Odotusta ja niistämistä

Jos ikinä on huvittanut testata etukäteen, niin nyt. Kimppuuni on hyökännyt kamala flunssa ja pää on täynnä räkää. Tiedostan koko ajan, kuinka ihanasti olo helpottuisi nenän auetessa jos nyt vain voisi ottaa vähän ärjympää flunssalääkettä kuten esimerkiksi Duactia...En silti uskalla riskeerata siltä varalta, että sisuksissa köllöttelisi edelleen yksi tai pari kappaletta alkioita. Nasolinia suihkin kuitenkin menemään, sillä siihen olen jo aiemmin saanut lääkäriltä synninpäästön, koska kyseinen lääke ei varsinaisesti mene verenkiertoon vaan pääsääntöisesti limakalvoille.

Kun muistelen taaksepäin, joka ikisen raskauden kohdalla heti alkuun olen sairastanut flunssaan, myös sen toukokuisen kesken menneen kanssa kävi samalla tavalla. Jos nyt olen raskaana, niin kolmatta kertaa sama juttu. Vaikkapa vaikeapa olisi pysyä terveenä koko 9kk:tta mitä raskaus kestää...

Oireita pitelee edelleen, tummahkoa pissaa ja samaa lievää pakotusta rinnoissa. Eräänä päivänä meinasin jo huolestua kun en selvästi aistinut mitään erityistä, mutta iltapäivästä sama rintajomotus palasi ja jatkui aina nukkumaanmenoon asti.

Mielialan olen saanut pidettyä vieläkin kohtuullisen toiveikkaana. Odottavan aika on pitkä, joten ei tässä enää oikein jaksa hehkutella, mutta silti olen pääsääntöisesti enemmän positiivinen kuin epäileväinen. Toisinaan kuitenkin mieleen välähtää kauhuskenaariona kuinka hoitoja pitäisi vieläkin tästä jatkaa, ja kavahdan. Ei vaan jaksaisi enää, ja rahaakin on mennyt tänä vuonna jo reilut 6000 euroa!! Meidän sairaskassakin palautti kuitit lääkeostoista, sillä ne eivät liity "sairauden hoitoon" mikä oli ikävänpuoleinen yllätys, sillä edellisellä hoitokierroksella kaikki lääkkeet korvattiin koska ne olivat reseptillä.

Tänä vuonna lääkekatto on tullut täyteen, joten kaikki loppuvuoden lääkkeet pitäisi saada 1,5 eurolla kappale. Tietysti kaikki sen jälkeen ostamani lääkkeet ovat sellaisia, jotka eivät menekään tähän kategoriaan eli Kela-korvattaviin :)

Ai niin, ja maha on muuten aika kauhean näköinen kaikkien pistosten jälkeen. Toisinaan olen käynyt uimassa, mutta nyt en viitsi kun navan ympärillä on 2 rumannäköistä mustelmaa. Ensimmäinen tuli muistaakseni ihan viimeisistä Cetrotideistä kun pistin vahingossa verisuoneen. Toinen oli viime sunnuntaina pistetty Gonapeptyl, jonka laitoin hölmöyttäni ihan sen edellisen viereen enkä tajunnut että sama verisuoni siitäkin kulkee! ;) Pian ne onneksi varmaan haalenevat enkä sitten enää näytä neulatyynyltä.

Piinapäiviä laskiessa joskus tuntuu, että päivät eivät vähene millään. Meidän testauspäiväksi on annettu pe 8.11. joten sinne asti pitäisi jaksaa odottaa. Kaiken kukkuraksi mies on silloin (taas) työmatkalla ja olisi kiva tehdä testi yhdessä jotta voisi sitten joko iloita tai surrakin yhdessä, joten ajattelin sitkutella vielä yhden ylimääräisen päivän. Katsotaan miten tässä onnistun! Ja alkiot pysykööt kyydissä! :)