tiistai 31. tammikuuta 2012

Sintti kasvaa ja kehittyy

Viime päivinä tuntuu, että olisi ollut kauheasti asiaa vaikka mistä aiheesta, mutta aikaa kirjoittamiseen ei ole löytynyt yhtään. Toivottavasti tilanne korjaantuu pian, että pääsen purkamaan "juttusaldoa" :)

Nyt meillä on mennyt taas paljon paremmin monenkin jutun kanssa. Vauvelin rytmi on alkanut muodostua ehkä hieman helpommin havaittavammaksi, tai olemmeko sitten itse oppineet paremmin rytmittämään tätä elämää, tiedä häntä. Kuitenkin päivätorkkujen ajankohtaan on voinut jonkin verran vaikuttaa ja kun ollaan ronskisti vaan jatkettu mahallaan nukkumista, on Sintti vetänyt onnellisena 2-3 h unet (ja jopa omassa sängyssään, huom!). Illat ovat vielä olleet siltä osin haastavia, että hän saattaa nukkua ihan miten sattuu, mutta virkistyä hullun lailla puoliltaöin ja syömisen lomassa vaatia seuraa. Toissayönä n. yhden - kahden aikaan yöllä neiti oli ihan tikkana pystyssä ja tuijotti minua silmät apposen ammollaan, pieni hymynkare suupielissä ihan kuin houkutellen minua hymyilemään ja pitämään seuraa :) Sydän meinasi sulaa, mutta oli pakko jättää noteeraamatta tämä yritys jotta olisi ollut edes jotain toivoa pikaisesta nukahtamisesta. Olen nimittäin ollut jo puoliltaöin aivan valmista kauraa petiin, ja viimeistään yhdeltä silmät luppasevat niin pahasti että en meinaa havahtua millään edes Sintin vienoihin vinkaisuihin rinnalla, koska vajoan sekunnissa uneen. Meidän perheessä on menty ainakin parin viikon ajan nukkumaan vasta puoli kahden maissa yöllä ja sen jos saisin aikaistettua edes parilla tunnilla, olisin hyvin onnellinen.

Refluksivaivaa on hoidettu lääkärin määräämällä Gavisconilla sekä maidonsakeuttajalla ja valitettavasti siinä kävi niin kuin jotkut teistä epäilivätkin, eli tuo sakeuttaja sai aikaan ummetusta. Meidän ennen tiheästi kakkaava Sintti panttasi puolitoista päivää ja teki sitten todella muhkeat niskakakat. Nyt rytmi alkaa palata kun kahden päivän käytön jälkeen jätettiin molemmat tropit pois, ja onneksi myös kivut ovat jääneet. Puklua tulee vieläkin tosi paljon ja sen kanssa on oppinut elämään, mutta ehkä sen määrä on aivan aavistuksen verran vähentynyt. Laskeskelin tässä yhtenä päivänä, että meillä on varmaan n. 20-25 kpl harsoja ja silti ne ovat melkein koko ajan likaisena/pyykissä! Kultaakin kalliimman vinkin saimme Riikalta edelliseen postaukseen, eli nyt olemme röyhtäyttäneet lasta aika tiheästi syöttöjen välissä, eli aina kun alkaa näyttää siltä että nyt sattuu tai Sintillä on vaikea olo, niin tyttö vaan ylös ja olalle. Tästä hetken päästä jatketaan ihan muina miehinä syömistä eikä maitokaan potki enää masussa niin pahasti sen jälkeen. Jopa mies on kiitellyt, että kylläpä blogista oli apua tähän ongelmaan :)

Sintti puolestaan kasvaa ja kasvaa. Tuntuu, että joka päivä ulkonäkö muuttuu ja pikkuvauvan ruttunassu oikenee hippusen verran. Neitistä on kasvamassa varsin valloittava persoona joka rakastaa tuijotella äidin ja isin kasvoja, sekä hymyillä. Jotain jokelluksen tapaistakin on jo aistittavissa, sillä välillä tulee ihan selvästi "vastauksia" jututteluyrityksiin ja joskus vietämme pitkiäkin pätkiä seurustellen kahdestaan. Valveillaoloaika on pidentynyt joten elämä ei ole enää ihan pelkkää syömistä, vaipanvaihtoa ja nukkumista :)

Nyt olen alkanut myös tajuta mitä useamman lapsen äidit ovat tarkoittaneet päivitellessään kakkosta suunnitellessa, että miten he voivat ikinä rakastaa toista lasta niin paljon kuin ensimmäistä kun se tunne esikoista kohtaan on jo yksistään niin valtava. Itse yllätyin aluksi siitä, että vaikka rakkaus omaa lapseensa oli aluksi melko lailla maailmojasyleilevä, se voi silti vaan kasvaa ja kasvaa ajan kanssa. Onneksi meitä on miehen kanssa kaksi jotka tuntevat samoin, sillä kukaan muu ei varmaan jaksaisi näitä siirappisia itseään toistavia lausahduksia joita kotona viljelemme ;) No, ehkä isovanhemmat ovat hurahtaneet aika lähelle sitä.

Äskettäin meillä oli sukulaisia vieraana ja saimme aivan valtavan kassillisen vaatteita lahjaksi. Napsin niistä kivoimmista valokuvia ja heti kun kykenen, teen niistä oman postauksensa. Lastenvaatteet on vaan niin ihania!

10 kommenttia:

  1. Ihania uutisia siis teillä! Mukava kuulla, että Sintti kasvaa ja voi paljon paremmin. :) Meillä tuo sakeuttaja ei aiheuttanut mitään ongelmia vatsan kanssa, uloste muuttui kiinteämmäksi, mutta edelleen meillä kakkaillaan vähintään kaksi kertaa pvä:ssä. :)

    VastaaPoista
  2. Ihania kuulumisia, mukava kuulla, että kaikki on hyvin! Vaatepostausta odotellessa :)

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, että sujuu jo paremmin!! <3 Toivottavasti saatte illat aikaisemmaksi. Oon kuullut semmoisen vinkin, että jos jaksaa joka päivä himmentää valot jo vaikka ysiltä ja lopettaa leikkimiset jne, niin sit vaikka viikon päästä vauva hoksaa että tää olis jo yötä. Mulla ei oo kokemusta, toi on valvonut myöhäisimmillään 22 saakka :)

    Oon kans pohtinut tuota rakkausjuttua. Oon pähkinyt sillain, että nyt kun päivä toisensa jälkeen rakastaa tätä vauvaa vieläkin enemmän, vaikka se eilinen määrä tuntui jo "täydeltä". Että sitten kun lapsia on kaksi tai useampi, sitä rakkautta vaan tulee lisää ja lisää vastaavasti mystisesti :)

    En nyt osaa pukea sanoiksi mitä ajattelen..

    Minun rakkaani tässä sylissä jo _istuu_ ja kuuntelee korvat höröllään kun näpyttelen näppistä :)

    VastaaPoista
  4. Hei!

    Sivujasi on ollut ihana lukea. Ehkäpä aihekin osuu niin lähelle, että ajatuksiisi on ollut helppoa samaistua. Itsellä viikkoja takana 35+4 ja esikoinen tulossa.
    Aurinkoa ja kaikkea ihanaa päiviinne, muistakaa nauttia joka hetkestä! Aika menee niin hurjan nopeeta, niin kaikki sanoo ja siltä se on tuntunut raskauden aikanakin. :)

    VastaaPoista
  5. Ihanaa, kun arki on alkanut sujua. Ei kannata murhetia, jos bloggailu on jäänyt vähemmäksi - ihan pian huomaat sen helpottuvan ja sitten saat taas kaikki jutut talteen :-). Olen miettynyt kanssa lapsen rakastamista, ja miten se on muuttunut kuukausi kuukaudelta. Ensin tuntui että olin suorastaan pakahtua pienen ja suloisen vauvan ihailuun - ja sitten kun värikäs persoona alkoi tulla esille, niin rakastuin siihen päätä pahkaa. Kun meillä oli kriisi vauvan sydänongelman takia, niin ajatus vauvan menettämisestä oli jotakin sanoinkuvaamatonta... Koko juttu tuntuu mystiseltä, mutta onneksi mies on sitä tosiaankin jakamassa! Paljon voimia ja kaikkea parasta!!

    VastaaPoista
  6. Mukava lukea kuulumisianne! Ja tuo äidinrakkaus, se on siitä jännä epeli, että vaikka luulee ettei yksinkertaisesti OLE enää mahdollista rakastaa lastaan enempää, niin silti taas kuukauden päästä huomaa, että rakkaus todellakin on taas vain lisääntynyt. <3 (Kai se on luonnon tapa varmistaa, että vanhemmat kestävät uhmaiät, marinat, ja sen kamalan teini-iänkin... ;D)

    VastaaPoista
  7. Kyllä sitä rakkautta vaan riittää toisellekin. :) Ei se ole mikään katoava luonnonvara, vaan sitä riittää ja riittää!

    Kiva, että teillä on arki helpottanut. :) Meillä ei muuten käytetä mitään sakeuttajia, mutta silti vauva kakkii nykyään enintään kerran päivässä, joskus ei sitäkään. Tää ikä on kai tyypillinen tuolle kakkarytmin muutokselle, joskus vauvat saattaa pitää kahdenkin viikon tauon. Jos se ei häiritse vauvaa, siis tule kipeäksi, niin se ei haittaa. Mutta toki jos se kakka muuttuu kovaksi, niin se ei ole normaalia, tuon panttaamisen jälkeen sen pitäis kuitenkin olla ihan normaalia vauvankakkaa.

    VastaaPoista
  8. Tosi kiva jos vinkistä oli hyötyä :)! Meillä illat aika paljon rauhallisempia kun tajusin tuon röytäytys jutun. Olin ihan ymmälläni että mistä se vauva oikein raivoaa kun maitoa tulee kumminkin eli sitä ei itke ainakaan. Joskus tulee myös paukkuja kun nostaa ylös, ääntely on aika samankaltaista kun röyhtäytyksen tarpeessa. Pääasia että olo helpottuu :)

    -Riikka

    VastaaPoista
  9. Pingu: Joo, meillä se sakeuttaja sakeutti tosiaan vähän liikaa. Nyt meillä on edellinen vastike loppumassa joten ajattelin kokeilla ostaa sitä Nutrician jauhetta jossa on johanneksenleipäpuu mukana, toivottavasti se ei tee noin paljon jarrua masuun!

    Harriet :)

    Riina: Tuo valojen himmentäminen on vähän hankala juttu kun sitten meillä sais laittaa koko kämpästä valot pois moneksi tunniksi, jos ajatellaan että nukutus alkaa ysiltä ja päättyy yhden maissa. Makkariin on joskus jääty heijailemaan joksikin aikaa, mutta siellä ei oikein ole mukavaa istumapaikkaa joten on pakko käyttää koko asuntoa. Joskus puoliltaöin ollaan ihan selkeästi käännetty katse pois mutta se se vasta on vaikeaa :)

    Anonyymi: Voi kiitos :) Kovasti tsemppiä raskauden loppumetreille!

    Tuuli: Niin, kyllä se äidinrakkaus vaan on ihmeellistä ja ennen kaikkea ihanaa! Oman lapsen eteen jaksaa vaikka mitä, siinä ei paljon kakkavaipat eikä monen tunnin itkut haittaa. :)

    Äni: Hyvin sanottu! Sitä uhmaikää odotellessa, ääk ;)

    Veera: No kyllä se panttaaminen vähän tuntui haittaavan kun vauva piereskeli aika paljon ja oli vaikean näköinen.Rytmi muuttui niin radikaalista monta kertaa päivässä kakkaamisesta niin että seuraavan keran tuli vasta puolentoista päivän päästä. En siis uskalla sitä sakeuttajaa enää käyttää :(

    Riikka: Niinpä, mutta noista vauvan viesteistä on monesti niin vaikea sanoa että mitä se milloinkin haluaa. Joskus tarvii vain sen että joku toinen hoksauttaa mitä ei ole itse tajunnut :)

    VastaaPoista
  10. Juu ja en itsekään tuota keksinyt vaan salaisuus on tässä http://www.dunstanbaby.com/ . En tosin tilannut dvd:tä josta eri itkuja voi opetella mutta heräsin kuuntelemaan eri äänteitä ja pikku hiljaa ne alkoi avautumaan :) nälälle on oma itku ja väsymykselle on oma jne.

    Syötän ensi sijaisesti kyllä lähes joka itkuun jos syy ei ole ihan selvä kuten vaikka tuo rintaraivaireihin liittyvä röyhtäytys. Jonkun mielestä toi voi olla ihan hömppää mutta minusta meillä itketään selvästi lyhyempiä jaksoja :)

    -Riikka

    VastaaPoista