Uusia kuulumisia

Vihdoinkin sain itsestäni sen verran irti, että nyt tulee se jo kesäkuussa lupailemani päivityspostaus. Ihan hävettävän harvoin ehdin nykyisin päivittää, mutta toisaalta nyt en pysty parempaankaan ja mieluummin harvakseltaan kuin ei ollenkaan, vai mitä :)

Kesä on ollut ihanan lämmin ja rentouttava. Kävimme lomamatkalla ja olemme myös nautiskelleet oleilusta omalla kotipihalla, suorittaen erilaisia kodin askareita ja kaikki tämä rennompi elämä on auttanut keskenmenosurujen painumista taka-alalle. 

Meidän ihana S-tyttönen on varttunut hirmuisesti kesän aikana. Juhannuksena teimme hänelle katalan tempun: veimme neidiltä kaikki tutit pois kertalaakista. Olimme suunnitelleet sitä hyvin pitkään mutta aina jotain tuli muka eteen, ja vihdoin juhannuksena se oli toteutettava sillä siitä alkoi meidän kesäloma emmekä todellakaan aikoneet enää ottaa kesälomareissulle niitä mukaan. Kyllähän moni käyttää tutteja vielä pidempäänkin kuin 1,5-vuotiaana, mutta S ryhtyi kyselemään sitä koko ajan enemmän ja enemmän. Jopa kauppareissu ilman tuttia saattoi muuttua kyyneleiseksi ja hammastenkiristelyksi. Jos S olisi ollut hieman isompi, olisimme varmaan kokeilleet tutin vientiä "oravanpoikasille" tai mitä ikinä siihen tarkoitukseen keksitäänkin, mutta jos olisimme ottaneet tutit esille, neiti olisi tahtonut ne kaikki välittömästi itselleen. Niinpä ne lähtivät yhtenä päivänä pois käytöstä ja meidän suureksi yllätykseksi ilta-unille laittaminen sinä iltana kesti 5 minuuttia josta 2 itkettiin kiivaasti "tuttituttiTUTTIII!" mutta unipupu auttoi vihdoin nukahtamaan. Kuukauden päivät tyttö jaksoi aina välillä tiedustella tuttia, mutta lopussa se oli lähinnä kuin heikkenevä muistikuva jostain tutusta ja rakkaasta. Kun vaihdoimme heti puheenaiheen johonkin muuhun, se pian unohtui kokonaan. Ja kuinka paljon helpompaa elämä onkaan nyt! :)

S on myös ruvennut puhumaan todella paljon. Aina näihin päiviin asti olen kirjannut Vauva-kirjaan ylös kaikki hänen osaamansa sanat, mutta nyt 1v 7kk:n iässä se on muuttunut mahdottomaksi. Aina yhtäkkiä kuulemme sanoja, joita emme tienneet hänen osaavankaan ja kaksisanaisten lauseiden lisäksi on tullut myös 3-sanaisia lauseita. Viimeisin näistä on "Ajaa autolla mummolaan", kyllä huomaa mikä on tärkeä paikka :)

Huomenna S aloittaa taas päiväkodin kesätauon jälkeen. Onneksi saimme kuulla, että alkukesän tarhasählinkien jälkeen (sieltä oli mahdollisesti vaihtumassa kaikki hoitajat mutta taisin hieman hiillostaa päiväkodin johtajaa aiheesta...) S:n rakastettu omahoitaja sai jatkaa ja myös toinen tuttu hoitaja palaa ihan pian töihin. Valitettavasti tytön rakkaimmat kaverit vaihtoivat molemmat hoitopaikkaa, mikä varmasti on neidille kova isku, mutta toivon mukaan sieltä löytyy uusia ystäviä joiden kanssa voi touhuta päivät ja muistella kotona heitä vanhemmille.

Kakkosprojektin suhteen tilanne on sellainen, että ainakaan vielä plussaa ei ole kuulunut. Heinäkuussa oli yksi ovulaatio, jonka suhteen PAS-suunnitelmat torpedoi mahdollisimman väärään ajankohtaan buukattu lomareissu. Teimme kovasti töitä sen eteen ns. luonnonmenetelmin, mutta se ei tuonut tulosta ;) Sen sijaan nyt on kovat piipussa, sillä perjantaina kävimme tekemässä vihdoin toisen PAS:n klinikalla ja tässä ollaan taas "teknisesti raskaana"! Nyt pitää vaan odotella, että alkio hoksaa kiinnittyä ja pidellä lujasti kiinni.

Meillä kävi siirron suhteen mahtava onnenkantamoinen, sillä luulimme tämän olevan pakastetuista alkioista viimeinen mahdollinen siirto, mutta näin ei ollutkaan. Meillähän oli pakkasessa vielä 2 pikkuista jotka oli pakastettu sinne yhdessä yhteen olkeen, ja käsityksemme mukaan ne olisi myös pitänyt siirtää yhdessä. Ne sulatettiin torstaina ja toinen niistä oli ehtinyt päivässä jakautua 8-soluiseksi ja toinen 12-soluiseksi. Parempi noista siirrettiin minuun, mutta toinen oli niin elinkelpoinen että se kannatti pakastaa uudelleen (en edes tiennyt että näin voi tehdä!). Luulin lähteväni alunperin klinikalta reseptit kourassa uutta IVF-hoitokierrosta varten, mutta niitä en saanutkaan sillä tarpeen tullessa tuo viimeinen siirretään sitten ensi kuussa :) Kovasti jännitin, että niinköhän niistä molemmat kupsahtavat sulatuksessa mutta kerrankin meillä oli onnea matkassa ja jospa tämä onni riittäisi ihan sinne hamaan tulevaisuuteen asti.

Tulipa pitkä postaus, mutta siinä oli meidän kuulumiset pähkinänkuoressa. Pari päivää sitten luin erään todella ihanan sähköpostin, jonka oli lähettänyt jo alkukesästä eräs lukija. Kuten hänelle vastailinkin, on erittäin mieltä lämmittävää saada postia ja huomata, että vielä joku jaksaa lueskella näitä yhä harvemmaksi käyviä juttujani :) Lämpimiä terveisiä hänelle ja tietysti muillekin lukijoille!