Imetyksen jälkeen

Niinkuin viime postauksessa mainitsin, lopetin imetyksen aivan äskettäin, noin puolitoista viikkoa sitten. Olen odotellut kuin kuuta nousevaa sitä tunnetta, että saan nukkua mahallaan kun mikään "ylimääräinen" ei ahdista rinnoissa eikä tarvitse pelätä patteja (joita siis sain imetysaikana aivan kaikesta!). Samoin sitä, että saan heittää roskikseen parit erittäin kulahtaneet imetysliivit. En ole uskaltanut vieläkään lopettaa niiden käyttöä, sillä joku taisi vinkata aiemmin blogiini, että kannattaa antaa rinnoille aikaa toipua ja vasta sitten vaihtaa tavallisiin rintsikoihin.

Ennen lopettamista pelkäsin, että maitoa nousee vieläkin rintoihin ja että joutuisin kaivamaan pumpun jostain kaapin perukoilta esiin. Tätä silmälläpitäen ajoin imetystä alas hyvin verkkaiseen tahtiin ja vasta noin viikkoa ennen töihinmenoa lopettelin aamuimetyksen. Maitoahan siis muuten olisi vaan tullut ja tullut, Sinttikin olisi hyvin tyytyväisenä tainnut jatkaa vaikka kouluikään ;)

Nyt puolentoista viikon jälkeen tunnen, että maitoa on rinnoissa edelleen. Sellaista kamalaa ahdistuksen tunnetta ei ole vielä tullut, mutta nämä imetyksen tuhoamat nahkapussini näyttävät valheellisen täyteläisiltä, mitä ne eivät siis tosiaankaan ole! Lisäksi tänä aamuna kun heräsin, vasempaan eli siihen aktiivisempaan rintaani oli hiipinyt salakavala patti ja nyt on sellainen semi inha olo. Ei houkuttele niin pumppaus kuin kaalilla hautominenkaan, sillä niidenhän piti olla mennen talven lumia. Pidän itselleni peukkuja, että nämä oireet katoavat vaivihkaa pois ja saan vihdoinkin kierähtää tyytyväisenä mahalleni nukkumaan ennenkuin se on menoa taas :)

Ja mitä menoa siis? No tietysti uutta raskautta! Ihanan kurjat ja ah niin kauan odotetut kuukautiset alkoivat vihdoinkin joulun aikaan. Kyllä niitä odotettiinkin. Osasin jo arvella menkkojen saapuvan siitä syystä, että paria viikkoa ennen koin ensimmäisen ovulaation, joka oli harvinaisen kivulias verrattuna siihen mitä muistin ajalta ennen raskautta. Toinen ovis puolestaan koettiin tammikuussa ja kolmas on meneillään juuri nyt - mitenpäs muutenkaan sillä mies on parhaillaan matkoilla ;) Kirjanpitoni mukaan otolliset ajat alkavat n. 15.-17. päivän tienoilla, mutta on vaikea tietää milloin on juuri "se oikea" hetki. Kun IVF-hoitoa tehtiin, ultralla todettiin todellinen ovulaatioaika melko paljon myöhemmäksi siitä kuin itse tunsin ja luulin, eli käytännössä sen jälkeen kun kaikki oireet olivat jo loppuneet. Nyt mietin, että voiko se tosiaankin pitää paikkaansa koska nyt ovulaatiot ovat niin järkyttävän paljon kivuliaampia, että tuntuu että siellä täytyy olla jotain meneillään paljon aikaisemmin! Aivan hirveä jomotus ja pakotus alavatsassa viikon ajan, melkein mieluummin potisin ne itse kuukautiset. En tiedä sitten ovatko nämä jotain käynnistysvaikeuksia vai tällaistako tämä tulee nyt synnytyksen jälkeen olemaan...

Jos meillä ei tärppää tästä kuusta, mikä on enemmän kuin todennäköistä ellei armas mieheni saavu sieltä pian kotiin aviollisia velvollisuuksiaan täyttämään, on aika varata aika lapsettomuusklinikalle sulattelemaan pikkuisia pakkasesta. Tammikuussa soitin klinikalle, josta neuvottiin että imetyksen lopettamisen jälkeen tulee yleensä odottaa yksi täysi kierto ennenkuin hoitoja ruvetaan tekemään.

Hätähousuna olen jo ehtinyt laatia kaikenlaisia laskelmia niin kakkosen syntymästä kuin tulevasta ikäerostakin. Aiemmin toivoimme mahdollisimman pientä ikäeroa mutta luonto päätti toisin ja nyt voi sanoa, että siitä tulee vähintään 2 vuotta. En haluaisi toisenkin lapsen syntyvän joulukuussa joten siitä syystä olisi hyvä jättää maaliskuun hoitokierros väliin, mutta arvatkaapa kahdesti että maltanko! Jos taas kakkonen syntyisi tammikuussa eli huhtikuun hoidoista, lapsille tulisi teknisesti ottaen 3 vuoden ikäero, mutta käytännössä vain reilut 2 vuotta mikä olisi kivempi vaihtoehto lasten itsensä kannalta.

Kiva näitä asioita on pyöritellä päässään, mutta lopputulos tulee taas jälleen kerran olemaan takuulla jotain ihan muuta kuin mitä suunnittelimme :) Koitan siis mennä hoitoihin avoimin mielin ja vähän paremmalla kärsivällisyydellä varustettuna kuin aiemmin, sillä olisi aika hullua jos meillä tärppäisi yhtä onnekkaasti kuin eka kierroksella!