RV 35+5: Äitiyslomalla!

Heipä hei pitkästä aikaa, ja huomattavasti rentoutuneemmin tunnelmin kuin pitkään aikaan, sillä olen nimittäin äitiyslomalla! :)

Viimeiset viikot ovat menneet kuin sumussa sillä olen raatanut töissä kuin heikkopäinen (järkevää - NOT!) saadakseni kaiken kiireen keskellä kaikki hommat fiksusti hoidettua ennen pitkää vapaata. Väsymys erityisesti loppua kohden oli megalomaaninen ja illat + viikonloput tuli torkuttua aika hartaasti. Pari viikkoa sitten rupesi tulemaan univaikeuksiakin, sillä tämän jättimassun kanssa alkaa olla vaikea nukkua ja siihen sitten päälle vielä pientä stressinpoikasta. Olin kiikun kaakun, että haenko sairaslomaa mutta sinnillä jatkoin ja kaikesta huolimatta päällimmäiseksi jäi hyvä mieli koska sain kaiken hoidettua toivomallani tavalla.

Näin loppusuoralla pystyn jo toteamaan, että tämä raskaus on ollut paljon työläämpi kuin edellinen. Väsyn paljon helpommin, mistä voi tietysti kiittää sekä tämänhetkistä huonoa fyysistä kuntoani että Neiti S:n perässä juoksemista, mutta myös jatkuvaa sairastelua. Olen ollut yhtäjaksoisesti sairaana 2 kuukautta tämän raskauden aikana, josta vasta nyt alan hiljalleen toipua. Se on vienyt voimia todella paljon ja saanut hieman manailemaankin tätä loputonta raskauden tilaa, jossa ei voi ottaa tarpeeksi vahvoja troppeja parantuakseen kunnolla.

Nyt on todella autuaallista kun on lomalla ja saa levätä silloin kun tarvii. Yleensä puuhastelen päivät melko aktiivisissa merkeissä, mutta pidän pieniä lepotaukoja pitkin päivää. Iltaisin on tukalinta, koska tämä kasvanut maha puristaa rintojen alta ja silloin on pakko oikaista itsensä makuuasentoon. Toivon hartaasti, että vatsa alkaisi hiljalleen laskeutua jotta happi kulkisi vähän paremmin!

Muutamia juttuja raskauteen liittyen:
- laskettu aika on koko ajan ollut väärin, en tajua miten olen koko ajan luullut olevani 2 päivää jäljessä. Tänään on siis RV 35+5 eikä 35+3 kuten ajastin sivupalkissa näyttää (pitääkin muistaa korjata se!)
- kävimme äskettäin yksityisellä kokoarviossa ja lapsen koko vaikuttaa normaalilta, mutta pää kookkaalta. Jippii...meillä on neuvolan puolelta varattu aika myös julkisen puolen kokoarvioon, minne pääsemme vajaan parin viikon päästä ja nyt jo jännään miten siellä mahdollisesti suhtaudutaan tähän kokoasiaan. Onko vielä mahdollista päästä tuon tiedon valossa käynnistykseen viimeistään laskettuna aikana vai eikö tämä heidän mielestään ole tarpeeksi "iso juttu".

Ilahduttavaa on, että tämän raskauden kanssa en ole joutunut kärsimään selkäongelmista juuri ollenkaan. Olen huomannut, että myös kevyt liikkeelläolo ja käveleskely helpottaa kaikenlaista oloa todella paljon. Koska ilmat eivät ole olleet kovin hyvät, olen toteuttanut tätä liikuntamuotoa aika paljon kaupoilla eli shoppaillen :D Toisaalta, samalla saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli hoidettua samalla puuttuvat vauvavarustelut!

Neiti S on kehittynyt viime aikoina todella paljon erityisesti puheen osalta. Yhtäkkiä toista äidinkieltäkin alkaa pulputa kuin pohjattomasta kaivosta. Usein meitä hymyilyttää, kun neiti muodostelee tyhjästä pitkähköjä lauseita ja käyttää sanoja, joita emme tienneet hänellä olevankaan sanavarastossa :) Toki usein isän kielen käyttäminen vaatii edelleenkin paljon kannustusta ja yksinkertaisesti tarvittavien sanontojen opettamista, koska tyttö ei kuule sitä kieltä yhtä paljon kuin suomea, mutta yhtä kaikki on todella helpottavaa huomata että pää on auki ja kehityksen suunta oikea.

Harmillista ja usein aika turhauttavaakin on, että pöytätavat eivät vaan näytä kehittyvän. Kuinka moni lukijoista joutuu vielä syöttämään 2,5-vuotiasta lasta? Meillä neiti kyllä osaa syödä, mutta aiempaa vahvemmin kuvioihin on tullut vahva passaamisen tarve, ja usein hän vaatii apua vaikka varsin hyvin osaisi syödä itse. Samoin käsillä on yhtäkkiä niin paljon kivempaa syödä kuin millään ruokailuvälineellä. Eräänä päivänä yllätin neidin jopa kahmaisemasta kourallaan puuroa! Mietin, että hommaan on pakko saada jotain rotia ennenkuin vauva syntyy sillä pahimmassa tapauksessa syötän yhtä samaan aikaan rinnalla ja toista vapaalla kädellä :/

Usein iltaa kohti äidin pinna alkaa väsymisen johdosta olla aika tiukalla joten ruokailuista saattaa muodostua varsinaisia taisteluhetkiä. Uskon siis, että oma asenteenikin jollain tavalla ruokkii tätä tytön uhmaavaa käytöstä. Tänään tulikin mieleeni, että olisikohan jonkinlaisesta tarrasysteemistä apua sikäli että se auttaisi viemään ruokailua positiivisempaan suuntaan..? Esim. jokaisesta hienosti menneestä ruokailusessiosta saisi yhden tarran ja sitten kun niitä on kertynyt tarpeeksi, jotain kivaa tekemistä. Onko kokemuksia tällaisesta?