Laiska peruna sohvalta ylös mars

Koko viime viikon vietin käpertyneenä itseeni omaa napaa tuijotellen (ja vähän miehenkin), mutta kieltämättä se oli ihan kivaa. Totesin, että mieli jotenkin kaipasi rauhoittumista inseminaation jälkeen. Nyt jos menisin inssiin uudestaan, ottaisin siihen yhteyteen lomapäivän tai pari, koska töissä keskittymisestä ei oikein tahtonut tulla mitään.

Tuo rauhallinen viikko on nyt kuitenkin takanapäin ja tästä alkoi uusi elämä! On tullut herkuteltua vähän liiankin hartaasti, enkä ole urheillut puoleentoista viikkoon yhtään. Eilen sain tästä laiskottelusta tarpeekseni ja alkoi tulla suorastaan ikävä terveellistä elämää ja liikkumista, niinpä maanantai alkoikin salikäynnillä. Ihanaa :)

Valitettavasti ruokavaliosta en voi sanoa samaa, mutta jostainhan ihmisen on aloitettava...;)

Tärkeintä on kuitenkin taas se oivallus, että jos aion olla hyvässä fyysisessä kunnossa koko raskausajan, nyt on jaksettava liikkua koko ajan aktiivisesti. En voi aloittaa kauheata kuntorääkkiä sinä päivänä kun saan kuulla olevani raskaana. Lisäksi olen kuullut, että raskaana voi ihan hyvin jatkaa sellaisia urheiluharrastuksia joita on koko ajan harjoittanut, mutta uuden aloittamisen kanssa kannattaa olla varovainen.

Ihan erityisesti mielessäni on ollut rakas sivuharrastukseni juoksu, joka on kovien pakkasten takia ollut viime kuukaudet pannassa. Jos nyt saan käytyä muutaman lenkin niin uskon sillä palauttavani suhteellisen nopeasti sen juoksukunnon, joka minulla oli vielä viime syksynä. Näillä eväillä uskon pystyväni hölkyttelemään hyvinkin ensimmäiset raskauskuukaudet (jos en siis yökkäile 24/7) ja sitten kun se alkaa tuntua epämiellyttävältä, vaihtamaan vaikka reippaisiin kävelylenkkeihin.

Suuri ihanteeni on eräs kuntosalilla tapaamani nelikymppinen rouva, joka sai vastikään vauvan ja kertoi juosseensa melkein loppuun saakka. Huhhuh! Ei voi kuin nostaa hattua :) Tämä nainen oli tosi kovassa kunnossa, ja mikä upeinta, hän ei jättänyt liikkumista siihen synnytykseen vaan näin häntä muutaman kerran salilla vauvan kantokoppa mukana. Toivon, että jonain päivänä kun minullakin on lapsi, jaksan silloinkin urheilla ja pitää itseni kunnossa.

Noh, huomisesta se lenkkeilyn mieliinpalauttelu alkaa, katsotaan sitten miten minulle oikein kävi :)

Onko täällä muita (raskaus)kunnon hankkijoita?

Tilanneanalyysiä

Olen tässä lueskellut paljon muiden yritysblogeja ja todennut, että kirjoittajissa on aika selkeästi niitä, jotka ovat yrittäneet jo useamman vuoden ja sitten me jotka olemme yrittäneet vasta alle vuoden.

Ja yhtäkkiä tuli hirveän tärkeäksi tehdä itselleni selväksi missä mennään. Minä en ole lapseton. Olen yrittänyt vasta tätä kirjoittaessa 8,5 kuukautta. Rajapyykki menee vuodessa ja ainakin tällä haavaa teen kaikkeni, etten koskaan saavutakaan sitä epävirallista lapsettoman rajaa.

Minä olen naimisissa oleva nainen, jolla ei ole lapsia. Mutta en ole lapseton.

Ja äkkiarvaamatta olen ärsyyntynyt ihan älyttömästi sanasta "vauvakuume". Miksi meninkään laittamaan sen blogiini yhdeksi tunnisteeksi! Jotenkin tuo käsite nyt turhauttaa niin paljon, sillä tämä koko prosessi on niin paljon enemmän kuin jokin "kuume". Ikäänkuin tässä olisi jokin talonvaihtokuume, autokuume tai joku muu vastaava materialistinen tilanne käsillä. Tämä on niin paljon enemmän.

Ja lisäksi tämä nälkä ei koskaan tyydyty ennenkuin ihminen saa sen mitä haluaa.

Pitäisiköhän ruveta käyttämään vaikka sanaa "vauvankaipuu". Tai jotain muuta. Äsh, en minä tiedä.

Jatkosuunnitelmat

Tehän muistatte, että olen aika päättäväinen tyyppi? Ainakin ne, jotka ovat pidempään lueskelleet juttujani, varmaan ovat jo huomanneet tämän :)

Ehkä ette siis hirveästi ylläty, kun kuulette, että minulla on jo jatkosuunnitelma...!

Tietysti toivon ja rukoilen, että onnistumme lapsen alulle saattamisessa jo pelkästään inseminaation keinoin, mutta toisaalta en halua myöskään hukata aikaa jos näin ei käy. Siitä syystä keskustelimme lääkärin kanssa heti inssin jälkeen seuraavasta askeleesta, ja meidän kaikkien mielestä IVF on looginen vaihtoehto.

Inssejä ei kannata enää toistaa, sillä meidän todennäköisyydet onnistumisessa ovat erilaisten vaivojemme takia heikohkot, ja lisäksi erityisesti ikä painaa koko ajan päälle. Jos siis käy niin kehnosti, että kuukautiset alkavat niin siitä alkaa välittömästi IVF-hoito! Tavallaan se on myös hyvä, että saa jotain "tekemistä" sitten sen pettymyksen keskelle, nimittäin toisena kiertopäivänä alkaa piikitys (mitä en siis todellakaan aio tehdä itse!) jatkuen aina punktioon asti.

Yksityisellä hoito tehdään lyhyen kaavan mukaan, mitä meidän kaupungin julkinen puoli ei koskaan tee, ja meille tuo kuulostaa mukavalta ja paljon kivuttomammalta vaihtoehdolta. Kaikki lääkehoito tapahtuu käytännössä kahden viikon kuluessa! (vrt. julkinen puoli noin 1,5 kuukautta jos oikein muistan)

Sain jo alustavat ohjeet ja reseptit Puregoniin, Cetrotideen, Pregnyliin ja Lugesteroniin. Pelottavan kuuloisia lääkkeen nimiä mutta eipä auta!

Ajattelin myös vähän niinkin, että nyt kun ne reseptit ovat hallussa, niin ehkä ne toimivat samalla jonkinlaisina onnen amuletteina tai karkottajina niin, etten loppujen lopuksi tarvitsekaan niitä ollenkaan vaan saan repiä koko nipun. Kjäh kjäh.

Pikkuisen pelottaa jo se punktio, kun munasolut kerätään isolla ruiskulla, mutta uskon että kyllä siitä selvitään jos siihen asti pitää mennä. Selviäähän ihminen synnytyksestäkin ja se jos mikä on kivuliasta hommaa!

Mitä mieltä suunnitelmista? :)

Auts!

Se eilinen pömppövatsaolo meni ohi ja tänään on ollut suhteellisen normaali päivä. PAITSI. Tänä iltana alkoi mahtavat kipuilut oikean munatorven paikkeilla, juuri sillä puolella mihin oli kehittynyt ne 2 follikkelia.

Tämä jomotus on tosi paljon oviskipujen kaltainen, mutta voimakkaampi.

Olen pähkäillyt pähkäilemästä päästyäni, että mistä oikein on kyse. Tahtoisin kovasti uskoa, että nämä ovat kiinnittymiskipuja, mutta eivät kai ne näin pian tule!?

Olen koittanut googlettaa esim. hakusanalla "kiinnittymiskipu", mutta vastaan ei ole tullut ensimmäistäkään luotettavaa lähdettä. Sekalaisilta keskustelupalstoilta poimin tällaisia "faktoja":

- hetkittäinen vihlova kipu

- kuukautiskipujen kaltaiset kivut (minulla ei ole koskaan joten en tunnista)

- repivä kipu alavatsassa

Toisaalta kiinnittyminen tapahtuu kuulemma arviolta 6. päivän tienoilla, ja minullahan on menossa vasta 2. päivä.

Argh, nämä ovat sananmukaisesti piinapäiviä!! ;)

Osaako joku valaista aihetta hieman asiantuntevammin...?

Mitä Tämä Lysti Maksaa Vol. II

Minulta on kyselty inseminaation kustannuksista, joten tässä tulee nyt vähän asiaa siitä puolesta.

Pyysin klinikkaa laittamaan kaikki mahdolliset kulut minun nimeni alle, sillä meidän työpaikalla on sellainen sairaskassasysteemi joka korvaa normaalit lääkärikäynnit ja reseptilääkkeet. Ihan kaikkea ei kuitenkaan saatu minun piikkiini, sillä aika suuri osa tutkimuksista tehtiin miehelle. Tässä kuluerittely:

Miehen lasku

1 lääkärikäynti

toimistomaksu

HIV- ja hepatiittitestit (pakollisia)

siemennestetutkimus

sperman pesu

laskutuspalkkio

- kelakorvaus

yht. 268 eur

Oma lasku

suurin osa lääkärikäynneistä

ultraääni

laskutuspalkkio

- kelakorvaus

yht. 284 eur

Lisäksi tuli vielä Pregnyl - piikki, joka oli tosi halpa. Apteekista sitä noutaessani olin valmistautunut pulittamaan useamman kympin, mutta maksettavaa jäikin vain 5 euroa!

Korkein toivein lähetin oman laskuni + Pregnylin kuitin sairaskassaamme, ja nyt odotan jännittyneenä, että kilahtaako siitä korvaus tilille. Olen kuullut, että joissain kassoissa on rajoitteita hedelmällisyyshoitojen korvauspolitiikassa, ja toivon hartaasti että tämä ei päde meillä. Se olisi meille taloudellisesti iso helpotus jos ei tarvitsisi kaivaa koko ajan omaa kuvetta, mutta toki olemme siihen valmistautuneet koska hoitoihin lähdimme. Miehen kulut sen sijaan jäävät automaattisesti omaan piikkiin.

Ylipäätään täytyy sanoa, että ei tämä nyt niin kovin kallista ole. Seuraava inssi olisi halvempi koska osa noista lääkärikäynneistä ja miehen tutkimukset jäisivät pois.

Edellisen kerran, kun tästä kustannuspuolesta kirjoitin, oli meillä kuluja kertynyt yhteensä 210 euroa kaikkien saamiemme palautusten ja korvausten jälkeen (kassa tosiaankin maksoi gynekäynnit ja Clomifenin). Tähän kun lisätään nuo tämänviikkoiset laskut ja Pregnyl, tili on huvennut yhteensä 767 euroa. Jos hyvin käy ja kassa korvaa toivotut summat, jää meidän kokonaissaldoksi 478 euroa. Ei paha!

Möhömahaolo

Tänään on ollut super möhömahaolo. Tai oikeastaan se alkoi jo eilen, kun iltapäivästä tuntui että maha pullottaa niin maan penteleesti ja nappia pitää aukoa koko ajan. Töissä en kuitenkaan kehdannut liikkua housut puoliksi auki! Tänään olin viisaampi ja kaivoin kaapista kaikista tilavimmat mahdolliset pöksyt ja pidin niitä, ja ah mikä ihana helpotus :)

En tiedä oikein, että mitä ihmettä tuolla sisuksissa tapahtuu kun siellä on niin pingottunut meininki. Tietysti toivon, että siellä on pari hedelmöitynyttä munasolua liikuskellut kohtuunpäin ja kiinnittynyt, sillä ei tällainen 3 kk:lla raskaana - efekti ole ihan normaalia. Sitten vielä hermostuneisuuttani olen täyttänyt itseäni milloin milläkin mussutettavalla asialla, erityisesti suklaalla ja jädellä...eipä ihmekään että tursuan vaatteistani ulos.

Sitten kun tulen raskaaksi, lupaan pyhästi ryhdistäytyä ja antaa mukelolle vain kaikkein terveellisintä ravintoa!

Eilen käytiin miehen kanssa myös pieni keskustelu haaveilusta. Kysyin, että mitä hän ajattelee ja onko uskaltanut vielä toivoa. Mies sanoi, ettei ole uskaltanut päästää ajatuksia niin pitkälle, ja että olisi "järkevämpää" olla ajattelematta koko asiaa. Näin sanoo insinööri! ;) Itse tuumasin siihen, että minun on nyt itse asiassa saatava haaveilla ja tein sellaisen päätöksen, etten aio toppuutella itseäni liiaksi. Tämä saattaa olla ainutlaatuinen tilaisuus ja jos todellakin olen raskaana, haluan yrittää nauttia joka sekunnista, jopa menetyksen ja sitä rankemman surun uhallakin!

Olen yrittänyt suhtautua raskautumiseen todella järkevästi ja maanläheisesti varmaan viimeiset 3 kuukautta, joten eiköhän olisi jo aika unelmille..? Nyt annan itseni liitää, surun aika on sitten ehkä myöhemmin...

Ensimmäinen inseminaatio tehty!

Nyt on sitten eka inssi takana. Päivä oli kaikin puolin tunteita herättävä, ja varmaan juuri siitä syystä onnistuimme miehen kanssa kehittämään mahtavan sanaharkan heti aamusta. Lastia eli siirrettävää siemennestettä menimme siis toimittamaan aamulla melkoinen sarvi otsassa. Mitä minä eilen oikein kirjoitinkaan siitä rentoutumisen ja stressittömän elämän tarpeesta...

Onneksi kymmeneen mennessä (välillä piti käydä mutka töissä) olimme jo molemmat leppyneet, ja pedillä housut nilkoissa maatessani pystyimme jo vitsailemaan meille tyypilliseen tapaan, kuinka "romanttinen" tämä mahdollisen tulevan jälkeläisen hedelmöityshetki olikaan ollut ;) Mies istuu vieressä takki päällä kun vaimoa ronkitaan vieressä ja pruikkaistaan hirmuisen pitkällä ruiskulla ainekset sisään. Tästä on luonnollisuus kaukana. Ihan turha yrittää sitten keksiä lapsukaiselle juttua kuinka hän sai tunnelmallisesti alkunsa häämatkalla tai idyllisellä lomareissulla, hah hah.

Itse operaatio oli melkein kuin tavallinen gynekologin käynti. Siinä käytettiin ihan samoja välineitä, paitsi tietysti tuota ruiskua lukuun ottamatta. Sen jälkeen piti maata paikallaan liikkumatta 5 minuutin ajan. Muuten tänään ei ole mitään rajoituksia, vaan saa elää ihan normaalia elämää ja jopa urheilla jos siltä tuntuu. Itse en todellakaan lähde salille, sillä olen jostain syystä ihan hirmuisen väsynyt ja veto loppui iltapäivällä ihan täysin kesken, ja siksipä lähdinkin töistä hieman tavallista aikaisemmin kotiin. Menee varmaan jännityksen piikkiin?

Aluksi ultratessa paljastui muuten melkoinen yllätys: siellä sisuksissa oli vielä kolmaskin follikkeli!! Se oli eilen ilmeisesti ultratessa piileskellyt toisen follikkelin takana ja siitä syystä sitä ei silloin huomattu ollenkaan. Ehdin jo säikähtää, että tähänkö tämä lupaava inssiyritys nyt kaatui, mutta lääkäri totesi sen hedelmöittymisen kannalta liian pieneksi (1,59 cm) joten siitä ei ollut mitään vaaraa.

Ja katsokaa mihin uskomattomiin tuloksiin länsimainen lääketiede todellakin kykenee. Sperman laatu ennen ja jälkeen pesun:

Ennen Jälkeen

A-luokka: 3% 12%

B-luokka: 36% 39%

Tämä on ihan käsittämätöntä! Ja muistakaa vielä tuota lukiessa meidän edellinen tulos, eli yhteensä A & B vain 2 %...ei tällaiseen pystytä kotioloissa mitenkään, ainakaan meidän tuloksilla.

Pelkästään tuon tuloksen perusteella mieli on yrittänyt koko päivän lähteä lentoon, ja vähän väliä olen yllättänyt itseni suu virneessä kun alitajunta on päästänyt itsensä salaa haaveilemaan, että mitä jos tämä sittenkin onnistuu...? :)