RV 18 + 6: Katsaus Raskausoireisiin

Huomenna pyörähtää käyntiin yhdeksästoista raskausviikko, jännää! Viikon päästä siis voidaan sanoa, että ollaan puolivälissä raskautta :)

Ajattelin hieman taas kirjata ylös viimeaikaisia raskausoireita, etteivät vaan pääse vaipumaan unholaan.

Hiukset: kesän aikana olen ihmetellyt, että miksi blondi pääni näyttää yhä vain tummemmalta, vaikka uskollisesti pesen hiukseni hopeashampoolla. Raitojen uusimisestakaan ei ole kovin kauaa joten juurikasvusta ei siis pitäisi olla kyse. Sitten tajusin; hiukseni ovat yksinkertaisesti tummuneet raskauden johdosta! Olin toivonut, että minun kohdallani se hiuksiin liittyvä oire olisi mieluummin ollut rasvoittumisen vähentyminen, mutta kaikkea ei voi saada ;)

Hajuaisti: tänään mies huomautti, että hajuaistini on aivan selvästi tarkentunut koska nykyään se olen minä joka ensimmäisenä huomauttelee pahoista hajuista. Heti kun mies tämän sanoi, tajusin sen olevan totta koska hajuaistini on aina ollut todella heikko mikä sinänsä on ollut aika helppoa koska eipähän ole tarvinut kärsiä erilaisista lemuista! Uskoisin tämän kuitenkin palautuvan raskauden jälkeen siihen mistä lähdettiinkin.

Unet: En tiedä onko tämä varsinaisesti raskauteen liittyvä, mutta koska en parempaakaan keksi niin laitetaan se sitten tähän kategoriaan. Aiemmin lomareissulla oli noin viikon jakso kun näin jatkuvasti todella hengästyttäviä ja levottomia (ei siinä mielessä!) unia, joten aamuisin oli aina jotenkin sekava olo. Nyt unet ovat taas astuneet kuvioihin mutta entistä inhottavampina, koska ne ovat muuttuneet aivan selkeiksi painajaisiksi ja välillä niistä on jäänyt todella inhottava mieli. Muutama yö sitten heräsin aamuneljältä yhteen painajaiseen ja olin niin peloissani, että olisin halunnut kömpiä miehen kainaloon turvaa hakemaan mutta en mitenkään raaskinut herättää häntä. Vapisin siinä sitten yksikseni ja nukahdin vihdoin uudelleen. Hyi sentään! Enkä ymmärrä ollenkaan mistä nämä unet johtuvat, koska päiväsaikaan kaikki on hyvin, töissä ei ole minkäänlaista stressiä eikä mikään varsinaisesti pelota. Toivottavasti ne menevät nopeasti ohi koska tämä ei ole kovin kivaa :/ Onko muilla ollut pahoja unia?

Ja lopuksi, postista saapui se tilaamani masuvoide jonka tarkoituksena olisi ehkäistä raskausrpien syntymistä. Mönjää on tarkoitus sivellä joka päivä mahan alueelle ja jatkaa vielä 4 kuukautta vauvan syntymän jälkeen. Kyseessä on tällainen purkki, jonka tilasin internetistä:

Muuten ihan kiva rasva, mutta voi härregyyd mikä tuoksu! Se on jotenkin hirmuisen pistävä enkä oikein edes tiedä miten sitä parhaiten kuvailisin. Minulla on hämärä mielikuva, että kun joskus olen haistanut tiikeribalsamia niin tämä olisi jotain samantyyppistä. Aion kuitenkin sitkeästi käyttää purkin loppuun koska sen tilasinkin, mutta voi olla että siinä menee tovi koska se on aika iso: 125 grammaa :) Jos siis olette kovinkin tuoksuherkkiä, kuten minä, harkitkaa tarkoin ennen tämän tuotteen tilaamista!

Baby Fashion by Sintti

Heti alkuun pohjustan tämän tulevan kuvapläjäyksen, eli luvassa on kuvia meidän Sintin olemassaolevasta vaatevarastosta joka on jo tässä vaiheessa aivan valtava. Suurin syy siihen on miehen sukulaisilta saamamme vaatteet jotka saimme kuljetettua kotiin, ja jotka ennen kaikkea siis saimme täysin ilmaiseksi. (Kiitos tuhannesti sukulaiset!) Joukossa oli todella paljon täysin uusia vaatteita joissa oli vielä hintalaput tallella, jotka tietenkin poimin mukaani. Samoin suosin mieluummin vähän käytettyjä vaatteita, joista myös osa vaikutti aivan uudenveroisilta. Vaikuttaa siltä, että näille lahjoittajille oli päätynyt niin paljon lahjaksi vaatteita, etteivät he millään olleet saaneet niistä kaikkea käyttöön. Mutta onneksi he olivat niin ihania, että pistivät "vahingon kiertämään" ja nyt me saamme nauttia näistä ylimääräisyyksistä :)

Tämän ihanan oranssin setin ostin itse sieltä viikon takaiselta Prisman reissulta. Maksoi yhteensä 6,95 euroa tarjouksessa :)

Tämä myös Prismasta, hintana alennuksen jälkeen n. 5 euroa eli ei paljon mitään.

Ihana pehmoinen puku on anopin ostoksia ja mielestäni väri on aivan mahtava! Sopii niin tytölle kuin pojallekin.

Tämä oravapuku on sieltä lahjoituskasasta ja tykkään tästä ihan hirmuisesti. Se on Tutan mallistoa ja aivan loistavassa kunnossa. Kokolappua en siitä outoa kyllä löytänyt, mutta puku on ihan valtava ja ainakin kokoa 74 cm eli ei käy aivan alkuun.

Reebokin lappuhousut kokoa 74 cm, vielä laput tallella!

Tässä oli siis hyvin hyvin pieni pintaraapaisu Sintin vaatevalikoimaan. Tällä hetkellä vaatteita on kahden sellaisen Ikean ison paperikassin + yhden keskikokoisen matkalaukun verran. Nämä lahjavaatteet taisivat olla sieltä isoimmasta päästä, mutta kunhan taas jaksan ja ehdin, voin kuvailla noita lisää jos haluatte?

Muutoin tämä viikko on vilahtanut vauhdilla. Meidän päivät ovat menneet siinä, että olemme lähinnä odottaneet iltaa jotta pääsemme taas kuuntelemaan tai siis tuntemaan Sintin liikkeitä, sillä pikkuinen villiintyy erityisesti iltaisin. Se viime sunnuntai oli aivan upea kokemus kun tunsin liikkeet kunnolla ensimmäistä kertaa, mutta kaiken kruunasi viime tiistai-ilta kun mieskin pääsi osingoille :) Makoilin sohvalla ja vauva möyrysi mahassa edestakaisin, jolloin mies tuli ja halusi kokeilla myös kädellä. Varoittelin, että varmaan hän ei vielä pysty sitä tuntemaan käteen asti, mutta saa toki halutessaan kokeilla. Vielä mitä, Sintti antoi pari napakkaa potkua suoraan isin käteen, ilmeisesti tietäen kuka siellä oikein masua tunnusteli! :)

Se oli tosi, tosi ihana kokemus :) Nyt olen tuntenut liikkeitä enemmänkin, erityisesti työpäivän aikana iltapäivällä saattaa tuntua liikettä kun olen istunut pidempiä jaksoja paikallaan. Kyllä siinä keskittyminen herpaantuu pahemman kerran kun oma pikkuinen myllää masussa, ja käsi hakeutuu sitten mahan päälle kokeilemaan. Yleensä noissa tilanteissa käännyn tuijottelemaan ikkunasta ulos lasittunut hymy kasvoillani :)

Raskaushormonien taidonnäyte

Tänään aamulla kuulin työmatkalla auton radiosta aivan ihanan kappaleen. Se soi päässä koko päivän ja nyt illalla etsin sen Youtubesta. Tavallisesti en erityisesti uppoudu laulun sanoihin, mutta nyt rupesin oikein toden teolla kuuntelemaan ja enköhän puhjennut samantien kyyneliin kun samastuin niin kertojan tunnelmiin.

Mies oli juuri silloin makuuhuoneen puolella puhumassa puhelua ja sattui astumaan olohuoneeseen kesken pahimman nyyhkinnän ja säikähti pahanpäiväisesti! Hän löi äkkiä luurin soittajan korvaan ja riensi luokseni tiedustelemaan mitä kamalaa on sattunut. "No, nyyh...ei mitään, kun...sniff....tämä biisi vaan on niin...ihana!" Höperö vaimo :D

Tässä teillekin sama biisi, ehkä se saa kyyneliä aikaan johonkin muuhunkin (raskaana olevaan hormoni-) talouteen :)

Se liikkuu!

Vajaa viikko sitten olin tuntevinani nukkumaanmennessä masussa jotain epämääräistä, pientä liikettä. Ikään kuin pari saippuakuplaa olisi lähtenyt sisuksista pintaa kohti ja sitten poksahtanut. Noita en kuitenkaan tuntenut kuin kaksi, korkeintaan kolme kertaa peräkkäin ja pistäen kaiken mielikuvituksen piikkiin, laitoin nukkumaan.

Mutta sitten eilen - voi riemastusta. Olimme käyneet miehen kanssa iltakahdeksan ja -yhdeksän väliin reippaan kävelylenkin, ja sen jälkeen kävin aika nopeasti iltasuihkussa ja painuin pehkuihin puoli kymmenen maissa. Melkein samantien alkoi joku kumma möykkä masussa ja kesti hetken, ennenkuin tajusin mitä siellä oikein tapahtuu. Hieman navasta oikealle alkoi sadella pieniä töksähdyksiä sisältäpäin - potkuja! Niitä ehti tulla peräkanaa noin seitsemän kappaletta eikä niistä todellakaan voinut erehtyä, vaan pikkuisella oli selvästi menossa vuorostaan oma liikuntahetki. Kun potkusarja oli hoideltu loppuun, alkoi epämääräinen möyrintä. Liikehdintä oli hyvin vaimeaa, mutta tunnistin sen kyllä vauvan liikkeiksi: ilmeisesti se kääntyili siellä edestakaisin. Arvatkaapa tuliko uni tämän jälkeen? Hymyilin vaan hangonkeksinä sängyssä :)

Ja kaikki tämä siis jo kahdeksannellatoista viikolla.

Sydän pakahtuu taas ♥

Masukuvakollaasit RV 6-17 + neuvolakuulumisia

Lupailin niitä valokuvia ja tässä tulee ensimmäinen satsi masukuvien muodossa, hirveän ähräyksen tuloksena. Masukuvakollaasien laatu ei päätä huimaa, mutta silti ylitin itseni: sain ne peräti tehtyä!

Kuvista voi selvästi nähdä sen muutoksen mitä näiden viikkojen aikana on tapahtunut. Aluksi maha oli ihan litteä, mutta siitä se on lähtenyt pikku hiljaa muotoutumaan ja mielestäni viimeisimmästä kuvasta (RV 17 + 1) huomaa selvästi, että keskikohta on ikäänkuin "noussut". Samalla se on muuttunut enemmän vauvamahaksi, kuten edellisessä postauksessakin kirjoittelin. Muistan, että ihan alkuviikkoina alavatsaa turvotteli edelleen hedelmöityshoitojen seurauksena, enkä oikein tiedostanut että missä vaiheessa se muuttui raskausturvotukseksi. Aika hienoista se on kuitenkin ollut, varsinkin kun katsoo näitä tuoreempia kuvia. Enää ei ole mahdollista vetää vatsaa sisään millään tavalla vaan siinä se möllöttää ihan selvästi :)

Perjantaina kävin jälleen neuvolassa ja käynti sujui oikein mukavasti. Tuntuu, että alamme hoitajan (vain onko se terkka?) kanssa löytää yhteisen sävelen ja käynnit menevät nopsasti jutellen. Sokereista ei ollut huomauttamista, mikä on pienoinen ihme tämän lomasyömisen jäätyä päälle, mutta hemoglobiini oli alkanut laskea siihen malliin, että päätimme aloittaa rautakuurin. Tämänkertainen arvo oli 111 ja siis ihan selvästi laskusuuntainen. Painoa minulle on tullut jo yhteensä 6 kiloa mikä tuntuu aika paljolta viikkoihin nähden, joten kysyin siitäkin, että joko liikun yläkäyrillä. Hänen mielestään painonnousu oli ihan normaali, sillä vasta jos viikkokohtainen painonlisäys ylittää puoli kiloa, aletaan painonhallinnasta keskustella ihan tosissaan. Silti, 500 g x 40 viikkoa = 20 kg, excuse me? Sellainen pieni 36 % lisäys lähtöpainoon, huh sentään :)

Nämä lähiaikojen neuvolakäynnit sujuvat näköjään aika näppärästi, sillä ei minulla juurikaan ole mitään erikoista kysyttävää ja kun hoitaja kysyy miten olen voinut, niin vastaus on aina "hyvin" :) Ei ole mitään erikoisempia vaivoja (vielä) ja nuo vähäiset alaselän ongelmatkin saan kyllä jumppaamalla itse kuntoon. Mikäs tässä on raskaana ollessa kun kaikki sujuu niin uskomattoman helposti! (Katsotaan vaan, niin otan raskausajan vaivoissa loppukirin ja kehitän itselleni hirveät raskausmyrkytykset ihan siellä loppumetreillä, kääks)

Olemme kohta tulleet ihan täysin raskauskaapista ulos, sillä olen jo kertonut asiasta työpaikalla, sekä loputkin kaverit joita emme ole ehtineet viime viikkojen kiireiden takia nähdä, ovat saaneet kuulla uutisemme. Raskausuutisia kertoessa ilmenee aina välillä yllättäviä tahoja, jotka innostuvat aiheesta todella paljon ja selvästikin keskustelujen yksityiskohtaisuuksien vuoksi voi arvailla, että sielläkin suunnalla on kiinnostusta lisääntymiseen :) Tämä ei voi enää olla mitään sattumaa, vaan olen vakuuttunut, että nyt on meneillään ihan valtava vauvabuumi! Joka paikassa tulee vastaan isoja vatsoja, lastenvaunuja taikka sitten muuten vain vauvakuumeisia ihmisiä.

Katsotaanpa, saisinko seuraavaksi ylitettyä itseni toisenkin kerran ja laitettua niitä vauvanvaatekuvia :)

P.S. Löytyykö kenelläkään hyviä vinkkejä noiden kollaasien laatimiseen Macilla..?

RV 17+3

Täällä on yritetty orientoitua taas työntekoon pitkän loman jälkeen. Vaikeaa se on, mutta ei auta - töissä on käytävä!

Maha on kasvanut todella mallikkaasti ja siitä on alkanut muotoutua mielestäni viimeisen parin viikon aikana selvä raskausmasu. Keskikohta on selvästi ylempänä joten se näyttää vähemmän kaljamahalta ja enemmän vauvan aikaansaamalta ;) Erityisesti iltaisin on ilmennyt uusi raskausoire: vatsanahan pingotus. Iltaa kohden yleensä masu turpoaa aika lahjakkaasti päivän syömisistä, varsinkin jos syö illallisen myöhään ja silloin se on erityisen muhkean näköinen. Toissailtana turvotus oli niin voimakasta, että nahkaa kiristi oikein mojovasti ja nukkumaan mennessä mietin, että poksahtaakohan se oikeasti kohta!

No ei se poksahtanut, mutta olo oli lievästi sanottuna erikoinen. (Miten ihmeessä se vatsan pystyykin venymään niin paljon kuin loppuvaiheessa on tarpeen...?) Uudeksi iltarutiiniksi onkin tällä viikolla muodostunut vatsan rasvaus, ja toistaiseksi on menty pelkällä kaapista löytyneellä perus kosteusvoiteella, mutta tilasin myös netistä varta vasten siihen tarkoitukseen olevan voiteen. Se saapuu varmaan joskus viikon kuluttua ja kerron sitten, tuntuuko se oikeasti jotenkin hyödyllisemmältä kuin tavallinen ja halpa voide :)

Minulla on myös eräs toinenkin uusi rutiini ja se pitää sisällään entistä enemmän paneutumista omaan hyvinvointiin, nimittäin UNTA! Joka ilta askareet ja puuhastelu pitää lopettaa viimeistään klo 21, jolloin menen suihkuun ja alan rauhoittua hiljalleen nukkumaanmenoa varten. Yleensä viimeistään varttia vaille kymmenen olen pehkuissa ja lueskelen jotain rentouttavaa ennen nukahtamista. Tällä konstilla yritän varmistaa oman jaksamiseni töissä, ja muutenkin ennaltaehkäistä stressiä. Rakastan myöskin nukkumista todella paljon, joten mikäs sen parempaa :) (ja kuten huomaatte: poikkeus vahvistaa säännön sillä tänä iltana postauksen ilmestymisajankohdasta päätellen tätä sääntöä ei noudateta alkuunkaan).

Siitä lepäämisestä puheen ollen, minuun on iskenyt aikamoinen pesänrakennusvietti! Ehkä näillä hormoneilla on oma osuutensa asiaan, mutta olen höyrynnyt kotona siivoten kaappeja ja järjestäen tavaroita, koska olen kerta kaikkisen kyllästynyt siihen, että pieni kaksiomme pullistelee tavaraa. Tänne pitäisi oikeasti mahtua kolme ihmistä viiden kuukauden kuluttua ja samasta syystä myös sen kolmannen pikkuihmisen tavarat & vaatteet, mikä tässä vaiheessa näyttää vielä suhteellisen epätoivoiselta. Eilisillan siivoilin omia vaatekaappejani ja laitoin varastoon säilöön ihan kaikki sellaiset vaatekappaleet joita en pysty nyt raskauden aikana käyttämään. Lisäksi tein erikseen roskiskasan, kirppikselle lahjoitettavan kasan sekä Huuto.net-kasan. Kylläpä oli vapauttavaa! Ja homma jatkuu seuraavat viikot niin kauan kunnes roinasta on päästy eroon (tai okei, kunnes se on saatu hallintaan).

Tänään hairahduin ostamaan pari ihanaista vauvanvaatetta paikallisesta Prismasta, kun olivat -50% alennuksessa. Olin etukäteen päättänyt, että seuraavat kamppeet hankin vasta rakenneultran jälkeen (kun sukupuoli selviää), joka on elokuun alussa, mutta en mitenkään jaksanut odottaa kokonaista kuukautta! Koitan lähipäivinä ottaa niistä vaatetuliaisista ja näistä ostoksista kuvia ja laittaa myös tänne blogin puolelle :)

Ihania hellepäiviä!

Lopullinen vaunuvalintamme

Kotona ollaan ja lomat on lusittu loppuun! Painelimme miehen kanssa heti katsomaan autoja ja vaunuja, koska molemmat ovat lähikuukausien aikana ostoslistalla. Vaunukaupassa mieheni, joka ei ennakkoon tiennyt rattaista yhtikäs mitään eikä ollut perehtynyt aiheeseen ollenkaan, lausui pari minuuttia Teutonia Prestigeä (eli lempivaunujani) tutkailtuaan: "En tykkää!". Jaahans.

Huomasimme olevamme vähän eri linjoilla vaunuasioissa siinä mielessä, että koeajettuaan kaikki rivissä olevat Teutoniat, hän olisi ottanut ilomielin jonkin kolmirattaiseen vehkeen, kuten esim. Spiritin. Minä puolestani pysyttelen edelleenkin siinä ennakkokäsityksessäni, että kyllä vaunuissa neljä ratasta olla pitää. Tajusimme heti, että tässä(kin) asiassa pitää tehdä kompromisseja :)

Siksi sopivaksi puolivälin vaihtoehdoksi osoittautui Teutonian Be You, jossa on siis neljä pyörää, mutta kaksi etummaista ovat kääntyviä, joten rattaat ovat todella kevyet työntää. Huonoja kelejä, kuten vaikkapa lumihankia varten ne saa kätevästi lukittua jolloin vaunuista saa paljon jämäkämmän menopelin. Samoin niistä löytyy heittoaisa eli niitä voi työntää kummalta puolelta haluaa, ja istuimen suuntaakin voi muuttaa. Aivan täydelliset siis! :) Toki Be You't eivät ole sieltä halvimmasta päästä, mutta niistä löytyy oikeastaan kaikki ominaisuudet mitä ikinä voi kaivata, ja lisäksi netistä tilaamalla saa parhaimmillaan sen muutaman satasen säästön. Nyt meillä mies onkin sitten yllättäen todella innostunut tästä hankintapuolesta ja haravoi internetiä monta tuntia löytääkseen hyviä ja edukkaita nettisivustoja, joista nuo Teutoniat saataisiin meille kotiutettua ;)

Tähän väliin pitää vielä todeta, että kyllä mies asiaa puhui sikäli että Prestigen ja Be You'n/Spiritin käytettävyys on ihan eri luokkaa. Kun on 4 yhteen suuntaan kiinteästi liikkuvaa ratasta, saa vaunujen kääntelyyn käyttää yllättävän paljon voimaa! Kolmirattaista sen sijaan pyöritteli melkeinpä yhdellä sormella. Se oli minulle henkilökohtainen yllätys, sillä olin etukäteen ajatellut, että ne ovat jotenkin "vaappuvaiset" ja huterat. Väärässäpä olin.

(Kuvassa Teutonia Be You)

Minulla oli pienen pieni haave alunperin myös juoksuun soveltuvista rattaista, mutta kyseisessä liikkeessä oli vain yhdet siihen puuhaan soveltuvat vaunut, eikä niiden ulkonäkö taikka edes käytettävyys oikein iskeneet. Päätin sitten suosiolla luopua juoksuoptiosta sillä voin aivan hyvin hoitaa ne vähäiset lenkit ilman vauvaa, ja luulen muutenkin, että tulen enemmänkin kävelemään kuin juoksemaan sitten kun vauveli on maailmassa.

Ai niin, kyllä niistä Teutonioista yksi vikakin löytyi. Ne menevät kasattaessa todella pieneen tilaan, mutta ovat pirskuleen painavat nostaa! Jos oikein muistan, niin n. 13 kiloa ja johtuen mm. heittoaisan olemassaolosta. Sellaiset vaunut ovat kuulemma aina painavammat kuin tavalliset. Tuo ei kuitenkaan minun mielestäni ole mikään ylitsepääsemätön nostettava, ja jos ei sitä päivittäin viitsi tehdä, niin voihan aina laittaa kevyemmät matkarattaat. Tosin näillä vaunuilla pitäisi pärjätä aina 3 ikävuoteen asti koska niistä löytyy myös ne "istumarattaat" (mikä ikinä niiden oikea nimi sitten onkaan!).

En tiedä mikä siinä on, mutta pidän aivan ylitse kaiken Teutonioiden ulkonäöstä :) Ne miellyttävät kaikin puolin silmää ja ovat todella käytännölliset ja viimeisen päälle viilatun oloiset vaunut. Hyvä kakkonen olisi ollut Gesslein, mutta se ei sitten kuitenkaan aivan vertailussa pärjännyt Teutonialle. Emmaljungasta olisin myös tykännyt, mutta ne eivät puolestaan kolahtaneet miehelle ollenkaan.

Nyt vain pitäisi päättää, että minkä värin valitsisi :)