Kiitos ihan hirveästi kaikista ihanista onnitteluviesteistä! Tippa linssissä olen niitä lueskellut, niin hyvälle mielelle tulin :)
Positiivisen testituloksen jälkeen olen ollut vähän ihmeissäni. Yksi erittäin tärkeä etappi on nyt vihdoin saavutettu eli raskaus on saatu alulle, mutta samalla tajuan että tästähän tämä matka vasta alkaa. Raskausviikkojakin kasassa ihan naurettavan vähän: huomenna pyörähtää RV3. Niin vähän että mitään ei voi pitää varmana. Ja varhaisultraan on vielä ihan kamalan pitkä aika: kokonaiset 3 viikkoa ja 2 päivää! Siihen väliin mahtuu yhden elämän verran unelmia ja odotuksia.
Minun ja miehen suhtautumistavoissa on eroa kuin yöllä ja päivällä. Hän on edelleen erittäin iloinen positiivisesta tuloksesta, mutta samalla ei halua yhtään hehkuttaa liikaa jotta ei joutuisi pahimman sattuessa putoamaan liian korkealta. Minä yritin tuota asennetta ehkä 5 minuutin ajan mutta kun ei pysty niin ei pysty. Milloin sen iloitsemisen sitten oikein voi aloittaa jos ei nyt heti? Aina on vielä yksi ultra minkä jälkeen uskaltaa hengähtää ja ennenkuin huomaakaan, on raskaus jo loppupuolella. Päätin siis nauttia tästä jo alusta asti, luonteeni mukaisesti, ja surra sitten senkin edestä jos on ihan pakko (kuten keväällä).
Olen yrittänyt tunnustella olotilojani ja edelleen samat oireet jatkuvat kuin ennenkin. Lisäksi muutamia kertoja päivässä tunnen lieviä pieniä vihlaisuja alavatsassa, noin munasarjojen tienoilla molemmilla puolilla. Kun tarkemmin ajattelen, tätä samaa olen tuntenut jo ainakin viikon ajan. Joku siellä varmaan siis myllää ja koittaa kaivaa tilaa itselleen :)
Masua turvottaa kamalasti, ihan ihmetyttää kuinka se pullottaakin niin tavallisuudesta poikkeavasti ja välillä saan jopa päähäni, että voikohan siellä ihan oikeasti olla kaksi pikkuista...? Huiii. Mikä ihanan kamala ajatus :) Jos näin olisikin kuin ihmeen kaupalla, ainakin se ratkaisisi meidän lapsentekoajatukset ikiajoiksi eli ei enää koskaan tarvitsisi olla raskaana tai synnyttää, hihhii. Todennäköisesti masuvaivat johtuvat kuitenkin parhaillaan syömästäni antibioottikuurista, mikä ei todellakaan tee hyvää kenenkään elimistölle.
Nyt pitäisi keksiä jotain aivan mahtavaa ajankulua seuraavan kolmen viikon ajaksi, jotta aika menisi vähän nopeammin. Mitä se voisi olla...? :)
Onnea onnea plussasta ja kaikkea hyvää! Itseäni on kahden keskenmenon ja pitkän tuloksettoman yrittämisen jälkeen helpottanut paljon ajatus, että tuuletan erikseen jokaista sellaista päivää, jolloin olen raskaana. Ei se joka hetki pelkoa huojenna, mut on siitä varmasti ollu hyötyä ainakin sen verran, että oon pysyny suht tervejärkisenä nämä (edelleenkin jatkuvat) piinaviikot. Voimia ja paljon iloisia ajatuksia! :) t.Pauliina, rv 10+2
VastaaPoistaKiitos kommentista Pauliina! Aivan upea ajatus: "tuuletan erikseen jokaista sellaista päivää, jolloin olen raskaana." Otan tuon kyllä heti ohjenuorakseni :)
Poista"Raskausviikkojakin kasassa ihan naurettavan vähän: huomenna pyörähtää RV3"
VastaaPoistaTulikohan virhe? :)
Eikös sulla ole jo meneillään ainakin rv 4+jtn (eli 5. raskausviikko)?
No tuli!! En tiedä mitä oikein ajattelin, mutta laskin muka punktiosta raskausviikot :D Ihanaa kun korjasit, tuli heti hippusen varmempi olo kun onkin 4+4! :)
PoistaJos jotain tekemistä kaipaat, oletko vielä tehnty valokuvakirjaa? Esim. matkasta, Sintistä, mistä vain? Itse olen tehnyt häistämme ja Esikoisen vauvavuodesta valokuvakirjat, ja koska kuukausittain tulee räpsittyä kuvia 300-400kpl, on varsinainen ponnistus saada esim. lapsen yhden vuoden kehitys mahtumaan edes 100 sivuiseen monsterivalokuvakirjaan. :D Tässä juuri viikonloppuna pohdin, että pitäisi ottaa urakaksi tehdä Tosikoisestakin vauvavuosivalokuvakirja, nyt kun sekin vauvavuosi on jo takanapäin. (Huokaus - helpotuksesta ja haikeudesta! <3)
VastaaPoistaOh my god, tuota projektia olen itse asiassa hautonut mielessäni jo muutaman viikon ajan mutta se on ihan hirveä urakka...! Näytin tässä eräänä päivänä Neiti S:lle kuvia hänen albumistaan ja tajusin, että meillä ei ole kuvia laitettuna hänestä edes puolivuotiaaksi asti. Mitä kauemmin sen kanssa odottaa, sen kovempi urakka se on....ja pitäisi tehdä vielä joulukalenterikin. Kuvia tosiaankin löytyy n. 13000 kappaletta ;)
PoistaTaidanpa ottaa vinkistäsi vaarin ja kääriä hihat :)
Tottakai saat iloita! Jokainen askel oikeaan suuntaan on hyppäys haaveissa pidemmälle! Saahan jääkiekkossakin maalia tuulettaa, eikä tarvitse siinä vaiheessa peliä pelätä tappiota :)
VastaaPoistaTavallaan kyllä, mutta jääkiekossa harvoin kukaan ottaa sitä maalia takaisin ja sanoo, että ähäkutti ei tästä mitään tullutkaan...;)
PoistaIhana asenne sulla. Iloitse kun siltä tuntuu, surra ehtii tässä elämässä ihan tarpeeksi ilman etukäteispelkoja ja surujakin.
VastaaPoistaOnnea vielä kerran, pidän peukkuja, että nassu/nassukat pysyvät kyydissä.
Kiitti, kaikki peukut on tarpeen! Jos tästä oikeasti selvitään kuiville vesille ja sieltä syntyy terve pienokainen ensi kesänä niin en enää ikinä pyydä mitään :)
PoistaIhanaa! Olet kyllä oikeassa! Aina löytyy se seuraava virstanpylväs jota pelätä, eka ultra, nt.ultra, rakenneultra. ja silti kaikki voi päätyä hyvin tai huonosti. Ei pelätä vaan koitetaan nauttia tästä kaikesta! Tokikin se pelko on yksi niistä raskauden "oireista" ja läpi käytävistä tunteista mutta ei anneta sille liikaa valtaa! T sesilia rv 10+6
VastaaPoistaHeippa Sesilia, niinpä juuri - nautitaanpa nyt tästä ihanasta toivosta :) Onnea matkaan sinnekin!
PoistaEhdottomasti, nautit nyt "koko rahalla" jokaisesta päivästä täysillä! Surra ehtii myöhemminkin jos tarve vaatii. Minä murehdin koko ekan raskauden ihan koko ajan ja unohdin nauttia siitä. Harmittaa jos se jäi viimeiseksi raskaudeksi, koska sitten en saisi uutta mahdollisuutta elää täysillä raskausonnenhöttökuplassa jokaista päivää.
VastaaPoista