Sintti kasvaa ja kehittyy

Viime päivinä tuntuu, että olisi ollut kauheasti asiaa vaikka mistä aiheesta, mutta aikaa kirjoittamiseen ei ole löytynyt yhtään. Toivottavasti tilanne korjaantuu pian, että pääsen purkamaan "juttusaldoa" :)

Nyt meillä on mennyt taas paljon paremmin monenkin jutun kanssa. Vauvelin rytmi on alkanut muodostua ehkä hieman helpommin havaittavammaksi, tai olemmeko sitten itse oppineet paremmin rytmittämään tätä elämää, tiedä häntä. Kuitenkin päivätorkkujen ajankohtaan on voinut jonkin verran vaikuttaa ja kun ollaan ronskisti vaan jatkettu mahallaan nukkumista, on Sintti vetänyt onnellisena 2-3 h unet (ja jopa omassa sängyssään, huom!). Illat ovat vielä olleet siltä osin haastavia, että hän saattaa nukkua ihan miten sattuu, mutta virkistyä hullun lailla puoliltaöin ja syömisen lomassa vaatia seuraa. Toissayönä n. yhden - kahden aikaan yöllä neiti oli ihan tikkana pystyssä ja tuijotti minua silmät apposen ammollaan, pieni hymynkare suupielissä ihan kuin houkutellen minua hymyilemään ja pitämään seuraa :) Sydän meinasi sulaa, mutta oli pakko jättää noteeraamatta tämä yritys jotta olisi ollut edes jotain toivoa pikaisesta nukahtamisesta. Olen nimittäin ollut jo puoliltaöin aivan valmista kauraa petiin, ja viimeistään yhdeltä silmät luppasevat niin pahasti että en meinaa havahtua millään edes Sintin vienoihin vinkaisuihin rinnalla, koska vajoan sekunnissa uneen. Meidän perheessä on menty ainakin parin viikon ajan nukkumaan vasta puoli kahden maissa yöllä ja sen jos saisin aikaistettua edes parilla tunnilla, olisin hyvin onnellinen.

Refluksivaivaa on hoidettu lääkärin määräämällä Gavisconilla sekä maidonsakeuttajalla ja valitettavasti siinä kävi niin kuin jotkut teistä epäilivätkin, eli tuo sakeuttaja sai aikaan ummetusta. Meidän ennen tiheästi kakkaava Sintti panttasi puolitoista päivää ja teki sitten todella muhkeat niskakakat. Nyt rytmi alkaa palata kun kahden päivän käytön jälkeen jätettiin molemmat tropit pois, ja onneksi myös kivut ovat jääneet. Puklua tulee vieläkin tosi paljon ja sen kanssa on oppinut elämään, mutta ehkä sen määrä on aivan aavistuksen verran vähentynyt. Laskeskelin tässä yhtenä päivänä, että meillä on varmaan n. 20-25 kpl harsoja ja silti ne ovat melkein koko ajan likaisena/pyykissä! Kultaakin kalliimman vinkin saimme Riikalta edelliseen postaukseen, eli nyt olemme röyhtäyttäneet lasta aika tiheästi syöttöjen välissä, eli aina kun alkaa näyttää siltä että nyt sattuu tai Sintillä on vaikea olo, niin tyttö vaan ylös ja olalle. Tästä hetken päästä jatketaan ihan muina miehinä syömistä eikä maitokaan potki enää masussa niin pahasti sen jälkeen. Jopa mies on kiitellyt, että kylläpä blogista oli apua tähän ongelmaan :)

Sintti puolestaan kasvaa ja kasvaa. Tuntuu, että joka päivä ulkonäkö muuttuu ja pikkuvauvan ruttunassu oikenee hippusen verran. Neitistä on kasvamassa varsin valloittava persoona joka rakastaa tuijotella äidin ja isin kasvoja, sekä hymyillä. Jotain jokelluksen tapaistakin on jo aistittavissa, sillä välillä tulee ihan selvästi "vastauksia" jututteluyrityksiin ja joskus vietämme pitkiäkin pätkiä seurustellen kahdestaan. Valveillaoloaika on pidentynyt joten elämä ei ole enää ihan pelkkää syömistä, vaipanvaihtoa ja nukkumista :)

Nyt olen alkanut myös tajuta mitä useamman lapsen äidit ovat tarkoittaneet päivitellessään kakkosta suunnitellessa, että miten he voivat ikinä rakastaa toista lasta niin paljon kuin ensimmäistä kun se tunne esikoista kohtaan on jo yksistään niin valtava. Itse yllätyin aluksi siitä, että vaikka rakkaus omaa lapseensa oli aluksi melko lailla maailmojasyleilevä, se voi silti vaan kasvaa ja kasvaa ajan kanssa. Onneksi meitä on miehen kanssa kaksi jotka tuntevat samoin, sillä kukaan muu ei varmaan jaksaisi näitä siirappisia itseään toistavia lausahduksia joita kotona viljelemme ;) No, ehkä isovanhemmat ovat hurahtaneet aika lähelle sitä.

Äskettäin meillä oli sukulaisia vieraana ja saimme aivan valtavan kassillisen vaatteita lahjaksi. Napsin niistä kivoimmista valokuvia ja heti kun kykenen, teen niistä oman postauksensa. Lastenvaatteet on vaan niin ihania!

Sintin kanssa lääkärissä - refluksivaiva

Me jouduttiin käymään eilen lääkärissä näyttämässä vauvaa, kun viime päivinä Sintin hyvinvointi on huolestuttanut meitä pahemman kerran. Sintillä on ollut periaatteessa koko ajan iltaisin sellaista vaivaa, että myöhään illalla kun imee rintaa päivän viimeisiä kertoja, niin helposti tulee rintaraivareita eli alkaa itkeä, väännellä selkäänsä ja sitten taas kohta imeä kuin viimeistä päivää. Tämä jatkuu ja saattaa päättyä hysteeriseen itkukohtaukseen jolloin ei auta kuin ottaa lapsi rinnalta pois ja syliin lohdutukseen. Tämän kaveriksi tuli tässä muutamien päivän aikana hillitön puklauttelu ja jopa oksentaminen. Sunnuntai-iltana koettiin jotain ennennäkemätöntä: Sintti köllötteli parisängyn toisella laidalla ja mies toisella laidalla viihdyttäen pikkuista, kunnes aivan äkkiarvaamatta pieniltä hymyhuulilta lensi aivan hillitön kaarioksennus suoraan miehen kasvoille ja pitkin sänkyä! Silloin se tuntui huvittavalta, mutta seuraavana päivänä rupesimme tosiaan huolestumaan hänen hyvinvoinnistaan.

Tuo puklaaminen on ollut nimittäin muutaman päivän aikana jotain aivan uskomatonta. Sintti saattaa olla rinnalla 20 min, nukahtaa ja kohta herätä omaan itkuunsa kun pian tuleva puklu käy kipeää. Sitten sitä tavaraa vaan tulee ja tulee, ja näyttää että kaikki mikä on mennyt sisään, tulee sieltä myös pois. Eilen reppana ei nukkunut päiväunia koko päivänä koska tuo edelläkuvaamani kierre vaan toistui ja toistui, hänellä oli selvästi kipuja eikä voinut nukahtaa kun vain vähäksi aikaa syliin ja pystyasentoon. Onneksi jo aamulla olin varannut meille illaksi lääkäriajan joten tiesi, että kohta saa apua.

Olimme googletelleet noita oireita ja kaikki sopi vähän pelottavan hyvin refluksivaivoihin tai jopa refluksitautiin. Eihän siinä mitään jos pelkkä pulauttelu on oireena sillä siitä kyllä selviytyy mutta kun lapsiraukka on ollut selvästi niin kipeänä ja jos noin pieni ei saa nukuttuakaan niin se ei ole hyvä juttu. Onneksi lääkäri oli samoilla linjoilla meidän kanssa että refluksivaivalta vaikuttaa, mutta sanoi, että tämä on vielä ihan normaalia ja n. 50% tämänikäisistä vauvoista kärsii jonkinasteisista refluksiongelmista. Tuohon kipuun saimme avuksi Gaviscon - nimistä lääkettä, joka on tarkoitettu liikahappoisuuteen ja närästykseen. Sitä aiemmin mainitsemaani pelkkää johanneksenleipäpuujauhetta ei löytynyt mistään apteekista vaikka neuvolassa niin sanottiin, mutta eilisestä apteekista löysin Nutrician Nutrilon - merkkistä maidonsakeuttajaa jota ajattelin yrittää käyttää pari kertaa päivässä omaan pumpattuun maitoon sekoitettuna. Jospa nämä kaksi yhdessä auttaisivat Sintti-poloa. Melkoista pumppaamistahan tämä tietää, mutta jos siitä vaan on apua, niin....

Lisäksi lääkäri sanoi, että jos tuota kaaressa oksentamista alkaa ilmetä lisää, se on huolestuttava merkki ja silloin kannata tulla takaisin. Siihen liittyy jotain vakavampaa oiretta, joka yleensä saadaan poistettua vain leikkaushoidolla (hui!). Onneksi meillä tuo on tapahtunut toistaiseksi vain kerran.

Eilen illalla sain lääkettä menemään kolmeen otteeseen ennen nukkumaanmenoa, mutta silti pelkäsin vähän tulevaa yötä, sillä tuskin oireet kuin seinään lakkaavat vaikka lääkettä onkin saanut. Kovin hyvin se ei alkanutkaan, sillä koko ilta meni kipeää pikkuista kanniskellessa ja hyssytellessä, ja nukkumaanmennessä hän halusi rintaa, mutta sai koko ajan noita edellä kuvaamiani kohtauksia ja päätyi loppujen lopuksi huutamaan todella kovaa ja kimeästi. Otin hänet syliin ja taas pystyasentoon nukahdettiin, jolloin keksin, että ehkä sohvassa saamme hetken aikaa uinahdettua kun kiilaan meidät tyynyillä samankaltaiseen asentoon sylikkäin. Sintti nukahtikin heti lempiasentoonsa eli mahan päälle sammakoksi käpertyneenä. Päätin kokeilla, että niinköhän Sintti nukkuisi myös sängyllä samassa asennossa jos kohotan vähän tyynyillä yläpäätä ja sekin toimi: nukuimme siinä asennossa noin puolitoista tuntia vaikka asento ei Sintille kovin pysty ollutkaan.

Yöllä herätessäni ajattelin kokeilla myös kolmatta vaihtoehtoa, sillä tiesin etten kovin pitkää pysty nukkumaan viisikiloinen möntti rinnan päällä, joten asetin hänet meidän väliin sängylle mahalleen ja sekös toimi loistavasti! llmeisesti ruoka ei siinä asennossa samalla tavalla nouse kurkkuun ja polttele, ja umpiväsynyt vauvaparka nukkuikin kokonaiset 4h yhtä soittoa.

Vähän kuitenkin mietityttää tuo mahallaan nukkuminen, kun kovasti varoitellaan että se lisää kätkytkuoleman riskiä mutta kumpi tässä nyt on pienempi paha? Tuntuu, että kai vauvankin pitää välillä nukkua ja hirvittää kuin noin pieni ohittaa monet päivätorkut jo pelkästään kipujen takia. Onneksi nyt on kuitenkin helpotusta näköpiirissä ja toivottavasti kivut hellittävät pian!

Onko kokemuksia näistä refluksioireista ja kuinka nopeasti ovat menneet ohi?

Vauva-arkea kahden kissan kanssa

Meillä on tosiaan kaksi vanhaa kissaherraa kotona, jotka toimitettiin hoitoon päivää ennen kuin menin sairaalaan käynnistykseen. Katit tulivat kotiin reilu viikko sitten, sillä halusimme ensin saada vähän rytmiä vauva-arkeen ennen niiden palaamista. Lisäksi toinen niistä kärsii eräästä iäkkään katin sairaudesta ja on säännöllisellä lääkityksellä, ja mm. pelkäsin etten mahtavassa univajeessa muistaisi edes koko lääkkeenantoa.

Onneksi meidän elämä vauvan kanssa asettui jo aika nopeasti uomiinsa, joten kissat tulivat kotiin ja alku meni aika lailla niinkuin olin etukäteen ajatellutkin. Toinen on todella arka tapaus ja se hädin tuskin uskalsi syödä kahtena eka päivänä. Yöt olivat lähinnä "turvallista" syöntiaikaa kun vauva ei vähän väliä äännähdellyt tai liikahtanut sen lähettyvillä. Molemmat edellämainitut aiheuttivat siis sätkyjä kattiparalle ja se vietti päivät pääsääntöisesti piileskellen jossain nurkassa, ja pelkäsin että se saa kohta sydärin kun oli niin hermostunut. Toinen, eli tämä sairas kissa pelkäsi myös mutta ei yhtä rajusti.

Kahden päivän päästä kaverit tottuivat vauvan läsnäoloon, mutta tutustuttamisyritykseni kaikuivat kuuroille korville. Yritin siis "esitellä" niitä toisillensa vähän samaan tapaan kuin ihmisiäkin esitellään, mutta katit kiersivät mokoman elehtivän otuksen kaukaa eli ei olisi vähempää voinut kiinnostaa! Tällä hetkellä ne sietävät vauvaa, mutta olisivat varmaan tyytyväisempiä ilman.

Välillä tunnen piston sydämessäni kun iltaisin imetän sohvalla istuessani Sinttiä, ja toinen kissoista tuijottaa minua vieressä kaihoisin katsein eikä varmaan voi ymmärtää miksei pääse vanhalle sylipaikalle kuten aina ennen. Nyt sen on täyttänyt joku toinen olento. Ja silloinkin kun en hoida vauvaa, on niin paljon kaikkea muuta eli kissojen saama huomio väkisinkin kärsii...

Vauva ei paljon kissoista piittaa ja itse toivon, että lemmikkien

läsnäolo saattaa yhtenä tekijänä olla vahvistamassa hänen vastustuskykyään pöpöjä ja mahdollisesti allergioita vastaan. Hankalaa sen sijaan on tämä ainainen tilanpuute, eli kaksiossa kaksi aikuista, vauva ja kaksi kissaa on sellainen yhtälö mikä väkisinkin tietää tiheää siivousta ja eritoten imurointia. Tässä yhteydessä on muuten pakko vinkata maailman parhaasta imurista eli Dysonin Cat & Dog! Se on niin hyvä kapine, etten ikinä tule siitä luopumaan: ei turhia pölypusseja ja aivan mahtavat suuttimet jolla saa karvat irti vaikka mistä pinnasta. Kallis hinta mutta voin lämpimästi suositella lemmikkiperheeseen :)

Tähän mennessä olen onnistunut pitämään kissat pois pinnasängystä, vaikka ennen vauvan tuloa toinen kateista sinne pari kertaa livahtikin. Tässä asiassa ehkä niiden arkuus auttaa, eli kaikki mikä on vauvan, on vähän...pelottavaa. Ja onneksi meidän kissamme ovat tosi kilttejä olentoja, ne eivät ole eläessään koskaan rääpineet ketään joten en usko että niistä olisi sikälikään mitään vaaraa vauvalle. Ja koska ne eivät ole mitään bestiksiä keskenään, uskon että tukahduttamisvaarakin on aika minimissä. Silti, sanottakoon tässä vielä, että kissoja ja vauvaa ei kannata jättää silmistään kovin pitkäksi aikaa ihan kaiken varalta! Itse käyn aina tarkistamassa tilanteen jos koko kolmikko on poissa silmistäni vähän aikaa.

Sellaisia varotoimenpiteitä teemme päivittäin, että emme päästä kissoja makuuhuoneeseen jos poistumme kotoa. Tuntuu pahalta rajoittaa kattien reviiriä näin pienessä asunnossa, mutta jos heillä on yksin ollessaan vapaa pääsy joka paikkaan, on olemassa riski että silloin ne uskaltautuvat tutustumaan pinnikseen vähän liikaa. Samoin joka yö meillä on makuuhuoneen ovi kiinni eli elikot ovat toisella puolella ja me kolme makkarissa. Tosin näin meillä on ollut aina eli tilanteeseen ei ole vauvan jälkeen tullut muutosta, koska kissat ovat niin eläväisiä yöaikaan että nukkuminen on aivan mahdotonta kun kaksi uteliasta hiipparia kävelee pään takaa ja tunkee viereen kehräämään, avaa kaappeja ja touhuaa mitä ikinä mahdollista niiden päähän nyt yöaikaan voi juolahtaa. Samoin yöksi nostamme sitterin aina olohuoneesta makkariin meidän kanssa, ettei siitä muodostu vähän liian mukavaa makoilupaikkaa kateille.

Minkäslaisia kokemuksia teillä on aiheesta kissat & vauva? Onko yhteiselo ollut helppoa?

1 kk synttärit!

Meidän pikkuinen täytti tänään 1 kk, onnea muru!! ♥

4 vk:n neuvola

Tänään käytiin painokontrollia lukuunottamatta ensimmäistä kertaa "oikeasti" neuvolassa Sintin kanssa. Ai hurja kun meidän neiti olikin kasvanut!

Pituus: 58,3 cm

Paino: 4940 grammaa

Päänympärys: 40 cm

Ja tämä siis 4 viikon 1 päivän iässä. Neuvolan täti tuumasi, että Sintistä tulee pitkä tyttö ja siltä näyttää kun käyrä sojotti ylöspäin. Samoin teki myös päänympäryksen käyrä eli isopäisiä ollaan edelleenkin :) Tyttö on alkanut viihtyä vähän paremmin hoitopöydällä eikä enää huuda alusta loppuun asti kuten alussa, ja nytkin röllötteli tyytyväisenä vaikka joutui olemaan pitkään nakuna tai vähintään puolipukeissa. Vasta loppuvaiheessa hän kajautti ilmoille hieman ääninäytteitä kun nälkä alkoi vaivata.

Tuon kasvun huomaa muuten ihan selkeästi vaatteistakin. Tein tänään vähän vaateinventaariota ja siivosin Sintin lipaston laatikon jossa olen säilyttänyt hänen vaatteitaan. Jouduin laittamaan ison kasan pois, koska ne eivät enää yksinkertaisesti mahdu. Pari päivää sitten kävimme myös ostamassa pari pyjamaa, bodyn ja parit housut lisää, koska tytteli on ruvennut puklailemaan niin paljon että joskus saa vaihtaa vaatteet päivän aikana useamman kerran joten valikoimaa on hyvä olla.

Puklailuun sain muuten neuvolasta hyvän vinkin, että johanneksen leipäpuu auttaa hillitsemään pulauttelua ja sitä saa joko vastikkeen tai jauheen muodossa. Me aiomme ostaa jauhetta, joten sitä voi sitten sekoittaa esim. oman pumpatun maidon sekaan ja syöttää siinä samalla.

Ja meillä alkaa maaliskuussa uusi harrastus: vauvauinti!! Tällä viikolla oli ilmoittautuminen ja tiedotustilaisuus, ja saimme onneksi paikan haluamastamme ryhmästä. Nyt pitää vaan odotella, että 3 kk:n ikä tulee täyteen ja sitten päästään mukaan. Toivottavasti Sintti tykkää uimisesta :)

Jälkisanat nukkumiskeskusteluun

Enpä olisi arvannut minkälaiseen mehiläispesään pistin pääni, kun laadin viimeisimmän postauksen vauvan yöunille saamisesta. Aihe "lastenkasvatus" sai aikaan todella paljon mielipiteitä ja kommentteja, onneksi ne olivat kuitenkin hyvässä hengessä esitettyjä vaikkakin aika monen perimmäinen viesti tuntui olevan että miksi ihmeessä haluan vauvan nukkuvan pinnasängyssä. Kiitos kuitenkin niistä hyvistä ideoista joita ketjussa sain, mm. unipussia todennäköisesti tulen kokeilemaan sillä kapaloa en tosiaan jostain syystä osaa tehdä alkuunkaan, tai siis ainakaan meidän viuhtovan vauvan kropan ympärillä se ei pysy minuuttia kauempaa koossa.

Tällä hetkellä tilanne on se, että toissayö meni oikein mukavasti siinä mielessä, että ensimmäiset yöunet, muistaakseni noin iltakymmenestä / yhdestätoista vauva nukkui ensimmäiseen syöttöön eli aamuyhteen / -kahteen hyvin rauhallisesti omassa sängyssään, jonka jälkeen siirtyi perhepetiin meidän viereen loppuyöksi. Viime yö puolestaan meni rikkonaisemmin sillä eilen Sintti nukkui kahden pidemmät päikkärit joten illalla hän oli niin virkkuna, että oli ihan turha koittaa ryhtyä väkisin nukuttamaan. Koko porukka painuimme sitten yöunille vasta aamukahden maissa ja samalla hän jäi meidän sänkyyn nukkumaan.

Eilen Sintti nukkui toiset nokoset pinnasängyssä, joten uskon, että alkuperäinen oletukseni oli oikea: hän ei vaan enää ollut tottunut nukkumaan pinniksessä joten parien koeluontoisten torkkujen jälkeen unet omassa sängyssä alkoivat taas maistua. Samoin tänään siirsin pikkuisen noin puoli tuntia sitten pinnasänkyyn ja ainakin toistaiseksi siellä nukutaan varsin makoisasti :) Näin ollen tämä nukutuskeskustelu voidaan saattaa nyt päätökseen ja tuumata, että tavoite on saavutettu!

Huomenna meillä on ensimmäinen ns. tavallinen neuvolakäynti ja olemmekin miehen kanssa veikkailleet, että mikä mahtaa olla pikkuneidin paino tällä hetkellä. Olemme saaneet reilussa viikossa kasvatettua komean kaksoisleuan ja hienon pötsin, joten uskoisin painoa kertyneen muutaman sata grammaa :) Itse veikkaan 4,8 kiloa ja mies puolestaan uskoo Sintin saavuttaneen 5:lla alkavan lukeman. Jännä nähdä miten käy, ja vieläpä että miten ihmeessä saamme laiskat luumme korjattua neuvolaan jopa niin aikaisin kuin kello kymmeneksi! Olemme tottuneet nukkumaan todella pitkään, joten varmaan joudun asentamaan parikin herätyskelloa soittamaan ettemme vaan myöhästy ;)

Samoin lähipäivinä on luvassa postausta myös aiheesta kissat & vauva, nimittäin meidän katit tulivat kotiin hoidosta vajaa viikko sitten ja elämä alkaa hiljalleen asettua uomiinsa tällä uudella kokoonpanolla!

Nukutuspainajainen

Täällä on oltu vähän aikaa hissukseen sillä meidän hyvä pikku nukkujamme on yhtäkkiä muuttunut ihan täysin. Vajaan viikon ajan (tosin en ole ihan varma kun olen menettänyt ajantajuni) neiti ei ole millään meinannut nukahtaa iltaisin vaan häntä on jouduttu nukuttamaan aina 3-4 h joka ilta ja siltikin on tehnyt tiukkaa saada häntä vaipumaan uneen omaan pinnasänkyyn. Viimeksi kirjoittelin meidän osittaisesta perhepetiratkaisusta, joka on ilmeisesti "kaiken pahan" alku ja juuri. Tyttö on tottunut nukkumaan meidän sängyssämme ja meidän kanssamme, joten oma pinnis tuntuu ihan vihoviimeiseltä paikalta.

Muuten ei olisi niin nuukaa, eli en vastusta perhepetiä kovin tiukasti, mutta siitä haluan pitää kiinni, että Sintti edes nukahtaisi aluksi omaan sänkyynsä. Ensimmäisellä yösyötöllä nukahdan kuitenkin ja siinä vaiheessa hän voi sitten jäädä meidän kanssa jatkamaan unosia. Alkuun tämä toimikin hyvin näin, mutta nyt hän ei kerta kaikkiaan jää enää ollenkaan omaan petiinsä, edes tunniksi tai pariksi.

Eilen meillä oli ihan kamala yö, sillä olin päättänyt etukäteen, että minä voitan tämän tahtojen taistelun ja neitihän saa luvan nukahtaa omaan sänkyynsä. Iltapuuhat aloiteltiin noin iltayhdeksän maissa, samaan tapaan kuin aina eli ensin vaihdetaan vaippa ja sitten sonnustaudutaan yöpukuun. Tämän jälkeen imetetään ja röyhtäytetään, ja sitten alkaa se omaan sänkyyn siirtorumba. Meillä on tässä vaiheessa hämärää kuten ohje kuuluu eikä vauvalle liikoja puhella että hän ymmärtäisi että nyt on yö. Silti mistään näistä ei ole mitään apua vaan heti kun syöttäessä umpiuneen vajonnut vauva siirretään omaan sänkyyn, hän havahtuu hereille viimeistään varttitunnin päästä. Tavallisesti siihen riittää jopa minuutti.

Sen jälkeen alkaa pinniksen luona laukkaaminen, eli ensin rauhoittelua sängystä käsin tyyliin pään silittely, tutin laitto (jota ei yleensä huoli) ja hyssyttely. Normaalisti tässä vaiheessa huuto vaan yltyy eli hänet on pakko ottaa syliin ja saada nukahtamaan siinä, mutta kaikki alkaa taas alusta. Ja noin tunnin tai kahden härdellin jälkeen tulee taas uusi nälkä jolloin imetetään, nukutetaan, siirretään sänkyyn jne jne. Argh! Viime yönä sinnittelin noin aamukolmeen, -neljään mutta se teki tosi tiukkaa koska edellisenä yönä olin nukkunut vain nelisen tuntia.

- Ja arvatkaapas kuka sai vihdoin viimein tahtonsa läpi? No vauvapa tietenkin. Koko porukka nukkui sitten loppuyön rinnatusten perhepedissä, äiti hammasta purren mutta umpiväsyneenä ja periksi antaneena.

Soitin eilen hätäpäissäni neuvolaankin kun tuntui, että omat konstit loppuvat kerta kaikkiaan kesken. Sieltä ehdotettiin, että mitä jos laittaisin pinnikseen jonkin minulta tuoksuvan vaatteen josta Sintti saisi turvallisuuden tunnetta ja joka auttaisi nukkumaan rauhallisesti. Näin teinkin, ja lisäksi kokeilimme vielä lämmittää geelityynyllä pinnasänkyä jotta se tuntuisi mukavammalta. Valitettavasti kummastakaan konstista ei ollut apua!

Nyt siis hätähuuto teidän suuntaanne, löytyykö hyviä vinkkejä tilanteen kohentamiseksi? Täällä alkaa olla jo konstit vähissä ja uuvutus päällä. Olisi mukava tehdä iltaisin jotain omaakin, kuin juosta monta tuntia rauhoittamassa säälittävästi itkevää vauvaa...

Itse keksin tänään vielä yhden asian. Tajusin asiaa mietittyäni, että Sintti ei nuku nykyisin enää koskaan pinnasängyssä, ei edes päivisin. Jos imetän makuultani, jätän hänet parisängyllemme nukkumaan ja peittelen siihen koska en raaski herättää sikeästi nukkuvaa vauvaa. Jos hän päivällä nukkuu muuten vaan, hän nukkuu yleensä sitterissä olohuoneessa josta näen hänet koko ajan. Tästä syystä ajattelin, että minun täytyy tosiaan ruveta siirtämään Sintti AINA nukahtamisen jälkeen omaan sänkyyn kunnes tämä ongelma poistuu.

Mutta kyllä kuulkaa korpeaa huomata, kuinka paljon helpompaa se periksiantaminen joskus on, vaikka kuinka haluaisi ajatella kasvatuksellisesti ja toimia aina johdonmukaisesti! Kun olet kahdettakymmenettä kertaa yössä nostamassa kiljuvaa vauvaa sängystä ja uni painaa silmäluomia kuin parin kilon punnus, ei ne periaatteet yhtäkkiä tunnukaan niin kovin tärkeiltä...;) Grrh.

Löytyykö teiltä hyviä nukutusvinkkejä? Luin ja ostin sen monen suositteleman kirjan Unihiekkaa etsimässä, ja se oli loistava opus mutta en oikein saanut siitä apuja tähän meidän tilanteeseen.

Ja vielä, aiemmin ajattelin että pinnasängyn pienentämisestä esim. tyynyjen avulla olisi apua, mutta en enää usko sillä olevan Sintin unien kannalta merkitystä. Jos hän nukkuu onnellisena keskellä meidän suurta pinnasänkyä ilman huolta huomisesta, ei varmaan pinniksen koollakaan ole väliä.

Projekti raskauskilojen karistus

Raskaana ollessa minulle tuli painoa lisää n. 20 kiloa mikä on melkoinen määrä. Laitoksella punnitsin itseni ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen muistaakseni jouluaattona ja kauhistuin: pois ei ollut lähtenyt kuin noin kuusi kiloa! Kuvittelin, että myös ne nesteet, turvotukset ja mitkä lie lisäpainot olisivat jääneet sinne synnytyspöydälle mutta eivätpä vain jääneet. Kotiin päästyäni rupesin heti mielenkiinnosta päivätasolla kirjaamaan ylös mitä vaaka näytti, ja tässä kirjanpidon tulos:

Paino siis lähti tippumaan oikein ropisemalla kun kotiin päästiin eli ihan mitään erityistä tekemättä saattoi lähteä jopa kilo päivässä. Valitettavasti tämä iloinen kehitys päättyi noihin kahteen viimeiseen lukemaan sillä siihen on nyt jääty junnaamaan ja välillä jopa käväisty parisataa grammaa korkeammissakin lukemissa. Luulen, että paino lähti tippumaan niin nopeasti, koska kaikki raskauden aikaiset mieliteot loppuivat synnytyksen jälkeen kuin seinään ja melkeinpä ruokahalukin katosi. Sairaalassa söin pari eka päivää kuin lintu, hyvä jos sain puolet ruoka-annoksista alas ja kotonakaan ei tehnyt mieli enää syödä entiseen tapaan. Eka päivinä herkuttelu oli siis vähissä, mutta valitettavasti tämä ei (tietystikään) jäänyt pysyväksi olotilaksi vaan makeannälkä on palannut! On siis vähän vaikea laihtua jos syö joka päivä namuja, imetyksestä huolimatta ;)

Tosiaan painoa tuli lisää 20 kiloa, mutta pudotustavoitteeksi olen ottanut -18 kg sillä jo yksistään etuvarustuksessa on varmasti kilo tai pari extraa. Kuppikokonihan kasvoi raskauden aikana A:sta D:hen ja nyt imetyksen myötä ne ovat turvonneet aivan uusiin ulottuvuuksiin, siis kirjaimellisesti ;) Jätin siis painotavoitteeseen tissivaran ja loput saa lähteä.

Vielä olisi jäljellä pudotettavaa 7,3 kg mutta millä ihmeellä tällainen herkkusuu saa ne pois?? Valitettavasti emme ole päässeet ulkoilemaankaan niin usein kuin olisin ajatellut. Haaveilin etukäteen pitkistä vaunulenkeistä vauvan kanssa, mutta ainakin näihin päiviin asti meidän rytmi on ollut niin sekaisin, että iltapäivällä meillä on vielä käytännössä aamu enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Tänään pääsimme onneksi koko perhe vaunuttelemaan ja jos huomenna ei ole kova pakkanen, tehdään sama uusiksi. On niin mahtavaa nähdä aurinkoakin välillä!

Sitten kun alakerta on kunnolla parantunut ja synnytyksestä kulunut se viitisen viikkoa (ei kai sitä jälkitarkistusta tarvitse odottaa?), ajattelin aloittaa taas saliharrastuksen joka varmasti saa taas meikäläisen kuntoon. Pelkäsin etukäteen millaiseksi etureppu jää synnytyksen jälkeen, mutta se on melko siedettävässä kunnossa. Ihan parasta on se, että raskausarpia ei tullut yhtään. Kurjempaa on se, että löysää nahkaa on tietysti jonkin verran mutta onneksi se on yllättävän pieni "läjä" tuossa edessä. Lisäksi linea negra loistaa siinä keskellä niin tummana etten tiedä lähteekö se ikinä pois, samoin napa on aika kauhea ilmestys! Se on niinkuin joku tumma, löysä kraateri ja pelkään että söpö vanha pikkunapani on iäksi mennyttä. Mutta no, nämä pitää kai vain hyväksyä osana naiseutta ja muistona Sintin maailmaan saattamisesta.

Huomenna ajattelin esittää kotona pienen hupailunumeron ja saada miehen vääntelehtimään naurusta kun kaivan raskautta edeltävän vaatevarastoni esiin ja sovitan niitä jos ei muuten niin vaikka edes motivaatiomielessä. Epäilen, että lopputulos on kehnohko sillä alaosat eivät sovi suurentuneen perän ja mahan takia, ja yläosat puolestaan taitavat jäädä pieniksi kuppikoon kasvettua niin rajusti. Mutta uusia housuja en silti osta! Käytän vaikka edelleen mammahousuja väliaikaisesti niin kauan että alan taas sopia vanhoihin vaatteisiin. Huoh, tästä tulee pitkä projekti...

Sintin luonteenpiirteet

Eilinen päivä meni ennakkojännittelyistä huolimatta hyvin ja pärjäsimme kahdestaan kotona hienosti. En ottanut turhia paineita kodin järjestyksen ylläpidosta, mutta yllätyksekseni Sintin torkkujen väleissä ehdin hoitaa kaikenlaista. Iltapäivän kuitenkin vietimme rennosti sohvalla tv:tä katsellen välillä tissi suussa ja välillä muuten vain Sintti sylissä. Ihanaa! :)

Tänään ajattelin vähän koota ajatuksia meidän Sintin persoonasta, että millainen tyttö sieltä loppujen lopuksi tupsahti, varsinkin kun sitä tuli etukäteen niin paljon mietittyä. Nyt kahden ja puolen viikon jälkeen alkaa vihdoinkin olla nähtävissä persoonallisuutta ja on hauska myöskin kirjata ylös minkälaiselta neiti vaikutti tässä vaiheessa, verraten sitä vaikkapa tilanteeseen puolen vuoden kuluttua.

Rauhallinen. Tuttavapariskunnan vierailun jälkeen uskon vihdoinkin, että tämä ominaisuus on totta. He jaksoivat ihmetellä kuinka rauhallinen neiti on, nälkäitkukin oli kuulemma varsin maltillista verrattuna heidän poikaansa joka alkoi pienempänä välittömästi nälän koitettua huutaa kuin palosireeni. Sintillä on tapana alkaa ensin aukoa suutaan, sitten potkia pontevasti jaloillaan ja kolmantena vaiheena alkaa kitinäitku. Jos näihin ei reagoida, alkaa voimakkaampi itku jota saa vielä halutessaan rauhoiteltua ottamalla hänet syliinsä ja kävelemällä vähän aikaa ympäriinsä. Näillä voitetaan ne minuutit jotka kuluvat esim. yöllä lisämaitopullon tekoon.

Paijausta rakastava. Sintti rakastaa nukkua rintakehän päällä mahallaan, pieneksi sammakoksi tekeytyneenä eli pikku jalat aivan kippuralla. Toki mikä tahansa syliasento yleensä käy mutta tämä on kaikista mieluisin ja se on varsinkin isin & tytön yhteinen tähtihetki iltaisin.

Nauravainen. Sintti on väläytellyt niitä hymyjä syntymästään asti, jotka eivät oikeasti ole hymyjä vaan kasvojen tahattomia lihasliikkeitä. Ensimmäisen oikean hymynsä sekä isille että äidille hän väläytti 2 viikon ja 1 päivän iässä, ja eilen alkoi ihan kunnon hymyily. Oleilimme sohvalla siten, että minä istuin ja vauva nojaili koukistettuihin jalkoihini. Yhtäkkiä hän kiinnostui kovasti kasvoistani, jolloin aloin hymyillä, jutella ja koskea kevyesti nenään, leukaan ja poskiin. Tämä huvitti tyttöä suuresti ja sieltä välähti monta monituista leveää hymyä! Kohta oli ruokailun aika mutta vielä rinnaltakin tyttö kuikki minua ilmeisesti jatkoshow:n toivossa :) Samana iltana vaipanvaihdon yhteydessä hän ymmärsi vielä mahapuhaltelujenkin päälle: kun päräytin pari kertaa masua, taas tuli leveä hampaaton hymy ja ai että äidin sydän suli! Voiko olla mitään parempaa kuin oman vauvan ilmiselvä ilo?

Pitää vedestä. Sintti on tykästynyt kylpyihin ja nauttii selvästi lämpimässä vedessä köllimisestä, varsinkin kun saa olla isin suurten ja turvallisten käsien varassa. Samoin vaipanvaihdon ainut siedettävä osa on pyllypesu!

Nälkäinen. Kuten on aiemminkin tullut mainittua, Sintti on varsinainen suursyömäri ja kaikki käy, niin rinta kuin pullokin. Kunhan vaan ruokaa tulee ja mieluiten ajallaan! On ihana nähdä, että ravitsemus on silmin nähden kohdallaan sillä viime päivien aikana Sintille on kehittynyt kunnon pötsi masuun ja olemme saaneet suosiolla laittaa sivuun parit housut jotka pituuden puolesta sopisivat mutta kun maharesori on aivan liian tiukka ;) Samoin meillä alkaa olla söötti kaksoisleuka.

Kohtuullisesti nukkuva. Edelleenkään en ole kovin univelkainen. Välillä on tietysti vaikeampia öitä, mutta usein herätyksiä on korkeintaan muutama ja niitäkin pystyn säätelemään ottamalla Sintin viereeni. Silloin nukumme kaikki poikkeuksetta pidempiä pätkiä ilman keskeytyksiä. Jos en aivan väärin muista, viime yönä tuli jopa 6h yhtenäinen unipätkä kun Sintti oli vieressä! (Siitä hyvästä syötiinkin tänä aamuna sitten 2h putkeen kun oli jäänyt niin kova nälkä)

Vaipanvaihtoa vihaava. Jos meidän lapsukainen jotain inhoaa niin se on ehdottomasti vaipanvaihto. Toisinaan tätä siedetään vähän paremmin mutta jos on vähänkään nälkä niin homma on käytännössä alusta asti yhtä huutoa. Hitautta Sintti ei myöskään anna anteeksi, mm. isillä usein vähän kestää jos on paljon nappeja tai jotain hänen mielestään käsittämättömiä kietaisupaitaviritelmiä, joten silloin on takuuvarmasti huutoa luvassa ja isiä hikoiluttaa ;)

Entäs teidän muksut? Löytyykö yhtäläisyyksiä :)?

P.S. Se pöpö/rintatulehdus taisi mennä ohi! Ei yhtään kuumetta eilen illalla tai yöllä, jippii.

//EDIT. Miten tästä listasta unohtuikin eräs hyvin oleellinen asia:

Äänekäs. Meidän vauvelista on päässyt jo syntymästään saakka mitä ihmeellisimpiä ääniä. En tiedä onko se kaikille vauvoille tyypillistä mutta meitä tuo ääntely on riemastuttanut suuresti sillä en ole tiennytkään että ihmislapsesta voi saada kaikkea tuollaista ääntä ulos :) Hän yleensä tuhisee, sekä äkisee, örisee, murisee ja jopa röhkii! Toisinaan kutsumme häntä myös Pikku Huiluksi sillä tietyt äänet kuulostavat ihan kyseiseltä soittimelta. Kaikista parhaimmat sinfoniat saa irti rinnalla oleillessa, sillä kiihdyksissään Sintti käyttää usein koko repertuaarinsa läpi :)

Kaksin kotona

Takana on tähänastisista melkeinpä vaikein yö, Sintti söi ihan hullun lailla moneen otteeseen ja itse piristyin joka valvomisjaksolla niin että uni ei meinannut enää tulla silmään. Oli siis ihan sama nousta ylös jo varhain, toisin kuin tavallisesti klo 12 aikaan joka on viimeiset kaksi viikkoa ollut meidän "aamu". Nyt on lisäksi koittanut se pelätty päivä, eli päivä kun mies lähti eka kertaa töihin isyysloman jälkeen. Hirvittää! ;)

Mitä jos minun pitää käydä vessassa kun Sintti alkaa huutaa? Ei ole toista käsiparia saatavilla joka voisi pidellä itkevää lasta. Mitä jos haluan mennä suihkuun ettei tarvitse olla likaisella tukalla koko päivää? Mitä jos tarvitsen jotain juuri kun olen vaikkapa imettämässä. Huoh.

Tähän asti meillä on mennyt ihan mukavasti ja on ollut ihanaa kun mies on ollut kotona. Alkupäivät menivät muutenkin opetteluun joten meitä on ollut kaksi tumpeloa harjoittelemassa vauvanhoitoa, mutta nyt kaiken pitäisi periaatteessa sujua jo rutiinilla. Meidän kotikin on näyttänyt ihanan siistiltä, sillä minun keskittyessä imetykseen jne mies on siivoillut ja järjestellyt paikkoja ahkerasti sillä tämä meidän pieni asunto menee hetkessä kaaokseen. Nyt sama työmaa odottaa todennäköisesti miestä kun hän tulee töistä kotiin :P

Pahaksi onnekseni olen saanut jonkin pöpön tai sitten vaihtoehtoisesti rintatulehduksen. Vasen rinta on ollut kovahko ja kipeä jo kaksi päivää ja mies kävi kaupasta hakemassa minulle kaalta viilennykseksi. Hetken aikaa se auttaakin mutta pääsääntöisesti kipu on koko ajan olemassa. Lisäksi minulla on ollut aina välillä lämpöä, n. 37,5-37,7 astetta. Voikohan tämä viitata rintatulehdukseen sillä olen käsittänyt että silloin kuume nousee aika korkealle, jopa neljäänkymmeneen? Ja tiedättekö lähteekö mahdollinen tulehdus pois itsestään vai tarvitaanko siihen aina antibiootit? Toivon todella, että kyse ei ole siitä vaan tämä olisi vain jotain pian ohimenevää virusta.

Painokontrolli ja synninpäästö

Eilen piipahdimme neuvolassa painokontrollissa kahden pakkosyöttöpäivän jälkeen, jotka olivat aika kamalia. Kätilö oli ohjeistanut ruokkimaan Sinttiä molemmista rinnoista + pullolla aina 3 tunnin aikana. Tämä tarkoitti sitä, että useamman kerran vuorokaudessa jouduimme pakkoherättelemään nukkuvaa vauvaa syötölle mikä tuntui aika julmalle. Lisäksi siitä seurasi sellainen ikävä vaiva, että lapsiparka puklasi ihan hullun lailla ja välillä jopa ihan selkeästi oksensi eli ei todellakaan tuntunut siltä, että nämä lisäsyötöt tulisivat tarpeeseen.

Eilen vauva punnittiin neuvolassa uusiksi ja nyt saimme taas mojovan lukeman: 4,4 kiloa! Muka 400 gramman painonlisäys kahdessa vuorokaudessa? Epäilimme kaikki, että kätilöllä joka meillä kotona kävi, mukana ollut vaaka ei näyttänyt aivan tarkkaa painoa, sillä olimme hänen tuloaan edeltävänä päivänä saaneet myös omalla kotivaa'allamme tulokseksi 4,4 kiloa. Pituus oli kivunnut 54,5 senttiin.

Terkan mukaan runsaat pulautukset ja yrjöt olivat merkki ylensyömisestä ja sen saa luojan kiitos nyt lopettaa. Siirrymme lapsentahtiseen ruokailuun eli Sintti saa ruokaa aina silloin kun itse haluaa ja unilta ei turhaan herätellä näin terveen kokoista lasta syömään. Mikä helpotus! :) Hätäpäissäni ehdin ostaa jo rintapumpunkin sillä ajatuksella, että yrittäisin pumpata ja koittaa sillä korvata kaikki mahdolliset lisämaidot. Toisaalta ei se pumppu nytkään hukkaan mene, sillä aina välillä Sintille tulee niin kova nälkä että hän tahtoo lisämaitoa, joten voimme antaa sitä jo pumpatuista varannoista.

Jospa tämä tästä nyt hiljalleen :) Meillä oli paljon parempi yökin takana kun ei tarvinnut herätyskellon kanssa herätä toista ruokkimaan. Ja kiitos lohduttavista kommenteista edelliseen postaukseen! Elämä hymyilee taas ja samoin Sintti: tänään sekä isi että äiti saivat omat hymynväläytyksensä 2 viikon ja 1 päivän iässä :)

Paska Mutsi

Meillä oli tänä aamuna eka neuvolatädin kotikäynti. Kysymyksiä olikin jo kertynyt aika lailla, joten tuntui huojentavalta näyttää vauvelia ammattilaiselle joka osasi vastailla meidän huolenaiheisiin. Mm. meidän neidillä on ollut syntymästä asti hikka joka päivä ja se on kuulemma normaalia. Punaiseen peppuun ja taipeisiin saimme neuvon käyttää joko talkkia tai perunajauhoja, ja saimme luvan lähteä jopa ulos reippailemaan vaikka 2 viikkoa ei ole vielä ihan täynnä mikä helpottaa ainakin meikäläisen pääkoppaa huomattavasti. Nämä pari viikkoa ovat tuntuneet sisätiloissa aika pitkiltä, ja eilen livahdimmekin jo ostoskeskukseen tunniksi kiertelemään jotta pääsisi edes hetkeksi ihmisten ilmoille.

Päivän huono uutinen oli se pahin pelkoni tästä käynnistä, eli kävi ilmi että Sintin paino oli hieman laskenut. Paska mutsi ei ole osannut ruokkia lapsiparkaansa riittävästi :( Sairaalasta lähtöpaino oli 4035 grammaa ja nyt punnittaessa vain 4010 grammaa. Se oli aika isku koska Sintti on syönyt todella usein, imenyt pitkään, puklannut ja vaikuttanut kylläiseltä ja kaiken kukkuraksi reippaalta. Kätilö totesi, että todennäköisesti rintakumin käyttö vähentää vauvan saamaa maitoa rinnasta joten lisämaitoa on ryhdyttävä taas antamaan reilusti. Ohje kuuluu, että kerran 3 tunnissa on syötävä ensin molemmat rinnat ja päälle vastiketta vähintään 40 ml kerralla. Jos ei lapsi itse herää, on hänet herätettävä syömään.

Rintakumista olisi hyvä päästä eroon, joten kätilö neuvoi syöttämään aluksi sen avulla ja jossain vaiheessa kokeilemaan sen pois ottamista ja imetyksen jatkamista ilman. Ehdin kokeilla sitä jo kertaalleen edellisen syötön yhteydessä, mutta eihän siitä mitään tullut. Sintti-parka yritti hamuilla rintaa, tuli sitten levottomaksi ja loppujen lopuksi puhkesi itkuun kun ei tajunnut että miten sellaisesta rinnasta oikein imetään :( Ei siinä auttanut kuin pistää kumi takaisin paikoilleen ja jatkaa hyväksi havaituin keinoin. Kauhulla kuitenkin odotan seuraavia imetyskertoja jos tätä pitää aina vaan toistaa koska alku ei ainakaan kovin lupaavalta vaikuta, eivätkä rinnanpäät näytä näiden parin viikon jälkeenkään yhteen sen korkeammilta kuin ennenkään. Voihan himputti!

Vauva sai oman terveyskorttinsa ja siihen kirjoitettiin:

"Suloinen, terhakka tyttö. Aukile tuntuu. Silmät, napa, suu siistit. Varhaisheijasteet tulevat esiin. Iho hyvänvärinen. Heräilee itse vaatimaan ruokaansa. Paino laskussa. Lisämaitoa joka syötölle."

Imetysasiaa

Hyvää uutta vuotta kaikille!

En ole suinkaan kadonnut kun postaustahti on hiljentynyt, sillä vaikka kirjoitettavaa tuntuisi olevan vaikka ja mistä, en tunnu pääsevän koneelle kunnolla missään välissä. Meillä on lisäksi takana pari vaikeampaa yötä joten täällä kotona on haahuillut lähinnä kaksi zombieta. Mutta niistä tuonnempana lisää, nyt olemme onneksi levänneitä ja äitikin pääsee tekemään välillä omia juttujaan!

Tarkoituksena oli siis kertoa Sintin syömisistä ja ilokseni uskallan ehkä vihdoin sanoa ääneen, että näyttäisi siltä että meillä imetys onnistuu. Jännitin sitä etukäteen koska lähipiirissä on ollut niin paljon vaikeuksia imetyksen kanssa ja vauvoja jotka kertakaikkiaan kieltäytyvät tissistä, mutta meillä se on lähtenyt ihan kivasti käyntiin ja tunnen kuinka maitoa erittyy koko ajan lisää. Imetyksestä on muodostunut meidän kahden välinen läheinen hetki, josta pikkuinen selvästi nauttii eikä varmasti vähiten siksi, että äidin on pakko vähän väliä paijata selkää ja päätä kun toinen on niin lutuisan oloinen siinä vieressä. Samoin aika hupaisaa on välillä seurata niitä hetkiä kun vauva ensin itse sylkäisee rinnanpään suustaan, sitten polttaa päreensä kun rinta ei "olekaan saatavilla" ja alkaa julmetusti potkia vatsaani ja huitoa käsillä. Sitä seuraa hurja hamuilu ja huh, mikä helpotus kun rinta on taas suussa!

Imetystä harjoiteltaessa sairaalassa tuntui välillä hölmöltä tarjota jatkuvasti tyhjää tissiä Sintille, jolla oli koko ajan hevosennälkä, ja sitten pitkän imemisen jälkeen mennä pyytämään lisämaitoa. Ihan alkuun kokeiltiin n. 30 ml kerta-annoksia mutta aika pian osoittautui että se oli aivan liian pieni määrä, ja pääsääntöisesti vedimme kerralla 50 ml useita kertoja päivässä. Sintti tulikin sairaalassa tunnetuksi sinä vauvana, joka on "kova syömään" :D

Niin vaan osoittautui, että kätilöt todellakin olivat oikeassa tuputtaessaan jatkuvaa tyhjän rinnan imemistä, sillä vihdoin jouluaattona maito alkoi nousta. Ei paljoa, mutta hiljalleen ja varmaan siinä vaiheessa rinnalla olo tuli Sintillekin paljon mielekkäämmäksi kun sieltä todella sai jotain muutakin kuin niitä säälittäviä pieniä tehotippoja jotka upposivat kuin pohjattomaan kaivoon meidän neidin mahassa. Nyt maitoa tulee huomattavasti enemmän ja sitä on alkanut jopa valua ihan itsekseen, varsinkin jos olen sängyllä odottamassa ja mies on tuomassa Sinttiä aterioimaan.

Sairaalasta lähtiessä meitä ohjeistettiin, että lisämaidon antamista on kotonakin ehdottomasti jatkettava koska tyttö on niin nälkäinen ja suurikokoinen. Hiljalleen annoksia voi ryhtyä ajamaan alas kun maidontulo lisääntyy. Näin olemmekin menetelleet ja varsinkin alkuun välillä 12:00 - 24:00 meni esim. 3 pullollista á 60 ml + rintaruoat tietysti päälle. Viime yö oli ensimmäinen kun ei tarvittu yhtään pullollista eikä Sintti kiljunut ollenkaan, joten ilmeisesti hän tuli rintamaidosta kylläiseksi. Haluan kuitenkin ehdottomasti säilyttää ainakin yhden pulloruokintahetken per päivä, jotta Sintti ei vieroittuisi pullosta liikaa vaan jotta ruokailut sujuisivat äidin poissaollessa hienosti myös isän & vauvan kesken.

Välillä painoasia on mietityttänyt, että mistä tiedän saako Sintti maitoa varmasti tarpeeksi ja neuvolantäti tulee kotikäynnille vasta tiistaina. Eilen sitten punnitsin itseni ensin vauvan kanssa kotivaa'alla ja sitten itseni erikseen. Erotuksesta sain Sintin painoksi aika tarkkaan 4400 grammaa ja jos meidän ja sairaalat vaa'at eivät hirveästi erota, olisi painonkehitys juuri oikean suuntainen. Olisi kamalaa jos terkka tuumaisi että Sintti on kuihtumassa ja ettemme ruoki häntä tarpeeksi.

Imetykset hoituvat meillä rintakumin avulla, ja siitä oli Tytti kirjoittanut vasta oivan postauksen. Siihen pääset tästä linkistä. Itsekin toivoisin kovasti, että pääsisin pian rintakumista eroon koska niitä joutuu koko ajan pesemään, steriloimaan ja vaihtamaan. Lisäksi niistä lorahtaa aina maitoa ulos kun Sintti on lopettanut ruokailunsa, eli koko ajan saa olla kuivailemassa ja pyyhkimässä ettei sotke joka paikkaa. Olen käyttänyt rintakumeja nimenomaan siitä syystä, että rinnanpääni ovat tosi matalat ja vauva ei saa niistä kunnon otetta. Muistaakseni jouluaattona sairaalassa imetys meinasi ottaa vähän takapakkia kun yritin sitkeästi ilman kumia ja Sintti keksi yhtäkkiä ruveta maiskuttamaan äänekkäästi rinnalla ollessa lähinnä omaa kieltään. Muutama imetyskerta meni sitten ihan pipariksi kunnes kätilöt sanoivat että nyt kannattaa tosissaan käyttää vain ja ainoastaan sitä kumia niin kauan kunnes rinnanpäät ovat muovautuneet paremmiksi. Tosin ei siinä vielä ole nähtävissä minkäänlaista edistystä joten voi olla, että kyseinen vempele jää meillä pitkäaikaisempaankin käyttöön.

Meillä oli tosiaan tässä pari aika vaikeaa yötä sillä vaikka Sintti on aiempina päivinäkin imenyt yöllä moneen otteeseen ja nukahtanut sen jälkeen kiltisti omaan sänkyynsä, yhtäkkiä tällainen menettely ei sopinut hänelle alkuunkaan. Hän nukahti aina yhden puolen rinnan imemisen jälkeen, mutta heti kun hänet nostettiin omaan sänkyynsä, alkoi heiluminen, viuhtominen ja vihdoin itku. Sama toistui joka kerta. Ainoa tapa saada edes hieman pidempi unipätkä oli jättää Sintti kainaloon nukkumaan jossa tyyppi vetelisikin sikeitä vaikka kuinka pitkään. Näinkö siis on käynyt, että minä joka en ikinä ole ollut perhepedin kannattaja, joudun siihen nyt vauvan tahdosta taipumaan? Jostain syystä tämä alkaa tuntua houkuttelevammalta vaihtoehdolta vaikka itse en silloin kovin mukavasti nuku, sillä Sintti vieressä on mahdollista nukkua jopa 2-3h kerrallaan kun taas noina vaikeina öinä herätys oli kerran tunnissa ja jopa tunnin kantelua ympäri asuntoa kun vauva ei suostunut nukkumaan omassa sängyssään. Onko teillä mitään hyviä vinkkejä tähän? Ja kuinka nopeasti tällainen voi muuttua?

Nyt odotan hartaasti sitä, että tikit ja alakerta paranisivat jotta pääsen imettämään istualtani jolloin pääsisi katsomaan vaikkapa telkkaria samalla. Tähän asti olen imettänyt ainoastaan makuultani missä aika saattaa käydä välillä tosi pitkäksi. Onneksi keksin ruveta siinä samalla lukemaan niin on jotain muutakin tekemistä samalla, itse asiassa yhden romaanin olen jo ehtinyt vetäistä imetyksen aikana.