Sintin lomakuulumiset

Hetki on päässyt vierähtämään edellisestä postauksesta. Meillä on tapahtunut kaikenlaista pientä ja isoa, sekä valitettavasti surua perheessä. Vähän oli loman kynnyksellä mieli matalalla ja vaikeuksia asennoitua tulevaan lomanviettoon, mutta onneksi ympäristönvaihdos aina piristää ja saa ajatukset muualle.

Meidän pikkuneiti sen kun kasvaa ja kehittyy J Hampaita on edelleen vain kaksi mutta niillä purraan ahkerasti ja kovaa! Voi sitä raukkaa joka antaa huomaamattaan vetää sormen tai jonkin muun ruumiinjäsenen pikkuisen suun maisteltavaksi. Välillä myös omat pikku kätöset ovat hänellä punertavia puolikuita täynnä kun niitä on tullut järsittyä vaikka purulelujakin olisi tarjolla.

Ryömimistä on treenattu jo parisen viikkoa ja Sintti on saanut kehitettyä ihan oman tekniikan: esim. maton tai päiväpeiton päällä päästään kätevästi etenemään vuorikiipeilijätyyliin nappaamalla kankaasta nyrkillä kiinni ja vetämällä itseä sillä tavoin eteenpäin. Joskus jos oikein innostutaan, alkaa hirmuinen paikallaan rynkytys konttausasennossa mutta se aikaansaa pelkästään takaperin liikettä. Luulen, että konttaukseen ei kuitenkaan ole enää hirveästi matkaa kun kaikki palikat alkavat olla pikku hiljaa koossa.

Silti epäilen, että toinen kilpaileva liikesarja saattaa olla istumaannousu sillä sitäkin meillä aivan selvästi tapaillaan. Olosuhteiden pakosta olemme joutuneet istuttamaan tyttöä aika paljon viime aikoina sillä olemme ryhtyneet antamaan kaikki ruoat syöttötuolista (aamupuuro, lihasose, vihannessose + hedelmäsose) ja jostain syystä se kakka pitää pyngertää ulos aina juuri ruokailun yhteydessä! Varsinkin aamupuuro aiheuttaa välittömän kakkaamistarpeen ja silloin istuskellessa menee helposti 20 minuuttia.  Kuinka paljon te muut olette istuttaneet tässä vaiheessa?

Veden juontia olen välillä pohtinut kovastikin varsinkin näin lämpöiseen kesäaikaan. Jossain vaiheessa, muistaakseni 3-4 viikkoa sitten koitin ahkerasti tyrkyttää nokkamukia vielä kun Sintti istui ja söi sitterissä, mutta lopetin erään epäonnistuneen kerran jälkeen kun Sintti veti vedet niin pahasti henkeen että oksensi puolet aamupuurosta pihalle. Hyi että se säikäytti! Nyt olen palannut hyvin maltilliseen maistatukseen lähinnä niin, että lusikan kärjellä annan pari tippaa suuhun tiukasti istuma-asennossa ettei mitään vaan pääse livahtamaan henkeen. Taitaa silti olla aika pitkä matka siihen, että tyttö oikeasti tajuaisi hörpätä vettä mukista. J

Äskettäin kohtasin myös sellaisen 10-kuukautisen tyttövauvan joka joi pelkästään vettä. Vain illalla nukkumaan mennessä hänelle annettiin pullollinen maitoa, mutta muuten tytteli veteli ruoan päälle kyytipojaksi vain nokkamukista vettä ja sillä hyvä. Itse olen ollut siinä luulossa, että vauvat juovat pääasiallisesti pelkästään maitoa siihen asti, että täyttävät vuoden ja sitten sitä voisi ryhtyä korvaamaan muilla juomilla (=vedellä)? Pitänee tiedustella tätä ensi neuvolakäynnillä tarkemmin. Aiemminkin olen koittanut kysellä, mutta terkka on sanonut vain, että voihan sitä vettä alkaa hiljalleen tarjoamaan.

Ja muuten, jos haluatte lukea jonkin oikeasti koskettavan journalistisen tuotoksen, hankkikaa käsiinne Meidän Perhe-lehden heinäkuun numero ja avatkaa se jutun “Näkemiin, Max-Emil”-kohdalta. Osui ja upposi, itkin silmät päästäni. Kosketti. Roppakaupalla lämpöisiä ajatuksia tälle perheelle!