Pikku piraija - auts, se puree!

Meidän Taika-tyttönen on kasvatellut viime aikoina hampaita, ja sunnuntaina hän päätti kokeilla miltä liharavinto tuntuu suukalustossa. Olin tyytyväisenä imettämässä kunnes yhtäkkiä: "Hauk!". Voi itku, miten kipeää se tekee!! Eikä siinä vielä kaikki, vaan typy iski raivokkaasti hampailla kiinni lukemattomia kertoja tuonkin jälkeen. Sydän syrjälläni imetin ja pelkäsin seuraavaa kertaa. Yritin noudattaa Sintin kanssa hyväksi havaittuja oppeja, eli isoon ääneen karjahtamista ja imettämisen lopettamista välittömästi sen jälkeen kun vauva on purrut. Taika pirahti itkuun vain kerran, muina kertoina äidin elämöinti tuntui häntä vain huvittavan. Ja äidin epätoivo puolestaan kasvoi..!

Jostain kumman syystä tämä pureskelu kesti vain 2 päivää. Sen jälkeen ei ole purtu eikä näykitty. Kummallista, mutta mahtavaa! Aiemmin olin iloinnut siitä, että typy on oppinut aika hyvin imemään ilman rintakumia ja arat rinnanpääni jopa kestämään sitä. Suunnittelin, että ehkä voisin jopa lähiaikoina luopua rintakumista kokonaan, mutta nyt en taidakaan uskaltaa. Se toimii välissä pienenä iskunvaimentimena joten taidan sittenkin vielä jatkaa sen kanssa ;)

Toissapäivänä löysin jostain kaulakuopan ja olkapään tienoilta fritsun. Arvatkaapas kuka sen on tehnyt - kyllä, tuo samainen pikku piraijani! Tyttö iskee hampaat tai huulet kiinni ihan sinne mitä tarjolla on, ja alkaa lupsuttaa. Sormestakin hän puree niin että sattuu. Epäilen, että kolmas hammas tekee tuloaan mutta en ole vielä keksinyt minne.

Muutenkin likalla on ihan hirveä meno päällä. Eilen hän kääntyi eka kerran ympäri ja tänään uusista taidoista riemastuneena kääntyy koko ajan. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että nokoset isin ja äidin sängyllä ovat nyt loppu. Ei uskalla ottaa riskiä siitä, että muksu rullailisi itsensä sängyltä pois ja kopsahtaisi parkettiin.

Toinen paikka, missä Taika ei voi pidätellä itseään on imetyshetket rinnalla. Parhaimmillaan molemmat koivet sojottavat kohti ilmaa ja vähintään yksi käsi mätkii tissejä, itseään pepulle tai päähän jne jne. Multi-taskaaja jo pienestä pitäen. Tuo samainen husominen ja huitominen tietysti asettaa omat haasteensa nukahtamishetkiin, mutta mitäpä ei äidin karhusylikaappaus pelastaisi...!

Ja 5kk:n neuvolassa meillä oltiin 8,1kg ja 67 cm. Piikit tuikattiin, niistä nousi ikävä kuume ja huono olo. Nytkin nenä vähän vuotelee.

Hyvää viikonloppua! :)

Pikkuinen nuhapotilas

Meidän Sintti-parka on kokenut huonoa tuuria viimeisen viikon aikana. Ensin puhkesi yksi hammas viikonlopun / alkuviikon aikana ja torstaina tyttö puolestaan heräsi nenä valuen kuin Niagaran putoukset - minä olin tartuttanut oman flunssani Sintille! Torstai meni vuorotellen niistäen omaa nenääni ja vuorotellen pyyhkien nenää Sintiltä. Koska molemmat olimme aika uuvuksissa, sylittelimme paljon ja otimme rennosti. Onneksi perjantaina nenu ei enää valunut eikä unikaan maistunut tavallista päiväunimäärää enempää. Tänään puolestaan uskaltauduimme jo ostosreissulle koska tyttö vaikutti terveeltä ja pirteältä. (Prisma on muuten Sintin ehdoton lempipaikka, siellä pää pyörii edestakaisin kuin väkkärä koska on niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää!)

Uusia taitoja tuntuu taas tässä vaiheessa karttuvan aivan roppakaupalla. Näin reilun 9 kk:n iässä Sintti osaa siis seisoa tukea vasten, koko ajan varmemmin ja varmemmin. Jos hänet ottaa seisomaan esim. sohvasta irti ja pitää vyötäröltä kiinni, tyttö alkaa pomppia ylös ja alas kuin kenguru hirmuisen äänitehosteiden säestämänä (ää ää ÄÄ ää Ää ää!), innosta piukeana. Samoin käsistä kiinni pitämällä on saatu muutamat kävelyaskeleetkin aikaiseksi.

Eilen/tänään olemme treenailleet "kädentaitoja" eli Sintti osaa nyt vilkuttaa hei heitä siten, että hän laittaa kättä vuoroin nyrkkiin ja vuoroin auki, mutta itseensä päin ;) Suurta hupia puolestaan aiheuttaa opettamani "pistä vitonen" ( = Gimme five). Kun tytöllä on toinen käsi pystyssä ja auki, sanon "pistä vitonen" ja läimäisen kevyesti kättä omallani, joka saa välittömästi aikaan kikatuksen. Aluksi neiti ei tietysti yhtään tajunnut mistä oli kysymys mutta läpsäisy nauratti, nyt taas hän osaa jo laittaa itse käden pystyyn ja odottaa innokkaana että läpsäisen :)

Olen jo pitkään huomannut, että nyt elämä alkaa olla tämänikäisen lapsen kanssa paljon helpompaa. Sintti viihtyy paljon itsekseen lattialla leikkien, tulee silti luokse kutsuttaessa, tuntuu ymmärtävän puhetta ja uskoo välillä jopa kun kielletään tai sanotaan ei. Ruokailu on normaalin neuvolan suosituksen mukaista eli kaukana ovat ne ajat kun tyttö tuntui olevan jatkuvasti tississä kiinni ja minä pelkkä hengittävä vaipanvaihto - ja ruokintakone. Toki meillä on aina ollut mukavaa yhdessä, mutta nyt kaikki on jotenkin erikoisen leppoisaa ja usein huomaan hengähtäväni kesken päivän, että kylläpä osaa elämä olla onnellista, kaikista hektisyydestään huolimatta. Varmasti näitä päiviä leimaa vahvasti tietynlainen lopullisuuden tunne, koska vuoden alusta menen töihin ja tiedostan koko ajan kuinka vauvavuosi lähenee vääjäämättä loppua kohden. Että meillä on sitten ihana pikkuinen neiti! Kunpa voisin laittaa teille kuvia katsottavaksi :)

Horror - maanantai

Onneksi on tiistai. Eilinen päivä oli aivan järkyttävä, sillä meitä oli kotona 2 kipeää potilasta. Minä sain taas jälleen kerran kipeän rintatulehduksen, joka alkoi sunnuntaina pienellä patilla oikeassa rinnassa. Ilmeisesti se sai alkunsa niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin liian kovaksi käytetystä liivinsuojasta joka painoi kovana kainalon puolelle, kun köllöttelin sohvalla samalle kyljelle. Varmaan tähän yhdistyi myöskin liian vähäinen rinnan tyhjennys, ja kun en ole jaksanut enää aikoihin pumpata kuin äärimmäisessä hädässä, joten siitähän se tulehdus sitten sai alkunsa kilpistyen täydellä voimalla eiliseen.

Sintti-reppana puolestaan tekee joukolla hampaita yläikeneen. Kaksi yläetuhammasta puhkesivat noin viikko sitten, ja sieltä on tulossa vielä käsittääkseni ainakin 3 kappaletta lisää. Tyttö ei oikein anna katsoa suuhun kun se on ymmärrettävästi tosi kipeä, mutta aina välillä saan tilaisuuden kurkistaa ja todellakin ne ovat sieltä puhkeamassa perä perää.

Päättelimme miehen kanssa, että muutama viikko sitten kärsityt yhtäkkiset huonot yöt useine heräilyineen johtuivat siitä, että hampaat ryhtyivät valmistelemaan puhkeamista. Pian sen jälkeen tyttö rupesi päristelemään suullaan aina ja joka paikassa, ja jotenkin tuntui vielä että erityisesti silloin kun suu oli ruokaa täynnä ;) Suuta varmaan kutitti vimmatusti. Nyt pari päivää neiti on ollut tosi kivulloinen, paljon kipeämpi kuin viikko sitten kun etuhampaat tulivat, eli itkua piisaa. Yöllä emme saa oikein nukutuksi sillä Sintin on vaikea nukkua pitkiä yhtäjaksoisia pätkiä erityisesti aamuyön aikaan, jolloin joudun ottamaan hänet viereen ja tietysti oma uni kärsii. Eilen sain todistaa todella epäluonteenomaista kärttyistä käytöstä, kun väsynyt lapsi ei pystynyt nukkumaan edes päikkäreitä tarpeeksi pitkiä pätkiä, max. vain 30-40 minuuttia kerrallaan ja heräsi sitten itkuisena ja väsyneenä. Sylittelimme paljon, mutta heti kun tytön laski lattialle, alkoi närkästynyt itku ja hätäinen perässä konttaus. Eilen piti antaa päivälläkin Panadolia sillä surku oli katsoa kun toisella oli niin kipeä ja uupunut olo.

Olisihan se päivä muuten sujunut aivan kohtalaisesti, mutta yhdistettynä tuohon omaan rintatulehdukseen yhdistelmä oli aika kammottava. Kärsin koko päivän sitkeästä päänsärystä joka ei lähtenyt särkylääkkeidenkään avulla mihinkään, ja koko ajan olisi uni maistunut sillä varsinkin iltaa kohden nousi lievä kuume. Nukuin aina yhtä aikaa Sintin kanssa ja todellakin olisin voinut nukkua pidempään kuin tuon puoli tuntia kerrallaan.

Hassua kyllä, kakan koostumus tosiaankin muuttuu kun hampaita tehdään! Tässähän tulee ihan vanhat pikkuvauva-ajat mieleen kun saa vaihtaa toisenkin vaatekerran päivän aikana kakkavahingon takia ;) Lisäksi tyttö puree kärppänä kädestä, naamasta tai ihan mistä vaan kiinni saa jos antaa. Olen yrittänyt tyrkyttää viilennettyjä puruleluja, mutta niitäkin enemmän tyttö tykkää jostain kovasta kuten Piltti-purkkien kansista, lego-palikoista tms. Niitä sitten purraan välillä itkun kanssa kun lelu osuu jonnekin oikein makeasti.

Viikonlopuksi lähdemme pitkästä aikaa reissuun ystävien kanssa, ja toivon totisesti että pahimmat hammasvaivat on siihen mennessä kärsitty ja että itse en enää kuumeile...

Onko teillä muillakin tehty kerralla koko kalusto suuhun vai tekeekö toisten vauvat tahdikkaasti vain yhden hampaan kerrallaan? :)

Äidin pieni iso vauva

Hei ihanaiset! Aika menee aivan huiman nopeasti niin ettei perässä tahdo pysyä. Aika ei tunnu riittävän välillä yhtään mihinkään, ainakaan jos tekee tässä normaalin arjen sivussa jotain lisäprojektia. Näiden päivien päällimmäisin tunne on mieletön haikeus siitä, että olen ilmoittanut meneväni vuoden alkupuolella töihin ja heti perään melkein katumus siitä, että teenkö oikein. Havahduin siihen, että meidän pikku natiainen tarvitsee lämpöiset talvivaatteet ja sen myötä päähän iski mielikuva siitä, miten tyttö seikkailee ensi talvena niissä samaisissa vaatteissa päiväkodin pihalla, ilman äitiä läsnä olevana 24/7. Mitenkähän se raukka oikein pärjää, ja niin pienikin vielä. Nyyh! (Vaikka pärjäähän se tietysti, reipas tyttö kun on)

Oli miten oli, välikausivaatteet ja toppapuku on nyt hankittu ja niistä jälkimmäinen pitäisi vielä asustaa. Kallista puuhaa, sanon minä. Välikausihaalarin ostin uutena merkkiä Reimatec eli meidän tytteli ei ainakaan pääse kastumaan :) Tähän kun hankittiin vielä päälle fleece-puku, lakki ja käsineet iski todellisuus ja ryhdyin katsastamaan talvivaatteita vähän käytettyinä versioina. Ystävän suosituksesta meille kotiutettiin sitten Facebookin suosiollisella avustuksella Lassietec-merkkinen toppapuku kokoa 80 cm jolla varmaan pärjätään pakkaset hienosti!

Motorinen kehitys on harpannut aimo askeleen eteenpäin. Puolitoista viikkoa sitten tyttö alkoi kontata (jonka ehdin jo luulla hänen skippaavan kokonaan) ja nyt etenee sujuvasti toisinaan ryömien, toisinaan kontaten. Istuminen on jo huomattavasti varmempaa kuin pari viikkoa sitten, jolloin sain olla jatkuvasti kauhusta kankeana kun tyttö muksahteli kumoon joka päivä iskien pienen nuppinsa lattiaan niin että kuului kauhea kumahdus. Harkitsin jo konttauskypärän harkintaa mutta onneksi tuo vaihe meni nopeasti ohi.

Sintti harrastaa lisäksi tukea vasten nousemista kontillaan, mutta seisominen ei kovin hyvin onnistu. Se on varmaankin työn alla, sillä jo muutaman päivän syöttötuolissa istuminen on muuttunut tahtojen taisteluksi kun tyttö tahtoo ponkaista kaiken aikaa pystyyn ja minä puolestani tahdon, että hän istuu kiltisti tuolissa ja syö eväänsä loppuun :) Mutta kummasti polviseisonnastakin saa hamuttua kaikki maailman tavarat niin sohvalta kuin TV-tason päältäkin! Pian alkaa se vaihe, että mikään ei ole Neiti Täystuholta turvassa.

Jokeltelu myöskin harppaa aivan selvästi kehityksessä eteenpäin. Sintti osaa jo kommentoida yllättäviä tapahtumia, esim. esineen putoamista lattialla pontevalla tokaisulla "Hö?". Muutenkin tyttö jutustelee mielellään ja vaihtelee äänensävyjä ja käyttämiään tavuja. Muutaman kerran olen jo tosissani kuulostellut, että tarkoittaako kiljahtelu "Äittä Äittä!" sitä mitä luulen :) Tosin taitaa sittenkin olla vielä vähän liian aikaista...

Ja meillä saatiin vihdoin lisää hampaita! Reilu viikko sitten pullahtivat molemmat yläetuhampaat yllättäen ulos ja syönti- ja unikiukkuilu sai jälleen luonnollisen selityksen. Onneksi tällä kertaa kipuilut menivät ohi aika nopeasti ja paluu normaali arkeen sujui kohtuullisessa ajassa. Hampaista huolimatta imetän edelleen, mutta olen asettanut sille takarajan. Olen koko ajan suunnitellut imettäväni noin vuoden ikään asti mutta siinä tienoilla tulee juuri pidempi matka ja heti sen jälkeen päivähoidon aloitus, joten liiallisten muutosten eliminoimiseksi on parasta lopettaa imetys joulukuun alkupuolella. Enää kolmisen kuukautta, toinen NYYH. Saattaa olla, että äidillä on isompi suru puserossa sitten kun aika koittaa.

Kylläpä aika kuluukin nopeasti. Kohta ne menee jo kouluun :)

Kiukkuinen vauva

Meille on muuttanut asumaan joku minikokoinen äkäpussi. Joku varmaankin kidnappasi sen kiltin, pienen ja hymyilevän pikkutytön ja toi salaa tilalle tuon kiukuttelevan pikkuihmisen..?

Ei nyt sentään, mutta melkoinen luonteenmuutos on koettu tässä ihan parin päivän ajan ja se saa minut vahvasti epäilemään, että sieltä olisi tulossa lisää hampaita. Ruoan kanssakin on taisteltu, kuten viimeksi kirjoittelin ja kaiken huipuksi noin 3-5 edellistä yötä meillä on nukuttu hirveän huonosti. Tyttö herää lukemattomia kertoja yössä ja me vuorottelemme nukuttamisessa, tosin minulla edelleenkin toimii parhaimpana tainnutuskeinona yötissi. Tämäkin tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, joten en oikein muuta keksi kuin hampaiden tekemisen. Tosin vaikka kuinka yritän kurkkia sinne suuhun, ei siellä näy oikein mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Ei uutta purupintaa, ei pattia, NOTHING. Toivottavasti kohta se sieltä puhkeaa, sillä jos tämä ei ole sitä, olemme pulassa.

Tänään neiti on tosiaan menettänyt hermonsa aivan mistä tahansa. Jos lasken sylistä lattialle, alkaa itku. Jos kirja on luettu ja laitan sen pois, itkua. Jos menen viideksi sekunniksi pois näköpiiristä, itkua. Ei meillä siis kunnossa olla, mutta otsaakaan ei kuumota joten jospa se kaiken syypää löytyisi kohta suusta.

Syömisten kanssa olen koittanut vaihdella järjestystä tissi-sose tai sose-tissi. Ihan siksi, jotta molempia saataisiin sopivasti sillä usein sitä viimeksi annettavaa hyljeksitään kun masu on jo pikkuisen täynnä ensimmäiseksi annetusta. Tosin heti on mainittava, että syömishankaluudet saivat radikaalin helpotuksen sormiruoan lisäämisestä. Sintti suorastaan rrrakastaa omin kätösin syömistä!! Sain ystävältäni hyviä vinkkejä liittyen sormiruokailuun ja tajusin heti tehneeni aloittelijan mokan, sillä olen antanut aivan liian pieniä palasia. Eihän tuollainen 7,5 kk:n ikäinen natiainen mitenkään voi osata vielä poimia sormilla kovin pieniä ja varsinkin liukkaita hedelmän tai vihanneksen palasia. Kaverini suositteli tarjoamaan esim. banaanin kimpaleita joista saa hyvän otteen ja se nimenomaan tepsi. Leikkasin banaanista koeluontoisesti sellaisen 5-7 cm kokoisen palasen ja Sintti tarttui siihen onnessaan koko kouralla ja vei tietysti välittömästi suuhun, alkaen jyystää sitä kahdella pienellä alahampaallaan. Mikä sotku, mikä riemu :D En tiedä kummalla meistä loppujen lopuksi oli hauskempaa.

Sen jälkeen olen tarjonnut vesimelonin palasia, kurkusta ison palasen niin että reunat on leikattu pois ja jäljelle jää vain se pehmeä keskusta, keitettyä kukkakaalta ja leipää. Lisäksi melkeinpä joka liha- ja vihannesoseen tarjoilun yhteydessä Sintti saa aluksi yhden tai kaksi maissinaksua. Äsken keittelin iltaruoaksi muutaman kierrepastan, 2 pötköä porkkanaa ja kukkakaalta. Ensiksimainitut ovat siis listalla ensimmäistä kertaa ja on hauska nähdä mitä Sintti tuumaa pastasta :)

Meillä muuten opittiin aivan äsken istumaan! Iso kehitys lähti käyntiin kun rupesimme soittamaan tytölle musiikkia ja erityisesti läppäriltä lastenlauluja joissa on mukana hauska video. Niiden tahdissa Sinti "jumppasi" viikonloppuna innokkaasti, liikuttaen koko kroppaansa ja ennenkuin huomasimmekaan, neiti oli vääntänyt itsensä istuma-asentoon. Seuraavana päivänä tuli todistettua, että kyseessä ei ollut vahinko sillä sama temppu toistettiin uudestaan. Tosin äitiä välillä hirvittää kun istumista koitetaan jollain kovalla alustalla kuten laminaattilattialla, sillä koordinaatio on vielä sen verran heikkoa että siitä saattaa humpsahtaa helposti päälleen...

Ai niin, ja meillä on muuten päiväunien määrä selvästi vähentynyt. Sintti nukkuu enää n. 2h päivässä mutta osissa, noin 2-3 pätkissä. Mitenkäs teillä muilla nukutaan?

Jospa nukkua mä saisin...

Nyt voin vihdoinkin todeta ääneen, että täällä eletään meidän tähänastisen vauva-arjen vaikeinta aikaa. Ja lapsi on kohta puolivuotias! Ongelmana siis edelleen unenpuute ja kohta se on muuttumassa ihan krooniseksi. Aamulla ihmettelin herätessä, että miten tässä on nyt jopa suht koht ihmismäinen olo ja kelloa katsoessa totesin, että viime yönä "saatiin" nukkua jopa 6h. Ennen Sintin syntymää olisin ollut hätää kärsimässä niin lyhyiden yöunien kanssa! No, ehkä tässä vertailukohteena toimii toissayö jolloin unta kertyi vain 4h ja sekin pätkissä.

Kyllä, Sintti tekee edelleen hampaita. Ilmeisesti meillä tilataan koko purukalusto kerralla kun ei pidetä yhtään taukoja välillä. Suuhun on vähän vaikea katsoa kun Sintti ei siitä tykkää, varmaan käy kipeää ja koko suu on arkana, mutta oveluutta käyttämällä olen onnistunut näkemään mielestäni 4 pikkuhammasta ja/tai niiden alkua. Se ihka ensimmäinen hammas on jo reilusti puolivälissä tulossa ja ai että sillä saa napakat pikku puraisut aikaiseksi äidin eri ruumiinjäseniin! Nykyään saa olla tosi varovaisena jos tyttö lähtee vetämään esim. sormea suutaan kohti, sillä siihen voi tulla kunnon jälki.

Avauduin eilen tästä kaikenkattavasta väsymyksestä ja sen sivuvaikutuksista yhdelle ystävälle, joka meidän aikatauluista kuultuaan suositteli vahvasti iltapumppauksen lopettamista. Sintti nimittäin edelleeenkin menee unille klo 19.30-21.00 paikkeilla ja itse olen tyhjentänyt molemmat rinnat pumppaamalla n. klo 23. Ongelmana on, että koko ruljanssiin menee helposti 30-45 minuuttia ja se on pois sekä vähäisestä omasta ajastani että niistä kallisarvoisista yöunista.

Olen pumpannut, että rinnat eivät ole aamuisin aivan räjähtämispisteessä, ja jotta saisin Sintille maitoa pakastimeen. Siellä onkin jo varmaan useampi litra kerättynä, enkä tiedä onko edes järkeä pumpata sinne mitenkään tolkuttomasti kun eiväthän ne loputtomiin säily....Mutta jotenkin on niin kova kynnys antaa maidontuotannon alentua Sintin nykyiselle tasolle. Lisäksi kun näyttää myös siltä, että tyttö saattaa hyvinkin hylätä rinnan lähikuukausina kun imeminen on niin tylsää puuhaa nykyisin. Pitänee vielä työstää tätä ajatusta ennenkuin tohdin lopettaa..:)

Löytyykö lukijoilta muuten hyviä vinkkejä minkälaisia puruleluja kannattaa tässä hampaidentekovaiheessa tarjota vauvalle? Meillä on pari sellaista jääkaapissa viilennettävää purulelua ja ne ovat ihan ok Sintin mielestä mutta olisi kiva tarjota jotain "järeämpää". Yksi uutuus mikä meillä on otettu käyttöön on maissinaksut. Tytöllä on ollut hyviä ilmeitä sitä maistellessa, mutta varsinkin kun tarjoan naksua omasta kädestäni suoraan suuhun, hän järsii sitä vimmalla ja hankaa kutiavia ikeniään naksun karheaan pintaan. Tosin näitäkään ei ihan tolkuttomasti voi antaa kun ovat kuitenkin samalla ruokaa. Lisäksi eräs ystäväni vinkki oli, että vauvalle voi ostaa leikkikaluksi sellaisen pienen hammasharjan jossa on leveä kädensija eli hän ei saa tukittua sitä kurkkuun, mutta pureksimalla harjaosaa se stimuloi kivasti ikeniä ja hammas tulee paremmin esiin. Aionkin mennä tästä kohta kauppaan ostamaan sellaista!

Ihanaa kesäistä lauantaita! :)