljon ultraruudun vähäisistä näkymistä ymmärtänyt, mutta uskoin kun sanottiin.

Lääkäri tuumasi, että sykettä ehkä näkyi, ehkä ei. On vielä niin varhaiset viikot, 5+6. Viikon päästä sitten "oikeaan" varhaisultraan!

Huhkimista kannattaa edelleen välttää, mutta kevyitä kävelylenkkejä saa harrastaa jos haluaa. Koko ajan äklöttää - jippii! Otan kaikki mahdolliset raskausoireet kiitollisena vastaan, sillä ne osoittavat konkreettisesti raskauden jatkumista. Eikös sitä sanota, että mitä pahempi olo äidillä, sitä parempi vauvalla?

Nyt siis jälleen yksi välietappi ohitettu. Uskaltaisiko sitä vähän jo vetää suuta hymyyn, mitä mieltä olette? Vaikka näin :)

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Odottavissa tunnelmissa

Eilen oli ensimmäinen päivä täysin ilman vuotoa. Tänään tuli häivähdys, mutta sekin Lugejen laiton jälkeen. Luonnollisesti epäluuloinen minäni ei ole siihenkään tyytyväinen vaan vatvoo edestakaisin, onko tämä nyt hyvä vai huolestuttava juttu.

Mutta voi hyvänen aika mitä ällötystä täällä on ruvennut esiintymään! Joka päivä jonkin verran ja tänään noin puolestapäivästä aina näihin hetkiin saakka. Tai, no rehellisyyden nimissä vieläkin ellottaa (niin mikä ihmeen AAMUpahoinvointi??). Söimme iltaruoaksi Kotipizzan tuotoksia ja vaikka nälkä oli hirmuinen, täysstoppi tuli 1,5 palan jälkeen. Ei ole hyvä tyhjällä vatsalla, mutta ei täydelläkään. Toivottavasti tämä on hyvä merkki!

Liikuntakielto jatkuu, sillä urheilu lisää kohdun alueen verenkiertoa saattaen yllyttää vuotamista. Kahteen viikkoon en ole urheillut ollenkaan, mikä ei ole päänupin kannalta paras mahdollinen asia. Kun on liikaa vapaa-aikaa, tietää mihin ajatukset karkaavat: vuotoon taikka eri skenaarioihin siitä, mikä kaikki muu tässä voi mennä pieleen.

Jännitys alkaa kasvaa enkä malttaisi odottaa huomista ultraa. Voi kunpa siellä olisi kaikki hyvin ja pääsisimme fiilistelemään raskautta! Se olisi jotain aivan ihmeellisen upeaa ja toivorikasta :)

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Lievää rauhoittumista ilmassa?

Tänään kävin uudestaan lääkärin määräämässä verikokeessa ja HCG 9908. Se oli kahdessa päivässä enemmän kuin tuplaantunut ja lukema osuu viitearvoihin, joten suunta on oikea, eikö?

Eilen illalla rupesi ilahduttamaan, kun totesin että vuoto vaikuttaisi olevan vähenemässä tai ainakin iltaa kohden sitä tuli huomattavasti vähemmän. Elättelin suuria toiveita, että tänään se olisi loppu kokonaan mutta sieltähän se tuttu tiputtelu kuitenkin käynnistyi. Tällä kertaa se ei kuitenkaan tuntunut niin pelottavalta kuin aiemmin. Joko alan tottua tai sitten jonkinlainen usko alkaa hiipiä olemukseeni.

Ehkä olotilaa auttoi pieni havainto tänään lounasaikaan. Jo kolmatta päivää peräkkäin menin syömään erittäin nälkäisenä, mutta heti kun ruoan tuoksu saavutti nenäni, ruokahalu katosi kuin taikaiskusta. Kahtena eka päivänä tuon tunteen vallassa valitsin hyvin kevyen salaattilounaan, mutta tänään pakotin itseni syömään hieman tuhdimmin. (Voisin vaikka vannoa, että paino on laskusuunnassa kun ruoka ei yhtäkkiä maistu!) Joko tämä ällötys johtuu raskaudesta tai sitten tästä jatkuvasti hieman jännittyneestä olotilastani. Tulevat päivät näyttävät mistä on kyse. Itse asiassa odotan selvyyttä uteliaana, koska en ole koskaan aiemmin kärsinyt minkäänlaisesta raskauspahoinvoinnista, joten jos nyt on sen vuoro, se on vain jälleen yksi osoitus siitä kuinka erilainen tämä raskaus on verrattuna aikaisempiin.

Taidan tosiaan ruveta hiljalleen uskomaan, että tämä raskaus voisi jatkua. Toivottavasti en kuitenkaan liikaa, sillä alkiota saati sykettä ei ole vielä näkynyt! Huomenna minulla on soittoaika eiliselle lääkärille. Jos merkittäviä muutoksia ei tapahdu lähipäivinä, käyn maanantaina uudessa ultraäänessä.

tiistai 18. elokuuta 2015

Ultrausreissun jälkeen

Tänään kävimme klinikalla ultrassa ja tarkoitus oli lievittää paniikkia noiden vuotelujen suhteen. Lääkäri katsoi ensin kohdun ja sieltä löytyi sikiöpussi ja ruskuaispussi, mutta ei vielä havaintoja alkiosta. Ei olisi kyllä näillä viikoilla vielä pitänytkään. Ruskuaispussin perusteella lääkäri päätteli, että mitä luultavimmin ei ole kysymys kohdunulkoisesta raskaudesta. Käsittääkseni löydökset olivat sen kokoisia mitä pitääkin.

Kohdussa näkyi jotain vuotoa, mutta ultran avulla ei pystynyt päättelemään mistä on kysymys. Lääkäri veikkasi mahdollisesti hematoomaa tai sitten istukan muodostumiskohta saattaa vuotaa. Molemmissa tapauksissa tässä vaiheessa tummahko vuoto olisi hyvä asia, ja eilen illalla huomasinkin selvästi kuinka se alkoi tummentua. (toivon mukaan siis myös loppuisi pian!)

Lääkäri käytti paljon aikaa meidän kysymyksiin vastaamiseen. Esitin saman kysymyksen kuin eilen hoitajalle, eli vaikka HCG nousee, voiko raskaus silti olla menossa kesken eli vuotaa jostain osasta. Tällä kertaa sain ihan päinvastaisen vastauksen, eli kyllä voi koska HCG on istukkahormoni eli se kertoo vain istukan muodostumisesta. Muutenkin tuntui, että lääkäri pysyi hyvin tiukasti asialinjalla enkä saanut minkäänlaisia vakuutteluja että huoleen ei olisi syytä (eikä varmaan kukaan voikaan sellaista vakuutella!).

Huomenna käyn uudelleen mittauttamassa HCG:n, lääkäri soittaa torstaina ja jos merkittäviä muutoksia ei tule, käyn uudelleen ultrassa maanantaina.

Jotenkin tästä jäi edelleen epävarma olo. Joko vuodan turvallisesta tai vaarallisesta paikasta. Raskaus joko jatkuu tai sitten ei. Ja huomenna jännittäminen jatkuu niiden verikokeiden osalta :/

maanantai 17. elokuuta 2015

Tärinää ja uudet HCG-tulokset

Eilen huoli tästä alkavasta raskaudesta kasvoi hurjiin sfääreihin. Tiputtelua jatkui koko viikonlopun ja kun se vielä viime viikon puolella ilmeni pääsääntöisesti iltapäivisin, viikonloppuna se tuntui alkavan jo aamusta. Tänään kyllästyin vaihtamaan pikkuhousunsuojaa vähän väliä ja laitoin siteen :(

Aamulla soitin klinikalle ja sain lähetteen uuteen HCG-testiin. Oli tarkoitus käydä siellä vasta huomenna, mutta olin niin jännittynyt ettei ajatus enää kulkenut. Yhtäkkiä huomasin hyppääväni autoon ja kurvaavani labraan, ja hups vain verikoe oli otettu! Tuloksen sain nopeasti:

HCG 3940.

Taaskin aivan mahtava arvo. Taas soitin klinikalle ja tiedustelin, onko mahdollista että HCG nousee vaikka raskaus onkin menossa kesken. Ei kuulemma ole. Luvattiin kuitenkin ottaa minut, heti kun haluan, lääkärille ultraääneen, jossa voitaisiin yrittää paikallistaa vuodon aiheuttajaa. Huomenaamuna menemme ja toivon, että sieltä löytyy joku täysin harmiton syyllinen tähän kaikkeen ja ehkä sitten vihdoin voin hengähtää. Ainakin pariksi päivää.

(Miksihän minusta tuntuu, että minusta on kehkeytymässä oikea maanvaiva...? Niin lapsettomuusklinikan viattomille hoitaja-paroille, tulevalle neuvolan terkalle (jos sinne asti päästään) ja synnytyssaliin mennessä olenkin luultavasti täysi hermoraunio)

Kallista hommaa, tämä verikokeissa ja lääkärissä ramppaaminen, mutta jos tällä ostetaan mielenrauhaa niin se on joka pennin arvoista. En olisi ihan arvannut, että plussan jälkeen olisi tällaista. Ehkä odotin vähän...onnellisempia (?) olotiloja.

lauantai 15. elokuuta 2015

Sydän syrjällään

Kiitos vielä kaikista onnitteluista, joita on sadellut kommenttiboksiin! On tosi liikuttavaa, miten elätte mukana tässä Veronan vuoristoradassa, jossa ei tunnu välillä olevan päätä eikä häntää.

On todella vaikea osata eläytyä tähän raskauteen ja hypätä täysillä mukaan onnenpilvelle. Koko ajan on sellainen tunne, että jokin menee pieleen. Tietysti tätä ihan konkreettisestikin varjostaa se hiton tiputtelu, joka on tainnut pysytellä poissa vasta yhtenä päivänä kuluneella viikolla. Tänään sydän hyppäsi kurkkuun kun iltapäivällä mukana oli lisäksi joitain "hitusia". Alkiomateriaalia! Näin tietysti heti ajattelin, enkä tunnu saavan karistettua tuota ajatusta millään.

Lugesteronia ja Zumenonia pitää käyttää aina raskausviikolle 10, enkä uskalla tuota ensiksimainittua ostaa kuin viikoksi kerrallaan. Olen jo klinikalta kysynyt mitkä päivät olisivat sopivia varhaisultralle, mutta en uskalla varata aikaa. Lupasin itselleni, että jos ensi viikko menee hyvin, sitten soitan. Mutta mahdolliseen ultrapäiväänkin olisi aikaa n. 2,5 viikkoa, hulluksihan tässä odotellessa tulee :/

Onneksi alan havaita hiljalleen jotain raskausoireita: pissan värissä alkaa mielestäni tapahtua muutoksia ja rintoja alkaa hyvin lievästi pakottaa. Toivottavasti ne jatkuvat! Ensi viikolla ajattelin tehdä viikkonäytöllisen raskaustestin, ihan vain tarkistaakseni että se näyttää mitä pitääkin. Jos vuoto jatkuu tai pahenee, käyn luultavasti uudelleen ottamassa HCG:n ja hätätapauksessa ultrassa.

Tosiaan selkäpiitä karmii kun ajattelen, että aiemmissa raskauksissa en ole koskaan vuotanut. Yritän silti tarrautua ajatukseen siitä, että toisaalta lääkkeellisestä PASista en ole vielä ikinä raskautunut joten toivottavasti "erilaisuus" johtuu siitä.

Voih, kunpa saisi toimitettua vähän erikeeperiä tyypille tuonne sisuksiin...

P.S. En uskaltanut lisätä raskausviikkoja tähän postaukseen, mutta huomasitteko uuden tunnisteen? "Kolmosen odotus"!! Odotustahan se tämäkin, vaikka kestäisi vain lyhyen aikaa.

torstai 13. elokuuta 2015

Ihme

Jipii!! Hurraa!! HCG 456 :)

Näyttäisi siltä, että 6. siirto toden sanoi ja JOS kaikki menee hyvin, huhtikuussa meille syntyisi uusi tulokas. Mutta eipäs mennä liikaa asioiden edelle - nyt yritän keskittyä nauttimaan tästä hetkestä ja olemaan onnellinen siitä, että saan olla raskaana juuri tänään.

Silti, sydän pakahtuu kiitollisuudesta. Niin pitkä matka piti kulkea tähän pisteeseen, joka kuitenkin on vasta alkutaipaletta.

Kunpa tuo elämää suurempi pikkuihme nyt saisi jatkaa kasvuaan sisälläni 

Jipii :)

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Odotusta, epävarmuutta & tiputtelua

Täällä jännäys jatkuu.

Eilisillan lepäilin ja otin hyvin rauhallisesti, eikä vuoto enää jatkunut. Tänään puolestaan iltapäivän puolella vessareissun yhteydessä se taas alkoi ja tiputteli parisen tuntia. Siinä samassa kaikki illan ja yön aikana saavutettu mielenrauha katosi silmänräpäyksessä!

Nyt yritän taas lepäilytaktiikkaa, vaikkakin klinikalta sanottiin ettei se sinänsä auta jos alkio on tullakseen kyydistä pois. Näinhän se tietysti on, mutta siltä varalta että tämä on jotain muuta vuotoa, haluan tehdä kaikkeni sen eliminoimiseksi sillä niin hyytävää seurattavaa tämä on. Unelmat ovat kirjaimellisesti valumassa vessanpönttöön...

Olen kyllä pikkuisen ehtinyt haaveillakin. Olisi niin ihanaa jos tämä raskaus oikeasti saisi jatkua ja lopputuloksena olisi vauva! Kaiken tämän loputtoman yrittämisen jälkeen se alkaa jo tuntua mahdottoman kaukaiselta haaveelta. Jos nyt kuitenkin raskaus jatkuu, on varmaan opittava sietämään ainaista epävarmuutta ja pelkoa kaikkien näiden kokemusten jälkeen. Yritän kovasti harjoittaa sitä jo nyt, vaikka vaikeaa onkin.

Huomenna aamupäivällä aion käydä ottamassa HCG:n uusiksi ja tulos saapunee iltapäivän puolella. Jos luku on noussut eilisestä, on vain yritettävä luottaa raskauden jatkumiseen. Jos se taas on sama tai laskenut, on käymässä huonosti.

P.S. Itsellenikin muistilapuksi kirjoitan, että raskauden tässä vaiheessa ei ole vielä yhtikäs mitään raskausoireita! Joka ikinen kierto teen saman google-haun uudelleen, ikäänkuin en muka tietäisi, mutta nyt voin sen todeta että näinkään korkealla HCG:lla (134) ei vielä kuulu tissikipua. Jos en tietäisi, en voisi päätellä omasta kropastani mitään!

tiistai 11. elokuuta 2015

Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisia....

Soitin tänään klinikalle itkua vääntäen eilisen vuodon johdosta. Siellä rauhoiteltiin ja kehoteltiin odottelemaan rauhassa yksi päivä, sillä vuotoa voi olla vaikka on raskaanakin. Totesin, että pää ei oikein kestä enempää odottelemista joten päätettiin yksissä tuumin, että silloin paras ratkaisu olisi käydä otattamassa HCG, josta kyllä tässä vaiheessa totuus ilmenisi. Onneksi olin kaukaa viisaana ottanut aamulla lähetteen mukaan joten pinkaisin kesken päivän labraan.

Odotuksen tunnit olivat tosi pitkiä ja työteho vähän niin ja näin. Onneksi iltapäivällä tulos saapui: HCG 134 !

Soitin heti uudestaan klinikalle ja siellä kehuttiin hienoa lukemaa. Ainakin tänään olen selvästi raskaana, mutta huomisesta ei tiedä koska pieni tiputtelu jatkuu koko ajan. Lääkkeitä ei saa missään nimessä lopettaa, koska raskaus ei ole vielä todistettavasti mennyt pois. Pää meni taas ihan sekaisin, sillä mielessäni olin jo todennyt pettymyksen ja edennyt uusiin hoitoihin. Uutinen on sinänsä hyvä, mutta en MILLÄÄN jaksa uskoa että tämä päättyisi hyvin, koska en ole koskaan aiemmissa raskauksissa vuotanut tipan tippaa!

Vuoto voi kuulemma tulla mistä vain, emättimen seinämistä, kohdunkaulan suulta, mahdollisesta kaksosesta jne jne. Jos se on kirkasta, kaikki saattaa olla hyvin. Jos vuotaja on alkio, vuoto ei tule puhtaana sillä raskaus on edennyt jo sen verran pitkälle. Nyt pitää vain jaksaa odottaa, ja torstaina voi mennä uudestaan verikokeeseen. 

En voi uskoa, miten ohdakkeinen tämä meidän tie onkaan! Mikään ei mene helposti, yksinkertaisesti tahi suoraviivaisesti. Aina on jotain kummia mutkia matkassa. 

Mitä veikkaatte lopputulokseksi, arvon lukijat? Huijaanko vaan itseäni, jos rupean tässä vaiheessa taas toivoskelemaan?

maanantai 10. elokuuta 2015

6. alkionsiirron tulos

Kiitos kaikista tsempeistä! Olen ollut ihan hyvällä mielellä ja melko hyvin pystynyt olemaan ajattelematta pelkästään sitä yhtä pikkuista blastoa. Eilen mielenrauha petti ja rupesin kuulostelemaan ja tunnustelemaan oireita. Pää palasi siihen tuttuun ajatuskulkuun: "Olisiko vai ei", "Josko sittenkin tällä kertaa..", "Ei tästä kuitenkaan tule mitään"...

Henkisesti olin orientoitunut keskiviikko-/torstaiakselille, sillä tuolloin siirrosta olisi kulunut n. 10 päivää jolloin tiputtelu tavallisesti alkaa ja suunnittelin tekeväni raskaustestin.

Vähänpä olin varautunut siihen, että äskettäin tunti sitten vessareissulla tsädäm! Punaista siinä silmien eteen lävähtäneenä. Tämäpä oli tässä, taas kerran. Tuttua rataa kulkee tämä kuvio, osaan sen jo ulkoa.

Uutta putkeen sitten vaan. Ylihuomenna pistämään :(

maanantai 3. elokuuta 2015

Selviytyjä-blasto

Monen tunnin jännitys ja odotus palkittiin tänään onnistuneella blastokystin siirrolla! Meidän viimeinen mahdollisuus sulatettiin joskus aamulla ja vaikka epäilinkin sen kirjaimellisesti kuivuvan kasaan, tyyppi osoittautui sellaiseksi sisupussiksi kuin toivoinkin. Kun saavuimme paikan päälle, saimme kuulla sen selvinneen sulatuksesta komeasti ja vielä lähteneen jakautumaan lisää. Näin ollen alkio oli totisesti huippuluokkaa.

Siirron teknisessä puolessa sen sijaan meinasi käydä köpelösti. Kun kaikki laitteet oli irroitettu minusta ja mahanahka pyyhitty geelistä, kävikin yhtäkkiä ilmi että sinne se blasto oli jäänyt katetriin! Ei muuta kuin koko homma uusiksi ja tällä kertaa kaikki meni putkeen.

Lääkärin mielestä meillä on kaikki faktat ja olosuhteet huomioon ottaen noin 50% mahdollisuus tulla raskaaksi. Keskenmenoriskin huomioiden n. 35% selvitä loppuun asti. Aika hyvältä siis kuulostaa. Ja nyt on ns. kovat piipussa, on tehty endo scratching, aloitettu Lugesteron hyvissä ajoin, pistetty tänään Gonapeptyl, nappailtu vielä lisäksi aspiriinia ja kaiken kukkuraksi siirretty valioluokan yksilö.

Kaikkien näiden kokemusten jälkeen en voi sanoa, että päässä olisi vaaleanpunaiset lasit, mutta yritän suhtautua leppoisan neutraalisti seuraavaan kahden viikon odotukseen. Mahdollista epäonnistumista tasoittaa ajatus siitä, että heti kierron alettua ryhdymme seuraavaan IVF-hoitoon. Ihan hyvä fiilis siis :)