Jännitysnäytelmän loppuhuipennus

Takana on hyvin tapahtumarikas viikonloppu, päällimmäisenä mielessä kuinka "it's raining pregnant women". Niitä ilmestyy juhlissa plaseerattuina tietysti minun viereeni, niitä näkyy kaduilla kulkiessa, naapurustossa ja lähipiiristä aina löytyy joku, jolla on "iloista kerrottavaa". Argh. Ja nyt oli vielä SE viikonloppu kun tämän jännitysnäytelmän piti huipentua. Tämän johdosta olen tehnyt kasvavalla innolla liuskatestejä, ensin lauantaina aamupäivän pissasta ja sunnuntaiaamuna oikeaoppisesti aamupissasta. Ei tarvinnut odottaa kauaa yhden viivan ilmestymistä. Se oikein paistoi paksuudellaan testitikun pinnasta.

Oireitakaan ei ole ollut juuri minkäänlaisia. Nämä kaksi asiaa yhdessä vakuuttivat minut siitä, että tämäkään hoito ei onnistunut, ja eilen tuli romahdusitku. Miksi kaikki muut saa, mutta minä en...Aina minun pitää katsoa toisten mahoja...epäreilua! Vuosipäiväkin lähestyy ja pitääkö minun oikeasti kestää se ilman the Mahaa...

Ihan kamalaa oli kaiken kukkuraksi se, että vaikka kuinka pyörittelin kalenterin päiviä edestakaisin ja laskeskelin, tajusin ettei sitä viimeistä PASsia ehditä mitenkään tehdä ennen kesäsulkua. Pitäisi odottaa elokuuhun ennenkuin mitään tapahtuu!

Illalla laitoin valmiiksi yhden Clearbluen viikkonäytöllisen testin, että teen sen aamulla ennenkuin soitan klinikalle ja sitten valmistaudun rukoilupuheluun jotta se PAS saataisiin jollain ilveellä järjestymään. Herätys koittikin jo kahdelta aamuyöllä esikoisen herättyä, ja tajusin etten saa unta jos en tee sitä samantien pois. Pissa oli ollut rakossa kolmisen tuntia ja arvelin sen riittävän.

Tekaisin testin, kävin välillä muualla ja kun tulin takaisin, en meinannut ymmärtää mitä siinä näkyi. Kiljaisin ääneen ja huusin miestä katsomaan, äkkiä, äkkiä! Hän rynnisti paikalle aivan unisena ja melkein närkästyi, kun ymmärsi että mitään vakavaa ei ollutkaan tapahtunut. Näytin testiä ja sanoin etten käsitä tätä, en ymmärrä miksi siinä lukee noin. Mies oli aivan yhtä ymmällään. Päätimme siis mennä nukkumaan, tosin eihän se uni enää silmään tullut kuin vasta monen tunnin pyörimisen jälkeen.

Miten se muka vasta nyt näkyi? Testipäivä olisi ollut huomenna.

Nyt en oikein tiedä, että miten päin sitä olisi. Minähän itkin jo itkuni ja hyväksyin tappion. Uskaltaisiko sitä iloita, vaikka vähäsen? Aloitetaan varovaisella hymyllä :)