tiistai 10. joulukuuta 2013

RV8+6: Hormonien hyökyaalto - eikun pyörremyrsky!

Pitkän yrityksen jälkeen sitä tulee raskaaksi, muuttuu hymiseväksi positiivisuuden ilmentymäksi joka hymyilee kaiken aikaa ja on täynnä onnea, valoa ja rakkautta. Eikö? Väärin! Hormonit ovat iskeneet kimppuuni täydellä voimallaan ja koen vuorotellen kaikkia seuraavista:

- kaikkivoipaa väsymystä
- ärtymystä & lyhyttä pinnaa
- ummetusta
- alituista nälkää
- mahanpuruja (varmaan osittain johtuen kahdesta edellisestä)

Argh. En muista Sintistä tällaista olotilaa, varmaan siksi kun sitä ei ollut. Todella outoa, tunnen itseni välillä todella kiittämättömäksi yksilöksi kun raskaudesta huolimatta olen tällainen pirttihirmu. Kauhulla odottelen, että seuraako tuota hillitöntä väsymystä myöskin pahoinvointi & oksentelu sillä ilmeisesti viikot olisivat sille erittäin otollista aikaa. Toivottavasti ei, sillä luultavasti en kestäisi sitä!

Mahaturvotus on läsnä koko ajan, koska nälän takia syön useasti ja iltaa kohden huomaan, että olosta alkaa olla tukala. Kohtu alkaa tuolla jossain takana selvästi puskea mahaa eteenpäin ja koska mahalaukku on jatkuvasti täynnä, mielestäni näiden kahden asian yhteisvaikutuksesta raskautta alkavat jo tarkkasilmäisimmät huomata. Nyt missiona on ruokavalion tarkastaminen entistä kuitupitoisemmaksi niin, että vatsa alkaisi taas toimia kunnolla ja annoskokojen huolellinen tarkkailu, jotta tämä tukala olo helpottaisi. Erityisesti myöhään illalla paikallaan on korkeintaan erittäin kevyt iltapala, sillä siinä vaiheessa olo varsinkin muuttuu hankalammaksi (hyvästi iltanapostelu ja herkut!). Lisäksi ei olisi pahitteeksi tehdä muutamia reippaita kävelylenkkejä silloin kun pakkasta ei ole liikaa.

Hormoneja tosiaan piisaa tällä hetkellä. Rinnatkin ovat muuttuneet kahdeksi kivimöykyksi jotka ovat harpanneet koossa yhden kuppikoon verran eteenpäin. Onneksi edellisestä raskaudesta tuli säästettyä C- ja D-kupin liivit ja noista se pienempi kategoria pääsi nyt käyttöön :)

Nyt on siis menossa RV 8+6 ja lueskelin, että mm. väsymys alkaa helpottaa viimeistään 12. viikon kohdalla, joten sitä odotellessa! Torstaiksi olemme myöskin varanneet toisen ultran, sillä tulee niin paljon parempi mieli kun näkee pikkuisen siellä tyytyväisenä ja hyvinvoivana :)  (toivottavasti näin myös on)

Edellisen postauksen kommenttiboksissa Fru L epäili minun odottavan poikavauvaa, ja sama on käynyt minullakin mielessä. Jo alkumetreiltä tämä raskaus tuntuu aivan erilaiselta kuin Sintistä, joten olen taipuvainen uskomaan, että sukupuolikin on eri. Hauska nähdä sitten jossain vaiheessa kun rakenneultran aika koittaa, että pitikö tämä veikkaus ollenkaan paikkaansa! Itse olen sitä mieltä, että molempi parempi. Toisaalta olisi mukava saada Neiti S:lle samaa sukupuolta oleva sisarus, jolle voisi myös hyödyntää pieneksi jääneet vaatteet. Toisaalta olisi mukava kokea myös vanhemmuus poikalapsen äitinä, joten hävitä ei voi.

Onko siellä muita kurjasti voivia (tulevia) äitejä ruudun toisella puolella? :)

P.S. Taas maha kurnii, pari siivua Pirkan ohuen ohutta possupaistia on muuten tehokas nälän poistaja pieneen hätään...!

37 kommenttia:

  1. Mulla tällä hetkellä viikkoja 9+4 ja olo yhtä "kurja" kuin sielläkin :) Onnea odotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitetaan kestää, jospa tämä kohta menisi ohitse! Onnea odotukseen sinnekin :)

      Poista
  2. Täällä myös odotellaan , menossa viikko 7+ ja tänään olisi juurikin ensimmäinen neuvola. Mulla myös painaa tuo väsymys , ja kun mukana vipeltää viellä 2 vuotias niin lepäämiseen ei paljon jää aikaa :) nälkä ja vessahätä tuntuvat pahenevan päivä päivältä , nyt ollaankin tosiaan siirrytty siihen että syödään vaan kevyt salaatti illalla ja käydään pienellä kävelyllä, illat alkoivat olla niin ahdistavia kaikkine syömisineen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo vauhdikkaat 2-vuotiaat eivät tosiaan tunnu antavan armoa äidin huonolle voinnille! Lapsi on ruokittava, käytettävä potalla, pidettävä seuraa jne vaikka mikä olisi. Minun pitääkin noudattaa esimerkkiäsi noiden kävelyiden suhteen :)

      Onnea matkaan ja parempia vointeja!

      Poista
  3. Hei, täällä huutelen, sillä raskautemme etenee ihan samaan tahtiin. Mulla tänään 9+0. Toivon sulle parempia oloja ja hyvää joulunodotusta. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme siis täsmälleen samoilla viikoilla, hauskaa :) Ja kiitos samoin myös sinne!

      Poista
  4. Perässä tullaan, viikkon myöhemmin kai kuin sulla. Ärtynyt olen ja mieskin siitä jo mainitsi. Viime raskaus kun meni sellaisessa onnipilvessä, että kaikki sen muistavat. Harmittaa oma äksyily mutta minkäs teet... Väsymys kai senkin osittain aikaan saa. Mahanpuruja muuten myös täällä! Välillä vaikea uskoa, että tuolla masussa joku olisi (en käy aikaisessa ultrassa tällä kertaa) mutta kaipa nämä oireet ovat merkki siitä, ainakin niin lohduttelen itseäni. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii-in, missäs himskatissa se onnenpilvi oikein piileskelee!? ;) Meillä myös tulee välillä kotona noottia siitä kun olen niin ärtynyt...Mutta eiköhän tämä kohta mene ohi, toivon niin!

      Pidän peukkuja että masussa on kaikki hyvin (varmasti onkin!) ja onnea matkaan :) Koitetaan jaksaa.

      Poista
  5. Ettei kyytiläisiä olisi kuitenkin kaksi? ;) Hyvää joulun odotusta, toivottavasti olo helpottaa ja pääset nauttimaan joulupöydän antimista parempivointisena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huu, mikä ajatus! Näinköhän olisi mahdollista, että alakautta tehnyt ultra olisi voinut missata kaverin..? Oikein itsekin kyselin, että löytyykö sieltä muita mutta kuulemma ei löytynyt :)

      Hyvää joulunodotusta sinnekin! Ajattelin kyllä vakaasti toipua joulupöytään, nimittäin rrrakastan jouluruokia...

      Poista
    2. Hih, pakko kommentoida tähän vielä. Mun ystävä sai kaksoset, jotka huomattiin vasta np-ultran jälkeen siinä myöhäisemmässä ultrassa. En tiedä miten oli voinut jäädä huomaamatta mut ystäväni oli kyllä aika pöllämystynyt toisen ultran jälkeen. :D

      Poista
    3. Ei voi olla totta!! Mikä jymy-yllätys ystävällesi :)

      Tämä minunkin masuni on aivan valtavan kokoinen viikkoihin nähden joten tuo ainakin selittäisi sen + nämä voimakkaat oireet :D

      Poista
  6. Kuulostaapa tutulta Jampan odotusajalta, noista voinneistahan minä vuodatinkin valitusvirttä koko raskasublogin ajan. Minulla auttoi silloin jonkun verran Kellogsin Bran Flakesit ja Activia-jogurtti. Tsemppiä jaksamiseen ( ja miehellekin tsemppiä, raskausaikana kun nainen on aina oikeassa). :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sandy! Mies on jo alkanut tämän oivaltaa :)

      Poista
  7. Täällä menossa jo 31&1, kurja olo muista syistä, onneksi tämän loppusuoran jaksaa, kun tietää että helpotus koittaa melko pian.

    Tsempityksiä sinulle, toivotaan että oireet helpottavat (tai ainakin muuttavat muotoaan). Ah närästys, univaikeudet, vatsan kivistykset ja liitoskivut. :)
    Nine

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet jo ihanasti voiton puolella, vaikkakin muistan vielä kohtuullisen elävästi nuo loppuraskauden vaivat jotka itselläni olivat paljon enemmän läsnä kuin mikään alkuraskaudessa koettu. Mutta sinulla ei mene enää kovin kauaa, että saat pikkuisen syliin! :) Tsemppiä.

      Poista
  8. Täällä mennään Rv 18+3...
    Alkuraskaus mullakin on ollut ihan erilainen kuin esikoisella! (esikoinen poika) saa nähdä tuleeko tästäkin eri sukupuolta ;)
    Mulla oli huonoa oloa enkä oikein pystynyt syömään mitään... oksentaa ei tarvinnut mutta kuvotusta tuli kaikesta... paino on tippunut eikä ole edelleenkään noussut vaikka onkin jo rv 18.... Edelleenkään täällä ei juuri tee mieli syödä juuri mitään, joten siitä varmaan se johtuu ettei paino nouse... Ja on ollut kaikenlaisia tulehduksia (suutulehdus ja nyt keuhkoputkentulehdus),, jota ei oo kiva kokea raskaana ollessa :(
    toivottavasti täällä koittais edes joskus se "ihana keskiraskaus" ennen kuin koittaa se "paha loppuraskaus"...

    Tsemppiä sinne! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Samaa toivon myös sinulle. Onpa kurjaa jos vieläkin on heikohko olo + sairauksia päälle. Itse olen nähtävästi raskausaikana todella tautialtis joten tiedän miltä sinusta siinä mielessä tuntuu, sairastaminen ei ole kovin kivaa varsinkin kun lääkkeitäkin voi ottaa niin rajatusti...

      Itse muistelen, että varsinkin raskauden puolivälissä oli melko seesteistä. Toivottavasti sinäkin pääset kohta nauttimaan rattoisammasta odotuksesta! :)

      Poista
  9. Mulla varmaan vippaa pahemman kerran päästä, kun mua vain hymyilyttää sekä Veronan olot että kommentoineiden fiilikset. :D Ja en tarkoita mitenkään sarkastisesti tai "itsepä olette tätä halunneet" -morkkauksella, vaan rehellisen iloisena ja haikeana omia raskauksiani miettien. Raskaana oleminen on kyllä varsinaista vuoristorataa, koska toisaalta onhan sen lopputulos kaikista parhain (kaiken mennessä hyvin) mutta toisaalta onhan se aikamoista venymistä ja tuskailua, pahoinvointia, unettomuutta sekä kolotusta henkisistä heittelyistä puhumattakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä ymmärrän mitä tällä tarkoitit :) Itse alan juuri havahtua siihen faktaan, että tämä saattaa olla mahdollisesti viimeinen raskauteni ja viimeinen vauva. Se on tosi haikea ajatus! Kolmatta ollaan koko ajan mietitty, mutta sen näkee vasta kakkosen tultua maailmaan, että miltä elämä tuntuu ja mahtuisiko siihen kolmaskin pikkuinen.

      Poista
  10. Täällä 34+3 ja vaikka viikot on ihan eri tuntuu "ongelmat" olevan samoja :D Mulla ei esikoisesta (täytti just 2v) ollut mitään probleemaa ja koko raskaus vaan hurahti ohi melko kivuttomasti, mutta tää toinen kierros on ihan eri luokkaa. Toivottavasti tosiaan säästyt oksentelulta, koska se on jotain ihan hirveetä! Tsempit jatkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tiedätkö, ihan tuntuu siltä kuin tämä olo alkaisi jollain tavalla helpottaa, joten ehkä säästyn sittenkin oksentelulta! Ah, se olisi mahtavaa :)

      Tsemppiä sinnekin!

      Poista
  11. Mulla oli ensimmäinen tyttö ja heti alusta lähtien oli poikkeavat oireet tässä toisessa raskaudessa. Poikahan tuolla mahassa ilmeisesti ultran perusteella majailee, joten mun aavistukset eri sukupuolesta meni oikeeseen kyllä ihan oireittein erilaisuuden perusteella. Katotaan mikä tulos sulla on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veikkailu on aina hauskaa, lupaan raportoida sitten miten kävi! :)

      Poista
  12. Mä olen lueskellut blogiasi jo pitkään, koska odoteltiin esikoisia lähes samoilla viikoilla. Nyt odotan toista rv 40+3 ja piti kommentoida tohon erilainen raskaus osastoon. Tää raskaus on ollut ihan erilainen kuin eka ja siltikin masussa on tälläkin erää poika. Eli ei sekään kaikkea kerro. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se onkin kun mitään varmuuksia ei ole tässä asiassa! Veikkailu on hauskaa, mutta 100% vastauksen saa vasta synnytyksen jälkeen ;)

      Poista
  13. Viisi luumua lasilliseen vettä ja liotetaan yön yli. Aamulla nautitaan sekä liotusvesi että luumut. Vatsa kiittää. Toimi siis mulla. Tämän kun muisti ottaa siis joka päivä.

    Jaksamista. Just muistelin miehen kanssa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis osa tekstistä katosi... hmm... Muistelin siis just miehen kanssa, että mitä oli vuosi sitten, voin siis todella pahoin. Huh, onneksi nyt vähän mukavampi olo.

      Poista
    2. Olen popsinut n. 4-5 kuivattua luumua joka päivä, tekeekö tuo vedessä liotus sen jotenkin "tehokkaammaksi"?

      Poista
    3. Ilmeisesti, koska ei mulla pelkät luumut ole koskaan auttaneet.

      Poista
    4. Täytyypä kokeilla jos se on noin tehokasta! Sääli vain pilata hyvät luumut :D

      Poista
  14. Pikaisestitsekkasin kommentit läpi, enkä huomannut että kukaan olisi kommentoinut sykkeistä mitään. Itsellä kaksi raskautta takana, molemmissa sykkeet hyvin samoissa ja molemmat poikia (sykkeet reilua 140). Kavereiden tytöillä hieman korkeammat sykkeet. Neuvolassa kun tästä tuli puhetta, niin terkkari sanoi oman työkokemuksensa vahvistavan, että pojilla matalampi kuin tytöillä mutta mitään tieteellistä näyttöä hän ei tiennyt olevan. Mielenkiintoista seurata, vaikka ei mikään varma "keino" olekaan. :) ja kvereilla on myös rv20 ultrassa todettu tyttö vaihtunut synnytyksessä poikaan. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun tuon mainitsit, muistan hämärästi kuulleeni myös jotain tuon tapaista. Eilen kävimme itse asiassa toisessa alkuraskauden ultrassa ja sykkeet huitelivat jossain 170 tuntumassa, tosin pikkuisella oli kovat tsembalot käynnissä...! Mutta puhuisiko tämä silti toisen tytön puolesta, jännää ;)

      Poista
  15. Hauskaa taas odottaa samoihin aikoihin. Meillä kaksivuotias esikoinen ja nyt rv 11+3. Np-ultra takana ja siellä kaikki hyvin. Mulla tämä toinen raskaus ollut helpompi kuin ensimmäinen, mutta väsymys vaivaa. Jotenkin ironista, että esikoinen nukkuu ekat täydet yönsä nyt kun minä ravaan vessassa ja jään pyörimään valveilla... No ehkä reilun kolmen vuoden päästä saa taas nukkua... Ja huvittavaa muuten miten oireista toivoo pääsevänsä eroon ja kun niitä on vähän, huolestuu siitä onko kaikki hyvin. :) Tsemppiä olojen kanssa selviämiseen, toivotaan että pian helpottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Onnea uuteen raskauteen ja onnistuneen NP-ultran johdosta! Niin ne osat vaihtuu, mutta toisaalta voihan olla että öiset valvomiset kohta loppuvat ja vaihtuvat levollisiin yöuniin. Raskauden aikana kun olotilat ehtivät muuttumaan niin moneen kertaan, toivottavasti tällä kertaa positiivisempaan suuntaan! :)

      Poista
  16. Mä poden huonoa omaatuntoa tästä valituksesta, koska tätähän tässä on haluttu. Lääkäri onneksi sanoi tosi ihanasti, että ei kenenkään tarvitse olla hyvillä mielin jatkuvasta pahasta olosta vaikka kuinka iloinen raskaudesta olisikin. Asiat eivät ole toisiaan pois sulkevia.

    Maanantaina mennään varhaisultraan (ne kaksoset on ihan saletisti meille tulossa!) ja joka tapauksessa luulen, että tyttö on meille tulossa, koska tämä raskaus poikkeaa aivan täysin Tyypin odotuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin ensin podin huonoa omaatuntoa, mutta toisaalta minkäpä sitä huonolle ololleen mahtaa. Kyllähän se olo ennemmin tai myöhemmin helpottaa ja pystyy alkaa nauttia raskaudestaan.

      Pidän peukkuja huomiseen ultraan, kerrohan sitten miten kävi :) Onko sulla isomman tuntuinen masu nyt kuin Tyypistä? Oma masuni tuntuu ihan valtavan kokoiselta vaikka yksi siellä vain majailee!!

      Poista