RV 26+3: Neuvolakäynti & Streptokokki B

Flunssainen olo vain jatkuu ja päiväohjelmaan ovat tulleet mukaan parivaljakko nenäkannu & suolavedellä huuhtelu. Jälkimmäistä en ollut vielä koskaan aiemmin kokeillut, mutta eräs ystäväni vannoo sen nimeen ja on kuulemma saanut taltutettua monta flunssaa heti alkumetreilleen suolavettä käyttämällä. Hirveänmakuistahan se on, mutta jos siitä on apua niin menkööt :)

Torstaina kävin taas neuvolassa tsekattavana. Visiitti sujui kohtuullisen rutiininomaisesti, olisinkohan ollut siellä n. 15 minuuttia ja siinä ajassa saatiin kaikki hoidettua. Hemoglobiini oli 114, vauvan sydän tykytteli edelleen dopplerilla kuunneltaessa tavanomaiseen reippaan tahtiinsa ja painokaan ei ollut noussut tällä kertaa mitenkään kohtuuttomasti. Yhä pahenevista selkävaivoistani kerroin terkalle, mutta häntä ei tuntunut mitenkään erityisesti kiinnostavan. En oikein tiedä mitä odotin, sillä sairaslomaa en olisi vielä ottanutkaan, mutta ehkä tästä käynnistä jäi vähän sellainen tunne että saisinkohan jonain päivänä sitä edes vaikka saapuisin paikan päälle pää kainalossa...

Samoin kuuntelin hieman ihmeissäni terkan ja mukana olleen opiskelijan kommunikointia. Yhdessä toimenpiteen yhteydessä opiskelija sanoi, että häntä on nimenomaan koulussa neuvottu tekemään tällä tavalla, ja terkka vastasi, että eivät ne siellä koulussa tiedä...! Hmm?

Meillä oli neuvolakäynnin yhteydessä mielenkiintoinen keskustelu aiheesta Streptokokki B. Yritin löytää tästä jotain hyvää linkkiä tähän mukaan liitettäväksi, mutta en löytänyt oikein mitään muuta kuin nettikeskusteluja. Kannattaa siis googlettaa jos aihe kiinnostaa. Pähkinänkuoressa aihe menee suunnilleen näin (ja saa täydentää!): aika moni nainen on tietämättään Streptokokki B:n kantaja ja tavallisesti se ei aiheuta mitään toimenpiteitä, paitsi ellei nainen satu olemaan raskaana. Jostain syystä neuvoloissa ei seulota tätä bakteeria, vaikka synnytyksen yhteydessä se saattaa tarttua äidistä vauvaan ja aiheuttaa lapselle vauvaikäisenä vakavan tulehduksen (esim. keuhko-, veri- tai aivotulehdus). Jos bakteerin olemassaolo saadaan raskausaikana selville, sen tarttuminen synnytyksessä vauvaan voidaan ehkäistä yksinkertaisesti antamalla äidille synnytyksen yhteydessä antibiootteja.

Ystäväni sai tietämättään puolivahingossa kuulla olleensa Streptokokki B:n kantaja sattuman kautta, sillä noin kaksi kuukautta ennen vauvansa syntymää hän joutui sairaalaan ja komplikaatioiden takia oli olemassa iso riski, että vauva olisi otettu ennenaikaisesti pois. Ystävästäni otettiin lukemattomia verinäytteitä ja häntä testattiin erilaisten tautien varalta, ja hänen tietämättään myös kyseisen bakteerin osalta. Sairaalareissu onneksi päättyi onnellisesti ja vauva sai jäädä kohtuun vielä kasvamaan, mutta testien yhteydessä elimistöstä löytyi Streptokokki B, minkä johdosta se merkittiin sairaalan papereihin ja sen perusteella kätilö tiesi antaa ystävälleni antibioottitipan. Kaikki tämä selvisi hänelle itselleen vasta synnytyksen jälkeen ja hän ehti säikähtää perusteellisesti, sekä tarkkaili lastaan varmaan kuukauden ajan sen jälkeen erilaisten tulehdusoireiden varalta.

Se, mitä tästä itse opin, oli että haluan ehdottomasti tarkistuttaa olenko minä tuon samaisen bakteerin kantaja, sillä ennaltaehkäisy on niin helppoa mutta jos lapsi sairastuisi vakavasti, sillä voisi olla kuolemanvakavia seurauksia. Niinpä otin asian neuvolakäynnillä puheeksi, mutta terkan mukaan heitä on neuvolassa nimenomaan kielletty seulomasta Streptokokki B:tä. Lisäksi terkan tiedot aiheesta olivat selvästi puutteelliset, ja minä itse tiesin paremmin mitä seuraamuksia sen havaitsemista jättämisestä voi olla. Mukana ollut opiskelija oli myös kuullut aiheesta ja tuki tätä tietoa. Sovimme terkan kanssa, että seuraavalla lääkärikäynnillä tiedustelemme lääkäriltä, suostuuko neuvola tekemään testin vai menenkö minä yksityiselle ja maksan tutkimuksen itse omasta pussistani. Siihen olen täysin valmis sillä haluan ehdottomasti asiaan varmistuksen.

Suosittelen joka ikistä raskaana olevaa lukijaa pyytämään omaa neuvolaansa tarkistamaan oletteko Streptokokki B:n kantajia. Kyseinen testi pitäisi saada automaattiseksi kaikille odottajille.

Kertokaa ihmeessä jos teillä on aiheesta kokemuksia!

Daddy Survival Package

Tein viime yönä jotain todella tyhmää. Aamuyöllä heräsin kuumissani ja päätin avata ikkunan ihan pikkuisen vain loppuyön ajaksi raolleen, jotta ilma raitistuisi. No, raitistuihan se ja vähän liikaakin! Aamulla heräsin kurkku lievästi karheana ja hiljalleen siinä aamupäivän aikana alkoi pärskiminen, niistäminen ja aivastelu. Iltapäivästä kuvioihin mukaan tuli päänsärky ja uuvutus, eli vähän pahalta näyttää...

Nyt täytynee viettää viikonloppu vähän rauhallisemmissa tunnelmissa kuin alunperin ajattelin, ja koittaa ennaltaehkäistä tulevaa tautia sikäli kun se vielä on mahdollista.

Näiden kurjisteluajatusten sekaan vähän jotain positiivista. Vietimme tässä taannoin miehen kanssa hääpäivää ja tässä kurkkaus hänelle antamaani hääpäivälahjaan: Daddy Survival Package :).

Innoitusta tähän sain Pinkiltä Pingviiniltä, joka antoi omalle miehelleen kesäkuussa samantyyppisen lahjan. Kiitos Pingu! (klikkaa linkkiä ja pääset katsomaan hänen postaustaan aiheesta)

Meidän pakettiin päätyivät seuraavat asiat:

- Henkkamaukalta suloinen body tekstillä "I love Dad"

- tölkki Redbullia, joka väsytyksen hetkellä antaa siiiivet...!

- levy Fazerin lempisuklaata

- korvatulpat

- tulitikkuja silmiin

- kumiset siivoushanskat siltä varalta että kakkavaipan vaihtoon tarvitaan järeämpiä apuvälineitä

- hengityssuojain samasta edellämainitusta syystä

- miehen toivoma CD

- It's a Girl - sarjakuvakirjanen

- paketti Paracetamol-päänsärkylääkettä

- Multivita - poretabletteja

Mies oli todella otettu ja onnellinen tästä lahjasta. Hänen mielestä tuo body oli niin mahtava, että aika pian tuon jälkeen hän oli piipahtanut Stockmannille ja ostanut sieltä minulle pienen valkoisen paidan, jossa luki "I love Mum" :)

RV 26: Sokerirasitustesti

Nyt se on sitten ohi, sokerirasitustesti nimittäin. Kokemuksena se ei ollut varsinaisesti paha, mutta ei mikään miellyttäväkään mitä kovin mielellään säntäisi toistamaan.

Aikani oli klo 7:25 aamulla laboratoriossa ja ihan ensiksi sormenpäästä otettiin verinäyte. Se tuntui olevan kunnossa, joten sen jälkeen otettiin oikea verinäyte kyynärtaipeesta ja sitten sainkin lipittää kokiksen näköisen litkun. Siihen puuhaan oli varattu aikaa 5 minuuttia, mutta taisin suoriutua siitä jopa vähän nopeammin, koska ilmeisesti siinä janoisessa olotilassani juoman alas saamisessa ei ollut suurempia ongelmia.

Tämän jälkeen piti istua tunti, kunnes oli seuraavan verikokeen vuoro. Se ei mennytkään yhtä sujuvasti kuin ensimmäinen, sillä taas kävi niin kehnosti, että oikeasta kyynärtaipeesta ei tullutkaan yhtään verta! Byääh. Se kävi kipeää ja hyöty = nolla. Ei siis auttanut kuin vaihtaa kättä ja kokeilla uutta suonta, mistä onneksi näyte saatiin nopeasti. Sitten taas oli vuorossa tunti istumista minkä jälkeen otettiin viimeinen verinäyte.

Kaikista vaikeinta minulle oli istua siellä labrassa pari tuntia juomatta yhtikäs mitään. Kysyin yhdeltä hoitajista, että oliko sallittua juoda yhtään vettä kokeen aikana mutta vastaukseksi tuli tiukka ei. Kyllähän sen ajan jotenkin sai kulumaan, varsinkin kun ei tarvinnut puhua yhtään, mutta kokeen päättymisen jälkeen vettä upposikin todella paljon, ja muutenkin päivän aikana olen ottanut vahinkoa takaisin parhaan kykyni mukaan. Kyseessä ilmeisesti joku takautuva jano ;)

Syömättä olo meni yllättävän hyvin. Söimme aika tuhdin aterian eilen illalla melko lähellä syöntikiellon alkua ja menin aikaisin nukkumaan. Labrassa juotu sokerilitku myöskin korvasi ruokapuolta. Joka välissä hoitajat muistivat kysyä, että huimaako tai onko huono olo, mutta aina vastasin kieltävästi. Vasta siinä vaiheessa kun lähdin kävelemään labrasta autolle, rupesi hieman naurattamaan kun askel hoiperteli aivan lievästi. En siis ollut selvinnyt kokeesta täysin oireetta. Samoin loppupäivä meni vähän sumuisissa olotiloissa, lähinnä jonkin pääkivun tapaisen olotilan kourissa joka onneksi parin teekupillisen ja kotiinlähdön myötä helpotti.

Mutta, ohi on!! Pitäkää pliis peukkuja pystyssä että saan puhtaat paperit :)

Mitenkäs teillä muilla on sokerirasitukset sujuneet?

Kuinka A-kupin tytöstä tuli D-kuppilainen

Totta se on, täällä on siirrytty "parhaaseen D-sarjaan"! Hypätty niinsanotusti 3 pykälää ylöspäin. Näin ollen omistan siis elämäni ensimmäiset D-kupin rintsikat eivätkä ne tunnu yhtään liian isoilta ;) Hassua kyllä myös ympärysmitta on kasvanut 75 sentistä 80 senttiin, ja edelliset tuntuivatkin välillä niin napakoilta että melkein henkeä ahdisti. Nyt on taas helppo olla kun on sopivankokoiset liivit päällä!

Sen verran sanon kyllä, että ei D-kupin tytöillä välttämättä ole helppoa liiviostoksilla kun yllättävän harvasta sarjasta löytyi noin isoa vaihtoehtoa, mikä oli minulle yllätys koska eihän tuo koko nyt mitenkään harvinainen ole. Itse menin ostamaan mustia mutta kissanviikset, jouduin nappaamaan aivan eriväriset koska ne olivat ainoat jotka sopivat niistä parista hassusta olemassa olevasta vaihtoehdosta ;)

Samoin tässä eräänä päivänä kävin uimapukuostoksilla, koska tarkoitus olisi näin syksyn päälle siirtyä uimahallin puolelle kuntoilemaan. Tämä ostosreissu oli positiivinen yllätys, koska löysin kivat ja muodikkaan malliset uikkarit varsin kohtuuhintaan! Tiesittekö te, että Mamalicious myy myös uimapukuja? Halvalla pääsin, sillä tämä ostos kustansi vain n. parikymmentä euroa ja sillä pärjää varmasti raskauden loppuun asti.

Huomenna joudun piikitettäväksi sillä aamulla on vuorossa sokerirasitustesti :( Rupesin miettimään, etten tainnut saada siitä mitään lähetettä tai ohjetta, mutta ehkä homma tosiaan on sitten aivan suoraviivaista: ei ruokaa eikä juomaa 12 tuntiin ennen testiä. Syöminen nyt vielä menee, mutta tällä nykyisellä vedenkulutuksella tulee olemaan vaikeaa, ja suussa taatusti Saharan autiomaa. Jaiks.

P.S. Ne Kelan paperit odottaa edelleenkin...! Tänään pistän kyllä toimeksi, aivan varmasti...

RV 25+1: Ei paljon uutta auringon alla

Täällä ollaan ihan hengissä ja pahoittelut pitkäksi venähtäneestä tauosta. Pingu taisikin jo huhuilla :) Kävin viime viikolla aika rankanpuoleisella työmatkalla ja olin sen jälkeen aivan ryytynyt useamman päivän ajan, kyllä huomaa että voimat eivät ole aivan entisenlaisensa! Onneksi tämä oli viimeinen työmatka tätä laatua.

Lisäksi viime päiviä on leimannut eräänlainen yleinen väsymys ja saamattomuus. Ehkä näin ilmojen viilenemisen myötä olen orientoitunut täysillä syksyyn ja haluaisin vain kotikissana käpertyä sohvannurkkaan ja nauttia rauhallisista illoista höyryävän kaakaomukin kera. Tänäänkin jouduin oikein patistelemaan itseäni urheilemaan sillä olisin paljon mieluummin tullut töistä suoraan kotiin. Valitettavasti työssä on myös todella hektistä joten nyt on jaksettava rutistaa pahimman ajan ylitse. Siitä tulikin mieleeni, että ehkä tästä väsyneisyydestä voisi päätellä, että hemoglobiini on edelleen vähän turhan alhaalla, sillä hyvästä päätöksestä huolimatta en ole onnistunut aina ottamaan kahta pilleriä päivässä jos lounasaikaan tulee nautittua maitotuotteita. Syytä olisi petrata sillä tällainen vetämättömyys ei ole kivaa.

Lohduttaudun ajatuksella, että enää 9,5 viikkoa töitä jäljellä miinus yksi lomaviikko :) Sen jälkeen onkin runsaasti vapaa-aikaa (kunnes vauva saapuu) eikä juurikaan mitään pakollisia velvoitteita (muita kuin synnyttäminen, hah).

Viime aikoina olen myös...

...hyvästellyt vesirajan ja odotan milloin on varpaiden vuoro.

...vältellyt jo viime kerralla neuvolasta saatuja Kelan papereita jotka tuijottavat minua syyttävästi hyllyn reunalta.

...tuntenut ensimmäisen kipeähkön potkun jonnekin oikealle alas.

...ryhtynyt jännäämään ensi viikon alussa koittavaa sokerirasitustestiä.

...todistanut lähipiirissäni yhtä keskenmenoa ja yhtä IVF-hoitoa.

...muistanut mainita miehelle joka päivä, että eikö voisi jo olla marras- tai joulukuu että vauva olisi pikemmin täällä :)

RV 24+1: Masukuvaa ja -päivitystä

Tässäpä viimeisin masukuva viikolta 24 + 1. En voi uskoa että nyt on jo menossa kahdeskymmenesviides raskausviikko! Tykkään masustani ihan hirmuisesti ja olen ihan vakuuttunut, että nyt on menossa paras aika raskaudesta, siitä syystä että se näyttää ihan raskausmasulta mutta on vielä sopivan kompakti ja pieni joten liikkuminen on vielä helppoa. Lisäksi se näyttää vielä söpöltä ja pieneltä vaatteet päällä :)

Meidän pikkuneidillä oli eilen mahdottoman vilkas päivä. Aamupäivästä alkaen vatsassa oli menossa tasainen mylläys ja iltapäivällä piti jo soittaa miehelle, koska näin ihan selvästi kuinka jotain pieniä ruumiinjäseniä koitettiin tunkea mahanahasta lävitse :) Illalla nukkumaanmennessä tulikin sitten koettua vuosisadan jumpat. Mies oli olohuoneen puolella ja minä makoilin sängyssä lueskellen lehteä kunnes tunsin, että nyt jotain alkaa ihan toden teolla tapahtua. Huusin miehen paikalle katsomaan ja siinä samassa tuntui ja näkyi aivan valtava muljahdus heti navan alapuolella! Oli pakko nauraa ihan ääneen :) Miten on edes mahdollista että joku voi tulla sieltä niin paljon ulos ilman että mikään menee rikki?

Ja taas tapahtui sama kuin aina ennenkin: kun mies ryhtyi videokuvaamaan liikkeitä, ne vaimenivat ihan silmissä ikään kuin vauveli olisi tiennyt että häntä tarkkaillaan.

Mutta nuo liikkeet ovat kyllä ihan parhaita :) Ne ovat niin hellyttäviä eikä niiden katseluun väsy koskaan.

Näiden viimeisten päivien salikäyntien aikana olen punninnut itseäni säännöllisesti kuntosalin vaa'alla. Siinä tajusin, että olen vetänyt omasta painostani vähän väärät johtopäätökset. Ai mitenkö? No olen verrannut kahden eri vaa'an lukemia toisiinsa, d'oh. Lähtöpainoni poimin kuntosalin vaa'alta ja jatkopunnitukset on tehty neuvolan vaa'alla joka ilmeisesti näyttää luontaisesti vähän enemmän. Nyt kun vertasin kuntosalin vaa'an lähtölukemaa tämän päivän lukemaan, on painoa tullut lisää 8,5 kg. Ei paha. On se ainakin parempi kuin se 10 kg jonka luulin hankkineeni :)

Baby Belt - tukivyö

Eilen kävin ostamassa vihdoin tukivyön. Se on ollut ostoslistalla jo jonkin aikaa, mutta vasta perjantaina pääsin niitä katsastamaan ja eilen kävin sitten omani hakemassa kaupasta pois. Tukivyö maksoi n. 45 euroa ja säikähdin ensin hieman korkeahkoa hintaa, koska eräs ystäväni kertoi ostaneensa yhdenlaisen version toisesta liikkeestä vajaaseen puoleen hintaan. Piti lähteä sitten vielä katsastamaan muuta kaupungin tarjontaa, mutta päätös osoittautuikin loppujen lopuksi helpoksi kun sitä toista liikettä ei enää ollut edes olemassa!

Tukivyö on tällainen Anita maternity Baby Belt. Valitsin saatavilla olevasta mustasta ja valkoisesta jälkimmäisen, koska ajattelin sen käyvän ehkä vähän paremmin kaikenväristen vaatteiden kanssa. Kuten kuvasta näkyy, tuohon vähän lantion yläpuolelle tulee vyöosa ja sen päälle tuollainen pehmeämpi "masupussi". Kapistus tuntui yllättävän mukavalta päällä, mutta en ole vielä päässyt käyttämään sitä tositoimissa, eli nähtäväksi jää kuinka paljon tilaa se vie esim. farkkujen alla. Eilen kun sitä testailin, huomasin yhden ei-niin-kivan ominaisuuden: se puristaa jenkkakahvat "mukavasti" esille paidan alta ;)

Noh, mutta mitäpä sitä ei kestäisi jotta selkä saadaan kuntoon! Huomenna tuote lähtee käyttöön ja työpäivä aikana viimeistään selviää lopullinen käyttömukavuus.

Löytyykö teiltä kaapista tätä samaa vyötä ja mitä olette tykänneet?

Pakko vielä lisätä loppuun, että olen todella ylpeä itsestäni. Tällä kuluneella viikolla olen käynyt kahdesti salilla ja tehnyt koko joukon selän hyvinvointia parantavia liikkeitä. Lisäksi olen ollut tosi aktiivinen ja ollut paljon liikkeellä, mm. kävellen. Herkuttelua en ole ihan täysin pystynyt karsimaan pois, mutta eihän sitä kaikkea voi kerralla muuttaa ja tuo liikunnan lisäys on jo tässä vaiheessa enemmän kuin sata jänistä. :) Toivon todella hartaasti, että tällä kombolla (liikunta + tukivyö) selkä lopettaa vihoittelunsa ja pystyisin sietämään edes sen työviikon verran istumista!