RV 18+4: It's a Boy!

Pahoittelen pitkäksi venähtänyttä blogitaukoa. Ensin iski joku tyhjästä tullut raskausväsymys ja makoilin illat reporankana sohvalla, minkä jälkeen puolestaan sain vuosisadan flunssan jonka voi saada tietysti vain silloin kun on raskaana tai imettää, eli kun ei pysty ottamaan tarpeeksi lääkettä tautia selättääkseen. Nyt sekin on muuten koettu kun 2 vanhempaa on yhtä aikaa kamalassa kuumeessa mutta yksi pieni lapsukainenkin pitäisi saada hoidettua. Eipä tule ikävä sitä pöpöä!

Kuten varmaan otsikosta arvasittekin, olimme uteliaita emmekä malttaneet odottaa rakenneultraa vaan kävimme erikseen tsekkauttamassa sukupuolen. Siellä on varmuudella poika, sillä tyyppi ei voinut olla esittelemättä moneen kertaan sukukalleuksiaan erityisesti ultran alkupuolella ;) Jopa mekin maallikot näimme sen. Hymyhän siinä levisi korviin saakka kun tämän kuulimme, ei siksi että olisimme erityisesti toivoneet poikaa vaan siksi että tämä jotenkin konkretisoi ja kruunasi koko raskauden. Molempi parempi, mutta on hauskaa päästä kokemaan sitä toistakin sukupuolta olevan jälkikasvun hoivaamista ja kasvun seuraamista :)

Jos niskapoimu-ultrassa poitsu oli 3-5 päivää edellä niin nyt siihen oli tehty vielä lisää välimatkaa, lukema taisi olla muistaakseni n. 8 päivää. Ei sieltä siis mitään pikkuista vauvaa ole taaskaan tulossa! Samaa mieltä oli myöskin ultraajatäti, mutta lohdutteli että ultrastakin huomasi että pienokaisella oli erityisesti todella pitkät (ja voimakkaat) jalat joten pituusgeenejäkin on luvassa. Kasvu saattaa vielä tasoittua raskauden puolivälin jälkeen.

Mahan kasvu on ihan hillitöntä, mielestäni näytän siltä kuin viikkoja olisi jotain 20+ eikä alle puolenvälin. Nyt on turha kuvitella enää käyttävänsä muita kuin mammahousuja, mutta onneksi niitä, samoin kuin muitakin äitiysvaatteita löytyy jo mukava arsenaali. Viime raskaudessa onnistuin pitämään raskausarvet loitolla ihan täysin joten myös tällä kertaa tilasin putelin Thalgon Stretch Mark Creamia. Olen vedellyt kyseistä tuotetta vatsanahkaan noin kolmen viikon ajan eikä vielä ole ilmennyt mitään kutinaa tms, joten toivotaan että se tepsii. Kyseessä on erittäin rasvainen tuote joten se soveltuu varsinkin kuivalle iholle loistavasti.


Viime viikolla oli neuvola, jossa ilmeni että hemoglobiini oli suorastaan romahtanut. Lukema oli 108, joten ei ihmekään että taas viimeisen parin viikon ajan olen ollut ihan puhki. Olisi pitänyt tajuta se jo ennakkoon, sillä vielä en ollut ruvennut ottamaan rautavalmisteita koska edelliset lukemat olivat olleet niin hyviä. Nyt siis otetaan päivittäin lisärautaa, minkä ajoittaminen ruokavalioon ei olekaan ihan helppo homma sillä niin monella aterialla tulee käytettyä maitoa tai teetä, jotka molemmat estävät raudan imeytymistä. Ehkä parhaimman rakosen olen löytänyt myöhäisillasta jonkin aikaa iltapalan ottamisen jälkeen ja silloin siis koitan vältellä maitotuotteita.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

P.S. Luulenpa, että lähiaikoina on ihan pakko ostaa muutama ihanainen poikamainen vauvanvaate...eikös se ole hyvä aloittaa varustelu hyvissä ajoin niin ei tule kiire ;)

RV 13+3: Tunnelmia keskiraskauteen siirryttäessä

Takana on vauhdikas työviikko johon kuului myös etukäteen pelätty työmatka, josta taisin kirjoitellakin. Olen nähtävästi harjaantunut raskauden peittelijä, sillä mielestäni se sujui suorastaan loistavasti enkä saanut osakseni ihmetteleviä katseita tai kyselyjä :) Olin suunnitellut työasut huolellisesti etukäteen ja niistä oli paljon apua. Lisäksi koska aikaa vietettiin paljon istuen, erilaiset kansiot ja vihot vatsan edessä auttoivat, samoin eteenpäin kumartuvat asennot joissa neuletakki peitti masunalun sivultapäin.

Alkoholiakin tarjottiin, ja otin kaikki lasilliset vastaan siemaillen niistä vain näennäisesti, eli nielaisemalla ainetta satunnaisesti korkeintaan pikkurillin pään verran. Vajaat lasit olikin sitten helppo "unohtaa" johonkin pöytään ohikävellessä.

Ihmeelliseltä tuntuu, että raskauden ensimmäinen kolmannes on nyt ohi ja eletään neljättätoista raskausviikkoa. Voin todellakin allekirjoittaa sen, että toisessa raskaudessa maha kasvaa paljon nopeammin, erityisesti iltaa kohden se näyttää todella kookkaalta päivän syömisten jälkeen! Katsotaan kauanko pystyn enää harjoittamaan tätä salailua, sillä jos tähän asti on ollut miettimistä sen kanssa, nyt homma alkaa muuttua suorastaan vaikeaksi.

Kadonneen sykkeen metsästys sai palkkionsa loppiaisena, ja ihanainen TsuhTsuhTsuh löytyi hyvin alhaalta parin minuutin skannailun jälkeen.

Ihanaa, enää noin 4 kk:tta töitä jäljellä ja sitten alkaa kesäloman siivittämänä äitiysloma! :)

RV 12+4: Niskapoimu-ultran kuulumiset + jatkopohdintoja

Kävimme torstaina niskapoimu-ultrassa ja vaikka kauhu meinasi saada minusta yliotteen juuri ennen ultralaitteen asettumista vatsalleni, löytyi sieltä suureksi helpotuksekseni varsin eloisa ja hyvävointinen pikku möttönen :) Aluksi tyyppi veteli tyytyväisenä sikeitä, mutta heräsi hyvin pian, sillä ilmeisesti toimitus hieman häiritsi hänen unosiaan. Kaikki tärkeät jutut saatiin mitattua heti alussa ja pikkuisen pää-perämitta oli 6,1 cm ja jalkoineen n. 8-9 cm. Siinä vaiheessa kun tuli kaikista oleellisimman mittauksen paikka eli niskaturvoke, mokoma päätti heittää vähän haastetta peliin ja rupesi pötköttelemään pääsääntöisesti selkä ultralaitteeseen päin. Näin ollen ultraaja joutui hakemaan sitä todella pitkään, mutta emme olleet huolissamme sillä osittaisten mittaustulosten perusteella se näytti kuulemma aivan normaalilta ja onneksi lopullinen tulos sitten varmisti asian, kun mitta vihdoin saatiin otettua.

Ylimääräinen odottelu ei ainakaan haitannut minua, sillä ehdimme jutella kaikenlaisista asioista ultraajan kanssa kunnon mittoja odotellessa, ja hän neuvoi ihan samaa kuin moni teistä edellisessä postauksessa: kotidopplerin kanssa sykkeen löytäminen näin varhaisilla viikoilla on aika haastavaa sillä kotilaitteet ovat heikkoja ja edellyttävät, että laite on kohtisuoraan sikiön päällä. Näin ollen sitä kannattaa etsiä mahdollisimman laajalta alueelta ja eritoten sieltä vesirajan tuntumasta, minne en siinä vaiheessa ollut vielä ymmärtänyt mennä. Sykettä en siltikään ole vielä onnistunut löytämään, mutta kukaties tänä iltana meitä onnistaa!

NP-ultrassa siis kaikki näytti oikein hyvältä. Yksi asia minua kuitenkin jäi hieman askarruttamaan, nimittäin pikkuinen on tällä hetkellä +4 päivää kehityksestä edellä (mutta laskettua aikaa ei korjata, mm. siksi että hedelmöityksen ajankohta tiedetään tarkkaan) ja rupesin heti miettimään, että minkälainen jättiläisvauva sieltä on taas tulossa...Muistan vielä sen urakan kohtuullisen tuoreena mielessä, kun punnersin Sinttiä tuntikaupalla ulos ja kuinka kauan sen "lopputuloksen" tikkaaminen kesti, puhumattakaan itse fyysisestä paranemisesta. En tiedä onko vielä tässä vaiheessa liian aikaista ryhtyä neuvolassa puhumaan sektion mahdollisuudesta, mutta toisaalta olisi mukava jos se saataisiin kirjattua mahdollisimman varhain tietoihini ylös, että tällaista olen pohtinut koko raskauden ajan.

Sektiossa huolestuttaa se, että kyseessä on oikea leikkaus ja että siitä toipuminen on hidasta. Lisäksi kyseessä on kesäaika jolloin Neiti S ei ole edes päiväkodissa joten miten pärjäisin hänen kanssaan päivät nostokyvyttömänä ja toipilaana, vaikka mies olisikin kotona ensimmäiset viikot. Toisaalta muistan vielä kuinka hirveän uupunut olin alatiesynnytyksestä koska se vei todellakin kaikki voimani...

Mietin, että maksan vaikka loppuvaiheessa itse pari ylimääräistä ultraa, jossa seurataan tarkkaan pikkuisen koon kehitystä ja eritoten myös pään kokoa. Jos nämä yhdessä vaikuttavat erityisen kookkailta, saattaisin ajaa voimakkaammin sektioasiaa. Sintillähän oli sekä reilusti painoa että suuri pää + tämän lisäksi hän päätti jyrätä tiensä ulos käsi poskella...

Tällaisia täällä pohditaan näin pitkän viikonlopun kunniaksi. Tosin sanottakoon, että en ole vielä kovin huolissani (mistään) sillä jalat ovat hiljalleen alkaneet saada ilmaa alleen kun olen ryhtynyt leijailemaan pää kohti pilviä. Niin helpottunut olen hyvistä uutisista ja alan uskoa, että tämä kaikki kantaa loppuun asti! Perjantaina jopa yllätin itseni taas hymyilemästä hömelösti kesken työpäivän, kun muistelin pikku nyrkkeilijän kuvaa ultraajan näytöltä :)

Ihanaa, heinäkuussa meille syntyy VAUVA!

RV12: Mammavaatteiden päivitystä ja NP-ultran odottelua

Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille lukijoille! Ja näin uuden vuoden vaihtumisen kunniaksi täyteen pyörähti myös 12 raskausviikkoa, hurjaa. Odotimme kuin kuuta nousevaa, että saisimme ystävillä lainassa olleen dopplerin takaisin, mutta se kirottu vehje ei anna meille kuuluviin sykettä vaikka kuinka yrittäisimme. Olen koittanut joka puolelta navan ympäriltä, mutta joko paikka on väärä tai sitten pikkuinen on vielä niin syvällä sisuksissa että tuollainen heppoinen kotilaite ei saa sykettä kiinni. Laitteen ohjeissa sanotaan, että 12 raskausviikosta alkaen sykkeen pitäisi kuulua, mutta sanamuoto on aseteltu englanniksi niin, etten voi olla ihan varma onko kyseessä 12. vai 12+ raskausviikko.

Huomenna meillä on kauan odotettu niskapoimu-ultra, johon tuskin maltan odottaa pääseväni sillä tosiaankin olisi ihanaa taas pitkästä aikaa nähdä että kaikki on hyvin.

Heti joulunpyhien jälkeen suuntasin alennusostoksille ja hankin sieltä itselleni pari kassillista uusia vaatteita. Teemana oli "Kuinka parhaiten peittää kasvava raskausmaha" ja siihen liittyen tulikin tehtyä todella hyviä löytöjä. Etsin oikein ajan kanssa netistä etukäteen hyviä vinkkejä siihen, minkälaiset vaateratkaisut auttaisivat tässä parhaiten sillä vatsa kasvaa kohinalla. Tässä niistä muutama ainakin omalle vartalotyypilleni sopiva vaihtoehto:

- trikoopaita + kietaisuneuletakki
- paitapusero + neuletakki
- mekko, jossa vatsan kohdalla sopiva leikkaus + jalkoihin saappaat
- kaulaan runsaita (rengas)huiveja, jotka kiinnittävät huomion pois vatsan seudulta
- puseroita/tunikoita, joissa voimakkaita (vino)raitoja tai kirjavia kuvioita vähintään keskivartalon alueella

Jos joku ihmettelee, miksi olen valmis näkemään näin paljon vaivaa asian salaamiseksi, se johtuu siitä että meillä on työpaikalla menossa voimakas murrostilanne minkä johdosta raskauden julkituleminen tässä vaiheessa saattaisi vaarantaa oman työpaikkani (kyllä, kaikista laeista tms huolimatta!). Jos saan pidettyä raskauden omana tietonani vielä tammikuun ajan, se helpottaa kuvioita huomattavasti. Kaiken tämän päälle joudun lähtemään ensi viikolla työmatkalle, jossa tulen olemaan hyvin paljon tekemisissä yrityksemme johtoportaan kanssa ja hieman jännittää, tulenko paljastumaan vai en. Onneksi tuolta ostosreissultani löysin erittäin fiksuja työvaatteita jotka hyvin kannettuna pystynevät salaamaan kasvavan masun vielä hetkisen aikaa.

Huh, mitä veivaamista kun toisaalta vain haluaisi jo kuuluttaa hyvät uutiset kaikille...!

Ostosreissun jälkeen tein vaatekaapissani perusteellisen inventaarion ja laitoin pois kaikki jo pieneksi käyneet vaatteet, ja kaivoin säilytyksestä edellisen raskauden aikaiset kamppeet. Olen iloinen, että tulin pitäneeksi kaiken, sillä kätköistä paljastui jo unohdettuja aarteita joiden avulla perusvaatevarasto on jo todella hyvällä mallilla. Farkkuja löytyi todella monet, mutta osa niistä on ihan valtavia vielä tässä vaiheessa. Tämä johtuu tietysti siitä, että paino karttui silloin ihan hirvittävää vauhtia enkä mitenkään olisi pärjännyt samoilla housuilla alusta loppuun saakka...ihan kateellisena kuuntelin erästä ystävää, joka vastikään kertoi ostaneensa raskauden alussa 2 mammahousut ja käyttäneensä vain niitä koko raskauden ajan ;) Siinäpä itsellekin tavoitetta!

Raskausoireet tällä hetkellä pitävät sisällään lievää väsymystä (joka siis ei ole mitään verrattuna siihen alkuraskauden uupumukseen!), ärsytysherkkää luonnetta (mies on edelleen tätä mieltä) ja hillittömällä tavalla kasvavaa etuvarustusta. Jos pitäisi verrata, en oikein tiedä kumpi on voitolla: vatsa vai rinnat. Todennäköisesti jälkimmäiset, sillä olen jälleen kasvanut A-kupista C-kuppiin ja nyt ollaan sentään vasta ensimmäisellä kolmanneksella, huhhuh. Kuulostaa siis hyvin samalta kuin Sintin raskaudessa, paitsi että tällä kertaa aion todellakin pitää huolen siitä, että paino ei saavuta sitä samaa +20 kg lukemaa. Mitä sitten olen tehnyt tämän eteen? No jos en nyt sentään himourheillut niin olen yrittänyt käydä ulkoilemassa pari kolme kertaa viikossa reippaiden kävelylenkkien merkeissä ja kotonakin olen yrittänyt sohvaperunuuden sijasta olla vähän aktiivisempi. Toivoisin voivani sanoa, että olen joulun aikanakin vältellyt suklaata, mutta se ei pidä paikkaansa joten en edes yritä :D Vaaka sen sijaan näyttää vielä aivan siedettäviä lukemia ja olen käynyt tarkistamassa painon joka päivä, jotta pystyn heti reagoimaan jos se rupeaa nousemaan liikaa.

Jos jollakin on huomenna aamupäivällä joutilaita peukkuja, niitä saa halutessaan kääntää pystyasentoon meidän hyvän ultratuloksen varmistamiseksi :) Ei voi mitään, mutta kyllä vaan jänskättää...

2-vuotias prinsessamme

En ole pitkään aikaan kirjoitellut Neiti S:stä mitään, joten näin synttäreiden kunniaksi ajattelin tehdä pienen koosteen typykän tämänhetkisestä elämästä. Ensinnäkin, neiti on edelleenkin varsinainen ilopilleri ja tarhassa omahoitaja luonnehtii häntä "hauskaksi tyypiksi". Keksii usein mitä mielikuvituksellisimpia leikkejä, viihdyttää muita ja laulaa hoilottaa kaiken aikaa. Ihme kyllä repertuaari on nykyisin varsin laaja, ja tyttö osaa suurinpiirtein ulkoa n. 20-30 laulua. Minulla on kotona täysi työ pysyä perässä koko ajan laajenevan lauluvaraston kanssa, mutta onneksi nykyisin voi turvautua Youtubeen ja netistä löytyvät kaikkien laulujen sanat :)

Kääntöpuolena on sitten alati voimistuva temperamentti, luonnetta riittää ja uhmaikä on tosiaankin käsillä. Erityisesti muutaman viime viikon aikana meitä on koeteltu varsinaisilla luonteenpurkauksilla, ikävintä on kieltojen yhteydessä tapahtuva lyöminen, mitä ilmenee useita kertoja päivässä. Omaa tahtoa koetellaan erityisesti siten, että jos pyytää tyttöä tulemaan luokseen, silloin lähdetään taatusti pinkomaan mahdollisimman lujaa karkuun vastakkaiseen suuntaan. Ja silloin ei auta mikään houkuttelu, huoh. Onneksi useimmiten tepsii kolmeen laskeminen, jolloin neiti tietää että on viisainta totella tai hänet tullaan vaikka kantamalla hakemaan haluttuun toimintoon. Jäähypenkin otimme käyttöön joulua edeltävällä viikolla ja kahtena peräkkäisenä päivänä harjoiteltiin sen käyttöä. Ihme kyllä se tepsi välittömästi ja loppupäivä sujui aika sopuisissa merkeissä, sen jälkeen ei ole tarvinnut kokeilla vaan varoituksen antaminen saattaa tepsiä. (hallelujaa Supernanny!)

Juuri 2-vuotispäivän kynnyksellä kävimme neuvolassa ja sieltä löytyi tällaisia strategisia mittoja:
paino: 13,8 kg
pituus: 88,1 cm
päänympärys: 51,4 cm

Uusi (yhteinen) neuvolantätimme on tosi mukava tapaus ja Neiti S lämpeni hänelle todella nopeasti. Aluksi tietysti ujosteli minkä kerkesi, mutta loppuvaiheessa ryntäili villisti ympäri huonetta ja heitteli meille vuoronperään palloa.

Viime aikoina meillä on ollut jonkin verran vaikeuksia nukkumisen kanssa. Pitkän aikaa meni tosi hyvin, mutta nykyisin nukahtaminen on taas tosi haasteellista. Neiti saattaa reuhata illalla sängyssään jopa 1,5 h ennen nukahtamista ja huutelee vuoronperään isiä tai äitiä katsomaan/laulamaan/peittelemään tai mitä ikinä keksiikään. Päikkäreille mennessä pitää nykyisin olla tosi väsynyt tai pahimmassa tapauksessa neiti jättää koko unet väliin, kuten eilen. Tällaista on sattunut nyt n. 5 kertaa, ja loppupäivä meneekin sitten ihan kamalissa kiukuttelutunnelmissa. En tiedä onko tämä jokin merkki siitä, että unentarve alkaa merkittävästi vähentyä, vai onko joku kehitysvaihe, esim. tämä uhmaikä vaikuttamassa asiaan.

Vaippoja meillä käytetään nykyisin vain muodon vuoksi, ja pääsääntöisesti S tekee tarpeensa pottaan. Olimme ajatelleet jättää vaipat kohta kokonaan pois, mutta yllättäen synttäreiden aikaan asiassa koettiin takapakkia kun tyttö rupesikin pissailemaan pitkästä aikaa vaippaan, ilmeisesti hulinoiden keskellä ei malttanutkaan pyytää potalle tai ei malttanut tehdä vaikka vietiinkin asioille. Nyt annamme ajan hiukan kulua ja kun aika on kypsä, kokeilemme uudestaan.

Kielellinen kehitys on mennyt eteenpäin aivan valtavaa vauhtia. Välillä olen aivan ihmeissäni siitä, minkälaisia asioita tyttö pystyy selittämään ja kuinka vanhoja juttuja hän muistaa, sellaisia jotka olen itse jo unohtanut mutta tyttö ryhtyy yhtäkkiä ääneen muistelemaan. Meillä puhutaan 4-5-sanaisia lauseita ja uusia sanoja tulee kuin sieniä sateella. Hänen toinen äidinkielensä on myös edistynyt, mutta ei voi sanoa että se olisi vielä ollenkaan suomen kielen tasolla. Onneksi S kuitenkin ymmärtää kaiken mitä toisella äidinkielellä puhutaan ja alkaa jopa välillä kommunikoimaan isälleen oikealla kielellä :) Olemme hiljalleen alkaneet ohjata häntä eri kielen käsitteisiin ja nyt kun näyttää siltä, että hän ymmärtää mitä on suomen kieli ja mitä isin kieli, voimme pyytää häntä vastaamaan kysyjälle oikealla kielellä. Neuvolassa lohdutettiin, että usein kakkoskieli hautuu & hioutuu taustalla ja jonain päivänä, esim. 2,5-3 vuoden iässä tyttö vain puhkeaa puhumaan sitä lähestulkoon täydellisesti. Eipä käy kateeksi neidin urakkaa!

Onko ruudun toisella puolella muita uhmisten vanhempia? :)

RV 10+4: Hulinaa ja synttäreitä

Tulin pikaisesti kertomaan kuulumisia tämän kiireen keskeltä, nimittäin viimeiset neljä päivää olen leiponut, siivonnut, puunannut ja tehnyt jouluostoksia armottomalla vauhdilla. Jouluostoksia vasta äskettäin siksi, että aiemmin olin niin uuvuksissa etten yksinkertaisesti jaksanut, mutta onneksi voimat ovat alkaneet palailla.

Leipomuksia siksi, että tänään on meidän pikku prinsessan syntymäpäivä!! Onnea meidän rakkaalle 2-vuotiaalle murulle :)

Olemme viettäneet erittäin hauskoja synttärijuhlia niin kavereiden kuin sukulaistenkin kesken ja neiti on saanut herkkuja syödäkseen merkkipäivän kunniaksi. Nyt alamme hiljalleen laskeutua joulurauhan viettoon, sillä sitä tosiaankin tarvitaan kaiken tämän hulinan jälkeen.

P.S. Reilu viikko sitten kävimme toisella ultrakäynnillä ja taaskin siellä näkyi reippaasti jumppaileva pikkutirriäinen. Kaikki näyttää edelleen tosi hyvältä, ja ultraaja pystyi mielestään jo katsomaan, että niskaturvotustakaan ei näytä olevan. Tämä kuitenkin varmistetaan puolentoista viikon päästä kun meillä on "oikea" niskapoimu-ultra. Tänään kokeilimme doppleria, jolla ei vielä saatu sydänääniä kuuluviin joten tuskin maltan odottaa tuota seuraavaa ultraa jotta taas saataisiin jotain merkkejä pikkuisesta! :)

RV8+6: Hormonien hyökyaalto - eikun pyörremyrsky!

Pitkän yrityksen jälkeen sitä tulee raskaaksi, muuttuu hymiseväksi positiivisuuden ilmentymäksi joka hymyilee kaiken aikaa ja on täynnä onnea, valoa ja rakkautta. Eikö? Väärin! Hormonit ovat iskeneet kimppuuni täydellä voimallaan ja koen vuorotellen kaikkia seuraavista:

- kaikkivoipaa väsymystä
- ärtymystä & lyhyttä pinnaa
- ummetusta
- alituista nälkää
- mahanpuruja (varmaan osittain johtuen kahdesta edellisestä)

Argh. En muista Sintistä tällaista olotilaa, varmaan siksi kun sitä ei ollut. Todella outoa, tunnen itseni välillä todella kiittämättömäksi yksilöksi kun raskaudesta huolimatta olen tällainen pirttihirmu. Kauhulla odottelen, että seuraako tuota hillitöntä väsymystä myöskin pahoinvointi & oksentelu sillä ilmeisesti viikot olisivat sille erittäin otollista aikaa. Toivottavasti ei, sillä luultavasti en kestäisi sitä!

Mahaturvotus on läsnä koko ajan, koska nälän takia syön useasti ja iltaa kohden huomaan, että olosta alkaa olla tukala. Kohtu alkaa tuolla jossain takana selvästi puskea mahaa eteenpäin ja koska mahalaukku on jatkuvasti täynnä, mielestäni näiden kahden asian yhteisvaikutuksesta raskautta alkavat jo tarkkasilmäisimmät huomata. Nyt missiona on ruokavalion tarkastaminen entistä kuitupitoisemmaksi niin, että vatsa alkaisi taas toimia kunnolla ja annoskokojen huolellinen tarkkailu, jotta tämä tukala olo helpottaisi. Erityisesti myöhään illalla paikallaan on korkeintaan erittäin kevyt iltapala, sillä siinä vaiheessa olo varsinkin muuttuu hankalammaksi (hyvästi iltanapostelu ja herkut!). Lisäksi ei olisi pahitteeksi tehdä muutamia reippaita kävelylenkkejä silloin kun pakkasta ei ole liikaa.

Hormoneja tosiaan piisaa tällä hetkellä. Rinnatkin ovat muuttuneet kahdeksi kivimöykyksi jotka ovat harpanneet koossa yhden kuppikoon verran eteenpäin. Onneksi edellisestä raskaudesta tuli säästettyä C- ja D-kupin liivit ja noista se pienempi kategoria pääsi nyt käyttöön :)

Nyt on siis menossa RV 8+6 ja lueskelin, että mm. väsymys alkaa helpottaa viimeistään 12. viikon kohdalla, joten sitä odotellessa! Torstaiksi olemme myöskin varanneet toisen ultran, sillä tulee niin paljon parempi mieli kun näkee pikkuisen siellä tyytyväisenä ja hyvinvoivana :)  (toivottavasti näin myös on)

Edellisen postauksen kommenttiboksissa Fru L epäili minun odottavan poikavauvaa, ja sama on käynyt minullakin mielessä. Jo alkumetreiltä tämä raskaus tuntuu aivan erilaiselta kuin Sintistä, joten olen taipuvainen uskomaan, että sukupuolikin on eri. Hauska nähdä sitten jossain vaiheessa kun rakenneultran aika koittaa, että pitikö tämä veikkaus ollenkaan paikkaansa! Itse olen sitä mieltä, että molempi parempi. Toisaalta olisi mukava saada Neiti S:lle samaa sukupuolta oleva sisarus, jolle voisi myös hyödyntää pieneksi jääneet vaatteet. Toisaalta olisi mukava kokea myös vanhemmuus poikalapsen äitinä, joten hävitä ei voi.

Onko siellä muita kurjasti voivia (tulevia) äitejä ruudun toisella puolella? :)

P.S. Taas maha kurnii, pari siivua Pirkan ohuen ohutta possupaistia on muuten tehokas nälän poistaja pieneen hätään...!