Nukutuspainajainen

Täällä on oltu vähän aikaa hissukseen sillä meidän hyvä pikku nukkujamme on yhtäkkiä muuttunut ihan täysin. Vajaan viikon ajan (tosin en ole ihan varma kun olen menettänyt ajantajuni) neiti ei ole millään meinannut nukahtaa iltaisin vaan häntä on jouduttu nukuttamaan aina 3-4 h joka ilta ja siltikin on tehnyt tiukkaa saada häntä vaipumaan uneen omaan pinnasänkyyn. Viimeksi kirjoittelin meidän osittaisesta perhepetiratkaisusta, joka on ilmeisesti "kaiken pahan" alku ja juuri. Tyttö on tottunut nukkumaan meidän sängyssämme ja meidän kanssamme, joten oma pinnis tuntuu ihan vihoviimeiseltä paikalta.

Muuten ei olisi niin nuukaa, eli en vastusta perhepetiä kovin tiukasti, mutta siitä haluan pitää kiinni, että Sintti edes nukahtaisi aluksi omaan sänkyynsä. Ensimmäisellä yösyötöllä nukahdan kuitenkin ja siinä vaiheessa hän voi sitten jäädä meidän kanssa jatkamaan unosia. Alkuun tämä toimikin hyvin näin, mutta nyt hän ei kerta kaikkiaan jää enää ollenkaan omaan petiinsä, edes tunniksi tai pariksi.

Eilen meillä oli ihan kamala yö, sillä olin päättänyt etukäteen, että minä voitan tämän tahtojen taistelun ja neitihän saa luvan nukahtaa omaan sänkyynsä. Iltapuuhat aloiteltiin noin iltayhdeksän maissa, samaan tapaan kuin aina eli ensin vaihdetaan vaippa ja sitten sonnustaudutaan yöpukuun. Tämän jälkeen imetetään ja röyhtäytetään, ja sitten alkaa se omaan sänkyyn siirtorumba. Meillä on tässä vaiheessa hämärää kuten ohje kuuluu eikä vauvalle liikoja puhella että hän ymmärtäisi että nyt on yö. Silti mistään näistä ei ole mitään apua vaan heti kun syöttäessä umpiuneen vajonnut vauva siirretään omaan sänkyyn, hän havahtuu hereille viimeistään varttitunnin päästä. Tavallisesti siihen riittää jopa minuutti.

Sen jälkeen alkaa pinniksen luona laukkaaminen, eli ensin rauhoittelua sängystä käsin tyyliin pään silittely, tutin laitto (jota ei yleensä huoli) ja hyssyttely. Normaalisti tässä vaiheessa huuto vaan yltyy eli hänet on pakko ottaa syliin ja saada nukahtamaan siinä, mutta kaikki alkaa taas alusta. Ja noin tunnin tai kahden härdellin jälkeen tulee taas uusi nälkä jolloin imetetään, nukutetaan, siirretään sänkyyn jne jne. Argh! Viime yönä sinnittelin noin aamukolmeen, -neljään mutta se teki tosi tiukkaa koska edellisenä yönä olin nukkunut vain nelisen tuntia.

- Ja arvatkaapas kuka sai vihdoin viimein tahtonsa läpi? No vauvapa tietenkin. Koko porukka nukkui sitten loppuyön rinnatusten perhepedissä, äiti hammasta purren mutta umpiväsyneenä ja periksi antaneena.

Soitin eilen hätäpäissäni neuvolaankin kun tuntui, että omat konstit loppuvat kerta kaikkiaan kesken. Sieltä ehdotettiin, että mitä jos laittaisin pinnikseen jonkin minulta tuoksuvan vaatteen josta Sintti saisi turvallisuuden tunnetta ja joka auttaisi nukkumaan rauhallisesti. Näin teinkin, ja lisäksi kokeilimme vielä lämmittää geelityynyllä pinnasänkyä jotta se tuntuisi mukavammalta. Valitettavasti kummastakaan konstista ei ollut apua!

Nyt siis hätähuuto teidän suuntaanne, löytyykö hyviä vinkkejä tilanteen kohentamiseksi? Täällä alkaa olla jo konstit vähissä ja uuvutus päällä. Olisi mukava tehdä iltaisin jotain omaakin, kuin juosta monta tuntia rauhoittamassa säälittävästi itkevää vauvaa...

Itse keksin tänään vielä yhden asian. Tajusin asiaa mietittyäni, että Sintti ei nuku nykyisin enää koskaan pinnasängyssä, ei edes päivisin. Jos imetän makuultani, jätän hänet parisängyllemme nukkumaan ja peittelen siihen koska en raaski herättää sikeästi nukkuvaa vauvaa. Jos hän päivällä nukkuu muuten vaan, hän nukkuu yleensä sitterissä olohuoneessa josta näen hänet koko ajan. Tästä syystä ajattelin, että minun täytyy tosiaan ruveta siirtämään Sintti AINA nukahtamisen jälkeen omaan sänkyyn kunnes tämä ongelma poistuu.

Mutta kyllä kuulkaa korpeaa huomata, kuinka paljon helpompaa se periksiantaminen joskus on, vaikka kuinka haluaisi ajatella kasvatuksellisesti ja toimia aina johdonmukaisesti! Kun olet kahdettakymmenettä kertaa yössä nostamassa kiljuvaa vauvaa sängystä ja uni painaa silmäluomia kuin parin kilon punnus, ei ne periaatteet yhtäkkiä tunnukaan niin kovin tärkeiltä...;) Grrh.

Löytyykö teiltä hyviä nukutusvinkkejä? Luin ja ostin sen monen suositteleman kirjan Unihiekkaa etsimässä, ja se oli loistava opus mutta en oikein saanut siitä apuja tähän meidän tilanteeseen.

Ja vielä, aiemmin ajattelin että pinnasängyn pienentämisestä esim. tyynyjen avulla olisi apua, mutta en enää usko sillä olevan Sintin unien kannalta merkitystä. Jos hän nukkuu onnellisena keskellä meidän suurta pinnasänkyä ilman huolta huomisesta, ei varmaan pinniksen koollakaan ole väliä.

Projekti raskauskilojen karistus

Raskaana ollessa minulle tuli painoa lisää n. 20 kiloa mikä on melkoinen määrä. Laitoksella punnitsin itseni ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen muistaakseni jouluaattona ja kauhistuin: pois ei ollut lähtenyt kuin noin kuusi kiloa! Kuvittelin, että myös ne nesteet, turvotukset ja mitkä lie lisäpainot olisivat jääneet sinne synnytyspöydälle mutta eivätpä vain jääneet. Kotiin päästyäni rupesin heti mielenkiinnosta päivätasolla kirjaamaan ylös mitä vaaka näytti, ja tässä kirjanpidon tulos:

Paino siis lähti tippumaan oikein ropisemalla kun kotiin päästiin eli ihan mitään erityistä tekemättä saattoi lähteä jopa kilo päivässä. Valitettavasti tämä iloinen kehitys päättyi noihin kahteen viimeiseen lukemaan sillä siihen on nyt jääty junnaamaan ja välillä jopa käväisty parisataa grammaa korkeammissakin lukemissa. Luulen, että paino lähti tippumaan niin nopeasti, koska kaikki raskauden aikaiset mieliteot loppuivat synnytyksen jälkeen kuin seinään ja melkeinpä ruokahalukin katosi. Sairaalassa söin pari eka päivää kuin lintu, hyvä jos sain puolet ruoka-annoksista alas ja kotonakaan ei tehnyt mieli enää syödä entiseen tapaan. Eka päivinä herkuttelu oli siis vähissä, mutta valitettavasti tämä ei (tietystikään) jäänyt pysyväksi olotilaksi vaan makeannälkä on palannut! On siis vähän vaikea laihtua jos syö joka päivä namuja, imetyksestä huolimatta ;)

Tosiaan painoa tuli lisää 20 kiloa, mutta pudotustavoitteeksi olen ottanut -18 kg sillä jo yksistään etuvarustuksessa on varmasti kilo tai pari extraa. Kuppikokonihan kasvoi raskauden aikana A:sta D:hen ja nyt imetyksen myötä ne ovat turvonneet aivan uusiin ulottuvuuksiin, siis kirjaimellisesti ;) Jätin siis painotavoitteeseen tissivaran ja loput saa lähteä.

Vielä olisi jäljellä pudotettavaa 7,3 kg mutta millä ihmeellä tällainen herkkusuu saa ne pois?? Valitettavasti emme ole päässeet ulkoilemaankaan niin usein kuin olisin ajatellut. Haaveilin etukäteen pitkistä vaunulenkeistä vauvan kanssa, mutta ainakin näihin päiviin asti meidän rytmi on ollut niin sekaisin, että iltapäivällä meillä on vielä käytännössä aamu enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Tänään pääsimme onneksi koko perhe vaunuttelemaan ja jos huomenna ei ole kova pakkanen, tehdään sama uusiksi. On niin mahtavaa nähdä aurinkoakin välillä!

Sitten kun alakerta on kunnolla parantunut ja synnytyksestä kulunut se viitisen viikkoa (ei kai sitä jälkitarkistusta tarvitse odottaa?), ajattelin aloittaa taas saliharrastuksen joka varmasti saa taas meikäläisen kuntoon. Pelkäsin etukäteen millaiseksi etureppu jää synnytyksen jälkeen, mutta se on melko siedettävässä kunnossa. Ihan parasta on se, että raskausarpia ei tullut yhtään. Kurjempaa on se, että löysää nahkaa on tietysti jonkin verran mutta onneksi se on yllättävän pieni "läjä" tuossa edessä. Lisäksi linea negra loistaa siinä keskellä niin tummana etten tiedä lähteekö se ikinä pois, samoin napa on aika kauhea ilmestys! Se on niinkuin joku tumma, löysä kraateri ja pelkään että söpö vanha pikkunapani on iäksi mennyttä. Mutta no, nämä pitää kai vain hyväksyä osana naiseutta ja muistona Sintin maailmaan saattamisesta.

Huomenna ajattelin esittää kotona pienen hupailunumeron ja saada miehen vääntelehtimään naurusta kun kaivan raskautta edeltävän vaatevarastoni esiin ja sovitan niitä jos ei muuten niin vaikka edes motivaatiomielessä. Epäilen, että lopputulos on kehnohko sillä alaosat eivät sovi suurentuneen perän ja mahan takia, ja yläosat puolestaan taitavat jäädä pieniksi kuppikoon kasvettua niin rajusti. Mutta uusia housuja en silti osta! Käytän vaikka edelleen mammahousuja väliaikaisesti niin kauan että alan taas sopia vanhoihin vaatteisiin. Huoh, tästä tulee pitkä projekti...

Sintin luonteenpiirteet

Eilinen päivä meni ennakkojännittelyistä huolimatta hyvin ja pärjäsimme kahdestaan kotona hienosti. En ottanut turhia paineita kodin järjestyksen ylläpidosta, mutta yllätyksekseni Sintin torkkujen väleissä ehdin hoitaa kaikenlaista. Iltapäivän kuitenkin vietimme rennosti sohvalla tv:tä katsellen välillä tissi suussa ja välillä muuten vain Sintti sylissä. Ihanaa! :)

Tänään ajattelin vähän koota ajatuksia meidän Sintin persoonasta, että millainen tyttö sieltä loppujen lopuksi tupsahti, varsinkin kun sitä tuli etukäteen niin paljon mietittyä. Nyt kahden ja puolen viikon jälkeen alkaa vihdoinkin olla nähtävissä persoonallisuutta ja on hauska myöskin kirjata ylös minkälaiselta neiti vaikutti tässä vaiheessa, verraten sitä vaikkapa tilanteeseen puolen vuoden kuluttua.

Rauhallinen. Tuttavapariskunnan vierailun jälkeen uskon vihdoinkin, että tämä ominaisuus on totta. He jaksoivat ihmetellä kuinka rauhallinen neiti on, nälkäitkukin oli kuulemma varsin maltillista verrattuna heidän poikaansa joka alkoi pienempänä välittömästi nälän koitettua huutaa kuin palosireeni. Sintillä on tapana alkaa ensin aukoa suutaan, sitten potkia pontevasti jaloillaan ja kolmantena vaiheena alkaa kitinäitku. Jos näihin ei reagoida, alkaa voimakkaampi itku jota saa vielä halutessaan rauhoiteltua ottamalla hänet syliinsä ja kävelemällä vähän aikaa ympäriinsä. Näillä voitetaan ne minuutit jotka kuluvat esim. yöllä lisämaitopullon tekoon.

Paijausta rakastava. Sintti rakastaa nukkua rintakehän päällä mahallaan, pieneksi sammakoksi tekeytyneenä eli pikku jalat aivan kippuralla. Toki mikä tahansa syliasento yleensä käy mutta tämä on kaikista mieluisin ja se on varsinkin isin & tytön yhteinen tähtihetki iltaisin.

Nauravainen. Sintti on väläytellyt niitä hymyjä syntymästään asti, jotka eivät oikeasti ole hymyjä vaan kasvojen tahattomia lihasliikkeitä. Ensimmäisen oikean hymynsä sekä isille että äidille hän väläytti 2 viikon ja 1 päivän iässä, ja eilen alkoi ihan kunnon hymyily. Oleilimme sohvalla siten, että minä istuin ja vauva nojaili koukistettuihin jalkoihini. Yhtäkkiä hän kiinnostui kovasti kasvoistani, jolloin aloin hymyillä, jutella ja koskea kevyesti nenään, leukaan ja poskiin. Tämä huvitti tyttöä suuresti ja sieltä välähti monta monituista leveää hymyä! Kohta oli ruokailun aika mutta vielä rinnaltakin tyttö kuikki minua ilmeisesti jatkoshow:n toivossa :) Samana iltana vaipanvaihdon yhteydessä hän ymmärsi vielä mahapuhaltelujenkin päälle: kun päräytin pari kertaa masua, taas tuli leveä hampaaton hymy ja ai että äidin sydän suli! Voiko olla mitään parempaa kuin oman vauvan ilmiselvä ilo?

Pitää vedestä. Sintti on tykästynyt kylpyihin ja nauttii selvästi lämpimässä vedessä köllimisestä, varsinkin kun saa olla isin suurten ja turvallisten käsien varassa. Samoin vaipanvaihdon ainut siedettävä osa on pyllypesu!

Nälkäinen. Kuten on aiemminkin tullut mainittua, Sintti on varsinainen suursyömäri ja kaikki käy, niin rinta kuin pullokin. Kunhan vaan ruokaa tulee ja mieluiten ajallaan! On ihana nähdä, että ravitsemus on silmin nähden kohdallaan sillä viime päivien aikana Sintille on kehittynyt kunnon pötsi masuun ja olemme saaneet suosiolla laittaa sivuun parit housut jotka pituuden puolesta sopisivat mutta kun maharesori on aivan liian tiukka ;) Samoin meillä alkaa olla söötti kaksoisleuka.

Kohtuullisesti nukkuva. Edelleenkään en ole kovin univelkainen. Välillä on tietysti vaikeampia öitä, mutta usein herätyksiä on korkeintaan muutama ja niitäkin pystyn säätelemään ottamalla Sintin viereeni. Silloin nukumme kaikki poikkeuksetta pidempiä pätkiä ilman keskeytyksiä. Jos en aivan väärin muista, viime yönä tuli jopa 6h yhtenäinen unipätkä kun Sintti oli vieressä! (Siitä hyvästä syötiinkin tänä aamuna sitten 2h putkeen kun oli jäänyt niin kova nälkä)

Vaipanvaihtoa vihaava. Jos meidän lapsukainen jotain inhoaa niin se on ehdottomasti vaipanvaihto. Toisinaan tätä siedetään vähän paremmin mutta jos on vähänkään nälkä niin homma on käytännössä alusta asti yhtä huutoa. Hitautta Sintti ei myöskään anna anteeksi, mm. isillä usein vähän kestää jos on paljon nappeja tai jotain hänen mielestään käsittämättömiä kietaisupaitaviritelmiä, joten silloin on takuuvarmasti huutoa luvassa ja isiä hikoiluttaa ;)

Entäs teidän muksut? Löytyykö yhtäläisyyksiä :)?

P.S. Se pöpö/rintatulehdus taisi mennä ohi! Ei yhtään kuumetta eilen illalla tai yöllä, jippii.

//EDIT. Miten tästä listasta unohtuikin eräs hyvin oleellinen asia:

Äänekäs. Meidän vauvelista on päässyt jo syntymästään saakka mitä ihmeellisimpiä ääniä. En tiedä onko se kaikille vauvoille tyypillistä mutta meitä tuo ääntely on riemastuttanut suuresti sillä en ole tiennytkään että ihmislapsesta voi saada kaikkea tuollaista ääntä ulos :) Hän yleensä tuhisee, sekä äkisee, örisee, murisee ja jopa röhkii! Toisinaan kutsumme häntä myös Pikku Huiluksi sillä tietyt äänet kuulostavat ihan kyseiseltä soittimelta. Kaikista parhaimmat sinfoniat saa irti rinnalla oleillessa, sillä kiihdyksissään Sintti käyttää usein koko repertuaarinsa läpi :)

Kaksin kotona

Takana on tähänastisista melkeinpä vaikein yö, Sintti söi ihan hullun lailla moneen otteeseen ja itse piristyin joka valvomisjaksolla niin että uni ei meinannut enää tulla silmään. Oli siis ihan sama nousta ylös jo varhain, toisin kuin tavallisesti klo 12 aikaan joka on viimeiset kaksi viikkoa ollut meidän "aamu". Nyt on lisäksi koittanut se pelätty päivä, eli päivä kun mies lähti eka kertaa töihin isyysloman jälkeen. Hirvittää! ;)

Mitä jos minun pitää käydä vessassa kun Sintti alkaa huutaa? Ei ole toista käsiparia saatavilla joka voisi pidellä itkevää lasta. Mitä jos haluan mennä suihkuun ettei tarvitse olla likaisella tukalla koko päivää? Mitä jos tarvitsen jotain juuri kun olen vaikkapa imettämässä. Huoh.

Tähän asti meillä on mennyt ihan mukavasti ja on ollut ihanaa kun mies on ollut kotona. Alkupäivät menivät muutenkin opetteluun joten meitä on ollut kaksi tumpeloa harjoittelemassa vauvanhoitoa, mutta nyt kaiken pitäisi periaatteessa sujua jo rutiinilla. Meidän kotikin on näyttänyt ihanan siistiltä, sillä minun keskittyessä imetykseen jne mies on siivoillut ja järjestellyt paikkoja ahkerasti sillä tämä meidän pieni asunto menee hetkessä kaaokseen. Nyt sama työmaa odottaa todennäköisesti miestä kun hän tulee töistä kotiin :P

Pahaksi onnekseni olen saanut jonkin pöpön tai sitten vaihtoehtoisesti rintatulehduksen. Vasen rinta on ollut kovahko ja kipeä jo kaksi päivää ja mies kävi kaupasta hakemassa minulle kaalta viilennykseksi. Hetken aikaa se auttaakin mutta pääsääntöisesti kipu on koko ajan olemassa. Lisäksi minulla on ollut aina välillä lämpöä, n. 37,5-37,7 astetta. Voikohan tämä viitata rintatulehdukseen sillä olen käsittänyt että silloin kuume nousee aika korkealle, jopa neljäänkymmeneen? Ja tiedättekö lähteekö mahdollinen tulehdus pois itsestään vai tarvitaanko siihen aina antibiootit? Toivon todella, että kyse ei ole siitä vaan tämä olisi vain jotain pian ohimenevää virusta.

Painokontrolli ja synninpäästö

Eilen piipahdimme neuvolassa painokontrollissa kahden pakkosyöttöpäivän jälkeen, jotka olivat aika kamalia. Kätilö oli ohjeistanut ruokkimaan Sinttiä molemmista rinnoista + pullolla aina 3 tunnin aikana. Tämä tarkoitti sitä, että useamman kerran vuorokaudessa jouduimme pakkoherättelemään nukkuvaa vauvaa syötölle mikä tuntui aika julmalle. Lisäksi siitä seurasi sellainen ikävä vaiva, että lapsiparka puklasi ihan hullun lailla ja välillä jopa ihan selkeästi oksensi eli ei todellakaan tuntunut siltä, että nämä lisäsyötöt tulisivat tarpeeseen.

Eilen vauva punnittiin neuvolassa uusiksi ja nyt saimme taas mojovan lukeman: 4,4 kiloa! Muka 400 gramman painonlisäys kahdessa vuorokaudessa? Epäilimme kaikki, että kätilöllä joka meillä kotona kävi, mukana ollut vaaka ei näyttänyt aivan tarkkaa painoa, sillä olimme hänen tuloaan edeltävänä päivänä saaneet myös omalla kotivaa'allamme tulokseksi 4,4 kiloa. Pituus oli kivunnut 54,5 senttiin.

Terkan mukaan runsaat pulautukset ja yrjöt olivat merkki ylensyömisestä ja sen saa luojan kiitos nyt lopettaa. Siirrymme lapsentahtiseen ruokailuun eli Sintti saa ruokaa aina silloin kun itse haluaa ja unilta ei turhaan herätellä näin terveen kokoista lasta syömään. Mikä helpotus! :) Hätäpäissäni ehdin ostaa jo rintapumpunkin sillä ajatuksella, että yrittäisin pumpata ja koittaa sillä korvata kaikki mahdolliset lisämaidot. Toisaalta ei se pumppu nytkään hukkaan mene, sillä aina välillä Sintille tulee niin kova nälkä että hän tahtoo lisämaitoa, joten voimme antaa sitä jo pumpatuista varannoista.

Jospa tämä tästä nyt hiljalleen :) Meillä oli paljon parempi yökin takana kun ei tarvinnut herätyskellon kanssa herätä toista ruokkimaan. Ja kiitos lohduttavista kommenteista edelliseen postaukseen! Elämä hymyilee taas ja samoin Sintti: tänään sekä isi että äiti saivat omat hymynväläytyksensä 2 viikon ja 1 päivän iässä :)

Paska Mutsi

Meillä oli tänä aamuna eka neuvolatädin kotikäynti. Kysymyksiä olikin jo kertynyt aika lailla, joten tuntui huojentavalta näyttää vauvelia ammattilaiselle joka osasi vastailla meidän huolenaiheisiin. Mm. meidän neidillä on ollut syntymästä asti hikka joka päivä ja se on kuulemma normaalia. Punaiseen peppuun ja taipeisiin saimme neuvon käyttää joko talkkia tai perunajauhoja, ja saimme luvan lähteä jopa ulos reippailemaan vaikka 2 viikkoa ei ole vielä ihan täynnä mikä helpottaa ainakin meikäläisen pääkoppaa huomattavasti. Nämä pari viikkoa ovat tuntuneet sisätiloissa aika pitkiltä, ja eilen livahdimmekin jo ostoskeskukseen tunniksi kiertelemään jotta pääsisi edes hetkeksi ihmisten ilmoille.

Päivän huono uutinen oli se pahin pelkoni tästä käynnistä, eli kävi ilmi että Sintin paino oli hieman laskenut. Paska mutsi ei ole osannut ruokkia lapsiparkaansa riittävästi :( Sairaalasta lähtöpaino oli 4035 grammaa ja nyt punnittaessa vain 4010 grammaa. Se oli aika isku koska Sintti on syönyt todella usein, imenyt pitkään, puklannut ja vaikuttanut kylläiseltä ja kaiken kukkuraksi reippaalta. Kätilö totesi, että todennäköisesti rintakumin käyttö vähentää vauvan saamaa maitoa rinnasta joten lisämaitoa on ryhdyttävä taas antamaan reilusti. Ohje kuuluu, että kerran 3 tunnissa on syötävä ensin molemmat rinnat ja päälle vastiketta vähintään 40 ml kerralla. Jos ei lapsi itse herää, on hänet herätettävä syömään.

Rintakumista olisi hyvä päästä eroon, joten kätilö neuvoi syöttämään aluksi sen avulla ja jossain vaiheessa kokeilemaan sen pois ottamista ja imetyksen jatkamista ilman. Ehdin kokeilla sitä jo kertaalleen edellisen syötön yhteydessä, mutta eihän siitä mitään tullut. Sintti-parka yritti hamuilla rintaa, tuli sitten levottomaksi ja loppujen lopuksi puhkesi itkuun kun ei tajunnut että miten sellaisesta rinnasta oikein imetään :( Ei siinä auttanut kuin pistää kumi takaisin paikoilleen ja jatkaa hyväksi havaituin keinoin. Kauhulla kuitenkin odotan seuraavia imetyskertoja jos tätä pitää aina vaan toistaa koska alku ei ainakaan kovin lupaavalta vaikuta, eivätkä rinnanpäät näytä näiden parin viikon jälkeenkään yhteen sen korkeammilta kuin ennenkään. Voihan himputti!

Vauva sai oman terveyskorttinsa ja siihen kirjoitettiin:

"Suloinen, terhakka tyttö. Aukile tuntuu. Silmät, napa, suu siistit. Varhaisheijasteet tulevat esiin. Iho hyvänvärinen. Heräilee itse vaatimaan ruokaansa. Paino laskussa. Lisämaitoa joka syötölle."

Imetysasiaa

Hyvää uutta vuotta kaikille!

En ole suinkaan kadonnut kun postaustahti on hiljentynyt, sillä vaikka kirjoitettavaa tuntuisi olevan vaikka ja mistä, en tunnu pääsevän koneelle kunnolla missään välissä. Meillä on lisäksi takana pari vaikeampaa yötä joten täällä kotona on haahuillut lähinnä kaksi zombieta. Mutta niistä tuonnempana lisää, nyt olemme onneksi levänneitä ja äitikin pääsee tekemään välillä omia juttujaan!

Tarkoituksena oli siis kertoa Sintin syömisistä ja ilokseni uskallan ehkä vihdoin sanoa ääneen, että näyttäisi siltä että meillä imetys onnistuu. Jännitin sitä etukäteen koska lähipiirissä on ollut niin paljon vaikeuksia imetyksen kanssa ja vauvoja jotka kertakaikkiaan kieltäytyvät tissistä, mutta meillä se on lähtenyt ihan kivasti käyntiin ja tunnen kuinka maitoa erittyy koko ajan lisää. Imetyksestä on muodostunut meidän kahden välinen läheinen hetki, josta pikkuinen selvästi nauttii eikä varmasti vähiten siksi, että äidin on pakko vähän väliä paijata selkää ja päätä kun toinen on niin lutuisan oloinen siinä vieressä. Samoin aika hupaisaa on välillä seurata niitä hetkiä kun vauva ensin itse sylkäisee rinnanpään suustaan, sitten polttaa päreensä kun rinta ei "olekaan saatavilla" ja alkaa julmetusti potkia vatsaani ja huitoa käsillä. Sitä seuraa hurja hamuilu ja huh, mikä helpotus kun rinta on taas suussa!

Imetystä harjoiteltaessa sairaalassa tuntui välillä hölmöltä tarjota jatkuvasti tyhjää tissiä Sintille, jolla oli koko ajan hevosennälkä, ja sitten pitkän imemisen jälkeen mennä pyytämään lisämaitoa. Ihan alkuun kokeiltiin n. 30 ml kerta-annoksia mutta aika pian osoittautui että se oli aivan liian pieni määrä, ja pääsääntöisesti vedimme kerralla 50 ml useita kertoja päivässä. Sintti tulikin sairaalassa tunnetuksi sinä vauvana, joka on "kova syömään" :D

Niin vaan osoittautui, että kätilöt todellakin olivat oikeassa tuputtaessaan jatkuvaa tyhjän rinnan imemistä, sillä vihdoin jouluaattona maito alkoi nousta. Ei paljoa, mutta hiljalleen ja varmaan siinä vaiheessa rinnalla olo tuli Sintillekin paljon mielekkäämmäksi kun sieltä todella sai jotain muutakin kuin niitä säälittäviä pieniä tehotippoja jotka upposivat kuin pohjattomaan kaivoon meidän neidin mahassa. Nyt maitoa tulee huomattavasti enemmän ja sitä on alkanut jopa valua ihan itsekseen, varsinkin jos olen sängyllä odottamassa ja mies on tuomassa Sinttiä aterioimaan.

Sairaalasta lähtiessä meitä ohjeistettiin, että lisämaidon antamista on kotonakin ehdottomasti jatkettava koska tyttö on niin nälkäinen ja suurikokoinen. Hiljalleen annoksia voi ryhtyä ajamaan alas kun maidontulo lisääntyy. Näin olemmekin menetelleet ja varsinkin alkuun välillä 12:00 - 24:00 meni esim. 3 pullollista á 60 ml + rintaruoat tietysti päälle. Viime yö oli ensimmäinen kun ei tarvittu yhtään pullollista eikä Sintti kiljunut ollenkaan, joten ilmeisesti hän tuli rintamaidosta kylläiseksi. Haluan kuitenkin ehdottomasti säilyttää ainakin yhden pulloruokintahetken per päivä, jotta Sintti ei vieroittuisi pullosta liikaa vaan jotta ruokailut sujuisivat äidin poissaollessa hienosti myös isän & vauvan kesken.

Välillä painoasia on mietityttänyt, että mistä tiedän saako Sintti maitoa varmasti tarpeeksi ja neuvolantäti tulee kotikäynnille vasta tiistaina. Eilen sitten punnitsin itseni ensin vauvan kanssa kotivaa'alla ja sitten itseni erikseen. Erotuksesta sain Sintin painoksi aika tarkkaan 4400 grammaa ja jos meidän ja sairaalat vaa'at eivät hirveästi erota, olisi painonkehitys juuri oikean suuntainen. Olisi kamalaa jos terkka tuumaisi että Sintti on kuihtumassa ja ettemme ruoki häntä tarpeeksi.

Imetykset hoituvat meillä rintakumin avulla, ja siitä oli Tytti kirjoittanut vasta oivan postauksen. Siihen pääset tästä linkistä. Itsekin toivoisin kovasti, että pääsisin pian rintakumista eroon koska niitä joutuu koko ajan pesemään, steriloimaan ja vaihtamaan. Lisäksi niistä lorahtaa aina maitoa ulos kun Sintti on lopettanut ruokailunsa, eli koko ajan saa olla kuivailemassa ja pyyhkimässä ettei sotke joka paikkaa. Olen käyttänyt rintakumeja nimenomaan siitä syystä, että rinnanpääni ovat tosi matalat ja vauva ei saa niistä kunnon otetta. Muistaakseni jouluaattona sairaalassa imetys meinasi ottaa vähän takapakkia kun yritin sitkeästi ilman kumia ja Sintti keksi yhtäkkiä ruveta maiskuttamaan äänekkäästi rinnalla ollessa lähinnä omaa kieltään. Muutama imetyskerta meni sitten ihan pipariksi kunnes kätilöt sanoivat että nyt kannattaa tosissaan käyttää vain ja ainoastaan sitä kumia niin kauan kunnes rinnanpäät ovat muovautuneet paremmiksi. Tosin ei siinä vielä ole nähtävissä minkäänlaista edistystä joten voi olla, että kyseinen vempele jää meillä pitkäaikaisempaankin käyttöön.

Meillä oli tosiaan tässä pari aika vaikeaa yötä sillä vaikka Sintti on aiempina päivinäkin imenyt yöllä moneen otteeseen ja nukahtanut sen jälkeen kiltisti omaan sänkyynsä, yhtäkkiä tällainen menettely ei sopinut hänelle alkuunkaan. Hän nukahti aina yhden puolen rinnan imemisen jälkeen, mutta heti kun hänet nostettiin omaan sänkyynsä, alkoi heiluminen, viuhtominen ja vihdoin itku. Sama toistui joka kerta. Ainoa tapa saada edes hieman pidempi unipätkä oli jättää Sintti kainaloon nukkumaan jossa tyyppi vetelisikin sikeitä vaikka kuinka pitkään. Näinkö siis on käynyt, että minä joka en ikinä ole ollut perhepedin kannattaja, joudun siihen nyt vauvan tahdosta taipumaan? Jostain syystä tämä alkaa tuntua houkuttelevammalta vaihtoehdolta vaikka itse en silloin kovin mukavasti nuku, sillä Sintti vieressä on mahdollista nukkua jopa 2-3h kerrallaan kun taas noina vaikeina öinä herätys oli kerran tunnissa ja jopa tunnin kantelua ympäri asuntoa kun vauva ei suostunut nukkumaan omassa sängyssään. Onko teillä mitään hyviä vinkkejä tähän? Ja kuinka nopeasti tällainen voi muuttua?

Nyt odotan hartaasti sitä, että tikit ja alakerta paranisivat jotta pääsen imettämään istualtani jolloin pääsisi katsomaan vaikkapa telkkaria samalla. Tähän asti olen imettänyt ainoastaan makuultani missä aika saattaa käydä välillä tosi pitkäksi. Onneksi keksin ruveta siinä samalla lukemaan niin on jotain muutakin tekemistä samalla, itse asiassa yhden romaanin olen jo ehtinyt vetäistä imetyksen aikana.