Tänään soitin heti maanantaiaamun kunniaksi klinikalle. Väänsimme ja käänsimme, mutta millään maailman laskuopilla toista PAS:ia ei saada mahtumaan huhtikuulle :( Meillä eräs matka tulee juuri niin hankalaan ajankohtaan. Klinikalla sanottiin, että ottakaa nyt vaan meistä kunnon loma, unohtakaa koko homma ja tulkaa toukokuussa uudelleen levännein mielin. Helpommin sanottu kuin tehty! Tämmöinen action-nainen ei ihan hevillä saakaan itseään rentoutumaan, kun prrojektia pukkaa...
Onneksi kuitenkin asia käytiin puhelimessa niin perusteellisesti lävitse, että nyt meillä on muutaman kuukauden tähtäimen suunnitelma selvillä. Toukokuussa tehdään PAS viimeisillä pakastealkioilla, mutta sitä edeltävällä ultrakäynnillä käydään lääkärin kanssa läpi hoitosuunnitelma uuden IVF-hoidon osalta ja saamme samantien reseptit kouraan. Pistokset pitää nimittäin aloittaa jo toisena kiertopäivänä, joten jos kuukautiset alkavat vaikkapa viikonloppuna (kuten nyt), ei siinä vaiheessa ehdi enää lääkärin pakeille. Jos puolestaan raskaus alkaa pakastesiirrosta, saamme repiä reseptit ja keskittyä nauttimaan ihan muista asioista :)
Aikataulujen kanssa tekee vähän tiukkaa, sillä klinikka on juhannuksen tienoilla kiinni muutaman päivän, mutta laskeskelin että sitä ennen kyllä ehditään loistavasti myös yksi IVF-kierros. Heinäkuussa puolestaan klinikka on jälleen kiinni mutta tällä kertaa useamman viikon, joten siihen mennessä toivon mukaan onnistutaan ettei tämä mene niin hirveän monen kuukauden päähän. Tätä hoitorumbaa aloittaessahan kerrottiin, että PAS:n onnistuminen on n. 30%:n luokkaa joten jos yksi kolmesta ei tärppää niin johan on kumma!
Muutamia riskejä luetellakseni yksi on ehdottomasti tämä hirveä rahanmeno, mutta toisaalta mitäpä sitä ei perheensä eteen tekisi. Toisekseen, miten ihmeessä saan sovitettua tämän kaiken jo ennalta täpötäyteen työkalenteriin?? Ja kolmanneksi, myös mies matkustaa aina silloin tällöin joten nyt on pidettävä peukut taas tanassa ettei mitään elintärkeää osu mahdollisten IVF-hoitojen kanssa samaan saumaan.
Ja sitten vielä näistä äskettäin alkaneista kuukautisista. Olen aika varma, että kyseessä on varhainen keskenmeno. Minulla oli vielä reilu viikko sitten aika selkeitä raskausoireita, ja tällä tarkoitan paljon tavallista tummempaa pissaa mitä esiintyi myös eka raskaudessa. Yhtäkkiä se alkoi sitten hiljalleen hiipua pois kunnes en enää hoksannutkaan että asiat olivat toisin. Nyt sitten puolestaan tämä vuoto on sen verran rajumpaa kuin normaalisti (ja onhan siellä tietysti enempi tavaraa ollutkin sisuksissa) että jostain sellaisesta on varmaan pakko olla kyse.
Olen ajatellut asian niin, että en anna itseni ryhtyä vellomaan missään negafiiliksessä sillä minulla on kuitenkin asiat tosi hyvin. Minulla on jo yksi lapsi joka sattuu olemaan maailman ihanin tyttö, ja pelkästään häntä katsoessa kaikki maailman murheet unohtuu. Pitää olla kiitollinen siitä hyvästä mitä on jo saanut, ja kaikki lisä on pelkkää plussaa! Me ollaan perhe myös ihan kolmistaankin :) Ja ennemmin tai myöhemmin tämä meidän perhe kyllä saa sen neljännen jäsenensä, se on varma juttu se.
maanantai 25. maaliskuuta 2013
lauantai 23. maaliskuuta 2013
Pahalta näyttää :(
Kyllä tässä kuulkaa nyt taisi käydä niin, että meidän PAS ei onnistunut. Sydän pamppaillen olen laskenut kiertopäiviä ja kerkesin jo melkein huokaista helpotuksesta kun eilen tuli täyteen KP 30. Yhtäkkiä sitten varhain tänä aamuna wc-paperiin rupesi piirtymään jotain punaista ja vuoto vaan lisääntyi lisääntymistään.
Lisäksi eilen illalla jossain kumman rohkeudenpuuskassa tein ensimmäisen raskaustestin, ja hieman yllätyin kun siihen piirtyi aika pian vain vahva yksi viiva. Negatiivinen. Olin ehtinyt saada edellisviikon hiljaista varmuutta tämän kaiken onnistumisesta takaisin, mutta testitulos kieltämättä heitti kylmää vettä kasvoille. Ajattelin sitten, että vaihtoehtoja on luonnollisesti olemassa vielä kaksi sillä ehkä testasin vain liian aikaisin (6 päivää) ja suunnittelin tekeväni parin päivän kuluttua toisen.
Nyt mukaan alkaa kuitenkin tulla vuodon lisäksi tuttua kerran kuussa esiintyvää hiljaista jomottelua, joten peli taitaa olla menetetty...
Seuraavan yrityskerta onkin sitten vasta toukokuussa, eli nyt pitäisi jostain kaivaa rutkasti kärsivällisyyttä. Samoin pitäisi totutella ajatukseen, että v. 2013 ei synny meille vauvelia.
Lisäksi eilen illalla jossain kumman rohkeudenpuuskassa tein ensimmäisen raskaustestin, ja hieman yllätyin kun siihen piirtyi aika pian vain vahva yksi viiva. Negatiivinen. Olin ehtinyt saada edellisviikon hiljaista varmuutta tämän kaiken onnistumisesta takaisin, mutta testitulos kieltämättä heitti kylmää vettä kasvoille. Ajattelin sitten, että vaihtoehtoja on luonnollisesti olemassa vielä kaksi sillä ehkä testasin vain liian aikaisin (6 päivää) ja suunnittelin tekeväni parin päivän kuluttua toisen.
Nyt mukaan alkaa kuitenkin tulla vuodon lisäksi tuttua kerran kuussa esiintyvää hiljaista jomottelua, joten peli taitaa olla menetetty...
Seuraavan yrityskerta onkin sitten vasta toukokuussa, eli nyt pitäisi jostain kaivaa rutkasti kärsivällisyyttä. Samoin pitäisi totutella ajatukseen, että v. 2013 ei synny meille vauvelia.
torstai 21. maaliskuuta 2013
KP 29: Ollako vai eikö olla?
En sittenkään ole ehtinyt kirjoitella muita kuulumisia sitten edellisen kerran. Päivät ovat menneet nopeasti, mutta nyt kuukautisten alkamisen kynnyksellä on alkanut hermostuttaa aika lailla joten piti tulla tänne hieman purkamaan tuntojani.
Viime viikolla olin melkein vuorenvarma siitä, että nyt tästä siirrosta tärppäsi ja olin hyvällä mielellä. Viime päivinä sen sijaan on ruvennut jännittämään aika paljon, ja toissapäivänä kun olin töissä todella stressaavissa tunnelmissa, ajattelin hyvin pessimistisesti, että tähän samaan syssyyn ne menkatkin ihan takuulla alkavat! No, ei niitä vielä ole kuulunut ja nyt olisi kiertopäivä 29. Eletään siis juuri kriittisiä aikoja, sillä tavallisesti kierto on vaihtunut päivinä 28-30. Olen matkoilla joten en pääse pieneen kalenteriini (johon tavallisesti merkkaan tällaiset asiat) käsiksi, koska muutoin takuulla laskeskelisin keskiarvoja ja veikkailisin niiden perusteella miten käy :)
Olo on aivan normaali, eikä mitään fyysisiä oireita ole. Rintoja olen tökkinyt päivittäin, puolisalaa toivoen jotain lievää turvotusta mikä voisi osoittaa että raskaana ollaan, mutta ihan samanlaiset tyhjänpuoleiset kapistukset ne ovat kuin ennenkin imetyksen lopettamisen jälkeen. Eilen illalla lueskelin blogista Sintin raskausajan alkuajan oireita, ja silloin rintoja turvotteli jo näihin aikoihin, mutta toisaalta silloin oli taustalla IVF-hoidot eli hormonaalisia muutoksia jo pelkästään siitä syystä.
Viimeksi aivan ensimmäinen ja todella voimakas oire oli tiheään esiintyvä sudennälkä. Nyt olen ollut herkillä tuon saman suhteen, mutta en voi sanoa, että olisin jotenkin nälkäisempi kuin aiemmin. Päinvastoin, olen laihtunut ja paino on pudonnut 2-3 kiloa kolmen edellisen viikon aikana!
Voi että osaakin ihmistä jännittää...kunpa nyt vaan tärppäisi tästä kerrasta, sillä huhtikuussa meillä jäisi PAS väliin koska olemme juuri oviksen aikaan matkoilla vaikka miten päin laskisi :(
Klinikan ohjeen mukaan raskaustestin voisi tehdä aikaisintaan ensi viikon torstaina. Mitäs mieltä te olette? :)
Viime viikolla olin melkein vuorenvarma siitä, että nyt tästä siirrosta tärppäsi ja olin hyvällä mielellä. Viime päivinä sen sijaan on ruvennut jännittämään aika paljon, ja toissapäivänä kun olin töissä todella stressaavissa tunnelmissa, ajattelin hyvin pessimistisesti, että tähän samaan syssyyn ne menkatkin ihan takuulla alkavat! No, ei niitä vielä ole kuulunut ja nyt olisi kiertopäivä 29. Eletään siis juuri kriittisiä aikoja, sillä tavallisesti kierto on vaihtunut päivinä 28-30. Olen matkoilla joten en pääse pieneen kalenteriini (johon tavallisesti merkkaan tällaiset asiat) käsiksi, koska muutoin takuulla laskeskelisin keskiarvoja ja veikkailisin niiden perusteella miten käy :)
Olo on aivan normaali, eikä mitään fyysisiä oireita ole. Rintoja olen tökkinyt päivittäin, puolisalaa toivoen jotain lievää turvotusta mikä voisi osoittaa että raskaana ollaan, mutta ihan samanlaiset tyhjänpuoleiset kapistukset ne ovat kuin ennenkin imetyksen lopettamisen jälkeen. Eilen illalla lueskelin blogista Sintin raskausajan alkuajan oireita, ja silloin rintoja turvotteli jo näihin aikoihin, mutta toisaalta silloin oli taustalla IVF-hoidot eli hormonaalisia muutoksia jo pelkästään siitä syystä.
Viimeksi aivan ensimmäinen ja todella voimakas oire oli tiheään esiintyvä sudennälkä. Nyt olen ollut herkillä tuon saman suhteen, mutta en voi sanoa, että olisin jotenkin nälkäisempi kuin aiemmin. Päinvastoin, olen laihtunut ja paino on pudonnut 2-3 kiloa kolmen edellisen viikon aikana!
Voi että osaakin ihmistä jännittää...kunpa nyt vaan tärppäisi tästä kerrasta, sillä huhtikuussa meillä jäisi PAS väliin koska olemme juuri oviksen aikaan matkoilla vaikka miten päin laskisi :(
Klinikan ohjeen mukaan raskaustestin voisi tehdä aikaisintaan ensi viikon torstaina. Mitäs mieltä te olette? :)
tiistai 12. maaliskuuta 2013
Takana onnistunut PAS!
Nyt se on sitten tehty, pakastetun alkion siirto nimittäin. Kaikki meni tosi hyvin, tosin ennakko-odotuksista huolimatta ensimmäinen sulatettu alkiopolo ei selvinnyt, vaan jouduttiin ottamaan toinen. Näin ollen molemmat top-alkiot on käytetty ja pakkasessa on enää ne 2 hyvää yksilöä. Positiivista oli se, että tämä kakkosalkio oli jo lähtenyt jakautumaan sulatuksen jälkeen 6-soluiseksi eli se vaikutti hyvin elinkelpoiselta. Samoin siirto sujui lääkärin sanojen mukaan kuin oppikirjasta, joten meillä on hyvät edellytykset raskautua jo tästä kerrasta. :)
Itsehän sanoin lääkärille skeptiseen sävyyn, että ei vaan voi käydä niin hyvä tuuri, että molemmat raskaudet lähtisivät yhtä onnekkaasti jo ensimmäisestä siirrosta. Hän puolestaan tuumasi, että päinvastoin eka kerran hyvät kokemukset nimenomaan povaavat lupaavaa onnistumisprosenttia myös tälle. Kai se on sitten uskottava ammattilaisen sanaa...!
Siirron jälkeisestä ultrasta kävi ilmi, että olin ovuloinut vasemmalta puolelta. Koska positiivinen testitulos osui lauantaille, epäiltiin että itse ovulaatio oli tapahtunut sunnuntaina. Tämän allekirjoittaisin itsekin ihan siitä syystä, että maanantaina kaikki ovisoireet olivat tiessään ja mahtava mahaturvotus oli kadonnut kuin pieru saharaan.
Muistan, että edellisessä siirrossa jännäsin sitä, että mitä jos siirto tehdään liian myöhään eli ovis on jo missattu. En ymmärrä miksen jo silloin älynnyt kysyä, koska nytkin se mietitytti ja lievästi huolestutti. Tälle löytyi kuitenkin erittäin looginen selitys: kohdun limakalvo on kuulemma valmiimpi ottamaan alkion vastaan heti ovulaation jälkeen. Jos siirtoa yritettäisiin tehdä ennen rakkulan puhkeamista, kohtu saattaa hylkiä alkiota eli on paljon epätodennäköisempää että se ei silloin pääse kiinnittymään. Nyt kaikki tapahtui siis tosi passeliin aikaan, joten kaikki oli otollista sille, että alkio voisi jäädä kyytiin.
Uskon muuten vakaasti, että raskauden jälkeen kroppa on tullut jotenkin paljon vastaanottavaisemmaksi. En muista ajalta ennen raskautta, että ovulaatiot olisivat olleet aivan näin voimakkaita. Jos ikinä, niin nyt tunsin oloni erittäin hedelmälliseksi :) Toivottavasti se on tosiaankin totta, ja omat ovulaatio-ongelmat olisivat väistyneet.
Klinikalta sain ohjeen, että torstaina 28.3. saa tehdä raskaustestin, jolloin olisi 4 raskausviikkoa täynnä (hui!). Koska tänään oli kiertopäivä 20, on kuitenkin todennäköisempää, että kuukautiset alkavat 7-10 päivän päästä jos en ole raskaana. Sekin pitää kuitenkin varmistaa raskaustestillä. Nyt vaan sitten jälkihoitolääkkeitä aloittelemaan ja toivomaan, että tyyppi pysyy kyydissä!! :) Joka lisäpeukku on tarpeen, vink vink.
Jotta tämä odotteluaika sujuisi rattoisammin, taidan keskittyä lähipäivinä Sintin kuulumisiin ja laatia vaikka sen Pingun toivoman Sintti & päivähoito - postauksen. Te muut, joita nämä raskaudenyrityskuulumiset eivät oikein kiinnosta, olette varmaan jo korvia myöten täynnä tätä ovista ja PAS:ia :D
Itsehän sanoin lääkärille skeptiseen sävyyn, että ei vaan voi käydä niin hyvä tuuri, että molemmat raskaudet lähtisivät yhtä onnekkaasti jo ensimmäisestä siirrosta. Hän puolestaan tuumasi, että päinvastoin eka kerran hyvät kokemukset nimenomaan povaavat lupaavaa onnistumisprosenttia myös tälle. Kai se on sitten uskottava ammattilaisen sanaa...!
Siirron jälkeisestä ultrasta kävi ilmi, että olin ovuloinut vasemmalta puolelta. Koska positiivinen testitulos osui lauantaille, epäiltiin että itse ovulaatio oli tapahtunut sunnuntaina. Tämän allekirjoittaisin itsekin ihan siitä syystä, että maanantaina kaikki ovisoireet olivat tiessään ja mahtava mahaturvotus oli kadonnut kuin pieru saharaan.
Muistan, että edellisessä siirrossa jännäsin sitä, että mitä jos siirto tehdään liian myöhään eli ovis on jo missattu. En ymmärrä miksen jo silloin älynnyt kysyä, koska nytkin se mietitytti ja lievästi huolestutti. Tälle löytyi kuitenkin erittäin looginen selitys: kohdun limakalvo on kuulemma valmiimpi ottamaan alkion vastaan heti ovulaation jälkeen. Jos siirtoa yritettäisiin tehdä ennen rakkulan puhkeamista, kohtu saattaa hylkiä alkiota eli on paljon epätodennäköisempää että se ei silloin pääse kiinnittymään. Nyt kaikki tapahtui siis tosi passeliin aikaan, joten kaikki oli otollista sille, että alkio voisi jäädä kyytiin.
Uskon muuten vakaasti, että raskauden jälkeen kroppa on tullut jotenkin paljon vastaanottavaisemmaksi. En muista ajalta ennen raskautta, että ovulaatiot olisivat olleet aivan näin voimakkaita. Jos ikinä, niin nyt tunsin oloni erittäin hedelmälliseksi :) Toivottavasti se on tosiaankin totta, ja omat ovulaatio-ongelmat olisivat väistyneet.
Klinikalta sain ohjeen, että torstaina 28.3. saa tehdä raskaustestin, jolloin olisi 4 raskausviikkoa täynnä (hui!). Koska tänään oli kiertopäivä 20, on kuitenkin todennäköisempää, että kuukautiset alkavat 7-10 päivän päästä jos en ole raskaana. Sekin pitää kuitenkin varmistaa raskaustestillä. Nyt vaan sitten jälkihoitolääkkeitä aloittelemaan ja toivomaan, että tyyppi pysyy kyydissä!! :) Joka lisäpeukku on tarpeen, vink vink.
Jotta tämä odotteluaika sujuisi rattoisammin, taidan keskittyä lähipäivinä Sintin kuulumisiin ja laatia vaikka sen Pingun toivoman Sintti & päivähoito - postauksen. Te muut, joita nämä raskaudenyrityskuulumiset eivät oikein kiinnosta, olette varmaan jo korvia myöten täynnä tätä ovista ja PAS:ia :D
lauantai 9. maaliskuuta 2013
Ovulaation bongausta, ja löytyihän se sieltä!
Viikko on mennyt todella kiireisesti, ja sormiani on ihan syyhyttänyt päästä blogiin päivittämään viimeiset kuulumiset, mutta en yksinkertaisesti ole aiemmin ehtinyt. Kaukana ovat ne ajat, kun ehti väsätä vaikka joka päivä postauksen tai pari. Päivätyö ja muuan superenerginen pikkuneiti pitävät siitä huolen, hih.
Maanantaina siis kävimme kauan odotetun visiitin klinikalla ja siellä näkyi varsin mukavia asioita: molemmilla puolilla oli kypsymässä odotetusti munarakkuloita juuri niin kuin pitääkin. Niiden perusteella lääkäri pystyi laskeskelemaan, että ovulaatio olisi käsillä tämän viikonlopun tai viimeistään ensi puolivälin paikkeilla. PAS tehtäisiin ma, ti tai ke. Sain ohjeeksi hankkia ovulaatiotestejä kotiin ja ruveta testaamaan perjantaista alkaen joka päivä niin kauan kunnes saan positiivisen testin. Sitten pitää soittaa heti klinikalle ja siitä parin päivän päähän varataan PAS-aika.
Tilasin ma-iltana netistä satsin Clearblue-testejä, mutta tietysti siinä kävi niin, että ne ehtivät vasta perjantaiksi meille joten jouduin käymään ostamassa apteekista liuskatestejä että sain perjantaiaamun testin hoidettua. Tämän kun olisi etukäteen älynnyt, olisin tietysti tilannut niitä etukäteen, mutta viimeksi mitään testailua ei tarvittu joten en tullut koko asiaa ajatelleeksikaan. Onneksi testejä oli siis loppujen lopuksi tarpeeksi, sillä perjantaina tein niitä varoiksi kaksi kappaletta, yhden aamulla ja toisen illalla, ja molempiin piirtyi täysin selkeä negatiivinen testitulos.
Tänään puoliltapäivin testasin jälleen, ja sieltähän se hymynaama vihdoin rävähti näytölle! :) Huippua.
Nyt ei siis kuin maanantaita odottelemaan ja heti aamulla pitää soittaa klinikalle, koska jos positiivisen testituloksen jälkeen siirto suoritetaan n. 2 vrk:n kuluttua, se olisi jo maanantaina eli hoppua pitelee. Yksi huolenaiheeni muuten näissä pakastetun alkion siirroissa oli se, että mitä jos se sulatettu alkio kuolee sulatuksessa, niin pitääkö odottaa kuukausi eli missataanko silloin tämä kyseinen kierto kokonaan. Ei onneksi tarvi, sillä kuulemma jos klinikalla huomataan että alkio on kupsahtanut niin sieltä otetaan vain toinen tilalle niin että varmasti on jotain siirrettävää.
Lisäksi lääkäri kertoi, että PAS:n onnistumisen todennäköisyys on n. 30%:n luokkaa. Käytännössä siis kolmesta PAS:ista pitäisi seurata ainakin yksi raskaus. Todella hienoa oli kuulla, että huippuluokan alkioiden sulatuksessa hävikkiä on yleensä aika vähän eli ne selviävät tavallisesti sulatuksesta hyvin. Ja meillähän pakkasessa värjöttelee nimenomaan 2 huippualkiota omissa putkissaan + kolmannessa putkessa 2 hyvää. Jos noista ihan suoraan vetää todennäköisyyslaskelmien perusteella johtopäätöksiä, niin uskaltaisi veikata, että sieltä saisi yhden vauvan kotiutettua :)
Siltikin, tottakai sitä toivoisi, että nytkin tärppäisi mahdollisimman pian ja kaikkien näiden toimenpiteiden määrä olisi mahdollisimman vähäinen. Yhtenä syynä, eikä aivan vähäisimpänäkään on että PASsille tulee yllättävän kovat kustannukset per siirto. Jos kaikki noista meidän alkioista siirretään, niin auts. Onneksi olen töissä enkä enää kotihoidontuella!
Nyt vaan pitäisi malttaa odotella sinne ensi viikolle eikä hötkyillä liikaa. Sitten alkaa se ihanan kamala jännäysvaihe kun yrittää pitää näppinsä erossa kaapissa odottelevista raskaustesteistä, kyttää joka mahdollista oiretta ja samalla kiroaa ne ällöt jälkihoitolääkkeet alimpaan helvettiin.
Maanantai, tule jo.
Maanantaina siis kävimme kauan odotetun visiitin klinikalla ja siellä näkyi varsin mukavia asioita: molemmilla puolilla oli kypsymässä odotetusti munarakkuloita juuri niin kuin pitääkin. Niiden perusteella lääkäri pystyi laskeskelemaan, että ovulaatio olisi käsillä tämän viikonlopun tai viimeistään ensi puolivälin paikkeilla. PAS tehtäisiin ma, ti tai ke. Sain ohjeeksi hankkia ovulaatiotestejä kotiin ja ruveta testaamaan perjantaista alkaen joka päivä niin kauan kunnes saan positiivisen testin. Sitten pitää soittaa heti klinikalle ja siitä parin päivän päähän varataan PAS-aika.
Tilasin ma-iltana netistä satsin Clearblue-testejä, mutta tietysti siinä kävi niin, että ne ehtivät vasta perjantaiksi meille joten jouduin käymään ostamassa apteekista liuskatestejä että sain perjantaiaamun testin hoidettua. Tämän kun olisi etukäteen älynnyt, olisin tietysti tilannut niitä etukäteen, mutta viimeksi mitään testailua ei tarvittu joten en tullut koko asiaa ajatelleeksikaan. Onneksi testejä oli siis loppujen lopuksi tarpeeksi, sillä perjantaina tein niitä varoiksi kaksi kappaletta, yhden aamulla ja toisen illalla, ja molempiin piirtyi täysin selkeä negatiivinen testitulos.
Tänään puoliltapäivin testasin jälleen, ja sieltähän se hymynaama vihdoin rävähti näytölle! :) Huippua.
Nyt ei siis kuin maanantaita odottelemaan ja heti aamulla pitää soittaa klinikalle, koska jos positiivisen testituloksen jälkeen siirto suoritetaan n. 2 vrk:n kuluttua, se olisi jo maanantaina eli hoppua pitelee. Yksi huolenaiheeni muuten näissä pakastetun alkion siirroissa oli se, että mitä jos se sulatettu alkio kuolee sulatuksessa, niin pitääkö odottaa kuukausi eli missataanko silloin tämä kyseinen kierto kokonaan. Ei onneksi tarvi, sillä kuulemma jos klinikalla huomataan että alkio on kupsahtanut niin sieltä otetaan vain toinen tilalle niin että varmasti on jotain siirrettävää.
Lisäksi lääkäri kertoi, että PAS:n onnistumisen todennäköisyys on n. 30%:n luokkaa. Käytännössä siis kolmesta PAS:ista pitäisi seurata ainakin yksi raskaus. Todella hienoa oli kuulla, että huippuluokan alkioiden sulatuksessa hävikkiä on yleensä aika vähän eli ne selviävät tavallisesti sulatuksesta hyvin. Ja meillähän pakkasessa värjöttelee nimenomaan 2 huippualkiota omissa putkissaan + kolmannessa putkessa 2 hyvää. Jos noista ihan suoraan vetää todennäköisyyslaskelmien perusteella johtopäätöksiä, niin uskaltaisi veikata, että sieltä saisi yhden vauvan kotiutettua :)
Siltikin, tottakai sitä toivoisi, että nytkin tärppäisi mahdollisimman pian ja kaikkien näiden toimenpiteiden määrä olisi mahdollisimman vähäinen. Yhtenä syynä, eikä aivan vähäisimpänäkään on että PASsille tulee yllättävän kovat kustannukset per siirto. Jos kaikki noista meidän alkioista siirretään, niin auts. Onneksi olen töissä enkä enää kotihoidontuella!
Nyt vaan pitäisi malttaa odotella sinne ensi viikolle eikä hötkyillä liikaa. Sitten alkaa se ihanan kamala jännäysvaihe kun yrittää pitää näppinsä erossa kaapissa odottelevista raskaustesteistä, kyttää joka mahdollista oiretta ja samalla kiroaa ne ällöt jälkihoitolääkkeet alimpaan helvettiin.
Maanantai, tule jo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)