sunnuntai 5. tammikuuta 2014

RV 12+4: Niskapoimu-ultran kuulumiset + jatkopohdintoja

Kävimme torstaina niskapoimu-ultrassa ja vaikka kauhu meinasi saada minusta yliotteen juuri ennen ultralaitteen asettumista vatsalleni, löytyi sieltä suureksi helpotuksekseni varsin eloisa ja hyvävointinen pikku möttönen :) Aluksi tyyppi veteli tyytyväisenä sikeitä, mutta heräsi hyvin pian, sillä ilmeisesti toimitus hieman häiritsi hänen unosiaan. Kaikki tärkeät jutut saatiin mitattua heti alussa ja pikkuisen pää-perämitta oli 6,1 cm ja jalkoineen n. 8-9 cm. Siinä vaiheessa kun tuli kaikista oleellisimman mittauksen paikka eli niskaturvoke, mokoma päätti heittää vähän haastetta peliin ja rupesi pötköttelemään pääsääntöisesti selkä ultralaitteeseen päin. Näin ollen ultraaja joutui hakemaan sitä todella pitkään, mutta emme olleet huolissamme sillä osittaisten mittaustulosten perusteella se näytti kuulemma aivan normaalilta ja onneksi lopullinen tulos sitten varmisti asian, kun mitta vihdoin saatiin otettua.

Ylimääräinen odottelu ei ainakaan haitannut minua, sillä ehdimme jutella kaikenlaisista asioista ultraajan kanssa kunnon mittoja odotellessa, ja hän neuvoi ihan samaa kuin moni teistä edellisessä postauksessa: kotidopplerin kanssa sykkeen löytäminen näin varhaisilla viikoilla on aika haastavaa sillä kotilaitteet ovat heikkoja ja edellyttävät, että laite on kohtisuoraan sikiön päällä. Näin ollen sitä kannattaa etsiä mahdollisimman laajalta alueelta ja eritoten sieltä vesirajan tuntumasta, minne en siinä vaiheessa ollut vielä ymmärtänyt mennä. Sykettä en siltikään ole vielä onnistunut löytämään, mutta kukaties tänä iltana meitä onnistaa!

NP-ultrassa siis kaikki näytti oikein hyvältä. Yksi asia minua kuitenkin jäi hieman askarruttamaan, nimittäin pikkuinen on tällä hetkellä +4 päivää kehityksestä edellä (mutta laskettua aikaa ei korjata, mm. siksi että hedelmöityksen ajankohta tiedetään tarkkaan) ja rupesin heti miettimään, että minkälainen jättiläisvauva sieltä on taas tulossa...Muistan vielä sen urakan kohtuullisen tuoreena mielessä, kun punnersin Sinttiä tuntikaupalla ulos ja kuinka kauan sen "lopputuloksen" tikkaaminen kesti, puhumattakaan itse fyysisestä paranemisesta. En tiedä onko vielä tässä vaiheessa liian aikaista ryhtyä neuvolassa puhumaan sektion mahdollisuudesta, mutta toisaalta olisi mukava jos se saataisiin kirjattua mahdollisimman varhain tietoihini ylös, että tällaista olen pohtinut koko raskauden ajan.

Sektiossa huolestuttaa se, että kyseessä on oikea leikkaus ja että siitä toipuminen on hidasta. Lisäksi kyseessä on kesäaika jolloin Neiti S ei ole edes päiväkodissa joten miten pärjäisin hänen kanssaan päivät nostokyvyttömänä ja toipilaana, vaikka mies olisikin kotona ensimmäiset viikot. Toisaalta muistan vielä kuinka hirveän uupunut olin alatiesynnytyksestä koska se vei todellakin kaikki voimani...

Mietin, että maksan vaikka loppuvaiheessa itse pari ylimääräistä ultraa, jossa seurataan tarkkaan pikkuisen koon kehitystä ja eritoten myös pään kokoa. Jos nämä yhdessä vaikuttavat erityisen kookkailta, saattaisin ajaa voimakkaammin sektioasiaa. Sintillähän oli sekä reilusti painoa että suuri pää + tämän lisäksi hän päätti jyrätä tiensä ulos käsi poskella...

Tällaisia täällä pohditaan näin pitkän viikonlopun kunniaksi. Tosin sanottakoon, että en ole vielä kovin huolissani (mistään) sillä jalat ovat hiljalleen alkaneet saada ilmaa alleen kun olen ryhtynyt leijailemaan pää kohti pilviä. Niin helpottunut olen hyvistä uutisista ja alan uskoa, että tämä kaikki kantaa loppuun asti! Perjantaina jopa yllätin itseni taas hymyilemästä hömelösti kesken työpäivän, kun muistelin pikku nyrkkeilijän kuvaa ultraajan näytöltä :)

Ihanaa, heinäkuussa meille syntyy VAUVA!

28 kommenttia:

  1. Meillä ivf-alkuinen tyttö ,joka syntyi heinäkuussa. Juuri np-ultrassa koko oli 5päivää edellä,mutta tasaantui jo rakenne ultraan mennessä täysin viikkoja ja päiviä vastaavaksi. Meille lääkäri sanoi,että jostain syystä usein ivf-alkuiset ovat alussa kasvussa nopeampia,mutta kasvu tasaantuu niin kuin meidänkin tapauksessa. Niin ja syntyi ihan keskiverto kokoisena,vaikka minulla oli raskausdiabeteskin kaiken lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihanaa kuulla tuo! Olin ihan varma, että ero ei kyllä tasaannu ajan kanssa mutta siis miksipä ei :)

      Kiitos kommentista, se rauhoitti tosiaan mieltä.

      Poista
  2. Suunnitellusta sektiosta toipuminen meni omalla kohdalla niin hyvin, että tuli oikein huono omatunto koko "synnytyksestä". Olin maalaillut kauhukuvia kuukausien toipumisesta ja siitä, etten voi nostaa vauvaa ollenkaan pitkään aikaan, mutta seuraavana päivänä olin jo geimeissä mukana. Tietysti vanhemman lapsen nostaminen on asia erikseen ja ohje taisikin olla, että vauvan painon verran saa nostaa ekan kuukauden aikana. Ainoa ns. vaiva, mikä mulla oli, oli se, että sängystä nouseminen ekalla viikolla oli suht haastavaa. Sitten kun sieltä pääsi ylös, oli melkein kuin mitään sektiota olisi koskaan tehtykään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohan kuulostaa aivan unelmasynnytykseltä! :) Tai siis ainahan sektiot ja niistä toipumiset ovat varmasti yksilöllisiä, mutta jos siitä voi siis noinkin helpolla selvitä niin aivan mahtavaa.

      Poista
  3. Meillä oli np-ultra eilen, ja koko heitti myöskin juuri tuon 5päivää :) Laskettuaika muuttu, kun neuvola sen oli alunperinkin laskenu 28päivän kierron mukaan, eikä ne mulla niin pitkä koskaan oo ollu. Nyt viikkoja tasan 14 :) Edellisen synnytyksen suhteen kokemukset/fiilikset tuntuu lähes samalta ku sulla, ja niistä jo kerroin ensimmäisessä neuvolassa :) Sektiota pelkään joten alateitse aion pusertaa vaikka väkisin, kunhan kaikki menis hyvin =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos muistan oikein, niin 5 päivää taisi olla se raja että rupeavat oikaisemaan laskettua aikaa. Olit juuri oikeissa lukemissa :) Toisaalta minulla se ei olisi auttanut kun on tuo IVF-alkuinen raskaus...

      Poista
  4. Tiesin aikanaan hedelmöitysajankohdan tarkkaan, mutta siltikin ultrien mukaan oli aina muutamia päiviä isompi kooltaan. Ja ihan normaalikokoisena syntyi.

    Ei sitä nyt kannata sektiota ehkä miettiä tässä kohtaa. Suurella todennäköisyydellä kun sieltä ei mitään jättivauvaa ole tulossa.
    Ja toinen synnytys menee tod.näk. ensimmäistä helpommin, jos ihan normikokoinen on (ja tarjonta oikea), joten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että koko on sinullakin tasoittunut raskauden kuluessa.

      Itse asiassa kyllä meillä varmaan on aika suuri iso saada jättivauva kun Sinttikin oli kookkaanpuoleinen ja lisäksi meidän suvussa on kaikilla aika isot päät (samoin kuin neidillä) :) Mutta täytyy nyt katsoa miten tämä kokopolitiikka etenee, en nyt mitenkään ole riemusta kiljuen kohti sektiota ryntäämässä, mutta se on yksi realistinen vaihtoehto.

      Poista
  5. Ihania uutisia, saa sitä jo vähän leijuakin! :)

    VastaaPoista
  6. Hei!
    Sikiön suurikokoisuus viikkoihin nähden voi johtua myös pitkistä jaloista.
    Ultralla lasketaan aina mahanympärys, päänympärys, sekä reisiluun pituus ja näiden keskiarvo on sikiön "ikä". Jokainen mitta itsessään vastaa siis jotain tiettyä ikää/raskausviikkoa.
    Hyviä vointeja,
    Toivoo Iitu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Iitu, kiitos kommentista! Itse asiassa tuo jalkajuttu voi hyvinkin olla mahdollinen sillä Neiti S:lläkin on tosi pitkät jalat. Luotan siihen :)

      Poista
  7. Meillä myös nt-ultrassa pieni oli 3-4 pv ikäänsä isompi. Kuuluu kuulemma ivf-vauvojen kehitykseen jotenkin). Nyt on koko ihan keskikäyrillä. Älä huoli (aikakaan vielä)!
    Nine

    VastaaPoista
  8. Lähtökohtaisesti toinen synnytys on helpompi ja nopeampi kuin ensimmäinen, tie on valmiiksi jo raivattu vauvalle... Jos sektioon haluat, niin valmistaudu taisteluun lääkäreitä vastaan.. Ja muista että se on iso leikkaus, jossa on omat riskinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinäpä se pohdinnan perimmäinen syy onkin. Mutta ei tässä onneksi ole kiirettä päätöksenteon suhteen suuntaan tai toiseen!

      Poista
    2. Ei tarvitse valmistautua mihinkään taisteluun, jos haluaa sektion. Neuvolan täti tekee lähetteen äitiyspolille viikoilla 36, jolloin jutellaan aiemmasta synnytyksestä ja perustellaan miksi haluaa sektion. Päätös sektiosta tehdään keskustelun yhteydessä (näin ainakin mulle kerrottiin) jos äiti sen haluaa, ja vaikka sairaalan osapuolet painostavatkin keskustelussa alatiesynnytystä, niin ketään ei siihen pakoteta, kunhan vain itse on varma siitä mitä haluaa.

      Poista
  9. Omalta osaltani voin lohduttaa, että mulla eka synnytys oli suhteellisen haastava, osittain varmaan siksikin, että se oli käynnistetty. Siinä meni melkeen kaikki pieleen ja repesin vähän sieltä sun täältä, lapsella murtui solisluu ja oli viikon teholla. Toisen kanssa en suostunut käynnistykseen ja se syntyi luonnollisesti rv 41+6, ilokaasun avustuksella ja vauhdilla. Yhtään tikkiä en tarvinnut ja saman päivän iltana olin jo ihan kuin en olisi koskaan synnyttänytkään. Kokoa oli saman verran kuin ekalla, mutta pää pari senttiä isompi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tosiaan rajulta tuo sinun eka synnytys, huhhuh. Minullahan myös käynnistettiin oma synnytys ja siinä tapauksessa oli hyvä niin, kun tyttö oli jo kookkaampi kuin muutamaa päivää aiemmin tehty kokoarvio. Mutta tuosta päästäänkin juuri siihen, että luonnollinen synnytyshän olisi kaikista paras - kuulostaa oikein unelmalta tuo sinun kakkossynnytys!

      Minulla on yksi ystävä joka on synnyttänyt useamman lapsen eikä häntä ole ikinä synnytys väsyttänyt. Tosiaan jo saman päivän iltana hän on ollut tarmoa täynnä, ja kyllästynyt sairaalassa oleiluun :) Jos kokeilisi toista alatiesynnytystä niin ehkä olisi itselläkin mahdollisuus päästä johonkin vastaavaan (edellyttäen tietysti ettei tule sitä jättivauvaa)...

      Poista
  10. En ehdi lukea muiden kommentteja, joten saattaa tulla samaakin asiaa. Oli vain heti pakko tulla toteamaan, että kannattaa mahdollisimman ajoissa alkaa puhua sektion mahdollisuudesta neuvolassa. Peilaan tätä mielipidettäni Tosikoisen odotukseen, jolloin itse halusin päästä synnärin pelkopolille synnytyspelkoni vuoksi. Otin aiheen neuvolassa esille jo hyvissä ajoin ennen puoliväliä, taisi olla ekan kolmanneksen lopussa/taitteessa. Pahaksi onnekseni keskiraskauteni osui juuri kesään ja kesälomiin, jolloin palasin aiheeseen kokemattomampien sijaisten kanssa ja mönkään meni: Sain pelkopoliajan vain vajaa kuukausi ennen laskettua aikaa, ja se oli vähän myöhään. Sain toki pelkoni puhuttua läpi, mutta minuakin jututtanut kätilö harmitteli, etten ollut tullut/päässyt esim. kuukausi aikaisemmin paikalle, koska silloin olisin voinut saada pelkooni myös esim. hypnoterapiaa tai muuta hoitoa. Nyt sain vain yhden juttukerran, joka onneksi helpotti, mutta jäi harmittamaan, että mahdollisuus syvempään hoitoon jäi saamatta liian myöhäisen ajankohdan vuoksi. Noh, onhan toki sektion haluaminen ja suunnittelu aivan eri asia kuin pelkopoli, mutta tästä oppineena neuvoisin silti ottamaan kaikki mieltä painavat aiheet esille mahdollisimman pian neuvolassa ja myös pyytämään päätöksiä tai esim. lähetteitä jatkotutkimuksiin/-keskusteluihin jo hyvissä ajoin. :)

    VastaaPoista
  11. Hei! Molemmat synnytystavat läpikäyneenä en voi suositella sektiota, jos on mahdollisuus normaaliin alatiesynnytykseen. Omalla kohdallani sektiosta toipuminen oli hidasta, ja toisin kuin alakerran tukiaisten kanssa, sektiohaavaa pitää oikeasti parannella kunnolla, ts. jos sattuu niin on levättävä. Muuten kiinnikkeiden yms. komplikaatioiden riski kasvaa. Ei se hajonnut alapääkään kiva ole, mutta kuitenkin paranee nopeammin ja olet arjessa paljon toimintakykyisempi. Ja kuten edeltäjätkin ovat sanoneet, niin ihan mahdollista on että synnytys sujuu hyvin ja ei tarvita paljon tikkejä.

    Joka tapauksessa tsemppiä ja teetpä minkä päätöksen tahansa, toivottavasti kaikki sujuu hyvin!

    VastaaPoista
  12. Olipa ihana kuulla näin hyvät ultrakuulumiset! :)

    VastaaPoista
  13. Varmasti huolettaa tulevan vauvan koko, kun muistaa edellisen synnytyksen. Mutta itsellänikin toinen vauvani oli liki nelikiloinen ja jouduttiin auttamaan hartioista ulos, mutta selvisin ilman repeämiä :) Toisella kerralla paikat kuitenkin joustaa enemmän, kun ovat jo kerran venyneet. Mutta kannattaa toki tiedustella sektion mahdollisuutta, jos asia huolestuttaa. Onnellista raskausaikaa :)

    -Mimosa-

    VastaaPoista
  14. Voi miten ihanaa, että kaikki on hyvin! Onnea hyvistä ultrakuulumisista <3

    VastaaPoista
  15. Onnea hyvistä ultranäkymistä :)

    Kuulun myös joukkoon joilla IVF-vauva on ollut np:ssä noin 4-5 päivää isompi mittausten mukaan, kuin mitä "kuuluisi"

    VastaaPoista
  16. Heh, täällä taistellaan alatiesynnytyksen puolesta ja koitetaan sitten taas kinua lupaa sen kokeiluun :D Esikoinen syntyi sektiolla ja se ei mennyt hyvin, kohtu vaurioitui pysyvästi. Nyt toivoisin tämän toisen syntyvän alateitse, jotta olisi mahdollisuus vielä joskus kolmatta yrittää. Minun kohdalla kolme sektiota voi olla liian vaarallista. Lääkärit eivät ole kovin mielissään alatiesynnytystä antamassa, pelkäävät kohdun repeämistä haavasta. Enkä minäkään tietysti mitään turhaa riskiä varta vasten halua ottaa. Toivoisin kuitenkin että asiasta voitaisiin vielä neuvotella ja pohtia kokonaistilannetta kun vauvan koko, tarjonta, raskauden eteneminen yms. alkavat tarkemmin selvitä.

    Sektio meni surkeasti, sekä minun että vauvan kannalta. Onneksi vauvalle ei jäänyt mitään pysyvää vauriota. Mutta toipuminen leikkauksen jälkeen oli käsittämättömän nopeaa. Viikon päästä en tarvinnut enää edes särkylääkettä ja käytännössä sektio ei häirinnyt päivittäisissä askareissa. Vaunulenkillekin rauhaksiin pääsin jo reilun viikon jälkeen. piti oikein koittaa muistutella itselle,että iso leikkaus on juuri tehty. Niin vähän tosiaan arpi/haava vaivasi. Jälivuotoa kesti pari viikkoa, niukkaa oli sekin. Nyt jäljellä (synnytyksestä 1,5v.) ei ole mitään vaivaa, arpeakaan tuskin erottaa. Sikäli siis en pelkää sektiota, toipuminen kävi helposti. itse leikkaus on se, joka pelottaa.

    Olen se, joka kommentoi doppler-postausta :). Ihanaa, että saitte hyviä uutisia np-ultrasta! Eli todistetusti sydänäänet sieltä löytyivät, eivät vain osuneet doppleriin. Testasin vielä sitä "millin heittoa" etten vain liioitellut, mutta kyllä, millin parin siirtymä dopplerilla kadottaa meillä sydänäänet. Samaten jos doppleria pitää paikallaan, mutta kulmaa muuttaa kallistamalla doppleria. Nyt löydän äänet aika nopeasti kun tosiaan tiedän missä vauva useimmiten luuraa. Alkuun oli aika stressaavaa tuo kuuntelu.

    Meillä myös esikoinen ivf-lapsi ja oli koko ajan edellä viikoissa. Pahimmillaan jo 7 päivää, muistaakseni rv15. Ja iso lapsi syntyikin. Nyt sama homma, tosin vasta parin päivän heitto ja kyllä vähän alkaa pelottaa :-/ Meillä ei ainakaan kasvu tasaantunut, päinvastoin...

    VastaaPoista
  17. Ihanaa, tuli hymy huulille tuosta lopusta: hömelöt ilmeet leijuvat jalat, oi että! :)

    Mulla eka synnytys oli hankala ja tosi pitkä. Ponmistusvaihe kesti 1,5h. Synnytys jätti pelkoa, mikä osaltaan jarrutteli ryhtymästä yrittämään toista lasta. Toive pikkusisaruksesta oli kuitenkin valtava, ja oli ahistavaa, kun päässä sinkoili useamman vuoden ajan ristiriitaiset fiilikset suuresta kaipuusta kovaan pelkoon. Onneksi lopulta rohkaistuttiin ja saatiin elämäämme ihana pieni tytön tyllerömme, tällä hetkellä 8,5kk. <3 Ja arvaa mitä, toka synnytys sujui tosi hyvin!! Mikä helpotus, en olisi ikinä uskonut saavani niin hyvää synnytyskokemusta. Ponnistusvaihe kesti 17min, ja vointi oli synnytyksen jälkeen oikein hyvä. :) Toivon sinulle samanlaista, hyvää kokemusta, oli synnytystapa sitten alateitse tai sektio. :)

    t. Minni

    VastaaPoista
  18. Minulle oli ihan uutta tietoa tuo IVF-vauvojen isompi koko np-ultrassa. Kuitenkin meilläkin oli juuri niin ICSI/PAS-vauvamme kanssa. Eihän se meidän ultraava iäkkäämpi terveydenhoitaja sitä tiennyt, vaan myös laskettu aika muutettiin tuon perusteella. Eli neuvolassa oli välttämättä haluttu määrittää LA kuukautisten mukaan 15.10., ultrassa muutettiin 9.10., kun "oikean" eli gestaatioiän mukainen LA olisi ollut 13.10...
    No, lapsi lähti syntymään 12.10. ja syntyi käynnistyksen jälkeen 15.10. Kiva tietää, niin on ensi kerralla sitten viisaampi. On nimittäin PAS tulossa parin viikon päästä :)
    /Sisi

    VastaaPoista