Tutut piinapäivät

Täällä elellään niin kovin tuttuja piinapäiviä, käsittäkseni menossa on pp7. Ilmeisesti uusi asiallinen linjani alkaa tepsiä, sillä olen vasta tänään ruvennut leikittelemään ajatuksella raskaudesta. Tavallisestihan kone käynnistyy aika pian siirron jälkeen ja mopo on tässä vaiheessa jo karannut käsistä :) Nyt olen keskittynyt tavalliseen elämään ja yrittänyt kohdella tätä prosessia kuin yhtenä hoidettavista asioista.

Viime viikolla marisin napsittavien lääkkeiden määrästä. Lääkäri säikäytti minut kertomalla, että Zumenonia jatketaan aina raskauden kymppiviikolle saakka, Lugesteronia varhaisultraan ja Aspiriinia raskauden loppuviikoille asti, joten taitaa olla turha valittaa - niitä on käytettävä joka tapauksessa! Pikemminkin yritän kääntää asian nyt niin päin, että nuo pillerit ovat ystäviä.

Tyroksiinista sain pari viikkoa sitten todella ilahduttavia uutisia, tässä uudet tulokset:

TSH: 1,4 (viimeksi 4,2)
T4-V: 13,4 (viimeksi 10,2)

Klinikalta kehuttiin näitä lukemia kilpaa, eli nyt ruvetaan vihdoin olemaan "vauvantekoarvoissa"! Hieman itseäni kuulosteltuani oivalsin, että keväinen väsymys ja painon tunne rinnalla ovat kadonneet kokonaan, pikemminkin nykyään tunnen oloni poikkeuksellisen energiseksi ja pärjään jopa lyhyemmillä yöunilla kuin aiemmin. Ehdottomasti yllätyksellisin ja naisellista turhamaisuuttani hivelevin sivujuonne on painon putoaminen: parissa viikossa painostani on pudonnut arviolta kilon verran tekemättä yhtään mitään erilaista! Tämä käsittääkseni selittyy sillä, että kun mennään liikatoimintaa kohti, kehon aineenvaihdunta alkaa vilkastua ja se puolestaan kuluttaa kaloreita. Mahtavaa :)

Ja nyt kun oikein pohdin vuosia taaksepäin, oivallan että olen saattanut tietämättäni kärsiä vajaatoiminnasta useiden vuosien ajan. Nuorena ja alle kaksikymppisenä olin laiha kuin tikku, en koskaan lihonut vaikka olisin syönyt mitä. Kun päälle kaksikymppisenä tämä alkoi hiljalleen muuttua, pistin sen iän ja hidastuvan aineenvaihdunnan piikkiin vaikka on hyvin mahdollista että vajaatoiminta alkoi jo tuolloin. Muutama muukin oire selittyisi tällä samalla asialla. Mahdonta on tietää varmasti eikä se mitään enää muuttaisikaan, mutta on kiinnostavaa että asiat näin jälkikäteen saavat järkevän selityksen, ja palaset loksahtelevat yhtäkkiä paikoilleen.

Nyt hieman jännittää, että kuinka arvot tästä muuttuvat ja miten pian pitäisi mennä uudestaan kontrolliin. En tietenkään halua mennä liikatoiminnan puolelle vaan pysytellä suositusten sisäpuolella, vähentämättä silti rankasti lääkitystä jotta arvojen heittely saataisiin kuriin.

On helpottavaa tietää, että ihan pian tämän kierron tulos selviää. En ole kokenut mitään varsinaisia oireita, mutta laskelmieni mukaan oireita rupeaa ilmenemään lähipäivinä tai sitten lauantain tienoilla alkaa tiputteluvuoto, ihan viimeistään sunnuntaina. Virallinen testipäivä olisi tiistaina 9.6. Huu!