The Masu

Mikä on kaikista mukavinta puuhaa raskaana ollessa? No tietysti mahan silittely ja paijaus ♥

On sanoinkuvaamattoman ihanaa kun tuntee vauvelin liikkeet ihan aamusta iltaan. Toisinaan kun möyrinnän tuntiessa laittaa käden masun päälle, sieltä vastataan pienellä potkulla. Aiemmin en edes tiennyt enkä tajunnut, että pienen kanssa voi olla vuorovaikutuksessa jo tässä vaiheessa kun se on mahassa. Nyt oman raskauden myötä kaikkien niiden toisten raskaanaolevien jatkuva mahanrapsuttelu ja -silittely sai luonnollisen selityksen: kukapa ei tahtoisi paijata vauvaansa varsinkin kun tietää että toinen tuntee sen jo nyt ja varmasti nauttii siitä!

Nyt jo iltaisin maha usein heiluu ja poukkoilee varsinkin kun olen laittamassa nukkumaan. Viime viikolla sairastaessa heräilin usein yöllä niistämään tai yskimään, ja lähes aina tajusin samalla, että Sintillä on omat bileet käynnissä. Mies aina välillä tiedustelee, että enkö minä häiriinny kaikesta siitä riehunnasta, mutta itse asiassa totuus on että se ei häiritse minua tippaakaan. Usein päinvastoin tuntuu todella lohdulliselta havahtua yöllä ja tajuta heti, että Sintillä on kaikki hyvin. Lapsi on terve kun se leikkii :)

Moni on minulle sanonut, että vilkasliikkeisestä vauvasta tulee helposti temperamenttinen lapsi. Jossain vauva-aiheisessa lehdessä oli tästä vasta juttua ja siinä lohduteltiin vanhempia, että tietääpähän ainakin sitten että lapsella on omaa tahtoa ja hän tulee todennäköisesti pärjäämään elämässä. Minusta tuo oli hienosti sanottu ja pitää varmasti kutinsa. Sitäpaitsi äidillä ja isilläkin löytyy temperamenttia jo valmiiksi joten onpahan sitten perheessä ruutia ;)

Alkuraskaudesta puhuimme paljon jonkin sopivan musiikkikappaleen valikoimisesta ja sen soittamisesta Sintille säännöllisesti raskauden aikana. Tuo jäi valitettavasti tekemättä, ja täytyy tunnustaa etten ole kovin aktiivisesti mahalle puhunutkaan. Välillä iltaisin lepertelen masua silitellessä, lähinnä houkutellakseni Sinttiä heräilemään ja muksimaan vaikka kättäni. Se kuitenkin tuntuu jotenkin kovin yksityiseltä puuhalta, jos tiedätte mitä tarkoitan. Kyllähän se lapsi todistettavasti kuulee puheen, mutta jotenkin on vaikea höpöttää "yksinään". Luulen, että se on helpompaa siinä vaiheessa kun Sintti on maailmassa ja selvästi siinä edessäni konkreettisena pienenä ihmisenä.

Oletteko te muut raskaana olevat kovia puhumaan masulle?

Tässä loppuun vielä masukuva viikolta 26 + 3. Erittäin huonolaatuinen ja itse peilin kautta napattu. Säännöllinen viikoittainen masunkuvaus on valitettavasti vähentynyt tosi paljon, emme vain saa aikaiseksi...Harmi.

Ja oi että masu on jo tuostakin kuvasta kasvanut! Nyt täytyy oikeasti ottaa itseä niskasta kiinni ja päästä oikeaan kuvausrytmiin että saa tallennettua tämän huiman kasvun :)