Anonyymit Addiktit

Yleensä olen sellainen ihminen, joka rakastaa kuumuutta. Mitä kuumempaa, sen parempi. Enkä valita koskaan! Siinä vaiheessa kun muutamat muut alkavat valumaan hikeä ja anomaan armoa säiden jumalilta, minä huudan "lisää lisää!". Mutta nyt, miten tämä 35 astetta alkaakin tuntua niin läkähdyttävältä...ja päikkäreitä on otettava harva se päivä.

Samoin, ihan uusi ilmiö: minusta on tullut vessariippuvainen. Vähintään kerran tunnissa on päästävä vessaan, ja ihan sama jos sieltä tuleekin vain desi kerrallaan mutta hätä on kova. Ja siinä vasta mielenkiintoinen ohjelma päivälle lomakohteessa jossa kävellään paljon. Kun olet lähtenyt edellisestä wc-paikasta, rupeat jo suunnittelemaan mistä löytyisi seuraava. Samoin automatkat ovat saaneet ihan uusia ulottuvuuksia kun vessahätä saattaa iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta ja silloin alkaa ihan armoton huoltoasemien kyttääminen.

Uhh, ihan hirvittää millaiseksi tämä menee muutaman kuukauden päästä kun nyt on jo tällaista! Turha haaveilla elokuviin menosta kun ennen raskauttakaan en meinannut selvitä 2,5 h leffasta ilman vessakäyntiä ;)

Masukuvia

Tässä heti alkuun laitan pari masukuvaa, kun olette niitä pyydelleet. Kaikki alusta asti ottamani kuvat ovat vielä kotona joten niitä en saa mukaan eli aloituskuva normaalitilanteesta puuttuu. Tässä kuitenkin kuva ilman vaatteita, sekalaisissa alkkareissa :)

Anopin mukaan näytän ilman vaatteita (bikineissä) melkein ei-raskaana-olevalta joten tässä verrokiksi myös äitiyshameen kanssa. Pakko myöntää, että hänen sanoissaan on perää, sillä minusta myös vauvamasu näkyy paljon selkeämmin tämä hamonen päällä. Mitäs mieltä te olette?

(Kroppa on näköjään mutkalla kuin S-kirjain, koska yritin pitää käsiä ylhäällä että olisi parempi näkymä!)

Ja koska olen näköjään ottanut tavakseni raportoida viikon tissikuulumiset, niin jatketaan sitten samalla linjalla kuten on aloitettukin. Eilen huomasin osittain kauhuksenikin, että oikea rinta on ottanut melkoisen kasvuspurtin vasemman jäädessä rannalle soittelemaan. Kokoero alkaa olla melkoisen selvä, joten siinäpä vasta ongelma: saakohan jostain rintsikoita joissa toinen kuppi on D:tä ja toinen C:tä..? ;) Ja, olisikohan tästä vedettävä Jiin postauksen perusteella myös sellainenkin johtopäätös, että nyt on poika tulossa!

En ole tainnut muistaa kertoa niskapoimu-ultran tuloksia. Ennen lomalle lähtöä odotimme kuumeisena luvattua kirjekuorta tulevaksi, mutta puolentoista viikon odottamisenkaan jälkeen sitä ei kuulunut, vaikka äitini kävi asunnolla pari kertaa tutkimassa saapuneen postin. Tästä heräsi tietysti välitön pelko, että nyt on jotain vialla koska eivät lähetä tuloksia suoraan minulle, vaan seuraavaksi saankin puhelun neuvolasta jolloin käy kutsu jatkotutkimuksiin. Mutta vielä kahden viikon jälkeenkään ei kuulunut kuorta eikä puhelua. Kaivelin sitten reissun päältä interetin syövereistä neuvolan puhelinnumeron ja soitin meidän terkkarille, mutta huh helpotusta: kaikki olikin kunnossa ja tulos normaali! Hänen mukaansa tuloksia ei ikinä lähetetäkään kotiin vaan ne tulevat neuvolaan ja sieltä soitetaan vasta jos on jotain syytä huoleen?? Voisin vaikka vannoa, että meille luvattiin lähettää ne tulokset kotiin ja tiedän muutaman muunkin saaneen tulokset suoraan itselleen. No, yhtä kaikki, onneksi tulos oli sellainen kuin toivottiin eikä tarvitse enää miettiä asiaa.

Vielä olisi jäljellä pari ihanaa ja lämmintä lomapäivää, ja sitten on palattava taas kotiin :)

P.S. Muistakaa osallistua Pinkin Pingviinin arvontaan!

Oivallus

Minulta meni juhannus melkein huomaamatta ohi, sillä lennähdimme miehen kanssa etelän lämpöön viettämään viimeistä kesälomaviikkoa. Muiden blogeista lueskelin hyvän juhannuksen toivotuksia, ja niistä muistin, että sellainenkin juhla oli juuri meneillään :) Toivottavasti teillä oli kiva juhannus!

Tänään oivalsin yhden aika tärkeän asian. Tajusin, kuinka hirveän helpottava tunne on kun ei tarvitse enää yrittää suorittaa jotain yhtä ja suurta asiaa, tietämättä koskaan milloin sen aika koittaa - tulla siis raskaaksi. Voi vain olla ja nauttia elämästä, nauttia tästä raskaudesta tarvitsematta enää kiiruhtaa mihinkään. Minua on siunattu todella helpolla raskaudella ja varmaan juuri siitä johtuen välillä menee minuutteja, ehkä tuntikin kun en edes muista olevani raskaana. Sitten yhtäkkiä kun taas muistan, onni tulvahtaa minuun äkkiarvaamatta ja lasken käden vatsalleni, silitellen pientä Sinttiä joka on siellä jossain sisälläni kasvamassa.

Silloin mietin, että tätäkö se onni on? Tietää, että meissä jatkuu elämä ja jotain suurempaa on liittymässä pysyvästi meidän elämäämme puolen vuoden kuluttua. Aika on kulunut hirveän hitaasti, mutta toisaalta se on samalla kiiruhtanut. Huomenna kun herään, on meidän raskaus kestänyt tasan 16 viikkoa eli 17. viikko pyörähtää käyntiin. Kukapa olisi puoli vuotta sitten uskonut, että nyt ollaan tässä pisteessä?

Vaikka moni pelkää synnytystä ja tulevaa vanhemmuutta, minä en osaa pelätä. Hullu. Lähinnä toisinaan mieleen juolahtaa kauhulla ne mahdolliset vaaranpaikat, joita pienen eteen tulee väistämättä, mutta niistä kyllä selvitään. Kunhan minä vain saisin sen meidän hartaasti odottamamme nyytin syliin vihdoin 24 viikon kuluttua! En malta odottaa tapaamistamme.

Hiljalleen olen heittänyt hyvästejä sellaisille asioille, joita ei enää tehdä (niin helposti) vauvan kanssa. Helpot arkitoimet, kahdenkeskinen loma oman miehen kanssa, nopeat lähdöt eri paikkoihin, pakkaaminen vain kahdelle, ex tempore - reissuun lähdöt jne. Hyvästi kaikki, olen valmis siirtymään seuraavaan elämänvaiheeseen! Tervetuloa, pikkuinen Sinttimme.

RV 15 + 3: Selkävaivainen lomailija

Kiitoksia monipuolisista kommenteista edelliseen vaunupostaukseen! Sain tosi hyviä näkökohtia oikean tuotteen valintaan, sillä en tosiaankaan tunne aihetta (vielä) kovin hyvin :)

Yhtäkkiä tuntuu siltä, että raskausviikot viuhuvat kovaa vauhtia eteenpäin, sillä nyt on jo kuudestoista viikko menossa, mikä on ihan uskomatonta. Harmikseni olen kuitenkin todennut, että olemme miehen kanssa unohtaneet ottaa raskausviikon perinteiset valokuvat sekä edelliseltä että tältä viikolta, mutta sitä se loma näköjään teettää. Olen myöskin osoittautunut aika huonoksi päiväkirjan kirjoittajaksi, sillä muistiinpanoni neuvolan antamaan Vau-kirjaan laahaavat noin pari viikkoa perässä. Enkä muuten sitten tullut ikinä ostaneeksi muuta kirjaa, vaan olen raapustellut kommenttini kyseiseen opukseen, vaikka kirjoitustilaa on mielestäni todella vähän. Joillekin viikoille jopa ei ollenkaan! Sen saadun oppaan kanssa mennään nyt ainakin tämä raskaus, ja jos saan aikaiseksi, niin ensi kerralla hankitaan jotain parempaa.

Uudeksi raskausoireeksi olen kehittänyt alaselkäkivun. Välillä alaselkä on todella huonossa kunnossa, jopa venähtämisen rajamailla, ja olen huomannut, etten enää samalla tavalla pysty vetämään notkoselkää omilla lihasvoimillani suoraksi kuin ennen. Erityisesti tämä tuottaa ongelmia vatsapuolelta, sillä...noh, masu ei ole enää ihan kokonaan minun hallittavissani ;) Täytynee kuitenkin keksiä miten saan pidettyä kroppani kunnossa, sillä kroppani on sitä laatua joka alkaa prakaamaan vähän joka puolelta liikunnan puutteessa. Kun pääsen lomalta kotiin, alan taas treenata säännöllisesti omalla paikallisella kuntosalillani, ja ehkä oireet siitä helpottuvat. Until then - onko kenelläkään antaa hyviä vinkkejä alaselän treenaamiseen, joihin ei liity vatsallaan olo tai kuntosalin laitteet? :)

Ja olen tainnut unohtaa kertoa, että olen alkanut hiljalleen tulla "raskauskaapista" ulos. Lähipiirissä melkeinpä kaikki tietävät jo meidän raskaudesta, sillä ei ole enää varsinaista syytä salata asiaa. Jotkut henkilöt olivat huomanneet asian, vaikka en ollut sitä aiemmin kertonut, sillä olen tosiaankin aika eri mallinen nyt kun tavallisesti (vaikka masu ei sinänsä mitenkään valtava olekaan). Pääosa kuitenkin yllättyi positiivisesti ja olemme saaneet paljon lämpimiä onnitteluja, mikä tietysti on mukavaa. Salaisuuden verho katoaa lopullisesti sitten kun palaan kesälomalta töihin eli parin viikon päästä, jolloin on pakko kertoa koska siinä vaiheessa sellaisia kesävaatteita ei ole olemassakaan millä tämä etureppu peitettäisiin! ;) Don't worry, en aio kuitenkaan harrastaa niitä ärsyttäviä Facebook-päivityksiä, vaan todennäköisesti aion pitää koko asian pois sieltä 100%:sti. Ne ihmiset, joiden tarvitsee asiasta tietää, saavat kuulla sen minulta itseltäni.

Painosta sen verran, että yllätyksekseni se on noussut (suhteessa lähtöpainoon) melko paljon. Lähtöpainoni oli 54,5 kg eli sellainen keskimääräinen oma paino, ja tänään viimeksi painoin 59,5 kiloa. Eli jopa viiden kilon painonlisäys kun takana on vasta yksi kolmannes! Minulla ei ole hajuakaan, onko tuo suhteessa kuluneeseen ajanjaksoon paljon vai vähän. Hurjalta tuntuu kuitenkin, että uudelle kymmenykselle astuminen on aivan muutaman päivän päässä ;) Painosta en kuitenkaan ota itselleni stressiä, koska tämä on väärä ajanjakso dieettailla. Olen koittanut syödä monipuolisesti ja ottaa kiltisti raskaus- ja imetysvitamiinit joka päivä. Vauvan pitäisikin olla varmaan jo n. 10 cm mittainen ja mukavasti lapsukainen tuntuukin kasvavan koska maha pyöristyy hitaasti mutta varmasti :)

P.S. Minusta tuntuu, että tissiosasto on TAAS kasvanut vähän lisää...! D-kuppi odottaa...

Vaunuostoksilla netissä -> ihastusta ilmassa!

Olen ryhtynyt hiljalleen tutkiskelemaan vaunuasioita. Aluksi hyvänä lähtökohtana toimi joku muinainen Vauva-lehden numero, jossa vertailtiin eri vaunumerkkien kalliimpia ja edukkaampia yksilöitä. Lisäksi tein hieman taustaselvitystä netistä, kun selvisi mitä merkkiä ehkä lähdemme tavoittelemaan.

Ja nyt minulla on alkava vaunuihastus! Tämä on kuitenkin vasta sellaista kevyemmän luokan tunteilua, koska emme ole vielä kohdanneet elävässä elämässä joten ei voi vielä tietää, säilyykö tämä tunne ensitapaamisen jälkeenkin. Jos säilyy, niin tästä voi seurata vielä vuosikausien rakkaussuhde ja tuleva ostoksemme saattaa päästä palvelemaan aina jopa kolmen lapsukaisen verran.

Tattadadaa.....ja se on......

Teutonia Prestige!

Jostain syystä kyseiset vaunut miellyttävät silmääni aivan tuhottomasti, ja kuulemani perusteella kyseessä on myöskin varsin laadukas yksilö. Rattaat näyttävät tukevilta ja värivaihtoehtojakin löytyy vaikka muille jakaa. Sen sijaan käyttöominaisuuksista minulla ei ole hajuakaan koska en ole päässyt luonnossa edes näköetäisyydelle. Kiesit kustantavat Suomesta hankittuna arviolta 800-900 euroa, mutta löysin erään luotettavalta vaikuttavan saksalaisen nettikaupan, joista useampi oli nettikeskustelujen perusteella tilannut nuo vaunut ja säästänyt parisen sataa euroa. Tässä vielä kyseisen puljun osoite (vähän niin kuin muistiksi itsellenikin josta tuolta innostun tilaamaan):

http://www.babyonlineshop.de/kinderwagen/

Tosin toimitusaika Suomeen saattaa kuulemma kestää n. 10 viikkoa, eli kovin viime tippaan ei tilaamista kannata jättää. Niin, ja tuolla sivustolla Prestigen malli onkin nimeltään Mistral.

Nyt kun tämä oma vaunuosaaminen on aika heikoissa kantimissa, olisi mukava kuulla vähän teidän kommentteja ja minkälaisia ominaisuuksia kannattaa pitää silmällä vaunuostoksilla. Onko kukaan hankkinut näitä Teutonian rattaita ja ovatko olleet käytössä hyvät?

Jännä nähdä sitten itsekin, että miten mielipide muuttuu kun päästään oikeasti vaunuja koeajamaan ja käsittelemään! Meilläkin on nimittäin miehen kanssa jonkin verran pituuseroa, joka käsittääkseni vaikuttaa tuohon työntämispuoleen. Lisäksi laadukkaita vaunuja saa varmasti edullisemminkin, mutta olen ajatellut, että tähän asiaan on nyt mukava panostaa vähän enemmän rahallisestikin, varsinkin kun olemme saaneet niin paljon säästöä aikaan ilmaisten vaatteiden ja tarvikkeiden muodossa :)

Sintin vaatevarasto karttui potenssiin tuhat!

Olen joskus aiemmin kirjoittanut siitä, kuinka meitä odottaa miehen suvun puolelta valtava kasa vauvanvaatteita jotka ovat jääneet kahdelta pieneltä pojalta yli ja odottavat vain meidän jälkikasvua. Nyt sitten täällä lomaillessamme kävimme noin 10 pahvilaatikollista kamppeita läpi ja tässä se paras osa joka muuttaa meille.

Jep, tuo pahvilaatikko on tosi iso ja siellä on vaatteita aina koosta 50 eteenpäin kokoon 98 asti...Nyt pitäisi vain keksiä, että miten tuo kaikki kama saadaan roudattua kotiin :)

Raskausoireita ja mammavaateostoksia

Rupesin vielä edellisen postauksen jälkeen miettimään mahdollisia muita oireita, joita olen kokenut ja löytyihän niitä vielä enemmänkin. Viimeiset pari viikkoa olen kärsinyt melkoisesta väsymyksestä, joka suorastaan pakottaa lepäämään tietyssä vaiheessa päivää. Tämä voi hyvin liittyä tähän älyttömään kiireeseen joka on vallinnut viimeiset pari kolme viikkoa, mutta koska se on niin pohjaton, epäilisin aiheuttajaksi vauvelia. Ajankohta on sinänsä hassu, koska kaikissa tietolähteissä sanotaan aina, että väsymys vaivaa ekat 3 kk:tta minkä jälkeen helpottaa, mutta minulla tämä asia olisi nyt kääntymässä ihan toisinpäin :)

Lisäksi kuvioihin on tullut päänsärky, jota tavallisesti poden todella harvoin. Eilen kävin vähän pidemmän ostosreissun ja sieltä tullessani päätä särki ihan vietävästi eikä nukkuminenkaan auttanut, joten jouduin ottamaan yhden Panadolin, vaikka olenkin yrittänyt vältellä lääkkeiden ottamista näin raskauden aikana. Näitä päänsärkykohtauksia on tullut noin muutaman päivän välein, ja osasyyllisenä saattaa olla myös armas aurinko.

Toissapäivänä kävimme muutaman tunnin kävelylenkin ja sieltä kotiutuessamme olin myöskin aivan raato! Näin sitä vain kroppa pistää rajat pystyyn, että minkälainen määrä liikkumista on soveliasta ja sitten kanssa levätään jos on tullut reippailtua liikaa :)

Vähän nolottaa tunnustaa, mutta näin raskauden myötä olen ollut aika helposti ärsyyntyvä. Poltan proppuni nopeasti ja välillä itsekin ihmettelen, että mitä oikein tapahtui ;) Liikenteessä olen aina ollut melko vauhdikas liikkeissäni, mutta viime viikot olen päästellyt melkoisia ärripurreja suustani kun asiat eivät tapahdu sujuvasti (mikä siis normaalistikin on tietysti aika rasittavaa!). Onneksi suurimman osan ajasta istun siellä ratin takana ihan yksikseni niin kenenkään muun ei tarvitse kuunnella sitä mekastusta, hihhih!

Itku on ollut edelleenkin tosi herkässä ja viimeksi itkin sunnuntaina kahteenkin otteeseen, ja suurimmaksi osaksi pelkästä väsymyksestä kun olin niin poikki ja olisi pitänyt ehtiä hoitaa monta asiaa. Onko siis ihmekään, että mies ei meinaa pysyä perässä kaikissa näissä tunnetiloissa :) Voi näitä hormoneja! Onneksi suurimman osan ajasta olen kuitenkin ihan "normaali" ja nuo itkut ja kiukut ilmenevät vain ääriolosuhteissa (juu, ajaminen on sitä!).

Olen muuten hankkinut viime viikkoina reippaasti äitiysvaatteita, koska tämän ruhon päälle ei enää kerta kaikkiaan pysty vetämään vanhoja farkkuja. Löysin jokin aika sitten H&M:ltä kivat mustat suorat housut ja monien teistä suosittelemasta Mamalicious-mallistosta farkut. Tosin noiden farkkujen kanssa tein sellaisen virheen, että valitsin oman normaalin kokoni eli napakasti istuvat versiot, ajatellen että kyllä se trikoo-osa masun kasvulle riittää. Käytössä olen kuitenkin todennut, että kyseisten housujen vyötärönauha on aivan liian piukka jo nyt ja jos haluan niitä käyttää, joudun varmaankin käyttämään niitä ompelijalla. Ne ovat tosi kivan malliset housut joten olisi sääli heittää niitä poiskaan, jos joku vaan pystyy loihtimaan vyötärönauhaan jonkinlaisen levennyksen. Suosittelen siis lämpimästi äitiyshousujen ostajia ottamaan hieman isomman koon kuin yleensä, sillä lisätilaa tarvitaan!

Eilen ostin yhdet farkut lisää, shortsit ja kivan farkkuhameen. Bikinit hankin myös jotta on vähän vaihtelunvaraa rannalle. Tällaisilla keleillä olisi hyvä olla olemassa toisetkin capri-housut, mutta täytynee tyytyä pyörittämään vielä yhtä olemassaolevaa paria pesukoneessa :)

Kuinka A-kupin tytöstä tuli C-kuppilainen

Taas on vierähtänyt hieman aikaa edellisestä postauksesta, ja blogi on ollut mielessä koko ajan koska olisi vaikka mitä asiaa, mistä kirjoittaa. Tämä järkyttävä kiire on vain jatkunut joten ylimääräistä vapaa-aikaa ei ole ollut yhtään, mutta vihdoinkin voin sanoa, että ystävät on saatu naimisiin, töitä on paiskittu hullun lailla jotta pääsisi vapaita viettämään mutta nyt olen vihdoinkin LOMALLA! Vaihdoimme heti ympäristöä, joten nyt pääsee rentoutumaan ja ajattelemaan pitkästä aikaa vain itseään :)

Ja sitten itse otsikon aiheeseen. Meitä on miehen kanssa viimeisen parin viikon aikana suuresti huvittanut, kun masu ja tissit tuntuvat kilpailevan siitä, kumpi kasvaa nopeiten. Rintavarustus vei ehkä sittenkin tämän ajanjakson osalta voiton, koska jouduin nöyrtymään ja lähtemään rintaliiviostoksille jo tässä vaiheessa, koska ne parit jämäliivit joita olen vielä pystynyt käyttämään, kävivät niin puristaviksi ja ahdistaviksi ettei siinä oikein muukaan auttanut. Tunsin itseni hieman hölmöksi Kappahlin alusvaateosastolla, koska en tosiaankaan enää tiennyt, mikä on nykyinen kokoni. Nappailin sieltä täältä erikokoisia ja -mallisia liivejä ison kasan ja painuin sovittamaan. Sovituskopissa puhkesin yksinäni hihittämään, kun tajusin, että kokoni on tosiaan pompannut A-kupista C-kuppiin sillä jälkimmäinen oli kaikista sopivin ja se viime viikkojen tursuilu ja pursuilu lakkasi kuin seinään! ;)

Tavallaan on ihan hauskaa olla näin väliaikaisesti isorintainen. Siitä seuraa myöskin hieman haittavaikutuksia, sillä esim. näin lomalle lähtiessä löysin valtavasta bikinikokoelmastani tasan yhden parin, joka ei näyttänyt rivolta päälläni, ja sekin tuntui silti hieman vanhanaikaiselta. Luulenpa, että täällä lomapaikassa joudun lähtemään ensitöikseni bikiniostoksille jos mielin sellaisia käyttää :)

Myöskin, tunnustan että olen joskus elämässäni haaveillut isommista rinnoista ja voivotellut omaa köykäistä varustustani. Nyt kun minulla vihdoin on tällainen hyvinvarusteltu etumus, totean, että kyllä luontoäiti sittenkin tiesi minkälainen tissipari minulle parhaiten sopii ;) Näyttää vähän hassulta (ainakin omaan silmään) kun tällaisella sirohkolla ihmisellä on valtava etumus! Nautin siis tämän ajan väliaikaisista rinnoistani kun sellaiset olen saanut, mutta en harmittele sitten kun tilanne palautuu ennalleen. Tosin on tässä vieläkin kasvettavaa kun vasta eka kolmannes on takana, joten jännityksellä odotellaan mihin tämä kasvumaratoni vielä johtaakaan!

Viikko sitten kävimme niskapoimu-ultrassa ja siellä kaikki näytti olevan kunnossa. Jos oikein muistan lääkärin sanomiset, niin turvotus olisi ollut 1,1 cm rajan ollessa 2,5 cm. Silti verikokeen tulokset ovat vielä saamatta, ja valitettavasti emme ehtineet saada niitä ennen matkalle lähtöä. Kyllähän se tulos tietysti kiinnostaa, joten varmaan pyydän jotakuta käymään meidän kotona avaamassa kuoren sillä välin ja ilmoittamassa meille mikä oli lopullinen arvio jotta ei tarvitse koko lomaa jännittää.

Muuten ei ole ollut mitään ihmeellistä oireilua vaan olo on edelleen tosi hyvä. Sama vanha nälkä jatkuu ja olen koittanut edelleen syödä monipuolisesti. Neuvolakontrollissa hemoglobiini oli jopa lähtenyt pikkuisen nousuun verilätty- ja naudanlihakuurin jälkeen: uusi lukema oli 118. Painoa on tullut jo käsittääkseni näin alkuraskauden mittakaavassa aika reippaasti, n. 4 kiloa. Hyvänä puolena on, että nyt kun olen täysin parantunut ja kiireet ovat helpottaneet, voin ottaa urheilun taas ohjelmistoon ja luulen, että sillä on hyvä vaikutus myös tuohon painonnousuun jos se jossain vaiheessa olisi lähtemässä käsistä. Edelleenkään ei kuitenkaan ole mitään ihmeellisiä mielitekoja vaan syön ihan tavallista ruokaa eikä mikään ällötä tai kuvota. Ruoansulatusongelmiin sain aivan mahtavan avun Levolacista! Olin aluksi todella vastahakoinen käyttämään sitä, mutta kun sain säädettyä itselleni sopivan päiväannoksen, on olo todella hyvä ja kaikki toimii niinkuin pitääkin ;)

Sitä doppleria en saanut itselleni hankittua, mutta eräs tuttavani ystävällisesti lainasi meille omaa laitettaan ja olemme kuunnelleet sillä pikkuisen sydämen sykettä harva se päivä. Laite on niin pieni ja kompakti, että se sai jopa lähteä lomalle mukaan ja kummasti se vain mieltä helpottaa, kun saa aina halutessaan todeta, että asiat ovat hyvin :) Jos meillä on tuuria, saatan alkaa tuntea liikkeitä hyvässä lykyssä jo parin viikon päästä, sillä nyt mennään jo viikoilla 14 + 1.

Mutta mitäs teille oikein kuuluu? :)