Sintille sisarusta - projekti

Minun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa yhdestä aiheesta, nimittäin mm. tuosta tekstistä jonka lisäsin taannoin ylätunnisteeseen "...lähtölaskenta kakkoskierrokselle...". Se tarkoittaa tietysti kakkosen yrittämistä! Kirjoittelin tästä joskus aiemminkin, mutta silloin Sintti taisi olla vielä tosi pieni. Meillä oli silloin ja ennen Sintin syntymääkin se hurja haave, että tyttö saisi sisaruksen aika varhaisessa vaiheessa eli että näihin aikoihin olisin mahdollisesti jo uudelleen raskaana. No, neiti on nyt 9,5 kk:tta eikä uudesta raskaudesta ole vielä hajuakaan, sillä kuukautiseni eivät vieläkään ole alkaneet!

Aiemmin tämä asia harmitti enemmänkin, mutta nyt olen jo tottunut ajatukseen, ja kieltämättä alkaa tuntua mukavalta, että elämä jollain tapaa helpottuu koko ajan. Alan saada omaa kroppaani takaisin hormonitoiminnan palautuessa, sillä imetys on vähenemään päin Sintin kasvaessa. Muutenkin paino on vakiintunut yhteen tiettyyn lukemaan joka ei siis edelleenkään ole se mikä sen pitäisi, mutta antaa kuitenkin toivoa siitä, että jonain päivänä muutaman kilon pudotuksella se voisi pysyä siinä missä sen haluaa pysyvän ;) Lisäksi, on mahtavaa kun nyt uskaltaa jo silloin tällöin nauttia viinilasillisen tai siiderin eikä tarvitse miettiä sitä, että jos Sintti mahdollisesti haluaakin kohta hörpätä maitotilkkasen ja veressä on promilleja....Kaikin puolin siis vähemmän sitovaa!

Näitä asioita kun ajattelee, on helppoa perustella itselleen miksi ei haittaa, että kuukautiset eivät vieläkään ole alkaneet eli ei tässä voisikaan raskautua vaikka kuinka yrittäisi. Samoin nyt voi hyvin omistautua Sintille vielä kun tässä on hoitovapaalla ja kotona eli nämä kuukaudet ovat vain Sintin, eikä niitä tarvitsee viettää mahdollisen raskausajan pahoinvoinnin kourissa tai jatkuvan väsymyksen partaalla.

Vauvakuumetta täällä ei siis millään muotoa podeta, mutta olisi se silti ajatuksena mukava, että Sintti voisi kohtuullisen ajan sisällä saada itselleen sisaruksen...:) Vielä kuukausi, pari takaperin elättelin ajatusta, että ollapa raskaana töihin palatessa niin saisi samantien perustaa päiväkamman seinälle eli työssäolokin jäisi verrattain lyhyeksi. Nyt olen jo hylännyt koko haaveen, sillä en jaksa uskoa että näin kauan odotettuani kierto palautuisi ihan lähiaikoina ja että vielä kaiken kukkuraksi raskautuisin valonnopeudella. (Muistutuksena vanhoille lukijoille ja tiedoksi uudemmille, että meillähän siis raskautumisen mahdollisuus luonnollisin keinoin on häviävän pieni, suorastaan mahdottomuus eli jos niin sattuisi käymään, sitä voisi pitää suoranaisena lottovoittona meidän perheeseen.) Voisihan tätä prosessia koittaa nopeuttaa lopettamalla imetys, mutta sitä en aio missään nimessä tehdä.

Lähinnä siis tapahtumien kulku menisi näin:
1) Veronan kuukautiset alkavat
2) Verona soittaa kiireen vilkkaa hedelmöitysklinikalle ja tiedustelee, että milloin voidaan tehdä ensimmäinen PAS ( = pikkukavereiden sulatus klinikan pakkasesta ja siirto Veronan sisuksiin)
3) Taas vanha kunnon odotus & jännäys alkavat

Luulenpa kuitenkin, että toisella kierroksella jännityksen pahin terä olisi taitettu sillä pelissä ei ole enää meidän koko perheen perustaminen. Haluan yrittää aina muistaa olla kiitollinen siitä, että meitä on siunattu edes yhdellä lapsella joten ei ole maailmanloppu jos asiat eivät tapahdu suit sait. Se ei silti estä minua toimimasta veronamaiseen tapaan eli pyörät välittömästi pyörimään ja niin poispäin ;)

Yksi pieni vauvantuoksuinen käärö...olisihan se taas aivan... ihanaa :)

P.S. Tilasin pari kuukautta sitten tukun raskaustestiliuskoja ja pari testiä olen jo ehtinyt varan vuoksi tehdä. Tästäkö se testailu sitten taas alkaa, ääks!