keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Sintin kanssa lääkärissä - refluksivaiva

Me jouduttiin käymään eilen lääkärissä näyttämässä vauvaa, kun viime päivinä Sintin hyvinvointi on huolestuttanut meitä pahemman kerran. Sintillä on ollut periaatteessa koko ajan iltaisin sellaista vaivaa, että myöhään illalla kun imee rintaa päivän viimeisiä kertoja, niin helposti tulee rintaraivareita eli alkaa itkeä, väännellä selkäänsä ja sitten taas kohta imeä kuin viimeistä päivää. Tämä jatkuu ja saattaa päättyä hysteeriseen itkukohtaukseen jolloin ei auta kuin ottaa lapsi rinnalta pois ja syliin lohdutukseen. Tämän kaveriksi tuli tässä muutamien päivän aikana hillitön puklauttelu ja jopa oksentaminen. Sunnuntai-iltana koettiin jotain ennennäkemätöntä: Sintti köllötteli parisängyn toisella laidalla ja mies toisella laidalla viihdyttäen pikkuista, kunnes aivan äkkiarvaamatta pieniltä hymyhuulilta lensi aivan hillitön kaarioksennus suoraan miehen kasvoille ja pitkin sänkyä! Silloin se tuntui huvittavalta, mutta seuraavana päivänä rupesimme tosiaan huolestumaan hänen hyvinvoinnistaan.

Tuo puklaaminen on ollut nimittäin muutaman päivän aikana jotain aivan uskomatonta. Sintti saattaa olla rinnalla 20 min, nukahtaa ja kohta herätä omaan itkuunsa kun pian tuleva puklu käy kipeää. Sitten sitä tavaraa vaan tulee ja tulee, ja näyttää että kaikki mikä on mennyt sisään, tulee sieltä myös pois. Eilen reppana ei nukkunut päiväunia koko päivänä koska tuo edelläkuvaamani kierre vaan toistui ja toistui, hänellä oli selvästi kipuja eikä voinut nukahtaa kun vain vähäksi aikaa syliin ja pystyasentoon. Onneksi jo aamulla olin varannut meille illaksi lääkäriajan joten tiesi, että kohta saa apua.

Olimme googletelleet noita oireita ja kaikki sopi vähän pelottavan hyvin refluksivaivoihin tai jopa refluksitautiin. Eihän siinä mitään jos pelkkä pulauttelu on oireena sillä siitä kyllä selviytyy mutta kun lapsiraukka on ollut selvästi niin kipeänä ja jos noin pieni ei saa nukuttuakaan niin se ei ole hyvä juttu. Onneksi lääkäri oli samoilla linjoilla meidän kanssa että refluksivaivalta vaikuttaa, mutta sanoi, että tämä on vielä ihan normaalia ja n. 50% tämänikäisistä vauvoista kärsii jonkinasteisista refluksiongelmista. Tuohon kipuun saimme avuksi Gaviscon - nimistä lääkettä, joka on tarkoitettu liikahappoisuuteen ja närästykseen. Sitä aiemmin mainitsemaani pelkkää johanneksenleipäpuujauhetta ei löytynyt mistään apteekista vaikka neuvolassa niin sanottiin, mutta eilisestä apteekista löysin Nutrician Nutrilon - merkkistä maidonsakeuttajaa jota ajattelin yrittää käyttää pari kertaa päivässä omaan pumpattuun maitoon sekoitettuna. Jospa nämä kaksi yhdessä auttaisivat Sintti-poloa. Melkoista pumppaamistahan tämä tietää, mutta jos siitä vaan on apua, niin....

Lisäksi lääkäri sanoi, että jos tuota kaaressa oksentamista alkaa ilmetä lisää, se on huolestuttava merkki ja silloin kannata tulla takaisin. Siihen liittyy jotain vakavampaa oiretta, joka yleensä saadaan poistettua vain leikkaushoidolla (hui!). Onneksi meillä tuo on tapahtunut toistaiseksi vain kerran.

Eilen illalla sain lääkettä menemään kolmeen otteeseen ennen nukkumaanmenoa, mutta silti pelkäsin vähän tulevaa yötä, sillä tuskin oireet kuin seinään lakkaavat vaikka lääkettä onkin saanut. Kovin hyvin se ei alkanutkaan, sillä koko ilta meni kipeää pikkuista kanniskellessa ja hyssytellessä, ja nukkumaanmennessä hän halusi rintaa, mutta sai koko ajan noita edellä kuvaamiani kohtauksia ja päätyi loppujen lopuksi huutamaan todella kovaa ja kimeästi. Otin hänet syliin ja taas pystyasentoon nukahdettiin, jolloin keksin, että ehkä sohvassa saamme hetken aikaa uinahdettua kun kiilaan meidät tyynyillä samankaltaiseen asentoon sylikkäin. Sintti nukahtikin heti lempiasentoonsa eli mahan päälle sammakoksi käpertyneenä. Päätin kokeilla, että niinköhän Sintti nukkuisi myös sängyllä samassa asennossa jos kohotan vähän tyynyillä yläpäätä ja sekin toimi: nukuimme siinä asennossa noin puolitoista tuntia vaikka asento ei Sintille kovin pysty ollutkaan.

Yöllä herätessäni ajattelin kokeilla myös kolmatta vaihtoehtoa, sillä tiesin etten kovin pitkää pysty nukkumaan viisikiloinen möntti rinnan päällä, joten asetin hänet meidän väliin sängylle mahalleen ja sekös toimi loistavasti! llmeisesti ruoka ei siinä asennossa samalla tavalla nouse kurkkuun ja polttele, ja umpiväsynyt vauvaparka nukkuikin kokonaiset 4h yhtä soittoa.

Vähän kuitenkin mietityttää tuo mahallaan nukkuminen, kun kovasti varoitellaan että se lisää kätkytkuoleman riskiä mutta kumpi tässä nyt on pienempi paha? Tuntuu, että kai vauvankin pitää välillä nukkua ja hirvittää kuin noin pieni ohittaa monet päivätorkut jo pelkästään kipujen takia. Onneksi nyt on kuitenkin helpotusta näköpiirissä ja toivottavasti kivut hellittävät pian!

Onko kokemuksia näistä refluksioireista ja kuinka nopeasti ovat menneet ohi?

20 kommenttia:

  1. Minä nukuttaisin mahallaan, jos se selvästi helpottaa. Oon omiakin nukuttanut välillä niin, kun ovat olleet kovin mahavaivaisia. Enemmän vaikuttaa kätkytkuolemariskiin muut asiat, niinku esim. vanhempien tupakoiminen tai liian lämmin makuuhuone. Tai niin minä ainakin oon ymmärtänyt. Vauva kuitenkin tarvii unta, ja jos sitä ei muuten saa, niin sitten mahallaan.

    Tuo refluksihan menee yleensä iän myötä ohi, kun se ruokatorven ja mahalaukun välinen systeemi kehittyy. Nää ihmisvauvat on niin kovin epävalmiita syntyessään, varmaan luolamiesten kantoaika on ollut vuoden pintaan. Nyt meidän päät on niin isoja, ettei voida pitää mahassa niin pitkään! :) (Perustelen tuota vuotta sillä, että niin monesti kolmen kuukauden paikkeilla vauvat muuttuu ihan erilaisiksi, paljon valmiimmiksi.)

    Kannattaa muuten nostaa pinnasängyn pääpäätyä vaikka kirjoilla vähän ylemmäs, jos sekin auttaisi. :)

    VastaaPoista
  2. Refluksioireista ei ole kokemusta, mutta mahallaan nukuttamisesta on. Itselläni kaksi lasta, joista toinen nukkui aina masullaan, toinen sitten tykkäs köllötellä kyljellään. Onhan aina noita suosituksia, mutta tarvitseeko niitä niiiiiiin tiukasti noudattaa. :)

    VastaaPoista
  3. Voi pientä. Ja voi kuinka kurjaa, että moinen riesa ilmaantui kun kaikki sujui jo nii hienosti. Minä nukuttaisin myös mahallani. Kyllähän pientä voi siinä valvoa aika ajoin. Pääasia, että joku asento helpottaa oloa.

    Toivottavsti tiheät pienet syötöt, pään nostaminen pinniksessä ja rauhallinen makuutus ruokailun jälkeen auttaa lääkkeen ohessa. Ne helpottivat neidin serkulla, jolla aika paha refluksivaiva jatkui koko pulloruokinta-ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis rauhallinen pystyssä pitäminen eikä makuutus.. Hieman ajatus harhaili..Ja ymmärtääkseni sellaisella otteella, ettei oma käsi tai olkapää paina mahaa ja aiheutu puklausta.

      Poista
  4. Ei vitsiläinen. =/ Onneksi menitte heti lääkäriin ja saitte apua! Refluksi kun tuppaa (ymmärtääkseni) tuolla julkisella puolella ja neuvolassa olemaan vähän niinkuin hysteerinen äiti-vaiva, eli siihen ei kovin vakavasti välttämättä suhtauduta.

    Meillä on tosiaan käytössä ollut nyt tuo Nutrilon Nutriton ja ainakin meillä se toimii oikein hyvin, tosin tietysti asiaa helpottaa, kun ruokin pullosta aina, niin siihen on helppo sekoittaa ja sakeuttaa.

    Tyyppi viihtyy meillä muuten hyvin masullaan ja aamuisin tosiaan saatetaan nukkua muutamakin tunti äidin masun päällä masullaan.

    VastaaPoista
  5. Vinkkinä, että jos alkaa kovin huolestuttamaan mahallaan nukuttamisen "vaarat", on joissakin kaupoissa uniapnea monitoreja (?) myynnissä mitkä laitetaan lakanan alle ja jos vauva ei hetkeen hengitä niin se hälyttää :) Serkullani on semmoinen käytössä, kun heillä myös vauva nukkuu paljon paremmin vatsallaan :)

    VastaaPoista
  6. Meidän 3kk poika on nyt litkinyt Gavisconea kuukauden ja ihan syntymästään kärsi refluksista, mutta en heti tajunnut, mistä on kyse. Tosi itkuinen oli aina ja huuto oli ensikertalaisen korviin ihan pelottavaa ja unet alusta asti pätkittäisiä. Ei mitään 4h päiväunia... Väänsi itseään koko ajan pystyyn. Onneksi keksin ostaa manduca-repun ja sillä nukutin päiväunille poikaa jo 4-viikkoisena (3,5kg taitaa olla painoraja). Siinä repussa nukkuu edelleen ainoat päivän 2h päiväunet. Muuten vain n 30 min, jos laittaa sänkyyn.

    Muita vinkkejä: kohota sängynpäätyä esim kirjoilla (ei auta kyllä meillä), älä imetä makuuasennossa, pidä syönnin jälkeen ainakin 30min pystyssä äläkä heti syönnin jälkeen nukuta (paitsi yöllä), sitteri, jonka saa istuvaan asentoon on hyvä apu.

    Toivottavasti teillä refluksi hellittää nopeammin. Itse odotan seuraavaksi kiinteiden aloitusta, minkä sanotaan helpottavan. Tai sitten viimeistään kävelemään oppiminen.

    VastaaPoista
  7. Voi pientä :( Onneksi tosiaan tajusitte mennä heti lääkäriin ja saitte asiantuntevaa opastusta, eikä tuota Pinkin Pingviininkin mainitsemaa hysteerinen äiti -diagnoosia.

    Teillä tais olla kans Manducareppu? Siinä Sintti varmasti tykkäisi nukkua päikkärit, kun siinä ollaan tutussa sammakkoasennossa :)

    VastaaPoista
  8. Voihan reppanaa... Meillä oli ihan sama oireisto, ja oli jotenkin kammottavaa pelätä kaarioksennusta koko ajan (meillä oli lopulta pyyhkeitä suojana joka paikassa!). Vaiva voi johtua allergiastakin, joten hienoa, että pääsette lääkäriin selvittämään asiaa. Kovasti jaksamisia sinulle ja pienelle!

    VastaaPoista
  9. Edellinen anonyymi vielä lisää: meillä poika söi aluksi koko ajan tai tarjosin rintaa joka itkuun, mikä vaan pahensi pojan oloa. Pikkuhiljaa opin huomaamaan, milloin itku on vaan kipuitkua kun maito seilaa ruokatorvessa tai on röyhtäys vielä tulossa. Liikasyöminen oli pahasta ja painokin nousi aluksi tosi nopeasti ja siksi neuvolassakaan eivät ottaneet tosissaan refluksiepäilyäni. Yksityinen lääkäri onneksi tunnisti heti vaivan. Nyt syötän poikaa noin 3 tunnin välein niin ehtii maha toipua edellisestä maidosta eli kokemukseni mukaan kannatta vähitellen yrittää pidentää syöttöväliä. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  10. Veera: Kiva kuulla tuosta mahallaan nukkumisesta! Ei tietenkään haluaisi ottaa tarpeettomia riskejä, mutta jos se lasta auttaa niiin kaikki keinot haluaisi kokeilla. Sängynpäätyä ollaan korotettu mutta ei se juurikaan auta, ja kun lapsi ei tosiaan omassa sängyssään paljoa nukuskele. Olen lukenut, että refluksi menee iän myötä ohi mutta siihen taitaa olla vielä aikaa ja nyt oireet ovat niin tuskaisat että kaikki enemmän kuin parin päivän päästä tapahtuvat asiat tuntuvat kovin kaukaisilta :(

    Kirva: Kiva kuulla. Normaalisti en hirveästi suosituksista piittaa, mutta kun tässä on tosiaan se kuolemanriski ne se tuntuu aika hurjalta.

    Mama M: Niinpä, varsinkin kun nämä oireet iskivät kuin salama kirkkaalta taivaalta. Eilen meillä oli vielä kauheampi ilta ja yö: Sintti oli tosi tuskainen eikä mikään helpottanut, ei edes edellisiltainen mahan päällä nukkuminen. Kantelimme vuorotellen pystyasennossa kevyesti heilutellen Sinttiä aamukolmeen/-neljään ja raukka huusi melkein koko ajan :( Huhhuh. Ei siis mikään tunnu auttavan...

    Pingu: Hah, jos olisivat uskaltaneet tarjota jotain Hysteerinen Äiti - diagnoosia niin olisivat saaneet välittömästi palautetta vastineeksi ;) Luimme aiheesta etukäteen sen verran paljon että ei itselläni ollut oikeastaan epäilystäkään vaivan laadusta kun lääkäriin menimme. Onneksi älysimme ottaa vauvavakuutuksen ja nyt voi käydä yksityisellä niin monta kertaa kuin haluaa ja kaikki korvataan!

    Anonyymi: Voi vitsit, en ollut kuullutkaan tuollaisesta laitteesta. Kiitos vinkistä!! Tämä vertaistuki on todellakin aivan korvaamatonta mitä tämän blogin kautta saa :)

    Anonyymi: En minäkään varmaan olisi ymmärtänyt mistä Sintti kärsii jos tämä olisi ilmennyt heti syntymästä. Nyt onneksi eka kuukausi oli "normaalia" joten sitten pystyi huomaamaan eron kun käytös muuttui niin radikaalisti. Meilä on vähän hankalaa tuo että ei saisi nukuttaa heti syömisen jälkeen, kun melkein ainut tapa Sintillä nukahtaa on syönnin jälkeen. Yksin ei nukahda ikinä eikä mikään silittelykään saa häntä unille. Meillä on myös tuo Manduca-reppu ja nyt kaivoin sen esiin, ja simsalabim: hän nukahti autuaasti päivunille ja nukkuu siinä nyt parhaillaankin tyytyväisenä kun tätä kirjoitan! :)

    Riina: Tänään kaivoin Manduca-repun esille mm. näiden kommenttien kannustamana ja pienen sähläyksen jälkeen sain sen puettua päälle :) Aluksi pikkuinen itseskeli siinäkin mutta kun vähän aikaa kuljeskelin ympäri asuntoa niin pian hän nukahti ja nauttii nyt onnellisena päiväuniaan repussa! Aivan huippu kapine :)

    Tuuli: Kiitos! Todellakin pyyhe- ja harsopyykkiä pestään ihan koko ajan...jospa tämä pian helpottaisi kun Gaviscon alkaa vaikuttaa :)

    Anonyymi: Itse olen myöskin ollut huomaavinani, että varsinkin illalla Sintti haluaa rintaa myös lohdukkeeksi kun mahaan sattuu, mutta syöminenhän saattaa vaan pahentaa oloa. Olemme sitten yrittäneet rauhoitella häntä muuten, ja yrittää saada edes jonkinlaista taukoa syömiseen, mutta se on tosi vaikeaa kun hän on välillä aivan epätoivoinen ja huuto sen mukaista. Tosin lääkärin mielipide oli, että syömistä ei tarvitse rajoittaa, eli antaa rintaa aina kun hän itse haluaa, vaikka olin kuvitellut että tuo suoliston rauhoittaminen välillä voisi auttaa.

    VastaaPoista
  11. Meillä on samanlaisia rintaraivareita nimenomaan iltaisin, vauva huutaa naamapunaisena ja tuntuu ettei siihen hepuliin auta mikään kun äityy oikein kunnolliseksi. Yksi ilta tuli jopa itku itseltäni kun tuntui että en osaa auttaa toista hädässä. Olen myös syöttänyt joka itkuun ja luulin että se juuri pahentaa vaivaa mutta en huomannut niinkään syöttövälin pidentämisen (pidensin n 2-3h muutamaksi päiväksi) tuovan kunnon helpotusta vaan enemmänkin syötön aikan röyhtäytyksen. Heti kun raivari on tulossa, nostan hetkeksi pystyasentoon jotta maidot valuu mahaan ja sitten vasta olalle röyhtäytys jotta ei tule turhaan maidot ylös vaan pelkkä röyhtäys. Tuon jälkeen takaisin rinnalle jos haluaa vielä syödä. Puklun määrä on myös vähentynyt tuolla vaikka syötän lapsentahtisesti.

    Tsemppiä sinne, toivottavasti pian helpottaa :)!

    -Riikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riikka,toi vaikuttaa refluksilta, joka hoitamattomana pahentaa oireita. Meillä rintaraivari johtuu siitä, että vauvalla on kova nälkä, mutta ei voi syödä koska vanha maito nousee ruokatorvesta ylös ja se polttelee kurkussa. Surullista.. Onneksi refluksiin on olemassa hoitokeinot ja lääkitys! Älä usko jos sinulle sanotaan että vauvan pulauttelu on ihan normaalia, jos itsestä tuntuu ettei ole! Kuuntele äidinvaistoasi.

      Poista
  12. lohdutuksen sananen täältä suunnasta. meillä aivan samantyyppistä oireilua ja valehtelematta 1-2 kaarioksennusta päivittäin ensimmäiset 3kk. sitten loppuivat kuin seinään toisen rotarokotteen jälkeen (vauva taisi kuukauden sisällä oksentaa enää kerran tai pari). nykyisin normaali hyväntuulinen vauva, ikää 9kk. :) kyseltiin lääkäreiltä, mutta kuulemma voi olla normaalia jos oksentelu ei haittaa painonkehitystä. olemme myöhemmin pohtineet, että mahtoiko oksentelu johtua ylensyönnistä - minulta tuli ensimmäiset 5kk maitoa ihan hulluina suihkuina ja vauva raivosi pienempänä sen vuoksi rinnalla. 3kk tienoilla myös syöminen alkoi sujua paremmin, vauva kenties oppi tekniikan, jolla saada nieltyä hurjat maitosuihkut. :D eli voi olla ihan normaaliakin! kannattaa lääkitystä miettiä vasta jos oksentelu alkaa näkyä painonkehityksessä.

    VastaaPoista
  13. Hei, voivoi, tsemppiä Sintille ja vanhemmille!

    Leikkaushoito (josta teidänkin lääkäri varmaankin vihjasi) lienee vatsaportin ahtauma. Ystävän vauva on leikattu muutaman kuukauden ikäisenä. Oireina nimenomaan kaarioksentelu syömisen jälkeen. Neuvolassa tätä ei valitettavasti bongattu! Ei, vaikka äiti siitä aina sanoi, ja liittyi myös huono painonkehitys. Lopulta pahaa aavistellut äiti ja lopenuupunut vauva menivät lastenklinikalle, ja vauva leikattiin heti! Lääkäri piti uskomattomana ettei tätä oltu huomattu neuvolassa ja neuvolalääkärissä. Ruoka ei siis kertakaikkiaan ollut mennyt kunnolla vauvan mahaan. Vauva on toipunut tosi nopeasti ja kasvanut leikkauksen jälkeen hurjaa vauhtia :).

    Kerron tämän rohkaisevana esimerkkinä, en pelotteluna ;)

    Kovasti voimia.

    Vilho

    VastaaPoista
  14. Riikka: Kiitos tosiaan miljoonasti vinkistä! Tämä on nyt viime päivinä suorastaan pelastanut meidät, sillä se selitti monta asiaa. Nyt olemme todella ahkerasti röyhtäyttäneet vauvaa ja johan helpottaa :)

    Anonyymi: Huhhuh, no teillä on ollut pari astetta pahemmat vaivat. Onneksi helpotti!

    Vilho: Kiitoksia! Kuulostipa todella uskomattomalta tarinalta, siis tuo ettei neuvolassa huomattu mitään. Meilläkin on jo elämä vähän helpottanut, ja varmaan vaan totuttukin paljoon oksenteluun.

    VastaaPoista
  15. onko täällä muita refluksivauvojen äitejä jotka pelkää kätkytkuolemaa? Mulla 2kk ikäinen refluksivauva, ja sen lisäks vielä syntynyt keskosena ja on pulloruokinnassa, eli 3 kätkytkuoleman riskitekijää.. Pelottaa ihan hirveästi ja joudun oikeasti tekemään työtä sen eteen etten vain pelkää. Toisaalta refluksin takia pidän koko ajan vauvan lähelläni kantoliinassa tai repussa, joten vauva kuulee koko ajan hengitykseni ja sydämenlyöntini, jonka toivon auttavan. Öisin vauva nukkuu vieressä, sillä en kestä ajatusta että vauva nukkuisi jossain pinnasängyssä jossa en näe pikkuista.
    Nim. jatkuva huoli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi onpa kurjaa. Tunnistan kyllä tuon huolen sillä itsekin aluksi pelkäsin jonkin verran kätkytkuolemaa varsinkin kun jouduin ruveta nukuttamaan vatsallaan. Sain tehdä aika lailla töitä etten liikaa antaisi ajatusten pyöriä sen asian ympärillä, mutta kävin kyllä aina katsomassa vauvaa jos rupesi huolettamaan ja teen sitä kyllä vieläkin. Harvoin nukkuu 20 min pidempään etten ole piipahtanut kurkkaamassa ja kuuntelemassa hengitystä :)

      Tuo kantoliina/-reppu on varmasti tosi hyvä idea teidän tilanteessa! Ja voithan huolehtia niiden muiden kätkytkuoleman riskitekijöiden poistamisesta? Eli pitää makuuhuoneen viileänä, ja ethän itse polta sillä äidin tupakointi taisi myös olla yksi riskitekijä. Jne, mitä niitä muita nyt olikaan.

      Tsemppiä sulle tosi kovasti!

      Poista
  16. Verona, kuinka teillä on tuo mahalleen nukkuminen öisin nyt sujunut? Mulla refluksi-vauva, jonka ennen sain nukahtamaan viereeni siten, että nukutin syliin ja sitten kiepsautin vierelleni kylkiasentoon. Nyt vauva on kai tajunnut mahallaan nukkumisen ihanuuden, sillä ei suostu olemaan sekuntiakaan selällään/ kyljellään ja nyt vaihtoehtoina on joko nukkuminen oman mahani päällä öisin tai vieressäni mahallaan ja sekös pelottaa.. On jotenkin turvallista kun kuulen vauvan hengityksen itseäni vasten, mutta pikkuhiljaa kun vauvalle tulee painoa niin alkaa oma olo olla nukkuessa tukala joten olen alkanut miettiä uskallanko nukuttaa vauvan mahalleen viereeni? Toisaalta niin kai useat vauvat ovat iät ja ajat nukkuneet..

    VastaaPoista
  17. Moikka Cinnamon! Meillä Sintti rrrakastaa mahallaan nukkumista ja koisaa onnellisena siinä asennossa kaikki yöt :) En tiedä onko se syynä, että vaunuissa nukkuminen on nykyään vähän nihkeää kun pitää olla selällään. Kylkiasento puolestaan on aivan ehdollistettu syömiseen, eli jos vaikka erehtyisin laskemaan unisen Sintin kyljelleen niin heti alkaa hillitön hamuilu ja sitten itku kun huomaa tulleensa "huijatuksi", kun ei saakaan rintaa. Kyljellään nimittäin vietetään loppuyö kun eka syötöltä poimin hänet pinniksestä viereen syömään.

    Kyllä minäkin aluksi epäröin kovasti sitä makuulleen laittamista, mutta se oli noiden refluksivaivojen aikaan ainoita asentoja joissa pystyi nukkumaan joten pakko oli rohkaistua. Mulla on jäänyt sitten tavaksi käydä aina silloin tällöin tarkistelemassa nukkuvan Sintin unta päiväsaikaa, mutta ei toki öisin. Jos ei teillä ole niitä muita kätkytkuoleman riskitekijöitä niin ei kai se sitten ole niin paha...?

    Ai niin, ja yksi syy miksi myös uskalsin, oli se että Sintti on syntymästä asti ollut niin vahva vauva ja jaksanut nostaa reippaasti päätään. Eli tieto siitä, että jos kesken unien tulee isokin puklu niin Sintti pystyy nostamaan itse päänsä siitä pois tukehtumatta, on helpottanut paljon.

    VastaaPoista