RV30+2: Suuri edistysaskel!

Viime aikoina olen voivotellut loputtomiin sitä, kuinka en kykene tarttumaan minkäänlaisiin vauvavalmisteluihin vaikka viikot lähenevät maaliviivaa koko ajan. Halu ja tahto oli olemassa, mutta kyky ryhtyä toimeen puuttui.

Viime viikolla tunsin kun jokin minussa muuttui. Ehkä ajan, ehkä terapeutin käynnin, toissakertaisen postauksen tai kaikkien niistä voimalla. Sanoin miehelle, että viikonloppuna haluaisin kaivaa kaikki vauvanvaatelaatikot varastosta esiin ja käydä ne yhdessä lävitse. Pelotti, mutta näin tehtiin. Aloitimme ensin Sintin nimetyistä vaatteista ja voi sitä riemua, kun löysin niistä suurimman osan! Luulin myyneeni kaiken pois kirppiksellä kun Enkelipojan sukupuoli selvisi, mutta laatikoista löytyikin ihania aarteita ja muistoja herättäviä vaatekappaleita. Tuntui lohdulliselta, että pikkusisko saisi käyttää isosiskon vaatteita.

Ehkä näiden positiivisten tunteiden avulla selvisin siitä, kun tuli hetki käydä Enkelipojan vaatelaatikoiden kimppuun. Tuntui, kuin olisin vasta edellisviikolla pakannut kaiken pois. Muistin niistä lähes jokaisen vaatteen. Haikein mielin poimin sieltä kaikki tytölle soveltuvat talteen ja viikkasin takaisin kaikki vaaleansiniset.

Homma oli ohi reilussa tunnissa, mutta projektista jäi tosi hyvä mieli. Olin uskaltanut! Olin pystynyt siihen!

Samalla tein inventaarion puutteista ja lista näytti tältä:
- parit vaaleanpunaiset sukkikset
- pari tyttömäistä puseroa kokoa 56 cm tai vaihtoehtoisesti neulepaitoja
- pussilakanat & reunapehmuste sänkyyn
- kuolalappuja
- toppapuku kokoa 56 cm
- Baby Sense 5 hengityshälytin

Ei siis puutu paljoa. Nuo sukkikset kävin ostamassa seuraavana päivänä ja toppapuvunkin hankin käytettynä (se on ihanan pinkki!). Pari päivää sitten ostin myös kirppikseltä kahdet puolipotkarit ja yhdet housut, ne kustansivat yhteensä alle 2 euroa. Olin aivan yllättynyt siitä, miten hyvin kaikkea löytyy joten hankintoja ei tarvitse tosiaankaan tehdä paljoa. Kaikista tärkein jäljelläolevista on hengityshälytin: en usko, että pystyisin nukkumaan silmän täyttäkään ilman sellaista joten lähempänä h-hetkeä se menee tilaukseen.

Kaikesta tästä valmistelusta johtuen sain kuin uuden vaihteen päälle tähän raskauteen. Ihan kuin olisin melkein normaali odottaja, minulle kuuluu samat puuhat kuin toisille äideillekin. Ja mikä parasta: tämä ei tuntunut raskaalta vaan päinvastoin yllättävänkin mieluisalta puuhalta! Uskoakseni perimmäinen syy löytyy itseni ylittämisestä. Luulin, etten pystyisi tähän mutta pystyin kuitenkin, ja vieläpä sain siitä iloa. Minä en tavallisesti ole se, joka pelkää. Omien pelkojeni voittamisesta sain todella paljon lisää puhtia ja nyt alan uskoa, että saatan hyvinkin selvitä hengissä seuraavista 7 viikosta :)

RV28+5: Odottaminen pelkojen keskellä

Kuten tiesin jo ennen raskaustestin plussaa, tästä odotuksesta tulisi vaikeaa. Ennakko-olettama on todistanut itsensä oikeaksi moneen kertaan matkan varrella ja tietyllä tapaa vaikein osuus on käsillä nyt. Ennen puoliväliä oli kaikenlaista konkreettista ongelmaa mitä piti pelätä ja jännätä, mutta juuri nyt kamppailen lähinnä pääni kanssa ja yritän estää mielikuvitusta laukkaamasta huonoille teille.

Kuten aiemmin kirjoitin, olen yrittänyt "ratkaista" ongelmaa olemalla ajattelematta vauvaa ollenkaan. Usein havahdun siihen, että en ole ajatellut synnytyksenjälkeistä elämää yhtään ja pelkään, että jos tästä elävän vauvan syliini saan, se syliin tupsahtava olento aiheuttaa pienimuotoisen shokkireaktion. Tuntuu vain niin mahdottomalta ja pelottavalta antautua haaveilemaan lapsesta, elävästä vauvasta, kun luonto on niin julmasti jo kerran osoittanut mihin se pystyy. Jos rupean uskomaan, että saan tämän vauvan itselleni, miten selviän jos sama toistuu uudestaan?

Toisaalta, onko oikein syntyvää vauvaa kohtaan, jos äiti ei ollenkaan valmistaudu hänen tuloonsa? Koen siitä syyllisyyttä monin eri tavoin. Olisin varmasti parempi äiti, jos pystyisin vastaanottamaan hänet vahvana, onnellisena ja muitta mutkitta. Kokisin olevani parempi äiti myös, jos aloittaisin valmistautumisprosessin hankkimalla hänelle valmiiksi kaikki ne materialiset asiat, joita pieni ihminen elämänsä alkutaipaleella tarvitsee: vaatteet, lakanat ja muut varusteet.

Muistan elävästi kuinka äidinvaistoni heräsivät vahvasti siinä silmänräpäyksessä kun piskuinen Sintti nostettiin rinnalleni. Muistan kätilöiden kirjanneen kotiuttamispapereihin jotain sensuuntaista kuin että "äidin varhainen vuorovaikutus on luontevaa jne jne". Muistan kuinka toiveikkaana valmistauduin juuri samalla tavalla Enkelipojan tuloon, mutta kuinka jouduinkin perumaan kaiken. Siellä ne kaikki vaatteet ja tarvikkeet edelleenkin ovat varaston laatikoissa, koskemattomina. Pitämällä kodin toistaiseksi "vauvavapaana" kuvittelen voivani estää tulevat pahat asiat, että kukaan ei voisi minua unelmistani pudottaa kun sellaisia ei olisi vielä asetettukaan.

Äskettäin kävin vanhalla tutulla neuvolan psykologilla keskustelemassa kaikista näistä peloistani ja huolistani. Jälleen kerran vapautuksen toi jo se pelkkä fakta, että joku ammattilainen tunnusti sen, että olen kokenut kauheita ja näiden kokemusten johdosta kaikki ajatukseni ja tuntemukseni raskaudesta ovat täysin oikeutettuja ja normaaleja. Oivalsin, että vaikka en keskitä ajatuksiani jatkuvasti tulevaan vauvaan, on silti hetkiä kun ajattelen olevani raskaana ja hetkiä, kun pystyn nauttimaan vauvan liikkeistä sisälläni. Nuo pienet hetket toivon mukaan ajan kanssa avaavat tietä tulevalle, jos ei tietoisesti niin vähintäänkin alitajunnassa. Ja kuka tietää, ehkä lähiviikkoina uskallan puolivahingossa ajatella vauvaa enemmänkin.

Haluaisin NIIN kovasti ostaa kasapäin vaaleanpunaisia vaatteita ja miettiä vauvanhuoneen sisustusta, mutta en vaan (vielä) pysty. Ehkä en silti ole aivan toivoton tapaus, sillä kuvan puserot ostin muutama viikko sitten Lindexin alennusmyynnistä juuri tätä pikkuneitiä varten. Ne tulivat siinä sivussa kuin huomaamatta, sillä jouduin ostamaan eräälle toiselle vauvalle lahjavaatteita yhtäaikaa ja samalla nappasin nämä mukaani. Ennenkuin ostan mitään muuta, olisi tarpeen kaivaa kaikki ne varastoon siirretyt vauvanvaatelaatikot esiin ja tehdä inventaario puutteista sen jälkeen kun kaikki vaaleansiniset asut on poistettu joukosta. Epäilen kuitenkin, että se operaatio vaatii paljon aikaa ja nenäliinoja, joten se ei siitäkään syystä tunnu kovin houkuttelevalta. Onneksi en joudu tekemään sitä yksin, mies lupasi osallistua ja puolestaan eräs hyvä ystäväni tarjoutui lähtemään mukaan vauvanvaateostoksille henkiseksi tueksi ♥

RV12: Mammavaatteiden päivitystä ja NP-ultran odottelua

Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille lukijoille! Ja näin uuden vuoden vaihtumisen kunniaksi täyteen pyörähti myös 12 raskausviikkoa, hurjaa. Odotimme kuin kuuta nousevaa, että saisimme ystävillä lainassa olleen dopplerin takaisin, mutta se kirottu vehje ei anna meille kuuluviin sykettä vaikka kuinka yrittäisimme. Olen koittanut joka puolelta navan ympäriltä, mutta joko paikka on väärä tai sitten pikkuinen on vielä niin syvällä sisuksissa että tuollainen heppoinen kotilaite ei saa sykettä kiinni. Laitteen ohjeissa sanotaan, että 12 raskausviikosta alkaen sykkeen pitäisi kuulua, mutta sanamuoto on aseteltu englanniksi niin, etten voi olla ihan varma onko kyseessä 12. vai 12+ raskausviikko.

Huomenna meillä on kauan odotettu niskapoimu-ultra, johon tuskin maltan odottaa pääseväni sillä tosiaankin olisi ihanaa taas pitkästä aikaa nähdä että kaikki on hyvin.

Heti joulunpyhien jälkeen suuntasin alennusostoksille ja hankin sieltä itselleni pari kassillista uusia vaatteita. Teemana oli "Kuinka parhaiten peittää kasvava raskausmaha" ja siihen liittyen tulikin tehtyä todella hyviä löytöjä. Etsin oikein ajan kanssa netistä etukäteen hyviä vinkkejä siihen, minkälaiset vaateratkaisut auttaisivat tässä parhaiten sillä vatsa kasvaa kohinalla. Tässä niistä muutama ainakin omalle vartalotyypilleni sopiva vaihtoehto:

- trikoopaita + kietaisuneuletakki
- paitapusero + neuletakki
- mekko, jossa vatsan kohdalla sopiva leikkaus + jalkoihin saappaat
- kaulaan runsaita (rengas)huiveja, jotka kiinnittävät huomion pois vatsan seudulta
- puseroita/tunikoita, joissa voimakkaita (vino)raitoja tai kirjavia kuvioita vähintään keskivartalon alueella

Jos joku ihmettelee, miksi olen valmis näkemään näin paljon vaivaa asian salaamiseksi, se johtuu siitä että meillä on työpaikalla menossa voimakas murrostilanne minkä johdosta raskauden julkituleminen tässä vaiheessa saattaisi vaarantaa oman työpaikkani (kyllä, kaikista laeista tms huolimatta!). Jos saan pidettyä raskauden omana tietonani vielä tammikuun ajan, se helpottaa kuvioita huomattavasti. Kaiken tämän päälle joudun lähtemään ensi viikolla työmatkalle, jossa tulen olemaan hyvin paljon tekemisissä yrityksemme johtoportaan kanssa ja hieman jännittää, tulenko paljastumaan vai en. Onneksi tuolta ostosreissultani löysin erittäin fiksuja työvaatteita jotka hyvin kannettuna pystynevät salaamaan kasvavan masun vielä hetkisen aikaa.

Huh, mitä veivaamista kun toisaalta vain haluaisi jo kuuluttaa hyvät uutiset kaikille...!

Ostosreissun jälkeen tein vaatekaapissani perusteellisen inventaarion ja laitoin pois kaikki jo pieneksi käyneet vaatteet, ja kaivoin säilytyksestä edellisen raskauden aikaiset kamppeet. Olen iloinen, että tulin pitäneeksi kaiken, sillä kätköistä paljastui jo unohdettuja aarteita joiden avulla perusvaatevarasto on jo todella hyvällä mallilla. Farkkuja löytyi todella monet, mutta osa niistä on ihan valtavia vielä tässä vaiheessa. Tämä johtuu tietysti siitä, että paino karttui silloin ihan hirvittävää vauhtia enkä mitenkään olisi pärjännyt samoilla housuilla alusta loppuun saakka...ihan kateellisena kuuntelin erästä ystävää, joka vastikään kertoi ostaneensa raskauden alussa 2 mammahousut ja käyttäneensä vain niitä koko raskauden ajan ;) Siinäpä itsellekin tavoitetta!

Raskausoireet tällä hetkellä pitävät sisällään lievää väsymystä (joka siis ei ole mitään verrattuna siihen alkuraskauden uupumukseen!), ärsytysherkkää luonnetta (mies on edelleen tätä mieltä) ja hillittömällä tavalla kasvavaa etuvarustusta. Jos pitäisi verrata, en oikein tiedä kumpi on voitolla: vatsa vai rinnat. Todennäköisesti jälkimmäiset, sillä olen jälleen kasvanut A-kupista C-kuppiin ja nyt ollaan sentään vasta ensimmäisellä kolmanneksella, huhhuh. Kuulostaa siis hyvin samalta kuin Sintin raskaudessa, paitsi että tällä kertaa aion todellakin pitää huolen siitä, että paino ei saavuta sitä samaa +20 kg lukemaa. Mitä sitten olen tehnyt tämän eteen? No jos en nyt sentään himourheillut niin olen yrittänyt käydä ulkoilemassa pari kolme kertaa viikossa reippaiden kävelylenkkien merkeissä ja kotonakin olen yrittänyt sohvaperunuuden sijasta olla vähän aktiivisempi. Toivoisin voivani sanoa, että olen joulun aikanakin vältellyt suklaata, mutta se ei pidä paikkaansa joten en edes yritä :D Vaaka sen sijaan näyttää vielä aivan siedettäviä lukemia ja olen käynyt tarkistamassa painon joka päivä, jotta pystyn heti reagoimaan jos se rupeaa nousemaan liikaa.

Jos jollakin on huomenna aamupäivällä joutilaita peukkuja, niitä saa halutessaan kääntää pystyasentoon meidän hyvän ultratuloksen varmistamiseksi :) Ei voi mitään, mutta kyllä vaan jänskättää...

Neiti S:n huone

Tänä syksynä meillä on ollut projektina päivittää Neiti S:n huonetta vähän isomman tytön tilaksi. Siihen olennaisena osana on kuulunut pinnasängystä eroon pääseminen ja jatkettavan sängyn ostaminen. Pohdin sitä tässä postauksessa, ja tosiaan kuten siinä vaiheessa jo vähän aavistelinkin: "voittajaksi" valikoitui Unipuun Jatkopuusänky. Aika pian kävimmekin sen tilaamassa Askosta kun siellä koittivat -25% alepäivät, mutta itse sänkyä meillä ei ole vieläkään! Unipuun tuotteet ovat näköjään nyt niin suosittuja, että siellä on tällä hetkellä todella pitkä toimitusaika. Omamme olisi näillä näkymin saapumassa noin kahden viikon päästä, mitä todella toivon, sillä siinä vaiheessa on kulunut ostohetkestä yli 6 viikkoa. Pienenä vinkkinä siis samaa sänkyä havitteleville: olkaa nopeita jos teillä on kiire :)

Toiveissa oli ostaa sänkyyn joku ihanan hempeä vaaleanpuna-sävytteinen päiväpeitto, erityisesti nettikaupoista olen koittanut sitä etsiä mutta aika laihoin tuloksin. Kyselin eräältä ystävältäni, joka on 3 pienen lapsen äiti, että mistä hän on omilleen päiväpeittoja hankkinut, mutta hän oli sitä mieltä että kyseessä on maailman turhin ostos :) Kuulemma heillä levitetään vain aamuisin pussilakana siististi sängyn päälle ja avot.

Suoritetaanpa siis gallup: kuinka moni teistä pienten lasten (alle 4 v) äideistä petaa lapsen sängyn päiväpeiton kanssa? 

Työlästähän se varmasti on, mutta edelleenkin mieli halajaa S:lle päiväpeittoa ja ajattelin huomenna käydä vilkaisemassa kangaskauppojen valikoimat. Jos ei muuten, niin teettämällähän viimeistään saa mieleisen...

Projekti numero 2 on minikeittiön hankinta. Erilaiset koti- ja keittiöleikit ovat tytölle todella tärkeitä ja kaikissa kyläpaikoissa neiti rientää silmät kiiltäen minikeittiöiden kimppuun, eikä meinaa millään väsyä niiden kanssa leikkimiseen. Päätimme siis kauan sitten, että joululahjaksi S saa sellaisen lahjaksi. Tässä olisi aivan unelmayksilö:

Miehen mielestä tuossa Kidcraftin keittiössä on vähän liikaa kaikkea. Hän pitäisi paljon enemmän vähän yksinkertaisemmasta versiosta kuten tämä Ikean Duktig.

Kummasta itse pidät enemmän? :)

Ruokailuhetkien helpottajat

Pakko jakaa muutama aivan huippuostos teidän kanssanne, sillä olen niihin tosi tyytyväinen. Kyseessä on jokamiehen tavaratalo Ikea eli ei siis mitään huippudesignia vaan edukkaita perustuotteita!

Kesällä ostimme Sintille aivan mahtavan nokkamukin, koska oma oli unohtunut kotiin ja vedenjuontitreenaukselle oli tarvetta. Kyseinen hätäinen ostos osoittautui aivan ykkösvalinnaksi ja nytkin se on päivittäin käytössä monen monituista kertaa. Mikä siitä sitten tekee niin hyvän? No yksinkertaisesti se, että nokasta tulee juuri sopiva määrä pisaroita pienen vauvan suuhun, eli vaikka mukin kääntää ylösalaisin, sieltä ei "tulvehdi" vettä kuten ensimmäisen ostamamme nokkamukin kohdalla. Voin suositella lämpimästi :) Nyt se ensiksi ostettu muki odottelee kaapissa parempia aikoja siihen saakka kunnes Sintti osaa kunnolla juoda ja tämä Ikean versio puolestaan toimii hyvin pikkuvauvalle.

Toinen ykkösostos puolestaan koskee ruokailua. Varsinkin Sintin alettua harrastaa sormiruokailua sotkemisen määrä kasvoi käsittämättömällä tavalla ja pelkäsin meidän puupöydän pinnan puolesta. Koska en pidä vahakankaistakaan, hankin tuttavan vinkistä alunperin kirjoitusalustaksi tarkoitetun ruokailualustan. Suuntasin siis heti Ikeaan ja nyt meillä on jokapäiväisessä käytössä kuvan musta ja nahkainen alusta, joka on kerta kaikkisen loistava! Se on nahkaa ja tosi kookas. Lisäksi reuna on jykevää materiaalia joka pitää alustan paikoillaan ja suojaa samalla myös pöydän reunaa. Sopii hienosti kodin sisustukseen eikä kukaan arvaa että se on oikeasti tarkoitettu toimistokäyttöön.

Ikeasta niin ikään ovat nämä päälle puettavat ruokalaput jotka näyttävät ihan sadetakeilta ja jotka ovat susirumia, mutta käytännöllisiä. Meillä tyttö käyttää näitä joka päivä eikä haittaa vaikka kuinka muussaisi banaania etumukseen! :) Sattuuko kukaan tietämään löytyykö vastaavia vähän kauniimmilla kuoseilla mistään...?

RV 40+6: Meidän "lastenhuone"

Valitettavasti ei vieläkään mitään synnytysuutisia täällä. Toisaalta en sitä enää odotakaan vaan olen vakuuttunut siitä, että meidän raskaus menee käynnistykseen, kun kaikki oireet edelleenkin loistavat poissaolollaan. Viime päivinä on ollut monenlaista ohjelmaa ja olen juossut sinne tänne asioimaan tai tapaamaan ystäviä, ja niiden tuloksena kova väsy sillä tämän kropan liikuttelu paikasta toiseen ei ole enää mitään kevyttä hommaa. Niinpä olenkin jatkanut harrastamiani päivätorkkuja hyvällä omallatunnolla, ja varsinkin miehen kanssa olemme nukkuneet aivan uskomattoman pitkiä yöunia nauttien niistä vielä kun se on mahdollista! Nukkuminen on ihanaa ja sitä on hyvä tehdä vähän varastoon kunnes mahdollinen valvominen alkaa :)

Olen myös lukenut viime aikoina useita kirjoja, sillä niitä on jotenkin päässyt kertymään kirjahyllyyn. Yksi parhaista lukukokemuksista oli ehdottomasti Anna-Leena Härkösen uutuuskirja "Onnen Tunti", joka kertoo sijaisperheenä aloittavasti pariskunnasta. Kyseisen kirjan taisin lukaista alusta loppuun itsenäisyyspäivänä, aloittaen iltapäivällä ja lopettaen juuri ennen Linnan juhlia ;) Ei vaan voinut laskea opusta kädestä pois ennenkuin sain tietää miten tarina päättyy.

Tähän loppuun sitten esittely meidän "lastenhuoneesta", kuten otsikkokin lupaa. Lastenhuone on lainausmerkeissä koska sellaistahan meidän kaksiossa ei varsinaisesti ole, vaan nukumme kaikki sulassa sovussa sitten ainokaisessa makkarissamme. Pinnis on löytänyt paikkansa ihan meidän sängyn vierestä minun puoleltani, ja muutama päivä sitten petasin sen valmiiksi, sillä ajattelin pienokaisen saapuvan ihan milloin tahansa. Kyseessähän on Brio Two-sänky, ja sieltä löytyy yhteensopiva reunapehmuste + lakanat. (En vielä ole ihan varma mitä teen tuon reunapehmusteen kanssa sieltä osin missä on laskettava laita, mutta ehkä kierrän sen takaisin jättäen yhden reunan kokonaan vapaaksi.) Päässä on Hello Kitty-soittorasia, jota kuuntelemme jokailtaisen mahanrasvauksen yhteydessä. Luulen, etten tule käyttämään äitiyspakkauksen pahvilaatikkoa nukkumiseen ollenkaan, mutta saatan vuorata sänkyä peitoilla tai tyynyillä vähän pienemmäksi jos näyttää että vauvaparka hukkuu kaikkeen tuohon tyhjään tilaan ja tuntee olonsa turvattomaksi.

En muuten tajua, millä standardilla se äitiyspakkauksen peitto oli oikein tehty, sillä tuo myös standardikokoinen pussilakana ei ollut sen kanssa kovin yhteensopiva! Tai siis pussilakanaa oli aivan mahdottomasti joten reunat jäivät ihan tyhjiksi. Nyt se ei vielä haittaa, joten käänsin ylimääräiset reunat alle piiloon, mutta jatkossa voi olla että pitänee ostaa uusi peitto ettei se pyöri ja myttäänny lakanan sisään :(

Hoitopöytä on myös Brio Two-mallistoa ja siihen sain vihdoin hommattua halutut korit ja laittelin niihin vauvan hoitotarvikkeita. Tämä siis Sandylta lainatulla idealla :) Ylhäällä vasemmassa pikkukorissa on kertisvaipat yöksi vastasyntyneen kokoa, ja oikeanpuolimmaisessa on erilaisia rasvoja, harja, pumpulia, pyllypyyhkeitä jne. Alhaalla vasemmalla on ne vähäiset kestovaipat joita vielä tässä vaiheessa omistan, mutta kokoelma tulee varmaan lisääntymään myöhemmin. Oikeassa korissa on pikkupyyhkeitä vaaleanharmaana ja vaaleanpunaisena, sekä perällä osa meidän harsoista.

Muuten kaikki alkaa olla kasassa, mutta jotain kuvitusta ja viihdykettä vauvalle vielä voisi harkita, esim. mobilea. Mutta kannattaako se laittaa mieluummin sängyn vai hoitopöydän yhteyteen, mitä suosittelette? Jos se on sängyn laidassa kiinni niin meneekö vauvalla nukahtaminen pipariksi kun on liikaa katseltavaa ympärillä...?

RV 39+6: Imetystyyny

Perkele, ei vieläkään mitään merkkiä pian koittavasta synnytyksestä. Kuuteorioilla voi siis ainakin minun puolestani heittää vaikka vesilintua. Saunominen samaten, turhaan hehkutettu juttu. Istuin siellä löylyissä ihan rusinana mutta ei mitään vaikutusta! Nyt pidetään sitten peukkuja, että Sintti on täsmällinen ja päättää ulostautua laskettuna päivänä eli huomenna.

Mutta, ei ollut tarkoituksena valittaa vaan esitellä äitini tekemä huippu imetystyyny. Ohjeet sen laatimiseen löytyivät täältä. Muistaakseni meillä noudatettiin ohjetta melko uskollisesti, paitsi että tässä tyynyssä ei ole nauhoja ollenkaan. Meillä tehtiin kaksi vaihdettavaa tyynyliinaa jotta olisi yksi aina käytössä toisen ollessa mahdollisesti puklujen takia pesussa, ja niissä molemmissa on 2 vetoketjua päässä peräkkäin koska muuten mitta ei olisi riittänyt liinan ujuttamiseen tyynyn päälle.

Kankaat ostimme Eurokankaasta ja ne maksoivat muistaakseni yhteensä vajaa 30 euroa. Pohjatyynyyn tuli ihan tavallista lakanakangasta ja päällykankaat valitsin ihan vain sillä periaatteella, että mikä silmää eniten miellytti. Varmasti halvemmallakin olisi halutessaan löytänyt, mutta minusta nuo kuosit olivat kertakaikkisen söpöjä :) Täytteet ostettiin Sotkasta ja siellä myytiin sitä hintaan á 19 euroa säkki ja niitä taisi mennä jopa 2 kappaletta koska halusin että tyyny on todella muhkea, sillä olen aika pitkä ja kumartelu imettäessä ei taida olla hartioille hyväksi. Mitta laidasta laitaan on n. 80 cm eli se on aika paljon isompi kuin moni kaupassa myytävänä oleva malli.

(Pinkki päällinen)

(Ruskea päällinen)

Olen tähän imetystyynyyn todella tyytyväinen ja uskon, että se käy vauvalle myös hyvin treenauskapineena sittenkin, kun ryhdytään harjoittelemaan istumista. Harmi vain en ole vielä päässyt tuota kunnolla testaamaan koska sellainen pikku juttu kuin maha on testauksen esteenä ;)

RV 39+4: Neuvolaterkut ja miten Sintti savustetaan ulos

Eilen aamulla piipahdin toivottavasti viimeistä kertaa (ilman vauvaa) neuvolassa. Heti täytyy hehkuttaa, kuinka ihana sijainen meidän neuvolantädillä on! Hän on lähempänä omaa ikääni, ihanan empaattinen ja oikeasti kiinnostuneen oloinen. Vauvaa tunnusteltiin oikein perusteellisesti mahanahkojen lävitse kahdenkin eri terkan toimesta ja diagnoosi kuului, että pää on nyt todella hyvin asemissa synnytystä ajatellen. Kiinnittymisestä en tiedä sillä siitä ei ollut puhetta, mutta alhaalla se ainakin oli mikä saattaa indikoida lähestyvää synnytystä. Samoin terkka lohdutti, että korkeahkolla sijaitseva vatsa ei välttämättä tarkoita sitä, että en synnyttäisi pian vaan se saattaa h-hetkellä laskeutua rivakastikin.

Aina kaikkeen varautuvana tiedustelin myös tarkempaa käytäntöä siltä varalta, että yliajalle mennään. Minulla on seuraava aika ensi viikon torstaina eli RV 40+3 ja siinä vaiheessa kuulemma ruvetaan miettimään lähetettä synnytyssairaalan äitipolille. Sairaala kuitenkin edellyttää että RV 41 on täynnä ennenkuin he ottavat vastaan, joten siinä vaiheessa lähete voidaan laittaa matkaan ja sieltä ollaan sitten minuun suoraan yhteydessä ajanvarauksen merkeissä. Ajan saisin arviolta RV 41+5 paikkeilla jolloin katsottaisiin, että vieläkö vauva mahtuu tulemaan ja onko käynnistys tarpeellinen. Ilmeisesti on yhtä mahdollista, että varataan aika käynnistykseen kuin että laitetaan vielä takaisin kotiin odottelemaan.

Tämän perusteella toiveeni ennen joulua syntyvästä vauvasta ei siis välttämättä toteudu, sillä sairaalassa ei ole mitään erikoiskäytäntöjä vaikka joulunpyhät lähestyvät. Huh, hurja ajatus joutua odottelemaan vielä yli kaksi viikkoa..! Toivottavasti Sintti kuitenkin itsekin ymmärtää, että synttärit jouluna eivät ole kovin kiva juttu ja toimii sen mukaan.

Nyt ajattelin muuten ottaa vauvan ulossavustuskeinot käyttöön, ja ensimmäisenä suunnittelin aloittavani saunomisesta. Meillähän ei ole täällä omassa kodissamme saunaa, joten kutsuin itseni ja miehen vanhempieni luokse saunomaan joten varmaan huomenillalla kokeilemme olisiko kunnon löylyillä mitään suotuisaa vaikutusta asiaan ;) Jos ei, niin sunnuntaina otetaan se yksi toinen S-keino käyttöön...ensi viikon puolestaan ehtii siivota jos noistakaan ei ole apua ;)

Oireita ei ole edelleenkään mitenkään mainittavasti. Tänään iltasella olen tuntenut eka kertaa lievää paineentuntua jossain häpyluun tietämillä, mutta ehkä se johtuu nyt siitä alhaalla olevasta vauvan päästä. Supistukset edelleenkin loistavat poissaolollaan. Jännään, että synnytänkö huomenna kuun kierron mukaan, maanantaina täsmällisesti lasketun ajan perusteella vai samoin kuin äitini minut eli 1-2 päivää lasketun ajan jälkeen...

Muuten, ostimme tänään auton!! Kallista puuhaa tämä lasten maailmaan saattaminen.

RV 37+5: Sintin hankinnat Vol II

Meillä riittää kotosalla vielä kaikenlaista pientä puuhaa niin liittyen Sintin tuloon kuin ihan muuten vaankin, mutta silti parin viime päivän aikana olen jo alkanut kokea pieniä kyllästymisen tunteita tähän vötkyilyyn ja kotona olemiseen. Käsien puutumisesta huolimatta olen onneksi oppinut nukkumaan siedettäviä yöunia ja paljon pidempään kuin aikaisemmin, mutta ei päivää silti viitsi viettää pelkästään nukkumalla ja ne samat iänikuiset kotihommat alkavat tylsistyttää. Ehkä tästä voi päätellä, että alan olla valmis vauvan tuloon...? :)

Olemme miettineet päämme puhki, että miten se vauvan hoitotasoasia oikein saadaan järjestettyä fiksusti, mistä avauduin tässä edellisessä hankinnat - postauksessa, ja eilen viimeinkin teimme päätöksiä. Mies oli sitä mieltä, että pidemmät hoitoalusta saattavat kipata vaarallisesti lipaston päältä koska lipasto ei ole kovin syvä. Itse en puolestani halunnut että vaippoja vaihdettaisiin lipaston päällä "pitkittäin", kapeasta päädystä käsin. Näin sitten päätimme aikaisemman mielipiteemme vastaisesti, että hankimme kuitenkin erillisen ja asiaan tarkoitetun hoitopöydän, vaikka se vähän tungosta meidän makuuhuoneeseen aiheuttaakin. Koska meidän pinnasänky on mallia Brio Two, valitsimme samaa sarjaa olevan hoitopöydän joka näyttää tältä.

Pöytä on valkoinen samoin kuin pinnis, ja saamme sen noin viikon - puolentoista päästä. Lipastomme jäänee sitten pelkästään vauvanvaatteiden säilytyspaikaksi. Luulen, että joudun lainaamaan ideoita hoitopöydän varustelemiseen Sandylta, joka oli toteuttanut sen erittäin kauniisti ja tosi paljon omaa makuani vastaavalla tavalla. Toivottavasti et Sandy pahastu? ;)

Lisäksi tilaukseen meni eilen Manducan kantoreppu joka saapunee joskus

joulukuun puolivälin paikkeilla, mutta sillä ei onneksi ole kovin kiirettä joten pärjätään hyvin vähän aikaa tarvittaessa ilmankin. Valitsemme väri on joko oliivi tai ruskea, katsotaan nyt kumpaa heille ensiksi saadaan liikkeeseen. Tänään hankimme lisäksi listalla olleen sitterin, ja siihen vaaleanpunasävytteisen lelukaaren jonka voi halutessaan siirtää myös vaikka auton turvakaukaloon. Sitterin merkki on Emma, ja siinä oli ajateltu vauvan ergonomiaa mm. pehmusteiden merkeissä ja sekä selkä- että jalkaosa olivat säädettävissä. Valitsemamme sävy oli tällainen vaalea nallekuosinen, mutta nuo beiget osat ovat meillä ruskeat. Aika monissa sittereissä oli hurjia kuoseja mutta me halusimme jotain vähän neutraalimpaa sillä se varmaan tulee olemaan olohuoneessa päivittäin eli sitä pitää jaksaa katsella säännöllisesti, ja muidenkin kuin vain vauvan :)

Ja rahanmeno on hurjaa! Argh. Mutta toisaalta siinä asiassa ei voi syyttää kuin itseään, sillä olemme heränneet moniin tarpeellisiin hankintoihin verrattaen myöhään emmekä ole enää ehtineet katsella vastaavia kamppeita käytettynä. Ei siis auta kuin pulittaa uusista. Onneksi ne suuret hankinnat ovat nyt tässä, ja kaikki muu on peanutsia näihin verrattuna. Kivoja kuviollisia harsoja olen yrittänyt etsiä lastentarvikeliikkeistä ja marketeista, mutta niitä löytyy aika huonosti joten taidan joutua turvautumaan nettikauppoihin. Monellako harsolla olette muuten pärjänneet? Jonkun mielestä 15 kpl on ihan minimi ja toisen mielestä se saattaa olla jopa liikaa. Riippuu varmaan siitä paljonko vauva puklailee?

Nyt lähdemme miehen kanssa nauttimaan ehkä viimeisen kahdenkeskisen illallisen Amarilloon. Tortillat, here I come! Rentouttavaa lauantai-iltaa kaikille lukijoille :)

P.S. Ja uudet lukijat, lämpimästi tervetuloa!

RV 36+6: Sintin hankinnat ja puutelista

Valmistelut vauvan saapumista varten etenevät hiljalleen ja vaatteet ovat olleet viikattuna lipaston laatikkoon jo jonkin aikaa. Laitoin eka kuukausien tarpeisiin mukaan vaatteet kokoa 50-68 cm ja rupesin jo miettimään, että tulikohan laitettua liian hanakasti noita isomman pään vaatteita sillä Sintti ei taida sopia niihin vasta kuin useamman kuukauden kuluttua...Laatikko on nimittäin nyt ihan täynnä ja sinne eivät edes sopineet sukat, myssyt ja muut sekalaiset vaatekappaleet.

(Kuvassa pitäisi näkyä pienellä vaatepinojen lähettyvillä kyseisen pinon koko)

Viime päivien aikana olen myös laatinut hiljalleen listaa Sintin puuttuvista tarvikkeista. Lista on vielä hurjan pitkä:

- kantoreppu (Manduca on tällä hetkellä suosikin asemessa)

- harsoja

- sitteri

- toinen lakanakerta (nämä tekee ehkä äitini valitsemastani kankaasta)

- hoitotaso

- tuttipullo(ja) (montakohan näitä tarvitaan, yksi minulla on jo?)

- tutteja

- vastiketta

- imetysliivit

- säilytysastia kestovaipoille (onko tähän hyviä ideoita? En haluaisi, että haju leviää säilytyksen aikana ympäri asuntoa..)

- metallinen poljinroskis makuuhuoneeseen hoitopöydän viereen

Tällä hetkellä erityisesti tuo hoitotaso tuottaa päänvaivaa sillä lipastomme on tällainen Ikean Pax Malm joka on vain 48 cm syvä. Siihen pitäisi saada päälle joku kiinnitettävä irtotaso joka olisi samalla kivannäköinen. Kysyin liikkeestä, että soveltuisiko tuohon päälle se sama Brion taso jota voidaan käyttää pinniksen päällä, mutta ei kuulemma sovellu sillä sitä ei saa lipastoon tarpeeksi tukevasti kiinni. Tarjolla olisi tämäntyyppisiä malleja joissa on alla sellaiset "nyppylät" joiden avulla taso saadaan pysymään mutta noiden ulkomuoto ja kuosit eivät hirveästi miellytä....Onko teillä hyviä ideoita mitä tämän lipaston päällä voisi käyttää? Se Brion taso olisi ollut kiva ja ihan pelkistetyn valkoinen.

Tässä vähän kuvia jo tehdyistä tehdyistä hankinnoista.

Tämä kokoontaitettava kylpyamme on varmasti aivan ykköshankinta tänne meidän ahtaaseen asuntoomme! Olin pari kuukautta sitten ostamassa tätä ihan tohkeissani Ikeasta mutta eihän se heidän valikoimaansa kuulunutkaan vaan löytyi loppujen lopuksi ihan normaalista lastentarvikeliikkeesta. Olen todella tyytyväinen tähän ostokseen :) En ole ihan varma onko kuvassa näkyvä yksilö oikeasti pinkki vai violetti, mutta meidän on siis violetti. Ajattelin, että se käy kyllä aikanaan tarvittaessa myös pojalle värinsä puolesta.

Kun noudimme liikkeestä tilaamamme pinnasängyn, ostimme samalla reunapehmusteet ja

jo etukäteen päättämäni ihanaiset eläinkuosiset vaaleanpunaiset lakanat :) Tämän setin kanssa yhteensopiva reunapehmuste on tuota samaa raitakuosia jota näkyy lyhyenä raitana kankaan alaosassa. Eilen saimme pinniksen kasattua, tänään se löysi paikkansa makuuhuoneestamme sänkyni vierestä ja nyt tekisi hirveästi mieleni jo pedata pinnis valmiiksi! Kuinka aikaisin te muut olette tehneet sen? Mietityttää että ehtiikö se pölyttyä ja karvoittua (kissojen toimesta) jos laitan liian aikaisin ja synnytykseen on vielä aikaa...

Perjantaina tilasin parista eri nettikaupasta 3 kestovaippaa ystävän suosittelun ja demonstraation perusteella. Ainakin tällä hetkellä houkuttelevimmalta tuntuvat mahdollisimman helpot versiot eli all-in-one vaipat koska niissä tuntuu olevan vähiten työtä. Niinpä tilasinkin yhden kappaleen Totsbotsia, Charliebananaa ja Babylandia. Jos tykkään noista myös sitten käytössä, tulen tilaamaan niitä lisää koska nyt sain haravoitua nettikaupat niin perusteellisesti lävitse että luulen tietäväni mistä niitä saa edullisimmin. Voin laittaa kuvia sitten kun saan ne postissa. Tosi kivoja sävyjä ja kuoseja niissä oli tarjolla!

Imetystyyny meille on valmistumassa ihan piakkoin äitini toimesta. Löysin netistä hyvän ohjeen sen tekemiseen joten laitan kuvia + ohjeet kun tyyny on valmis :)

Nyt saa antaa rohkeasti vinkkejä jos tästä puuttuu mielestänne jotain oleellista tai jos listalla on turhiakin tuotteita! Tuntuu, etten vieläkään omaa kovin hyvää visiota kaikesta tarpeellisesta, enkä halua lastata tätä pientä asuntoamme täyteen vauvantavaroita mutta toisaalta ostosreissu heti synnytyksen jälkeen ei myöskään kiehdo. Sopivasti olisi siis hankinnoissa se avainsana :) Kaikki vinkit otetaan erittäin kiitollisena vastaan!

Vauvakirja Sintille

Eräs ystäväni vinkkasi, että kannattaa ostaa jo odotusaikana vauvakirja joka sitten luovutetaan aikanaan lapselle täydennettynä. Neuvolasta saatu Vau-kirja kun on ehkä enemmän äidille itselleen, ja ainakin itse pidän sen mieluusti omanani. Tässä eräänä päivänä poikkesin Suomalaisessa kirjakaupassa ja selasin todella tarkkaan kaikki tarjolla olevat opukset läpi. Omaksi yllätykseksenikin päädyin vanhaan klassikkoon eli Vauvamuistot - kirjaan joka muistaakseni oli peräti sama kirja jonka itsekin aikanaan sain.

Halusin tämän kirjan siitä syystä, että siinä oli todella paljon sivuja, 96 kpl, ja paljon vapaata kirjoitustilaa sekä halpa hinta: 9,90 eur. Valikoimaahan löytyi todella paljon ja niistä olisi voinut valita periaatteessa useammankin, mutta kaikista tuntui puuttuvan jotain vaikka kuvitus oli monessa kirjassa paljon parempi kuin tässä. Anne Geddesin kirja olisi myös ollut mieleeni, mutta se maksoi 3 kertaa enemmän kuin Vauvamuistot :)

Suunnitelmani on lisätä kirjaan paljon vapaata tekstikenttää, eli ottaa mukaan sellaisia juttuja joita siitä mielestäni puuttuu. Tässä muutama lisäysidea:

- laskettu aika

- kuka oli presidenttinä & pääministerinä kun synnyin

- paljonko maitolitra maksoi

- miten isä & äiti tapasivat

- valikoituja otteita Vau-kirjasta raskausajalta

- missä asuimme

- mikä oli työnimeni vatsassa ollessa

- mitä äiti sanoi ensimmäiseksi synnytyksen jälkeen

- mitä isä sanoi ensimmäiseksi synnytyksen jälkeen

Mistä vauvakirjasta olette itse tykänneet? Keksittekö muita hyviä lisäyksiä? :)

RV 35: Rentoutunut Vauvavarustelija

Piipahdin vain kertomaan, että täällä äitiyslomalla on aika mukavaa olla...:)

Olen ilmeisesti rentoutunut jo kunnolla, koskapa lyhyet yöunet ovat viimeisen parin päivän aikana muuttuneet hurjan pitkiksi koisaamissessioiksi ja sitä myötä päivätorkut ovat jääneet pois. Toki käsivarret edelleen puutuvat entiseen tapaan, mutta jostain syystä nyt on helpompaa jatkaa unia kyljenkäännön jälkeen ja unta vaan tuntuu riittävän! Ihanaa.

Lisäksi kalenteri on täynnä kaikenlaisia menoja tälle viikolle, sillä ajatuksella että mennään nyt vielä kun voidaan. Eihän sitä tiedä vaikka ensi viikolla jo synnytetään, sillä kaikki on mahdollista.

Tänään soittelin meidän tilatun pinnasängyn perään ja harmillisesti ne ovat maahantuojaltakin loppu. Me saamme siis omamme vasta marraskuun viimeisellä viikolla ja se hieman hirvittää ihan siltä varalta että vauva tosiaan tulisi etuajassa ja jäisi sitten alkuajoiksi ilman petiä. Vaunuistakaan ei ole vielä kuulunut mitään.

Yksityisellä teettämäni Streptokokki B:n testitulokset saapuivat perjantaina ja ne olivat negatiiviset. Huippujuttu, eli siis suurella todennäköisyydellä sitä ei ole elimistössä siinä vaiheessakaan kun synnytys koittaa joten tämän osalta voin henkäistä helpotuksesta.

Mutta maha, laskeudu jo pliis! Ei haittaa vaikka joutuisinkin vaihtamaan "ankkakävelyyn" kunhan tämä tukala yläkerran olo jo vähän helpottaisi....

RV 33+4: Tapahtumarikas viikko

Täällä mahankasvatus etenee ja hurjaa kyllä työpäiviä on jäljellä enää vain muutama! Väsymys on kova mutta sinnillä mennään tämä loppuaika.

Tällä viikolla on tapahtunut monenlaisia asioita. Tiistaina kävin yksityisen gynekologikäynnin aiemmin aikomastani syystä, eli siksi että halusin testauttaa Streptokokki B:n, koska neuvolassa sitä ei suostuttu seulomaan. Käynti oli oikein miellyttävä ja se oli ikään kuin neuvolakäynti mutta maksettu sellainen :) Gyne kehui loistavia verenpainelukemiani ja kertoi, että niiden kehitystä seuraamalla ennuste olisi, että synnytys tapahtuisi melko lailla lasketun ajan tietämissä. En tiedä mihin tämä sitten perustuu, mutta minusta se kuulosti hyvältä! Tosin ystäväni ehti jo kumota tämän teorian kertomalla, että hänellä oli aina 8 kk:lle asti loistavat arvot, mutta yhtäkkiä ne ampaisivat taivaisiin ja sen seurauksena oli loppujen lopuksi ennenaikainen synnytys. Hmm.

Keskiviikkona puolestani piipahdin neuvolassa terkan pakeilla ja sielläkin kaikki arvot olivat oikein mallillaan. Valittelin hänelle, että viimeisen parin viikon aikana rintakehää on ruvennut puristamaan ja ahdistamaan aika lailla masun noustua niin ylös. Rintaliiveissä käytän jo tuplajatkoja ja illoiksi täytyy aina oikaista pitkälleen venyttelemään ja heittää koko liivit pois vähäksi aikaa jotta saa hengittää vapaasti. Lisäksi välillä tulee suorastaan kuvottava olo jos makoilee liian pitkään selällään tai syö yhtään tukevammasti. Nämä oireet ovat tulleet kuin salama kirkkaalta taivaalta ja terkan neuvo oli, että vältä selällään makoilua, syö pieniä aterioita usein ja kohta helpottaa kun vatsa alkaa painua alemmaksi. Tuota jälkimmäistä odotan todella kovasti, koska olo on tosiaan mennyt jo aika tukalaksi!

Lisäksi terkka tiedusteli, että olenko kärsinyt närästyksestä, johon vastasin että en. Sitä minun ei olisi pitänyt sanoa, sillä eiköhän heti seuraavana päivänä närästys alkanut melkoisella voimalla..! ;) Nyt tässä onkin opetteleminen uudenlaiseen syömiseen, sillä heti raskauden alusta asti vaivannut supernälkä on alkanut laantua joten annoskokoja täytyy pienentää huomattavasti. Lounaissa olen palannut raskautta edeltävään ruokavalioon eli suosin erityisesti kevyitä keittoja. Nälkä tulee sitten tietysti pian uudestaan, mutta on helpompi olla kun ei mätä itseään kerralla täpötäyteen.

Ja vauvantarvikevarasto alkaa kasvaa, sillä tänään ostimme turvakaukalon autoon!! :) Olemme hiljalleen katsastelleet niitä eri paikoista, ja ensin mielessä oli ostaa ne säästösyistä netistä ulkomailta, mutta sitten tulimme siihen tulokseen että on sama ostaa ne kerralla pois jostain paikallisesta liikkeestä jos löytää sopivan, sillä laitokselta se vauva pitää kuitenkin saada kotiin joten turvakaukaloa tarvitaan heti ensimmäisenä joten niitä ei ehditä odotella välttämättä kymmentä viikkoa. Hankkimamme malli oli Maxi-Cosin musta kaukalo, jossa on Isofix-kiinnitys jonka saa tarvittaessa myös turvavöillä kiinni. Kyseinen yksilö oli pärjännyt myös testeissä loistavasti, tuloksena arvosana "erinomainen", eikä sen ulkonäkökään ollut yhtään hullumpi. Valitsimme väriltään mustan kaukalon. Tällä on myös sellainen loistava ominaisuus, että sen saa adapterilla kiinni meidän Teutonian BeYou-vaunuihin eli esim. kauppaan mennessä ei tarvitse siirtää nukkuvaa vauvaa kaukalosta vaunuihin vaan voi vaan siirtää hela hoidon vaunujen päälle. Kätevää :)

Tänään juttelin puhelimessa erään kaverin kanssa, jota en ole nähnyt pitkään aikaan ja joka on muuttamassa muualle. Hän kyseli, että onko mahani kovinkin iso ja kun vastasin "kyllä", kommenttina oli että "Älä huoli, se tuplaantuu siitä vielä". Ääkkk!! :D

Hauskaa viikonloppua ja tervetuloa uusille lukijoille!

RV 32+5: Uupunut odottaja

Meinasin kirjoittaa tuohon otsikkoon väärät viikot sillä luulin jo hetken, että kohta tulee raskausviikko 34 täyteen, mutta blogin laskurista huomasin kirineeni yhden viikon edelle ;) Eli siis ihan pian 33 täynnä!

Ajatukset alkavat suuntautua jo selkeästi mammaloman puolelle kun töitä on jäljellä enää vajaat 2 viikkoa. Töissä en pääse yhtään löysäilemään sillä käynnissä on ankara seuraajan perehdytys, ja samalla pitäisi siivota työpöytä ja arkistot sitä silmälläpitäen, että palaan takaisin aikaisintaan parin vuoden päästä jos silloinkaan. Olisi niin ihana jo keskittyä peseskelemään vauvan vaatteita ja listaamaan niitä kaikkia pieniä puuttuvia hankintoja, mutta energia on niin kortilla ettei iltaisin jaksa tehdä yhtikäs mitään ylimääräistä. Ihan sama meno täällä siis jatkuu kuin viimeiset 2 edellistäkin viikkoa.

Kannan lievää syyllisyyttä siitä, että mies tekee pitkää työpäivää (jotta pääsisi jäämään heti vauvan syntymän jälkeen isyyslomille) ja minä en suoriudu oikein niistä vähäisistäkään kotitöistä. Tunnen itseni laiskamadoksi kun makaan sohvalla kipeää selkää potien ja mies huhkii imurin varressa! Mutta onneksi mies aina lohduttaa sanomalla jotain kivaa, kuten "Teet jo ihan tarpeeksi kun kannat meidän lasta" :) *muru*

Eilen kävimme jonkin ihme energiapiikin voimalla työpäivän jälkeen katsomassa vauvansänkyjä. Olen yrittänyt vähän katsastella käytettyjä sänkyjä, mutta en ole onnistunut löytämään mitään täältä meidän alueelta. Niinpä päätimme, että on ihan sama käydä tilaamassa kaupasta se haluamamme vaihtoehto kun mielessä on kuitenkin juuri se yksi ja tietty malli jonka etsiminen voi ottaa aika kauan, emmekä halua ottaa riskiä että vauvareppanalla ei ole kotiutuessaan edes sänkyä odottamassa. Parin, kolmen viikon päästä liikkeeseen pitäisi saapua siis noudettavaksemme Brion valkoinen Two-pinnasänky, jossa on 2 eri tasovaihtoehtoa ja laskettava pitkä reuna jonka avulla saan vauvan nostettua yöllä viereeni vaikka puoliunessa :) Ihanuus! Ja sitten pääsee valitsemaan myös vaaleanpunaisia petivaatteita pikkuiselle :)

Lisäksi olemme katsastaneet netistä autoja, sillä sellaisen hankinta tulee eteen parin kuukauden päästä. Kyllä autot ovat sitten täällä Suomessa kalliita! Samaten autoon pitäisi ostaa kaikkine kiinnityssysteemeineen turvakaukalo, jota myös hieman alustavasti eilen katselimme, ja voi olla että päädymme ostamaan sen netistä, jolloin säästöä saattaisi saada aikaiseksi jopa satasen verran.

Maha on muuten laskeutunut mielestäni viime aikoina alemmas. Sain eräältä tuttavaltani kommentin, että se kuulemma ounastelee sitä että synnytys käynnistyy todennäköisesti viimeistään laskettuna aikana. Tiedä sitten tämän paikkansapitävyyttä mutta eipä se haittaisi jos näin olisi :) Sintti on myös jatkanut viikko sitten aloittamaansa supermöyrintää joka tuntuu todella vinhalta tuolla jossain oikealla alhaalla. En edes osaa kuvailla miltä liike tuntuu, mutta usein sen tullessa pitää ottaa seinästä tukea tai istua välittömästi alas. Eilen se tapahtui töissä juuri kun olin kävelemässä käytävää pitkin ja liike sai minut tarttumaan lähimpään ovenkarmiin ja voihkimaan ääneen. Tällä kertaa se kävi jopa kipeää. Kyse ei ole siis pelkästä potkusta vaan jos en tietäisi paremmin niin epäilisin että vauva heittää siellä alakulmassa volttia, mutta ei kai se enää näillä viikoilla pitäisi onnistua?

Maharasva: Stretch Mark Cream by Thalgo

Noin viikko sitten postista tupsahti Feeluniquen nettikaupasta tilaamani uusi maharasva. Aiemmin ostin tällaisen purkin, joka pääsi loppumaan parisen viikkoa sitten, joten päätin kokeilla jotain uutta tuotetta. Valitsin Thalgon Stretch Mark Creamin, joka oli aika hintavaa mutta kuitenkin tarjonnan kohtuullisemmasta päästä.

Olin tosi utelias kokeilemaan tuotetta, sillä olin noin viikon verran pärjäillyt ihan perus liruvoiteilla joita löytyi kotoa, mutta jotka havaitsin heti liian ohueksi. Innoissani lotrasin purkista varmaan kymmenesosan ensimmäisellä käyttökerralla, sillä en ollenkaan tajunnut miten hurjan paksua tämä Thalgon voide oli! Vielä aamullakin jouduin kaapimaan ylimääräiset mahan päältä pois, sillä eihän sellainen määrä mihinkään imeydy :)

Jatkossa olen oppinut säännöstelemään sitä paremmin, mutta ehkä kuitenkin on todettava, että se on minulle hieman liian täyteläistä sillä en juurikaan kärsi ihon kuivuudesta. Tarkoitus on siis ihan puhtaasti voidella masua vain siksi jotta se kestää venymisen paremmin ja jotta raskausarpia ei tulisi. Tässä voiteessa kuitenkin hyvää on se, että tuoksu ei ole niin tuima kuin siinä ensimmäisessä, mutta näköjään näin raskauden aikana mitkään tuoksut eivät oikein miellytä nenää kun olen niin mahdottoman hajuherkkä.

Ja muuten, raskausarpia ei ole tullut vielä ensimmäistäkään! Ehkä ahkera jokailtainen rasvaus on tosiaan auttanut joten tästä saa kyllä lisäkannustetta jatkaa :) Kysäisin viime neuvolakäynnillä terkalta, että milloin raskausarvet pääsääntöisesti ilmenevät ja vastaus kuului, että juuri näihin aikoihin jos ovat ylipäätään tullakseen. Toivottavasti saan vältettyä ne! (Oi ihana turhamaisuus!)

Kuinka A-kupin tytöstä tuli D-kuppilainen

Totta se on, täällä on siirrytty "parhaaseen D-sarjaan"! Hypätty niinsanotusti 3 pykälää ylöspäin. Näin ollen omistan siis elämäni ensimmäiset D-kupin rintsikat eivätkä ne tunnu yhtään liian isoilta ;) Hassua kyllä myös ympärysmitta on kasvanut 75 sentistä 80 senttiin, ja edelliset tuntuivatkin välillä niin napakoilta että melkein henkeä ahdisti. Nyt on taas helppo olla kun on sopivankokoiset liivit päällä!

Sen verran sanon kyllä, että ei D-kupin tytöillä välttämättä ole helppoa liiviostoksilla kun yllättävän harvasta sarjasta löytyi noin isoa vaihtoehtoa, mikä oli minulle yllätys koska eihän tuo koko nyt mitenkään harvinainen ole. Itse menin ostamaan mustia mutta kissanviikset, jouduin nappaamaan aivan eriväriset koska ne olivat ainoat jotka sopivat niistä parista hassusta olemassa olevasta vaihtoehdosta ;)

Samoin tässä eräänä päivänä kävin uimapukuostoksilla, koska tarkoitus olisi näin syksyn päälle siirtyä uimahallin puolelle kuntoilemaan. Tämä ostosreissu oli positiivinen yllätys, koska löysin kivat ja muodikkaan malliset uikkarit varsin kohtuuhintaan! Tiesittekö te, että Mamalicious myy myös uimapukuja? Halvalla pääsin, sillä tämä ostos kustansi vain n. parikymmentä euroa ja sillä pärjää varmasti raskauden loppuun asti.

Huomenna joudun piikitettäväksi sillä aamulla on vuorossa sokerirasitustesti :( Rupesin miettimään, etten tainnut saada siitä mitään lähetettä tai ohjetta, mutta ehkä homma tosiaan on sitten aivan suoraviivaista: ei ruokaa eikä juomaa 12 tuntiin ennen testiä. Syöminen nyt vielä menee, mutta tällä nykyisellä vedenkulutuksella tulee olemaan vaikeaa, ja suussa taatusti Saharan autiomaa. Jaiks.

P.S. Ne Kelan paperit odottaa edelleenkin...! Tänään pistän kyllä toimeksi, aivan varmasti...

Baby Belt - tukivyö

Eilen kävin ostamassa vihdoin tukivyön. Se on ollut ostoslistalla jo jonkin aikaa, mutta vasta perjantaina pääsin niitä katsastamaan ja eilen kävin sitten omani hakemassa kaupasta pois. Tukivyö maksoi n. 45 euroa ja säikähdin ensin hieman korkeahkoa hintaa, koska eräs ystäväni kertoi ostaneensa yhdenlaisen version toisesta liikkeestä vajaaseen puoleen hintaan. Piti lähteä sitten vielä katsastamaan muuta kaupungin tarjontaa, mutta päätös osoittautuikin loppujen lopuksi helpoksi kun sitä toista liikettä ei enää ollut edes olemassa!

Tukivyö on tällainen Anita maternity Baby Belt. Valitsin saatavilla olevasta mustasta ja valkoisesta jälkimmäisen, koska ajattelin sen käyvän ehkä vähän paremmin kaikenväristen vaatteiden kanssa. Kuten kuvasta näkyy, tuohon vähän lantion yläpuolelle tulee vyöosa ja sen päälle tuollainen pehmeämpi "masupussi". Kapistus tuntui yllättävän mukavalta päällä, mutta en ole vielä päässyt käyttämään sitä tositoimissa, eli nähtäväksi jää kuinka paljon tilaa se vie esim. farkkujen alla. Eilen kun sitä testailin, huomasin yhden ei-niin-kivan ominaisuuden: se puristaa jenkkakahvat "mukavasti" esille paidan alta ;)

Noh, mutta mitäpä sitä ei kestäisi jotta selkä saadaan kuntoon! Huomenna tuote lähtee käyttöön ja työpäivä aikana viimeistään selviää lopullinen käyttömukavuus.

Löytyykö teiltä kaapista tätä samaa vyötä ja mitä olette tykänneet?

Pakko vielä lisätä loppuun, että olen todella ylpeä itsestäni. Tällä kuluneella viikolla olen käynyt kahdesti salilla ja tehnyt koko joukon selän hyvinvointia parantavia liikkeitä. Lisäksi olen ollut tosi aktiivinen ja ollut paljon liikkeellä, mm. kävellen. Herkuttelua en ole ihan täysin pystynyt karsimaan pois, mutta eihän sitä kaikkea voi kerralla muuttaa ja tuo liikunnan lisäys on jo tässä vaiheessa enemmän kuin sata jänistä. :) Toivon todella hartaasti, että tällä kombolla (liikunta + tukivyö) selkä lopettaa vihoittelunsa ja pystyisin sietämään edes sen työviikon verran istumista!

Vauvavakuutus

Olimme päättäneet hyvissä ajoin, että tulemme hankkimaan vauvalle vakuutuksen sairastelujen varalta. Emme halua jonottaa sairaan lapsen kanssa julkisen puolen jonoissa ja päivystyksissä, vaan on mukava saada apua heti kun sitä tarvitsee.

Päätimme lähestyä kolmea suurinta vakuutusyhtiötä: Ifiä, Pohjolaa ja Tapiolaa. Tässä muutamia kokemuksia niistä. Hintoja en enää muista ulkoa, mutta muistaakseni niissä ei ollut suuria eroja näiden kolmen firman välillä. Ne taisivat kaikki olla enemmän tai vähemmän n. 300 paikkeilla per vuosi.

Pohjolassa saimme harmiksemme todella huonoa palvelua ja jätimmekin siitä asiakaspalautteen. Onneksi valituksemme käsiteltiin todella esimerkillisesti soittamalla perään, pyytämällä anteeksi ja jotain pientä hyvitystäkin saimme jopa tapahtuneesta. Sen sijaan heidän tuotteensa ei oikein vakuuttanut. Siellä vauvavakuutusta kutsuttiin "hoitokuluvakuutukseksi", ja omavastuuna he perivät 100 euroa per korvauskerta + 10% korvaussummasta. Kaikki kuitit pitää lähettää postissa ja jos ei halua tuota sataa euroa vähennettävän joka korvauspyynnöstä, on kuitteja jemmattava vuoden loppuun. Ainoastaan perimällä korvaukset kerran vuodessa voi päästä 1 x 100 euron omavastuulla (+10%).

If oli oma vakuutusyhtiömme ja tiesimme jo etukäteen, että todennäköisesti yhtiö tulee vaihtumaan, koska heidän vauvavakuutustuotteensa on keskustelupalstojen perusteella aika kuuluisa huonoudestaan. Siellä emme edes käyneet paikan päällä vaan sain tarjouksen puhelimessa, ja korvauspolitiikka vaikutti samalta kuin Pohjolassakin, eli omavastuu 100 euroa per korvauskerta + 10%. Lisäksi ikävä seikka oli, että vauvavakuutus muuttuu muutaman kuukauden iässä lapsivakuutukseksi ja tämähän on yhtiölle kätevä kohta rajata uuden vakuutuksen ulkopuolelle kaikki sitä ennen sattuneet sairaudet...

Valitsimme Tapiolan, josta tiesimme jo etukäteen että heillä on ilmeisesti markkinoiden paras vauvavakuutus. Kilpailutusrumba oli kauhea koska jouduimme käymään läpi kaikki meidän kodin vakuutukset korvaussummineen (yök) ja vertaamaan niitä oman vakuutusyhtiömme vastaaviin, mikä ei ikinä ole helppo urakka (siksiköhän olen lykännytkin sitä niin monta vuotta!). Vauvavakuutuksessa loistavaa oli se, että korvaushakemuksen voi tehdä netissä heti joka lääkärireissun jälkeen ja kuitteja ei tarvitse postittaa. Usein rahat ovat kuulemma tilillä jo parin päivän jälkeen. Omavastuu 100 euroa vähennetään vain eka kerralta ja muita lisämaksuja ei tule. Vakuutus jatkuu myös yhtäjaksoisena teini-ikään asti tai kunnes korvauskatto 50.000 euroa on saavutettu. Maksu myös halpenee kun ikää tulee lisää (tosin tämä pykälä oli varmaan muillakin yhtiöillä).

Valitettavasti niitä hintatietoja en tosiaan muista tarkkaan koska heitin heti muistiinpanoni pois kun kävi selväksi, että valintamme on Tapiola. Tosin tässä on vielä olemassa sellainen pieni jännitysmomentti, että vauvavakuutusanomukseni meni käsittelyyn eikä tullut heti voimaan, koska olen käyttänyt raskauden aikana lääkärin määräämää lääkitystä, eli siis tietysti kilpirauhasen vajaatoimintaan. Voisi kuitenkin olettaa, että se menee läpi koska mitään oikeita vaivoja ei vielä ole ollut joten minun pitäisi vaikuttaa suht kelpo asiakkaalta heidän silmissään. Jos tämä ei jostain syystä menisi läpi, en tiedä mitä tekisimme koska en missään nimessä kelpuuta Pohjolaa tai Ifiä noiden aiemmin mainittujen ehtojen takia.

Moni on kehunut Pohjantähteä koska heillä korvataan ainoana vakuutusyhtiönä maitokorvikkeet allergian osuessa kohdalle. Mitä olen ymmärtänyt, heidän muut vakuutusehtonsa sairauksien varalle eivät sitten ole yhtä kattavat kuin muilla. Emme kuitenkaan tällä kertaa ottaneet heitä kilpailutukseen mukaan, mutta kuka tietää jos Tapiola ottaakin ja hylkää meidän vakuutushakemuksen...?

Siinäpä infoa vauvavakuutuksista meidän kannaltamme. Vakuutusasiat ovat kuitenkin hyvin henkilökohtaisia ja oma valinta riippuu ihan täysin siitä mitä arvostaa. Meille oli tärkeätä se, että jos joudumme esim. korvien putkitukseen (á 1500 euroa) niin saamme siitä korvauksen heti eikä vuoden päästä, ja että korvausprosessi on muutenkin sujuva ja helppo. Pahoittelen tosiaan, ettei tämä vertailu ollut kovin kattava, mutta ehkä teillä lukijoilla on tähän jotain täydennettävää sellaisten varalta jotka vielä harkitsevat vakuutuksen ottamista...?

Maltofer - rautatabletit

Kuten aiemmin kirjoittelin, viime neuvolakäynnillä terkkari suositteli rautakuurin aloittamista alhaisen hemoglobiinin takia. Sain mukaan esitteen uudenlaisesta rautatabletista, jonka kanssa voi nauttia myös maitotuotteita eli käyttö on siinä mielessä tosi vaivatonta. Tämän tuotteen nimi oli Maltofer ja kun painelin apteekkiin sitä ostamaan, ilmeni että tuote on myöskin purutabletin muodossa eli mikä ainakin minun mielestäni lisää käyttömukavuutta huomattavasti.

Ainoa miinus oli tuotteen kallis hinta: 10 tabletin pakkaus maksoi peräti 15 euroa! Saatavilla oli myös isompi pakkauskoko, jonka hinta oli 30 euroa, mutta valitsin itse noista sen pienemmän.

Olen nyt käyttänyt Maltoferia kuuden tabletin verran ja valitettavasti täytyy todeta, ettei kyseessä ole minun henkilökohtainen suosikkini. Olisin ajatellut, että koska käyttö on niin helppoa, sitä mieluummin maksaakin vähän enemmän, mutta ei. Tuote on nimittäin muun muassa aivan uskomattoman pahanmakuinen! Ehkä tämän olisi voinut päätellä jo siitä, että kyseessä on tosiaankin rautavalmiste, eli ei siitä varmasti mitään karkinmakuista saa mitenkään, mutta kun se mönjä pitää huuhdella suusta joka kerta pureskelun jälkeen, en näe hirveätä eroa tavallisen tabletin rinnalla ;)

Jos jollakulla on vakavia nielemisongelmia pillereiden kanssa, niin sitten tätä varmasti kannattaa kalliista hinnasta huolimatta kokeilla, mutta luulen että minä palaan heti tämän pakkauksen jälkeen tavallisiin (ja halvempiin) tuotteisiin!

Tietääkö kukaan onko siitä mitään haittaa, jos ottaa rautatabletin juuri ennen nukkumaanmenoa...? Mietin nimittäin omaa maitotuotteiden käyttöäni, ja aika laillapa niitä kuluu tasaisesti pitkin päivää, ja miltei joka aterialla. Niiden välillä kun pitäisi olla 2h molempiin suuntiin.

P.S. Otin äsken tämän illan annoksen ja korjaan heti aiemmin sanomaani. Tabu ei ole ainoastaan pahanmakuinen vaan suorastaan kammottavan makuinen...brr! Onneksi ne ovat ihan kohta lopussa :D

RV 18 + 6: Katsaus Raskausoireisiin

Huomenna pyörähtää käyntiin yhdeksästoista raskausviikko, jännää! Viikon päästä siis voidaan sanoa, että ollaan puolivälissä raskautta :)

Ajattelin hieman taas kirjata ylös viimeaikaisia raskausoireita, etteivät vaan pääse vaipumaan unholaan.

Hiukset: kesän aikana olen ihmetellyt, että miksi blondi pääni näyttää yhä vain tummemmalta, vaikka uskollisesti pesen hiukseni hopeashampoolla. Raitojen uusimisestakaan ei ole kovin kauaa joten juurikasvusta ei siis pitäisi olla kyse. Sitten tajusin; hiukseni ovat yksinkertaisesti tummuneet raskauden johdosta! Olin toivonut, että minun kohdallani se hiuksiin liittyvä oire olisi mieluummin ollut rasvoittumisen vähentyminen, mutta kaikkea ei voi saada ;)

Hajuaisti: tänään mies huomautti, että hajuaistini on aivan selvästi tarkentunut koska nykyään se olen minä joka ensimmäisenä huomauttelee pahoista hajuista. Heti kun mies tämän sanoi, tajusin sen olevan totta koska hajuaistini on aina ollut todella heikko mikä sinänsä on ollut aika helppoa koska eipähän ole tarvinut kärsiä erilaisista lemuista! Uskoisin tämän kuitenkin palautuvan raskauden jälkeen siihen mistä lähdettiinkin.

Unet: En tiedä onko tämä varsinaisesti raskauteen liittyvä, mutta koska en parempaakaan keksi niin laitetaan se sitten tähän kategoriaan. Aiemmin lomareissulla oli noin viikon jakso kun näin jatkuvasti todella hengästyttäviä ja levottomia (ei siinä mielessä!) unia, joten aamuisin oli aina jotenkin sekava olo. Nyt unet ovat taas astuneet kuvioihin mutta entistä inhottavampina, koska ne ovat muuttuneet aivan selkeiksi painajaisiksi ja välillä niistä on jäänyt todella inhottava mieli. Muutama yö sitten heräsin aamuneljältä yhteen painajaiseen ja olin niin peloissani, että olisin halunnut kömpiä miehen kainaloon turvaa hakemaan mutta en mitenkään raaskinut herättää häntä. Vapisin siinä sitten yksikseni ja nukahdin vihdoin uudelleen. Hyi sentään! Enkä ymmärrä ollenkaan mistä nämä unet johtuvat, koska päiväsaikaan kaikki on hyvin, töissä ei ole minkäänlaista stressiä eikä mikään varsinaisesti pelota. Toivottavasti ne menevät nopeasti ohi koska tämä ei ole kovin kivaa :/ Onko muilla ollut pahoja unia?

Ja lopuksi, postista saapui se tilaamani masuvoide jonka tarkoituksena olisi ehkäistä raskausrpien syntymistä. Mönjää on tarkoitus sivellä joka päivä mahan alueelle ja jatkaa vielä 4 kuukautta vauvan syntymän jälkeen. Kyseessä on tällainen purkki, jonka tilasin internetistä:

Muuten ihan kiva rasva, mutta voi härregyyd mikä tuoksu! Se on jotenkin hirmuisen pistävä enkä oikein edes tiedä miten sitä parhaiten kuvailisin. Minulla on hämärä mielikuva, että kun joskus olen haistanut tiikeribalsamia niin tämä olisi jotain samantyyppistä. Aion kuitenkin sitkeästi käyttää purkin loppuun koska sen tilasinkin, mutta voi olla että siinä menee tovi koska se on aika iso: 125 grammaa :) Jos siis olette kovinkin tuoksuherkkiä, kuten minä, harkitkaa tarkoin ennen tämän tuotteen tilaamista!