Vauvavakuutus

Olimme päättäneet hyvissä ajoin, että tulemme hankkimaan vauvalle vakuutuksen sairastelujen varalta. Emme halua jonottaa sairaan lapsen kanssa julkisen puolen jonoissa ja päivystyksissä, vaan on mukava saada apua heti kun sitä tarvitsee.

Päätimme lähestyä kolmea suurinta vakuutusyhtiötä: Ifiä, Pohjolaa ja Tapiolaa. Tässä muutamia kokemuksia niistä. Hintoja en enää muista ulkoa, mutta muistaakseni niissä ei ollut suuria eroja näiden kolmen firman välillä. Ne taisivat kaikki olla enemmän tai vähemmän n. 300 paikkeilla per vuosi.

Pohjolassa saimme harmiksemme todella huonoa palvelua ja jätimmekin siitä asiakaspalautteen. Onneksi valituksemme käsiteltiin todella esimerkillisesti soittamalla perään, pyytämällä anteeksi ja jotain pientä hyvitystäkin saimme jopa tapahtuneesta. Sen sijaan heidän tuotteensa ei oikein vakuuttanut. Siellä vauvavakuutusta kutsuttiin "hoitokuluvakuutukseksi", ja omavastuuna he perivät 100 euroa per korvauskerta + 10% korvaussummasta. Kaikki kuitit pitää lähettää postissa ja jos ei halua tuota sataa euroa vähennettävän joka korvauspyynnöstä, on kuitteja jemmattava vuoden loppuun. Ainoastaan perimällä korvaukset kerran vuodessa voi päästä 1 x 100 euron omavastuulla (+10%).

If oli oma vakuutusyhtiömme ja tiesimme jo etukäteen, että todennäköisesti yhtiö tulee vaihtumaan, koska heidän vauvavakuutustuotteensa on keskustelupalstojen perusteella aika kuuluisa huonoudestaan. Siellä emme edes käyneet paikan päällä vaan sain tarjouksen puhelimessa, ja korvauspolitiikka vaikutti samalta kuin Pohjolassakin, eli omavastuu 100 euroa per korvauskerta + 10%. Lisäksi ikävä seikka oli, että vauvavakuutus muuttuu muutaman kuukauden iässä lapsivakuutukseksi ja tämähän on yhtiölle kätevä kohta rajata uuden vakuutuksen ulkopuolelle kaikki sitä ennen sattuneet sairaudet...

Valitsimme Tapiolan, josta tiesimme jo etukäteen että heillä on ilmeisesti markkinoiden paras vauvavakuutus. Kilpailutusrumba oli kauhea koska jouduimme käymään läpi kaikki meidän kodin vakuutukset korvaussummineen (yök) ja vertaamaan niitä oman vakuutusyhtiömme vastaaviin, mikä ei ikinä ole helppo urakka (siksiköhän olen lykännytkin sitä niin monta vuotta!). Vauvavakuutuksessa loistavaa oli se, että korvaushakemuksen voi tehdä netissä heti joka lääkärireissun jälkeen ja kuitteja ei tarvitse postittaa. Usein rahat ovat kuulemma tilillä jo parin päivän jälkeen. Omavastuu 100 euroa vähennetään vain eka kerralta ja muita lisämaksuja ei tule. Vakuutus jatkuu myös yhtäjaksoisena teini-ikään asti tai kunnes korvauskatto 50.000 euroa on saavutettu. Maksu myös halpenee kun ikää tulee lisää (tosin tämä pykälä oli varmaan muillakin yhtiöillä).

Valitettavasti niitä hintatietoja en tosiaan muista tarkkaan koska heitin heti muistiinpanoni pois kun kävi selväksi, että valintamme on Tapiola. Tosin tässä on vielä olemassa sellainen pieni jännitysmomentti, että vauvavakuutusanomukseni meni käsittelyyn eikä tullut heti voimaan, koska olen käyttänyt raskauden aikana lääkärin määräämää lääkitystä, eli siis tietysti kilpirauhasen vajaatoimintaan. Voisi kuitenkin olettaa, että se menee läpi koska mitään oikeita vaivoja ei vielä ole ollut joten minun pitäisi vaikuttaa suht kelpo asiakkaalta heidän silmissään. Jos tämä ei jostain syystä menisi läpi, en tiedä mitä tekisimme koska en missään nimessä kelpuuta Pohjolaa tai Ifiä noiden aiemmin mainittujen ehtojen takia.

Moni on kehunut Pohjantähteä koska heillä korvataan ainoana vakuutusyhtiönä maitokorvikkeet allergian osuessa kohdalle. Mitä olen ymmärtänyt, heidän muut vakuutusehtonsa sairauksien varalle eivät sitten ole yhtä kattavat kuin muilla. Emme kuitenkaan tällä kertaa ottaneet heitä kilpailutukseen mukaan, mutta kuka tietää jos Tapiola ottaakin ja hylkää meidän vakuutushakemuksen...?

Siinäpä infoa vauvavakuutuksista meidän kannaltamme. Vakuutusasiat ovat kuitenkin hyvin henkilökohtaisia ja oma valinta riippuu ihan täysin siitä mitä arvostaa. Meille oli tärkeätä se, että jos joudumme esim. korvien putkitukseen (á 1500 euroa) niin saamme siitä korvauksen heti eikä vuoden päästä, ja että korvausprosessi on muutenkin sujuva ja helppo. Pahoittelen tosiaan, ettei tämä vertailu ollut kovin kattava, mutta ehkä teillä lukijoilla on tähän jotain täydennettävää sellaisten varalta jotka vielä harkitsevat vakuutuksen ottamista...?

Miltä tuntuu kun meinaa tukehtua kiukkuun

Viimeisen parin viikon aikana olen huomannut muuttuvani Raivottareksi. Mahtavaa. Temperamenttia minusta on löytynyt aina, mutta viimeisen parin viikon aikana olen huomannut toimivani kuin persoonallisuushäiriöinen Jekyll & Hyde. Rauhallisina hetkinä kodin huomassa tai ystävien seurassa hymyilen kuin vähämielinen onnellisuuspillereitä popsinut (taikkapa yksinkertaisesti vain tuleva äiti!) ja silittelen tuon tuostakin massua puhellen vauvalle mukavia.

Mutta sitten ne toiset hetket.

Eräänä aamuna pari viikkoa sitten kun olin juuri päässyt työpaikalle, istuin työpöytäni ääressä ja huomasin suorastaan vapisevani kiukusta. Oli lähellä etten saanut aivan tolkutonta itkupotkuraivaria (yksin!), kunnes pysähdyin miettimään, että mikäs minua nyt aivan oikeasti kiukuttaa. Totesin, että mielialani koostui näistä asioista: aamun kiireessä pari lyhyttä poikkipuolisesti vaihdettua sanaa miehen kanssa, joku hukassa oleva asia, pari törttöä työmatkan varrella + muutama tympeä työsähköposti. Maata kaatavaa? No normaaliolosuhteissa ei todellakaan, mutta raskaushormoneiden vallassa tuntui kuin maailma pysähtyisi siihen paikkaan enkä saa happea kun niin vituttaa.

Toinen tapaus on eiliseltä, kun koko päivä tuntui menevän aivan pipariksi. Olin kamppaillut jo muutaman päivän erään todella vaikean työongelman kanssa ja se ei vain tuntunut ratkeavan. Normaalisti tuollaisissa tilanteissa sisuunnun entisestään, mutta nyt tunsin oloni lähinnä voimattomaksi ja avuttomaksi. Tähän päälle pari muuta helppoa mutta ärsyttävää työjuttua ja pari käytännön vastoinkäymistä, niin päivä oli pilalla. Tulin kotiin aivan hermorauniona ja lopun iltaa lapoin nassuuni namuja + muita herkkuja yrittäen vängällä piristää mielialaani. Viimeistään aivan hulvaton elokuva "Just Go With It" kirvoitti kunnon naurut, mutta sitten olikin jo nukkumaanmenon aika.

Totesin miehelle, että tämä hallitsematon raivoilu on aika hemmetin pelottavaa! Mies neuvoi ajattelemaan vauvelia sillä hetkellä kun oikein ottaa päästä, mutta vielä pelottavampaa on että se auttaa korkeintaan 5 sekuntia.

Rupesin ihan toden teolla miettimään, että pystynkö tosiaan tekemään töitä vielä seuraavat kolme kuukautta kun nyt jo on tällaista? Ongelmana ei ole kroppa, vaan hermot. Kirjoittaisiko se lääkäri sitten sairaslomatodistukseen, että "Hermot eivät kestä työntekoa --> sairaslomalle" :D :D

Apu-va. Onko kenelläkään muulla takana vastaavanlaisia kokemuksia? Eihän tarvitse odottaa synnytykseen asti, että tämä helpottaa, eihän?

RV 20+3: Oirepäivitystä ja totuttelua uutisiin :)

Niinkuin otsikostakin voi päätellä, täällä koitetaan totutella toissapäiväisiin uutisiin. Me oltiin niin asennoiduttu poikaan mutta että tuleekin tyttö, se on vähän eri juttu se :) Aloitin heti tiistaina sopeutumisen käymällä Prismassa vaaleanpunaisilla vaateostoksilla joten uskoisin tämän etenevän aika rivakkaa tahtia. Miehen kanssa olemme vuorotellen kysyneet toisiltamme että joko toisella on mennyt tajuntaan nämä uutiset, ja mieheltä on myös päässyt suusta aika timantteja kommentteja. Tässä niistä yksi:

"Voi paska, tajusin just, että munhan pitää aloittaa treenaamaan jo nyt että olen sitten hyvässä kunnossa kun tyttö tulee teini-ikään ja pitää valmistautua antamaan köniin turhan innokkaille poikaystäväkandidaateille..!"

Tämä on varmaan isälle se yksi pahimmista uhkakuvista: tulevaisuuden poikaystävät. Hui kamalaa sentään :D :D

Raskausoireista en ole kirjoitellut vähään aikaan, mutta toisaalta niissä ei ole ollut mitään erikoista mainittavaakaan. Nyt tilanne on vähän muuttunut, joten otetaanpas samalla katsaus niihinkin.

Pahenevat selkäkivut: näistä kärsin joka päivä ja erityisesti kävely tuntuu ilkeältä. Jos lähdemme miehen kanssa kävelylenkille, hyvä jos pystyn kiertämään läheisen puiston ympäri kunnes alkaa jomottaa ja pitää kädellä tukea selkää. En vieläkään tajua miten selvisin asuntomessuista, mutta ilmeisesti kohteet olivat niin kiinnostavia että unohdin kivut ;)

Suonikohjut: kyllä, luit oikein! Minulla on aiemminkin ollut jaloissa katkenneita pintaverisuonia mitkä eivät ole kovin kivan näköisiä, ja polvitaipeissa jotain pientä suonikohjujen tyyppistä, mutta eilen huomasin vielä ilkeämmän oireen. Jalan sivuun polven viereen on muotoutumassa aivan valtavan pitkä ja mojova suonikohju! Hitto. Googlasin aiheesta vähän tarkemmin ja toden totta, raskaus pahentaa suonikohjuvaivoja ja jos ne haluaa leikkauttaa, se kannattaa tehdä vasta kaikkien raskauksien jälkeen. Leikkaus, here I come in 7 years...

Rytmihäiriöt: jep jep, tällaisistakin kärsitään. Tässä parina päivänä olen ihmetellyt, kun erityisesti illalla sänkyyn mennessä levossa sydän saattaa välillä hypähdellä kummasti ja "muljahdella". Välillä se tuntuu ikään kuin jättävän lyönnin välistä ja sitten kohta pari kertaa nopeasti peräkkäin, aivan kuin ottaen vahingon takaisin. Onneksi nuo kohtaukset eivät kestä kauaa, mutta kyllä ne ovat ilkeän tuntoisia. Rytmihäiriöitähän ne ihan selvästi ovat ja googlettamalla sain selville, että se ei ole raskauden aikana kovin epätavallista (eikä vaarallista).

Minähän kuulostan ihan viisikymppiseltä tädiltä kaikkine näine vaivoineni :) Sanokaa nyt, että jollakin muullakin (ja mielellään alle 3-kymppisellä) on suonikohjuja ja rytmihäiriöitä...?

Jymy-yllätys!

Nyt on sitten rakenneultra takana ja vihdoin voi huokaista helpotuksesta: kaikki oli hyvin. Suuri kivi vierähti sydämeltä. Meitä molempia jännitti autossa niin paljon, että ihan mahanpohjasta kouraisi ja aivan uskomattomalta tuntui kuulla, että kaikki on todellakin varsin hienolla mallilla ja vauveli keskikäyrillä menossa niin mittojen kuin painonkin suhteen. Painoarvio oli n. 329 grammaa ja pituutta gynekologi arveli olevan 25 cm, mutta sitä oli vaikea sanoa tarkkaan koska Sintti oli koko ajan niin kippuralla :)

Mutta siis, eikun sukupuoliveikkailun tuloksiin! Tätä postausta kirjoittaessa arvailuja oli tullut 11 kappaletta ja niistä peräti 82% odotteli poikaa tulevaksi. Vain 18% oli tytön kannalla.

Mutta arvatkaapa mitä!

Meille tulee TYTTÖ!! :D

Tämä oli meille aivan super jymy-yllätys koska olimme olleet alusta asti aivan varmoja, että sieltä tulee pikkuinen poika ja olemme jopa kutsuneet vauvelia koko ajan valitsemallamme pojan nimellä. Raukkaparkaa on siis koko pienen ikänsä kutsuttu väärällä nimellä ;)

Nyt varmaan mietitte, että miten joku voi olla noin varma tulevasta lapsen sukupuolesta. En muista olenko selittänyt tätä blogissa aiemmin, mutta mieheni suvussa on sellainen ominaisuus, että sinne syntyy vain ja ainostaan poikia. Tämä juontaa juurensa suvussa aika kauas taaksepäin ja tästä todisteena on mm. mieheni isällä liuta veljiä ja kaikki heidän poikalapsensa eli mieheni serkut (niitä on paljon!). En ollut aiemmin kuullut tällaisen ilmiön olemassaolosta mitään, mutta pakkohan se oli uskoa kun niin paljon todistekappaleita on olemassa. Myöskin mieheni veli toivoi edes yhtä tyttöä mutta niinpä vain heilläkin on 2 poikaa.

Tästä syystä olen hiljalleen hyväksynyt ajatuksen siitä, että meille ei koskaan (mahdollisesti) tule tyttöä eikä ajatus pojasta ollut millään tavalla pettymys. Olenkin koko ajan sanonut miehelle, että minulle on aivan sama kumpi sieltä tulee kunhan se vain saisi olla terve. Toki tiesin, että IVF-hoidot saattaisivat "sekottaa pakkaa" mutta en pitänyt sitä todellisena vaihtoehtona :)

Kuulostaako huuhaalta? No, tällaisen "totuuden" kanssa miehen puolen suvussa on eletty vuosikaudet ja yksi jos toinenkin tulee putoamaan penkiltä kun kuulee tämän uutisen, hehheh. Me myös olimme todella yllättyneitä ja ällikällä lyötyjä. Samoin miehen vanhemmat kun saivat puhelun, että nyt tuleekin sukuun oikein naispuolista verta.

Kysyimme sukupuolta aivan ultrauksen loppuvaiheessa ja lääkäri varmisti vielä toiseen kertaan, että haluammeko todella kuulla sen. Sanoimme haluavamme ja kun hän vastasi "tyttö", luulin ensin kuulleeni väärin ja pyysin vahvistusta. Hän sanoi, että vaikka mistä kulmasta katsoo niin tytön sukupuolielimet sieltä hyvin selvästi näkyvät eivätkä ne muuksi muutu vaikka kuinka tarkistaa. Aluksi purskahdin nauruun, ja heti perään itkuun. Ihan oikeassa olitte, kun sanoitte että rakenneultra on tunteellinen kokemus ja ainakin minut se herkisti ihan täysin. Ei siis sukupuolen kuuleminen vaan kaikki se jännityksen purkautuminen ja onnellinen olo siitä, että lapsemme on kunnossa ja raskaudella on loistavat edellytykset jatkua tästä loppuun asti. Ja kyllähän tällainen ultrauskokemus vaan konkretisoi raskauden paremmin kuin mikään muu, ja viimeisenä pisteenä iin päälle se sukupuolen vahvistuminen.

Eilen pelottelin itseäni sillä 5 minuutin lääkärikäynnillä. Täytyy heti korjata sanomaani siltä osin, että ainakaan meillä kokemus ei ollut ollenkaan lyhyt tai hätäinen. Ajantajuni meni aivan sekaisin siinä tunnemyrskyssä, mutta sanoisin että ihan normaali 20-30 minuutin aika se oli. Lääkäri ultrasi tosi perusteellisesti, pysäytti kuvan vähän väliä ja otti eri ruumiinosista mittoja. Tämän jälkeen ihmettelen kyllä miten tuon kaiken tosiaan edes pystyy tekemään 5-10 minuutissa. Ehkä näillä tuttavillani oli vain sattunut pahimmanlaatuinen kiirepäivä ja lääkäri on yrittänyt hoitaa tuplamäärän potilaita samassa ajassa....

Mutta siis, täällä ollaan hyvillä mielin, onnellisina ja hiukan pöllämystyneinä. Hyvä Anonyymi, Mari ja osittain myös Jii oikeasta arvauksestanne!! :)

Huomenna jännät paikat: the Rakenneultra

Kiitos kommenteistanne edellisiin postauksiin ja pahoittelut hitaasta vastaamisestani! Vastaan kyllä aina, mutta nyt se laahaa hieman jäljessä. Ja kovasti tervetuloa uusille lukijoille, kiva kun liitytte mukaan! :)

Tänään sivupalkin pupu on juossut täyteen 20 viikkoa mikä tarkoittaa sitä, että tänään ollaan tasan puolivälissä. Se tuntuu aivan uskomattomalta asialta, mitä täytyy aina vähän väliä pysähtyä oikein miettimään ja hehkuttamaan :) Nyt tosin on jotain uutta jännättävää, sillä sain meidän ensi viikolle varatun rakenneultran aikaistettua huomiselle ja yhtäkkiä mieleen on hiipinyt kaikenlaisia vaivihkaisia pelkoja. Mitä jos vauvalla ei olekaan kaikki kunnossa? Entä jos siellä on jotain niin vakavaa että meille ehdotetaan raskauden keskeyttämistä jne jne. Se on minun vauva ja jo hurjan rakas tässä vaiheessa!

Vaikka noita pelkojakin välillä pyörii mielessä, niin huominen on varmasti samalla ihana kokemus ja kutkuttaa ihan ajatella, että huomenna tähän aikaan tiedämme onko meille tulossa tyttö vai poika :) Kuten moni muu odottaja, myös minä haluan laittaa pientä arvailuleikkiä pystyyn eli pistäkääs kommenttiboksiin veikkausta kumpi sieltä on tulossa! Lupaan kertoa lopputuloksen ;)

Muuten, meitä on varoiteltu, että meidän kaupungissa rakenneultra tehdään todella nopeasti. Moni tuttava oli mennessään varautunut ihaniin vauvan tuijotteluhetkiin kuten niskapoimu-ultrassa, eli n. 30 minuutin ultraukseen, mutta täälläpäin se kuulemma saatetaan sujauttaa ohitse jopa viidessä minuutissa. Tyyliin "housua ja paitaa alas, sängylle makaamaan, jassoo kaikki onkin aivan hyvin, onko kysymyksiä ai ei, no kiitos näkemiin!" Parempi varautua jo ennakolta siihen että se on sitten tosi nopea toimitus ja kysyä heti kun annetaan tilaisuus ettei vaan mitään unohdu :)

En malta odottaa meidän pikkuisen näkemistä jälleen!

Baby Fashion by Sintti, Vol II

Kävin läpi toista kassillista Sintin saamia vaatteita ja kuvailin samalla niitä mielestäni kivoimpia yksilöitä teillekin katseltavaksi.

Tämä übersöpö body on lahja ystäviltä ulkomaanmatkalta. Ihana! :)

Tikruhousut ovat perinnöksi saatujen vaatteiden ensimmäinen edustaja tässä postauksessa. Tykkään näistä tosi paljon, mutta nämä ovat aika jämäkät ja kokoa 68 cm. Mietin vain, että kuinkahan mukavat niitä on pikkuvauvan käyttää kun eivät ole kuitenkaan samalla tavalla pehmoiset kuin bodyt ja college-housut...

Kuva ei tee mielestäni oikeutta tälle ihanalle neuleelle, jota ei ole käytetty vielä yhtään! Kaupan laputkin kaikki tallella. Tämä on oikein ihanan uutuudenpehmeä käteen, ja luulen että tulemme käyttämään tätä monet kerrat :) Koko 74 cm eli saa odotella vähän aikaa ennenkuin käyttöpuuhiin päästään.

Vihreäharmaaraitaiset haalarit, kokoa 81 cm. Tosi ihanat, mutta vaikuttavat kovin kesäisiltä eli saapa nähdä tuleeko meidän lapsukainen olemaan sopivaan vuodenaikaan näiden käyttöiässä. Toivotaan...!

Ihanan pehmeät Henkkamaukan vaaleansiniset sammarihaalarit, kokoa 56 cm. Näitä ihan varmasti käytetään ja paljon!

Ja sitten, mitä laatikosta paljastuukaan....

...Tittidii...

.....

Upouudet ja käyttämättömät Conversen lenkkarit! Arvatkaa vaan, mistä näistä tarvikkeista mies on innostunut eniten ;)

Siinäpä kuvapläjäys taas tältä kertaa. Väreistä päätellen, kumman sukupuolen tulon luulette olevan "kätevämpää"..? Niinpä, kaikki vaaleansinistä ja poikien sävyä!! Jos tuleekin tyttö, niin joutuisimme urakalla vaateostoksille (mikä olisi tietenkin aivan KA-MA-LAA...) vaatevarastoja täydentämään :D

Ihanaa viikonloppua!

Maltofer - rautatabletit

Kuten aiemmin kirjoittelin, viime neuvolakäynnillä terkkari suositteli rautakuurin aloittamista alhaisen hemoglobiinin takia. Sain mukaan esitteen uudenlaisesta rautatabletista, jonka kanssa voi nauttia myös maitotuotteita eli käyttö on siinä mielessä tosi vaivatonta. Tämän tuotteen nimi oli Maltofer ja kun painelin apteekkiin sitä ostamaan, ilmeni että tuote on myöskin purutabletin muodossa eli mikä ainakin minun mielestäni lisää käyttömukavuutta huomattavasti.

Ainoa miinus oli tuotteen kallis hinta: 10 tabletin pakkaus maksoi peräti 15 euroa! Saatavilla oli myös isompi pakkauskoko, jonka hinta oli 30 euroa, mutta valitsin itse noista sen pienemmän.

Olen nyt käyttänyt Maltoferia kuuden tabletin verran ja valitettavasti täytyy todeta, ettei kyseessä ole minun henkilökohtainen suosikkini. Olisin ajatellut, että koska käyttö on niin helppoa, sitä mieluummin maksaakin vähän enemmän, mutta ei. Tuote on nimittäin muun muassa aivan uskomattoman pahanmakuinen! Ehkä tämän olisi voinut päätellä jo siitä, että kyseessä on tosiaankin rautavalmiste, eli ei siitä varmasti mitään karkinmakuista saa mitenkään, mutta kun se mönjä pitää huuhdella suusta joka kerta pureskelun jälkeen, en näe hirveätä eroa tavallisen tabletin rinnalla ;)

Jos jollakulla on vakavia nielemisongelmia pillereiden kanssa, niin sitten tätä varmasti kannattaa kalliista hinnasta huolimatta kokeilla, mutta luulen että minä palaan heti tämän pakkauksen jälkeen tavallisiin (ja halvempiin) tuotteisiin!

Tietääkö kukaan onko siitä mitään haittaa, jos ottaa rautatabletin juuri ennen nukkumaanmenoa...? Mietin nimittäin omaa maitotuotteiden käyttöäni, ja aika laillapa niitä kuluu tasaisesti pitkin päivää, ja miltei joka aterialla. Niiden välillä kun pitäisi olla 2h molempiin suuntiin.

P.S. Otin äsken tämän illan annoksen ja korjaan heti aiemmin sanomaani. Tabu ei ole ainoastaan pahanmakuinen vaan suorastaan kammottavan makuinen...brr! Onneksi ne ovat ihan kohta lopussa :D