Lastensänkyä etsimässä

Meillä on parhaillaan kuumeisesti etsinnässä neiti S:lle sänky, jotta pinniksen voisi vihdoin heivata säilytykseen. Sängyn pitäisi olla valkoinen, jatkettava ja modernin tyylinen jollain kivalla "jutulla". Eräs mahtava kandidaatti olisi ollut tämä Ikean Kritter-sänky (josta juuri varoitettiin turvallisuusriskin takia). Valitettavasti tämä hylättiin siitä syystä, että se ei ollut jatkettava. S:n huone on sen verran pieni, että haluan hankkia sinne vain sopivasti ja sopivan kokoisia huonekaluja jotta tilaa jää myös leikkimiseenkin ja ettei huone tuntuisi kaatuvan päälle tavarapaljouden takia. Liian isossa sängyssä saattaa myös tulla pienelle vähän turvaton olo.

Eräs kandidaatti on tämä Askon Lumi-sänky, jota kävin eilen katsomassa. Ikävä pettymys oli, että sänkyyn ei saa mitään lisäosia, ei edes turvalaitaa! Jalkapäätykin on todella matala joten melkoisella varmuudella S tulee putoamaan siitä myllätessään yön pimeinä tunteina.

Yksi ystävä suositteli Unipuu-sarjaa, sillä siihen
voi ostaa melkein mitä lisäosia vaan ja sängystä saa parilla lisäpalalla halutessaan myös kerrossängyn. Lisäksi merkillä on hyvä jälleenmyyntiarvo. Tämän haittapuoli on, että onkohan sänky kuitenkin (tyttölapselle) vähän tylsä...?

(jos tämän ostaisimme, niin ilman tuota päädyn lisäosaa)

Olen katsonut mielestäni jo kaikki tietämäni huonekalukaupat, mutta sopivaa ei vain tunnu löytyvän. Muuramen sänkyä näytin miehelle joka ei sille oikein lämmennyt, ja hintakin on kieltämättä aika suolainen. Olen koittanut katsella myös käytettynä, mutta se vaatii hyvää tuuria ja jostain syystä muillekin tuntuu nyt kelpaavan tällainen kriteerieni mukainen peti :)

Aika olisi nyt varsin otollinen isompien tyttöjen sänkyyn siirtymiselle, sillä S:n viime aikaiset univaikeudet alkavat pikku hiljaa taittua. Koko kesä on ollut mahdotonta hulinointia ja osa siitä lankeaa meidän niskoille, sillä typeryyttämme siirsimme kesälomalla neidin unirytmiä hiukan myöhemmäksi, mikä oli paha virhe. Sen tasoittaminen kesti todella kauan aikaa, sillä tyttö oli selvästi vielä ihan liian pieni.

Noin kuukausi sitten S päätti, ettei enää halua silittelyä eikä koskemista nukutuksen yhteydessä. Sinänsä helpotus, mutta huoneessa piti kuitenkin oleilla siihen asti että hän nukahtaa. Päätimme, että siinä oli sopiva vaihe siirtyä yksinnukahtamisen opetteluun, ja rupesimme hiljalleen hivuttautumaan huoneesta pois. Ensin niin, että istuimmekin pinniksen vieruksen sijasta keskellä lattiaa ja jonkin ajan päästä ihan ovessa kiinni. Sitten siirryimme seisomaan oven ulkopuolelle ja välillä kokeilimme livahtaa siitä pois niin, että ovi oli kuitenkin raollaan. Se ilmeisesti toimi, sillä nykyään olemme S:n kanssa nukutuksen yhteydessä vain viitisen minuuttia, sitten sanomme hyvää yötä ja ilmoitamme pian poistuvamme huoneesta. Tyttö yleensä nukahtaa ovi raollaan, toisinaan kiljuu isiä ja äitiä useinkin mutta jopa yksi peittelykerta saattaa riittää. Toisinaan jopa tuumaa, että "Äiti poit". Mikä helpotus! Nyt kun tällainen taito on hankittu, on jopa toivoa siitä että tyttö ei karkaa sataa kertaa sängystä omin päin sitten kun sellainen mahdollisuus on olemassa.