Takana on vauhdikas työviikko johon kuului myös etukäteen pelätty työmatka, josta taisin kirjoitellakin. Olen nähtävästi harjaantunut raskauden peittelijä, sillä mielestäni se sujui suorastaan loistavasti enkä saanut osakseni ihmetteleviä katseita tai kyselyjä :) Olin suunnitellut työasut huolellisesti etukäteen ja niistä oli paljon apua. Lisäksi koska aikaa vietettiin paljon istuen, erilaiset kansiot ja vihot vatsan edessä auttoivat, samoin eteenpäin kumartuvat asennot joissa neuletakki peitti masunalun sivultapäin.
Alkoholiakin tarjottiin, ja otin kaikki lasilliset vastaan siemaillen niistä vain näennäisesti, eli nielaisemalla ainetta satunnaisesti korkeintaan pikkurillin pään verran. Vajaat lasit olikin sitten helppo "unohtaa" johonkin pöytään ohikävellessä.
Ihmeelliseltä tuntuu, että raskauden ensimmäinen kolmannes on nyt ohi ja eletään neljättätoista raskausviikkoa. Voin todellakin allekirjoittaa sen, että toisessa raskaudessa maha kasvaa paljon nopeammin, erityisesti iltaa kohden se näyttää todella kookkaalta päivän syömisten jälkeen! Katsotaan kauanko pystyn enää harjoittamaan tätä salailua, sillä jos tähän asti on ollut miettimistä sen kanssa, nyt homma alkaa muuttua suorastaan vaikeaksi.
Kadonneen sykkeen metsästys sai palkkionsa loppiaisena, ja ihanainen TsuhTsuhTsuh löytyi hyvin alhaalta parin minuutin skannailun jälkeen.
Ihanaa, enää noin 4 kk:tta töitä jäljellä ja sitten alkaa kesäloman siivittämänä äitiysloma! :)
lauantai 11. tammikuuta 2014
sunnuntai 5. tammikuuta 2014
RV 12+4: Niskapoimu-ultran kuulumiset + jatkopohdintoja
Kävimme torstaina niskapoimu-ultrassa ja vaikka kauhu meinasi saada minusta yliotteen juuri ennen ultralaitteen asettumista vatsalleni, löytyi sieltä suureksi helpotuksekseni varsin eloisa ja hyvävointinen pikku möttönen :) Aluksi tyyppi veteli tyytyväisenä sikeitä, mutta heräsi hyvin pian, sillä ilmeisesti toimitus hieman häiritsi hänen unosiaan. Kaikki tärkeät jutut saatiin mitattua heti alussa ja pikkuisen pää-perämitta oli 6,1 cm ja jalkoineen n. 8-9 cm. Siinä vaiheessa kun tuli kaikista oleellisimman mittauksen paikka eli niskaturvoke, mokoma päätti heittää vähän haastetta peliin ja rupesi pötköttelemään pääsääntöisesti selkä ultralaitteeseen päin. Näin ollen ultraaja joutui hakemaan sitä todella pitkään, mutta emme olleet huolissamme sillä osittaisten mittaustulosten perusteella se näytti kuulemma aivan normaalilta ja onneksi lopullinen tulos sitten varmisti asian, kun mitta vihdoin saatiin otettua.
Ylimääräinen odottelu ei ainakaan haitannut minua, sillä ehdimme jutella kaikenlaisista asioista ultraajan kanssa kunnon mittoja odotellessa, ja hän neuvoi ihan samaa kuin moni teistä edellisessä postauksessa: kotidopplerin kanssa sykkeen löytäminen näin varhaisilla viikoilla on aika haastavaa sillä kotilaitteet ovat heikkoja ja edellyttävät, että laite on kohtisuoraan sikiön päällä. Näin ollen sitä kannattaa etsiä mahdollisimman laajalta alueelta ja eritoten sieltä vesirajan tuntumasta, minne en siinä vaiheessa ollut vielä ymmärtänyt mennä. Sykettä en siltikään ole vielä onnistunut löytämään, mutta kukaties tänä iltana meitä onnistaa!
NP-ultrassa siis kaikki näytti oikein hyvältä. Yksi asia minua kuitenkin jäi hieman askarruttamaan, nimittäin pikkuinen on tällä hetkellä +4 päivää kehityksestä edellä (mutta laskettua aikaa ei korjata, mm. siksi että hedelmöityksen ajankohta tiedetään tarkkaan) ja rupesin heti miettimään, että minkälainen jättiläisvauva sieltä on taas tulossa...Muistan vielä sen urakan kohtuullisen tuoreena mielessä, kun punnersin Sinttiä tuntikaupalla ulos ja kuinka kauan sen "lopputuloksen" tikkaaminen kesti, puhumattakaan itse fyysisestä paranemisesta. En tiedä onko vielä tässä vaiheessa liian aikaista ryhtyä neuvolassa puhumaan sektion mahdollisuudesta, mutta toisaalta olisi mukava jos se saataisiin kirjattua mahdollisimman varhain tietoihini ylös, että tällaista olen pohtinut koko raskauden ajan.
Sektiossa huolestuttaa se, että kyseessä on oikea leikkaus ja että siitä toipuminen on hidasta. Lisäksi kyseessä on kesäaika jolloin Neiti S ei ole edes päiväkodissa joten miten pärjäisin hänen kanssaan päivät nostokyvyttömänä ja toipilaana, vaikka mies olisikin kotona ensimmäiset viikot. Toisaalta muistan vielä kuinka hirveän uupunut olin alatiesynnytyksestä koska se vei todellakin kaikki voimani...
Mietin, että maksan vaikka loppuvaiheessa itse pari ylimääräistä ultraa, jossa seurataan tarkkaan pikkuisen koon kehitystä ja eritoten myös pään kokoa. Jos nämä yhdessä vaikuttavat erityisen kookkailta, saattaisin ajaa voimakkaammin sektioasiaa. Sintillähän oli sekä reilusti painoa että suuri pää + tämän lisäksi hän päätti jyrätä tiensä ulos käsi poskella...
Tällaisia täällä pohditaan näin pitkän viikonlopun kunniaksi. Tosin sanottakoon, että en ole vielä kovin huolissani (mistään) sillä jalat ovat hiljalleen alkaneet saada ilmaa alleen kun olen ryhtynyt leijailemaan pää kohti pilviä. Niin helpottunut olen hyvistä uutisista ja alan uskoa, että tämä kaikki kantaa loppuun asti! Perjantaina jopa yllätin itseni taas hymyilemästä hömelösti kesken työpäivän, kun muistelin pikku nyrkkeilijän kuvaa ultraajan näytöltä :)
Ihanaa, heinäkuussa meille syntyy VAUVA!
Ylimääräinen odottelu ei ainakaan haitannut minua, sillä ehdimme jutella kaikenlaisista asioista ultraajan kanssa kunnon mittoja odotellessa, ja hän neuvoi ihan samaa kuin moni teistä edellisessä postauksessa: kotidopplerin kanssa sykkeen löytäminen näin varhaisilla viikoilla on aika haastavaa sillä kotilaitteet ovat heikkoja ja edellyttävät, että laite on kohtisuoraan sikiön päällä. Näin ollen sitä kannattaa etsiä mahdollisimman laajalta alueelta ja eritoten sieltä vesirajan tuntumasta, minne en siinä vaiheessa ollut vielä ymmärtänyt mennä. Sykettä en siltikään ole vielä onnistunut löytämään, mutta kukaties tänä iltana meitä onnistaa!
NP-ultrassa siis kaikki näytti oikein hyvältä. Yksi asia minua kuitenkin jäi hieman askarruttamaan, nimittäin pikkuinen on tällä hetkellä +4 päivää kehityksestä edellä (mutta laskettua aikaa ei korjata, mm. siksi että hedelmöityksen ajankohta tiedetään tarkkaan) ja rupesin heti miettimään, että minkälainen jättiläisvauva sieltä on taas tulossa...Muistan vielä sen urakan kohtuullisen tuoreena mielessä, kun punnersin Sinttiä tuntikaupalla ulos ja kuinka kauan sen "lopputuloksen" tikkaaminen kesti, puhumattakaan itse fyysisestä paranemisesta. En tiedä onko vielä tässä vaiheessa liian aikaista ryhtyä neuvolassa puhumaan sektion mahdollisuudesta, mutta toisaalta olisi mukava jos se saataisiin kirjattua mahdollisimman varhain tietoihini ylös, että tällaista olen pohtinut koko raskauden ajan.
Sektiossa huolestuttaa se, että kyseessä on oikea leikkaus ja että siitä toipuminen on hidasta. Lisäksi kyseessä on kesäaika jolloin Neiti S ei ole edes päiväkodissa joten miten pärjäisin hänen kanssaan päivät nostokyvyttömänä ja toipilaana, vaikka mies olisikin kotona ensimmäiset viikot. Toisaalta muistan vielä kuinka hirveän uupunut olin alatiesynnytyksestä koska se vei todellakin kaikki voimani...
Mietin, että maksan vaikka loppuvaiheessa itse pari ylimääräistä ultraa, jossa seurataan tarkkaan pikkuisen koon kehitystä ja eritoten myös pään kokoa. Jos nämä yhdessä vaikuttavat erityisen kookkailta, saattaisin ajaa voimakkaammin sektioasiaa. Sintillähän oli sekä reilusti painoa että suuri pää + tämän lisäksi hän päätti jyrätä tiensä ulos käsi poskella...
Tällaisia täällä pohditaan näin pitkän viikonlopun kunniaksi. Tosin sanottakoon, että en ole vielä kovin huolissani (mistään) sillä jalat ovat hiljalleen alkaneet saada ilmaa alleen kun olen ryhtynyt leijailemaan pää kohti pilviä. Niin helpottunut olen hyvistä uutisista ja alan uskoa, että tämä kaikki kantaa loppuun asti! Perjantaina jopa yllätin itseni taas hymyilemästä hömelösti kesken työpäivän, kun muistelin pikku nyrkkeilijän kuvaa ultraajan näytöltä :)
Ihanaa, heinäkuussa meille syntyy VAUVA!
keskiviikko 1. tammikuuta 2014
RV12: Mammavaatteiden päivitystä ja NP-ultran odottelua
Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille lukijoille! Ja näin uuden vuoden vaihtumisen kunniaksi täyteen pyörähti myös 12 raskausviikkoa, hurjaa. Odotimme kuin kuuta nousevaa, että saisimme ystävillä lainassa olleen dopplerin takaisin, mutta se kirottu vehje ei anna meille kuuluviin sykettä vaikka kuinka yrittäisimme. Olen koittanut joka puolelta navan ympäriltä, mutta joko paikka on väärä tai sitten pikkuinen on vielä niin syvällä sisuksissa että tuollainen heppoinen kotilaite ei saa sykettä kiinni. Laitteen ohjeissa sanotaan, että 12 raskausviikosta alkaen sykkeen pitäisi kuulua, mutta sanamuoto on aseteltu englanniksi niin, etten voi olla ihan varma onko kyseessä 12. vai 12+ raskausviikko.
Huomenna meillä on kauan odotettu niskapoimu-ultra, johon tuskin maltan odottaa pääseväni sillä tosiaankin olisi ihanaa taas pitkästä aikaa nähdä että kaikki on hyvin.
Heti joulunpyhien jälkeen suuntasin alennusostoksille ja hankin sieltä itselleni pari kassillista uusia vaatteita. Teemana oli "Kuinka parhaiten peittää kasvava raskausmaha" ja siihen liittyen tulikin tehtyä todella hyviä löytöjä. Etsin oikein ajan kanssa netistä etukäteen hyviä vinkkejä siihen, minkälaiset vaateratkaisut auttaisivat tässä parhaiten sillä vatsa kasvaa kohinalla. Tässä niistä muutama ainakin omalle vartalotyypilleni sopiva vaihtoehto:
- trikoopaita + kietaisuneuletakki
- paitapusero + neuletakki
- mekko, jossa vatsan kohdalla sopiva leikkaus + jalkoihin saappaat
- kaulaan runsaita (rengas)huiveja, jotka kiinnittävät huomion pois vatsan seudulta
- puseroita/tunikoita, joissa voimakkaita (vino)raitoja tai kirjavia kuvioita vähintään keskivartalon alueella
Jos joku ihmettelee, miksi olen valmis näkemään näin paljon vaivaa asian salaamiseksi, se johtuu siitä että meillä on työpaikalla menossa voimakas murrostilanne minkä johdosta raskauden julkituleminen tässä vaiheessa saattaisi vaarantaa oman työpaikkani (kyllä, kaikista laeista tms huolimatta!). Jos saan pidettyä raskauden omana tietonani vielä tammikuun ajan, se helpottaa kuvioita huomattavasti. Kaiken tämän päälle joudun lähtemään ensi viikolla työmatkalle, jossa tulen olemaan hyvin paljon tekemisissä yrityksemme johtoportaan kanssa ja hieman jännittää, tulenko paljastumaan vai en. Onneksi tuolta ostosreissultani löysin erittäin fiksuja työvaatteita jotka hyvin kannettuna pystynevät salaamaan kasvavan masun vielä hetkisen aikaa.
Huh, mitä veivaamista kun toisaalta vain haluaisi jo kuuluttaa hyvät uutiset kaikille...!
Ostosreissun jälkeen tein vaatekaapissani perusteellisen inventaarion ja laitoin pois kaikki jo pieneksi käyneet vaatteet, ja kaivoin säilytyksestä edellisen raskauden aikaiset kamppeet. Olen iloinen, että tulin pitäneeksi kaiken, sillä kätköistä paljastui jo unohdettuja aarteita joiden avulla perusvaatevarasto on jo todella hyvällä mallilla. Farkkuja löytyi todella monet, mutta osa niistä on ihan valtavia vielä tässä vaiheessa. Tämä johtuu tietysti siitä, että paino karttui silloin ihan hirvittävää vauhtia enkä mitenkään olisi pärjännyt samoilla housuilla alusta loppuun saakka...ihan kateellisena kuuntelin erästä ystävää, joka vastikään kertoi ostaneensa raskauden alussa 2 mammahousut ja käyttäneensä vain niitä koko raskauden ajan ;) Siinäpä itsellekin tavoitetta!
Raskausoireet tällä hetkellä pitävät sisällään lievää väsymystä (joka siis ei ole mitään verrattuna siihen alkuraskauden uupumukseen!), ärsytysherkkää luonnetta (mies on edelleen tätä mieltä) ja hillittömällä tavalla kasvavaa etuvarustusta. Jos pitäisi verrata, en oikein tiedä kumpi on voitolla: vatsa vai rinnat. Todennäköisesti jälkimmäiset, sillä olen jälleen kasvanut A-kupista C-kuppiin ja nyt ollaan sentään vasta ensimmäisellä kolmanneksella, huhhuh. Kuulostaa siis hyvin samalta kuin Sintin raskaudessa, paitsi että tällä kertaa aion todellakin pitää huolen siitä, että paino ei saavuta sitä samaa +20 kg lukemaa. Mitä sitten olen tehnyt tämän eteen? No jos en nyt sentään himourheillut niin olen yrittänyt käydä ulkoilemassa pari kolme kertaa viikossa reippaiden kävelylenkkien merkeissä ja kotonakin olen yrittänyt sohvaperunuuden sijasta olla vähän aktiivisempi. Toivoisin voivani sanoa, että olen joulun aikanakin vältellyt suklaata, mutta se ei pidä paikkaansa joten en edes yritä :D Vaaka sen sijaan näyttää vielä aivan siedettäviä lukemia ja olen käynyt tarkistamassa painon joka päivä, jotta pystyn heti reagoimaan jos se rupeaa nousemaan liikaa.
Jos jollakin on huomenna aamupäivällä joutilaita peukkuja, niitä saa halutessaan kääntää pystyasentoon meidän hyvän ultratuloksen varmistamiseksi :) Ei voi mitään, mutta kyllä vaan jänskättää...
Huomenna meillä on kauan odotettu niskapoimu-ultra, johon tuskin maltan odottaa pääseväni sillä tosiaankin olisi ihanaa taas pitkästä aikaa nähdä että kaikki on hyvin.
Heti joulunpyhien jälkeen suuntasin alennusostoksille ja hankin sieltä itselleni pari kassillista uusia vaatteita. Teemana oli "Kuinka parhaiten peittää kasvava raskausmaha" ja siihen liittyen tulikin tehtyä todella hyviä löytöjä. Etsin oikein ajan kanssa netistä etukäteen hyviä vinkkejä siihen, minkälaiset vaateratkaisut auttaisivat tässä parhaiten sillä vatsa kasvaa kohinalla. Tässä niistä muutama ainakin omalle vartalotyypilleni sopiva vaihtoehto:
- trikoopaita + kietaisuneuletakki
- paitapusero + neuletakki
- mekko, jossa vatsan kohdalla sopiva leikkaus + jalkoihin saappaat
- kaulaan runsaita (rengas)huiveja, jotka kiinnittävät huomion pois vatsan seudulta
- puseroita/tunikoita, joissa voimakkaita (vino)raitoja tai kirjavia kuvioita vähintään keskivartalon alueella
Jos joku ihmettelee, miksi olen valmis näkemään näin paljon vaivaa asian salaamiseksi, se johtuu siitä että meillä on työpaikalla menossa voimakas murrostilanne minkä johdosta raskauden julkituleminen tässä vaiheessa saattaisi vaarantaa oman työpaikkani (kyllä, kaikista laeista tms huolimatta!). Jos saan pidettyä raskauden omana tietonani vielä tammikuun ajan, se helpottaa kuvioita huomattavasti. Kaiken tämän päälle joudun lähtemään ensi viikolla työmatkalle, jossa tulen olemaan hyvin paljon tekemisissä yrityksemme johtoportaan kanssa ja hieman jännittää, tulenko paljastumaan vai en. Onneksi tuolta ostosreissultani löysin erittäin fiksuja työvaatteita jotka hyvin kannettuna pystynevät salaamaan kasvavan masun vielä hetkisen aikaa.
Huh, mitä veivaamista kun toisaalta vain haluaisi jo kuuluttaa hyvät uutiset kaikille...!
Ostosreissun jälkeen tein vaatekaapissani perusteellisen inventaarion ja laitoin pois kaikki jo pieneksi käyneet vaatteet, ja kaivoin säilytyksestä edellisen raskauden aikaiset kamppeet. Olen iloinen, että tulin pitäneeksi kaiken, sillä kätköistä paljastui jo unohdettuja aarteita joiden avulla perusvaatevarasto on jo todella hyvällä mallilla. Farkkuja löytyi todella monet, mutta osa niistä on ihan valtavia vielä tässä vaiheessa. Tämä johtuu tietysti siitä, että paino karttui silloin ihan hirvittävää vauhtia enkä mitenkään olisi pärjännyt samoilla housuilla alusta loppuun saakka...ihan kateellisena kuuntelin erästä ystävää, joka vastikään kertoi ostaneensa raskauden alussa 2 mammahousut ja käyttäneensä vain niitä koko raskauden ajan ;) Siinäpä itsellekin tavoitetta!
Raskausoireet tällä hetkellä pitävät sisällään lievää väsymystä (joka siis ei ole mitään verrattuna siihen alkuraskauden uupumukseen!), ärsytysherkkää luonnetta (mies on edelleen tätä mieltä) ja hillittömällä tavalla kasvavaa etuvarustusta. Jos pitäisi verrata, en oikein tiedä kumpi on voitolla: vatsa vai rinnat. Todennäköisesti jälkimmäiset, sillä olen jälleen kasvanut A-kupista C-kuppiin ja nyt ollaan sentään vasta ensimmäisellä kolmanneksella, huhhuh. Kuulostaa siis hyvin samalta kuin Sintin raskaudessa, paitsi että tällä kertaa aion todellakin pitää huolen siitä, että paino ei saavuta sitä samaa +20 kg lukemaa. Mitä sitten olen tehnyt tämän eteen? No jos en nyt sentään himourheillut niin olen yrittänyt käydä ulkoilemassa pari kolme kertaa viikossa reippaiden kävelylenkkien merkeissä ja kotonakin olen yrittänyt sohvaperunuuden sijasta olla vähän aktiivisempi. Toivoisin voivani sanoa, että olen joulun aikanakin vältellyt suklaata, mutta se ei pidä paikkaansa joten en edes yritä :D Vaaka sen sijaan näyttää vielä aivan siedettäviä lukemia ja olen käynyt tarkistamassa painon joka päivä, jotta pystyn heti reagoimaan jos se rupeaa nousemaan liikaa.
Jos jollakin on huomenna aamupäivällä joutilaita peukkuja, niitä saa halutessaan kääntää pystyasentoon meidän hyvän ultratuloksen varmistamiseksi :) Ei voi mitään, mutta kyllä vaan jänskättää...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)