maanantai 16. toukokuuta 2016

Sisarusrakkautta

Äskettäin sain toiveita peräti kaksin kappalein, josko voisin kirjoitella isosiskon suhtautumisesta perheen uusimpaan tulokkaaseen. Ajatus tällaisesta tekstistä on muutenkin ollut hautumassa, joten tämä tuli oikein sopivaan saumaan!

Omista peloistamme huolimatta yritimme koko raskauden ajan innostaa Neiti S:ää raskaudesta ja vauvasta, mikä ei ollut kovin vaikeaa, sillä tyttö oli aiheesta todella mielissään. Kaivoin vajaa kaksi vuotta aiemmin poispakkaamani vauvakirjat esiin varastosta ja taas luimme harva se ilta tarinoita, kuinka noihin perheisiin syntyy pupu-, ihmis- ja karhuvauvoja. Ne olivat ehdotonta lempiluettavaa eikä se tämän ajan jälkeen minustakaan enää niin pahalta tuntunut.

Synnytystä edeltävänä iltana Neiti S meni mummolaan yöksi ja siinä lähtövalmisteluiden keskellä tuli puhetta synnytyksestä. Tytöllä tuli haikea mieli jättää meidät ja sen yhteydessä mieleen taisi nousta pieni pelkokin seuraavan aamun tapahtumista, vaikka olimme yrittäneet kertoa niistä positiiviseen sävyyn ja maininneet moneen kertaan, kuinka hän pääsisi saman päivän iltana katsomaan pikkusiskoa heti sairaalaan. Jossain vaiheessa poistuin olohuoneeseen ja kuulin kuinka hän kysyi isältäni: "Mutta mitä jos jotain kamalaa tapahtuu? Entä jos vauva ei synnykään?". Mahasta kouraisi, miksi noin pienen piti tietää se omakohtaisesti että jotain pahaa voi todella tapahtua...

Helpotus oli suuri koko perheellä kun kaikki lopulta meni hyvin. Hieman jännitimme Neiti S:n suhtautumista: olisiko hän sittenkin voimakkaasti mustasukkainen vai suhtautuisiko vauvaan lämpimästi. Oli ilo katsoa kuinka tyttö saapui sairaalaan silmät innosta tuikkien ja paloi halusta ojentaa vauvalle valitsemansa lahjan. Myöhemmin hän sai myös kokeilla ottaa pikkusiskoa syliin ja siitä on muistona ihana kuva: naantalin aurinkona loistava nelivuotias ja sylissä räsynuken kokoinen sisko.

Olen koko ajan odottanut mustasukkaisuuden puhkeamista, mutta ainakaan tähän päivään mennessä sellaista ei ole näkynyt eikä kuulunut. Neiti S on siskostaan hyvin huolehtivainen ja suree tämän puolesta, kun hikka ravistuttaa pientä kroppaa tai toisella on masu kipeä. Varmaan suurin ongelma sisarussuhteen edessä olen minä! Olen todella varovainen Taikan kanssa, jopa liiallisuuteen asti ja usein isosisko saa kuulla kieltoja ja rajoituksia, kun hän haluaa seurustella pienen kanssa. "Älä tee sitä, älä tee tätä", "Varo!", "Älä herätä vauvaa"...täytyisi muistaa antaa tilaa sisaruussuhteelle eikä olla liikaa kieltämässä kaikesta.

Olen pelännyt, että kun Neiti S saa vauvan takia vähemmän huomiota, kääntyykö se kielteisyydeksi vauvaa kohtaa. Usein iltasadun lukemisen aikaan Taika jo tankkaa ahkerasti, joten siitä syystä iltatoimet ja lukemiset on hoitanut isi. Eilen kävi niin, että isi oli tuohon aikaan muualla ja kaikki iltapuuhat lankesivat minulle. Kuinkas kävikään: tietysti silloinkin pikkusiskolla oli nälkä, mutta keksimme Neiti S:n kanssa yhtäaikaa sopivan ratkaisun. Minä imetin Taikaa sohvalla ja iltasatu luettiinkin sängyn sijasta sohvalla, ja Neiti S tarjoutui itse kääntelemään sivuja kun minulla kädet olivat varattuina. Miten suuri helpotus on huomata, että vaikka meillä muuten on kärsitty melkoisesta uhmavaiheesta, niin kiukuttelu ei ole vielä koskaan kohdistunut siskoon vaan yhteistuumin tällaisetkin haasteet saadaan selvitettyä!

Meillä on edelleen ahkerasti pussailtu ja halattu myös isosiskoa. Olemme myös muistelleet Taikan vaiheiden myötä Neiti S:n vauva-aikaa ja hänestä on todella huvittavaa kuulla tarinoita omasta vauvavuodestaan ja katsella samalla valokuvia albumista. Vieraille hän sitten selittää suu vaahdossa näitä tarinoita ja vertaa kumpi vauva oli syntyessään painavampi, ja mikä heissä oli samanlaista :) Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että uusi perheenjäsenemme on uinut luontevaksi osaksi meidän perheen arkea ja toivon, että tämä ei jää miksikään uutuuden viehätykseksi vaan että sisaruussuhde jatkossakin kehittyy ja lujittuu.

4 kommenttia:

  1. Tuo on hyvä että olette katselleet vauvakuvia ja keskustelleet isosiskon vauva-ajasta. Meillä isoveli on valtavan mustasukkainen ja kateellinen pikkuveljelle. Kävimme jopa psykologin kanssa keskustelemassa mustasukkaisuudesta. Jossain vaiheessa en voinut hetkeksikään jättää heitä kaksin, kun välittömästi tehtiin pikkuveljelle kiusaa ja alkoi itku. Psykologi kehoitti katselemaan vauvakuvia, kuinka isoveli on ollut aivan samanlainen vauva ja häntä on hoidettu yhtä paljon ja sitten hänestä on kasvanut hieno isoveli. Nyt vauva vaatii paljon hoitamista ja aikaa, että hänestä tulee myös iso poika. Nyt on kyllä paljon parempi jo. Itselläni vaan on jatkuvasti pinna kireällä väsymyksen takia ja isoveljen uhman vuoksi. Tulee sitten oltua jatkuvasti huonolla tuulella. Ei yhtään kiva juttu. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä kurjaa jos on noin voimakasta mustasukkaisuutta. Onneksi saitte psykologilta apua, se ei ole mikään helppo juttu! Tiedän omakohtaisesti kun itse olin se erittäin mustasukkainen isosisko, mutta eipä silloin asiaa mitenkään osattu hoitaa, käskettiin vaan "olla kunnolla" :D

      Tsemppiä sinne! Meillä se pinna on nykyään tiukalla tuon mahdottoman temperamenttisen ja alati uhmaavan Neiti S:n kanssa. (Miten se voikin halutessaan olla niin hurmaava ja ihana, mutta muuttua sekunnissa karjuvaksi hurjapääksi?)

      Poista
  2. Kyllä se sisarussuhde kehittyy vaikka pikkuvauva-aikaan vähän rajoittaakin ja varoittelee. Mä olin kolmannen vauvamme kanssa viime syksynä tosi hormonaalisen ylisuojeleva. Mutta sekin olo väistyi hiljallern ja nyt kun vauva on yli 8kk, ovat isosiskot jo päässeet luomaan omaa suhdetta vauvaan. Ihaninta on että ovat kaikki kolme selkeästi jo nyt aivan hirmuisen tärkeitä toisilleen. Pienin konttaa idoliensa perässä innoissaan mutta myös isommat hakeutuvat vauvan seuraan ja haluavat leikittää sekä huolehtivat että vauvalla on kaikki hyvin. Ihania! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin isoveli monesti lohduttaa pikkuveljeä, että "ei tartte itkeä, äiti tulee ihan kohta ja antaa sulle maitoa". Ja kun teen kotitöitä niin monesti lukee veljelleen kirjaa tai leikkii vieressä niin että toinen viihtyy. Päivittäin sanoo että pikkuveli on ihana. <3 Mutta silti tulee niitä kateuden (tai minkä lienee) puuskia, että pitää purra, tönäistä tai tehdä jotain muuta rajua. :(

      Poista