keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Kiinteiden aloitus & hyvästi yöunet!

Suunnittelin täysimetystä, mutta tuli otettua siihen noin viikon etumatka sillä Taika vaikutti niin kovin kiinnostuneelta meidän muiden eväistä. Näin ollen viime lauantaina meillä pyörähti siis käyntiin kiinteiden maistelu! Sintti aikoinaan irvisteli perunalle monta monituista kertaa kun sillä terkan kehotuksesta aloitettiin, joten nyt päätin kokeilla mieluummin bataattia.


Hrh, aikamoisen näköistä mössöä! Keitin siis ihan vain bataattia, muussasin haarukalla ja lisäsin maidonkerääjällä saalistettua äidinmaitoa joukkoon + vähän keitinvettä. Lusikan kanssa lähestyttäessä typyn suu aukeni kuin pienellä linnunpojalla - jotenkin hän taisi tietää, että sapuskaa on tulossa. Ekat 2 lusikan kärjellistä upposivat kuin veitsi voihin, vaikutti että bataatti oli herkkua. Paljoa hän ei saanutkaan, sen verran kuin sujuvalta tuntui eli ehkäpä yhteensä teelusikallisen tai puolentoista verran. 

Samaa tavaraa tarjoiltiin sitten illemmasta uudelleen, mutta tällä kertaa tyyppi irvisti ja syljeksi suurimman osan sapuskasta ulos. Sama toistui seuraavan päivän lounaalla. Uskottava oli, bataatti veks ja vaihtoon! Tässä vaiheessa tajusin myös, että eka ruoka-annoksen antamisen jälkeen ei kakkaa ollut näkynyt eikä kuulunut joten ajattelin aiemmista suunnitelmistani poiketen tarjota jo tässä vaiheessa päärynää, sillä sillä on myös laksatiivisia vaikutuksia. 


Sunnuntai-iltana Taika sai sitten päärynää. Paaljoon paremman näköistä! Makukin teki vaikutuksen, neiti olisi hotkinut sitä vaikka kuinka, mutta annoin vain tuon kuvassa näkyvän annoksen eli arviolta 2 teelusikallista. Maanantaina lounaaksi nautittiin sama satsi uudestaan, ja vasta silloin, noin parin vuorokauden panttaamisen jälkeen vatsakin viimein rupesi toimimaan. 

Kiinteiden aloitus pisti selvästi neidin systeemit vähän sekaisin, sillä vatsan lisäksi ongelmia rupesi aiheuttamaan myös nukkuminen! Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä meillä ei käytännössä nukuttu ollenkaan. Taika kyllä nukahti illalla, mutta heräsi jossain vaiheessa syömään ja kun minä olisin ollut menossa nukkumaan, hän heräsi hillumaan vieressäni eikä uni enää tuntunut maistuvan. Kivuissaan hän ei ollut koska ei itkenyt tai huutanut, mutta jokelteli niin äänekkäästi että pelkäsin Neiti S:n viereisessä huoneessa heräävän. Me yritimme miehen kanssa myös saada sen elämöinnin ja heiluvien pikku nyrkkien ja jalkojen keskellä saada vähän unta, mutta huonolla menestyksellä. Sama toistui seuraavana yönä vähän lievempänä versiona.

Tuumasin, että nyt on parempi pitää vähän taukoa sillä näitä "sivuoireita" on ilmennyt aivan riittävästi. Terkka kyllä varoitti etukäteen, että suolistolle tämä on kova juttu: voi ilmetä joko ripulia tai ummetusta ja niinhän siinä sitten kävi. Eilen ja tänään emme ole antaneet mitään muuta kuin tissimaitoa, ja masu rupesi purkautumaan eilen (köhöm, nimenomaan noilla sanoilla ja omaan sänkyynsä...) ja tänään koko tyttö on ollut aivan uupunut. Häntä nukuttaa kovasti ja päiväunet ovat selkeästi olleet pidempiä kuin aiemmin. Pienen vauvan elämä on sitten rankkaa! (ja ehkä vähän äidinkin)

Parin päivän tauon jälkeen jatketaan taas, kun on vähän toivuttu tässä välissä.

Millaisia kokemuksia lukijoilla on kiinteiden aloituksesta? :) Ollaanko me ainoita yöunensa menettäneitä?

perjantai 16. syyskuuta 2016

Pikku piraija - auts, se puree!

Meidän Taika-tyttönen on kasvatellut viime aikoina hampaita, ja sunnuntaina hän päätti kokeilla miltä liharavinto tuntuu suukalustossa. Olin tyytyväisenä imettämässä kunnes yhtäkkiä: "Hauk!". Voi itku, miten kipeää se tekee!! Eikä siinä vielä kaikki, vaan typy iski raivokkaasti hampailla kiinni lukemattomia kertoja tuonkin jälkeen. Sydän syrjälläni imetin ja pelkäsin seuraavaa kertaa. Yritin noudattaa Sintin kanssa hyväksi havaittuja oppeja, eli isoon ääneen karjahtamista ja imettämisen lopettamista välittömästi sen jälkeen kun vauva on purrut. Taika pirahti itkuun vain kerran, muina kertoina äidin elämöinti tuntui häntä vain huvittavan. Ja äidin epätoivo puolestaan kasvoi..!


Jostain kumman syystä tämä pureskelu kesti vain 2 päivää. Sen jälkeen ei ole purtu eikä näykitty. Kummallista, mutta mahtavaa! Aiemmin olin iloinnut siitä, että typy on oppinut aika hyvin imemään ilman rintakumia ja arat rinnanpääni jopa kestämään sitä. Suunnittelin, että ehkä voisin jopa lähiaikoina luopua rintakumista kokonaan, mutta nyt en taidakaan uskaltaa. Se toimii välissä pienenä iskunvaimentimena joten taidan sittenkin vielä jatkaa sen kanssa ;)

Toissapäivänä löysin jostain kaulakuopan ja olkapään tienoilta fritsun. Arvatkaapas kuka sen on tehnyt - kyllä, tuo samainen pikku piraijani! Tyttö iskee hampaat tai huulet kiinni ihan sinne mitä tarjolla on, ja alkaa lupsuttaa. Sormestakin hän puree niin että sattuu. Epäilen, että kolmas hammas tekee tuloaan mutta en ole vielä keksinyt minne.

Muutenkin likalla on ihan hirveä meno päällä. Eilen hän kääntyi eka kerran ympäri ja tänään uusista taidoista riemastuneena kääntyy koko ajan. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että nokoset isin ja äidin sängyllä ovat nyt loppu. Ei uskalla ottaa riskiä siitä, että muksu rullailisi itsensä sängyltä pois ja kopsahtaisi parkettiin.

Toinen paikka, missä Taika ei voi pidätellä itseään on imetyshetket rinnalla. Parhaimmillaan molemmat koivet sojottavat kohti ilmaa ja vähintään yksi käsi mätkii tissejä, itseään pepulle tai päähän jne jne. Multi-taskaaja jo pienestä pitäen. Tuo samainen husominen ja huitominen tietysti asettaa omat haasteensa nukahtamishetkiin, mutta mitäpä ei äidin karhusylikaappaus pelastaisi...!

Ja 5kk:n neuvolassa meillä oltiin 8,1kg ja 67 cm. Piikit tuikattiin, niistä nousi ikävä kuume ja huono olo. Nytkin nenä vähän vuotelee.

Hyvää viikonloppua! :)

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Tissiposki 5kk:tta

Meidän pieni tissitakiainen on täyttänyt viisi kuukautta, uskomatonta! Hän on vielä kovin pieni, mutta silti tuntuu niinkuin tuo tyyppi olisi ollut meillä aina. Hän on osoittautunut varsin leppoisaksi ja hauskaksi tapaukseksi - kunhan ruokahuolto pelaa ja nukkumaan älytään laittaa tarpeen koittaessa, kaikki on hyvin ja hymyjä satelee.

Fyysisesti typy on sen sijaan vähän laiskan pulskea: lattialla on makuutettu leikkimaton päällä jo ties vaikka kuinka pitkään, mutta kääntyminen ei vaan houkuta. Viimeisintä postausta rustaillessani vaikutti siltä, että ihan kohta kääntyy, vaan ei! Hän köllöttelee ihan tyytyväisenä selällään ja välillä käväisee kyljellään, mutta luultavasti täyskieppi vaatisi ihan liikaa ruumiillista ponnistusta :) Mahallaan laitettaessa hän jaksaa möllöttää siinä kokonaiset viisi minuuttia ja sitten voimat rupeavat loppumaan.

Mutta suussa onkin jo tapahtunut jotain: meillä on yksi hammas! Sieltä se on jo puolivälissä tulossa, mutta sillä saa haukattua erittäin kipeästi sormesta tai kämmenensyrjästä. Toistakin hammasta tehdään, ja näiden kahden johdosta viime viikkoina on jomotellut suuta vähän väliä. Sellaisina päivinä nukkuminen tahtoo jäädä vähiin, Taika koisii silloin lähinnä puolen tunnin jaksoissa pitkin päivää ja illalla viimeistään pitää antaa nestemäistä Panadolia. Luulin ostaneeni joskus keväällä ison kasan kuolalappuja, mutta ne 5-6 kappaletta mitä meiltä löytyy, ovat jatkuvasti kierrossa: kuivatuksessa, pesussa tai käytössä. Välillä voisi luulla, että meillä on vauvan sijaan sellainen kuolaava bernhardilaismonsteri.

En ole vieläkään aloittanut soseita. Haluaisin kovasti aloittaa sormiruoalla heti täysimetyksen päälle, mutta ihmettelen miten tuollainen varsin epäjäntevä tapaus muka istutetaan tuoliin syömään? Ensi viikolla on neuvola ja sitten onkin paljon kysyttävää terkalta. Taika itse alkaa osoittaa selvää kiinnostusta syömistä kohtaan. Hän makoilee yleensä meidän ruokailun ajan omassa Tripp Trapp-tuolissaan Newborn-setissä ja seuraa ruoan matkustamista lautaselta suuhun. Luulen siis, että sen puolesta aika alkaa pikku hiljaa olla kypsä kiinteiden aloittamiseen...

Itse olen toisinaan helisemässä kroonisen oman ajan puutteen kanssa. On päiviä kun en ehdi avata tietokonetta ollenkaan, hätäisesti vain lueskelen kännykällä uutiset imetyksen yhteydessä. Taika on nimittäin edelleenkin harrastanut iltavalvoskelua ja ehkä kerran viikkoon puolivahingossa nukahtanut iltayhdeksän, kymmenen aikaan. Nyt sen sijaan näyttää, että parempi rytmi saattaa sittenkin olla kehittymässä, hurraa! Toissailtana hän meni yöunille varttia vaille yhdeksän ja ihmeissäni kävin koko ajan tsekkailemassa, että eikö se tosiaankaan aio herätä. Eilen puolestaan sammuminen tapahtui puoli kymmeneltä ja TAAS oli ihan JÄRKYTTÄVÄN paljon omaa aikaa! :D Olisi aivan loistavaa kun molemmat lapset saisi kohta laittaa samaan aikaan nukkumaan ja jäisi koko ilta vapaaksi. (Tavoite nro 2: pikkuvintiö nukkumaan omaan sänkyynsä jotta isälle ja äidille jäisi vähän enemmän kuin á 40 cm nukkumatilaa. Mutta tavoite kerrallaan...! :)