torstai 7. elokuuta 2014

Kuukausi sitten

Rakas Enkelipoika,

tasan kuukausi sitten sinä synnyit ja pitelin sinua sylissäni, juuri näinä hetkinä. Vuorotellen olit minun sylissäni, vuorotellen isillä. Kumpikin halusimme pidellä sinua niin paljon kuin mahdollista, sillä enempää hetkiä emme kanssasi saisi.

Olimme odottaneet sinua niin kovasti, ja vaikka tuo hetki oli yksi elämäni vaikeimmista, oli se samalla yksi kauneimmista. Olithan oma lapseni, jota olin sisälläni 9 kuukautta kantanut. Sydämesi oli lakannut sykkimästä ja tiesin etten saisi koskaan nähdä silmiesi tuiketta, mutta ikiuneen nukahtaneenakin olit äidille maailman kaunein vauva.

Toivottavasti sinulla on nyt hyvä olla. Pidäthän huolta isistä, äidistä ja isosiskosta. Meillä kaikilla on sinua tosi kova ikävä.

Rakkaudella,
Äiti



5 kommenttia:

  1. Olet joka päivä ajatuksissani. <3

    VastaaPoista
  2. Voimia koko perheelle! Harva blogi on saanut minut itkemään, mutta sinun tekstisi ovat niin kauniisti kirjoitettuja..Tuska on varmasti aivan mahdottoman kova. Itsellä on pieni 11 kk ikäinen poika, joten voin ehkä kuvitella surusi määrän..Tai edes pienen osan siitä. Oman lapsen menettäminen on pahinta mitä voi tapahtua. Voimia vielä kerran!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon, kauniisti sanottu. Vaikka ei tietystikään ole tarkoitus itkettää ketään :)

      Kyllä tämä tuntuu tosiaankin pahimmalta mahdolliselta asialta, mikä meille olisi voinut tapahtua, oman lapsen menettäminen. Onneksi on tuo yksi elävä, ihana tyttönen, jonka vuoksi on pakko jaksaa ja koittaa jotenkin jatkaa eteenpäin!

      Poista
  3. Luin läpi viimeisimmät kirjoituksesi, minä tuntematon lukijasi. Olen äärettömän pahoillani. Hiljaisena otan osaa suruusi. Sinua on kohdannut suurin suru tässä maailmassa, toivotan sinulle valtavasti voimia ja rakkautta ympärillesi. Ystävällisesti, joulukuussa 2011 syntyneen tytön äiti.

    VastaaPoista