Torstaina kävimme Sintin kanssa 8 kk-neuvolassa. Poikkeuksellisesti meillä on yhteensä 2 käyntiä, 1 lääkärille ja 1 ylimääräinen aika terveydenhoitajalle, joista siis jälkimmäisessä kävimme nyt. Syy siihen, miksi saimme erikoiskohtelua, oli että terkka unohti soittaa minulle ajoissa ja yhtään ainutta lääkäriaikaa ei ollut saatavilla ennenkuin vasta parin viikon kuluttua. Olin tästä hieman harmistunut, joten hän lupasi meille ylimääräisen mittojen ottoajan, mutta sinne saavuttuani kuulin, että kyseessä olikin aivan normaali puolen tunnin vastaanottoaika! Se oli mukava yllätys, sillä kysyttävää oli paljon. Aika olisi muutenkin ollut terkan kollegalle, mutta tämä oli sairastunut ja siitä syystä saimme sijaisen, joka oli aivan superihana ja empaattinen nuori nainen! Juuri tällaisen terkan olisin toivonut itselleni aivan raskauden alusta saakka, sillä häntä tuntui aidosti kiinnostavan sekä minun että Sintin asiat ja oli muutenkin todella mukava ihminen. Aivan mahti-ihana tyyppi :)
Tässä ensiksikin Sintin strategiset mitat.
pituus: 74,5 cm
paino: 9,1 kg
päänympärys: 46,8 cm
Kuulemma Sintin käyrät ovat suorastaan mallikelpoiset ja näin hienon säännöllisesti eteneviä käyriä harvoin näkee :) Muutenkin tyttö tuntui terkan mielestä olevan tyytyväinen ja onnellinen, joten saimme käskyn jatkaa juuri samaan malliin kuin nytkin. Lisäksi sijaista tuntui kovasti huvittavan meidän himososiaalinen tyttö, joka hymyili ja pelleili terkalle minkä kerkesi, eikä tyypilliseen tapaansa vierastanut yhtään.
Oli aivan ihanaa, kun sai kerrankin rauhassa kysellä mielessä pyörivät asiat eikä ollut minkäänlaista kiireen tuntua ilmassa. Sintille on kehittynyt viime päivinä jonkinlainen ikävä ihottuma peppuun, ja saimme kehotuksen rasvailla sitä Bepanthenilla sillä sinkkivoide ei siihen enää tehoa. Kuulemma ruokavalion muutokset muuttavat kakan koostumusta, mikä saattaa aiheuttaa tällaisia hankaluuksia pepun herkälle iholle. Tajusin heti selvän syy-yhteyden, sillä Sintti on popsinut viime päivinä paljon tuoreita marjoja, mm. happamia herukoita jotka ovat varmasti hoitaneet oman osansa ihohäiriöistä.
Ruokapuoli meillä on sopivalla mallilla, sillä Sintti syö nykyisin 5 ateriaa: aamupuuron, lounaalla lihasosetta, iltapäivällä hedelmiä/marjoja, illalliseksi kasvissosetta ja iltapalaksi puuroa. Lisäksi tyttö saa vielä välipalaksi maitoa jos nälkä yllättää näiden aterioiden välissä. Avauduin terkalle siitä, kuinka hieman huolettaa ruoan määrä sillä meillä Sintti saa hädin tuskin alas yhden pienen purkillisen liha/kasvissosetta per ateria vaikka käsittääkseni näin 8 kk:n iässä voisi popsia hyvinkin vaikka koko purkillisen. Hänen mukaansa tyttö kyllä syö itse tarvitsemansa määrän, ja näyttää hyvinvoivalta joten hätää ei ole. Lisäksi meillä tarjotaan kuitenkin sormiruokaa noiden soseiden päälle joten yhteenlaskettuna Sintti saa ruokaa aivan sopivasti. Näillä puheilla päätin siis lopettaa turhan stressaamisen ja uskoa asiantuntijaa kun asiat ovat kerran niinkuin olla pitää :) Sormiruokailua sijainen suositteli kovasti, sillä se on kehittävää ja tukee motorista kehitystä. Kuitenkin banaanin kanssa kannattaa olla varovainen, sillä vaikka vauvan kakomisrefleksi muuten toimii hyvin, niin banaani on sen verran pehmeää että pieni lapsi ei aina saa sitä hyvin yskittyä nielusta takaisin.
Niin, ja Pingun Playtimesta luin, että heillä poitsu saa 2 lihasosetta päivässä kun sillä nälkä pysyy paremmin loitolla. Tajusin, että tämähän on mahtava idea sillä Sintilläkin tuntuu välillä, että kasvissose menee mahasta läpi yhtä nopeasti kuin hedelmätkin ja iltapuuroon mennessä on jo aivan pohjaton nälkä. Terkan mielestä tämä oli oikein hyvä idea ja ehdottomasti saa ottaa käyttöön myös Sintille. Näin ollen: Kiitos Pingu vinkistä, me kopioidaan sitä! :)
Fyysinen kehitys on iänmukaista. Sintti ryömii mutta ei konttaa, nousee polvillaan tukea vasten, istuu toisinaan itse käsiinsä nojaten (unohtaa aina välillä tämän taidon!) + istuu ruokailujen ajan syöttötuolissa. Puheen kehityksestä unohdin kysyä, sillä kiinnostaisi kovasti, että milloin vauvat keskimäärin eka kerran alkavat lausua sanoja. Itsehän olen aina silloin tällöin kuulevinani jokeltelujen "ättätättättä", "ättä ättä" ja "äittä" joukosta ihan selvästi että "äiti". Tosin taidan olla vahvasti puolueellinen :D :D
lauantai 25. elokuuta 2012
keskiviikko 22. elokuuta 2012
Vauvan Spagetti Bolognese
Meidän neiti aurinkoinen on palannut taas kuvioihin :) Kiukuttelut ovat tiessään ja paikalla on jälleen hymyilevä, kikatteleva äidin pieni mussukka. Joku kumma muutos on tullut myös päiväuniin enkä tiedä yhtään mistä se johtuu: eilen tyttö nukkui 2h 10 min + 50 min ja tänään 1,5h + 1h. Tämän lisäksi öisin on nukuttu yhtä soittoa n. 11h turhia heräilemättä. Kelpaa kyllä, tätä lisää kiitos!
Tänään ryhdyin vihdoin kokkailemaan Sintille lihasoseita. Kasvissoseita olen tehtaillut itse jo jonkin aikaa, ja mietinnässä on ollut myös lihaosasto mutta en ollut päässyt oikein selvyyteen että mikä olisi siihen paras ja kätevin tapa. Haluan päästä aina mahdollisimman helpolla, eikä monien harrastama systeemi erikseen pakastetun lihan ja vihannesten yhdistelystä oikein innostanut. Eräänä iltana ohjeita etsiskellessäni törmäsin aivan mahtaviin soseresepteihin ja tänään sitten tartuin härkää sarvista ja ryhdyin kokeilemaan. Ajatuksena siis kokata kerralla yhtä ruokaa, jota voi pakastaa sellaisenaan suoraan tyhjiin piltti-purkkeihin eli saa juuri oikean annoskoon ja purkki on myös helppo ottaa aamulla pakkasesta mukaan jos tulee lähdettyä liikenteeseen.
Tässäpä teillekin ensimmäinen ohje!
Itse luulin, että paprikaa ei saisi vielä antaa, joten laitoin varalta vain yhden pienen paprikan. Mausteita laitoin erittäin varovaisella kädellä, sillä Sintti ei ole niihin vielä tottunut. Aineksista ensimmäiseksi laitoin jauhelihan ja kuorin päälle kertyvän lihavaahdon pois ennen muiden aineksien laittamista, ja nekin lisäsin kypsymisjärjestyksessä. Ja tuosta vedenkäytöstä sen verran, että kannattaa tosiaankin laittaa vettä todella vähän, sillä omasta satsistani tuli ehkä liian litkua. Kaiken kaikkiaan tämä oli kuitenkin tosi hyvä ohje ja jopa omaan suuhunkin maistui yllättävän hyvältä, vaikka suola puuttui :) Laskin, että tästä satsista tuli 14 annosta (pieniä purkillisia) ja sen hinta oli n. 5,50 euroa eli melkoinen säästö verrattuna kaupan lihasoseisiin! Lisäksi tehty takuuvarmasti vain hyvistä ja tuoreista raaka-aineista ilman lisäaineita.
Sintti selvästi piti ruoan mausta, mutta koostumus aiheutti hiukan ällötystä. En saanut sauvasekoittimella millään kovin sileää ruokaa aikaiseksi eli mukana oli paljon pieniä "hippusia" ja ne tuntuivat jäävän Sintin suuhun pyörimään, mutta toisaalta on vaan hyvä että tyttö tottuu erilaisiin koostumuksiin. Nythän pitäisi näin 8kk:n iässä pystyä syömään jo klönttisempääkin ruokaa!
Tekisi kovasti mieli kokeilla jotain toistakin sosereseptiä mutta pitää hiukan odottaa, sillä pakastimessa ei ole tällä hetkellä yhtään ylimääräistä tilaa. Kiinnostaako jos postailen jatkossakin näitä ruokakokeiluja?
Tänään ryhdyin vihdoin kokkailemaan Sintille lihasoseita. Kasvissoseita olen tehtaillut itse jo jonkin aikaa, ja mietinnässä on ollut myös lihaosasto mutta en ollut päässyt oikein selvyyteen että mikä olisi siihen paras ja kätevin tapa. Haluan päästä aina mahdollisimman helpolla, eikä monien harrastama systeemi erikseen pakastetun lihan ja vihannesten yhdistelystä oikein innostanut. Eräänä iltana ohjeita etsiskellessäni törmäsin aivan mahtaviin soseresepteihin ja tänään sitten tartuin härkää sarvista ja ryhdyin kokeilemaan. Ajatuksena siis kokata kerralla yhtä ruokaa, jota voi pakastaa sellaisenaan suoraan tyhjiin piltti-purkkeihin eli saa juuri oikean annoskoon ja purkki on myös helppo ottaa aamulla pakkasesta mukaan jos tulee lähdettyä liikenteeseen.
Tässäpä teillekin ensimmäinen ohje!
Spagetti Bolognese
400 g paistijauhelihaa
1/2 pussia Raketti-spagettia
4 tomaattia
1 pieni kesäkurpitsa
2 pientä paprikaa
1 pussillinen baby-porkkanoita (tai 3 tavallista porkkanaa)
mausteiksi pizzamaustetta, mustapippuri, basilika, provencen yrtit
Keitä kaikki ainekset isossa kattilassa, laita vettä juuri sen verran että ainekset melkein peittyvät. Keitä hiljaisella lämmöllä reilu puoli tuntia, jotta vesi haihtuu lähes kokonaan. Hienonna lopuksi sauvasekoittimella.
Itse luulin, että paprikaa ei saisi vielä antaa, joten laitoin varalta vain yhden pienen paprikan. Mausteita laitoin erittäin varovaisella kädellä, sillä Sintti ei ole niihin vielä tottunut. Aineksista ensimmäiseksi laitoin jauhelihan ja kuorin päälle kertyvän lihavaahdon pois ennen muiden aineksien laittamista, ja nekin lisäsin kypsymisjärjestyksessä. Ja tuosta vedenkäytöstä sen verran, että kannattaa tosiaankin laittaa vettä todella vähän, sillä omasta satsistani tuli ehkä liian litkua. Kaiken kaikkiaan tämä oli kuitenkin tosi hyvä ohje ja jopa omaan suuhunkin maistui yllättävän hyvältä, vaikka suola puuttui :) Laskin, että tästä satsista tuli 14 annosta (pieniä purkillisia) ja sen hinta oli n. 5,50 euroa eli melkoinen säästö verrattuna kaupan lihasoseisiin! Lisäksi tehty takuuvarmasti vain hyvistä ja tuoreista raaka-aineista ilman lisäaineita.
Sintti selvästi piti ruoan mausta, mutta koostumus aiheutti hiukan ällötystä. En saanut sauvasekoittimella millään kovin sileää ruokaa aikaiseksi eli mukana oli paljon pieniä "hippusia" ja ne tuntuivat jäävän Sintin suuhun pyörimään, mutta toisaalta on vaan hyvä että tyttö tottuu erilaisiin koostumuksiin. Nythän pitäisi näin 8kk:n iässä pystyä syömään jo klönttisempääkin ruokaa!
Tekisi kovasti mieli kokeilla jotain toistakin sosereseptiä mutta pitää hiukan odottaa, sillä pakastimessa ei ole tällä hetkellä yhtään ylimääräistä tilaa. Kiinnostaako jos postailen jatkossakin näitä ruokakokeiluja?
tiistai 21. elokuuta 2012
Pureminen on pop!
Meillä oli tässä äskettäin sellainen vaihe, että Sintti rupesi puremaan joka ikisellä syötöllä rintaa. Aivan kamalaa! Pahimmat nappaisut tapahtuivat joko aivan imetyksen alkuvaiheessa kun pitää odottaa herumista ja toinen vaihe puolestaan loppupuolella kun rinnasta ei ilmeisesti enää tule maitoa niin paljoa kuin tyttö haluaisi. Välillä haukkaisut olivat lähinnä sellaisia ikenillä näykkäisyjä tai sitten aivan kunnon puremista niillä kahdella alahampaalla jotka Sintillä on. Se kävi niin kipeää, että rupesin ihan pelkäämään imettämistä ja siinä ei ollut paljon rentoutumisesta tietoakaan kun makasin Sintin vieressä jäykkänä kuin rautakanki valmiina hampaiden hyökkäykseen.
Mielessä kävi jo, että jos tämä näin jatkuu, pistän kyllä pillit pussiin imetyksen kanssa ja tartun suosiolla vastikepurkkiin niin kauan kun Sintti maitoa vielä tarvitsee. Ei siis auttanut kuin käydä googlaamaan ohjeita millä asiaan voisi vaikuttaa.
Meille suositelluista konsteista parhaiten toimivat ehkä kova kiljaisu joka näykkäisyn ohessa ja skarppina oleminen. Jos vauvalla on rinnanpää kunnolla suussa, se ei voi purra vaan pureminen tapahtuu ainoastaan silloin kun ote muuttuu. Opinkin hyvin nopeasti tarkkailemaan Sintin imemiskäyttäytymistä ja kun tyttö lähestyi nänniä huulet törröllään (eri tavalla kuin ennen), olin heti valmiina työntämään rintaa syvemmälle tytön suuhun tai vaihtoehtoisesti vetämään nopeasti rinnan pois. Samoin useasti kun tyttö oli tyytymätön maidotulemiseen, saattoi ote muuttua niin että neiti veti huulia sisäänpäin ja oli selvästi aikeissa näykätä, jolloin toistin saman tempun eli rinta kunnolla suuhun vaan.
Tämän seurauksena oli tietysti se, että nykyään voin vielä vähemmän rentoutua imetyksen aikana kuin ennen (ne alkukuukausien kirjojen lukemisessiot ovat kuin haikea muisto vain!), sen jälkeen kun Sinttiä on siis saanut pidellä välillä kaksin käsin että malttaa pysyä tissillä, sillä nyt pitää jatkuvasti väijyä pureeko tyttö vai ei. Mutta nyt voin sanoa, että muutama päivä on mennyt ilman ainuttakaan puremista! Todella hel-pot-ta-vaa, sillä pureminen on niin kauheata koska se sattuu aivan pirusti. Ainakin jonkin sortin välirauha meillä vähintäänkin on menossa ja toivottavasti jatkuu ettei tosiaan tarvitse miettiä sitä imetyksen lopettamista :) Jatkaisin niin mielelläni sinne yhteen ikävuoteen saakka.
Onko muillakin siellä kotona tällaisia pikku tissinpureskelijoita...?
Mielessä kävi jo, että jos tämä näin jatkuu, pistän kyllä pillit pussiin imetyksen kanssa ja tartun suosiolla vastikepurkkiin niin kauan kun Sintti maitoa vielä tarvitsee. Ei siis auttanut kuin käydä googlaamaan ohjeita millä asiaan voisi vaikuttaa.
Meille suositelluista konsteista parhaiten toimivat ehkä kova kiljaisu joka näykkäisyn ohessa ja skarppina oleminen. Jos vauvalla on rinnanpää kunnolla suussa, se ei voi purra vaan pureminen tapahtuu ainoastaan silloin kun ote muuttuu. Opinkin hyvin nopeasti tarkkailemaan Sintin imemiskäyttäytymistä ja kun tyttö lähestyi nänniä huulet törröllään (eri tavalla kuin ennen), olin heti valmiina työntämään rintaa syvemmälle tytön suuhun tai vaihtoehtoisesti vetämään nopeasti rinnan pois. Samoin useasti kun tyttö oli tyytymätön maidotulemiseen, saattoi ote muuttua niin että neiti veti huulia sisäänpäin ja oli selvästi aikeissa näykätä, jolloin toistin saman tempun eli rinta kunnolla suuhun vaan.
Tämän seurauksena oli tietysti se, että nykyään voin vielä vähemmän rentoutua imetyksen aikana kuin ennen (ne alkukuukausien kirjojen lukemisessiot ovat kuin haikea muisto vain!), sen jälkeen kun Sinttiä on siis saanut pidellä välillä kaksin käsin että malttaa pysyä tissillä, sillä nyt pitää jatkuvasti väijyä pureeko tyttö vai ei. Mutta nyt voin sanoa, että muutama päivä on mennyt ilman ainuttakaan puremista! Todella hel-pot-ta-vaa, sillä pureminen on niin kauheata koska se sattuu aivan pirusti. Ainakin jonkin sortin välirauha meillä vähintäänkin on menossa ja toivottavasti jatkuu ettei tosiaan tarvitse miettiä sitä imetyksen lopettamista :) Jatkaisin niin mielelläni sinne yhteen ikävuoteen saakka.
Onko muillakin siellä kotona tällaisia pikku tissinpureskelijoita...?
perjantai 17. elokuuta 2012
Ruokailuhetkien helpottajat
Pakko jakaa muutama aivan huippuostos teidän kanssanne, sillä olen niihin tosi tyytyväinen. Kyseessä on jokamiehen tavaratalo Ikea eli ei siis mitään huippudesignia vaan edukkaita perustuotteita!
Ikeasta niin ikään ovat nämä päälle puettavat ruokalaput jotka näyttävät ihan sadetakeilta ja jotka ovat susirumia, mutta käytännöllisiä. Meillä tyttö käyttää näitä joka päivä eikä haittaa vaikka kuinka muussaisi banaania etumukseen! :) Sattuuko kukaan tietämään löytyykö vastaavia vähän kauniimmilla kuoseilla mistään...?
Kesällä ostimme Sintille aivan mahtavan nokkamukin, koska oma oli unohtunut kotiin ja vedenjuontitreenaukselle oli tarvetta. Kyseinen hätäinen ostos osoittautui aivan ykkösvalinnaksi ja nytkin se on päivittäin käytössä monen monituista kertaa. Mikä siitä sitten tekee niin hyvän? No yksinkertaisesti se, että nokasta tulee juuri sopiva määrä pisaroita pienen vauvan suuhun, eli vaikka mukin kääntää ylösalaisin, sieltä ei "tulvehdi" vettä kuten ensimmäisen ostamamme nokkamukin kohdalla. Voin suositella lämpimästi :) Nyt se ensiksi ostettu muki odottelee kaapissa parempia aikoja siihen saakka kunnes Sintti osaa kunnolla juoda ja tämä Ikean versio puolestaan toimii hyvin pikkuvauvalle.
Toinen ykkösostos puolestaan koskee ruokailua. Varsinkin Sintin alettua harrastaa sormiruokailua sotkemisen määrä kasvoi käsittämättömällä tavalla ja pelkäsin meidän puupöydän pinnan puolesta. Koska en pidä vahakankaistakaan, hankin tuttavan vinkistä alunperin kirjoitusalustaksi tarkoitetun ruokailualustan. Suuntasin siis heti Ikeaan ja nyt meillä on jokapäiväisessä käytössä kuvan musta ja nahkainen alusta, joka on kerta kaikkisen loistava! Se on nahkaa ja tosi kookas. Lisäksi reuna on jykevää materiaalia joka pitää alustan paikoillaan ja suojaa samalla myös pöydän reunaa. Sopii hienosti kodin sisustukseen eikä kukaan arvaa että se on oikeasti tarkoitettu toimistokäyttöön.
Ikeasta niin ikään ovat nämä päälle puettavat ruokalaput jotka näyttävät ihan sadetakeilta ja jotka ovat susirumia, mutta käytännöllisiä. Meillä tyttö käyttää näitä joka päivä eikä haittaa vaikka kuinka muussaisi banaania etumukseen! :) Sattuuko kukaan tietämään löytyykö vastaavia vähän kauniimmilla kuoseilla mistään...?
tiistai 14. elokuuta 2012
Kiukkuinen vauva
Meille on muuttanut asumaan joku minikokoinen äkäpussi. Joku varmaankin kidnappasi sen kiltin, pienen ja hymyilevän pikkutytön ja toi salaa tilalle tuon kiukuttelevan pikkuihmisen..?
Ei nyt sentään, mutta melkoinen luonteenmuutos on koettu tässä ihan parin päivän ajan ja se saa minut vahvasti epäilemään, että sieltä olisi tulossa lisää hampaita. Ruoan kanssakin on taisteltu, kuten viimeksi kirjoittelin ja kaiken huipuksi noin 3-5 edellistä yötä meillä on nukuttu hirveän huonosti. Tyttö herää lukemattomia kertoja yössä ja me vuorottelemme nukuttamisessa, tosin minulla edelleenkin toimii parhaimpana tainnutuskeinona yötissi. Tämäkin tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, joten en oikein muuta keksi kuin hampaiden tekemisen. Tosin vaikka kuinka yritän kurkkia sinne suuhun, ei siellä näy oikein mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Ei uutta purupintaa, ei pattia, NOTHING. Toivottavasti kohta se sieltä puhkeaa, sillä jos tämä ei ole sitä, olemme pulassa.
Tänään neiti on tosiaan menettänyt hermonsa aivan mistä tahansa. Jos lasken sylistä lattialle, alkaa itku. Jos kirja on luettu ja laitan sen pois, itkua. Jos menen viideksi sekunniksi pois näköpiiristä, itkua. Ei meillä siis kunnossa olla, mutta otsaakaan ei kuumota joten jospa se kaiken syypää löytyisi kohta suusta.
Syömisten kanssa olen koittanut vaihdella järjestystä tissi-sose tai sose-tissi. Ihan siksi, jotta molempia saataisiin sopivasti sillä usein sitä viimeksi annettavaa hyljeksitään kun masu on jo pikkuisen täynnä ensimmäiseksi annetusta. Tosin heti on mainittava, että syömishankaluudet saivat radikaalin helpotuksen sormiruoan lisäämisestä. Sintti suorastaan rrrakastaa omin kätösin syömistä!! Sain ystävältäni hyviä vinkkejä liittyen sormiruokailuun ja tajusin heti tehneeni aloittelijan mokan, sillä olen antanut aivan liian pieniä palasia. Eihän tuollainen 7,5 kk:n ikäinen natiainen mitenkään voi osata vielä poimia sormilla kovin pieniä ja varsinkin liukkaita hedelmän tai vihanneksen palasia. Kaverini suositteli tarjoamaan esim. banaanin kimpaleita joista saa hyvän otteen ja se nimenomaan tepsi. Leikkasin banaanista koeluontoisesti sellaisen 5-7 cm kokoisen palasen ja Sintti tarttui siihen onnessaan koko kouralla ja vei tietysti välittömästi suuhun, alkaen jyystää sitä kahdella pienellä alahampaallaan. Mikä sotku, mikä riemu :D En tiedä kummalla meistä loppujen lopuksi oli hauskempaa.
Sen jälkeen olen tarjonnut vesimelonin palasia, kurkusta ison palasen niin että reunat on leikattu pois ja jäljelle jää vain se pehmeä keskusta, keitettyä kukkakaalta ja leipää. Lisäksi melkeinpä joka liha- ja vihannesoseen tarjoilun yhteydessä Sintti saa aluksi yhden tai kaksi maissinaksua. Äsken keittelin iltaruoaksi muutaman kierrepastan, 2 pötköä porkkanaa ja kukkakaalta. Ensiksimainitut ovat siis listalla ensimmäistä kertaa ja on hauska nähdä mitä Sintti tuumaa pastasta :)
Meillä muuten opittiin aivan äsken istumaan! Iso kehitys lähti käyntiin kun rupesimme soittamaan tytölle musiikkia ja erityisesti läppäriltä lastenlauluja joissa on mukana hauska video. Niiden tahdissa Sinti "jumppasi" viikonloppuna innokkaasti, liikuttaen koko kroppaansa ja ennenkuin huomasimmekaan, neiti oli vääntänyt itsensä istuma-asentoon. Seuraavana päivänä tuli todistettua, että kyseessä ei ollut vahinko sillä sama temppu toistettiin uudestaan. Tosin äitiä välillä hirvittää kun istumista koitetaan jollain kovalla alustalla kuten laminaattilattialla, sillä koordinaatio on vielä sen verran heikkoa että siitä saattaa humpsahtaa helposti päälleen...
Ai niin, ja meillä on muuten päiväunien määrä selvästi vähentynyt. Sintti nukkuu enää n. 2h päivässä mutta osissa, noin 2-3 pätkissä. Mitenkäs teillä muilla nukutaan?
Ei nyt sentään, mutta melkoinen luonteenmuutos on koettu tässä ihan parin päivän ajan ja se saa minut vahvasti epäilemään, että sieltä olisi tulossa lisää hampaita. Ruoan kanssakin on taisteltu, kuten viimeksi kirjoittelin ja kaiken huipuksi noin 3-5 edellistä yötä meillä on nukuttu hirveän huonosti. Tyttö herää lukemattomia kertoja yössä ja me vuorottelemme nukuttamisessa, tosin minulla edelleenkin toimii parhaimpana tainnutuskeinona yötissi. Tämäkin tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, joten en oikein muuta keksi kuin hampaiden tekemisen. Tosin vaikka kuinka yritän kurkkia sinne suuhun, ei siellä näy oikein mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Ei uutta purupintaa, ei pattia, NOTHING. Toivottavasti kohta se sieltä puhkeaa, sillä jos tämä ei ole sitä, olemme pulassa.
Tänään neiti on tosiaan menettänyt hermonsa aivan mistä tahansa. Jos lasken sylistä lattialle, alkaa itku. Jos kirja on luettu ja laitan sen pois, itkua. Jos menen viideksi sekunniksi pois näköpiiristä, itkua. Ei meillä siis kunnossa olla, mutta otsaakaan ei kuumota joten jospa se kaiken syypää löytyisi kohta suusta.
Syömisten kanssa olen koittanut vaihdella järjestystä tissi-sose tai sose-tissi. Ihan siksi, jotta molempia saataisiin sopivasti sillä usein sitä viimeksi annettavaa hyljeksitään kun masu on jo pikkuisen täynnä ensimmäiseksi annetusta. Tosin heti on mainittava, että syömishankaluudet saivat radikaalin helpotuksen sormiruoan lisäämisestä. Sintti suorastaan rrrakastaa omin kätösin syömistä!! Sain ystävältäni hyviä vinkkejä liittyen sormiruokailuun ja tajusin heti tehneeni aloittelijan mokan, sillä olen antanut aivan liian pieniä palasia. Eihän tuollainen 7,5 kk:n ikäinen natiainen mitenkään voi osata vielä poimia sormilla kovin pieniä ja varsinkin liukkaita hedelmän tai vihanneksen palasia. Kaverini suositteli tarjoamaan esim. banaanin kimpaleita joista saa hyvän otteen ja se nimenomaan tepsi. Leikkasin banaanista koeluontoisesti sellaisen 5-7 cm kokoisen palasen ja Sintti tarttui siihen onnessaan koko kouralla ja vei tietysti välittömästi suuhun, alkaen jyystää sitä kahdella pienellä alahampaallaan. Mikä sotku, mikä riemu :D En tiedä kummalla meistä loppujen lopuksi oli hauskempaa.
Sen jälkeen olen tarjonnut vesimelonin palasia, kurkusta ison palasen niin että reunat on leikattu pois ja jäljelle jää vain se pehmeä keskusta, keitettyä kukkakaalta ja leipää. Lisäksi melkeinpä joka liha- ja vihannesoseen tarjoilun yhteydessä Sintti saa aluksi yhden tai kaksi maissinaksua. Äsken keittelin iltaruoaksi muutaman kierrepastan, 2 pötköä porkkanaa ja kukkakaalta. Ensiksimainitut ovat siis listalla ensimmäistä kertaa ja on hauska nähdä mitä Sintti tuumaa pastasta :)
Meillä muuten opittiin aivan äsken istumaan! Iso kehitys lähti käyntiin kun rupesimme soittamaan tytölle musiikkia ja erityisesti läppäriltä lastenlauluja joissa on mukana hauska video. Niiden tahdissa Sinti "jumppasi" viikonloppuna innokkaasti, liikuttaen koko kroppaansa ja ennenkuin huomasimmekaan, neiti oli vääntänyt itsensä istuma-asentoon. Seuraavana päivänä tuli todistettua, että kyseessä ei ollut vahinko sillä sama temppu toistettiin uudestaan. Tosin äitiä välillä hirvittää kun istumista koitetaan jollain kovalla alustalla kuten laminaattilattialla, sillä koordinaatio on vielä sen verran heikkoa että siitä saattaa humpsahtaa helposti päälleen...
Ai niin, ja meillä on muuten päiväunien määrä selvästi vähentynyt. Sintti nukkuu enää n. 2h päivässä mutta osissa, noin 2-3 pätkissä. Mitenkäs teillä muilla nukutaan?
torstai 9. elokuuta 2012
Sintti 7,5 kk:tta ruokailee (tai sitten ei!)
Meidän Sintti pikkuinen on 7,5 kuukauden ikäinen ja muuntautuu vauvasta oikeaksi pikku-ihmiseksi kovaa vauhtia. Varttumisessa on muutama hyvä puoli ja niistä erityisesti mainittakoon se, että tyttö viihtyy paljon enemmän itsekseen puuhastellen lattialla, nyppien, kiskoen ja vanuttaen milloin mitäkin lelua. Uutena huvittavana sivujuonteena on tullut musiikille jamittaminen, eli typy heiluu musan tahdissa ikään kuin tanssien :) Hellyttävää!
Ruokailu sen sijaan ei suju yhtään mallikkaasti. Nyt pari päivää on mennyt niin, että jokainen ruokintasessio on armotonta taistelua. Tissi yllättävää kyllä maistuu loistavasti, mutta kun sen jälkeen yrittää tyrkyttää esim. liha- tai vihannessosetta, saa varautua helposti noin puolen tunnin syöttämisrumbaan. Se pitää sisällään jäähtyneen ruoan uudelleenlämmitystä, maanittelua, poissylkäistyjen ruokamöykkyjen poimimista takaisin lusikkaan ja suuhun sekä noin tuhat erilaista konstia saada Sintin huomio itseensä. Pöljimmäksi tunnen itseni silloin kun olen kerännyt kaikki asunnostamme löytyvät kaukosäätimet ja puhelimet eteeni esitellen niitä tytölle vuorotellen jotta saisin suun edes sen verran innostuksesta auki, että saisin sinne tuikattua yhden lusikallisen ruokaa....kyllä, sellainen äiti minustakin on sitten tullut vaikka muuta vannoin! Minullehan ei pitänyt kenenkään ryppyillä ruoka-aikoina ja viihdytysnumeroihin ei pitänyt lähteä, mutta tässä sitä ollaan. Tytär varsinainen sihtikurkku ja äidin epätoivo toisinaan potenssiin kymmenen ;) Joinain kertoina en vaan ole jaksanut tyrkyttää, ja silloin olen vain tyytynyt antamaan ruokaa vähemmän. Tänään puolestaan yritin paikkailla laihaksi jäänyttä sosemäärää tarjoamalla sormiruokaa ja innolla Sintti heittäytyikin kurkun, viinirypäleen ja banaanin palasten kimppuun. Raukalla ei vaan pinsettiote oikein toimi vielä joten suuhun pitää viedä kerralla koko nyrkki että nyrkin sisällä olevan ruokakin jäisi sinne. Vaan tässähän sitä opetellaan! Seuraavana olisi vuorossa jokin vähäsuolainen leipä ja höyrytetty kukkakaali.
Ja tykkääkös muiden vauvat puurosta? Tänään tarjosin aamiaiseksi toista kertaa ihan tavallista Elovenan kaurapuuroa terästettynä pakastetulla äidinmaidolla, ja inhotus oli hurrjan kamalaa! Neljä lusikallista meni joten kai se on uskottava, että typy ei voi sietää tavallista kaurapuuroa. Ostin kokeiluun neljän viljan pikapuuroa ja ohrapuuroa, katsotaan iskevätkö ne neidin makuhermoihin vähän paremmalla menestyksellä.
Meillä nautiskellaan edelleen joka ilta ennen nukkumaanmenoa velli + rintaa päälle. Periaatteessa vellistä voisi siirtyä jo ihan hyvin iltapuuroon, mutta en ole millään raaskinut sillä Sintti rakastaa niin kovin tuota illan vellihetkeä. Kun Sintti äkkää pullon, hän meinaa haljeta innostuksesta ja kun vihdoin pääsee syömään, koko tyttö ikään kuin huokaisee helpotuksesta ja koko kroppa rentoutuu tyytyväisenä äidin syliin, käsivarret laiskana sivuille tipahtaen. Sitten kun pullo on tyhjennetty, onkin ihana nukahtaa iltatissille masu täynnä.
Ruokailu sen sijaan ei suju yhtään mallikkaasti. Nyt pari päivää on mennyt niin, että jokainen ruokintasessio on armotonta taistelua. Tissi yllättävää kyllä maistuu loistavasti, mutta kun sen jälkeen yrittää tyrkyttää esim. liha- tai vihannessosetta, saa varautua helposti noin puolen tunnin syöttämisrumbaan. Se pitää sisällään jäähtyneen ruoan uudelleenlämmitystä, maanittelua, poissylkäistyjen ruokamöykkyjen poimimista takaisin lusikkaan ja suuhun sekä noin tuhat erilaista konstia saada Sintin huomio itseensä. Pöljimmäksi tunnen itseni silloin kun olen kerännyt kaikki asunnostamme löytyvät kaukosäätimet ja puhelimet eteeni esitellen niitä tytölle vuorotellen jotta saisin suun edes sen verran innostuksesta auki, että saisin sinne tuikattua yhden lusikallisen ruokaa....kyllä, sellainen äiti minustakin on sitten tullut vaikka muuta vannoin! Minullehan ei pitänyt kenenkään ryppyillä ruoka-aikoina ja viihdytysnumeroihin ei pitänyt lähteä, mutta tässä sitä ollaan. Tytär varsinainen sihtikurkku ja äidin epätoivo toisinaan potenssiin kymmenen ;) Joinain kertoina en vaan ole jaksanut tyrkyttää, ja silloin olen vain tyytynyt antamaan ruokaa vähemmän. Tänään puolestaan yritin paikkailla laihaksi jäänyttä sosemäärää tarjoamalla sormiruokaa ja innolla Sintti heittäytyikin kurkun, viinirypäleen ja banaanin palasten kimppuun. Raukalla ei vaan pinsettiote oikein toimi vielä joten suuhun pitää viedä kerralla koko nyrkki että nyrkin sisällä olevan ruokakin jäisi sinne. Vaan tässähän sitä opetellaan! Seuraavana olisi vuorossa jokin vähäsuolainen leipä ja höyrytetty kukkakaali.
Ja tykkääkös muiden vauvat puurosta? Tänään tarjosin aamiaiseksi toista kertaa ihan tavallista Elovenan kaurapuuroa terästettynä pakastetulla äidinmaidolla, ja inhotus oli hurrjan kamalaa! Neljä lusikallista meni joten kai se on uskottava, että typy ei voi sietää tavallista kaurapuuroa. Ostin kokeiluun neljän viljan pikapuuroa ja ohrapuuroa, katsotaan iskevätkö ne neidin makuhermoihin vähän paremmalla menestyksellä.
Meillä nautiskellaan edelleen joka ilta ennen nukkumaanmenoa velli + rintaa päälle. Periaatteessa vellistä voisi siirtyä jo ihan hyvin iltapuuroon, mutta en ole millään raaskinut sillä Sintti rakastaa niin kovin tuota illan vellihetkeä. Kun Sintti äkkää pullon, hän meinaa haljeta innostuksesta ja kun vihdoin pääsee syömään, koko tyttö ikään kuin huokaisee helpotuksesta ja koko kroppa rentoutuu tyytyväisenä äidin syliin, käsivarret laiskana sivuille tipahtaen. Sitten kun pullo on tyhjennetty, onkin ihana nukahtaa iltatissille masu täynnä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)