Varhaisultra

Piti postata varhaisultrasta jo ajat sitten, mutta olen voinut tosi huonosti kohta viikon päivät. Ensin luulin, että kyse on mykoplasmaan saamastani antibioottikuurista, mutta nyt olen jo ruvennut epäilemään että kyseessä onkin raskauspahoinvointi!! Ensimmäisinä lääkekuurin päivinä parin tunnin päästä lääkkeenotosta tuli kamala, mahakipuinen olo, mutta sitten se helpotti. Viikonloppuna homma kääntyikin siihen, että koko ajan oli huono olo ja erityisesti iltapäivällä. Tällä viikolla joka päivä klo 12 ällötys on iskenyt ja illat ovat menneet vaaka-asennossa miehen huolehtiessa huushollista.

Eli raskauspahoinvointiako tämä tosiaan on? Jos näin, niin tuli ihan puskista kun Sintistä sain vietellä lokoista raskausaikaa ilman mitään tällaisia kurjuuksia :)

Ja sitten varhaisultraan. Visiitti oli todella jännittävä ja tuskin sain nukutuksi, sillä kahtena edellisenä yönä näin vaihtelevia painajaisia joissa kaikissa sisältö oli sama: mitään raskautta ei ollutkaan, alkio oli vain mystisesti kadonnut.

Olin niin jännittynyt, että tuskin pystyin kestämään mitään turhaa odottelua. Lääkäri oli jonkin verran myöhässä ja jos aulassa ei olisi ollut muita potilaita, olisin ravannut huonetta edestakaisin. Vastaanotolla meinasin ruveta kiljumaan kun lääkäri ryhtyi kyselemään kaikenlaisia raskauteen ja terveydentilaani liittyviä taustakysymyksiä, sillä kyseessä oli ikäänkuin ensimmäinen neuvola ja terveystarkastus. Pystyin vain ajattelemaan, että mitä väliä tällä kaikella on jos sisälläni ei ole elämää, eli eikö voitaisi vain kurkata sinne ja äkkiä!

Kun sitten vihdoin pääsin pöydälle, ja todella nopeasti aivan kohdun takaa ja ylhäältä löytyi raskauspussi, jossa köllötteli varsin eläväinen pikkuinen, purskahdin aivan hillittömään itkuun. Lääkäri sai tuskin mitattua alkiota kun itkin niin kamalasti että koko ultralaite tärisi ja heilui. Siinä itkiessä purkautui aivan valtava hermopaine ja pelko, aloin vihdoin uskoa että tämä raskaus on todellakin totta ja tämä tyyppi taitaa selvitä. Sykkeen kuuntelu vielä kruunasi sen mahtavan hetken :)

(tässä epäselvä, paperiversiosta skannattu kuva jossa vauva pilkottaa tuolla vasemmalla, sykekin vilkkui selvästi kuin tähti taivaalla!)

Yllätyksekseni sain jo mukaani neuvolakortin ja Odotus-kirjan, johon voisikin piakkoin ryhtyä kirjaamaan ylös tuntemuksia. Olimme todella tyytyväisiä, että päädyimme klinikan hoitavaan lääkäriimme ensimmäisen ultran tekijänä, sillä tämä tutkimus suoritettiin alakautta, toisin kuin edellisten raskauksien ultrapaikassa jolloin toisinaan sikiötä oli todella vaikea paikantaa johtuen kohtuni rakenteesta. Tämä hoitui nopeasti, kätevästi ja kivuttomasti.

Kerroimme raskaudesta vanhemmilleni heti ultratuloksen varmistuttua, lisäksi 2 ystävääni tietää asiasta mutta muuten ajattelimme pitää tämän omana tietonamme niin pitkään kuin mahdollista. Varmaan joku itsesuojeluvaisto edelleen siellä mielen perukoilla jyllää...Tosin työpaikalla meinasin jo kärähtää, luultavasti johtuen tästä hillittömästä ruokahalustani joka pakottaa syömään välipaloja usein ;)

Nyt yritän keskittyä nauttimaan olotilastani sen mitä tältä ällötykseltä vaan pystyn :)

Ja suuret kiitokset kaikille onnittelujen laittajille!