Olemme koittaneet pohtia viime aikoina S:n päivähoitokuvioita kesän jälkeen. Neiti on tietysti pienten puolella, mutta hänen onnekseen ryhmässä on 5 muuta tyttöä jotka ovat hänen kanssaan suunnilleen samanikäisiä ja oikeastaan kaikkien kanssa leikit käyvät hyvin yksiin. Tänään sain kuulla, että yksi tytöistä vaihtaa nyt ihan lähiaikoina päiväkotia. Samoin toinen (S:n kaikkien rakkain ystävä) muuttaa kohta toiselle puolelle Suomea joten yhteydet katkeavat täysin.
Soitin vastikään päiväkodin johtajalle, ja sen keskustelun mukaan S vaihtaa pienten ryhmästä isojen puolelle viimeistään tammikuun alusta koska hän täyttää joulukuussa 3 vuotta. Jos haluamme, S saa aloittaa isojen ryhmässä jo syksyllä, mutta siinä lapset ovat 3-5-vuotiaita eli osa tuplat vanhempia kuin S!
Tänään kyselin S:n omahoitajalta neuvoja aiheeseen, ja hänen mukaansa tyttö on ryhmänsä kypsimpiä vaikkei kaikkein vanhin olekaan, joten isompien ryhmässä saisi varmasti paljon virikkeitä ja kypsempää seuraa, sillä vauvaikäisten kanssa hän ei kovin kauaa jaksa touhuta. Kolikon kääntöpuolena on se, että tuonikäisten ryhmässä lapsia saattaa olla jopa 23 kpl, mikä kuulostaa aivan järkyttävän suurelta määrältä! Jos jatkaisi pienten puolella, tyttö saisi vielä mahdollisesti puolisen vuotta jatkoa rakastetun omahoitajansa kanssa, eli muutoksia ei tulisi pienen elämään ihan hirveästi.
Itsestä tuntuu, että ajatus noin suuresta ryhmästä isoja lapsia tuntuu vähän liian hurjalta, mutta mies taas on lämpenemässä sille selvästi enemmän kuin minä. Rupesin tiedustelemaan S:n ystävien vanhemmilta, että mitkä heidän suunnitelmansa ovat, sillä olisi lohdullista ajatella, että S saisi jatkaa edes yhden läheisen lapsen kanssa, oli ryhmä mikä tahansa.
Nyt mielipiteitä kehiin! Mitä olette itse tehneet tai kuinka menettelisitte vastaavassa tilanteessa?
Ja S ei siis jatka kokopäiväisenä kesän jälkeen, vaan teemme todennäköisesti n. 10-14 päivän kuukausisopimuksen.
Siis miksi S jatkaa ylipäätään päivähoitoa vauvan synnyttyä eikä ole kotona? :o Eiköhän sitä olisi avoimia päiväkoteja / kerhoja yms., jos lapsi kavereita/virikettä tarvitsee...
VastaaPoistaEn oikein ymmärrä sitä, että päivähoitoon - edes osapäiväisesti - laitetaan lapsi, jonka vanhempi hoitaa sisarusta kotona. :/
(Lisätään nyt vielä, että siis tämmöisissä perustapauksissa. Eri juttu sitten, jos perheessä on jotain erityisiä juttuja tai esim. lapsi on lastensuojelullisista syistä hoidossa.)
PoistaNo tuo ei ollut se tämän postauksen pointti. S jatkaa päiväkodissa osa-aikaisesti koska mielestämme tarvitsee virikkeitä ja tuttuja rutiineja vaikka äiti onkin kotona.
VastaaPoistaJos Tyyppi jatkaisi päiväkodissa, niin haluaisin että jatkaa siinä omassa ryhmässä, jossa tutut lapset ja tuttu hoitaja juuri siksi ettei ihan kaikki kerralla muuttuisi. Mekin pohdimme vielä päiväkodin jatkoa, mutta kyllä olemme nyt tulleet siihen tulokseen, että Tyyppi jää äidin ja beibin kanssa kotiin.
PoistaHei Verona!
VastaaPoistaHaluaisin nyt kirjoittaa tämän siten, etten loukkaa sinua ja aseta sinua automaattisesti puolustuskannalle. Mutta en voinut olla kommentoimatta tilannetta, jossa pohdit laitatko kaksivuotiaan, eli pienen esikoisesi isoon, täysin varmasti meluisaan ja kaoottiseenkin isojen lasten ryhmään, kun olet vauvan kanssa kotona. Se ei ole oikein esikoistasi kohtaan. Vauvan syntymä on esikoiselle jo itsessään uusi, varmasti mustasukkaisuutta herättävä elämäntilanne. Jos hänet sen lisäksi sysätään uuteen ryhmäympäristöön, kyseessä on todella, todella stressaava tilanne pienelle ihmiselle. Tästä on olemassa läjäpäin tutkimuksia, suosittelen Keltikangasta ja Kallialan Lapsuus hoidossa -kirjaa. On aivan varmaa, että esikoinen kokee itsensä tuossa kuvaamassanne tilanteessa syrjäytetyksi.
Useimmissa kunnissa on tarjolla ilmaisia päiväkerhoja nimenomaan kotihoidetuile lapsille, kun perheessä on vauva. Näistä pari-kolmevuotiaat saavat ehdottoman riittävästi virikkeitä ja ryhmätilanteita.
Teet tietenkin loppupeleissä kuten itse tahdot. Varaudu kuitenkin siihen, että ratkaisusi turvautua virikehoitoon herättää kommentteja ja närääkin. Uskon, että myös päiväkodissa suhtaudutaan virikehoitoon varsin penseästi, vaikkei heillä asemansa takia olekaan sitä oikeutta suoraan sanoa.
Pikkulapsiaika menee nopeasti ohi, kotiäitivuodet samoin. OIkeus kasvaa ensimmäiset vuodet yhdessä on suurensuuri lahja molemmille sisaruksille. Mieti Verona vielä!
T: Minnis
Kiitos fiksuun muotoon puetusta kritiikistä. Kyllä haluamme joka tapauksessa, että S jatkaa päivähoidossa sillä kerhoista en koe olevan paljoa apua arjen pyörittämiseen. Ehkä mielipiteeni kuitenkin on sen verran tässä muotoutunut, että mielestäni S:n olisi paras jatkaa tutussa ryhmässä vaikka ikärakenne saattaa ryhmässä hieman nuorentua...
PoistaItse ottaisin esikoisen kotihoitoon tuossa tilanteessa.
VastaaPoistaMinä voinen huhuilla täältä Toiselta Puolen, eli äitinä joka laittoi esikoisensa (tuolloin 1v 4kk) osa-aikaisesti hoitoon hieman ennen toisen lapsen syntymää. Käytännössä tuo tarkoitti meille 2 hoitopäivää viikossa (eli 8pv/kk vaikka maksoimme 10:stä päivästä) noin klo 10-15 (joustavasti ensin 5h/pv ja myöhemmin max 7h/pv sopimuksilla). Veronalla tilanne on vielä eri ja parempi, koska heillä S on jo tottunut hoitopaikkaansa. Itse olen siis surutta käyttänyt subjektiivista päivähoito-oikeutta, ja se on ollut meille tismalleen oikea ratkaisu, kosna näin saimme myös luotua parempaa ja tiiviimpää suhdetta uuteen vauvaankin - asia mikä mielestäni monesti tässä unohdetaan. Pieni hoitomäärä ei tarkoita esikoisen syrjimistä tai sivuun sysäämistä (varsinkaan jos hoitopaikka on jo lapselle entuudestaan tuttu), vaan voi olla paras ratkaisu koko perheen hyvinvoinnille riippumatta siitä onko kyseessä erityistilanne/-lapsi.
VastaaPoistaNoin, nyt kun sain isoimmat höyryt pihalle, voin keskittyä vastaamaan Veronan kysymykseen. :D
Kannattaa tutustua ja kysellä tuosta isompien ryhmän toiminnasta. Ollaanko heillä enimmäkseen isona ryhmänä, vai jakaudutaanko päivän aikana käytännössä enemmän pienryhmiin toimimaan? Montako vastuullista henkilöä ryhmässä on ja kuinka vakiintuneita he ovat? Ilman näitä tietoja ehkä kehottaisin jatkamaan vielä syksyn pienten ryhmässä, mutta tarkempi tutustuminen isompien ryhmään saattaa hyvinkin kallistaa vaakakupin toiseen suuntaan. :) Älkää siis pelätkö kumpaakaan ratkaisua, vaan tutkikaa ja tuumailkaa ihan rauhassa. Kyselkää ja kyselkää enemmän, kunnes tuntuu, että tiedätte riittävästi tehdäksenne päätöksen.
Olen toki puolueellinen, mutta minun mielestäni on hyvä, että annatte S:lle mahdollisuuden jatkaa osa-aikaisesti hoidossa. Hoidon voi aina lopettaa, jos siltä tuntuu (äidin, perheen, tai S:n tarpeiden perusteella) mutta sitä on hankalampi aloittaa uudestaan. Ja nuo sopimuspäivät ovat todella käteviä! Kannattaa myös kysellä noista lyhyemmistä hoitopäivistäkin, jos niitä kunnassanne tarjotaan.
Itse myös kannatan sitä, että hoitopäiviä käytetään vain se tarvittava määrä, eikä ole pakko käyttää kaikkia hoitopäiviä jos ei siltä tunnu, vaikka tietystä määrästä maksetaankin, mutta tämä menee jo hiusten halkomiseksi. ;)
Äni, tarkoitatko siis, ettet olisi saanut luotua hyvää suhdetta vauvaan ilman että esikoinen oli poissa jaloista? Ja että ne äidit, jotka ottavat/pitävät esikoisen kotihoidossa uuden vauvan synnyttyä, eivät pysty luomaan vauvaan tiivistä suhdetta? Olisi ihan vilpittömän mielenkiintoista saada tähän jotain tutkimustietoa mukaan, faktoja tai linkkejä?
PoistaMinusta on ihan absurdia perustella esikoisen hoitoon sysäämistä vauvan parhaalla. Vauvalle riittää ravinto, läheisyys ja kuiva vaippa. Esikoiset ovat jo monivivahteisempia, tunne-elämältään kehittyneempiä olentoja, joille vauvan syntymä on itsessään aina kriisin paikka. Se, että vauvan syntymän lisäksi esikoinen viedään päivähoitoon pois jaloista, on minusta (erityistarpeisia, sosiaalitapauksia jne lukuun ottamatta) yksiselitteisesti väärin lasta kohtaan. Esikoiselle pitäisi vauvan syntyessä olla aivan erityisesti läsnä, ei lakaista uhmista pois jaloista.
Äni, hyviä pointteja! Paljon mietin noita samoja juttuja ja tulen entistä vakuuttuneemmaksi, että päätöksemme hoidon jatkamisesta on oikea. Mutta ehkäpä parempi vaihtoehto on sittenkin samassa pienten ryhmässä jatkaminen sillä hän saisi jatkaa vielä yhden lukukauden tutun ja rakkaan hoitajan kanssa.
PoistaAjattelin itsekin, että tuollainen 2-3 päivää hoitoa viikossa olisi sopiva määrä. Pitää vielä selvittää tarkemmin yksityiskohtia, että miten systeemi toimii sillä tuo kuulostaa vähän hassulta jos pitää maksaa päivistä jotka eivät edes toteudu. Mutta luulenpa, että käytännössä on kuntakohtaisia vaihteluja.
Hyvä Anonyymi, kommenttisi sai minut ensikuohahduksen jälkeen nauramaan! Lukaisin vielä uudestaan oman kommenttini, enkä todellakaan saanut siitä vedettyä sinun kaltaisiasi johtopäätöksiä, mutta väännetään nyt vielä rautalangasta: Olen sitä mieltä, että suurin osa vanhemmista osaa itse päättää, mikä on juuri heidän perheelleen hyväksi, ja ettei esikoinen mene rikki siitä, jos hän käy kodin ulkopuolella pieniä määriä hoidossa, vaikka äiti olisikin kotona vauvan kanssa. Kommentissani puhuin subjektiivisesti vain ja ainoastaan oman perheemme tilanteesta ja meille oikeasta valinnasta. Toki monet äidit pystyvät luomaan vauvaan hyvän suhteen riippumatta siitä onko esikoinen kotihoidossa vai ei. Meille koko perheelle paras ratkaisu oli pyhittää muutama (osa-aikainen) päivä kahdestaan vauvan kanssa. En ole perustanut päätöstäni mihinkään tutkimustuloksiin vaan maalaisjärkeen, omaani ja miehen.
PoistaMielestäni on karua puhua "sysäämisestä" varsinkaan jos/kun ei tiedä tilanteen kokonaisuutta. Perheitä ja lapsia on monenlaisia, samoin päätöksiä. Lienenkö naiivi, mutta itse en näe suurta eroa kerhotoiminnassa (esim. 3h/pv, 2pv/vko) ja omassa valinnassamme (5h/pv sisältäen päiväunet noin 2h, 2pv/vko). Toki lapsi on lapsi ja vauva on vauva, ja heillä erilaiset tarpeet, mutta ei pitäisi tuomita ilman että tietää kaiken kyseisestä perheestä ja lasten luonteista jne.
Veronalle: Hyvältä kuulostaa teidän pohdinnat! Ja tuo on totta, että kuntakohtaisia eroja on paljon. Jossain on kuulemma jo sellainen hinnoittelumalli, että maksetaan vain todellisista tunneista - vähän kuin kellokortilla. Meidän kunnassamme on vaihtoehtoina 10, 12 tai 16pv/kk sekä erilaisia tuntivaihtoehtoja (5h, 7h, tai kokopäivä). Mekin käytimme vuosi sitten käytännössä tosiaan 8pv/kk mutta maksoimme tuon pienimmän 10pv mukaan, koska ei ollut vaihtoehtoja. Emme silti halunneet lisätä hoitopäiviä oman tarpeemme yli ja laittaa Esikoista tarhaan vielä kahtena lisäpäivänä, koska tarvetta siihen ei ollut. Itse ihmettelin erästä tuttavaa, joka käytti aina tismalleen kaikki hoitopäivät "koska niistä on maksettu", vaikka työaikojen (vuorotyö) puitteissa ei olisi ollut tarvetta. Mutta ehkäpä heilläkin on jotain olosuhteita, joista minä en ollut tietoinen ja nuokin hoitopäivät äidin/isän vapaapäivinä tulivat tarpeeseen - en voi tietää ulkopuolisena, joten ei ole minun asiani arvostella, vaikka itse olisinkin valinnut toisin.
Meillä on samanikäinen tyttö ja hän jää sitten kotiin minun ja vauvan kanssa. Mutta ihan siitä syystä että on "mamman tyttö" ja haluaa mielummin arkisinkin olla kotona minun kanssani kuin tarhassa, vaikka siis sielläkin viihtyy hyvin. Mutta jos S viihtyy hyvin tarhassa niin ymmärrän hyvin että haluatte että hän jatkaa siellä osa-aikaisena, kuitenkin jokaisen perheen oma päätös eikä tarkoita sitä että jotenkin hylkäisit lapsesi.
VastaaPoistaMeillä on tyttö ollut ryhmäperhepäivähoidossa, eli pieni tarha missä noin 12 lasta, nuorin alle vuoden ja vanhimmat 4-5 vuotiaita. Oppinut tosi paljon niiltä vanhemmilta tytöiltä, mutta kokemukseni mukaan kuitenkin leikkii enemmän muiden pienten kanssa. Ja suosikki on tosiaan se alle vuoden ikäinen poika, eli kaikista pienin lapsi. Eli tuossa tilanteessa jättäisin S:n mahdollisimman pitkään pienten puolelle joka on tuttu ja turvallinen ja jossa saa enemmän huomioita hoitajilta. Sitten vuoden vaihteessa kun on tilanne kotona jo tasoittunut niin on helpompi tehdä vaihto isojen puolelle. Ja ei sillä kehityksellä kuitenkaan mikään kiire ole, teidän tyttöhän on jo hyvin kehittynyt ikäisekseen ja niiltä vanhemmilta lapsilta ehtii oppia lisää sitten puolen vuoden päästä
Kiitti kommentista! Taitaa tosiaankin olla oikea ratkaisu pitää S tutussa ryhmässä sillä pikkuisen kieltämättä hirvittää se isojen puolen jättimäinen ryhmäkoko ja se, että tytöllä muuttuisi elämässä niin monta asiaa.
PoistaVoisin heittää tähän keskusteluun oman panokseni. Monet isommat lapset kaipaavat hoitopaikan luomaa virikkeellistä ympäristöä. Etenkin siinä vaiheessa, kun tulee vauva (joka väistämättä työllistää äitiä niin, ettei esikoiselle riitä enää samalla tavalla aikaa), monet esikoiset alkavat oirehtia ihan vaan turhautumistaan.
VastaaPoistaJos lapsella on jo tutuksi ja turvalliseksi muodostunut hoitopaikka jossa lapsi itse viihtyy, en todellakaan näe mitään järkeä katkaista hoitosuhdetta. Tai ainakaan se ei ole lapsen parhaan mukaista, vaikka kieltämättä veroeuroja sillä tavalla säästetäänkin.
Itse en siirtäisi lasta isompien ryhmään, ennen kuin se on ajankohtaista. Tutut hoitajat tuovat kuitenkin lapselle pysyvyyttä siinä vaiheessa kun muuten elämässä tapahtuu muutoksia. Toivottavasti päädytte kuitenkin teidän perheen ja lapsenne kannalta parhaaseen vaihtoehtoon. :)
"Monet isommat lapset kaipaavat hoitopaikan luomaa virikkeellistä ympäristöä. Etenkin siinä vaiheessa, kun tulee vauva"
PoistaNiin, mutta tätä varten on tosiaan kerhoja ja avoimia päiväkoteja...
Toki jokainen tekee omat ratkaisunsa ja toistaiseksi Suomessa on tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus, mutta...
Primrose, montakos lasta sinulla on? Anteeksi kun pelaan äitikortin, mutta kommenttisi vaikutti siltä, ettet ole elänyt äitinä useamman lapsen perheessä?
PoistaPienen lapsen parhaan mukaista on kotihoito, jos äiti on kotona. Kuten täälläkin on moneen otteeseen sanottu, kunnat tarjoavat päiväkerhoja, avoimia päiväkoteja ja erilaisia perhekerhoja joissa on riittävästi virikkeitä pienille lapsille.
Primrose, hyvin sanottu. Erityisesti S tuntuu kaipaavan paljon virikkeitä ja luulen, että kantaisin jatkuvaa syyllisyyttä siitä, etten jaksa/pysty niitä säännöllisesti vauvan kanssa järjestämään. Ja kun viihtyy päiväkodissa niin taitaa olla parasta että jatkaa tutussa ryhmässä, tuttujen rutiinien kanssa :)
PoistaHuh huh, Verona - sait mitä pyysit, mielipiteitä! :-)
VastaaPoistaMinua ei lakkaa kummastuttamasta suomalaisten äitien lähes uskonnollisia piirteitä saava kotihoito vs. vastaan -keskustelu... Eikö jokainen saa elää tavallaan? Tuon kotihoitologiikan mukaan tasapainoisia lapsia ei taida olla ollenkaan pohjoismaiden ulkopuolella... Täällä Brittein saarilla lapsi menee kouluun jo 3-vuotiaana, eikä kukaan halua mennä sinne suoraan pystymetsästä eli kodista. Sosiaalisia taitoja on opeteltava vähitellen muiden lasten seurassa. Kun perheeseen syntyy uusi vauva eikä esikoinen ole vielä koulussa, täällä päin pidetään tärkeänä, että esikoisella on omaakin elämää. Erityisesti jos esikoinen on mustasukkainen, niin on hyvä olla muutakin kivaa kuin se äidin ja vauvan seura...
Mutta nyt itse asiaan: En ehkä vaihtaisi hoitajaa ennen kuin lapsi on tottunut vauvaan ja päässyt pahimmasta shokista yli. Sen jälkeen voisit kysyä lapselta (kun kuulostaa niin kypsältä!), haluaisiko jo isojen lasten seuraan vai olisiko mieluummin tutun hoitajan ja vauvojen seurassa. Yksi vaihtoehto olisi ehkä aluksi vierailla isojen lasten ryhmässä, niin näet sitten, nauttiiko lapsi siitä.
Verona ei kirjoituksessaan kysynyt meidän mielipiteitämme hoidon tarpeellisuuteen tai vahingollisuuteen, mutta toki niitä sai. Aihe kun on kuuma peruna. Me emme tiedä Veronan perheen tilannetta, hänen jaksamistaan tai mitään muutakaan tilanteeseen liittyvää, joten en ota kantaa siihen, millainen ratkaisu päivähoitopaikan pitämisen suhteen perheen pitäisi tehdä. Vastaukseni tähän päivähoitokysymykseen tulee nyt tästä keskustelusta, joka kommenttikentässä velloo.
Poista"Kun perheeseen syntyy uusi vauva eikä esikoinen ole vielä koulussa, täällä päin pidetään tärkeänä, että esikoisella on omaakin elämää."
Kyllä todella ihmettelen, mihin tämä perustuu? Jos kyseessä on isompi lapsi, jolla on tarve liittyä ryhmään ja opetella sitä kautta isomman lapsen taitoja (tarkoitan nyt keskiverrosti yli 3-vuotiasta), asia on eri. Siinäkään tapauksessa en kutsuisi sitä lapsen "omaksi ajaksi", koska se vietetään poissa kotoa yltäkylläisessä viriketulvassa. Oma aika on siitä melko kaukana. Pikkulapsella ei puolestaan ole tarvetta olla isossa lapsiryhmässä omaa aikaa saamassa lainkaan. Individualistinen länsimainen kulttuuri saa meidät uskomaan ja perustelemaan aivan kummallisilla tavoilla päivähoidon tarvetta silloin, kun toinen lapsi syntyy perheeseen.
Pidettäisiin keskustelussa faktat faktoina. Kun tarvetta esikoisen päivähoidolle pikkulapsivaiheessa (alle 3-vuotiaana), on tarve pääsääntöisesti vanhempilähtöinen. VANHEMPI HALUAA luoda suhdetta vauvaan rauhassa, VANHEMPI KOKEE ettei hallitse/jaksa/pysty tarjota riittävän hyvää kahden pikkulapsen hoitoa kotona, VANHEMMAN MIELESTÄ esikoinen tarvitsee kotia parempia virikkeitä päivähoidosta. Pikkulapsen omaa tarvetta päivähoitoon ei suurimmalla osalla ole. Ellei kyseessä ole keskivertoa selvästi sosiaalisempi, vilkkaampi ja/tai suuritarpeisempi lapsi. Yleensä näillekin avoimet päiväkodit ja kerhot ovat varsin riittäviä tuomaan tätä paljon tässäkin ketjussa kuulutettua virikkeellisyyttä ja sosiaalisia kontakteja.
Subjektiivista päivähoito-oikeutta käytetään mielestäni Suomessa täysin väärin ja perusteetta. On toki aina nämä disclaimer-tapaukset, totta kai, kun on masennusta tms. joka tekee perheen tilanteen vaikeaksi ja yhteiskunnan tukea, mutta että tavalliset suomalaiset perheet nykyään mieltävät sen jonakin itsestäänselvyytenä, että taaperon paikka toisen lapsen syntyessä on virikehoidossa päivähoidossa, joka pullistelee jo nyt resurssipulassa? En todellakaan, en mitenkään päin voi ymmärtää tätä.
Alkuperäiseen kysymykseen vastaukseni on yksiselitteinen: älkää siirtäkö alle kolmivuotiasta isompien ryhmään, kun vauva syntyy. Siinä on liikaa pienelle mielelle käsiteltävää aivan saletisti. Oma lapseni kun siirtyi isompien puolelle, muutos oli toki mieluinen, mutta myös todella raskas. Suurempi tekemisen ja toiminnan määrä (=vaatimusten määrä ja vähemmän aikuisia auttamassa) näkyi rankkana muutaman kuukauden ajanjaksona. Meillä ei ollut siinä tilanteessa vauvaa, ja luojan kiitos ei. Niin paljon meidän vanhempien huomiota oma mukula tässä siirtymävaiheessa tarvitsi. Tsemppiä!
Mihin tutkimusaineistoon nuo "faktat faktoina" -väitteet perustuvat?
PoistaVoi olla, että keskiverto suomalainen lapsi on esim. eurooppalaisen mittapuun mukaan keskimääräistä ujompi ja on onnellisimmillaan kotona äidin ja vauvan seurassa. Mutta eikö juuri tällainen kotihoito tue "individualistisen länsimaisen kulttuurin" periaatteita, joita moitiskelet? Lapsi ei nimittäin suinkaan kasva suuressa virikkeisessä perhe- tai sukulaisryhmässä tai muussa yhteisössä tyyliin "koko kylä kasvattaa lasta", kuten usemmiten länsimaiden ulkopuolella, vaan kotona 3:n hengen porukassa, missä virikkeiden määrä on huomattavasti vähäisempi, sosiaalisten kontaktien määrästä puhumattakaan...
Ja edelleen on muistettava, että on monia maita (esim. Ranska), joissa koulu alkaa jo 2-vuotiaana. Jos alle 3-vuotiaan päivähoito on vauvan saapuessa niin ehdottoman vahingollista kuin maalailet, niin koko Ranskan nuoriso on melkoisen traumatisoitunutta porukkaa :-).
Se, että päivähoito on lähes ilmaista Suomessa ja että joitakin harmittaa, kun toiset käyttävät sitä hyväkseen on eri asia ja selittää ehkä osaltaan, miksi aihe on niin tulenarka Suomessa. Esimerkiksi täällä Britanniassa päivähoito on huiman kallista, ja siitä huolimatta monet äidit vievät taaperon hoitoon ainakin puolipäiväisesti, kun vauva saapuu - kokemukseni mukaan ihan vain siksi, että kokevat sen paljon paremmaksi lapsen kannalta: lapsi saa omia ystäviä ja uusia kokemuksia, ja tottuu muihin lapsiin ennen kuin koulu alkaa. Jos lapsi on keskimääräistä ujompi tai epäsosiaalisempi, niin päivähoitoa kokeillaan ensin osa-aikaisesti, kunnes lapsi tottuu siihen.
Nyt tässä menee puurot ja vellit sekaisin. En puhunut traumatisoitumisesta, vaan siitä mikä on tutkimusten mukaan alle 3 - vuotiaan kehitykselle optimaalista. Siitä todella on useitakin tutkimuksia. Voit aloittaa vaikka tutustumalla Liisa Keltinkangas-Järvisen tekemiin tutkimuksiin aiheesta. Hän viittaa tutkimuksissaan tämän hetken päivähoitotilanteeseen Suomessa, eli resurssipulaan ja liian suuriin ryhmäkokoihin ja näiden kahden vaikutuksesta pikkulapsen kehitykseen haitallisena. Eurooppalaiseen tapaan hoitaa pikkulapsia en ota tarkemmin kantaa, koska en tunne järjestelmää riittävän hyvin. (Esimerkiksi miten hoito on järjestetty ja minkälaista se on sisällöltään.) Kirjoittamasi perusteella kuulostaa joka tapauksessa aikuislähtöiseltä ja hurjalta. Saammekin Pohjoismaissa olla todella onnellisia pitkästä äitiyslomasta ja hoitovapaamahdollisuudesta, mikä tukee pienen lapsen tarvetta olla lähellä ensisijaista kiintymyksenkohdetta.
PoistaViittasin tuossa myös koko kylä kasvattaa -teemaan. Kyllä, pidän kehityksen kannalta hyvänä, että lapsilla on pienestä kontakteja erilaisiin ja eri ikäisiä ihmisiin. Siihen ei tarvita kuitenkaan päivähoitojärjestelmää vaan perheen oma verkosto ja esim. perhekahvilat ja muu vastaava riittää kyllä tuomaan tätä puolta alle 3-vuotiaalle. Eikä pelkästään riitä, vaan on tutkimuksen mukaan lapselle edullisempaa kuin ensisijaisesta kiintymyksenkohteesta erossa oleminen.
Tiedoston kyllä hyvin, että moni vanhempi käy työssä ja lapsen kotihoito kolmivuotiaaksi ei ole lukemattomista syistä monille mahdollista. Ei ollut itsellekään. Silti en rupea väittämään, että ratkaisuni olisi ollut oman lapsen kohdalla muulla kuin minun työhönmenollani perusteltavissa. En usko lapseni traumatisoituneen todellakaan, mutta tiedostan hyvin, että pikkulapsiaika olisi voinut olla hänelle toiselltoisella lailla parempi kotona.
Tuuli, tulipa tästä tosiaan kiivas keskustelu! Toisaalta olisihan se pitänyt arvata, kun päivähoidosta on kyse - näin Suomessa usein käy :)
PoistaTosiaan tuo monen esittämä kommentti tutussa paikassa jatkamisesta taitaa olla meillekin se oikea vaihtoehto. Tähän liittyy vielä sellainen asia, että S ei ole lapsena mitenkään rohkeimmasta päästä vaan usein aluksi hieman ujo ja arka ennenkuin lämpenee - tämän näkökohdan hänen omahoitajansakin esitti aiheesta keskustellessa. Sekin puoltaisi sitä, että on parempi varmaan jatkaa omassa ryhmässä vaikka kavereita vähän poistuukin.
Brittein saarten malli kuulostaa aika tutulta, mieheni ei ole britti mutta hänen maassaan lapset aloittavat koulun varhain ja "systeemiä" arvostetaan. Suomessa on siis asiat loppujen lopuksi todella hyvin ja useimmilla perheillä on mahdollisuus valita miten haluavat hoidon järjestää, ilman vaaraa työpaikan menettämisestä toisin kuin monessa muussa maassa. En ikinä tuikkaisi S:ää kokopäivähoitoon jos olen itse kotona (periaatteella maksimihyöty nykyjärjestelmästä), mutta kannatan tällaista puolivälin mallia osapäivähoidosta sillä se tukee sekä lapsen kehittymistä ryhmässä että antaa myös äidille mahdollisuuden olla kotona vauvan kanssa, samoin kuin esikoinenkin on aikanaan saanut olla.
Itsekin asun perheineni Briteissä ja ainakin meidän naapurustossamme tuntuu olevan enemmän tapana, että vasta kolmivuotiaat menevät virikehoitoon (saavat 15 tuntia ilmaista varhaiskasvatusta), ja kouluun mennään sitten nelivuotiaana, koska päivähoito on niin järkyttävän kallista, vaikka varsinainen oppivelvollisuus alkaakin vasta viisivuotiaana. Ei itselläni ainakaan olisi ollut varaa maksaa 500 euroa kuukaudessa esikoisen 2pv/viikossa hoidosta, joten meille ainoa vaihtoehto oli, että molemmat ovat kotona.
PoistaMeillä Jamppa vaihtoi isompien ryhmään tammikuussa ollessaan siis 2v2kk vanha. Ryhmä on ns. sisarusryhmä, eli siinä on 2-4v. lapsia. Lapset on jaettu ryhmän sisällä pienryhmiin iän ja kehitysason mukaan, mutta Jamppa kun on touhukas ja puhelias poika, leikkii eniten juuri isojen nelivuotiaiden poikien kanssa. Isompien touhut on tuoneet ihan uutta viihtyvyyttä tarhailuun. Heitänpä oman lusikkani soppaan, että voisiko siirtoa ajatella jo ennen vauvan tuloa, ettei sitten kerralla tulisi liikaa muutoksia? Tsemppiä ja jaksamisia raskauteen ja pohdintoihin. :)
VastaaPoistaKiitos, Sandy! Kuulostaa paljon mukavammalta, että ikäjakauma on 2-4 v sen sijaan, että olisi 3-5 v. Viisivuotiaat tuntuvat jo niin isoilta verrattuna tuollaiseen pikku taaperoon.
PoistaPeriaatteessa tuo ehdotuksesi on ihan hyvä, mutta ongelmana on tämä ajoitus. Vauva kun syntyy kesällä ja päivähoidon uusi lukukausi alkaa elokuusta. Päivähoito tällaisenaan loppuu jo 31.5. ja kesäkuun alkupätkän ovat poikkeuksellisilla järjestelyillä, eli ei omien ryhmien kanssa, mikä tarkoittaisi sitä että vaihto pitäisi tehdä jo toukokuun alusta että S ehtisi nähdä uutta ryhmäänsä. Tulisi siis vähän liian nopeasti :/
Huh, huh, mitä kommentteja. Ja tietty anonyymeiltä, kukas sitä nimellään, vaikka takuulla anolla on bloggertunnukset. Liisa Keltikangas-Järvinenkin vedettt mukaan :D
VastaaPoistaAnonyymeille ja muillo tiedoksi: avoin päiväkoti, leikkipuisto jne. ei nyt ihan ole sama kuin päiväkoti ja toisekseen, ei niitä kaikissa kaupungeissa ja kunnissa ole. Sitä paitsi, on ihan eri asia pitää lasta tutussa hoitopaikassa MUUTAMANA päivänä viikossa kuin koko aikaisesti, toisen lapsen syntymän jälkeen. Veronahan nimen omaan sanoi, että kyse on muutamasta päivästä.
Eipä mulla muuta.
Ihmetyttää vain miten tätä subjektiivista hoito-oikeutta käytetään vain siksi, että vanhempi saa olla rauhassa kotona vauvan kanssa (kun muutenkin kuntien resurssit ovat heikot). Perustellaan sillä, että lapsi saa hoidossa virikkeitä, mutta eiköhän se vain vanhemman mukavuudenhalua ole.
PoistaJuu, itse en ole koskaan ollut päivähoidossa (sisaruksia syntynyt niin, ettei äitini ollut töissä ennen kuin minä 7-vuotiaana menin kouluun) ja enpä nyt usko, että lapsuudessani liian vähän virikkeitä oli. + Lapsilla kuuluukin olla välillä tylsää.
Ja ei, kaikilla ei välttämättä ole blogger-tunnuksia.
No, oletkos sinä ollut kotona ihan vain rauhassa vauvan kanssa? Kyllä kuule siinä (yhdessä vauvassakin) on työtä, että ei se mitään lomaa ole? Ja mukaan vielä se kaksivuotias. Noille päiville, kun taapero on hoidossa, on takuulla käyttöä.
PoistaKoska meillä ON subjektiivinen oikeus hoitoon, näen tämän myös ennalta ehkäisevänä. Miksi se pitäisi sallia vasta sitten, kun äiti on uupunut tai asiat huonosti?
Niin. Toistaiseksi on subjektiivinen oikeus. Nythän se jo rajattaneen osa-aikaiseen oikeuteen juurikin näiden lasten kohdalla, joilla vanhempi on kotona
Poistahttp://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/277178-%E2%80%9Dsubjektiivisen-paivahoidon-rajaus-menee-lapi-eduskunnassa%E2%80%9D .
Ehkäpä säästöjen nimissä tämä osa-aikainenkin vielä tulevaisuudessa poistetaan.
Hoitoapua voi tarvittaessa hankkia muualtakin kuin niistä isoista päiväkotiryhmistä. Sukulaiset (jos mahdollista) jne.
Kyllähän se lasten kanssa kotona oleminen työtä on ENKÄ missään kohtaa ole sanonut, etteikö äiti saisi välillä ottaa lomaa. Jokainen äiti sitä tarvitsee, oli lapsia 1 tai 4. MUTTA onko se oikea paikka kuitenkaan kunnallinen päiväkoti ja 2-3 kertaa viikossa?
Veisikö Fru L lapsensa säännölliseen hoitoon, vaikka olisi työttömänä kotona? Ihan vain siksi, että saisi itse lomaa. Noh, jos lapsi viihtyy oikeasti päiväkodissa, niin ehkäpä siitä ei ole haittaakaan, mutta yleisesti ottaen esim. S:n ikäisten lasten lienee parempi olla kotiolosuhteissa.
(Ja painotan edelleen myös sitä, että jos perheen tilanne vaatii, niin toki sitten on perusteltua viedä hoitoon. Mutta jos nyt kuvitellaan, että molemmat vanhemmat ja lapset ovat hyvissä voimin. Ja tietenkin ennaltaehkäisevä työ on kannattavaa, mutta mielestäni tätä saa toteuttaa muut toiminnat. Mutta tämä onkin minun mielipiteeni; totta kai Verona/kuka vaan saa S:n viedä hoitoon, kun siihen mahdollisuus on.)
Rakas anonyymi, en tiedä,miksi kuvittelet sen olevan lomaa, jos lapsi on päiväkodissa? Lapsi päiväkodissa kahtena päivänä viikossa. Äiti kotona vauvan kanssa = loma. Niinhän se juuri onkin :)
VastaaPoistaKiitos kommenteista Fru L ja anonyymi! Juu, ei tosiaan ole lomaa vauvan kanssa kotona olo, mutta koska kotona kuitenkin olen niin haluan että S:lläkin on mahdollisuus olla vähän enemmän kotona kanssamme. En silti halua poistaa häntä jokapäiväisistä omista kuvioistaan, kavereiden luota jne. Uskon siis tämän 2-3 päivää viikossa hoidon olevan meille oikein sopiva vaihtoehto.
PoistaTuo uusi lakiesitys, minkä anonyymi oli linkittänyt, kuulostaa myös ihan järkevälle. Varmasti tästä maasta löytyy sellaisiakin lapsia, jotka ovat 5 päivää viikossa kokopäiväisessä hoidossa, vaikka vanhemmat ovat kotona. Tosin varmasti siihen saattaa liittyä poikkeavia olosuhteita, joista ulkopuolisten on vaikea tietää.
Oi että on herkullista keskustelua! Äitinä ja lastentarhanopettajana ihan naurattaa ja suututtaa. Äitys muuttaa ihmistä, esikoisen myötä oma suhtautumiseni muuttui myös subjektiivista hoito-oikeutta kohtaan. Tässä, kuten monessakin muussakin asiassa meidän äitien olisi hyvä harjoittaa armolisuutta itseämme ja toisiamme kohtaan. Päivähoito on olemassa perheitä varten, niiden kaikenlaiset taustat ja voimavarat huomioonottaen. On perheellä sitten tukiverkkoa, talousahdinkoa, erityistä hoitoa vaativia lapsia, masennusta tai ei, päivähoito ja sen lämmöllä työtään tekevät aikuiset ovat aina perheen ja lapsen puolella! Jos neljävuotias viihtyy hoidossa pari päivää viikossa, nauttii kavereiden seurasta ja iloitsee uuden oppimisesta ja kaiken lisäksi äiti jaksaa kuljettaa esikoisen vauvan kanssa hoitoon, tervetuloa! Itse nautin kun näen että lapsella on hyvä olla, olkookin sitten vaikka hoidossa.
VastaaPoistaVerona, kannustaisin teitä ajattelemaan vain esikoisenne parasta. Kaverisuhteet on aina lapsille todella tärkeitä, jos vain voitte niissä olla tukena niin se varmasti helpottaa lapsen arkea. Siinä mielessä tutussa ryhmässä pysyminen voisi olla hyvä ratkaisu. Eikä kannata ajatelalla asioita liian pitkälle, parissakin kuukaudessa tyttö kasvaa niin paljon ja on valmis taas uusiin juttuihin.
Täällä ollaan pyöritelty samoja kuvioita kun viimein on toinen lapsi tuloillaan. Esikoisesta on kuoriutunut uskomattoman sosiaalinen ja sopeutuvainen poika ja kun samassa päiväkodissa on tarjolla myös avoin leikkitoiminta, harkitsemme sinne hakua muutamaksi päiväksi viikossa kolme tuntia päivässä. Näin päiväkoti ja piha pysyy samana vaikka aikuiset vaihtuvatkin. Lisäksi tuttuja lapsiakin on samassa ryhmässä. Vaikka kieltämättä, luonnon päälle meinaa vähän ottaa viedä toinen hoitoon kun itse on vauvan kanssa kotona. Ja saanko koko porukkaa edes aamusin liikkeelle?! No, onneksi mitään ei tarvitse kiveen hakata. Otetaan asia kerrallaan!
Hyviä vointeja teille ja aurinkoista kevättä!
Kivasti kirjoitettu äitien armollisuudesta itseä ja toisia kohtaan! Samoin päivähoidosta ja lapsen viihtymisestä siellä.
PoistaPerheitä on monenlaisia, päivähoitotyössä näkee sen hyvin. Perheillä on erilaisia ja erisuuruisia voimavaroja, elämäntilanteita ja taustoja. Minullekin on lastentarhanopettajana aivan sama, jos lapsi tulee hoitoon, vaikka äiti olisi kotona vauvan kanssa, kunhan lapsi nauttii hoidossa olemisesta. Ja ainakin kaikki minun tapaamani lapset näyttävät viihtyvän päiväkotikavereiden kanssa.
Jokainen perhe tehköön oman valintansa niin kauan kuin se on mahdollista. Olen varma, että tulen myös itse pohtimaan tätä, kun suunnittelen oman lapseni mahdollista hoitojärjestelyä. Itse suosin tällä hetkellä ajatusta puolipäiväisestä hoidosta (5 tuntia aamupäivällä ennen päiväunia) tai juuri 2-3 hoitopäivää viikossa. Erityisen pitkää hoitopäivää en suosi kellekään lapselle, mutta ymmärrän, että joillakin perheillä ei ole muuta mahdollisuutta, esim. pitkät työmatkat tai yksinhuoltajuus ilman muuta tukiverkkoa.
Hansku, kiva kommentti - kiitos :) Tuossa se juju juuri piileekin, jos S ei viihtyisi hoidossa niin hyvin, niin varmaan mieluusti ottaisin hänet kotihoitoon, mutta nyt kun hänellä on käynyt varsinainen tuuri omahoitajan kanssa ja tuntuu olevan tähän kovasti kiintynyt, haluan mielelläni pitää heidät yhdessä vielä kun se on mahdollista. Olen siis oikeastaan jo hylännyt ajatuksen uuteen ryhmään siirtymisestä, koska varmasti näin on parempi!
PoistaMutta minä kun olen nimenomaan tällainen asioiden etukäteen pohtija ja suunnittelija, niin tuntuu että asiat pitäisi tosiaankin olla jo puolen vuoden päähän järjestyksessä halki, poikki ja pinoon ;)
Onpa teillä kiva tilanne sikäli, että lapsi pystyisi jatkamaan samassa pihapiirissä. Kuulostaa todella ihanteelliselta!
Pauliina: jos meidän päiväkoti olisi vähän lähempänä, saattaisin itsekin mieluummin harkita tuollaista puolipäivähoidon vaihtoehtoa. Valitettavasti sinne on kuitenkin sen verran matkaa, että jos lähden monta kertaa viikossa kesken päivän hakemaan, olisi melkein sama kun tyttö kävisi vain kerhossa.
Mehukasta keskustelua, todella! :)
VastaaPoistaIhan hiukan asian vierestä, tai asioiden edelle menoa, mutta haluaisin Verona myöhemmin kuulla ajatuksiasi suhteestasi esikoiseen (oli sitten kotona, pienten- tai isojen ryhmässä pk:ssa, heh heh) vauvan syntymän jälkeen.
Meillä oli sama pohdinta raskauden loppusuoralla esikoisen osalta, eli pohdimme päiväkoti vs. koti -asiaa, ja teimme meille sopivan ratkaisun. Esikoinen on aina ollut "vain ja ainoastaan" mamman tyttö, ja hieman haikeana muistelen aikaa, kun lapsia oli vain yksi.
Mutta tehkää hyvä päätös esikoisen hoidon suhteen, kasvattele masu isoksi ja tutustu pieneen, varmaan näitä ajatuksia tulet myös pyörittelemään mielessä (ja toivottavasti myös blogissa)!
Nine
Kiitos, Nine, kommentista! Aivan varmasti kirjoittelen sitten aiheesta lisää vauvan syntymän jälkeen :) Uskon, että tulee paljon sellaisia ajatuksia joita on etukäteen ounastellutkin + yllätyksiä että miten tämä näin nyt meni. Toivon tietysti, että Neiti S ottaa pienokaisen hyvin vastaan eikä ainakaan kovin pahasti loukkaannu äidille! Nyt on niin hienoa kun tyttö on päässyt alkujärkytyksestään ja tahtoo usein silittää masua ja laittaa päätä vatsalle, että tuntisi potkut :)
PoistaMeillä neitokainen viihtyy aivan mahdottoman hyvin tarhassa. Ollaankin päätymässä siihen tulokseen, että haetaan osapäivästä hoitopaikkaa max.10pv/kk, jotta tyttö kesäloman jälkeenkin pääsisi vähän kavereiden kanssa leikkimään. Jotenkin tällä hetkellä on fiilis, että voisi olla kovempi juttu joutua ihan heti pois tarhasta kotiin äitin ja vauvan kanssa, kun kuitenkaan ei samallalailla pysty antamaan jakamatonta huomiota esikoiselle. Siitä ei ole vielä tietoa kauanko tätä jatketaan, mutta aivan varmasti mennään ihan tytön ehtojen mukaan. Jos näyttää siltä että tarhaanmeno nostaa enemmän kysymyksiä, niin sitten tyttö saa jäädä kotiin.
VastaaPoistaEli mä sanoisin että ehdottomasti miettikää S:n kautta koko homma. Itse tekisin ehkä tuollaisessa tilanteessa sen, että jäisin vanhaan ryhmään, koska eihän sitäkään tiedä tuntuuko tarhapaikka tarpeettomalta jossain vaiheessa...
Niin jo vähän mietimmekin, että taitaa olla parasta kun tyttö jatkaa tutussa ryhmässä. Mutta toki joka tapauksessa sitten pitää seurata tilannetta, että miten hoidossa menee ja ylipäätään kuinka iso shokki vauvan syntymä on ja mihin kaikkeen se vaikuttaa.
PoistaSinulla oli hyvä näkökohta tuo, että voisi olla kova juttu joutua tarhasta pois. Luulen, että se saattaa oikeasti jopa helpottaa lasta kun on joku "oma juttu", mihin vauva on liian pieni ja missä saa touhuta aktiivisesti kavereiden kanssa. Meillä kun ei naapurustossakaan oikein ole mitään omanikäistä seuraa.
Meillä 2,5 vuotias lapsi on päiväkodissa 6-7 tunnin päiviä käytännössä niin usein kun haluaa. Yleensä hän haluaa sinne 4 päivänä viikossa. Ruokailuihin ja päiväuniin menee niin paljon aikaa, että lapsi murjottaa, jos hänet hakee 30 minuuttia normaalia aiemmin, kun leikit jäävät ikävästi kesken.
VastaaPoistaMeillä siis lapsi kaipaa virikkeitä paljon enemmän kuin mitä itse käytännössä jaksaisin tai pystyisin vauvan kanssa järjestämään. En ymmärrä, miten esikoisen etua palvelisi se, että hänet veisi tutun päiväkotiryhmän sijasta vieraaseen kerhoon. Ja sitten vuoden kuluttua olisi taas uudelleen päiväkotiin totuttelun aika.
3 kuusituntista hoitopäivää viikossa riittäisi minun tarpeisiini oikein hyvin. Vielä lyhyemmällä hoitoajalla lapsi ei ehtisi leikkiä yhtään enempää kuin kerhossa, kun yhdeltätoista alkaa jo lounas-päiväunirumba. Koska nyt on sallittua viedä lapsi päiväkotiin rajoituksetta, on mielestäni luonnollista, että yksittäiset perheet valitsevat hoitoajan omien tarpeidensa mukaan eivätkä laske kuluvia veroeuroja. Jos (ja kun) tämä halutaan kieltää, se pitää kieltää. Sen jälkeen perheet sitten valitsevat taas uusien rajojen puitteissa itselleen parhaan vaihtoehdon.