Mokomat kuukautiset menivät alkamaan viime viikon torstaina, eli selvää oli ettei meidän luomuyritykset ottaneet tulta alleen Sintille Sisarusta - projektin suhteen. Toiveeni eivät olleet muutenkaan turhan korkealla, mutta eihän se konkreettinen jokakuukautinen muistutus silti kivaa ollut, joten päätin tarttua tuumasta toimeen lieventääkseni pettymystä. Nappasin siis puhelimen käteeni ja soitin samantien lapsettomuusklinikalle ja varasin meille ajan. Ensi maanantaina siis tapaamme yhden niistä kivoista lääkäreistä, jotka meitä hoitivat viime kerralla, ja ryhdymme suunnittelemaan jatkoa!
Tai itse asiassa puhelimessa jo mainitsin, että haluaisimme PAS:in eli pakastetun alkion siirron, koska niitä on siellä valmiina odottelemassa ja inseminaatiot sun muut ovat meidän kohdalla melkein yhtä turhia kuin oma yrittäminen. Hoitajan kanssa puhelimessa laskeskelimme, että silloin maanantaina kyseessä on kiertopäivä 12, eli ovulaatio sattuu todennäköisesti minun kierronpituudellani kohdalle ihan pian. Eka käynnillä tehdään ultra, tsekkaillaan verikokeiden tuloksia ja ultran mukaan päätetään päivä jolloin siirto tehdään.
Ensi viikolla saatan siis jo olla vähintään "teknisesti raskaana"! :)
Huvittavinta tässä on se, että vaikka emme missään vaiheessa erityisesti toivoneet jouluvauvaa, meillä on jo yksi sellainen täällä kotona ja jos tästä toisestakin tärppäisi välittömästi, meillä olisi taas yksi joulukuussa syntyvä tulossa. Eli ei helpota ainakaan tulevien joulujen järjestelyä jos siellä samoilla tienoilla on parit synttäritkin hoidettavana, mutta who cares :) Ja olen ehtinyt ajatella niinkin pitkälle, että jos tärppäisi vasta seuraavassa kuussa, vauva syntyisi tammikuun puolella, eli Sintille ja uudelle tulokkaalle tulisi käytännössä vain kahden vuoden ero, mutta kalenterin mukaan 3 vuotta.
Mutta kyllä on kuulkaas mukavaa, että taas on jotain mitä odottaa. Ja klinikan väen kanssa jutellessa tuli jälleen hirmu lämpöinen ja turvallinen olo, sellainen että kyllä kaikki järjestyy. Minulla on siitä paikasta ainoastaan hyviä kokemuksia, joten on mukava palata sinne ja katkaista heti alkuunsa tämä alkava ovis-menkat-jännäilykierre!
Nyt sitten jos uskaltaisi, voisi alkaa googlettaa niitä PAS:n onnistumisprosentteja...
Oii ihanaa! Ja jännittävää :). Olen huomannut hiipivän vauvakuumeen taas. Juuri kun pääsin töihin nauttimaan (ja edelleenkin viihdyn kyllä) niin katse hakeutuu pieniin vauvoihin jatkuvasti. Siis ihan jatkuvasti.. Tänäänkin istuin Stockalla lounaalla ja yritin olla tuijottamatta vieraisiin pöytiin ;). Noh, miehen kanssa yritys on sovittu aloitettavaksi kesällä joten toista jouluvauvaa ei taida meille tulla. ehkä.. ;)
VastaaPoistaOnnea tosiselle kierrokselle!
-Riikka
No niitä vauvojahan ON aivan joka paikassa ja koko ajan! :) Olisi se vaan kivaa kun olisi taas pikkuinen vauva sylissä...
PoistaJa kiitos onnentoivotuksista :)
Kaks jouluvauvaa on ihan hyvä. :) Meidän on syntyneet 9. ja 15. päivä, eli ei ihan jouluna, mutta samassa kuussa kuitenkin. Tsemppiä ja onnea kakkoskierrokselle! :)
VastaaPoistaKiitos Veera, voi olla että perässä tullaan :)
PoistaOnnea Matkaan!
VastaaPoistaKiitos!
PoistaPaljon onnea matkaan kakkoskierrokselle <3!! Täällä jännätään täysillä mukana :) Mekin aloitettiin sama projekti loppuvuodesta ja ihmetykseksemme yksi meidän pakkasaarteista näyttäisi tahtovan maailmaan :)
VastaaPoistaOi kuinka ihanaa, onneksi olkoon Shayna!! Todella mukava kuulla :) Ei sitten tällä kertaa mennä tasatahtia niinkuin viimeksi :)
PoistaEtkö muuten enää aio kirjoitella blogia?
Onnea uuteen kierrokseen! Ihanaa kun olet noin hyvillä mielin :)
VastaaPoistaKiitos kovasti! Kyllä tämä kakkoskierros vaan on niin paljon helpompaa kuin ykkönen, ei ole mitään paineita :)
PoistaHei Verona!
VastaaPoistaOnnea toiselle kierrokselle! Mua on pohdituttanut teidän yhtälö kissat ja lapsi, miten ne on tutustuneet toisiinsa. Meille on tosiaan lapsonen syntymässä kesäkuussa ja vähän jännittää toi eläin&lapsi kombo, meillä kylläkin koira. Varmaan imuroitua tulee ainakin useammin :D
Onneksi olkoon Fru L, tosi ihana kuulla tulevasta perheenlisäyksestä! Kävin jättämässä sulle blogiinkin vähän terveisiä, käyhän kurkkimassa :)
PoistaEn ole aiemmin maininnut tätä blogissa, mutta meillä ei ole enää kissoja. Viime kesä meni aika surullisissa tunnelmissa kun ensin meidän pitkäaikaissairauksista kärsivä kisu menehtyi komplikaatioihin ja sitten toinen, joka on pääsääntöisesti ollut terve kuin pukki, meni yllättäen loppukesästä perässä. Vanhoja kattejahan ne jo olivat, mutta periaatteessa olisi voinut olla vielä jokunen vuosi jäljellä. Tyttö ei oikein ehtinyt kunnolla tutustua niihin, koska ei vielä kunnolla liikkunut silloin. Jos kisut tulivat kosketusetäisyydelle, niin saattoi pontevasti napata turkista kiinni, mutta siitä syystä katit kiersivätkin vauvan vähän kauempaa.
Uskon, että jos koira on yhtään lapsiystävällinen niin varmaan menee ihan hyvin! Pitää vaan muistaa huomoida koko ajan koiraakin ja siivota, sillä tosiaan niitä karvoja ei halua toiselle suuhun ja silmiin, varsinkin kun ne nuohoavat joka paikan lattialla möyriessään :)
Voi surku, otan osaa kissojen puolesta.
PoistaMeidän koira on tottunut lapsiin, mutta jännittää silti, miten se suhtautuu, kun taloon tulee lapsi ihan pysyvästi, ikääkin rouvalle tulee jo 9-vuotta. Onneksi siihen, että lapsi rupeaa liikkumaan menee vielä tovi :D